sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tavallinen sunnuntai-aamu

Ihan tavallinen suljettu pahvilaatikko
Heräsin sunnuntai-aamuna, ja ruokin kissat. Makuuhuoneeni lattialla on muutamia pahvilaatikoita odottamassa muuttoa, ja yksi niistä on tällainen suljetuksi taiteltu kananmunalaatikko. Lienee turha edes mainita, että kissat ovat olleet laatikoista haltioissaan, ja pelkäänkin, että pakkaamani muuttolaatikot eivät todellakaan saa olla rauhassa silloinkaan kun ne on täytetty mahdollisesti särkyvällä tai repimistä kestämättömällä materiaalilla :D

Kissojen ruokkimisen (ja syömisen vahtimisen, sillä Myrsky meinaa väkisin vedellä myös Viiman sapuskat) jälkeen söin oman aamupalani. Kissat mekastivat jotain makuuhuoneessa pahvilaatikoiden kanssa sillävälin. Lopulta tuli hiljaista ja Myrsky tuli kiehnäämään sääriin, ja kerjäämään palasta voileivästäni (ei saanut). Mitä löytyi makuuhuoneesta kun palasin sinne takaisin?



Viima oli siinä suljetussa pahvilaatikossa, joka oli kaiken lisäksi käännetty ylösalaisin. Miten ihmeessä ne olivat sen kääntäneet? Olisikohan se edes päässyt sieltä ominavuin ulos? Siellä se loikoili ihan rauhallisena pitkän aikaa, kunnes älysin hakea kameran! Kun Viima poistui laatikosta, oli Myrskyn vuoro näyttää, miten kiinni taiteltuun pahvilaatikkoon pääsee sisälle, ja miten sieltä tullaan kauniisti ja sulavasti ulos:


Hyvää Sunnuntai-aamua kaikille!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Ratsastus on hullujen hommaa!

Etenkin, jos mittari näyttää kolmeakymmentä, kentällä ei ole minkäänlaista varjoa, ja alla on hevonen jota pitää oikeasti ratsastaa eikä riitä, että vain matkustaa kyydissä. Hevonen oli ihan mukava, ratsastaja oli veltto makkara, jolta loppui vesi pullosta jo ennen tunnin puoltaväliä. Niin, ja aurinkorasvakin olisi ollut hyvä idea. Hullujen hommaa, sanon minä.

Yksi hullu keräilemässä itseään tallin pukuhuoneen (ihanan viileällä) lattialla
Tunti oli sinänsä helppo puomitunti. Ratsunani oli Palome niminen tamma, joka oli oikein mukavan oloinen ratsu, ja hoidettaessakin alkunyrpistelyjen jälkeen toimi hyvin. Tehtävänä tunnilla oli lähinnä ratsastaa ympyröitä puomien yli ravissa, ja myöhemmin kentän keskelle tehtyä ellipsiä, jonka "kulmissa" piti ylittää n. 20cm korkeudella tai maassa olleet puomit ensin ravissa ja myöhemmin laukassa. Helppoa, vai mitä? No, lisätään yhtälöön ensimmäisessä kappaleessa luetellut asiat, ja se, että hevosen askeleet tuntuivat etenkin alkutunnista ihan jumalattoman korkealta pomputukselta, niin että hikeä pukkasi jo ensimmäisillä ravipätkillä. 

Ynnätään mukaan vielä, että heti jos lepsuilin ratsastuksessa, hevonen joko kielsi (20cm puomi oli selkeästi liian vaikea ylikäveltäväksi :D) tai teki julmetun loikan, johon en yhtään osannut varautua. Pakko oli siis ratsastaa kokoajan, vaikka helle veti ihan veteläksi. Niin, lopputuloksena olin tunnin jälkeen ihan kuitti, ja tunnin aikana kertaalleen putosin selästä, ja kertaalleen meinasin pökertyä pitkän tehtävän päätteeksi. Huh hellettä!
Palome
Putoaminen ei ollut mikään kummoinen, pelkästään yhden yllättävän loikan (maapuomin ylihän täytyy EHDOTTOMASTI loikata!), ja velton ratsastajan yhteentörmäys: jalustimet hävisivät loikassa, ja hyppyyttävä ravi hoiti loput. Päädyin jaloilleni, ja kiipesin samantien kyytiin takaisin. Matkalla tallilta kotiin suunnittelin vielä, että voisi samantien lähteä uimaan. Kotiin päästyäni, ja tuolilleni juurruttuani ei enää yhtään huvittanut lähteä kävelemään yhtään mihinkään, ja tyydyin lepäilemään ja juomaan vettä. Huh hellettä!

