tiistai 30. lokakuuta 2012

15 yötä pentuihin!


Siinä se nyt on, koko komeudessaan. Voin vain kuvitella millaista muutto tulevaisuudessa on tuon kanssa... No, ainahan sen voi purkaa osiin. Pitäisi vain onnistua pitämään kokoamisohjeet tallessa.Tuo on nyt tuettu kattoon, mutta aion laittaa sen jalustalle vielä jonkun kunnon painon (ylimääräisiä tiiliskiviä kellään? :D) ja sitoa jostain yläpäästä siimalla tai vastaavalla kiinni seinään. On tuo kuitenkin sen verran korkea, etten halua ottaa riskiä että penskat vahingossa kaataa sen. Lapsosten on paras tykätä tuosta :D


Todistettavasti ne ovat kuitenkin leikkineet kiipeilypuun kanssa:) Tuon oman puun alaoksille voisi myös virittää jonkun narun päässä roikkuvan lelun, se oli aika hitti tuolla ensikodissa... 15 yötä pentujen saapumiseen! Pitää tehdä ruokatilaus jo pian! Kissanhiekka puuttuu myös..

Mutta hei, missä mun talvi on? Ulkona vesikeli ja kaikki paikat liukkaana.. meh. Huomiseksi luvattu pakkasta, mutta sen jälkeen sitten jo sataakin. Lunta ei ole mahtunut koko kymmenen päivän ennusteeseen, ei Forecalla eikä Ilmatieteenlaitoksella.. Mutta nyt on vasta lokakuu. Toivotaan parasta!

Olen myös suunnitellut blogille uutta ulkoasua, jossa näkyisi myös kissat :) Saa nähdä mitä ehdin kandinkirjoituksen lomassa saada aikaiseksi. Tämä ruskea alkaa käydä jo tylsäksi.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Talvi ja valot

Erilainen nuori yhä erilainen nuori.
Aamulla oli aivan mahtava sää! Puut huurteessa, kirpeä pakkanen, ja kirkastuva taivas. Töihin kipittäminen oli mukavaa, ja herääminenkin helppoa kun ei ollut sysipimeä.  Töissä katselin kirkasta auringonpaistetta ja huurteisia puita aamupäivällä, ja kyllä se talvinen maisema vaan on kaunis. Ei sille voi mitään. Iltaa kohti alkoi pilvistyä, ja plussakelejähän se lupasi. Eli ensilumelle saatetaan joutua sanomaan hyvästit. Kunhan nyt jouluksi takaisin tulisi.


Siinä ne nyt on. Minun talvivalot <3 Kuva on huono, mutta ajaa asiansa. Lisäksi tossa parvekkeella on jo kynttilälyhtykin, ja olen siellä kahtena iltana poltellut tuikkuja. Muillakin alkoi jo näkyä  noita valoja:) Viereisellä parvekkeellakin on pikkuinen kuusi. Ulkovalon valinta on tarkka prosessi, eikä tämä oma alennuslamppusettikään täydellinen ole. Värisävy ei ole tarpeeksi lämmin. Muuten se on ihan mukava. Sen saa mukavan hajanaisesti:) Esimerkiksi valokaapeleista, värikkäistä tai verkkomaisista valosarjoista en tykkää. Kirkas valo sopii jonnekin, mutta paras on ehdottomasti lämmin hehkulamppumainen sävy. Minulla on myös muuten joulukoristeisiin hyvin tarkat kriteerit millaisia tahdon ja kelpuutan :D Mutta niistä ehkä myöhemmin.

Luin tässä iltapäivällä Afenin (Keijumetsästä) Nörttitytön Miehenmetsästyspostausta hymyillen leveästi. Aivan mahtava postaus ja tarina :D Tällaisia lukisin mielelläni enemmänkin. Vielä reilu vuosi sitten olisin kuitenkin lukenut sitä kateudesta vihreänä. Miten erilaista lähes sama tilanne voi toiselle olla! Itse sain kyllä kuulla mukavista perheen leffa- ja saunalauantaista, mutta minun osallistuminen sellaiseen ei tullut koskaan kysymykseen, saati sitten yökyläily ja yhdessä aamiaisen syönti. Tai no kyllä ne vanhemmat sitä ehdotteli, mutta loppujenlopuksi se päättyi aina niin, että päädyin kotiin ennen kun itse ilta alkoi. Joskus se harmitti, ja pidin sitä omituisena, mutta tyydyin siihen. Asuttiinhan me pitkään yhdessäkin. Tietysti jos toinen ei tykkää saunomisesta tai yökyläilystä, niin ei nyt pakottaakkaan voi. Itselle molemmat kuitenkin olivat ja ovat edelleen positiivisia, luontevia ja kivoja asioita, joita voi tehdä hyvinkin spontaanisti.

