keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Suursuosikkilelu, ja vähän muitakin.


Viimeviikolla tuli Zooplussalta paketti. Homma meni perinteiseen tapaan: tuli paljon monenlaista ja vaihtelevalla laadulla laatikoihin pakattua ruokaa, ja sain aktiivista avustusta koko laatikonpurkuoperaation ajan. Kaikki purkit, pussit ja vuoat olivat tälläkin kertaa ehjinä, vaikka pakkaaminen olikin hieman kyseenalaista: pussit ja laatikot pyörivät isossa laatikossa sekaisin keskenään. Tällä kertaa laatikoissa oli kuitenkin myös bonuspistepalkintoja oikein kaksin kappalein, ja niiden lisäksi yksi tarjouslelu. Tänään oli vihdoin hetki aikaa istua alas kirjoittamaan näistä.

Ensimmäinen on Trixien Brain Mover (linkki) pulmapeli: tarjouksesta ostettu muovinen konepestävä lelu, jossa on neljä eri tehtävää. Leluun voi piilottaa nameja, joita kissa saa esiin tyrkkäämällä palloja sivuun, siirtelemällä laattoja, vääntämällä vivusta ja vetämällä narusta. Osa koloista on myös niin syviä, että nami pitää kaivaa ylös tassulla. Tämän käyttöä meillä vasta harjoitellaan, ja Myrsky on pariin otteeseen kuolannut sen ihan märäksi, kun namit tuoksuvat mutta mitään ei näy!

Viima on tajunnut jutun juonen, ja osaa jo 3/4 tempuista.
Myrsky sen sijaan on kunnostautunut lähinnä lelun paiskomisessa ympäri
olohuonetta. No, irtoaa ne namit silläkin!

Bonuspisteillä mukaan tarttui ilmaiseksi myös hauska Trixie De Luxe  patteripeti (linkki). Se olikin hieman mielenkiintoinen tapaus: paketissa ei tullut minkäänlaisia käyttöohjeita, ja kesti hetken hahmottaa mistä pitää vääntää ja mistä pyörittää! Insinöörimäisellä ihmettelyllä peti saatiin kuitenkin kasaan, vaan valitettavasti jouduttiin heti alkuunsa toteamaan että meidän reilu 13cm leveät lämpöpatterit ovat tuolle aivan liian leveitä.

Vaaditun patterileveyden (7-10cm) olisi toki pystynyt lukemaan myös tuotteen kuvauksesta, mutta enhän minä mitannut noita pattereita. Arvelin vaan, että onhan se nyt suunnilleen 10cm. No, oli enemmän. Kirkkaanvalkoinen ainoana värivaihtoehtona on myös aika pelottava, mutta kun ilmaiseksi sai, niin pitihän sitä kokeilla. Ei myöskään ole suuri vaiva väsätä tuohon vaihtokankaita, neliömäinen pussihan se vaan on. Kaikkinensa ei kuitenkaan ihan täydellinen ostos meille, mutta ajattelin, että voihan sen lahjoittaa kaverille, tai vaikka blogiarvonnan palkintona. 

Iskin pedin kuitenkin valokuvaamista varten kiinni ikkunalaudan koloihin, joihin se sopikin ihan hyvin, vaikkei saanutkaan tällä tavalla väärin asennettuna tukea patterin kyljestä. Peti heilui ikävästi ja ikkunalauta notkui kun sille asetti painoa. Todettiin, että ei se oikein kestä sitä, että tuohon petiin joku viisikiloinen köntti loikkisi. Ihan vain väliaikaisesti se jäi tuohon, kun suunnittelin räpsiväni siitä pari kuvaa... mutta kuinkas sitten kävikään? Viima omi muutamassa hetkessä pedin itselleen, ja ikkunalaudan notkahtelu-ongelmakin korjattiin laittamalla jakkara pedin alle. Nyt se on sitten siinä...ja se taitaa olla Viiman peti, eikä siitä täten vissiin voikaan luopua..


Nämä molemmat esitellyt jutut on olleet enemmän Viiman heiniä, mutta tottahan Myrskyllekin löytyi jotain? No, niin löytyi! Paras lelu ikinä! Bird lelukeppi (ulkomaisilla Zooplus sivuilla nimeltään Cat Dangler Pole Bird) (linkki). Muutaman euron arvoinen keppi tarttui mukaan myös bonuspisteillä, ja siten ilmaiseksi. Se näytti ihan tavalliselta höyhenkepiltä, mutta kissojen reaktio siihen oli hurja!


