keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Viiman suosikki

Viiman suosikkilelut
Viiman suosikkileluista olen kirjoittanut tänne joskus ennenkin: nimittäin pahvitölkkien repäisynauhat! Oli kyse sitten kissanruoka-, tomaattimurska- tai paputölkistä, niin sen avaamisessa syntyvää suikaletta rakastetaan. Siivotessa ja muuttaessa näitä suikaleita on löytynyt mm. sohvan, hellan ja jääkaapin alta isot kasat. Näihin aarrevarastoihin suikale yleensä päätyy hurjan leikin seurauksena. Jää arvoitukseksi, että miksi sen kanssa on niin kiva leikkiä  juuri sellaisissa paikoissa joissa lelu voi helposti sujahtaa kissan ulottumattomiin. Vaara viehättää?

Nykyään Viima on jalostanut leikkiä: se haluaa, että suikaleita viskotaan sille eteisen kaapin päälle. Se saattaa kantaa suikaleen näkösälle, ja kellahtaa odottamaan leikkijää kaivatessana leikitystä. Joskus se jopa ilmoittaa asiasta ääneen märisemällä. Myös, jos muuten vaan joku sattuu astelemaan kohti eteistä, Viima saattaa singota kaapin päälle valmiina ottamaan haasteen vastaan. Kaapin päältä suikaletta kytätään, sen kimppuun hyökätään, ja sitä viskotaan alas, tai  kanniskellaan uudelleen heitettäväksi. Tuntuu, että Viima voisi jatkaa tuota leikkiä ikuisuuksiin :) Myrsky ei ole yhtään niin motivoitunut suikaleenmetsästäjä.


Näin meillä leikitään, ihan joka päivä, mites teillä?

ps. Viima toimii samalla kätevästi pölyhuiskana! Ei ole hyllyn päällä pölyä tuon pyörimisen jälkeen...

lauantai 26. lokakuuta 2013

Raivomyrsky

Myrskystä kuoriutuu välillä Raivomyrsky. Sen erottaa yleensä päättömästä ryntäilystä, ja hengästyneestä ärinämurinasta. Nyt sitä saatiin vähän videollekin, kun sattui kamera käden ulottuville tämänaamuisen rallin aikana. Ei hätää, vaikka tuo touhu näyttääkin ikävältä riitelyltä, niin aamuraivon laannuttua Myrsky ja Viima olivat taas ylimmät ystävykset, ja nukkuivat samassa kasassa. Ehkä Myrsky ei vaan ole aamukissa? Toisaalta, myös hiekkalaatikolla käynti herättää joskus Raivomyrskyn... Ehkä sillä on ilkeä kaksoisolento?

torstai 24. lokakuuta 2013

Unipaikkaremontti

Muistatteko, kuinka Viima käytti lelupallorataa nukkuma-asennon pitimenä? Nukkui usein sopivasti kaarella lelun mutkassa. Jossain vaiheessa tapa harveni, kun muita nukkumapaikkoja löytyi, joten eräänä päivänä päätimme tilaa säästääksemme, ja jotain uutta kokeillaksemme, rakentaa radan uudestaan ympyrän muotoon. Mitä siitä seurasi?

"Mitä te tälle oikein teitte?!"

maanantai 21. lokakuuta 2013

Syksy tulee!

Syksy on tullut.
Hui kun aika rientää! Vastahan lokakuu alkoi, ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Syksy on tullut, ja talvikin lähestyy. Kohta pitää varmaan jo alkaa jouluunkin vähän varautua. Laskin nimittäin, että koska osa-aikaisen vapaat ja pyhät osuvat niin kivasti, että vain kolme ylityöpäivää käyttämällä saan 18 päivän jouluvapaan, jos se pomolle sopii. Ne ylityötunnit on vaan ensin tämän syksyn aikana kerättävä.. Työt vie 22,5h viikossa jo nykyisellään. Lisäksi opintoihin liittyvä projektityökurssi vie vähintään 10-12h viikossa, ja se kestää ensivuoteen. Lisäksi kerta viikkoon on ratsastustunti, ja kaksi kertaa viikossa roolipeli-ilta. Jostain on karsittava jossain vaiheessa, yksi peli loppuukin tällä viikolla joten vähän helpottaa. Muutama lisätunti vuorokauteen kelpaisi kyllä! 

