maanantai 26. marraskuuta 2012

Parempaa fiilistä.

Jäipä tuo edellinen huolikirjoitus tuohon pitkäksi aikaa. Toivottavasti ei siitä nyt ihan sellaista kuvaa jäänyt että kaikki ihan huonosti olisi! On vaan ollut niin hirmukiire kandin kanssa että jäänyt blogin kirjoittaminen hetkeksi. Nyt kuitenkin hetken hengähdystauko, ja olisi tarjolla kuviakin! Tosin ei kamalasti minun ottamiani, kun kaveri kävi kuvaamassa lapsia ja sai paljon parempia otoksia niistä kuin minä :D

Kaikki tämän postauksen kuvat
© Aki Korhonen
Ja mitä tulee viimekerran huolenaiheisiin, niin Best Friendin Fresh & Easy kristallihiekka ei tosiaan näille kissoille kelvannut. Kun sekoitin siihen vanhaa Compact Care Crystal Blend hiekkaa, lopputuloksena oli kyllä kissoille kelpaava hiekka, mutta jossa oli pelkästään molempien hiekkojen huonot ominaisuudet.. Paakkuuntumaton kristallihiekka ja erittäin herkästi paakkuuntuva mikrohiekka muodostivat yhdessä hyvin sekavan seoksen josta "aarteiden" metsästys oli hankalaa ja mikrohiekka liisteröityi laatikon pohjaan. Lisäksi se pölysi lähes yhtä pahasti kuin pelkkä mikrohiekka olisi pölynnyt, ja kulkeutui tassuissa koko kämppään pölyämään lisää. Ja toki kissojen hiekkalaatikostaan viskomat kristallihiekan palaset olivat myös mukavan teräviä paljaiden jalkojen alla.

Lopulta meni hermo, viskasin kaiken likaisen hiekan menemään ja ostin kaupasta jotain Pirkan tosihalpaa paakkuuntuvaa hiekkaa. Ja tadaa! Kelpaa kissoille, ei kulkeudu tassuissa, ei tuoksu, eikä pöllyä niin että haittaisi. Paakkuuntuvuutta, riittoisuutta tai hajunpitoa en ihan vielä testannut, mutta mieluumin kauhon sieltä laatikosta huonoja paakkuja kuin astman.. Vielä pitäisi siivota kämppä, että saisi ne kissojen kuskaamat vanhan hiekan rippeet pois täältä. Tarvisin vaan kunnon imurin :( Nykyisellä voisin heittää vesilintua. Paitsi että se on liian painava että jaksaisin.. Hiekkaongelma siis toistaiseksi korjaantumaan päin! Eikä Mikon allergiakaan näytä ainakaan pahentuvan. Hiekan vaihdon jälkeen on koettu jo yksi täysin aivastukseton kissojenkäsittelykerta! :)

Mitäs kissalapsille sitten kuuluu?

Viima löysi melkein heti tänne muutettuaan maailman parhaan lelun jostain kämpän piiloisesta nurkasta: eksyneen karkkipaperin! Sitä kanniskeltiin, piiloteltiin, jahdattiin ja revittiin, ja niinhän se oli että parissa päivässä se oli ihan kappaleina. Uusi karkkipaperihan lapsiparalle oli hankittava, ja nyt minulla on loistava syy nassuttaa konvehteja! Eiku...


Kiipeilypuu on edelleen molempien mielestä myös hitti, vaikkei enää nukkumapaikaksi kelpaakkaan. Kyllä sinne kiivetään riekkumaan edelleen. Sen sijaan raapimispuuksi se ei tunnu kelpaavan, vaan kynsiä terotetaan mieluumin sohvaan ja työtuoliin. Muutoin nämä eivät ole rikkoneet, sotkeneet tai tuhonneet mitään. Suosikkimakuupaikka minun kotona (ja tietokoneen ääressä) ollessa on tässä minun näytön ja näppäimistön välissä. Tässähän ne nytkin kehrää. Tai no, Myrsky kehrää ja Viima näkee jotain unta. Jos ensimmäiset illat nukuttiin kiipeilypuussa niin nykyään kestosuosikki on sitten ollut vuodesohvan aluslaatikko ja onpa pariin kertaan kokeiltu saunan lauteitakin.

Ilmeisesti näitä viehättää kova puinen alusta, kun pöytä, laatikko ja lauteet on suositumpia kuin vaikkapa sohva tai pehmustettu kiipeilypuu. Viimeyönä molemmat pääsivät pitkästä aikaa myös sänkyyn viereen nukkumaan ja se kelpasi kyllä, varmaan siksi että olin siellä itsekin. Sängyssä nukkuminen ei alkuun ollut vaihtoehto kun Myrsky kantoi pitkissä karvoissa mukanaan aina pienen autiomaan, ja hiekkaisilla lakanoilla nukkuminen ei oikein huvittanut..