Jotain pitänee myös mainita aiemmista kolmesta ratsastustunnistani, joista en ole vielä tänne blogiin kirjoittanut. Ihkaensimmäinen kesäratsastustunti oli mukava ja viileä, ja ratsastettiin maneesissa. Ratsunani oli viimevuodelta tuttu Axel, mukava ja luotettava rautias ruuna. Hypättiin suoralla linjalla paria estettä, ja keskityin lähinnä pitämän ohjat tarpeeksi kireällä myös hyppyä lähestyttäessä. Hyvä perustunti, ja meni ihan nätisti vaikka olikin pitkä tauko itsellä takana. Axel hyppäsi mukavan luotettavasti, ja sain keskittyttyä käsiini hyvin.
Axel, turvallisesti ja edustavasti
 selästäkäsin kuvattuna..
Seuraavalla tunnilla jouduin työmatkan takia oman ryhmäni sijaan ratsastamaan toisessa, paljon edistyneempien ratsastajien ryhmässä. Ratsunani oli rautias Arktika tamma, joka oli karsinassa niin kiltti ja rauhallinen, että sen saattoi laittaa kuntoon sen ollessa irti. Tunti oli koulutunti, ja koska tehtävät olivat tasooni nähden haastavia, ja unohin myös raippani kätevästi talliin, oli työskentely vähän takkuista. Sain kuitenkin paljon kehuja tasaisesta kädestä, sillä Arktikalla on ilmeisesti tapana kulkea pää taivaissa jos ratsastajalla on epätasainen käsi. Meillä meni kuitenkin ihan hyvin, eikä tarvittu edes apuohjia, joita tammalla yleensä käytetään (ja joita en tiennyt sille ennen tuntia laittaa).Kehut käsistä oli mukava kuulla, sillä juuri aiemmalla tunnilla olin saanut vähän negatiivista palautetta ohjasotteistani. Tosin liittyen lähinnä siihen, että esteitä ratsastettaessa pidin ohjia aina liian pitkinä, ja kevyeen istuntaan noustessa ne liehuivat lähinnä löysinä. Tähän pitää saada parannus, sillä hyppääminen tuntui paljon hallitummalta heti kun ohjissa säilyi tuntuma (tietysti..).

Arktika
Kolmas kesäratsastustunti, ja viimeinen ennen tämänpäiväistä, oli jälleen Axel ruunalla. Tämäkin tunti oli helteinen maneesitunti, ja tunnilla keskityttiin eteenpäin vievään liikkeeseen -> mentiin kovaa, ja hypättiin kaarevaa uraa. Minun olisi jo tästä tunnista pitänyt hoksata ettei helleratsastus ole minua varten! Alkutunti meni ihan pipariksi, kun ratsastin ihan liian veltosti, ja samaa reipasta tehtävää toistettiin monesti. Samoin harjoiteltiin este- ja kevyttä istuntaa niin että reidet vaan tärisivät tunnin jälkeen. Axel innostui reippaasta alusta niin, että kaarevalla uralla hyppääminen osoittautui todelliseksi haasteeksi: mentiin nimittäin aika monesti täysiä ulkokautta ohi. Kun samaa tehtävää toistettiin monta kertaa (koska haluttiin tietysti edes yksi onnistunut suoritus), alkoi kuumuus ja hiki senverran pökerryttää että jouduin pitämään kunnon huilitauon.

Axelin hassu kuolain
Lepo, viilentävä tuuli ja veden kittaaminen helpottivat, ja viimeiset tehtävät suoriutuivat jo ihan mallikkaasti ja tunsin taas pystyväni ratsastamaan kunnolla. Todennäköisesti olisin kuitenkin ollut samassa hellekuolemapisteessä jos suoritus olisi mennyt ekalla kerralla pieleen, ja oltaisiin ruvettu toistamaan. Lämpö on ihan kivaa, mutta kuumuudessa alan mennä aika toimintakyvyttömäksi :D Olin kuitenkin tuolloin toipunut juuri flunssasta, joten syytin heikosta kunnostani sitä. Mutta kaipa se täytyy tämänpäiväisen perusteella iskeä kuumuuden piikkiin! Ollapa ensi keskiviikkona viileämpi päivä!

Mistä tietää, että ratsastusvaatteet tuli vaihdettua päälle
melkoisella kiireellä? Eriparisukat, hupsis! :D

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Arki edessä taas

Nyt on palattu taas arkeen Juhannustunnelmista, ja koska en ole tehnyt mitään blogipostauksen arvoista, voin ihan hyvin vaikkapa kerrata viikonlopun tapahtumia. Katsotaan josko huomenna kirjoittaisin vihdoin kesän ratsastustunneista, kun taas sellaisella käyn. Muuten olen lähinnä ollut töissä, ja käynyt kätköilemässä ja muuten lenkkeilemässä. Ei siis mitään hurjaa ja jännää :)

Viiri alas, lippu ylös
Juhannusaattona käytiin tosiaan kätköilemässä (katsottiin myös tulevan oman kätkön paikka!), mutta suunniteltuja Perskallion kätköjä ei lopultakaan haettu kun todettiin olevamme huonosti varustautuneita: reitti kalliolle käsitti minua lähes rinnankorkeudelle yltävän nokkos- ja vadelmaryteikön, johon ei t-paidassa ollut asiaa. Kun aluetta reunusti toiselta puolelta junarata, ja asuinalue jonka edessä oli kyltti "Yksityisalue: Kaikenlainen liikkuminen kielletty!", päätettiin hakea muita kätköjä Järvelästä, ja neljä kappaletta tarttuikin mukaan.

Myrsky tarkasti koivun, hyvä oli.
Kun palattiin takaisin, oli meille tuotu sisälle Juhannuskoivut. Minulle se on ihan itsestäänselvä perinne, mutta jäin miettimään että tekeekö muut sitä itseasiassa ollenkaan :D En ainakaan nopealla pohtimisella muista koskaan kellään muulla nähneeni koivuja sisällä, tosin Juhannuksena olenkin viihtynyt pääasiassa kotioloissa. Jos jonkun muunkin kotona on koivut sisällä, niin saa vinkata :D Tämä nyt jäi häiritsemään minua, koska olen pitänyt tuota aika itsestäänselvyytenä.