Ja hei, tähän asuntoon muuttaessani sauna oli itseasiassa ykköskriteeri! Hain vain kohteisiin joissa oli yksiössä oma sauna. Ja onhan tuolla nyt saunottukin, vähintään kerran viikossa. Puusauna kruunaisi komeuden, mutta eipä niitä kerrostaloissa pahemmin ole. Jos sitä isänpäiväviikonloppuna kävisi Kärkölässä, niin pääsisi taas puusaunaan. Ja jos on lunta, niin kävelemään pihasaunasta paljain jaloin sisälle! Juosta ei saa. Tietenkään. Sekin vika tässä asunnossa on, että lumen ei oikein pääse kahlaamaan. Parvekkeella ympyrän kiertäminen saunatakissa olisi vähän hassua. Olenpas vaativa.

Pikkuhiljaa voisi harkita unta (ja ihastella makuuhuoneeseen kuultavaa valosarjan valoa ennen nukahtamista). Tähän postauksen loppuun piti laittaa kuva tuosta kissanpuusta, siinä on taas kerros lisää, mutta en taida jaksaa siivota tuota nurkkaa kuvaamista varten. Huomenna sitten.Sohvalla on kansallispukukin edelleen levällään. Se oli osa Halloweenpippaloiden Elovena-asuani. Vaikka puku olikin ihan erilainen kuin Elovenatytöllä. Olikohan Elovenalla jonkun Karjalan puku..? kun taas tuo äidiltä lainaamani on Tammelan. Harmi kun ei kiireessä hoksattu ottaa kuvaa tuosta asusta eilen...

En ehtinyt tänä vuonna koulujuttujen takia Tampereen valoviikkojen avajaisiin... hieman meh, mutta ehkö täytyy sitten joulushoppailun yhteydessä kierrellä ne valaistut kadut <3 Joulushoppailuun kuuluu muuten oleellisena osana ne paljon parjatut joululaulut! Ja apua! Nääspeksin liput hankkimatta. Hnnfh. Onkohan ne kaikki menneet jo..

Minulla taisi olla jotain sanottavaa vielä tähän mutta nyt alkaa olla senverran uni ja hajanaista tekstiä että paras nukahtaa. Muistelen huomenna lisää. Hyvää yötä :)



lauantai 27. lokakuuta 2012

Lunta ja kissoja

Tulihan sitä lunta melkein kuin tilauksesta! Tiistaina kaipailin, torstai-iltana oli maa valkoinen. Ja on edelleen! Ja Facebookseinäkin oli heti täynnä ihmisiä, jotka intoilivat ensilumesta. Ja pian sen jälkeen toisenlaisia ihmisiä, jotka avautuivat harmistuksestaan niitä ihmisiä kohtaan jotka kehtaavat olla lumesta innoissaan. Toisten innolle kettuilu on vähän penseää, mutta eläkööt he negatiivisuutensa kanssa. Ensilumi on vain kerran vuodessa! Kyllä sitä saa hehkuttaa, minä ainakin aion! Ja lumenvihaajillekin on sitä vesisadetta sitten luvattu jo tiistaiksi.
Heti kun silloin torstai-iltana maa alkoi valjeta, niin pitihän sitä rynnätä parvekkeelle testaamaan kameraa, jalustaa ja pitkää valotusaikaa. Mitään järisyttäviä otoksia en aikaiseksi saaanut, mutta tulipahan otettua ihkaensimmäinen autovalojuovakuva. Ekassa kuvassa ohi meni bussi :D Hieman häiritsi tuo suoraan parvekkeen edessä kirkkaasti loistava katulamppu vaan. Toinen kuva sitten perjantai aamulta. Se lumi ja sen tuoma kirkkaus vaan on niiiin hienoa pitkän synkän syksyn jälkeen. Oli kiva herätä aamulla :)

