sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Rauhallinen koti-ilta

Lauantai oli pitkästä aikaa ensimmäinen viikonloppupäivä, jolloin kummallakaan kaksijalkaisella ei ollut menoja, ja molemmat saattoivat vaan olla kotona viettämässä rauhallista koti-iltaa. Aamusta tosin minä jouduin koodailemaan koulujuttuja, joten pääsin katsomaan vierestä kun muu perhe rentoutuu. Kissat taisivat olla perjantai-illan tupareista eniten väsyksissä, kun jokaisen vieraan kanssa piti vuorotellen leikkiä, ja kattiparkoja nosteltiin sylistä toiseen. Alkuhämmennyksen jälkeen kumpikaan ei juuri vierastanut, vaan vetivät ihan normaalisti rallia pitkin kämppää (eivätkä epänormaalisti ottaneet koko illan aikana yksiäkään torkkuja). Väsynyttä porukkaa siis seuraavana aamuna.

Mikäs siinä on koodia kirjoittaessa ja bugeja metsästäessä, kun selän takana vietetään tällaista laatuaikaa:





Iltaa kohti pääsin vihdoin itsekin kouluhommista eroon, ja laitettiin yhdessä ruokaa ja sitten pääsin vihdoin itsekin sohvalle loikoilemaan. Katseltiin siinä sitten koko perheen voimin elokuva ja syötiin kaksijalkaisten kesken tortilloita.  

torstai 26. syyskuuta 2013

Laatikonpurkajat


Sanoin pari postausta sitten (kaverikuvapostauksessa), että posti toi meille Zooplus-paketin, ja että Myrsky oli sitä äänistä päätellen itse jo avaamassa. Kieltämättä se osoittikin melkoista kiinnostusta laatikkoa kohtaan ennen kuin siirryin koneen ääreen kirjoittamaan kaverikuvapostausta, mutta en silti arvannut, että se olisi ihan oikeasti ottamassa ohjat omiin käpäliinsä. Tällainen näky minua kuitenkin eteisessä odotti:


Myrsky yritti tunkea väkivalloin suljettuun laatikkoon, ja Viima tuli avustamaan (jolloin sisaruksille syntyi pieni kina asiasta). Loppujenlopuksi emäntää kuitenkin tarvittiin apuun, vaikka pikkuapulaiset kyllä häärivät ympärillä enemmän kuin tarpeeksi niin laatikon ulko- kuin sisäpuolellakin!


"Ihan varmasti mahdun tästä!"
"Eikun alotetaan vähän järkevämmin: Tää hihna siis pitää ensin avata, ja sitten..."
"Hienoa, sait sen auki! Nyt sit otat nää laatikot täältä,
ja tyhjennät kaikki meidän ruokakippoon, ok?"

Lopulta laatikko oli tyhjennetty, ja inventaario tehty. Kaikki mitä tilattiin, saapui, ja kaikki oli ehjänä. Paketeista löytyi noin kahden kuukauden sapuskat, sisältäen ruokamerkkeinä Miamoria, Smillaa, Animondaa ja Felixiä (suomalaisittain Latzia). Lisäksi hankin toisenlaisen vaakatasoraapimisalustan Viimalle, tälläkertaa sellaisen, joka ei ole pahvia. Kyllä kissojen taas kelpaa! Tai ruoka olisi kyllä kelvannut hyvin jo siinä vaiheessa, kun aloin latoa ostoksia kaappiin piiloon pienten käpälien ulottuvilta...  Myrsky yritti salaa jopa hivuttautua kissanruokakaapin alahyllylle piiloon, josko vaikka emäntä ei huomaisikaan, ja herra pääsisi herkuttelemaan suljettujen ovien takana...  Ei onnistunut tälläkertaa!
Kahden kuukauden sapuskat. 
Vasemmalla vanha vaakatasorapimisalusta, oikealla uusi.