Taidonnäytettä...
Loppuaattoilta menikin sitten kotioloissa. Nostettiin lippu salkoon, ja vietettiin ilta saunoen, tikkaa heittäen (tauluun osuminen on jo haaste itsessään :D), mölkkyä pelaten ja grillaten. Äiti teki meille taas uuden vihdan saunaan, ihanat tuoksut tuoreesta vihdasta! Kokkoa ei loppujenlopuksi lähdetty katsomaan, vaikka se oman tunnelmansa olisi luonutkin. Sinne vaan olisi pitänyt jaksaa ajella autolla, kun ei omaan pihaan sellaista ollut sytyttää.


Kissojen Juhannus oli kärpästen jahtaamista lukuunottamatta kovin rentoa. Myrsky pääsi tietysti maistamaan grillipihviä, Viima sentään pysyi omassa ruokavaliossaan. Kissat näkivät myös jonkinverran vieraita, ja Myrsky pääsi jälleen yhden lapsen leikkikaveriksi :D On se kyllä niin mahtavaa, etteivät kissat vierasta. Tai Myrsky ainakaan :D
Miksi Myrsky nukkuu aina pää ylösalaisin?
Myrsky pääsi myös pihamaalle jolkottelemaan ihan vapaana, ja alkuun pysyikin ihan nätisti pienellä alueella tutkimassa paikkoja. Ja ryntäsi heti sisälle pää viidentenä jalkana säikähdettyään. Lopulta se vaan alkoi heittäytyä vähän turhan rohkeaksi, ja yritti tutkia maailmaa vähän laajemmalta alueelta. Ei kuitenkaan haluttu mokoman kaupunkilaiskissan eksyvn maalle, tai törmäävän naapurin Sylvesteriin, joten todettiin parhaaksi napata se kiinni (onneksi se on Myrskyn kanssa suht helppoa) ja pitää se lopun aikaa sisällä...



Illalla käytiin vielä ruokkimassa nuoria hiehoja kauempana pellolla, ja häärittiin hetki siellä suunnassa. Hiehot olivat kovin kesyjä, ja seurasivat perässä kun etsittiin paria puuttuvaa yksilöä (jotka löytyivät lepäilemästä pellon toisesta päädystä). Mikko katsoi parhaaksi ottaa juhannusrisun käpäliin, etteivät sarvipäät astelleet liian likelle :D Heinä oli jo kaadettu, mikä tarkoittaa että minulta jää tänä kesänä heinähommat väliin! Todennäköisesti nuo ovat paalanneet ne pois jo ensiviikonloppuun mennessä.. Harmitus :( Ensikesänä sitten!

"Käyn ahon laitaa, minä ilman p..." okei, on meillä paidat päällä!

Juntit maalta.

Missä ne on?


Löytyi!


Seuraavana päivänä istuttiin kahvipöydässä kun kävi vieraita, ja sen jälkeen siirryttiin taas kätköilemään. Huovilan puistossa käytiin ohimennen museokierroksella, törmäsin tuttuihn mutta kätköä ei löytynyt vaikka miten kaiveltiin ja tongittiin! Tänne täytyy palata uudestaan, sillä kätkö oli kyllä varmasti paikallaan. Me ei vaan sitä löydetty. Kompensaatioksi löydettiin kätkö Kärkölän kirkon viereltä, ja saatiin yhteispelillä kiivettyä se korkealta alas (työpaikan virkistyspäivillä opituista ihmispyramidivinkeistä oli hyötyä!) ja takaisin. Sitten junailtiinkin jo kotiin, ja kissat saivat kovasti huomiota kissarakkaalta konduktööriltä, ja olivat oikein kiltisti Junassa, ja vasta bussissa matkalla keskustasta Hervantaan alkoi vähän protestia kuulumaan :D

Juhannusmaisema

Kotona taas!
Että tuo Myrsky on rento kaveri..

Pitäisi varmaan kohta tehdä taas jotain postaamisen arvoista! Esimerkiksi siitä, että kohta aion pakata ensimmäisen muuttolaatikon! Kohta alkaa olla tasan vuosi edellisestä.. Jännittävää! Kissavideotakin pitäisi kuvailla ja koota taas. Ja toiveitakin saa esittää!

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Maalaisjuhannus

Seitsemää kukkalajia, ja vähän enemmänkin.
Hyvää Juhannusta kaikille! Me ollaan täällä helteisessä Kärkölässä, kissat jahtaavat kärpäsiä, ja kohta suunnataan kohti Perskallion geokätköjä. Käytiin myös tutkimassa paikkaa tulevalle omalle kätkölle, ja sopiva löytyi :) Ensikuussa taidan jättää ensimmäisen oman kätköni! Pitää vielä keksiä jotain jännää palkkioksi ensimmäiselle löytäjälle ;)

Eilen käytiin Kärkölän Kisa-Veikkojen kuntorasteilla, ja rämmittiin metsissä melkein kolme tuntia. Vähän eksyttiin ja seikkailtiin, ja meinattiin jo väsähtääkin kun unohdettiin juomapullo lähtöpaikalle. Kesken ei kuitenkaan voinut jättää, sillä moni (mm. paikalla ollut vanha liikunnanopettajani) tiesi minut erittäin epäliikunnalliseksi otukseksi, ja varmasti suorastaan odottivat, että kun kerran Marjaana lähtee neljän kilometrin radalle, niin ei se sitä loppuun asti pääse. Varmaan lähemmäs kahdeksan kilometria meille tuli matkaan lähdöstä maaliin, vaikka rata kartalla oli vain neljä :D Ja tänään tosiaan matka jatkuu, geokätköilyn merkeissä!