Nämä molemmat kehrää. Ja kuuluvasti! Melkein joka tilanteessa, ja kenen kanssa tahansa. Uusia ihmisiä ei arastella, vaan ollaan rohkeina moikkaamassa. Eikä nämä pelkää mitään. Veden solinaa säikytään vähän, mutta ainakaan Myrskyä ei oikeastaan edes tassujen kastuminen haittaa. Ollaan harjoiteltu valjaissa liikkumista narun kanssa ja ilman, ja molemmat sujuu jo ihan kuin ei mitään omituista olisikaan. Ulos ei olla viitsitty lähteä kylmään ja märkään, ja nuo valjaat on näille vielä pienimmälläkin asetuksella hippusen verran isot. Ei viitsi karkaamisriskiä ottaa.

On nuo sentään haistelleet vähän ulkoilmaa parvekkeelta aina kun olen käynyt siivoamassa hiekkalaatikon siellä (en siis pidä laatikkoa parvekkeella, mutta vien sen sinne putsattavaksi). Lisäksi olen huvikseni harjoitellut molempien kanssa sitä "näyttelyotetta", eikä sekään tuota suuria vaikeuksia (ellei justiinsa ole meneillään joku hurjan kiinnostava leikki jossain muualla). Toukokuussa olisi Tampereella kissanäyttelyt, saa nähdä mennäänkö :) Ainakin kissojen rohkeuden, ihmisrakkauden ja äärettömän kauneuden vuoksi houkuttaisi.

Myrsky muuten nauttii harjauksesta :D Se on pariin otteeseen ihan juossut syliin kun olen näyttänyt harjaa tai furminaattoria. Sitten se lekottelee siinä ensin toisella kyljellä, kellahtaa selälleen, ja lopulta toiselle kyljelle ja ojentelee jalkojaan niin että saan helposti harjailtua sen pörröisen turkin. Se irtokarva mikä siitä lähtee on kovin huopaantuvaa, ihan parilla pyöräytyksellä saa ihan siistin huopapallon... saisikohan siitä kehrättyä lankaa :D Minkähänlainen turkki tuolle tulee sitten kun pentukarva lähtee... Nyt se näyttää epäilyttävästi ruskeatabbylta Norjalaiselta metsäkissalta, vaikka eipä se sitä oikeasti ole. Ei noita heti uskoisi sisaruksiksi :D


Viima muuten heräsi ja onki taas karkkipaperinsa jostain ja leikkii sen kanssa tuolla nyt yksinään. Myrsky on ehdottomasti paljon kiinnostuneempi tuollaisen narun päässä olevan lelun jahtaamisesta, ja kuskailee välillä lelua mukanaankin. Tällähetkellä se on saanut nuo valitettavasti rikki, pitänee tehdä itse vähän kestävämmät lelut näille joululahjoiksi :D

Ette varmaan ikuna arvaa että mikä aihe tulee olemaan minun lähettämissäni joulukorteissa tänä vuonna!


maanantai 19. marraskuuta 2012

Huoli x 3

Ulkona on synkkää ja pimeää. Puoliltapäivin jo pimeämpää ja harmaampaa kuin keskivertokesäyönä... Tulis nyt se lumi takaisin, tai edes auringonpaiste. Synkkää! Synkkyys ei ainakaan yhtään estä huolimista joten tästä se lähtee:

Huoli nro 1: Compact Care Crystal Blend

Tämä kissanhiekka tuoksuu ja pölyää niin että henkeä ahdistaa ja yskittää ja tuntuu että kurkussa on kokoajan jotain, nenä kuivuu ja hiekka maistuu suussa. Ja kissathan käy pöllyttämässä sitä hiekkaa useamman kerran päivässä, ja nehän sitten myös pöllyttävät. Näin tukkoinen fiilis on viimeksi (ja varmaan ainoastaan) tullut kesähelteellä heinäladossa paalikuormaa purkaessa. Ja jos ei ikinä heinäladossa ole ollut, niin voin vinkata, että siellä muuten pöllyää, on kuuma, hiki ja ilma vaihtuu aina sitä huonommin mitä enemmän paaleja latoon on jo lastattu.

Mä oon nyt kuitenkin vastasiivotussa tilavassa kämpässä jota tuuletan päivittäin... Ei kiva. Ja kun ahdistus ja kutitus tuntuu oikeasti kurkussa vielä vaikka olisi parikin tuntia raikkaassa ulkoilmassa. Ostin kokeeksi tänään marketista pienen pussillisen täysin pölyämätöntä kristallihiekkaa ja vaihdoin koko laatikon sisällön. Tulos: Kissat lähinnä nuoleskelee hiekkaa, säikkyy sen rapinaa laatikossa ja ravistelee jalkojaan ärsyyntyneenä. Päädyin sitten sekoittamaan vanhaa ja uutta hiekkaa sillä seurauksella että taas pöllyää. Laatikko on nyt kuitenkin olohuoneen sijasta kylppärin puolella joten pölly ei niin kerkeästi leviä joka paikkaan. Hiekkaa leviää myös Myrskyn turkissa ihan joka puolelle...

Seuraavaksi testiin sitten isompirakeinen mikrohiekka, jos tää nyt ei ota onnistuakseen. Mikrohiekkan ominaisuudet on käytössä kuitenkin niin hyvät että toivottavasti se sitten toimisi.. Hiekan vaihdolla tästä kuitenkin selvitään.

