sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pikapääsiäinen Kärkölässä :)

"Pitäiskö sun kohta valmistautua kohta jo lähtöön?""Onhan tässä yli kaksi tuntia aikaa...""Niin mutta ei Marjaana ehdi siinä ajassa.."

"Satu tulee ihan kohta hakemaan sinua, koita nyt..."
"No toivottavasti ei tule, kun vasta tunnin päästä sanoi tulevansa..."
"Mites Mikko reagoi tohon sun hitautees?"

Täällä ei ihan luoteta siihen, että olisin ajoissa valmiina! Taitaa olla ihan yleinen vitsi, että Marjaana on aina myöhässä... hmph. "Kohta" eli noin tunnin päästä pitäisi olla matkalla kaverin valmistujaisiin, ja olen sentään kuitenkin jo pukeutunut.. Olen siis parhaillaan kääntymässä Kärkölässä kaverin juhlien vuoksi. Ensimmäinen meidän tyttöporukasta valmistuu! Hui. Tulin eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina juhlien jälkeen lähden. Pitkästä aikaa täälläkin; viimeksi käytiin pikaisesti pyörähtämässä laskettelureissun jälkeen. Nyt sentään tosiaan jäin yöksikin, Mikko käy katsomassa ja ruokkimassa kissat sillävälin.

Käytiin melkein heti tänne päästyäni eilen illalla kuutamohiihdolla (vaikka kuu ei vielä ollut noussutkaan), ja kierrettiin pellot ympäri hämärissä, ja räpsittiin jonkinverran valokuvia. Ei niistä kovin kummoisia hämärässä tullut, mutta jotain sentään. Hanki oli vähän petollista, kun välillä kantoi hyvin ja välillä upotti... En sentään kaatunut kuin kerran! Ei nähty komeettaa, vaikka tarkoitus oli se etsiä, kun juuri sillä suunnalla oli pilvistä.. Harmi, Tampereella ei olla sitä löydetty, ja nämä olisivat voineet sen minulle osoittaa...

Ennen kun pääsi hakemaan suksia, piti hakata vähän jäätä oven edestä...

Navetta näyttää ihan junalta pimeässä...

Yötaivas navetan yllä

Koivikkoladon takainen metsä oli aika synkkä...


Kuluneella viikolla on jälleen tullut lähinnä tehtyä töitä ja koulujuttuja, ja pelattua kahdessa eri roolipelissä.   Yhtenä iltana käytiin lenkillä katselemassa täysikuun nousemista järven jäällä, muutoin on lenkkeilykin jäänyt harmillisen vähäiseksi kun aikaisten aamujen takia alkaa nukuttaa jo aikaisemmin illalla. Pitkäperjantaina oli sitten aikaa viettää kunnollinen vapaapäivä, joten siivosin kämpän, ja vietettiin ilta yhdessä tehden tortilloja, nautiskellen viiniä ja saunoen, ja toki kissoja rapsutellen. Oikein mukava ilta, pitkästä aikaa pidempään laatuaikaa yhdessä :) 


Kynttilä on muuten ihan vaan rekvisiittaa. Mysky oli ihan liian utelias, niin sehän piti sammmuttaa samantien :D Harmi sinänsä, minä tykkään kynttilöistä... Mutta Myrskyn viikset ja puuhkahäntä kyllä syttyisi tuleen vähän turhan helposti, jotta niitä viitsisi poltella.

Lyhyen pohdinnan jälkeen tilasin viikolla vihdoin itselleni myös uuden puhelimen, joka toivottavasti saapuu ensiviikolla. Vanha nokia n900 on ollut jo pidempään enemmän tai vähemmän epäkunnossa. 3G yhteys toimii silloin kun sitä huvittaa ja hörppää akun latauksen hetkessä. Usein 3G yhteyden päälle yrittäminen pudottaa koko puhelimen jopa hetkeksi ihan kaikista verkoista niin, ettei sillä voi soittaakaan.. Ja puhelimen akku ei tosiaan kestä paria soittoa enempää. Olen viimeaikoina ollut useita päiviä putkeen ihan ilman puhelinta, kun ei tuota jaksa olla jatkuvasti lataamassakaan. Lisäksi tuo puhelinmalli on valmistajan suunnalta unohdettu, joten uusia sovelluksia ei ole tarjolla, eikä myöskään päivityksiä vanhoihin.

Harmittaa vaan ettei enää löydy hyviä puhelimia, jossa olisi fyysinen täysnäppämistö.. Koska nykyisessä puhelimessa sellainen on, siitä on kurja luopua. Mutta kaipa sillä kosketusnäytölläkin oppii kirjoittelemaan, vaikkei enää pystykään kirjoittelemaan puhelinta tuijottamatta. Mutta vihdoinkin olisi mahdollisuus saada puhelimeen toimiva geokätköilysovelluskin, että ei olla metsässä vaan yhden gps:n varassa. Ja jos vihdoinkin saisi kuvien lähetyksenkin toimimaan, ja pääsisi käyttämään sitä nettiyhteyttä josta joka tapauksessa kuitenkin maksaa...