 Lelussa on pitkä kaksiosainen keppi, joten leikitykseen saa helposti lisää vauhtia, eikä leikittäjän tarvitse yrittää olla kissaa nopeampi. Narun päässä on kiinni nippu höyheniä, jotka on (oli) aseteltu niin, että kun höyhentupsua lennättää, se vipattaa ja pysyy ilmassa vähän niinkuin oikea lintu. Höyhenistä kuuluu jopa vieno viuhuminen, niinkuin kyseessä olisi pikkulintu lentoon lähdössä.

Myrsky hullaantuu jo pelkästä lelun näkemisestä, ja lelun piilottaminen siltä on melko hankalaa. Niin vauhdikkaasti se sinkoilee sen perään! Höyhenosa on jo vähän kärsinyt, sillä jahtaamisen lisäksi tätä lelua halutaan kovasti tappaa. On se jo kuitenkin useammat leikkisessiot kestänyt! Leikkimisen väleinä lelu laitetaan jonnekin turvaan, etteivät kissat kurista itseään sen naruun, ja etteivät ne teurasta hienoa lelua itsekseen. Kulutustavaraahan nuo tämäntyyppiset lelut ovat, mutta eivät myöskään ole hinnalla pilattuja siihen nähden, miten paljon iloa niistä on.

Tavalliseen huiskaan (höyhenet heti kepin päässä, ei narua) verrattuna tällä saa paljon vauhdikkaammat leikit aikaiseksi. Tämän kanssa kun ei tarvitse kyykkiä liikuttaessaan höyheniä maata pitkin, ja liikkeetkin ovat vauhdikkaammat kun narua voi heilautella, eikä tarvitse vetää perässä. Tykkään, näitä meille ostetaan vastaisuudessakin, sitä mukaa kun hajoavat, ja varmaan käytän kaikki zooplus bonuspisteenikin näihin! Alla videonäytettä tällä lelulla leikkimisestä.


Niin... sieltä se läähätyskin tuli!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sneakpeak - läähätys.

Zooplustilauksen mukana tuli meille kivoja uusia juttuja. Eräs asia oli kuitenkin Myrskyn mielestä ylitse muiden, eikä se tällä kertaa ollut edes ruoka! Reaktio tähän esineeseen saatiin eilen illalla videoitua.


Mikä sai rauhallisen kollin riehumaan itsensä lähes näännyksiin? Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Takatalvi tuli ja meni

Lumesta huolimatta, Viima oli viettänyt aikaa vartiopaikallaan.
Kulunut viikko oli melko kylmä, harmaa ja kaukana keväisestä. Torstaina sitten iski ihan takatalvi, lunta tuli iltapäivällä, illalla ja yöllä lähes kymmenen senttiä. Kissat ihmettelivät parvekkeella säätilan suunnan muutosta aikansa, ja tallustelivat sitten lumisina sisälle. Perjantai-aamuna työmatkalla sain rämpiä siinä lumisohjossa eteenpäin, kun se oli muuttunut loiskuvaksi loskaksi ja suuriksi lätäköiksi. Liukasta, märkää ja vesisateista. Ei se perjantaikaan siis hääppöisesti alkanut.


Perjantai iltana, kun kierrettiin Mikon vanhempien kanssa kaupoilla (ja haettiin myös suuri Zooplustilaus postista kotiin), oli kuitenkin jo lämmintä ja aurinkoista, eikä mennyt kauaakaan kun lumista ei ollut tietoakaan. Tänään päivällä me sitten lähdettiin kissojen kanssa vieraita saattamaan, ja päästiin jo oikein keväiseen säähän valjastelemaan. Todella harmittaa, ettei tullut kameraa mukaan, sillä Myrskyn reaktiot lähipuissa härnäävästi lenteleviin talitintteihin oli todella koominen, ja erään tintin perään singotessaan Myrsky onnistui säikäyttämään puun juurelta lähes itsensä kokoisen jäniksen! Eikä kissa edes huomannut sitä roikkuessaan puussa, ja märistessään talitintille, joka kailotti kavereilleen varoitushuutoja, ja poukkoili kissan ulottumattomissa. Kaikkea sitä tapahtuukin!