On tässä sentään ehtinyt vähän juhliakin. Pieni kummipoikamme kastettiin reilu viikko sitten, ja matkustimme kastejuhlaan Vantaalle pojan isovanhempien kotiin.  Pikkumiehen ihastelun lisäksi tuli syötyä tuhdisti kakkua ja tutustuttua muutamiin uusiin ihmisiin - kummipojan suku kun ei meille kovin tuttua ollut, vaikka vanhemmat kuuluvatkin lähipiiriin täällä Tampereella.

Samaan reissuun sitten pyörähdettiin myös Kärkölässä, kun kerran melkein matkanvarrella oli. Käytiin syömässä, saunomassa, huoltamassa kätkö, ja katselemassa maaseudun pimeyttä. Edelleen jaksaa huvittaa, kuinka Mikko joskus minulta kysyi, että "kuinka kauas teiltä pitää kävellä että pääsee katuvalojen ulottumattomiin?". No, muutamia kilometrejä kun kävelee, niin vasta löytyy ne ensimmäiset katuvalot..

Mikko lähti sitten yöksi kotiin, ja minä jäin vielä seuraavaan päivään isin synttärikahveille, ja räpsimään vähän kuvia nätissä syyssäässä. Villiviini talon seinällä loisti mahtavan punaisena, ja onnistuin jo saamaan oikein kivoja värejä kuvatessa esiin kun vähän kameran asetuksia säätelin. Tintti-tätiäkin piti toki jonkinverran kuvata, vaikkei sitä poseeraaminen juuri kiinnostanutkaan.


Juhlista tulikin mieleeni, että pitäisi metsästää itselleen jostain ennen marraskuun loppua pitkä iltapuku! Työpaikan pikkujouluissa suunnataan naapurimaahan, ja iltaohjelmassa on mm. balettiesitys jossain ihan liian hienossa teatterissa. Ikinä en ole iltapukua omistanut, tarvinnut, saati sitten tuollaisessa paikassa käynyt. Suomalaisissakaan teattereissa ei juuri ole tullut korkeakulttuuriin tutustuttua. Ei ole ollut ihan se minun juttuni. Saa nähdä, mitä maalaishiirelle käy! Melkoinen kokemus se varmasti on, siitä lisää ehkä sitten myöhemmin.

Vaikka aika meneekin lähes pelkästään nyt opintoihin, työelämään ja säännöllisiin harrastuksiin, tekisi pitkästä aikaa mieli ruveta taas kirjoitamaan. Ehkä se on tämä syksy, joka taas lisää kirjoitusintoa? Yksi innoittaja on ollut myös Robert McKeen kirjoittama kirja Story, jota Mikko luki kesällä,ja suositteli sitten minulle, ja jota olen koettanut ehtiä lukemaan. Kirja käsittelee hyvän tarinan rakenneosia, niiden suhdetta toisiinsa, ja millaisia rakenteita hyvä tarina sisältää. Minusta jokaisen, joka haluaa kirjoittaa teknisesti hyviä tarinoita (ei siis pelkästään teknisesti hyvää tekstiä), pitäisi lukea se. Kirja on kirjoitettu elokuvakäsikirjoituksen ja ammatikseen tarinoiden kirjoittamisen näkökulmasta, mutta suurin osa tekstistä pätee ihan kaikkiin fiktiivisiin tarinoihin kaikissa medioissa.

Varoituksen sana kuitenkin: kirja saattaa aiheuttaa lukijalleen suurta intoa tarinoiden suunnitteluun ja kirjoittamistaidon opetteluun, vaikka aikaa ei olisi, ja laittaa lukijansa katsomaan vanhoja tekstejään äärimmäisen kriittisesti.. Nimimerkillä ostin jo uuden muistikirjan, ja aloin suunnitella uuden tarinani aikajanoja ja skenelistaa, vaikka yhtään ei olisi aikaa!

