Myrsky ja Viima

Meillä asustaa kaksi leikattua maatiaiskissaa, Myrsky ja Viima. He ovat myös iso osa blogin sisältöä, kuten varmasti kaikki lukijat ovat huomanneet. Viima on siro valkoisenkirjava kilpparityttö, Myrsky taas iso ruskeatabby pitkäkarvapoika. Syntymäpäiviä meillä vietetään elokuun lopussa, vuonna 2013 tuli yksi vuosi täyteen! Kissat ovat täydellisestä erilaisuudestaan huolimatta sisarukset. Niiden emä oli lyhytkarvainen ruskeatiikeri, ja isä villinä veikkauksena punainen pitkäkarvakolli. Eläinlääkäri tosin sanoi että onhan se mahdollista, että näillä olisikin eri isä. Kissoillahan se on mahdollista että useampi eri kolli astuu tyttökissan saman kiiman aikana.

• Kuva-arkisto 
• Videoarkisto
• Ensimmäinen vuosi

Viima on sellainen peruskatti, varautuneempi, harkitseva, mutta kuitenkin rohkea ja utelias. Kehräysmoottori hyrähtää käyntiin vasta pienen yrittämisen jälkeen, eikä sylissä millään jaksaisi olla, ainakaan jos siihen ei itse hakeuduta. Viiman lempileikkejä on tölkin repäisysuikaleiden noutaminen eteisen kaapin päältä. Viima on hieman prinsessa ruoan ja hiekkalaatikkojärjestelyjen suhteen, ja tietää kyllä tarkkaan mitä tahtoo. Kun vaan osaisi kertoa sen heti ihmisillekin!

Myrsky taas kehrää aina, ja ihan jokaiselle, ja se on aina ensimmäisenä tervehtimässä vieraita. Myrsky menee pää kolmantena jalkana eteenpäin ja miettii vasta sitten. Aina kun jonkun suljetun oven avaa, on Myrsky salamana paikalla, oli kyse sitten saunasta, roskakaapista, ruokakaapista tai vaikka rappukäytävän ovesta. Myrsky noutaa hiuslenkkejä, huiskia ja vaikka kärpäslätkää, jos niitä sille jaksaa heitellä. Tällä kollilla on muuten myös pohjaton vatsa, eikä se ole nirso! Sille kelpaa vaikka ananas, jos niikseen tulee...

Molemmat ovat aktiivisia kissoja, ja pitävät valjaissa ulkoilusta ja seikkailemisesta, sekä parvekkeella maailman ihmettelystä.