Jaa.. kiirehän tässä näköjään taas tuli, vaikka ajattelin että nopeastihan tänne kirjoitan. Ja minun piti vielä kirjoittaa siitä kuinka olisi kiva päästä klassisen musiikin konserttiin, ja kuinka haettiin torstaina kiireellä postista kissanruokalähetystä, kun posti menikin etuajassa kiinni... No mutta, jos lähtis, kyyti tuli :)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Pääsiäistä ja kaikkeajännää

Hihii, täällä kävi virpojia! Ensimmäistä kertaa ikinä pääsin antamaan virpojille ihan itse karkkia ja sain nätisti korstellun vitsan:) Kaappasin Myrskyn kainaloon kun menin avaamaan ovea, mutta se kyllästyi nopeasti sylissä olemiseen, kun oven ulkopuolella oli niin jännää, ja mutkelsi niin kauan että minun oli pakko laskea se lattialle, ja rappuunhan se pinkoi. Ei se tosin kauas päässyt, normaalisti se juoksee heti alaovelle asti, mutta nyt meno tyssäsi lasten lattialle laskemaan palkkakoriin, jossa oli myös kasa virpomisvitsoja :D Niiden kanssa kissa oli sitten ihan haltioissaan naama syvällä korin uumenissa, lapset nauroi, ja minua vähän hävetti :D Lopulta sain lasten välissä karkuun pujotelleen kissan kainaloon, kiitin virpomisesta, jaoin karkit, ja toivotin hyvää pääsiäistä.

Nyt käy kyllä sääli tuota lasten koristelemaa vitsaa... se täytyi meinaan piilottaa kaappiin, koska kissat tykkäsi siitä ihan liikaa... Leikkikaluksikaan ei voi antaa, kun nämä höttöpäät vielä menisi ja söisi nuo höyhenet ja koristekukkaset.


Eilen oli sitten se viimeinen päivä kassatätinä, ja tänään olisi tarkoitus käydä tyhjentämässä pukuhuoneen kaappi, ja palauttamassa työvaatteet jotka pyöräytin vielä pesukoneessa. Jollain tapaa haikeata, tulihan siellä nyt oltua kuitenkin töissä yli puolitoista vuotta. Mutta eipä sen koskaan ollut tarkoitus loppuelämän työpaikka ollakaan. Viimeinen työpäivä meni yllättävä nopeasti, ja muutamalle vakioasiakkaalle tuli mainittuakin että viimeinen päivä menossa. Sain kiitoksia ja onnentoivotuksia jatkoon, ehkä en ihan tunari sentään ole ollut :)
"Kyllä me tähän sovussakin vielä mahdutaan!"
Kuluneella viikolla en ole hurjasti ehtinyt tekemään, olen aloitellut kerhojen kirjanpitoja, pelannut parissa roolipelissä, käynyt töissä, opiskellut ja niin edespäin. Uuden työpaikan kevätpäivänä pääsin tutustumaan paremmin työkavereihin, ja kokeilemaan mm. jonglöörausta (olin muuten huono) ja muita pieniä sirkustemppuja, ihmispyramidin tekoa ja improvisaationäyttelemistä. Hurjan hauskaa virkistyspäivä, vaikka menikin myöhäksi, ja kotiin tullessa väsytti :) Ja kävinhän minä yhtenä päivänä hiihtämässäkin! Kiersin ympäri suolijärven jäällä olevan ladun, ja huomasin että hiihtokunto on aavistuksen vajautunut. Lähdin matkaan oikein reipasta tahtia, mutta puolessa välissä alkoi kunto loppua, ja kun lopulta raahauduin Mikon luokse ruokapöytään, olin aika naatti!

Järven jäällä oli  hiihtäjien lisäksi kävelemässä myös koiranulkoiluttajia, lapsiperheitä, yksittäisiä lenkkeilijöitä ja pariskuntiakin. Siinä loppumatkasta hissukseen hiihdellessäni (oli vielä vastatuulikin!) katselin jäällä rauhallisesti käsi kädessä kävelevää jo ihan mummoikäistä pariskuntaa, ja mietin että tuossa olisi oikein mukava tulevaisuudenkuva itsellekin. Kävellä vielä vuosienkin päästä kiireettömänä käsi kädessä toisen kanssa järven jäällä kevätauringon paisteessa. Hymyilytti :)

Kissat voivat hyvin, mitä nyt välillä riehuvat ja häsläävät. Yhtenä kauniina päivänä ne kaatoivat riehuessaan pyykkitelineen, jonka seurauksena osa pyykeistä tipahti toki telineen vieressä olleeseen vessanpönttöön. Kissat pelästyivät sitten telineen kaatumista ja juoksivat karkuun suoraan makuuhuoneeseen, jossa Viima otti "vähän" tukea verhoista... kiitos tästä, lapset:

¨

Kissat aiheuttivat ohjelmaa myös eilen, kun Viimalla meni vähän nassu kuralle. Se kakki varpailleen n. vartin ennen töihin lähtöä, jonka seurauksena jouduin sitten kiireellä pesemään ruskeita tassunjälkiä lattialta, ja siihen lisäksi vielä vastahakoisen kissan tassut. Jos Myrsky on helppo pestä, niin Viima ei sitä todellakaan ole! :D Sellaista se on lemmikinomistajan elämä. Mutta on ne vaan söpösiä! Tulevat aamuisin nukkumaan kylkeen kun päästän ne makuuhuoneeseen hetkeksi ennen kuin viitsin lopullisesti nousta, ja kyttäävät siitä maailman menoa tuijotellen ikkunasta ulos <3