Reilu kuukausi sitten ostettu äärimmäisen halpa pahviviritelmä oli kyllä Viimalle mieleen, mutta kun siitä lähtee ihan julmetusti pahviroskaa (jota näkyy kuvassakin). Sen lisäksi, että sitä saa olla jatkuvasti imuroimassa, Viima myös syö sitä. Uusi raapima-alusta ei tuota niin paljon roskaa, mutta liukuu helpommin lattialla, joten kissan täytyy hoksata maata osaksi sen päällä, jotta raapiminen onnistuu. Viima otti uuden raapimisalustan käyttöön nopeasti, mutta vanha on silti edelleen se suositumpi. Saa nähdä, raaskitaanko me siis kuitenkaan siitä luopua. Uusien raapimakohteiden käyttöön antaminen on kyllä mukavaa, kun Viima hoksaa fiksuna tyttönä yllättävän nopeasti, että mihin uutta esinettä tulee käyttää :)

Myrsky ei ihan hoksannut...

tiistai 24. syyskuuta 2013

Leiritunnelmia

Vihdoin kuvapainoitteinen postaus (ja ihan lopussa on myös video!) viimeviikonlopun leiristä. Jätin kissat turvallisesti Mikon hoiviin, ja matkustin perjantai-iltapäivällä kamppeineni Alavudelle. Leiriä vietettiin TeURaS kerhon porukalla Alavuden Ratsastuskoululla, ja painotteena olivat maastoesteet. Viikonlopun aikana ratsastettiin yhteensä viisi tuntia, joista ensimmäinen oli kouluratsastusta, toinen rataesteitä maneesissa ja loput maastoesteitä maastossa. Ratsastin Cokis ja Veeti nimisillä puoliverisillä, sekä Wippe nimisellä ponilla. Veeti ja Wippe esiintyvät myös kuvissa. Suurin osa kuvista on kaverini Tean ottamia (tai ainakin hänen kamerallaan otettuja), ja videot on suurimmaksi osaksi minun kamerallani jonkun kaverin ottamia. 

Näitä kuvia selatessani jouduin toteamaan heti kaksi asiaa: Ilmeeni on lähes kaikissa kuvissa aivan kamala, ja taidan joutua ostamaan uuden kypärän. Vanha kun on päähän kyllä sopivan kokoinen, mutta kypärä on sen muotoinen että jos hihna menee leuan alta, se kallistaa kypärän silmille vaikka mitä tekisi. Poskien vierestä menevissä y-hihnoissa se taaemmas menevä hihna on liian pitkä, ja siten kypärä jää etukenoon.  Kaikissa kuvissa kurkin vähän hassusti tuolta lipan alta, ja kyllä se vähän häiritsi ratsastustakin.

Kyseinen kypärä on itseasiassa ostettu kaksi vuotta sitten kesken samanlaisen leirin aikana, kun putosin pää edellä maneesin seinää päin. Kun kypärä on saanut kolhun, niin sehän pitää vaihtaa. Kun uutta sitten lähdettiin pikapikaa hankkimaan, oli kohdekaupassa vaihtoehtoja vain kaksi joista toinen oli susiruma ja toinen tämä minkä ostin.. Kiireessä ei tietenkään hoksannut ihan kaikkea sopivuutta sitten katsoa, kun pakko oli joku kypärä hommata :(


Ja mitä ilmeeseen tulee, niin lähes joka kuvassa olen huulet tötteröllä tai kamalan irvistyksen kanssa! Millähän sitä oppisi säädylliset ratsastusilmeet? Veetin kanssa varsinkin (musta puoliverinen) ilme on monissa kuvissa ihan kamala, kun alkutunnista sitä sai ihan työkseen hoputtaa, ja puolivälissä tuntia jarrutella ja ohjata kaikin keinoin :D
Siis katsokaa nyt tuota ilmettä! Vaikka ilmeestä voisikin päätellä vaikka mitä, niin oikeasti leirillä oli aivan mahtavaa ja upeaa ja mieletöntä ja kymmenen muuta superlatiivia! Ja ei, vaikka kuvissa siltä näyttääkin, niin minulla ei ole hartiat korvissa. Takin alla on vain turvaliivi!