Juhannuskoivut ovat jo sisällä (perinne oli Mikolle ihan uusi, tuodaanko teillä lukijoilla koivut Juhannuksena sisään?), saunassa odottaa uusi vihta, ja kunhan palataan kotiin, edessä on Juhannussauna ja grillausta. Saa nähdä lähdetäänkö me vielä kokolle, vai vietetäänkö ihan vain rauhallista koti-iltaa :) 

 Hyvää Juhannusta!



maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ja niin Myrsky oppi istumaan

"Noni, mitäs sit?"
Niin se taisi oppia, ehkä vähän liiankin hyvin! Tänään oli meidän ikioman kissojen kotitemppukoulun ihkaensimmäinen oppitunti! Temppukoulun ensimmäiseksi oppilaaksi valikoitui Myrsky ylivoimaisen ahneutensa vuoksi, ja niinhän siinä kävi että poika oppi namin avulla istumaan alta aikayksikön. Nopeasti se oppi myös hyppäämään sormella osoittamaani paikkaan, ja istumaan sinne. Ja sen jälkeen se sitten nököttikin istumassa namin saamisen jälkeenkin, ja tuijotti odottavasti. Päästiinkin samantien opettelemaan seuraavaa temppua: takamus ylös lattiasta :D

Apuvälineet ja Myrskyn häntä.
Kissan opetuksen teoriaa olen tutkinut paristakin opuksesta, ja posti toi vihdoin meille naksuttimenkin koulutuksen tueksi. Naksutinta tuo ei vielä ymmärrä kiitokseksi, vaikka tuntuikin opetushetken aikana tuijottavan odottavasti naksutinkättä (koska namit oli piilossa taskussa). Aina ennen namin antamista naksautin, joten ehkä se vielä jossain vaiheessa hoksaa sen idean. Tätä odotellessa!

Aluksi Myrsky yritti tavoitella namia lähinnä takajaloillaan seisten, ja tassuin (ja kynsin) tavoitellen, niin että meinasi jo usko loppua. Millä muka tuommoinen ahne rontti oppisi odottamaan kiltisti? Mutta näköjään se oppi! Mitään käskysanaa istumiselle ei vajaan vartin opetushetkessä tietenkään opittu, vaan kissa tuntui hankalan alun jälkeen istuvan aina kun pysähdyin katsomaan sitä, ja lopulta se istuikin jo jatkuvasti :D Fiksu eläin.

Lopulta tosiaan osoitin sille sormella paikan, johon sen piti mennä istumaan, jottei ihan nököttämiseksi menisi, ja sekin sujui nopeasti. Pikkuhiljaa tuosta otuksesta saattaakin kuoriutua vaikka minkämoinen temppueläin! Sellaisella innolla se lähti mukaan touhuun. Harjoittelu suoritettiin kätevästi kylpyhuoneessa, ettei Viima häiritsisi Myrskyn keskittymistä, ja se sujuikin hyvin niin kauan, kunnes Viima kyllästyi kuuntelemaan oven takana ja alkoi pitää siellä omaa konserttiaan :D

Tällähetkellä nämä osaavat molemmat tulla luokse "kss kss" huutelulla, ja nyt Myrsky osaa odottaa ruokaansa istuen. Ehkä se kohta osaa jo istua käskystä? Ja seuraavaksi kenties vaikka nostaa tassua? Tästä on hyvä jatkaa. Pienen aivojumpan ja aterian jälkeen Myrskyressukka lössähtikin tuohon viereen nukkumaan pitkin pituuttaan. On se istuminen raskasta :D Mutta ei meillä sentään ole kissojen elämä pelkäksi työleiriksi ja temppuiluksi muuttumassa emännän villiintymisestä huolimatta! Suurimman osan elostaan ne saavat edelleen olla ihan laiskoja ja kissoja. Tässä vähän taidonnäytettä muutaman päivän takaiselta aamulta, kun molemmat tutkivat meille ostettua uutta lelua. Laiskaa leikkimistä aamupesun lomassa :)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Neiti postityöntekijän viimeiset Lontookuulumiset! :)

Sain eilen kuulla olevani postityöntekijä! Tähän yllättävään tietoon törmäsin, kun illalla avasin postin tuoman Tampereen Terveystalon kirjekuoren. Kuoressa oli taannoisten kokeiden tulokset, ja niissä ei ollut mitään vikaa. Kyseisessä lapussa oli vaan merkattu minun ammatikseni postityöntekijä! Mitenkään kyseistä alaa väheksymättä asia hämmentää minua suuresti: olen käynyt Terveystalossa elämäni aikana vain muutaman kerran, eikä minulta ole koskaan kysytty ammattia. Ja vaikka olisikin, niin olisin tuskin vastannut että "postityöntekijä", sillä olen ollut Postilla töissä koko elämäni aikana vain yhden joulusesongin: reilun viikon! Herää siis kysymys, että missä ihmeen rekisterissä olen tälläkin hetkellä ammatiltani postityöntekijä? :D

Elämän ja byrokratian pieniä ihmeellisyyksiä! Ehkä asia joskus selviää. En yrityksistä huolimatta saanut aikaiseksi kirjoittaa enää eilen illalla tätä postausta valmiiksi, joten viimeistelen sen nyt tässä töissä kahvitauolla. Eilen oli normaali työpäivä, nyt alkoi ensimmäinen viikko täyspäiväisenä työntekijänä! Hui. Työpäivän jälkeen kävin kuumeisen Mikon puolesta kaupassa, ja vein kotitekoista mustaherukkamehua. Ukkossateen ja yleisen laiskuuden vuoksi kotiinpaluu meni vähän myöhäksi, joten tälläkertaa en jaksanut kytätä kivaa kissakuvattavaa blogin piristeeksi.