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Punnitus

Näin meillä punnitaan kissat. Yllättävän helppoa ja kätevää. Tarvitset vain matkalaukkuvaa'an, laukun, ja yhteistyökykyisen kissan. Laukku painoi 0,45kg, joten kissoille saatiin painoksi 3,1kg (Viima) ja 4,1 kg (Myrsky). Ikää n. 7kk. Ja kissoja ei tosiaan väkisin tungettu laukkuun (kuten videolta näkyy), ja ne olivat laukussa ihan rauhallisesti, ja molemmat kehräsivät vuorollaan.

Koko video otettiin yhtenä ottona, ja leikkelin välistä lähinnä omia huudahduksiani ("Herranjestas onks Myrsky jo noin iso?!"). Koko toimituksessa meni alle kolme minuuttia! Ja minä kun epäilin että vaikka Myrsky nyt onkin ihan lapanen, niin Viimaa ei kyllä laukkuun saisi...

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kissojen ruokinta

Hieman ironista. Istun tässä mussuttamassa karkkia, samalla kun lasken kissojen ruokavalion ravintoarvoja, ja suunnittelen täydellisen terveellistä ruokavaliota niille. Mutta onhan siinä pieni ero: kissat eivät ymmärrä mikä niille on terveellistä, eivätkä osaa kertoa jos on vähän ikävä olo. Minä nassutan tietoisesti epäterveelliset  välipalani, ja kärsin sitten nahoissani, kun puolen pussin jälkeen ällöttää. Kissoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä sitä mitä tarjoan (tai olla syömättä, mutta luojan kiitos nämä eivät ole olleet taipuvaisia nirsoiluun), niin onhan se kai reilua, että koetan tarjota mahdollisimman hyvää?

Varoitus, tämä postaus on sitten vaan tylsää asiaa kissojen ruokinnasta :D Mutta roolipelaamisen, koulujuttujen, töiden (jossa on kivaa!) lisäksi minulle ei ole tapahtunut juuri mitään jännää tässä viimepäivinä. Suunnitelmissa olisi käydä hiihtämässä tosin, kun sukset kerran viimein on täällä ja kelikin on hieno.

Mutta takaisin asiaan: Aloin pohtia ruokintaa nyt uudelleen, koska pian alkaisi olla aika siirtyä pois penturuoalta. Molemmat ovat kuitenkin jo yli 7kk ja leikattuja. Kun pentuvaiheen suuri energiantarve vähenee, alkaa etenkin leikatuilla kissoilla kasvaa riski liialliseen pyöristymiseen. Veikkaan että ruokahalun suhteen Myrsky on erittäin merkittävässä riskiryhmässä :D Onneksi nämä ovat vielä aika aktiivisia riekkumaan, joten kuluttavatkin aika paljon energiaa. Penturuoka on kuitenkin aika korkea-energiaista, ja tavalliseen nähden hintavampaakin, joten pikkuhiljaa siitä luovumme.
Myrsky ja Viima 4kk. Myrsky 2,5kg, Viima 1,9kg
Vielä on korissa hyvin tilaa kahdelle.
Tällä hetkellä, ja tulevaisuudessakin, noudatan ruokinnan suhteen paria yksinkertaista periaatetta: meillä ei syödä juuri ollenkaan kuivaraksuja, ostan vain sellaisia märkäruokia joissa ei ole viljaa tai muita kasviperäisiä tuotteita, ja silloin tällöin tarjoan raakalihaa. Kuivaraksuja vältän siksi, että joillekin kissoille saattaa tulla ongelmaksi liian vähäinen veden juominen, joka voi sitten aiheuttaa virtsakiteitä ja muuta ikävää. Kissan elimistö on aavikkoeläimenä tottunut siihen, että suurin osa sen tarvitsemasta nesteestä tulee ruoan mukana. 

Märkäruoassa on aina paljon kosteutta, joten kissat saavat suuren osan tarvitsemastaan nesteestä ruoan mukana. Kuivaraksuissa sitä nestettä ei yllätys yllätys pahemmin ole. Niissä on usein myös viljatuotteita, mitkä eivät lihansyöjän ruokavalioon kuulu. Raksuja  meidän katit saavat vain erikoistilanteissa, eli jos jäävät pidemmäksi ajaksi yksin, tai jos jomman kumman hengitys haisee (raksujen järsiminen putsaa hampaita). Olenpa joskus yrittänyt opettaa niille jotain pikkujuttujakin raksupalkalla (huomattavasti siistimpää kuin märkäruokaklöntillä palkitseminen:D), mutta se ei ole ihan toiminut.