Yllä malliesimerkki siitä, miten ylitetään hautaeste oikeaoppisesti :D Katse eteenpäin, myödätään ohjista, paino jalustimilla, ja siisti kevyt istunta? No melkein. Tai sitten ei sinnepäinkään. Tästä loikasta on myös videomateriaalia, valitettavasti..

Veeti-hevosella Trollface ilme naamalla.. nautti vissiin, kun sai vähän
pelleiltyä mun kustannuksella :D


Veeti vei minua jossain vaiheessa ihan täysillä, ja karkaili alta. Vielä vuosi sitten olisin ollut ihan kauhuissani koko kokemuksesta, ja kieltäytynyt varmaan jatkamasta koko tuntia. Nyt en pelännyt juuri ollenkaan! Jännitti kyllä ihan hurjana, mutta uskalsin silti ratsastaa, ja suoriuduin huomattavasti sujuvammin ja paremmin kuin viimevuonna!


Jarrut puuttuu, jarrut puuttuu!



Oliskohan tuossa ylläolevassa kuvassa korkeutta joku 70cm ja hyppy alamäkeen. Yksi parhaimmista loikista tälle leirille :) Wippe oli kyllä mahtiponi! Tommosen kun saisi joskus omaksi...



Vesieste oli kyllä jännittävä. Sinne hypätessä vauhti hidastuu niin äkisti, hyppy on "alamäkeen" eikä oma tasapainoni ole mikään täydellinen, joten uimasille joutumisen vaara oli todella suuri! Wippe onneksi suojeli nahkaani kastumiselta, eikä oikein suostunut veteen loikkaamaan. Liekö vaistosi ratsastajan jännityksen, ja totesi että parempi olla hyppäämättä :D Tämä oli ainoa este, jolla meille jäi epäonnistuminen.. En kuitenkaan ole pahoillani, koska muuten oli niin mahtavaa, ja vesiloikka olisi oikeasti saattanut päätyä mutaveteen molskahdukseen..

Lopuksi laukattiin vielä jyrkkä mäki täysillä ylös!

Alla on vielä videokooste omista hypyistäni maastossa. Pisteet jälleen sille, joka tunnistaa mistä musiikit ovat. Jos joku tahtoo verrata aiempaan osaamiseeni viimevuodelta, niin täältä löytyy videota ja kuvia.


Kertakaikkiaan mahtava leiri, kiitos huimalle porukalle, ja mahtavalle opettajalle, ja Alavuden ratsastuskoulun hevosille :) Kotimatkalla koppasin myös sadannen kätköni! Oikein mieleenpainuva viikonloppu.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Kaverikuvia

Kissanpäiviä sijaiskodissa-blogissa ehdotettiin kaverikuvan ottamista, ja mehän otettiin. Posti toi heti aamusta kaksi isoa pahvilaatikollista kissanruokaa, ja kissat kokoontuivatkin heti eteiseen tutkimaan saalista. Myrsky omi laatikot omistajan elkein, ja Viima intoili pakkausmateriaalista. Minä hyppäsin siihen sekaan vasta heränneenä ja tukka pystyssä, ja näin oli kaverikuva valmis!


Kaverikuvahaasteen kanssa sattui hauska sattumus. Haaste oli nimittäin heitetty, kun olin vielä ratsastusleirillä, ja ihan siitä tietämättä yritin ottaa kaverikuvaa erään koiran kanssa. Kyykistyin koiran viereen, rapsutin sitä kaulasta, ja... niin, koira otti pari sivuaskelta ja tyrkkäisi minua kevyesti, ja jäi sitten poseeraamaan kameralle. Entä sitten, kysytte varmasti. No kun se koira painoi yli 20kg enemmän kuin minä...