Huoli nro 2: Allergia

Pahin pelkoni näiden kissojen suhteen uhkaa toteutua: Mikko on ehkä pienesti allerginen näille otuksille. Lauantai-iltana testattiin allergian mahdollisuutta antamalla kissojen nuolla, raapia ja hieromalla kissaisia käsiä silmiin. Kuuden tunnin altistamisen (ja saunomisen) jälkeen oli saldona punoittavia kohtia raapamissa, jonkinverran aivastuksia ja niiskutusta. Ja yksi punoittava silmä. Tänään muutaman tunnin aikana saldona tosin oli vain yksi aivastus, ja sekin vasta sitten kun laitoin vaihdetun hiekan päälle sitä vanhaa pölyhiekkaa. Pennut tosin oli paljon rauhallisemmin tänään kuin eilen mutta kyllä niitä silti käsiteltiin.

Noin pienet oireet voi helposti siedättyä pois, ja netistä tonkimieni tietojen mukaan allergiattomatkin ihmiset saattavat välillä reagoida uusiin kissoihin muutamien päivien tai viikkojen ajan ennen tottumista. Varsinkin niiskutus ja aivastelu voi myös johtua tästä penteleen hiekasta johon meinaan itsekin tukehtua. Muissa kissakontakteissa (meillä Kärkölässäkään) ei ole tullut oireita. Toivoa siis on paljon, mutta tuntuu aivan sietämättömän pahalta ajatella edes mahdollisuutta näistä täydellisistä ihanuuksista luopumiseen sitten joskus yhteenmuuton yhteydessä. Surettaa ja pelottaa, vaikka mahdollisuudet näyttääkin positiivisilta nyt.

Mutta kun oireet eivät ole pahat (vaikka kovasti altistettiin), ne ei ole alusta pahentuneet, ja nämä on ensimmäiset kissat joista ikinä oireita on tullut, ja kun minäkin saan oireita tässä kämpässä ton hiekan takia, ja minulla kissa-allergia nyt ei oikein ole mahdollista, niin... Kaiken pitäis olla ihan hyvin!

Huoli nro 3: Myrsky ei syö

No itseasiassa siihen mennessä kun sain nuo kaksi aiempaa huolta kirjoitettua, tämän kolmannen aihe taisi kadota: Myrsky nököttää näköjään parhaillaan syömässä! Kisu ei nimittäin syönyt iltapäivällä, illalla tai edes nyt yöllä mitään, eikä myöskään käynyt kakkimassa. Koitin sormenpäällä tarjota ruoanpalasta, ja sitä se kovasti nuoli ja näljäsi mutta sylkäisi sitten ulos suusta niinkuin ei olisi voinut oikein niellä. Se vain nukkui tässä näppäimistön vieressä hiljakseen, ja alkoi kehrätä vasta kolmannella(!!!) silityksellä, kun normaalisti riittäisi kevyt sormella tökkääminen, tai jos sillä olisi silmät auki, niin pelkkä katse.

Ehdin jo panikoida ummetusta, karvapalloja ja nieltyjä kissanhiekkakiteitä, sekä tarkistamaan mitä reittiä bussilla pääsee eläinlääkäriin aamulla... Ja huoli vaan kasvoi kun kissa ei oikein leikkinytkään. Makasi vaan katsomassa sisaren leikkimistä, vaikka oli koko muun päivänkin ollut rauhallinen. Mutta nyt eka etappi takana, ja ruokaa vedelty nassuu ainakin vähäsen, ja ihan oma-aloitteisesti. Ja nyt loikattiin jahtamaan hiiren kursoria näytöltä... Piristyneen oloinen kissa :) Vielä kun laatikollakin kävisi niin voisi huokaista helpotuksesta.

Nyt vissiin pitää lopettaa tää kirjoittaminen kun tekstin vilistäminen näytöllä on ihan liian kiinnostavaa ja sitä pitää läpsiä niin etten näe mitä on tullut naputettua :D On se ihana! Viima lössähti hiiren päälle. Oliskohan se jo merkki, että emännän on aika mennä nukkumaan. Huolien kirjoittaminen ylös helpottaa. Nyt ne ei näytä enää niin isoilta ja masentavilta!

Alla vähän Myrskyn loikkia Lauantai-illalta:


Ja muokkaus: Nyt on Myrsky käynyt Laatikollakin ja on taas ihan normaali vipeltäjä :)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Siivouspäivä.

Onpas ollut kerrassaan aikaansaava fiilis.