Kisutkin ovat kasvaneet, ihan kohtahan ne ovat jo kymmenenviikkoisia. Kaksi viikkoa enää, iiks! Myrsky on jo ihan kunnon pitkäkarva korvatupsuineen ja varvasvälikarvoineen. Myrskyn kehräysäänikin on huima! Viima on suloinen vipeltäjä. Jos Myrskystä oli viimeksi hankala saada kuvaa, niin nyt kyllä Viima vipelsi vauhdilla karkuun linssin alta. Millähän näitä malttaisi odottaa?



Kissojen tuloon on jo valmistauduttu aloittamalla raapimispuun kokoaminen. Ensimmäinen kerros on jo valmiina, ja loput osat makaavat tässä lattialla kahdessa isossa kassissa! Ne oli pakko kantaa häkkivarastosta sisään noissa laukuissa, kun se pahvilaatikko jossa nuo tuli ei oikein kestänyt kantamista enää :D Senverran painava että kahvat repesi jo silloin kun tuota kannettiin autosta sinne aikanaan. Tällähetkellä tilanne on siis tämä:

Siinä näkyy toinen laukuista, ja kiipeilypuun alku. (Repsottaapa tuo sohvan alempi peite noissa kuvissa pahasti...) Olen jo henkisesti valmistautunut että varsinkin tuossa nurkassa olevassa verhossa tullaan kiipeilemään. Se on kiskoillaan kiinni niin pienillä klipsuttimilla että tulee myös putoamaan joskus alas. Ehkä se toimii kissoille opetuksena. Tai sitten ei :D Mutta oma vikanihan tuo on, kun tuon kiipeilypuun tuohon rakennan. Eipä se muualle mahdu. Tuossa vuodesohvallakin on sitten kiva nukkua kun pari kiloa kissaa hyppää katonrajasta niskaan. Tervetuloa yökylään!

Noissa kuvissa muuten näkyy myös tuon tv-tason avohyllyjen kissasuojaus :D Laitoin hyllyille saapaslaatikot joihin piilotin koriste-esineet. Laatikot painavan senverran ettei kissa niitä ainakaan helposti saa liikkeelle, ja eivätpä ole koriste-esineet ja kynttilät tuossa avoimessa tilassa pyörimässä jos kissat vaikka päättävät ryntäillä siitä läpi. Toistaiseksi noita isoja saapaslaatikoita on vain kaksi, lisää otetaan vastaan :)

Laittelen lisää kuvia tuon kissanpuun kokoamisesta sitten kun hommaa jatketaan. Lopputuloksenhan pitäisi sitten näyttää tältä, tosin eri värisenä:
©Zooplus.com
Nyt tekemään omenapiirakkaa.


tiistai 23. lokakuuta 2012

Syksy on, joulu tulee!

Ekat jouluvalot spotattu lenkillä pari päivää sitten! Enkö jo saisi laittaa omiakin? Ai on vasta lokakuu? Entäs sitten? Tahtoo! Saisi vähän valoa tuohon synkkään syksyyn. Ja hei, kaupallakin oli jo joulukortit myynnissä! Tänäaamuna tuli kuulemma sentään jo lunta, mutta oli sulanut lähes kokonaan pois kun itse ensimmäisen kerran katsoin ulos ikkunasta. En minä nyt tähteä olisi ikkunaan laittamassa, enkä vielä enkelikelloa kokoamassa, mutta  minun tekisi mieli laittaa tuonne parvekkeelle valosarja jo... Ja jotain koristevaloa voisi sisällekin harkita hankkivansa, kynttilöiden polttaminen jäänee tänäjouluna kissojen takia vähemmälle.