Ei näin.
Se yksi sivuaskel ja lempeä tyrkkäys kellautti minut aika helposti huonosta tasapainosta kyykystä selälleni, ja sieltä ison koiran alta ei niin vaan kömmittykään pois, vaikka se rauhallisesti siinä seisoikin :D Ihmetteli, että miksi minä siellä maassa makasin.. Siispä seuraavaa kaverikuvayritystä piti ottaa ehkä vähän tukevammassa asennossa..

Onnistuihan se!
Lisää leirikuulumisia kirjoitan myöhemmin kunhan saan kavereilta leirikuvia! Mahtava reissu oli :) Nyt menen purkamaan nuo kissanruokalaatikot, äänistä päätellen Myrsky on ruvennut toimeen jo ihan itse..

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pellettiintotutusurakka

Joku varmaan muistavat vielä, miten jo viime talvena me säädettiin kissanhiekkojen kanssa, kun Baby Powderin tuoksuinen mikrohiekka aiheutti hajuherkälle emännälle hengitysoireita, jotkut hiekkamerkit olivat kuin sementtiä laatikon pohjalla, toiset kulkeutuivat ympäri kämppää, ja kolmatta kissat suorastaan pelkäsivät. Lopulta löydettiin Tigerino Canada niminen mikrohiekka, jossa oli sopiva kompromissi: kissoille kelpasi, ja hinta-laatu-suhde oli hyvä. Nyt muuton jälkeen Mikko kuitenkin alkoi saada hengitysoireita, joten hiekka-asioita alettiin miettiä jälleen uudestaan. Päädyttiin kokeilemaan pienemmän pölyävyytensä vuoksi puupellettiä! Pelletin hyödyistä puhuin täällä jo muutama päivä sitten.

Elokuun alkupuolella meille haettiin siis lähimarketista pellettiä, ja päästiin samantien pureutumaan seuravaan ongelmaan: miten totuttaa koko ikänsä erilaisilla betoniittihiekoilla käyneet kissat yhtäkkiä puupohjaiseen hiekkaan, joka tuntuu tassujen alla ihan erilaiselta. Tässä on nyt kuukauden verran asiaa ihmetelty, ja lopulta onnistuttu, joten tässä meidän menestystarina!

Sekametelisoppa...
Uuteen hiekkaan totuttamiseenhan on selkeät ohjeet: Pitää sekoittaa uutta ja vanhaa hiekkaa keskenään, lisätä uutta ja lopulta jättää sen vanhan pois. Ensimmäisenä kokeilupäivänä viskoinkin sitten iloisesti vanhaan hiekkalaatikkoon hiekan päälle pari kourallista pellettiä. Lopputuloksena oli kuitenkin aamuyöstä surkeaa maukunaa ja lopulta siisti kakkakasa hiekkalaatikon ovella. Viesti oli selvä: vessassa oli jotain outoa!

Jouduimme siinä sitten nöyrtymään, ja hidastamaan tahtia. Totutusta jatkettiin, mutta tälläkertaa laatikon putsauksen yhteydessä  lisätty pellettimäärä sekoitettiin hiekan sekaan, eikä vaan jätetty pinnalle. Hiekkalaatikko oli taas käyttökelpoinen! Tästä alkoi rauhallinen totutusurakka, jossa hiekkaan sekoitettiin joka siivouskerralla vain vähän lisää pellettiä, ja hiekkapaakut kerättiin pois. Pikkuhiljaa pellettiä olikin jo reippaasti enemmän, kuin hiekkaa, ja hyvin tuntui yhä molemmille kissoille kelpaavan. Siivoaminen toisaalta muuttui hankalemmaksi, kun purun takia hiekkapaakut eivät pysyneet koossa, ja toisaalta hiekka esti hyödyntämästä pellettien etuja kunnolla. Jonkin aikaa tätä jouduttiin kestämään, mutta sitten olikin jo seuraavan askeleen aika!