Eilen DPD toi kissanruokatilauksen ehjänä ja n. viikon sisällä tilauksesta suoraan ovelle. Vähän ehdin jo jännätä, sillä tilaukseni jälkeen sain kuulla että heidän kuljetukset ovat useammalla tutulla saapuneet rikkinäisinä ja myöhässä perille. Senverran raotin laatikoita eilen, että tarkistin sapuskapussien kunnon. Sitten pitikin jo kiirehtiä leipomaan kokoukseen litran taikinallinen pullia. Ihan ei arviointi pelannut, sillä eihän ne siihen hommaan varaamani jauhot sitten riittäneetkään. Tämän hoksatessani olin toki käsi taikinassa ja kipannut kaiken olemassaolevan jauhon jo mukaan.. Eipä siinä oikein huvittanut kauppaankaan juosta. Tein sitten epätoivoisen ratkaisun, ja kipitin käsi taikinassa soittelemaan naapurien ovikelloa, ja sain kun sainkin lainaksi jauhoa. Tänään kävin viemässä vastaavan pussin tilalle. Mahtavaa :D

Tänään aamusta sitten tyhjensin toisen noista kissanruokalaatikoista, ja heitin matot rullalle. Irtopahvit lattialla olivat kissojen mieleen, ja jätinkin ne niille tuhottavaksi siksiaikaa kun kävin koululla syömässä. Mitä nyt ensin kuvasin hetken videota niiden temmellyksestä. Takaisin tultua pyykit pyörimään, pyyhkäsin pölyt kaikkialta mihin pääsin käsiksi, ja pesin vielä lattiat ja vaihdoin petivaatteet ja sohvanpäälliset, ja vein roskat (paitsi ne pahvit, ne on kasattuna laatikkoon toistaiseksi). Matot on vielä ravistamatta, mutta siihen tarviin melkein apua noiden isompien kanssa. Vein roskat ja tiskasinkin, vaikka eilisen leipomisen jäljiltä taikinaisten astioiden tiskaaminen ei ole mitään hauskinta hommaa.. Astianpesukonetta on kyllä vähän ikävä...

Niin no, laiska töitänsä luettelee :D

Alla aamuista vipellystä (huom, kuten kaaoksesta voi päätellä, tuo on kuvattu ennen siivousta kun matot oli jo kääritty pois):


Illalla olisi ollut kerhon saunailta, mutta päätin lopulta jättää sen väliin ja kirjoittaa sensijaan viimeaikoina vähän hitaammin edistynyttä kandiani. Ja toki viimeistelläkseni siivouksen, ne pyykit pitäisi vielä ripustaa. Harjasin myös Myrskyn, ja voi sissus miten pitkäkarvasta irtoaa karvaa! Myrsky köllötteli pöydällä kiltisti käsiteltävänä eikä vastustellut yhtään. Hassu kaveri. Kunhan tuo kissanhiekka loppuu, niin pitää ostaa muuten vähän vähemmän pölyävää.. laatikon putsaaminen tuppaa vähän yskittämään. Tuo merkki tosin vaikuttaa pirun riittoisalta, ja kyllähän minä sitä 24kg ostinkin.. Nämä postaukset on nyt olleet vähän kissa- ja videopainoitteisia, mutta kyllä kuviakin tulee kunhan jaksan noista miljoonasta valita parhaat, ja eiköhän se kissa-aihekin rauhoitu pikkuhiljaa ja anna tilaa muillekin:)

Myrskyn karvoja

Sain viimeyönä muuten nukuttua jo paljon paremmin, tosin aamupalaansa lapset kyllä tulivat vaatimaan hyvissäajoin :) Josko tästä pikkuhiljaa muotoutuisi sulava arki. Ahkera pitäisi olla muuten yhä edelleen... edessä olisi kandin kirjoitusta, kandiseminaarin pähkäilyä, ruotsin aine, töitä, tentti, teuraan yleiskokous, turvokkeen yleiskokous, Nääspeksi... No eipä ainakaan käy tylsäksi! Ja monessa noista pystyy samanaikaisesti neulomaan sukkaa tai joulukelloja. Ja joulukortitkin pitäisi varmaan kohta tehdä!

Mutta ensin ne pyykit..

torstai 15. marraskuuta 2012

Eka yö takana :)

Myrsky oli heti kopasta ulos tullessaan kuin maailman omistaja, vaikka alkumatka autossa olikin vähän surullista vinkunaa. Kiersi kaikki paikat, keräsi pölyt nurkista, kehräsi, kävi ensimmäisen puolen tunnin aikana heti tsekkaamassa kissanpuun ja hiekkalaatikon, ja söi ja joi. Viima oli vähän varautuneempi, mutta rentoutui lopulta sekin. Sohvan sisältä muuten löytyi mystisiä salareittejä!

Illalla Viimakin jo kehräsi Mikolle mutta ei minulle! Yöllä kun se ennen kuutta hyppäsi viereen sänkyyn, kehräsi se sitten sentään minullekin. Nämä on molemmat hurjan ihmisystävällisiä ja rohkeita, ja yllättävän puheliaita.  Ja Myrsky kehrää pelkästä vilkaisusta (ja kellahti just makaamaan mun hiiren päälle) ja hurjalla volyymillä.