Syksyn värit alkaa olla katoamaan päin, enkä suunnitelmista huolimatta saanut kuvattua niitä kivasti. Koko syksyn olen odottanut aurinkoista päivää että pääsisin tosissani testailemaan tuota kameraa, mutta ne harvat pari kertaa kun täällä on aurinko paistanut, olen ollut töissä, koulussa, tai hidas. Siihen mennessä kun olen ehtinyt pihalle, siellä on jo kunnon pilviä. Viimekuvauskierroksella kävi samoin, mutta jotain sentään sain räpsittyä ennen kun meni taas harmaaksi:

Tää yksi koivu on vähän erilainen nuori. Muut kellastui
ja tiputti lehtensä ajoissa, mutta hän näköjään tykkää olla
vihreä edelleen. Saman se teki viime syksynäkin.


Elokuun lopun kauniit pihlajanmarjat vihreissä pihlajoissa on muuttuneet tummuneiksi marjoiksi lehdettömissä puissa, ja niljaiseksi mäskiksi asvaltille. Humaltuneita lintuja en vielä ole huomannut :D Ja pilviähän sinne taivaalle kasautuu. Missä on kirkkaat kirpeät syyspäivät? Muualla kyllä on paistellut aurinko mutta ei täällä :D Ei sillä, pimeät illat olisi vaan tunnelmallisia jos ne jouluvalot laittaisi... olisiko ne hyväksyttävämpiä jos kutsuisin niitä talvivaloiksi? Mut ehkä vasta marraskuussa..

Saadaankohan tänävuonna jouluksi lunta.. viimevuonna kun ei valkoisesta joulusta näkynyt oikein vilaustakaan. Ei se kyllä oikein musta joulukaan ollut, vaan pikemminkin vihreä :D Seuraavat kuvat on otettu viime jouluna joulupäivänä Kärkölässä:

Tänä Jouluna jos olisi vähän valkoisempaa! Toivoa sopii. Ennen joulua pitää laittaa vielä postaus minun joulukello(ikuisuus)projektista. Ja muutenkin. Jäänyt syksyn myötä vähän postaukset vähemmälle kun ei oikein ole ollut kunnon aihetta. Lähinnä koulujuttuja, sairastelua ja liian synkkiä päiviä, että innostaisi kuvaaminenkaan. Aiemman täydellisen lauantain lisäksi on kyllä pidetty toinenkin samanlainen, ja kävin viemässä pojat Suskin tallille ratsastamaan:) Reissu oli oikein kiva, vaikka vähän alkuun tunaroinkin.. Ja pääsin menemään Siru nimisellä Eestiläisponilla ilman satulaa! Mukava köpöttelytunti itselle aloittelijoiden seassa, pääsi vähän vapaammin vaan möllöilemään. Ihan rentouttavaa sekin välillä. Olisipa täällä jossain lähellä poni jonka kanssa pääsisi halvalla köpöttelemään..

Mutta olisiko sille sitten aikaa.. Pitäisi kirjoittaa kandia, yksi essee ja pari muuta koulujuttua, pitäisi rakentaa kissoille kiipeilypuu (tän kokoamisesta lupaan tehdä postauksen!), pitäisi neuloa villasukka. Ja ficin eka osa pitäisi kirjoittaa loppuun. Saa nyt nähdä, missä järjestyksessä ja aikataulussa kaikki tapahtuu. Kissat tulee ensikuussa! Muutama viikko enää! Ja huomenna taas katsomaan niitä :)

Omenoita olisi, pitäisiköhän tehdä omenapiirakka tai -paistos..

ps. rapussa haisee edelleen, tosin vähän inhimillisemmällä voimakkuudella jo.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Miksi pitää haista?

Meidän rapussa haisee jo toista päivää ihan järkyttävä vaniljaisen hajuveden/pesuaineen löyhkä. Siis sillä tavalla, että ihan silmiä kirveltää ja hajuherkälle iskee huono olo jos ei avaimia löydy tarpeeksi nopeasti ovella... Jos se oikeasti on jonkun hajuvettä, tai tuoksukynttilät, niin mahtaa olla karseat oltavat hajunlähteen lähettyvillä. Ei minulla siis mitään vaniljantuoksua vastaan ole, ei se ole paha haju, mutta liika on liikaa! Jos haju leijuu noin voimakkaana kerrostalon rapussa asti päiviä, on jossain menty vikaan. Miksi ihmiset tahtovat tahallaan löyhkätä?