Kotiin tullessa oli mukava kellahtaa parvekkeelle
auringon laikkuun puhdistamaan ulkona kuraantuneita tassuja.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vuosipunnitus!

Aika lailla tasan vuosi sitten kirjoitin tänne blogiin meidän punnituksesta. Silloin reilu puolivuotiailla kissoilla oli painoa 3,1kg (Viima) ja 4,1 kg (Myrsky). Satuin katsomaan kyseisen videon uudelleen muutama viikko sitten, ja päätin että kunhan vuosi tulee tuosta täyteen, niin kuvaan samanlaisen videon, josta näkee miten paljon vuodessa on tapahtunut. Tälläkään kertaa kummallakaan ei ollut ongelmia hieman kyseenalaisen punnitusmetodimme kanssa, mitä nyt Myrsky ei olisi tahtonut pysyä pois pussista ollenkaan. Kassi vaan oli pakko vaihtaa, kun eiväthän nuo enää sinne mahtuneet... Video tapahtumasta on alla. Kuvatekstit on englanniksi, koska meidän youtubekanava on englanniksi.


Punnituksen tuloksena oli jonkinlaisella tarkkuudella 5,5kg (Myrsky) ja 4kg (Viima). Noin kilo on siis tullut lisää vähintään molemmille. Ja näyttäähän ne nyt ihan erilaisilta, aikuisemmilta! Ja videon lopussa on Viiman tavanomainen leikkiinkutsu ja ponnarinheitonodotusilme. Alla on vertailun vuoksi vielä tosiaan se vuodentakainen video. Voi kun ne on kasvaneet! 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Käänne keväässä


Eilen oli lämmin, keväinen päivä. Olisi ihan hyvin voinut olla Vappu. Tänään maisema oli vaihdettu. Myrskykään ei naukunut aamuyöstä, vaan korvatulpat saivat pysyä rasiassaan. Kevät kadonnut kastraattikollinkin rinnasta? Toivottavasti saadaan se pian takaisin, edes tuonne ulos. Viima tutki aamuisella parvekekäynnillä muuttuneen maiseman tarkkaan. Emäntä harmitteli, että olisi pitänyt käyttää keväiset päivät hyödyksi, ja pestä ikkunat - likaisen ikkunan läpi kuvaaminen ei ole kovin kaunista, ja parvekkeelle kameran kanssa meneminen olisi rikkonut kissaneidin keskittymisen. Viima jätettiin tarkkailemaan, emäntä jatkoi kerhon vuosijuhliin valmistautuumista miettien, miten tämä uusi käänne keväässä vaikuttaa korkokengillä kävelyyn..

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Lenkkarit!

"Melkoisen...pirteät?"
Juoksin (hölkkäsin) muutama päivä sitten 4km. Vauhti ei päätä huimannut, mutta enpä hidastanut kävelyyn kertaakaan! En ole varmaan ikinä ennen juossut tuollaista matkaa, niin rapakuntoinen olen ollut. Aikaa tuon matkan hölkkäämiseen meni 31 minuuttia, joten ei mikään ihan susi suoritus. Ehkä nämä viikoittaiset ratsastustunnit ovat vähän kohottaneet kuntoa! Tästä on hyvä jatkaa. Mitään himo-urheilijaa minusta ei kyllä saa, mutta että josko nyt vähän tuota kuntoaan hoitaisi ihan terveyden ja jaksamisen takia.

Tuon lenkin jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan, että yli viisi vuotta vanhat lenkkarini ovat jo puhki kulutetut. Viikonloppuna matkasin siis Ideaparkkiin, ja pääsin oikein jalka-asentotestiinkin (seisoskelin jonkun levyn päällä, ja tein kyykkyjä ja muuta outoa), jonka seurauksena minulle osattiin valita sopivalla tavalla juoksemista tukevat kengät. Siinä kenkähyllyä tuijotellessani hiukkasen räpyttelin silmiäni: jostain syystä naisten kenkien värimaailma oli... mielenkiintoinen. Mutta mikäpä siinä, pitäähän elämässä olla väriä. Mukaan tarttui tuollaiset neonpinkillä koristetut juoksutossut. Vanhat lenkkarini jääköön metsäseikkailukäyttöön, siinä hommassa välttävät ihan hyvin. Kenkähylly saattanee silti tarvita siivousta, siellä on kovin ahdasta, vaikken mikään kenkäfriikki olekaan...
"Ei tänne nyt mitään kenkiä enää mahdu!"