Josko seuraavassa postauksessa ehtisin vaikkapa julkaista uuden kissavideon ;) Jonkinverran on jo pätkiä kuvattukin, mutta ensin pitää kyllä taas vähän siivota kämppää. Tavarat ovat niin sikinsokin, että eihän täällä kehtaa kuvata! Syytän sotkusta kyllä nelijalkaisia... alunperin nuo tavarat nimittäin olivat kasassa sohvalla, nyt pitkin olohuoneen lattiaa. Jostain syystä ratsastuskypäräni on kiinnostanut erityisesti, ja se oli raahattu miltei ruokakippoon!

Mutta se Lontoo, ja viimeiset matkakuulumiset <3. Ensimmäinen kohde matkapäivänä nro 4 oli Natural History Museum, jossa riittikin nähtävää. Museossa oli huonekaupalla erilaisia kiviä, fossiileita, luurankoja, dinosaurusjuttuja... Paikalla oli useita koululaisryhmiä, ja moni osasto olikin suunniteltu selkeästi lapsille ja opetustarkoituksiin. Silti museossa olisi jälleen saanut kulumaan vaikka koko päivän! Ja mikäs oli kulkiessa, ilmaisen sisäänpääsyn vuoksi voitiin käydä kesken kierroksen kaupungilla syömässä, ja palata takaisin tutkimaan.




Se on jättiläislaiskiainen. Siis tuo luuranko, en minä ;)


Käytiinkin kierroksen välissä syömässä tälläkertaa Italialaisessa ravintolassa, ja useamman päivän kävelemisen ja ruokakooman ansiosta museossakäppäily oli melko väsähtänyttä. Kaikki alueet kuitenkin kierrettiin puutarhaa lukuunottamatta! Kyllä siinä meni aikaakin, ja kun hypättiin metroon matkalle kohti keskustaa, otin kyllä torkut! Jalkapohjia särki, väsytti, haukotutti.. onneksi ulkona kävely ja viilenevä iltapäivä piristivät (museossa oli aika kuuma...) ja Lontookierroksemme sai vielä jatkua :) Pyörähdimme myös pikakierroksella Harrodsilla, joka oli nähtävyys ihan itsessään. Järkytyimme hintalapuista, ja ostimme vähän tuliaisia. Ei tosin niiltä osastoilta missä hintalaput olivat nelinumeroiset. Potter-osastoa ei löydetty, sensijaan eksyttiin ja jouduttiin vähän seikkailemaan ennen kun päästiin taas kartalle ja kohti seuraavaa kohdetta.
Tämä on kuulemma joku Marsun sukulainen...?


Seuraava kohde oli Tower of London ja Tower Bridge. Kummassakaan ei käyty sisällä/ylhäälä, sillä olivat jo siihen aikaan illasta menneet kiinni. Muutenkin matkustettiin pienellä budjetilla, ja välteltiin sisäänpääsymaksuja (no mitä nyt Leavesden, köh köh), joten se ei haitannut, ja olihan siinä paljon nähtävää ulkopuolellakin. Tower of Londonin ja Thamesin välisellä kadulla kävellessämme totesimme, että joskus tullaan vielä uudestaan Britanniaan tutkimaan näitä vanhoja linnoja ihan sisältäkin, kun on varaa matkustella vähän laajemmallakin alueella, ja viipyä vähän pidempään. Olisi hienoa käydä Skotlannissa ja Irlannissa asti. 





Kuljimme Tower Bridgeä pitkin Thamesin yli, ja katselimme laskuveden paljastamaa hiekkaa, ja sillalta näkyvää modernia ja vanhaa Lontoota. Tässä kohtaa päätimme myös, että jos joskus ollaan pidempään reissussa, pitää ottaa kävelemisen suhteen vähän rauhallisemmin. Jos aikoo kävellä aamusta iltaan, ja hoitaa suurimman osan välimatkoista kävellen, niin neljäntenä päivänä alkaa jo kaivata lepopäivää! Tietysti julkiset olisivat toimineet ihan hyvin, mutta toisaalta kun kaikkialle oli loppujenlopuksi niin lyhyt matka, niin ei sitä sitten kuitenkaan viitsinyt :D! Jos liikkuu laajemmalla alueella, niin kyllähän siitä sitten tulee automaattisesti istuttua enemmän junissa jne. Ennen kotiinlähtöä söimme mukavan illallisen Tower Bridgen lähistöllä olevassa pienessä Pubissa. Illalla taas väsytti mukavasti! Matkapäivänä 4 (joka oli maanantai) lähtivät matkaan myös meidän postikortit.