Rakensimme tee-se-itse pellettivessan kahdesta muovilaatikosta tämän blogin ohjeilla (kannattaa lukea myös osa 2). Laatikot olivat meille tullessaan kissojen mielestä äärimmäisen kiinnostavia, ja ne tutkittiin tarkkaan. Kumpikaan ei pelännyt laatikkoon loikkaamista ja siellä oleskelua. Jotta uusi laatikko olisi tutun oloinen. pyyhin laatikot ensin kloriitilla, sitten laitoin välipohjan alle vähän likaista (tutun hajuista) purua vanhasta vessasta, ja laitoin kerroksen pellettiä päälilaatikkoon. Uusi hiekkalaatikko oli valmis!


Laatikon pohjakuva pellettien lisäämisvaiheessa
Tässä kohtaa tehtiin sitten liian innoissamme pari virhettä. Me siirrettiin suoraan vanha hiekkapellettisekoituksella täytetty laatikko piiloon parvekkeelle, laitettiin uusi laatikko eri paikkaan kuin missä vanha oli ollut, ja vielä nostettiin kissat katsomaan sitä, että näkivät sen sijainnin. Tadaa, yhtäkkiä kumpikaan ei halunnut olla mokoman laatikoston tai pellettien kanssa missään tekemisissä.

Kissat ottivat luultavasti sen ensimmäisen laatikkoon nostamisen pakottamisena, ja siitä seurasi aika negatiivinen suhtautuminen koko asiaan. Lisäksi uusi hiekkalaatikko oli väärässä paikassa, ihan erilainen kuin aiempi, ja vieläpä täytetty pelkällä pelletillä: hiekan tuoksu puuttui kokonaan. Ensimmäiset jätökset saatiinkin laatikkoon vasta kun laatikko siirrettiin samaan paikkaan kuin missä vanha hiekkalaatikko oli. Silti määristä päätellen vaikutti monen päivän ajan siltä, että kissaparat pidättelivät. Se ei tietenkään ole kovin terveellistä, ja siitä myös todennäköisesti johtuivat taannoiset kakkaepisodit näytelyissä: lopulta oli pakko tehdä tarpeensa johonkin!

Seuraavaksi yritimme siis ilmaista kissoille, ettei laatikko ole ikävä paikka: sain "huijattua" Viiman leikittämällä hiekkalaatikkoon, vaikka aluksi se seisoikin jalat laatikon reunoilla kuin hämähäkki ikään. Se ei selvästi halunnut laskeutua laatikon pohjalle. Heti laatikkoon uskaltauduttuaan, se kuitenkin pissi sinne, mutta poistui sen jälkeen vauhdilla. Leikittämällä saatiin joitakin tuloksia, ja laatikko alkoi taas kiinnostaa. Lopulta kuitenkin palattiin tekemään se yksi välivaihe, joka meiltä aiemmin jäi välistä: pelkkää pellettiä vanhassa vessassa hiekkaseoksen sijaan.

"Kauhea säätö.."
Kun vanha vessa oli pesty ja puunattu hiekkasotkuista, ja olin ehtinyt viskata sinne vasta pari kauhallista pellettiä, Myrsky jo istui siellä pellettikasan päällä tarpeillaan. Pelletti siis olikin ihan kelvollista, joten vian täytyi olla uudessa laatikossa! Ilmeisesti uuden hiekkalaatikon katottomuus ei ainakaan haitannut: en ehtinyt vanhaan laatikkon laittaa kattoa paikalleen ennen kuin se jo otettiin käyttöön. Joitakin kissoja saattaisi laatikon sijainti tai häiriötekijät haitata, mutta Myrsky tuli hoitamaan toimituksensa ihan nenäni alle välittämättä siitä, että laatikko oli keskellä lattiaa, ja kauhoin samalla pellettiä laatikon toiseen päähän.