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, vaikka etenkin kielioppiosaamisessani (pilkkuvirheet, köh) on paljon toivomisen varaa. Tämä blogikin syntyi halusta kirjoittaa jotain, tosin ainakaan näitä minun blogitekstejä ei välttämättä kannata lukea kovin kriittisellä silmällä :D Näitä ei ole suunniteltu ja hiottu ihan samalla huolellisuudella kuin muita tekstejäni.. Tämä blogi aloitti aikanaan omien kuulumisteni kirjoitusalustana, mutta kissat ovat aika tehokkaasti varastaneet shown. Etenkin viimeaikoina kissojen elämässä on tapahtunut paljon enemmän jänniä asioita kuin emännän, ja kuka nyt tylsiä asioita haluaisi blogiin kirjoittaa! Lisäksi kissoista kirjoittaminen on hauskaa, ja mukavaa touhua, kun niistä saa aiheita niin helposti! Moni lukijakin blogille on tullut nimenomaan kissojen takia, mikä on pelkästään positiivista :) Toivottavasti porukka vaan ei kovasti harmistu, kun tällaisen kiiresyksyn jälkeen kirjoittelen tänne taas välillä myös kissoihin liittymättömiäkin pohdiskeluja!

Mustin ja mirrin lahja
Kissoista puheenollen, Musti ja Mirri lähetti meille kiitokseksi jonkin aikaa sitten 12 pussin laatikollisen NaturesMenu Adult kissanruokaa, koska kirjoitin blogiini Myrskyn shoppailukierroksesta kyseisessä kaupassa, ja he huomasivat tämän Facebookissa meidän omilta sivuilta. Tosi kivoja tällaiset pienet piristykset :) Myrsky nauttii lahjastaan täysillä, mutta Viima vähän vierastaa uutta sapuskaa. Vielä on monta pussia jäljelläkin.

Mustista ja Mirristä on nyt ostettuna sekä Myrskylle että Viimalle nätit nahkavaljaat joululahjaksi. Saa tosin nähdä, maltanko olla pukematta niitä päälle jo ennen sitä, jos vielä keretään pihamaalla valjastelemaan. Syksy on tullut, ja se tarkoittaa, että tulee myös pimeä aikaisin. Silloin kun olisi vapaata aikaa, on jo aika pimeä lähteä kissojen kanssa ulos. Kylmä ei sentään niitä vielä haittaa, sillä ne käyvät pikkupakkasista huolimatta joka aamu parvekkeella haistelemassa ulkoilmaa ja ihmettelemässä milloin sumua, milloin pikkulintuja ja milloin vesisadetta. Parvekekalusteitakaan ei vielä olla maltettu tunkea varastoon talvisäilöön, kun kissat käyttävät niitä tähystyskorokkeina :D

Pimeyttä vastaan taistellakseni asettelin parvekkeelle talvivalot jo muutama viikko sitten. Hillitymmän valosarjan laitoin jo päällekin, jouluisemman havuköynnöksen valot sytytän vähän myöhemmin. Vaikka jonkun mielestä onkin ehkä turhan aikaista laitella noita, niin kyllä se valo vaan on mukava juttu syksyn pimeydessä :) Ja kissatkin tykkää, kun valot toki kaivettiin esiin kivasta pahvilaatikosta, joka nyt sai hetkeksi jäädä olohuoneen lattialle tutkittavaksi!


Luntakin ehti yhtenä iltana satelemaan ihan kiva määrä, mutta olin silloin töissä enkä juuri ehtinyt siitä nauttimaan: illalla satoi jo vettä, ja maa oli taas musta. Töistä en oikein voinut lähteä sitä lumisadetta kuvaamaankaan, mutta onneksi Mikko otti kotona yhden lumisateeseen liittyvän kuvan, nimittäin Viiman reaktion ikkunan takana leijaileviin valkoisiin hahtuviin:

Mitä ihmettä?!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pieni avautuminen

Eilen palailin bussilla Tampereen keskustasta kotiin, kun näin Viinikan monikaistaisessa liikennehärdellissä seikkailemassa yksinäisen kissan. Puhtaan valkoinen ja pitkäkarvainen ja selvästi aikuisen kokoinen. Jonkun oma se selvästi oli, ei pitkäkarvainen ja puhtaanvalkoinen kissa olisi noin siisti, jos jatkuvasti syyssäässä joutuisi ulkona olemaan. Mainitsin asiasta kaverille, jonka kanssa pohdittiin että pitäisiköhän jotain tehdä. Sosiaalisen median kautta löysimme toisenkin näköhavainnon tästä samaisesta kissasta samalla alueella. Siitä oli noin kaksi tuntia, joten kissa oli kahden tunnin sisällä nähty tuolla paikalla ainakin kahdesti. Ilmoitusta vastaavannäköisestä kadonneesta kissasta ei oltu tehty.