Nyt kori on Viimalle (reilu 7kk ja n. 3kg) yksinään ihan hyvä
Viljatuotteita ja kasviperäisiä juttuja vältän kissanruoissa, koska kissa on täysiverinen lihansyöjä, eikä niitä juuri tarvitse. Kissan täydellinen ja luonnonmukaisin ruokavalio koostuisi pienistä nisäkkäistä ja linnuista, nahkoineen sisälmyksineen ja luineen päivineen. Kasviperäisiä tuotteita mukana olisi vain sen verran mitä sillä ruoaksi metsästetyllä otuksella sattuu vatsassaan juuri sillä hetkellä sulamattomana olemaan. Minun olisi kuitenkin epäkäytännöllistä kasvattaa kissoilleni hiiriä ruoaksi, eivätkä nämä edes söisi niitä! Jouluna tarjottiin, mutta molemmat pelkäsivät! Täytyy siis koettaa saada ruokinta mahdollisimman terveelliseksi jollain muulla tapaa. Ensimmäinen askel siihen on tuoteselosteiden lukeminen ja kasviperäisiä tuotteita sisältävien kissanruokien vieroksuminen.

Niiden pieni määrä tuskin kissaa satuttaa, mutta usein tuoteselosteissa ei ole määriä mainittu, ja toisaalta jokapäiväiseen ruokavalioon ne eivät missään tapauksessa kuulu. Joissakin markettien kuivaraksupurkeissa mainitaan oikeasti, että "sisältää terveellisiä kasviksia", mikä on aika kummallista. Muistaakseni Latzin raksupurkissa on ihan erikseen kasvisraksuja, joiden sanotaan sisältävän 4% porkkanaa, ja yksi Latzin annospussimaku on "Kanaa PINAATTIkastikkeessa". Miksi ihmeessä? Kasvikset ovat halvempaa materiaalia kuin liha, mikä näkyy tietysti ruokien hinnassa. Ihminen on myös tottunut pitämään kasviksia terveellisinä, eikä välttämättä kaikki hoksaa, että se mikä on ihmiselle hyvää ei ole sitä aina kissalle.

Raakalihaa meidän kissalapset saavat silloin tällöin, kun sitä sattuu jostain halvalla saamaan, ja se korvaa yleensä yhden märkäruoka-aterian. Raakalihapäivinä korvaan sitten puuttuvat vitamiinit ja kivennäisaineet kissoille tarkoitetulla Multicat valmisteella, jota saa joistakin eläinkaupoista ja apteekeista. Jauhelihasta tai vaikka broilerin suikaleista kun puuttuvat esimerkiksi luista ja tietyistä sisäelimistä saatavat tärkeät ainekset joita kissa siitä kokonaisesta hiirestä tai linnusta kyllä saisi.

Lisäksi olen pentuajasta lähtien koittanut tarjota näille monenlaisia makuja, juuri siksi etteivät alkaisi nirsoilemaan. Testaillaan erilaisia lihoja ja ruokamakuja jne. Nyt meille on kehkeytynyt sopiva ruokintarytmikin. Kissat saavat kaksi ateriaa päivässä, noin kahdentoista tunnin välein. Enää ei juuri jää kuivahtanutta ruokaa kuppiin pois heitettäväksi, vaan koko ateria syödään. Saa nähdä onko tämä lopullinen ratkaisu, vai joudutaanko vielä muokkaamaan. Pentuaikana kun se kissan kerralla syömä ruokamäärä kasvoi pikkuhiljaa koko ajan, ja ruokintavälejä ja määriä sai kokoajan olla miettimässä sopiviksi niin ettei tuota märkäruokaa jäisi pilaantumaan, ja toisaalta että lapset eivät jäisi nälkäisiksi. Eihän se pidempään ruokakipossa seissyt ruoka kenenkään mielestä enää kovin herkkua ole. 
Myrskyn (reilu 7kk ja n. 4kg) kanssa tulee jo ahdasta ja riitaa tilasta.
Hassua miten omien kissojen kanssa on ruvennut niin tarkaksi ruokinnan suhteen, kun vanhempien luona ne kissat sai minun puolesta syödä vähän mitä tahansa kunhan nyt ei ihan just sitä marketin halvinta. Se tosin ei noille kunnolla tainnut kelvatakaan. Mutta totuus oli, että ne metsästi itselleen sitä täydellistä ravintoa, ja se ihmisiltä saatu sapuska oli vain lisuketta. Maalaiskissat itseasiassa syövät yllättävän hyvin, jos vain metsästävät! Minun kissat ovat kuitenkin ihan toisessa asemassa, kun ovat täysin sisäkissoja.

Saa nähdä intoudunko kirjoittamaan myöhemmin lisää tästä aiheesta, kun olen laskelmani laskenut, ja uuteen ruokintasuunnitelmaan päätynyt. Olisi myös mielenkiintoista vertailla eri kissanruokamerkkien tuoteselosteita, ravintoarvoja ja hintoja. Mutta saa nähdä saanko ihan niin paljon aikaiseksi, ja siitä saattaisi tulla aika kuivia postauksia. 