Illalla nukkumaanmennessä jätin lapset nukkumaan tuohon kissanpuuhun kun olivat sinne jo torkahtaneet. Aamuyöstä hiippailivat sitten viereen ja enhän minä siinä osannut nukkua vaikka ne ihan kiltisti olivatkin! Kokoajan kuulostelin että missä lapset vipeltää, ja uskallanko kääntää kylkeä :D Myrsky olisi halunnut pölyisen karvansa kanssa nukkua nenän edessä, ja kun sitä yritti siirtää, se aloitti hurjan kehräyksen. Automaattipölyhuiska.. Sitten kun vauhdikkaampi vipellys taas alkoi seitsemästä eteenpäin (ei, en tosiaankaan ajatellut herätä ennen yhdeksää, kissoja tai ei) pistin vähän sapuskaa kippoon ja oven kiinni eivätkä lapset sitä protestoineet vaan sain tyytyväisenä nukkua.

Aamulla avasin oven ja jäin vielä hetkeksi köllimään niin eihän siinä kauaa mennyt kun kaksi pentua veti rallia ylitseni :D Pakkohan siinä oli kamera hakea, ja lopputulos on tässä:


Ja nyt pitäisi laittaa pullataikina kohoamaan... kaappiin se vissiin pitää laittaa, muuten on kissat taikinassa kun tulen takaisin koululta :D

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tervetuloa kotiin!


Ahkeran tutkimisen jälkeen tuli uni. Vähän jo myös syötiin, ja testattiin hiekkalaatikko. Hyvä tästä tulee :) Lisää kuvia ja tunnelmia myöhemmin. Nyt ne on täällä! :3

maanantai 12. marraskuuta 2012

Iik! Hiljaista!

Isänpäiväviikonloppu Kärkölässä. Aika vauhdilla se aika rientää, viimeksi kävin siellä näköjään elokuussa. Ero on huima parinvuodentakaiseen: ennen kun sain Tampereelta töitä, kävin siellä useamman kerran kuussa, ja fuksivuonna lähes joka viikonloppu. Mitään mullistavaa tämänkertaisella reissulla(kaan) ei tapahtunut, loskakeli ei innostanut kuvaamaan enkä edes käynyt missään. Kotona vaan saunoin ja istuin ruokapöydässä :D Ihan mukavaa vaihtelua kuitenkin.

Sen verran tässä on kuitenkin tullut kaupunkilaistuttua, että ensimmäisenä iltana nukkumaanmennessä ihan huomasi että piru vie siellä on pimeää ja hiljaista! Seuraavassa hetkessä alkoikin sitten jo kuulua vanhan talon ääniä ja rapsahduksia, ja pääsi pohtimaan olikohan kyseessä nyt kissa vai seinän välissä vipeltävä hiiri. Kumpikin vaihtoehto olisi ollut parempi kuin ne, mitä oma mielikuvitus yritti ehdotella. Ja melkein heti silmien kiinnilaittamisen jälkeen meinasin saada sätkyn kun viereinen ovi alkoi narista... no loppujenlopuksi sieltä ovenraosta kipitti vain kissa nukkumaan jalkopäähän.. Nykyisessä kämpässä katulamppu paistaa ikkunasta sisään ja bussi kulkee alle kymmenen metrin päässä sängystä monta kertaa yössä. Ei pääse oikein fiilistelemään kunnon pimeyttä, ja kuuntelemaan hiljaisuutta..

Mutta kyllä minä taidan vieläkin vähän säikkyä pimeää. En samalla tavalla kuin korkeita paikkoja, mutta mielelläni yritän pitää mielikuvitusta kurissa pimeässä ja hiljaisessa paikassa. Nuorempana yksin yläkerran ainoassa asutussa huoneessa nukkuessani tykkäsin siitä että huoneessa oli minun lisäksi kani tai kissa tai joku muu (no vaikka pikkusisko), jota oli helppo syyttää epämääräisistä raksahduksista ja askelten äänistä.. ja lehmän ammunta on muuten kesäyössä avonaisesta ikkunasta hyvin aavemaisen kuuloista!

Asiasta toiseen, ja kissoista puheenollen: Tintti on kahdeksan ja puolivuotiaana edelleen pirteä ja leikkisä:


Videonlaatu on vähän heikko valitettavasti. Hämäryys ja heikko videokamera ei ole parhaimpia yhdistelmiä, eikä saatu edes pahimpia villeilyjä kuvattua! Tintin riehumista pitäisi kyllä kuvata enemmän.. on se senverran hassu otus. Ja Viiman ja Myrskynkin kanssa pitää sitten pitää kamerat aina saatavilla. Ja tosiaan, pitihän sitä navetassakin käydä pitkästä aikaa, moikkaamassa päivän vanhaa vasikkaa, ja tuota toista vähän vanhempaa. Ei vaan enää ollut ulkona talutuskelejä, lapsiraukoille olisi tullut kylmä... Joten kuvat piti ottaa sisällä navetassa. Tuolla valkoisella kaverilla oli kyllä jännät silmät!


Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, Tampereella taas, hetken mielijohteesta yöllä kello kaksi paistetut joulutortut. Mahtavia olivat, talven ekat tortut! Ja kyllä, torttujen oikeasta rakennustavasta saa mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi! Tietystihän se hillo kuuluu laittaa vasta taittelun jälkeen, eikö niin? :D Tästä on havaittu myös vastakkaisia mielipiteitä..


perjantai 9. marraskuuta 2012

Ajoissa?