Ongelma oli siis juuri tuossa tietyssä laatikkoyksilössä tai sen sijainnissa. Seuraava temppu olikin siirtää uusi hiekkalaatikko sinne, missä vanha oli ennen ollut, ja vanha sinne, missä uusi tulee sijaitsemaan tulevaisuudessa. Pikkuhiljaa tilanne alkoikin normalisoitua. Jatkettiin leikkimistä laatikoiden lähellä, ja kakkakikkareiden laskemista.Vaihdoin myös muutamaan otteeseen likaista purua laatikosta toiseen tuoksujen vaihtamiseksi. Vähän kerrallaan kissat alkoivat käyttää tasaisesti molempia laatikoita.

Myrsky kuopii varmuuden vuoksi myös seinää ja pesukonetta.
Kohouma keskivartalossa on lihasta, ei läskiä.
Viime viikonloppuna siirsin lopulta uuden hiekkalaatikon sinne, missä se vastaisuudessa tulee sijaitsemaan, ja tyhjensin vanhan taas piiloon. Näyttää siltä, että uusi laatikko on nyt otettu normaalikäyttöön! Kyllä se pikkuisen hermoja söi, nyt se palkitsee :) Sen verran kiva alunen tuo pelletti on! Nyt tekisi mieli melkein tehdä  tai ostaa toinenkin pellettivessa noille käyttöön, ehkä jopa vähän isompi. Meillä on kahdesta kissasta huolimatta ollut lähes aina käytössä vain yksi laatikko. Koko ikänsä yhdessä eläneet ja hyvin toimeen tulevat kissasisarukset tällaisella järjestelyllä pärjäävätkin, mutta olisihan se toki mukava tarjota valinnanvapautta.

Nyt voi kuitenkin hyvillä mielin suunnata kohti viikonloppuista ratsastusleiriä, kun kissojen vessa-asiat ovat kunnossa!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Puupelletti vs. Paakkuuntuva kissanhiekka

Ennen oli ennen, ja nyt on nyt. Meillä vaihtui kissan hiekka, ja kissan vessakin samalla. Aiemmin meillä on vaihdeltu hiekkamerkkiä vähän suuntaan jos toiseenkin, mutta nyt me päädyttiin erinäisistä syistä totuttamaan kissat puupellettiin eikä kyllä kaduta yhtään! Alle olen kerännyt empiiristä tutkimustietoa pellettien ja hiekan eroista meidän talouden kokemuksien perusteella. Pelletit tuntuvat voittavan kyllä ihan sata nolla..

Hinta ja riittoisuus


Aiemmin käyttämämme Tigerino Canada mikrohiekka maksoi n. euron kilo, ja sitä kului kuukaudessa n. pussillinen. Kuten tässä postauksessa kerroimme, hiekkaan meni rahaa kuussa siis noin 15€. Rautakaupasta ostettuna 20kg lämmityspellettipussi maksoi tarjouksessa alle 9€, joten kilohinnaksi jäi alle 50 snt. Kuukaudessa meillä on pellettiä kulunut reilu puoli pussia, eli kuukauden kissan kuivikekulut ovat jääneet reiluun neljään euroon. Hiekka on siis kalliimpaa, ja sitä myös kuluu enemmän. Kuvassa hiekka- ja pellettipussit, joita molempia on käytetty noin kuukausi avaamisesta eteenpäin. Hiekkapussi on lähes tyhjä, pellettipussi yli puolillaan.