Viimeisen päivän aamuna pakattiin matkatavarat, kirjauduttiin ulos hotellista, ja suunnattiin vielä seikkailemaan matkatavaroiden kanssa. Vietiin muutama TB aiemmin löytämäämme kätköön. Tarkistimme ennen lähtöä niille annetut tehtävät, ja osan niistä oli toivottu pysyvän Britannian tai Lontoon alueella. Siispä palautimme ne, ja lähdimme kohti Lontoon keskustaa viimeisen kerran tällä reissulla.

Pyörähdimme Piccadilly Circusilla, katselimme ökyliikkeitä ja upeaa ostoskatua ja todettiin että täältä emme ainakaan osta mitään. Löysimme yhdeltä ostoskadulta ison lelukaupan (jossa oli paljon työntekijöitä ihan vaan leikkimässä leluilla), jonka Potter-osastolla halvimmat tuotteet maksoivat lähes 40 puntaa. En tullut shoppailleeksi... Alue oli silti näkemisen arvoinen, ja antoi reippaasti suurkaupungin fiilistä. Lontoon keskusta on ihanan vanhahtavaa ja matalaa, ja saa kaupungin siksi tuntumaan pienemmältä kuin se onkaan. Tosin edellinen matkakohteeni oli Japani, joten...


Lopulta matkustimme viimeisen kerran metrolla kohti lentokenttäbussin pysäkkiä, ja kävimme syömässä viimeisen kerran viihtyisässä pubissa. Oikein mukava lopetus lomalle :) Mentiin hyvissä ajoin (yli tuntia ennen!) odottamaan bussia saapumispäivän sekoilujen vuoksi, ja onneksi mentiin. Bussifirma sekoili taas ihan täysillä. Ensin tuli paikalle klo 15:15 bussi hieman etuajassa, jälleen 14:50 bussi oli jättänyt tulematta, ja kyseiseem bussiin lipun ostaneet eivät mahtuneet kaikki mukaan. Tämän jälkeen tuli bussi 15:05! Kaaoksen merkit olivat ilmassa, ja pureskelimme jo kynsiämme että kuinkahan meidän lennon käy.

Viimeinen ruokapaikkamme.
Oma bussilippumme oli vasta 15:50 bussiin, ja sen oli tarkoitus olla perillä kentällä yli kaksi tuntia ennen lentoamme, jotta ehtisimme varmasti tehdä check-inin ajoissa, vaikka bussi olisi myöhässäkin. Bussifirman suosittelema saapumisaika asemalle oli n. tunti ennen lentoa, onneksi ei otettu sitä vaan varattiin enemmän aikaa! Koska meillä oli vain käsimatkatavarat, päästiin kaaoksesta huolimatta onneksi täydentämään jo 15:25 lähtevää bussia (lippumme oli voimassa tunnin varaamaamme aikaa ennen, ja tunnin sen jälkeen, mutta aina ensisijalla oli juuri siihen kellonaikaan varanneet matkustajat), ja huokaistiin helpotuksesta.

Ja onneksi päästiin aiempaan bussiin, bussimatka kesti nimittäin paljon pidempään kun oltiin luvattu, eikä lentokentällä kyllä juuri jäänyt aikaa ylimääräisyyksiin. Vielä vähemmän olisi jäänyt, jos olisimme odottaneet omaa bussiamme. Ja mitä jos se meidän oikea bussi olisikin jättänyt kokonaan tulematta ja taas oltaisiin saatu panikoida että mahdutaanko seuraavaan, koska ei enää oltaisi ensisijaisilla paikoilla? Sitten olisi kyllä alkanut olla todellinen kiire!

Huhhuh, en suosittele EasyBus yhtiötä kyllä yhtään kenellekään joka haluaa stressittömät matkat lentokentältä ja lentokentälle! Lento oli onneksi mukava, ja Norwegianin koneissa on muuten ilmainen langaton internet! Suomeen laskeuduttiin puoliltaöin, ja Kärkölässä päästiin nukkumaan kahden pintaan. Suomi näytti kovin harvaan asutulta ja hiljaiselta!

Semmonen reissu. Nähtävää oli paljon, yhtään ei olisi voinut tiivistää enää tahtia, joten sanoisin että näimme kyllä ihan maksimimäärän juttuja, mitä tuossa ajassa voi nähdä! Jos olisimme makselleet enemmän pääsymaksuja ja tehneet enemmän kierroksia myös kohteiden sisällä (esim. Tower of London, Parlamenttitalo, London Eye), olisimme maksaneet reissusta paljon enemmän mutta nähneet oikeastaan paljon suppeammin asioita. Tykkäsin! Ja lisäksi sunnuntai-aamun luontoseikkailu oli upea lisä matkustukseen, ja sellaisen haluan kokea kyllä tulevillakin ulkomaanreissuillani :)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Uusi kotiinpaluu, väsy, ja Harry Potter!



Rankan päivän ilta?
Tänään kotiuduttiin (taas) reissusta, alan toipua räkätaudistani, onnistuin tartuttamaan sen Mikkoon, ja kissatkin pääsivät tälläkertaa meidän mukaan, ja olivat kotiutumisen jälkeen ihan naatteja! Viikonloppuna ei tullut vissiin paljoa nukuttua, sillä melkein heti kuljetuskopan luukun avauduttua molemmat menivät omiin oloihinsa nukkumaan! Oli ihan kummallista olla kotona, käydä vessassa, laittaa ruokaa, loikoilla sängyssä, ja syödä, kun ei nuo kaksi silmäparia ollutkaan jatkuvasti seuraamassa jokaista liikettä, eikä mistään kuulunut kehräystä, eikä kukaan yrittänyt tunkea lautaselle! Vähän myöhemmin molemmat siirtyivät kasaan tietokonepöydälle, mutta siinäkin nukuttiin oikein tehokkaasti ja välillä potkimisesta päätellen oikein vauhdikasta unta nähden!