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Outo valoilmiö



Mikä on tuo outo valoilmiö ulkona? Ettei vaan olisi kevätaurinko? Sen kunniaksi onkin kiva lähteä ulos ihmettelemään. Kissat parvekkeelle päivää paistattamaan (vaikka parvekekalusteet onkin yön jäljiltä märkiä ja ikäviä), ja minä ulkoilemaan muuten vaan, ja shoppailemaan naistenpäivän tarjouksista jotain hyödyllistä tuleviin kerhon vuosijuhliin, ja ehkä myös lenkkipolulle: vanhat lenkkarit on aikansa eläneet. Olisipa kiva keli käydä vähän juoksemassakin ulkona, tai kätköilemässä.

Kyllä se kevät sieltä tulee!

"Hyvää sadevettä!"


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Puu uusiksi

Tänään oli tarkoitus blogata keväästä, mutta eilinen auringonpaiste muuttui tänään yleiseksi harmaudeksi ja epämääräiseksi lumiräntäsohjotihkutukseksi. Olin alkuviikosta kipeänä, ja sillä välin jäinen ja talvinen keli oli muuttunut monin paikoin ihanan keväiseksi. Eilen paistoi sitten aurinkokin, ja maisema oli ihan kuin viime vappuna! Mutta eipä siitä kauaa saanut nauttia, eli sisätila-aktiviteetteihin oli nuhanenän tyytyminen. 

Meidän toinen kiipeilypuu on käytössä löystynyt, vääntyillyt ja vähän kärsinyt. Kun yli viisi kiloa Myrskyä, ja neljä kiloa Viimaa sahaa sitä päivittäin ylös ja alas, niin vähemmästäkin ottaa kevytrakenteinen puu osumaa, ja nyt se jo heiluu aika merkittävästi. Jotta sen käyttöikää saataisiin pidennettyä, päätettiin se purkaa osiin ja kiristää uusiksi. Kissat tietysti osallistuivat tähän operaatioon omalla tavallaan, suurella mielenkiinnolla.

"Et piru pura sitä, puren!" - "Hyvä Myrsky, näytä niille!"

Operaation aikana kaikki ruuvit kiristettiin. Mitä ihmettä nuo kissat on tuolle tehneet, kun silloin rakentamisvaiheessa mahdollisimman tiukkaan kiristetyt ruuvit kiristyivät nyt helposti useamman kierroksen lisää! Lisäksi osa samankorkuisista tolpista vaihdettiin päikseen, jotta vähän vinoon vääntyneet tolpat alkaisivat vääntyä toiseen suuntaan. Joistakin tolpista oli myös ympäri kierretty köysi hieman valunut, ja niitä käännettiin ympäri, jos hoksattiin.



Osa kiipeilypuun kappaleista, kuten pesäkolo ja kiipeilyputki, olivat kiinnostavampia korjausoperaation aikana, kuin koskaan puun ollessa pystyssä! Puun kokoaminen oli hieman haasteellista, kun tasoilla hypittiin jo ennen kuin ne oli kiinnitetty, ja laadunvalvojat suorittivat tarkastuksiaan.

"Joo, myötäpäivään pitää kiertää.. eikun ehkä sittenkin vastapäivään?"
"Hei onks tää matalempi ku aiemmin?" (Ei ole)

Puu saatiin pystyyn, ja nyt se on entistä ehompi: ei heilu, ja seisoo toistaiseksi suorassa, eikä kaarella. Kissalapsetkin hyväksyivät uudistetun puun tutkittuaan sen läpikotaisin, ja suoritettuaan parit testiloikat ja kiipeilyt. Sitten kun tuo tuosta hajoaa, niin meille kyllä tulee tukevampi ja laadukkaampi puu, jota ei ehkä tarvitse olla tällätavalla korjailemassa. Toistaiseksi saa kelvata noin. Silti, tuo on kyllä ehdottomasti ollut jokaisen pennin arvoinen, jos se vielä vuodenkin kestää. Niin halpa se oli. 

Viimeistä palikkaa viritellään.
Myrsky hyödyntää tilaisuuden: namipussi on vartioimatta!