Toissapäivänä sitä taas huomasi miten fiksu ihminen voi olla. Suunnitelmissa oli tilata Zooplussalta iso erä kissan penturuokaa (lähes puolet halvempaa kuin eläinkaupasta), sekä kissanhiekkaa. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi vielä vertailemassa Mustissa ja Mirrissä hintoja, ja hops: Siellä oli oikein mukava könttätarjous hiekasta. Kun vielä otin kauppaan kanta-asiakaskortin, sain siitä aloitusalennukset, joiden jälkeen ostosten hinta meni hieman alle Zooplussan hintojen. Kelpaa!

Kaupan ovella sitten hoksasin että tosiaan: minun pitäisi nyt lähteä kantamaan niitä ostoksiani yksin n. 2km matkan verran kotiin. Ostokset painoivat lopulta yhteensä yli 33kg, elikkä karkeasti arvioiden 2/3 omasta painostani. Hiekkasäkit olivat vielä oikein ergonomisesti kannettavia muovisäkkejä, joiden  kahvat pureutuivat sormiin. Kotiin asti lopulta päästiin, loppumatka kantaen säkki kerrallaan n. 10m ja palaten takaisin hakemaan seuraavia. Siinä vaiheessa meinasi vähän huumori hyytyä kun muovikassissa olleen kissanruokalaatikon kulma repi samassa kädessä kulkeneen hiekkapussin kylkeen reiän, mutta ei kai siinä muuta sitten kun että sitä yhtä säkkiä piti vaan kuskata sen jälkeen eteenpäin vaakatasossa.

Nyt on sitten vielä kahden yön jälkeen niskat, hartiat, reidet ja hauikset jumissa, ja nukkuminenkin oli hankalaa kun niskaan sattui melkein missä asennossa tahansa... hullu kissatäti täällä moi! Mutta nyt on ainakin tarvikkeita.. ruokaakin tosiaan on muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin.

Tilasin siis ruokaa myös Zooplussalta, ja toivon että DPD onnistuisi kuljettamaan koko satsin fiksummin kotiovelle kuin DHL (joka ei soita etukäteen, yrittää toimitusta vain kerran, ja sen jälkeen lykkää haettavaksi postille) eikä koko satsia tarvitsisi kantaa postista kotiin, niinkuin tuon kissanpuun kanssa kävi (Onneksi Riksu oli auton kanssa auttamassa silloin <3). Viimekerralla vaihtoehtona oli vain DHL, nyt myös DPD joten pitihän sitä testata.

Tilausta tehdessäni sähelsin myös pankkikorttini kanssa (miksi credit/debit kortissa on kahdet numerot, vähemmästäkin menee sekasin!) ja jouduin soittamaan englanninkieliseen asiakaspalveluun tilanteen korjatakseni. Selvisin, vaikka soitin puhelun sähläämisestäni ärsyyntyneenä yhtään sanomisiani etukäteen miettimättä.. kaipa min sitten pärjään englannillani ihan hyvin? Ei sillä, ei se kyllä vastaajankaan äidinkieli ollut... Mutta juu, Zooplussan asiakaspalvelukin toimii :)

Zooplussan hinnat on selvästi eläinkauppahintoja halvemmat ellei nyt satu juuri joihinkin huipputarjouksiin eläinkaupassa törmäämään (heh heh), ja tilata ei tarvitse kuin muutaman kympin arvosta niin toimituskulut on ilmaiset ja paketti tulee (teoriassa) kotiovelle. Tarjouksia löytyy aina, ja kannattaa vilkaista sekä zooplus.fi että zooplus.com sivustoja: niissä on samoille tuotteille eri hinnat, ja molemmat toimittavat Suomeen. Itse tilasin Zooplus.comin kautta,  koska sieltä sama tilaus oli melkein 20e halvempi kuin suomenkielisestä versiosta. Maksamaton mainos, ihan vinkkinä niille eläintenomistajille jotka haluaa säästää ruoka- ja tarvikekuluissa. Zooplussaltahan tuo minun kissanpuukin maksoi poistoalesta n. 80e, kun hieman pienemmätkin puut eläinkaupassa ovat reilusti yli 200e.

Kissat tulee viiden yön päästä! Ja eilen laitoin jo hiekkalaatikon paikalleen, ja hiekat laatikkoon.. en toki ole turhan ajoissa, enhän? Tässä postauksessa piti kyllä olla myös pari kuvaa mutta joku oli fiksuna mennyt laittamaan jo muutenkin vähissä virroissa olevan kameran eilen laukkuunsa virrat päällä, joten eihän se enää tänään inahtanutkaan kuvat piti kaivaa ulos. Ylläri. Joskus toiste sitten. Nyt akkua lataukseen.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Joskus vielä Japaniin.