Kissat kävivät nimittäin meidän mukana Kärkölässä, jonne matkustimme viikonlopuksi, sillä meidät oli kutsuttu Lahteen häihin (joista muuten nappasin morsiuskimpun, hihii!). Ja Kärkölässä oli jotain ihan uutta ja mielettömän jännää ja kiinnostavaa, nimittäin KÄRPÄSIÄ! Kissat olivat suorastaan ihan sekaisin, kun kokoajan pörräsi jotain pään ympärillä ja moneen suuntaan, eivätkä nuo osanneet päättää mitä niistä pitäisi jahdata :D Nukkuivatkohan nuo kaksi koko viikonloppuna sitten ollenkaan? Matkalla ei ainakaan nukuttu, vaan kytättiin valppaana kopasta, mitä junassa, bussissa ja Tampereen kaduilla näkyi. Ressukat olivat ihan kanttuvei, ja alkavat ihan nyt vasta heräillä :D

Nyt on taas sellainen hetki, että tuntuu että olisi enemmän kirjoitettavaa blogiin, kuin mitä on aikaa kirjoittaa! Meinasin jo kirjoittaa, että nyt on sentään reissut jo hetkeksi reissattu, mutta ei sentään. Heti keskiviikkona edessä on koko päivän kestävä työmatka Turkuun :D Jatketaan kuitenkin siitä, mihin viimeksi jäätiin, eli Lontoon matkan illasta nro 3. Jos Harry Potter hehkutus ei nappaa, kannattaa tämän viestin lukeminen lopettaa tähän!

Saavuimme kolmantena Lontoon iltanamme Watford Junctionin juna-asemalle hyvissä ajoin, ja hyppäsimme siellä odottaneeseen bussiin joka vei meidät suoraan Leavesdeniin; paikkaan jossa suurin osa Harry Potter-elokuvien sisäkohtauksista (ja osa myös ulkokohtauksista) on kuvattu. Liput oli ostettu hyvissä ajoin Suomesta käsin, sillä kyseisessä paikassa niitä ei myyty ovelta ollenkaan. Lippua ostaessa piti valita tarkka saapumisaika, jota piti noudattaa. Ilmeisesti juttu ei kuitenkaan loppujenlopuksi ollut niiiiin hurjan tarkkaa, sillä me taidettiin ainakin päästä edellisen ryhmän mukaan kun oltiin ajoissa paikalla. Kierros alkoi lyhytelokuvalla, ja pian meillä oli edessämme suuren salin ovet. Arvatkaa mitä sitten tapahtui? Juontaja kysyi, onko paikalla ketään jolla olisi syntymäpäivä. No, minähän hyppelehdin ihmismassan keskellä tasajalkaa, ja PÄÄSIN AVAAMAAN SUUREN SALIN OVET yhdessä erään nuoremman syntymäpäiväsankarin kanssa <3

Suuressa salissa oli näytillä kaikkien tupien koulupuvut, opettajat, tupapistetiimalasit, pitkät tupapöydät, astiat... yksityiskohtia oli ihan älyttömästi, kuten tylypahkan vaakuna takassa, ja eri tupien omia eläimiä esittävät gargoylet seinissä. Lattia oli ihan oikeaa kiveä, ja kestänyt käyttöä kaikkien elokuvien ajan. Itse olin oven avaamiskunniasta vielä niin järkyttynyt tässä kohtaa, että lähinnä hypähtelin paikasta toiseen kädet ja jalat täristen.  Mahtavaa mahtavaa mahtavaa!




Suuren salin jälkeen siirryimme ensimmäiseen isoon näyttelyhalliin, ja pääsimme tekemään kierrosta vapaasti. Hallista löytyi lukemattomia mielenkiintoisia asioita, kuten mm. tylypahkan portti, hahmojen peruukit, kaikenlaista tarpeistoa, sekä kuvaussetit Hagridin mökkiin, Weasleyn keittiöön, rohkelikon olohuoneeseen ja makuusaleihin, Pimennon työhuoneeseen, Dumbledoren työhuoneeseen, liemiluokkaan, taikaministeriöön... Paikalla oli paljon henkilökuntaa esittelemässä paikkoja, ja kertomassa tarinoita kuvauksista. Näimme myös muutaman eläimen, kuten Posityyhtysen, Koukkujalan ja Trevorin :D Tietysti elokuvissa heitä näytteli useampikin eri eläin, mutta nämä olivat vähintään samannäköisiä otuksia, kuin elokuvissa aikanaan esiintyneet.

Kaikenkaikkiaan nähtävää oli ihan älyttömästi, ja sitä oli höystetty eri puolilla hallia esitetyillä videopätkillä jotka kertoivat elokuvien teosta. Lisäksi osaan seteistä ja tarpeistosta sai koskea, ja paikalla olisi päässyt testaamaan mm. luutaa tai taikasauvan heiluttelua, jos olisi tahtonut maksaa vähän ylimääräistä, ja jonottaa iäisyyden :D

Tylypahkan portti!

Rohkelikon poikien makuusalit

Tylypahkan suuren kellon heiluri.