Tuon punaisen palleron kohdalla se kulki.
Ja pakkohan meidän oli sitä lähteä etsimään. Jos se oli pari tuntia pyörinyt samalla alueella, olisi mahdollista että se olisi siellä edelleen. Ja jos minulta olisi lemmikki kateissa, tahtoisin ehdottomasti että joku sen noukkisi kyytiin turvaan jos sattuu näkemään. Viinikan liikennekaaos (kai ne sitä liikenneympyräksi kutsuu?) ei todellakaan ole kissan paikka. Ja jos kyseessä olisi ulkoileva kissa, omistajaa varmasti (toivottavasti) kiinnostaisi, mihin kattiparan reviiri ulottuu.

Moni uskoo, että kyllähän se kissa autoja osaa varoa, ja maalla se nyt vielä voikin onnistua, mutta jos tuossa liikennesekasotkussa on hmisetkin välillä ihan hukassa, niin entäs sitten kissa? Se ei ymmärrä liikennesääntöjä, se ei tiedä mistä suunnasta autot missäkin kohtaa tulevat, tai mihin ne ovat kääntymässä. Se ei osaa arvioida nopeuksia, ja nelikaistaisen tien ylittäminen vaatii jo paljon enemmän tuuria kuin kapean maalaishiekkatien. Ja entä jos se onnistuukin siinä, ja eksyy vaikka ympyrän keskelle? Silloin on edessä toinen samanmoinen ylitys, jolloin ei ehkä enää käykään tuuri.

Kissa voi myös rynnätä saaliin perässä autotielle. Tuolla alueella liikkuu rutkasti oravia, ja tarpeeksi innokas ja leikkisä kissa voi rynnätä tielle ihan vaan tuulen riepottaman puunlehden perässä. Tai mitä jos kissaa vastaan tulisi omistajansa ulkoiluttama koira, ja kissaparka pelästyisi ja pakenisi tielle? Tuo kissa saattoi ehkä olla omin lupinensa karannut, mutta kuulemma alueella liikkuu myös läheiseltä omakotitaloalueelta irti luvan kanssa päästettyjä kissoja. Siis, ihan oikeasti joku päästää kissansa vapaaksi tuollaisella alueella. Miksi?

Kissan edessä avautunut näkymä. Turvallista?
Emme koskaan löytäneet tuota kyseistä kissaa, emme elävänä emmekä onneksi myöskään raatona ainakaan niistä puskista jotka tutkimme. Liikenne oli vielä iltamyöhällä niin kova, ettemme uskaltaneet juosta ympyrän keskellä olevien pensaiden luokse niitä tutkimaan. Kuvastaa hyvin sitä, miten kiipelissä kissa tuolla olisi. Ihmiset sentään ymmärtävät liikennevalojen ja ajosuunnan päälle. Toivottavasti tuo kissa pääsi turvallisesti kotiinsa..

On meilläkin maalla ollut (ja on vieläkin) vapaasti ulkoilevia kissoja. On siinäkin riskinsä, mutta kaupunkialueella, saati sitten tuollaisen liikennerysän keskellä, riskejä on kyllä monikymmenkertaisesti. Onhan se helppoa, kun kissa tekee tarpeensa ulos, ei vaadi niin paljon aktivointia ja seuraa kuin sisäkissat, ja metsästää osan ruoastaankin itse. Itse en kuitenkaan kestäisi ajatusta, että rakas lemmikkini saattaisi koska tahansa ollakin jäänyt auton alle, enkä edes tietäisi siitä välttämättä moneen tuntiin. Eikä autot edes ole ainut paha. Jotkut vinksahtaneet ihmiset ovat levitelleet täällä maastoon rotanmyrkyllä tai vastaavalla myrkytettyjä makkaranpalasia koirille. Mitä jos kissa söisi sen? Ahne kissa voi myös pudota vaikka auki jätettyyn taloyhtiön roskikseen (ne Molokit on aika syviä!), jumittaa päänsä säilyketölkkiin tai tehdä jotain muuta, jonka seurauksena kissaparka ei pääse enää kotiin.

