torstai 30. toukokuuta 2013

Putkikissat

Löysin muutama viikko sitten roskakatoksesta pahvisen pitkän laatikon, joka päällä olevien tarrojen perusteella on sisältänyt joskus golfmailan. Ajattelin kokeilla, saisinko siitä hauskan leikkitunnelin kissoille, mutta valitettaavasti mokoma oli aivan liian kapea! Vai oliko sittenkään?


Konna esitteli blogissaan hienoja itse tehtyjä kissojen aktivointileluja, ja iski hinku koittaa rakennella noita itsekin. Samoin myös niitä agilityesteitä! Jokunen pahvikyhäelmä meillä on pyörinytkin, mutta ovat olleet vähän lyhytikäisiä. Muutama mielenkiintoinen lelu on myös ostoslistalla kissoille,  tai ainakin vakaassa harkinnassa. Kissojen mielenkiinnosta kun ei koskaan tiedä, eikä turhaankaan viitsisi ostaa. Tosin veikkaan, että Myrsky kiinnostuu helposti mistä tahansa, missä on ruokaa... Ainakin kaikenlaiset raksupallot (joita pyörittämällä sisältä putoilee raksuja) on olleet meillä hitti! Pitää joskus tehdä videopostaus näiden suosikkileluista (ovat aika yllättäviä valintoja!)

Ja tosiaan, ideoita helposti kotona kyhättäviksi agilityesteiksi saa esittää! Saa nähdä, mitä meidän treeneille käy! Kyllästyvätköhän kissat heti alkuunsa.. Kirjoittelen varmasti tänne meidän edistymisestä, ja esterakennelmista tulevaisuudessa:) Katsotaan mitä kaikkea muutakin innostun vielä kesän aikana askartelemaan.

Tästä postauksesta tulee valitettavan lyhyt, sillä olen parhaillaan pakkaamassa ahkerasti tavaroita. Huomenna nimittäin nokka kohti Lontoota, ja sitä ennen pitäisi kissatkin ehtiä kuskata hoitoon! Reissusta raportoin myöhemmin lisää. Kohteina mm. Warned Bros Harry Potter tour Leavesdenissä, muutama kiinnostava geokätkö, ja useampikin perinteinen turistikohde. Jos hotelli pitää lupauksensa langattomasta ilmaisesta internetistä, kuulette minusta myös reissun päällä :) Jännittävää!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Näyttelypäivä 2, huhhuh!



Näyttelypäivä nro 2 sujui sekä paremmin, että huonommin, kuin edellinen. Aamulla kuljetuskoppaan laitettaessa kissat kellahtivat kopan pohjalle loikoilemaan vähän tympeä ilme naamalla. "Joko taas!" tuntuivat sanovan. Näyttelypaikalle siirtyminen sujui jouhevasti, sillä päästiin suoraan eläinlääkärintarkastusjonon ohi (otettiin allekirjoitukset lauantaina molempien päivien papereihin), ja häkeissä oli jo valmiiksi verhot ja muut jutut eilisen jäljiltä.

Jälleen kerran kotikissojen tuomaroinnit olivat niin pitkällä tuomarointilistoissa, etteivät aamulla edes näkyneet. Tuomarien pöydän ääressä on aina numerolista kyseiselle tuomarille kuuluvista kissoista, josta sitten ruksataan yli arvostellut ja poissaolevat. Kotikissat olivat jossain kolmannella paperilla vasta... Koska jono oli niin pitkä, oli aikataulujen laskeminen lähes mahdotonta, ja osa tuomareista otti kissoja vielä eri järjestyksessä. Siten en oikein voinut poistua näyttelystä mihinkään, kun vähän väliä piti käydä tarkkailemassa jonon tilannetta. Nälkä meinasi tulla, ja väsy, kun sitä väsytystä oli jo kerätty edellisestä päivästä, ja syömäänkään ei oikein meinannut ehtiä.


Viima alkoi olla häkissä jo rohkeampi, ja niin kyllä Myrskykin. Jopa niin rohkea, että se yritti jo punkea ulos koko häkistä. Päätin ottaa sen hetkeksi kulkemaan valjaissa, ja tokihan se tassutteli sitten menemään. Lienikö tämä sitten arvostelun kannalta virhe, sitä ei voi tietää. Kaikkea olisi pitänyt saada tutkia, häntä pystyssä vaan ohikulkijoita kampittamaan? Se keräsi ihastelua ja katseita, eikä kukaan olisi sitä ensikertalaiseksi näyttelyissä uskonut. Niin rento ja rohkea se oli.

Sitten me hoksattiin jotain hienoa! Suomen Agilitykissat Ry rakensi näyttelyalueelle neljän esteen agilityrataa. Kysyttiin kohteliaasti, että saako kokeilla, ja mehän saatiin! Myrsky ylitti kaikki esteet tosi hienosti, ilman nameja tai muuta houkutinta! Tällä kertaa ei kuitenkaan älytty ottaa aikaa ylös, joten vähän ajan päästä otettiin uusiksi vähän paremmalla ajalla, ja osallistuttiin myös päivän kilpailuun. Siis kissan kanssa, joka ei ikinä ennen ole esteitä kokeillut!

Tämä oli jostain syystä vaikein este. Myrsky oli sitä mieltä,
 että ihan tyhmää kiivetä, jos sen voi kiertää..
Harjoituksissa mentiin lopulta, mutta finaalissa ei enää huvittanut.
Sitten oltiinkin jo finaalissa, jossa Myrsky ei enää suostunutkaan yhtä esteistä kiipeämään. Kolme neljästä kuitenkin selvitettiin, ja tuloksena oli jaettu neljäs sija ja kilpailun ainut tsempparipalkinto! Saatiin palkinnoksi kaksi pussia Royal Caninin raksuja (toiseen pussiin Myrsky jo järsi reiän), ja nätti muki. Hienosti ensikertalaiselta, pitäisiköhän meidän joskus tuota harjoitellakin?