Rohkelikon oleskeluhuone

Dumbledoren työhuonetta
Taikajuomia!




Posityyhtynen (ihan oikea elävä lintu!) ja typerä ilmeeni..


Yllä Hagridin mökkiä, alempana Weasleyiden keittiötä ja taikaministeriön kiiltäviä seiniä ja pieniä toimistokoppeja. Kamerakäsi meinasi suorastaan väsyä tässä hallissa..

'
Yksityiskohtien määrä oli ihan mieletön! Elokuvaa varten oli tehty pieniä loitsukirjoja (joihin oli oikeasti kirjoitettu sisältöä), sanomalehtiä, hienoja pääsylippuja, karttoja, velhomaailman mainoksia ja muuta kyseiseen maailmaan kuuluvaa pientä sälää, vaikka niitä ei juuri elokuvissa edes näkynyt! Ja miten paljon suunnitteluaikaa oli käytetty ihan jokaisen sivuhahmonkin henkilökohtaiseen taikasauvaan! Fanityttönä sinkoilin eestaas hallin päädystä toiseen räpsimässä kuvia... ilmankos niitä tuli muutama sata... köh... Alla olevassa kuvassa näkyy myös Liekehtivä Pikari-elokuvassa nähty joulutanssiaisten suuri jäätä jäljittelevä pöytäkoriste. Nämä olivat kyllä äärettömän upeita!


Jalo ja puhdas Mustan suku!

Iseeviot peili ja salaisuuksien kammion portti

Ja kierroksen seuraavaan vaiheeseen...
Ensimmäisen hallin jälkeen siirryimme ulos pihamaalle, jossa vastaamme tuli mm. sininen Ford Anglia, Poimittaislinjan bussi, Valedron hautakivi, Tylypahkan silta, Potterien kotitalo ja Dursleyiden kämppä, sekä muutamia shakkinappuloita. Jälleen tuli otettua kuvia PALJON! Etenkin Valedron hauta ja Tylypahkan silta olivat mahtavia.




Seuraavassa paikassa esiteltiin erilaisia taikaeläimiä, kuten Basiliski, jättiläishämähäkit, hevoskotkat... Useampi näistä oli robotteja, jotka tekivät jotain perusliikehdintää esillä ollessaan. Tiesittekö muuten, että joissakin kohtauksissa Hagridin naama on korvattu isommalla vastineellaan, robottinaamalla, joka näyttää ja ilmehtii nopeasti katsottuna ihan kuin oikea! Lisäksi paikalla oli kasapäin maahisten naamioita sunmuita tilpehöörejä, sekä kuvauksissa käytetyt hahmojen vahanuket. Ja ylipäänsä, kaikkea pientä ja kiinnostavaa :)


Seuraava osoitteemme oli Viistokuja! Kaikki pienet puodit ja näyteikkunat olivat paikallaan, ja täynnä tavaraa. Jälleen kerran yksityiskohtien määrä oli hämmästyttävä, ja esineiden aitous joskus hätkähdyttävää! Osa Lurppuluomen Pöllökeskuksen ovella istuvista pöllöistä näytti ensisilmäyksellä ihan oikeilta, ja Weasleyn veljesten kauppa oli ääriään myöden täynnä kaikenlaista jännittävää!





Tämän jälkeen kiersimme huoneita, joissa oli esillä elokuvaan liittyvää konseptitaidetta, eri lavasteiden ja kuvitteellisten paikkojen pohjapiirroksia, pahvimalleja, maalauksia, patsaita, suunnitelmia, luonnoksia..Jälleen yksityiskohtia toistensa perään! Paikalla oli mm. tylypahkan arkkitehdin patsas, jonka elokuvantekijät olivat suunnitelleet ja luoneet, ja joka myös elokuvissa vilaukselta nähdään. Kierroksella pääsi myös kävelemään läpi huoneesta, jonka seinät olivat täynnä taikasauvalaatikoita. Näissä laatikoissa oli säilytetty kaikkien elokuvaan osallistuneiden taikasauvoja. Laatikoista pystyi lukemaan näyttelijöiden nimet :)

Taikasauvoja taikasauvoja


Mutta, näistä mikään, siis yhtään mikään, ei vetänyt vertoja sille mitä oli tulossa. Nimittäin jättimäinen tylypahkan pienoismalli isossa pyöreässä huoneessa, jossa soi kauniisti elokuvamusiikki, ja valaistus vaihteli sinertävänä (jolloin linnan ikkunoissa paloi valot) ja kirkkaana. Malli oli iso, ja sen kanssa oli kuvattu monet elokuvien Tylypahkan julkisivukuvaukset. Kuvien reunalla voitte nähdä ihmisiä, ja vähän suhteuttaa linnan kokoa. Huone oli aivan mahtava upea ihana hurja upea, ja vietin siellä vaikka kuinka kauan yksityiskohtia tutkien. Upeaa! Tämä oli kierroksen viimeinen kohde, jonka jälkeen pääsi (kalliin) matkamuistomyymälän kautta takaisin pääaulaan. Palasimme vielä hetkeksi ihailemaan tuota kaunista pienoismallia ennen kuin suunnistimme takaisin bussille. Koko kierroksessa kesti lähes kolme tuntia, ja kotia kohden palasi kaksi väsynyttä matkalaista. Mahtavan upean hieno reissu!

"So, whether you come back by page or by the big screen,
Hogwarts will always be there to welcome you home."
- J.K. Rowling