Kissa voi tulla "aina illaksi kotiin" kunnes se ei sitten enää pääsekään. Ja silloin omistaja ei voi tietää missä se on, ja tarvitseeko se mahdollisesti eläinlääkäriä. Miten omistaja voi pitää huolta lemmikistään, jos ei edes tiedä missä se on? Älkää nyt hyvät ihmiset päästäkö lemmikkejänne vapaasti tuollaiselle alueelle! Toivottavasti tuokin seikkaileva kissa pääsi turvallisesti kotiin..


lauantai 12. lokakuuta 2013

Kärpäsenä katossa

Äiti toi meille pari laatikollista oman puun omenoita, ja mukana tuli sitten kaupunkiasunnossa harvinainen vieras: kärpänen. Pieniä hedelmäkärpäsiä pyöri nurkissa enemmänkin (ja Viima kunnostautui niiden liiskaamisessa ikkunalasiin), mutta tämä yksi iso yksilö sai osakseen tiukkaa tuijotusta, kun se pörräsi kattolampun ympäristössä. Jos katse voisi tappaa...




Eihän nuo muuta tehneetkään, kun tuijottelivat kattoon ja hämmästelivät... ja pyrkivät mahdollisimman korkealle metsästämään tuota outoa tunnistamatonta lentävää esinettä. Vähän vaihdettiin paikkaa ja taas tuijotettiin herkeämättä... Viima jopa alkoi näkemään harhoja, ja yritti metsästää seinistä pieniä maalipinnan epätasaisuuksia: olisihan sekin voinut olla kärpänen! 



Ja tosiaan, silloin kun parvekkeella oli vielä niin lämmin että siellä säilytetyissä omenalaatikoissa eläneet pikkukärpäset pysyivät hengissä, niitä livahteli kasapäin sisälle asuntoon. Toki niille oli tarjolla sokeriansoja, mutta paras keino niiden hävittämiseen oli kyllä tämä meidän hurja metsästäjämme: Viima kunnostautui iltaisin pikkuöttiäisten perässä loikkimiseen, ja paras paikka tuhota niitä oli olohuoneen ikkuna, tottakai. Ja ikkuna on tietysti sen näköinen..


Blogiin on muuten tullut kirjoiteltua vähän turhan harvoin tässä kuussa, ja lupaan parantaa tahtia! Syytän julmasti koulu- ja työkiireitä. Etenkin ensinmainittuja on aika melkoisesti, ja kaikkea muuta toki siihen päälle. Ja shoppailemassakin on pitänyt käydä, kummilahjaa varten. Seuraavaksi nimittäin olisi matka kohti kummipojan ristiäisiä! Eilen illalla väkerrettiin korttia monta tuntia. Ja joskus välillä iskee väsy!

"Mä kuristun!"

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kielletyt leikit

Myrsky keksi tempun: kirjahyllyn päällehän voi loikata! Temppu vaan on sikäli vaarallinen, että kirjahyllyn huipulta on vähän turhan helppo loikata tuon litteän television päälle. Ja televisiohan ei välttämättä arvosta, jos se saa niskaansa reilut 5kg Myrskyä katonrajasta. Pitää muuten harkita tuon television kiinnittämistä tuohon tv-tasoon jotenkin, vaikka se nytkin jo on aika tukeva... Saattaahan toki myös olla, ettei Myrsky kömpelyydessään edes yrittäisi hypätä kapean telkkarin päälle? No, joka tapauksessa ei viitsitty ottaa riskejä, vaan tehtiin kaapinpäälisestä mikrokuvun ja pyyhkeen avulla sen näköinen, ettei se enää houkuttelisi hyppäämään.

Myrskyhän siitä sitten harmistui, ja määkyi kirjahyllyn alla korvat luimussa kuin paraskin mielensäpahoittaja kattoon tuijotellen. Jos joku on kiellettyä, se on yhtäkkiä tuplasti kiinnostavampaa! Lopulta piti mokomaa mielenosoitusta siirtyä jo ihan videoimaan, senverran huvittavaa se oli. Ilmeisesti kamera loi jonkinlaisen esiintymiskuumeen, sillä valitus vaimeni ja kissa päätti hyllyn omituisesta varustuksesta huolimatta hypätä. Mitä veikkaatte kissan yrittävän tuossa määkymisellään kertoa?


Varotoimenpiteet eivät siis toimineet ihan suunnitellusti, mutta ensimmäisen loikan jälkeen toista yritystä ei tullut vaan Myrsky tyytyi mököttämään vähän alemmalla tasolla.