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Booda Dome Cleanstep - kissanhiekkalaatikko

On se unirytmi jo vähän kääntynyt, kun heräsin yhdeksän pintaan ilman herätystäkin. Ulkona on nätti aurinkoinen keli, mutta melkoinen pakkanen, joten leikitänpä sitten sisällä kissoja kuunnellen Lahden Radiosta Salppurin kisoja. Ei tuo urheilupuoli minua niin kiinnosta, mutta jos vaikka kuuluisi tuttuja ääniä :D Saa nähdä menevätkö porukat tänävuonna katsomaan iltamäkeä, tai ainakin ilotulitusta lypsyn jälkeen.  Niihin nyt ei sentään radiossa törmää.

On se jännää kytätä naapureita!
Mutta jos asiaan, niin DPD toimitti viikolla Zooplus.comin tilaukseni, jonka mukana tuli Tigerino Canadan uutta hajustamatonta hiekkaa, ja uusi iso Booda Dome Cleanstep hiekkalaatikko! Ensivaikutelma hiekkalaatikosta oli aika järkyttävä - se tuli ihan mahdottoman suuressa laatikossa, ja meinasin ennen sen avaamista, että onko siellä peräti kaksi laatikkoa, vai oliko se vain reippaasti suurempi kuin odotin :D Mutta ei sentään, kuljetuslaatikon suuri koko johtui onneksi vain pakkausmateriaalin ja pehmusteiden määrästä. Ja hyvä, että niitä oli. Lähetyksessä mukana tulleet kissanhiekkapusseja sisältäneet laatikot olivat molemmat vähän kärsineitä. Toinen oli teipattu kokoon ja toinen oli suorastaan rikki. Ja kuten viimeksi sanoin, kissat sitten vähän rikkoivat sitä lisää.

The Pahvilaatikko (ja huonolaatuinen kuva)
DPD:n kuljetusten särkymisestä olen kuullut juttua vähän ennenkin, mutta pakko tuo oli DPD:llä tilata kun en uskaltanut ottaa riskiä, etten olisi DHL:n toimitusaikana kotona. DHL yrittää toimittaa vain kerran, ja jos vastaanottajaa ei ole paikalla, paketit jätetään postitoimistoon noudettavaksi. Autottomana en olisi ihan heti tällaisia laatikoita saanut kuskattua, varsinkaan kun kaksi kolmesta painoi reilu 30kg. DPD tekee kolme toimitusyritystä sentään.

Viima tunki laatikkoon jo ennen kuin ehdin pakkausmateriaalit poistaa
...ja Myrsky perässä.
Kun kaivoin uuden hiekkalaatikon pakkauksestaan, kissat tunkivat sinne sisälle jo ennen kun sain sen kunnolla koottuakaan. Ainakaan uutta omituisen näköistä härveliä ei pelätty! Laatikko oli säästynyt hyvin kuljetusvaurioilta, mutta katossa sisäpuolella olevien irto-osien kiinnittäminen osoittautui hankalaksi - muoviset kiinnikkeet olivat niin pehmeitä ja löysiä, että ne irtosivat ihan pienestä nykäisystä, ja yksi nipoista oli vähän valuvikainen eikä juuri pitänyt. Pienellä määrällä teippiä asia korjaantui, ja palaset pysyivät kiinni vaikka Myrsky mielellään hiekkalaatikolla käydessään kuopiikin raivokkaasti sen seiniä.

Kaikkien kissankäsittelyn ohjeiden vastaisesti otin samantien vanhan hiekkalaatikon (ja hiekan) piiloon, ja jätin kissoille vain uuden hiekkalootan täynnä uutta hiekkaa. Se rikkoontunut hiekkapussi oli pakko tyhjentää johonkin, eikä sen jälkeen uuteen hiekkalaatikkoon mahtunut vanhaa hiekkaa enää. Kissallehan pitäisi kai laittaa uuden hiekan kanssa vanhaa hiekkaa sekaisin että varmasti tottuisivat uuteen. Ihan uusi hiekkalaatikko saattaisi olla aluksi myös niin jännittävä, että vanhalle olisi tarvetta. Onneksi nämä kaksi eivät stressaa pienestä, vaan hiekkalaatikko otettiin iloisesti vastaan. Eihän tuo uusi hiekkakaan eroa yhtään edellisestä muutoin kuin tuoksultaan. Nyt nimittäin sai  Tigerino Canada hiekkaa hajustamattomana, mikä on aivan loistavaa! Hajustetut hiekat kun käy ikävästi minun nenääni.

Laatikon pohjaratkaisu. Tuohon meni 15kg hiekkaa kerralla.
Taistelu ympäriinsä leviävää kissanhiekkaa vastaan näyttää olevan voiton puolella! Iso osa kissanhiekasta jää hiekkalaatikon portaille, lisäksi laatikon oviaukko on käännetty sillä tavalla seinää ja nurkkaa vasten, että kissat joutuvat kiertämään laatikolle kulkiessaan automatolla peitettyä lattiaa pitkin, ja päätyvät lopulta hiekkalaatikkomaton kautta vasta paljaalle lattialle. Automatto on muuten todella hyvä hiekkastoppari, jopa parempi kuin tuo Mustista ja Mirristä ostettu hiekkalaatikonedusmatto, ja lisäksi myös isompi. Suosittelen. Kissoja ei myöskään enää päästetä kylpyhuoneeseen silloin kun siellä on lattia märkä - niihin kastuneisiin tassuihin kiinni jäänyt hiekka kun oli meillä suurimpia ongelmia.