Reikäpohjainen laatikko, reikiä saisi olla tiheämmässä,
mutta halpislootan pohja ei kestänyt enempää..
Pelletit ovat siis olleet hyvinkin riittoisia, tosin merkittävä riittoisuustekijä on ollut pellettivessa (itse rakentamamme tällä ohjeella), jossa on rei'itetty välipohja. Sen kautta ylimääräinen kosteus ja hajonneista pelleteistä lähtevä puru valuvat/varisevat välipohjan alle, ja siten pääliosaan jäävä pellettimäärä pysyy pidempään hyvänä ja kuivana. Tavallistakin vessalaatikkoa voi pelletin kanssa käyttää, mutta silloin koko laatikon sisältö pitää vaihtaa useammin. Tuollaisella pelletin kilohinnalla se saattaa kuitenkin siltikin tulla kissanhiekkaa halvemmaksi. Oikeita pellettivessoja on yllättävän vähän eri vaihtoehtoja myynnissä, ja itsetehdyt tuntuvat joissakin ominaisuuksissa (esim. välipohjan korkeus) olevan parempia.

Koostumus


Pelletin koostumus on aivan erilaista kuin hiekan. Hieno puhdas hiekka pöllyää merkittävästi kun sitä esimerkiksi kaataa pussista laatikkoon. Pelletti taas on niin isorakeista, että se pölyää oikeastaan vasta likaisena (kun pelletit murenevat), ja oikeanlaisella vessalaatikolla tai siivousrutiinilla pölyävyys on hyvin vähäistä. Toisaalta, jos kissat ovat tottuneet hienoon hiekkaan, pelletti saattaa tuntua tassujen alla todella omituiselta, ja totuttaminen vaatii aikaa.

Laatikon siivottavuus

Kastunut kissanhiekka paakkuuntuu, ja pissit on siten helppo kerätä laatikosta pois. Pelletti ei paakkuunnu, vaan kastuneet pelletit hajoavat puruksi, jota on puolimahdoton saada erilleen puhtaasta pelletistä ilman laatikon pohjan ritilää. Kakkikikkareet sen sijaan on pellettivessasta helppo kauhaista suoraan vessanpönttöön, kun taas paakkuuntuvaa hiekkaa (tai hiekkaan sotkeentunutta tavaraa) ei sinne missään nimessä saa laittaa. Paakkuuntuva hiekka kun voi ikävästi alkaa tukkia putkia sopiviin putkenmutkiin sementöityessään. Pellettikin toki turpoaa putkissa, mutta jos odottaa että pönttöön vahingossa eksyneet puhtaat pelletit hajoavat mujuksi jo ennen vessan vetämistä, ei ongelmia pitäisi tulla.

Vasemmalla kasteltua pellettä ja hiekkaa.
Keskellä laatikko, kun sisältö on kaadettu roskiin: hiekkapaakut kiinni seinissä.
Oikealla laatikko, josta on kaavittu kaikki irtoava: hiekasta jää ikäviä sementtijälkiä.
Jos kissanhiekalla täytetyssä laatikossa pissipaakut päätyvät kosketuksiin laatikon seinämien kanssa, jää seinämään paakun poistamisen jälkeen ikävä sementtinen jälki. Laatikkoa pestessä pienikin hiekkajämä myös sementöityy ikävästi pesussa käytettyyn harjaan, ja toisaalta laatikkoon (ja kylpyhuoneen lattiaan). Pellettivessa sen sijaan on yleensä huuhtaisemalla puhdas. Kissanhiekkalaatikon puhdistukseen käytetty kauha on samalla tavoin ikävä puhdistettava: kauhaan kiinni jääneitä hiekkakokkareita ei oikein tahtoisi viemäriin pestä, kun taas pellettipuruisen kauhan voi huoletta huuhtoa hanan alla.

Laatikon putsaaminen muuttui pelletin myötä myös vähemmän työlääksi. Jos kakat noukkii pönttöön sitä mukaa, kuin niitä tulee, ei muuta siivottavaa juuri jää purujen vajotessa välipohjan alle. Jos kissa ei kaavi pellettejä vessareisuillaan, pitää omistajan muistaa välillä sekoitella pellettejä jotta purujen variseminen tapahtuisi. Jos käyttää pellettien kanssa välipohjatonta kissanvessaa, voi pelletit sopivin väliajoin vaihtaa kokonaan uuteen. Reikäpohjainen pellettivessa ainoastaan vähentää pelletin menekkiä, ei niinkään vaikuta vessan putsauksen työläyteen. 