Jotenkin ihan epätodellisen tuntuista, että olin Japanissa kaksi viikkoa vain puolisen vuotta sitten. Nyt se tuntuu niin kaukaiselta ajalta jo, ja kutkuttaisi lähteä uudestaan! Valitettava totuus kuitenkin on että sinne lähteminen maksaa mansikan jos toisenkin, ja siihen täytyisi varata aikaakin: jos sinne asti lentää, ei sieltä ihan muutaman päivän jälkeen viitsi takaisin tulla. Afenin blogin kuvat herätti innon käydä tutkimaan omia kuvakansioita..

Harmittaa, että tänä vuonna jouduin jättämään Japanin kielen opiskelun. Se meni ikävästi kaiken mahdollisen pakollisen päälle, ja lisäksi minulla alkoi mennä japanin ja ruotsin kielet jostain käsittämättömästä syystä sekaisin. Toivottavasti ihan kaikki kahden vuoden aikana opitut asiat ei unohdu vuoden tauolla. Ja kesällä sitä ehkä ehtisi jopa kertaamaankin. Kanjien pänttääminen vaan ei ihan kamalasti motivoi, haluaisin lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen sijasta oppia ensin puhumaan kieltä fiksusti.

Katkarapu!
Minulla on Japanista ikävä ihan yllättäviä asioita. Kuten esimerkiksi puikoilla syömistä! Salaattia on oikeasti paljon helpompi napsia puikkojen väliin, kun yrittää metsästää haarukalle. Itse ruokaa taas en juurikaan ikävöi.. kala ei ole ykkösherkkuni, ja kun sen vielä yhdisti merilevään ja lapamatomaiseen leveään nuudeliin kalaliemessä.. huhhuh! Ja raa-asta kalasta nyt en viitsi edes puhua.. Leivitetystä kanasta ja friteeratuista katkaravuista ja äyriäisistä taas tykkäsin. Myös Japanilainen ruoan esillepano oli ihan omaa luokkaansa! Olisi ihan mielenkiintoista tutustua Japanilaiseen ruoka- ja ulkonasyömiskulttuuriin myös vähän paremmin. Tälläherkellä mielikuvani on aika kalapainoitteinen..






Ja sitten on se luonto, ja Fuji-vuori. Luonto ja kasvillisuus on jotain ihan muuta kuin suomessa on tottunut näkemään! Niin äärettömän vihreää! Eniten odottamiani kokemuksia koko reissulla oli tuo Fuji vuori, ja kyllähän se oli vaikuttava. Viidennellä seisakkeella oltiin jo parkkipaikalla pilvien yläpuolella! Siellä olisi voinut ihailla maisemia pidempäänkin. Jonain vuonna aion katsella auringonnousua ihan vuoren huipulta. Vähän vaan tarvitsee treeniä ensin, että jaksaa kiivetä! Kirifuri Fallsin vesiputous oli myös jotain upeaa. Olisi vain ollut hienoa päästä vähän lähemmäksikin. Japanin maaseutua ja vuoristoja olisi myös mielenkiintoista tutkia joskus tarkemmin. Ei sillä, myös kaupungeissa oli upeita puistoja! 


Oma lukunsa oli japanilaiset puutarhat lampineen, kaloineen, polkuineen, lyhtyineen ja yksityiskohtineen. Olisi hienoa jos itsellä olisi joskus tuollainen puutarha, mutta totuus valitettavasti on se että sen rakentaminen ja ylläpito vaatisi ihan liian paljon työtä. Ehkä hankkia voisi kuitenkin ainakin lyhtyjä ja ehkä sellaisen vettä keräävän bambuputke joka täyteen tullessaan kippaa veden kopsahtaen kiviin, ja palaa takaisin keräämään vettä. Shishi-odoshi siis. Yhdessä puutarhassa oli myös pienessä purossa pienenpieni ratas pyörimässä. Se oli jotenkin suloista.


En ole erityisemmin kaupunki-ihminen, mutta silti yölliset kaupungin valot olivat viehättävät, ja ruuhkat tietyissä turistikohteissa aika ennennäkemättömiä.  Se ihmisten määrä kaikkialla, ja se että kaikki kuitenkin sujui ja toimi oli mielenkiintoista seurattavaa. Mm. Narassa koululaisia oli ihan oikeasti pilvin pimein! Ja Japanilaiset oikeasti ovat ystävällistä ja iloista sakkia ainakin noin päällepäin :) Kun tietä kysyessä joku ei osannut selittää asiaa englanniksi, meidät saatettiin perille! Naran peurat olivat muuten yksi innolla odottamistani kohteista, ja ne olivat tosiaan ihan juuri niin kesyjä kuin sanottiinkin!


Japanilainen vessa ja kylpylä olivat oikeita ihmetyksen aikeita myös. Lämmitettyä istuinta tulee ikävä varmasti jokaikinen kerta, kun Kärkölässä käy talvisin öisin vessassa... vanhan talon kellarissa ei ole erityisen lämmintä. Japanilaisten vessapaperia taas ei tule ikävä... hienojenkin paikkojen vessoissa se paperi oli suorastaan läpikuultavaa, yksikerroksista ja karkeaa. Tätä en voinut olla ihmettelemättä... 