Jos bussissa lähettyville istahtaa tämmöinen hirvitys, joka haiskahtaa siltä että hajuvesi/deodoranttipullossa on vähintään käyty uimassa, matka on muutamassa sekunnissa pilalla. En ole muuten taipuvainen matkapahoinvointiin, ja pystyn hyvin esim. lukemaan ja nukkumaan autossa ja junassa, mutta siinä vaiheessa kun joku tulee viereen haisemaan pahalta, tekee kyllä mieli paeta paikalta. Saman reaktion toki aiheuttavat myös ahkerat tupakoitsijat yskimisensä kanssa ja huonosti hygieniastaan huolehtivat ihmiset, mutta nämä hajuvesi/deodoranttipellet tekevät sen tahallaan ja vissiin luulevat löyhkänsä olevan vielä positiivistakin! Onneksi yksikään kavereistani ei harrasta löyhkäämistä. Se on itseasiassa minulle jopa tärkein kriteeri sille että haluanko tutustua ihmiseen. Jos en kykene olemaan toisen lähettyvillä voimatta hajun takia pahoin, se oli siinä sitten.

Olen joskus herkutellut idealla kysyä tämmöiseltä löyhkäävältä tapaukselta, että "Anteeksi, mitä tuoksua käytätte? Se on niin voimakas että silmäni kirveltävät vielä tässä metrin päässäkin". Tai sitten pahan olon sattuessa todeta, että "Anteeksi mutta tämä johtuu teidän käyttämästänne hajuvedestä". Ihan ei kuitenkaan ilkeilykantti kestä ruveta tuollaiseen. Yleensä nämä tuoksut eivät edes ole mitään kamalia tuoksuja, mutta jos tuoksu on miellyttävän mieto ulkoilmassa kahden metrin päässä, niin se ei todellakaan ole sitä ahtaassa bussissa kylki kyljessä istuessa... Miksi ihmiset lotraavat tuoksuilla? Miksei käytetä niitä kohtuudella?

Kammotuksia ovat myös autossa tupakoinnin jättämät hajut ja wunderbaumit. Ne ovat jo erikseen automatkalla pahoinvointia aiheuttavia asioita, mutta jos tupakanlöyhkää on yritetty peittää wunderbaumeilla, näiden yhteislemu tekee matkustamisesta yhtä tuskaa. Taidan tosin olla ehkä vähän normaalia herkempi näiden suhteen: haistan usein wunderbaumit autosta pelkästään parkkipaikalla sen ohi kävellessäni.

Normaalissa elämässä en karta tuoksuja ja hajuja. Lehmän, hevosen ja kissan jätösten hajut eivät aiheuta negatiivisia reaktioita, deodoranttini, käsisaippuani, tiskiaineeni ja pyykinpesuaineeni saavat tuoksua miedosti. Itseasiassa vieroksun hajusteettomien tuotteiden ominaishajua! Nautin luonnossa sen tuoksuista ja esimerkiksi suopursun, tuomen tai syreenin kukkien tuoksu on vain tunnelmallista. Tykkään myös hyasintin tuoksusta jouluna, kunhan en laita nenääni liian lähelle. Lähempää silmät jo vähän kirvelee hajun seurauksena. Mitään allergioita minulla ei ole. Miedot tuoksut ovat minulle tärkeä osa tunnelman luontia ja muistikuvia.

En siis ole mikään hajuvihaajakaan, tai allerginen, mutta silti liika hajusteiden käyttäminen pistää silmään. Ja nenään. Ja ihmetyttää. Että miksi ihmeessä? Onko hajusteissa uivien ihmisten hajuaisti kadonnut kokonaan? Vai kuvittelevatko he ihan oikeasti että se on viehättävää?

Tuo vanilja tuoksuu jo mietona eteisessäkin.. ja minun pitää kohta lähteä tuonne rappuun uudestaan... yäk.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Mistä on täydellinen lauantai-ilta tehty?

Lämpimästä saunasta ja tuoksuvasta vihdasta.
Yhdessä tehdystä ja syödystä pitsasta..
...joka oli niin hyvää että ehti kadota jo
puoliksi ennen kun muistin kuvata sen.
Ja illan päätteeksi lasilliset kuohuviiniä, vaikka
pullonavausoperaatio olikin pieni sirkus. Ainakin saatiin illan parhaat naurut!