Lopullinen sijainti ja asettelu
Positiivinen fiilis tästä hiekkalaatikkoasiasta tällä hetkellä, vaikka tuo ei ihan priimalaatuinen oikein ollutkaan.  Kissat ottivat sen heti omakseen, ja lattialla pyörivä hiekka on selvästi vähentynyt hiekkalaatikon, sen sijoittamisen ja automaton yhteisvaikutuksen seurauksena. Suosittelen, tosin suosittelen kyllä hankkimaan laatikon paikasta jossa sen pääsee tarkistamaan valmistusvirheiden varalta jo ennen ostoa. Hinta oli ihan joka paikassa sama, mutta itse tilasin zooplussalta koska sain kanta-asiakas etuuksilla sen verran hintaa pois koko tilauksesta, että kannatti.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Yllätyksiä ja muutoksia

Hassua miten välillä tuntuu siltä ettei ole yhtään ideoita että mistä tänne kirjoittaisi, ja sitten kohta tapahtuukin jo niin paljon asioita, että niistä saisi monta postausta, mutta ei ehdi kirjoittaa yhtäkään. Tästäkin postauksesta tulee siis taas viimeviikon kertaus, jossa olevista aiheista on pitänyt kirjoittaa jo monta päivää sitten!



Sisko kävi puoliyllättäen viikko sitten keskiviikkona ja jäi yöksi. Kissat olivat ihan haltioissaan kun joku oli hellimässä ja rapsuttelemassa koko ajan, ja etenkin meidän "pieni" Myrsky muuuntautui oikeaksi sylieläimeksi. Koko päivän kestäneen hellimisen, leikkimisen ja rapsuttelun seurauksena kissoille tuli illalla ihan kunnon väsy, ja kun Emmi sitten nukkui niiden kanssa, ne eivät juuri häirinneet. Itse kokeilin samaa seuraavana yönä mutta se ei mennyt ihan niin hyvin... ja sitä seuraava yö meni vielä huonommin! Ehkä mokomat olivat vain vieraskoreita.. Sen jälkeen nukuin taas suljetun oven takana. Saattoivathan nuo Emmin kanssa olla väsyneitäkin, ainakin jossain vaiheessa iltapäivää oltiin aika hiljaisia:



Samana päivänä kävin siinä ohjelmistofirman työhaastattelussa josta viimeksi mainitsin, ja se tuntui menneen taitotasoni huomioon ottaen ihan hyvin. Siellä oli yleistä jutustelua ja pari käytännön tehtävää, mutta en juuri ehtinyt jännittää. Kutsu haastatteluun oli tullut edellisenä päivänä, ja itse haastatteluunkin menin sillä asenteella että kerätäänpä nyt kokemusta. Olihan kyseessä ihkaensimmäinen oman alan työhaastattelu, ja varmasti löytyisi osaavampia hakijoita. En elätellyt suuria toiveita, ja tein parhaani.

Illalla en ehtinyt/viitsinyt blogiin kirjoitella, vaan laitoin ruokaa, käytiin lenkillä ja höpöteltiin siskon kanssa. Seuraavana päivänä sisko lähti iltapäivällä kotiin, ja sen jälkeen lähdin melkein heti ropeen, joka kesti sen verran myöhään etten ehtinyt/jaksanut kirjoittaa blogiin enää sen jälkeen. Perjantaina oli töissä iltavuoro, ja lauantaina aamuvuoro, joten siinäkään välissä ei tullut kirjoiteltua mitään.

Töiden jälkeen lauantaina lähdin tyttöporukalla Hyvinkäälle viettämään iltaa. Keli oli mennessä ihan hirveä, moottoritiellä ei nähnyt yhtään eteensä! Onneksi en ollut kuskina.. Ilta oli todella hauska, ja oli kiva pitkästä aikaa nähdä näitäkin tuttuja. Tai no käytännössä yhden näin ihkaensimmäistä kertaa - me oltiin kaikki tutustuttu toisiimme netissä harrastusfoorumeilla, ja tavattiin kasvotusten hyvin harvoin. Sunnuntai-aamupäivällä lähdettiin ajelemaan takaisinpäin. Mikko oli käynyt hoitamassa kissat reissuni ajan.

Sunnuntai-iltana vietettiin sitten iltaa kaksin, syötiin ja saunottiin. Enpä olisi arvannut, että mikä minua seuraavana päivänä odotti.. Maanantai-aamuna minut nimittäin kutsuttiin työhaastattelun toiseen vaiheeseen, ja muutaman tunnin päästä olinkin sitten allekirjoittanut työsopimuksen työnimikkeellä Ohjelmistosuunnittelija, nähnyt kymmeniä uusia ihmisiä firman esittelykierroksella ja irtisanoutunut kassatyöstäni. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ollut uskoa tapahtumia ollenkaan, mutta näin siinä kävi. Sain oman alan töitä! Työt alkaisivat saman viikon keskiviikkona (koska tiistaiksi minulle ei kuulemma oltaisi ehditty saada omaa tietokonetta), ja illalla syötiin yhdessä tortillaa tapahtuneen kunniaksi. Tulen tekemään irtisanomisajan verran kahta työtä, eli raskaat pari viikkoa tiedossa, mutta sitten helpottaa, ja saan viikonloput aina vapaiksi, ja pääsen luopumaan iltavuoroistai! Ei ollut ollenkaan paha maanantai :)