Kylpyläkäynti oli mielenkiintoinen myös, siellä ne japanilaistädit istuivat kiehuvantuntuisessa vedessä kaulaa myöden lörpötellen iloisesti, kun itse ei meinannut kyetä edes varvastaan kastamaan. Stereotyyppinen turisti. Erikoisia asioita oli mm. se että kylpylässä suihkussa käytiin istuallaan, joka suihkupaikalla oli matala jakkara sitä varten. Ja toki alastihan siellä ollaan. Suomalaiselle saunaan tottuneelle se nyt ei mikään ongelma tietysti ollut, mutta kovasti sitä oppaat ja henkilökunta muistuttelivat ennen kun paikalle mentiin. Noissa kylpylöissä voisi käydä ehdottomasti useammin! Kuumissa vesissä lillumisen jälkeen tuli kyllä uni hyvin tehokkaasti. Selkeä saunakokemus. Japanilaisten versiota suomalaisesta saunasta ei päästy kokeilemaan, mutta eräs japanilainen kertoi siitä senverran että lämpötila oli ainakin matalempi.


Akihabara oli myös sellainen paikka mihin voisi mennä uudelleen! Paljon jäi varmasti näkemättä lyhyellä visiitillämme. Sieltä löytyisi varmasti kaikkea jännää. Myös Tokion kaupunginosien kiertely muuten olisi mielenkiintoista. Noissa kaupoissa erikoista oli se, että kerrokset olivat pinta-alaltaan pieniä ja talot kapeita, mutta kauppaa saattoi olla useita ja taas useita kerroksia. Hei muuten, minä haluan käydä vielä joskus Maid- ja kissakahvilassa :D

Viimeisenä vaan en toki vähäisimpänä hehkutan noita Japanista joka kadunkulmasta löytyvät pienet ja isot temppelit. Etenkin luonnonläheiset shintotemppelit. Pidän tällaisten uskontojen ideasta, joissa jumalia on monia ja ne ovat persooniltaan erilaisia ja jotkut jopa pahoja. Ja taruissa ne saattavat kiusata toisiaan :D Shintotemppeleissä ei juuri ollut suuria ja mahtavia patsaita, vaan ne olivat muuten omalla tavallaan vaikuttavia ja yksityiskohtaisia.






Joskus vielä uudelleen :) Silloin aion myös etsiä ainakin yhden geokätkön sieltä!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Eka täysi kymppi!

Kätkö kesältä :)

Sinnehän ne lumet lähti, niinkuin odottaa saattoi. Nyt niistä ei oikein enää ole edes jäitä jäljellä, ja vesisadetta luvattu loppuviikoksi.. Mutta onpahan hyvä syy pohtia taas geokätköilyä!

Toissailtana valikoitiin viisi kätköä jotka olisi suunnitelmissa etsiä vielä tänä talvena. Nuo kaikki ovat kyllä talvellakin löydettävissä, että sinänsä lumesta ei olisi haittaa. Kuitenkin mietityttää että kuinka helposti ne jäljet on peitettävissä hangesta, ettei seuraava purkille saapuva kätköilijä hoksaa heti että mistä on tutkittu. Eiköhän ainakin yksi kätkö pidä myös lumiaikaan etsiä, ihan kokemuksen vuoksi.

Eilen kävin moikkaamassa Satua, ja käytiin tallustelemassa pitkin keskustaa ja ihastelemassa Tampereen jouluvaloja. Pyynikin Kirkkopuistossa ohikulkumatkalla käytiin sitten sattumalta kurkkimassa yhtä kätköä jota aikaisemmin kesällä ei löydetty. Nyt löytyi samantien, ja juuri siitä kohdasta mistä aiemminkin oltiin etsitty. Liekö sitten oltu puusilmiä, vai oliko juuri huolto meneillään. Kiva kätkö kivassa paikassa kuitenkin, itselle myös eka keskustakätkö, ja myös kymmenes löydetty kätkö!

Suunnitelmissa on kiertää tästä lähiseudulta lenkkimatkan päästä Ruskon maankaatopaikka, Tour de Zina, Keltanokanpuisto, Pallopöllön muna ja Hönössä kotiin part 2 - Geoitseppäisyysjuhlat. Myös Sammakkojärvi -kätkö kiinnostaisi, mutta on aika märkää ja syrjäistä seutua. Vaatisi melkein valoisan ajan jotta sinne uskaltaisi rämpimään, eikä minulla edes ole täällä kumisaappaita. Ratsastuskengätkään ei pidä vettä... Täytyy katsoa, saisinko Kärkölästä raahattua itselleni saappaat jotka eivät junassa kuskatessa tuoksahda liikaa navetalta. Ja toisaalta taskulamppuhan korjaisi sen valonpuutteenkin. Katsotaan mitä tapahtuu ;)

Tätäkin kätköä etsittiin pimeässä vain puhelimen näytön valon avulla.
Syvempiä pimeitä koloja tutkittiin kameran salaman räpsähdyksen valossa..
Ja löytyihän se lopulta!