Laatikonsiivousroskat

Laatikonsiivousjätteen kulkusuunta hiekalla ja pelletillä
Empiiristen tutkimusteni mukaan hiekkapaakuille varattu roskaämpäri alkaa haista aivan kuvottavalle, jos sitä ei parissa päivässä tyhjennä. Pellettien kanssa tätä ei ole tapahtunut, ja silloin kun pellettiä ja hiekkapaakkuja oli totutusvaiheessa roskiksessa molempia, haju oli myös paljon siedettävämpi. Nyt, kun hiekasta on päästy eroon, myös roskamäärä on vähentynyt: kakkakikkareet voi viskoa pönttöön, ja purut vajoavat laatikkon sisältöä sekoitettaessa välipohjan alle. Pellettipuru on kevyttä tavaraa kuskata taloyhtiön bioroskikseen vaikka ihan hiekkalaatikossa, jos ei tahdo puruja sisätiloissa pöllyttää, tai erillistä roskapussia toimitukseen tuhlata. Likainenkin puru tuoksuu miellyttävästi puulta, eikä ällöttävältä, kuten moni likaantunut hiekka.

Kulkeutuminen

Kissanhiekka kulkeutui pitkäkarvaisen kissan varpaissa, vaikka yrittäisi mitä. Paras paikka kissanhiekkalaatikolle olisi ollut meillä kylpyhuone, mutta jos kissat kävelisivät esim. suihkun takia kostean lattian läpi hiekkalaatikolle, sementöityisi hiekkaa mukavasti niiden kastuneisiin tassuihin. Sama efekti on myös sillä, jos kissa pissisi kintuilleen.. Ja siitä se jalkoihin takertunut hiekkapaakku sitten kuivuessaan rapisisi irti kissan kulkiessa sohvalle, matoille, sänkyyn... Pellettien kanssa kulkeutuu purua jonkin verran, mutta koska se ei ole kostuessaan paakkuuntuvaa, se ei sementöidy samalla tavalla pintoihin ja tassuihin, eikä siten pääse niin pitkälle. Ja toisaalta se on myös helppo sutaista pois vaikka imuriin, jos sitä sattuu leviämään. Kostunut kissanhiekka imurissa ei ole herttainen näky, ja sitä sementtiä on todella inha kaapia sieltä putkista  pois. Puru taas irtoaa viimeistään kuivuttuaan ihan ongelmitta.  



Nyt hiekkalaatikkoa voi siis huoletta pitää kylpyhuoneessa, jossa lattia on helppo pitää puhtaana vaikka Myrskylle sattuisikin pieniä kakkaonnettomuuksia (takamuskarvoihin jää tavara herkästi kiinni), ja jossa laatikko on vähän privaatimmassa ja syrjäisemmässä paikassa kuin aiemmin.

Paino



Hiekkan verrattuna pelletti on hyvin kevyttä. Sitä on mukavempi kuljettaa mukana, ja toisaalta pellettiroska on myös kevyttä kantaa ulos roskiin. Pellettiä saa myös ihan riittävän kokoisissa, mutta silti helposti kannettavissa pusseissa keveytensä vuoksi.

Yhteenveto

Meillä käytetään vastaisuudessa pelkkää pellettiä, ja ostetaan varmaan myös ihka aito pellettivessa kissoille, jos täydellinen yksilö löydetään. Hassua että niitä on niin vähän myynnissä! Esimerkiksi Zooplus.comilla ei ole tarjolla yhtään ainutta! Kaikille ei tietenkään sovi kaikki, mutta meidän vaatimuksille pelletti sopii todella hyvin. Totuttaminen toki vei aikaa (totuttamisprosessista lisää seuraavassa postauksessa), mutta kyllä se sitten olikin sen arvoista. Suosittelen :)