Sinäkään iltana en kirjoittanut blogiin, sillä päätettiin ihan yllättäen lähteä tiistaiksi laskettelemaan Messilään. Tai yllättäen ja yllättäen, oltiin me sitä harkittu jo pidempään, mutta nyt päätös piti tehdä nopeasti, sillä tiistai olisi muutosten jälkeen viimeinen vapaa arkipäivä sille touhulle. Maanantaina siis mentiin ajoissa nukkumaan, että päästiin tiistai-aamuna aikaisin liikkeelle.

Tiistaina lähdettiin aamulla junalla Järvelään, josta jatkettiin autolla Messilään. Siellä vietettiin reilu neljä tuntia, ja palattiin autolla takaisin, käytiin porukoilla syömässä ja junailtiin takaisin Tampereelle. Laskettelu oli hurjan jännittävää! Ensimmäisen laskun aikana (se pienin lastenmäki, jossa edellisellä laskettelukerralla lensin selälleni, enkä päässyt omin avuin ylöa...) olin ihan kauhuissani, että mihin olen itseni tunkenut, ja sama jatkui hississä matkalla isompiin mäkiin, mutta pikkuhiljaa se alkoi sujua. Olin lasketellut viimeksi yläasteella, enkä silloinkaan kuin kaksi kertaa. Oli vähän hakemista ja kaatuilua, ja välillä istuin lepuuttamassa väsyneitä jalkojani, ja taas mentiin. Kahta lukuunottamatta kaikkia mäkiä laskettiin, ja niistä kahdestakin toinen ei ollut käytössä ja toisessa oli tarjolla sellaiset hyppyrit ettei Mikkokaan sitä laskenut.




Jo kotimatkalla tuntui jäsenissä, että jotain oli tullut tehtyä. Kun vihdoin päästiin tampereelle, lämmitettiin sauna, mutta oltiin niin väsyneitä että ainakin itse meinasin nukahtaa lauteille. Nukkumaanmeno meni vähän myöhäksi, ja aamulla heräsin tuntia ennen herätystä enkä saanut unta - ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa oli edessä, ja vähän saattoi jännittää. Ja minulla oli lihakset niin jumissa, että hyvä kun sain edes vaatteet päälleni puettua :D No tulipahan liikuttua.

Ensimmäinen työpäivä meni aikalailla perehdytyksessä niin firman käytäntöihin kuin projektiinkin liittyen. Pääsen samantien mukaan ihan oikeaan ohjelmistoprojektiin, ja tutustuin sen vaatimusmäärittelyyn ja arkkitehtuuriin. Ei mene kauaa, että pääsen koodaamaan, mutta tulee menemään aika kauan, että pääsen kunnolla jyvälle hommasta :D Mutta niinhän se on, että kun projektiin otetaan uusia ihmisiä, alku menee ihmetellessä. Nämä tiesivät kyllä mitä olin opiskellut ennen kuin ottivat minut töihin, joten en usko että odottavat mahdottomia. Hieman kädetön fiilis tuli kyllä heti alkuun, kun työkoneessa oli Windows 8, ja en meinannut osata käynnistää sitä uudelleen kun siinä ei ole sitä perinteistä käynnistä-valikkoa..

Työpäivän jälkeen näin Satua, ja kävelin jäätävässä lumipyrytuiskussa Duolle ja takaisin. Ihan oikeasti ei eteensä nähnyt, silmälasit oli mukavasti täynnä lunta ja liikennevalojen väriäkin sai lähinnä arvailla. Taas tällainen pieni kiva yllätys. Päivällähän paistoi aurinko?! Kotona oli vastassa pienimuotoinen hiekkakatastrofi - aamulla DPD:n toimittamassa Zooplussan kissanhiekkatoimituksessa oli vähän kuljetusvaurioita, ja kun laatikot jäivät odottelemaan työpäivän ajaksi eteiseen, oli rikkinäisessä laatikossa ilmeisesti käynyt muutama tassu repimässä sen sisällä olleita hiekkapusseja ja saanut niihin reikiä aikaiseksi.



Siinä oli eteisen lattialla sitten ainakin litran verran hiekkaa, jota kissat vielä viskoivat ja levittelivät... Piti iskeä toinen laatikko rikkoontuneen suojaksi, mutta eipä se enää sitä lattialle levinnyttä hiekkaa poistanut. Myös uusi hiekkalaatikko tuli, joten kirjoitan hiekoista ja siitä lisää myöhemmin. Illalla ehdin jonkinverran tekemään omia juttujani, kunnes iski valvottujen öiden ja aikaisten aamujen takia väsy. Ei kai siinä muuta, kuin nukkumaan vaan. Päätin vielä illalla, että menen seuraavana aamuna liukuvan työajan puitteissa tuntia aiemmin töihin, niin pääsisin vähän aiemmin. Homma kariutui siihen, että puolimatkassa töihin huomasin jättäneeni työpaikan avaimet toisen takin taskuun... ei muuta kuin takaisin kotiin hakemaan... Töihin pääsin melkolailla samaan aikaan kuin eilenkin, vaikka heräsin tuntia aiemmin. Hienoa..

Toisena työpäivänä pääsin jopa jo vähän koodaamaan! Tosi kiva tehdä työtä, jossa aika menee niin nopeasti että tauot jäävät melkein pitämättä, ja ihan vahingossa tulee tehtyä ylitöitä. Ei siis kiireen takia, mutta sen takia, että on niin kivaa! Tänään kotimatkalla ilta-auringonpaisteessa koin dejavun vastakohdan. Ei siis niin, että olisi ollut tunne, että olisin tehnyt saman ennenkin, vaan oli tunne, että haluaisin tehdä saman vielä uudestaankin. Sellainen tunne että voisin olla kävelemässä samaa reittiä töistä kotiin muutaman vuoden päästäkin. Hymyilytti!

Tänä iltana on aikaa keskittyä vähän kouluhommiin ja omiin juttuihin, ja myöhemmin illalla voisi suunnata lenkille. Huomenna töistä suoraan pelaamaan roolipeliä, ylihuomenna on kassavuoro, ja sunnuntaina on ihan vapaata, paitsi illalla olisi toinen rope. Huhhuh! Maanantaina on töitä, ja illalla kaveri tulee kuvaamaan kissoja taas. Tiistaina ja keskiviikkona on opiskelua, ja torstai ja perjantai töitä uudessa paikassa (mutta illat vapaat! <3), lauantaina, ja sunnuntaina kassapäivät. Tuona viikonloppuna Mikon vanhemmatkin tulevat käymään, joten voisin leipoa jotain.. Tällä viikolla oli tarkoitus kutsua myös kavereita käymään ja testaamaan chilisuklaakuningatarkuivakakkua, mutta se vähän jäi. Kunhan toinen työ loppuu, ja pääsee uuteen rytmiin (ja saa viikonloput vapaiksi!), niin alkaa helpottaa. Tämä viikko (jonka piti olla vapaa, ja johon olin suunnitellut kaikkea omaa jo) vähän räjähti käsiin, ja piti sumplia tämä yllättävä töiden alku jo aiemmin suunniteltujen juttujen sekaan.

Mutta kiireen keskeltä silti pakko sanoa, että on aivan mahtava fiilis! Vähän vaan jäänyt blogin kirjoittaminen sen jalkoihin.Tätä blogipostausta on kirjoitettu mm. perjantai aamuna, maanantaina päivällä, tiistaina junassa, keskiviikkoiltana ennen nukkumaanmenoa, torstai-aamuna ennen töitä ja lopulta valmiiksi nyt torstai-iltana töiden jälkeen... Pitäisiköhän ruveta taas kirjoittamaan joulukalenterin tapaan päivittäin jotain lyhyttä ettei asiat kasaantuisi tällaisiin kilometriviesteihin:D? Saa nähdä. Mutta ei tämmöisiä ainakaan kukaan enää jaksa lukea! Koetan parantaa jotenkin.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kattihaaste: Kassi

Muutama viikko sitten löysin kissablogeja selatessani Kattihaasteen, johon päätin osallistua heti seuraavan aiheen julkaisun jälkeen. Uusin aihe oli "kassi", eli kissan leikit kassissa, laukussa, tai muussa vastaavassa kantovälineessä. Ja meillähän laukut ovat tosiaan ihan mahtavuutta. Myrskystä olen asiaan liittyen julkaissut tänne videonkin, joka löytyy täältä.

Viima taas on ihan hulluna muovipusseihin.. Jopa niin, että ne täytyy siltä piilottaa. Pakastepusseista, nenäliinapaketeista ja muista ohuemman muovin pusseista revitään kappaleita, ja epäilen että niitä yritettäisiin syödä jos ei estettäisi. Lisäksi kaikkiin pusseihin ja laukkuihin ja pussilakanoihin pitää änkeytyä sisälle, ja niissä pitää painia, leikkiä ja riehua, ja pitää kynsin ja hampain kiinni, kun omistaja päättää olla ilkeä ja yrittää ottaa kissaa pois sieltä pussista...

Valitsin haasteeseen kuitenkin kaksi kuvaa, joissa Viima ei ole kassissa, mutta melkein. Naulukossa oleva siskon laukku piti tarkistaa, joten Viima tomerana tyttönä hyppäsi katsomaan että pääsisikö sinne jotenkin... 



Ja vielä haasteeseen liittymättömästi: Kirjoitan vielä lisää tästä viikosta ja viikonlopusta myöhemmin, ehkä jopa tänään, saa nähdä :) Viikolla taiteilin valmiiksi esittelysivun Myrskylle ja Viimalle josta pääsee näkemään kuvia näiden kuukausien varrelta. Hitsi nämä on kasvaneet ihan äärettömästi siitä mitä tullessaan olivat! Ei yhtään jotenkin tunnu siltä..