Sitten kävin kurkkaamassa arvostelujonoja, ja taashan siinä kävi niin että "Apua mun kissat on seuraavana!!". Nyt ongelmia tuotti vielä se, että kissat olivat kahdella eri tuomarilla. Kaverilla oli kissansa kanssa jotain selviteltävää sertien kanssa, joten olin jonoissa yksin kahden kissan kanssa. Viima lykättiin tuomarihäkkiin odottamaan siltä varalta että assistentti joutuisi sen esittämään. Myrskyn kanssa jäätiin odottelemaan arvostelua (jonka piti olla samantien, mutta jota saatiin odotella...).

Kuvia Lauantailta: Myrsky oli rauhallisesti, ja Viimaa vähän kyllästytti..
Arvostelussa pöydällä Myrsky oli oikein kiltti, rento ja leikkisä. Tuomari antoi vähän noottia rasvaisesta turkista (vaikka se perjantaina oli pesty ja vielä lauantaina sai oikein paljon kehuja siitä!), mutta kehui väriä ja luonnetta. Taisi hän kuitenkin perua luonnearvostelunsa, kun Myrskyllä paloi vertailuarvostelussa käämi koko hommaan. Poika oli jo aiemmin ottanut vähän pulttia muista ympärillä olevista kissoista, ja lisäksi vapauden maistaminen (valjaissa) ja näyttelyhälinään tottuminen johti siihen, että eihän se enää sylissä malttanut olla. Vertailuarvostelussa kissa sitten repi minulta silmälasit päässä ja sähisi ja venkoili ja tuomari totesi, että kissa taitaa haluta kotiin: tuloksena pitkäkarvakollien 4/4. Ei se sentään onneksi kynsiä käyttänyt, muuten olisi ollut naama naarmuilla...

Sitten vaan kiireellä katsomaan Viimaa, ja tosiaan, arvostelu ei ollut sielläkään vielä alkanut ja pääsin esittämään sen itse. Jos edellisenä päivänä Viima oli kyllästynyt sylissäoloon, niin nyt se kyllä suorastaan nautti syliin pääsystä. Ehkä yksin sisustamattomassa tuomarihäkissä oleminen ei ollutkaan ihan niin kivaa. Se kyyhötti siellä vähän surkean näköisenä. Esittely meni oikein kivasti, tuomari kehui Viimaa oikein söpöksi ja kivaksi kissaksi, ja kun tajusin tälläkertaa laittaa kissan odottamaan vertailuarvostelua häkkiin, se viihtyi sylissä myös sen ajan. Viima oli lyhytkarvaisten kotikissatyttöjen 1/3, mutta hävisi kehittyneemmälle aikuiselle lyhytkarvakollien parhaalle. Hieno suoritus siis!

Arvostelusetelit olivat tälläkertaa täynnä melkoisia hieroglyfejä! Toista tavasin aikani ennen kuin tajusin sen olevan edes suomea... Katsokaa vaikka itse :D Vasemmanpuoleinen on sitten suomea... Jos saatte selvää noista sotkuista, niin saa vinkata kommenttiboksissa!



Myrsky: (Suomeksi)
Tyyppi: Vahvaluustoinen ja lihaksikas
Pää: Kiilamainen, Hieno <??>
Silmät: Kaunis ilme.
Korvat: Hienot, valppaat. Hienot <??>
Turkki: Silkkinen, kaunis väri, nätisti laitettu
Häntä: Pitkä ja puuhkainen
Kunto: Hieno
Yleisvaikutelma: Reipas nuori uros

Viima (Suomennettu)
Tyyppi: Erinomainen tyyppi, <??><??> Nuori ja kehittymätön.
Pää:  <??> <??> <??> <??> <??>
Silmät: Erinomainen koko, ilmaisuvoimainen, erinomainen väri.
Korvat: Erinomainen koko, hyvin <??>, pyöristyneet  <??>
Turkki: Pehmeä, kiva <??> <??> Erinomainen väri<??> <??> Pehmeä + silkkinen turkki.
Häntä: Erinomainen pituus  <??> <??>
Kunto: Huippu kunto
Yleisvaikutelma: Söpöläinen.  <??> <??>

Arvostelujen jälkeen pääsin vihdoin syömään vähän, ja Mikkokin pyörähti katsomassa näyttelypaikalla. Meitä myös haastateltiin Kotikissayhdistyksen jäsenlehteen Myrskyn ja Viiman menestyksestä. Toisen näyttelypäivän ilta meni väsymyksen takia ihan sumussa, ja iltapäivästä otin torkut katsomon penkeillä. Kissanäyttelyistä kun ei saa poistua ennen kuin siihen on lupa annettu, ja näyttelykutsuissa luki että paikalla oli kissojen oltava puoli yhdeksästä viiteen. Lopulta kun pääsin kotiin, iski semmoinen väsy etten kyllä jaksanut blogia päivittää. Tänään asia korjattiin.

Mutta ihan totta, ei enää ikinä kaksipäiväisiin näyttelyihin! Kaksipäiväiset oli sekä Myrskyn turkille, että sen (ja omistajan) mielenterveydelle liikaa. Viima paransi loppua kohden, mutta ehkä me ei silti tätä rumbaa tehdä uudestaan. Ihan hullu harrastushan tämä on, mutta kyllä me vielä käydään näyttäytymässä yksipäiväisissä. Yksi päivä saa riittää, syksyllä siis uudestaan Pirokkiin! Mutta vain toiselle päivälle.



Huuhhuh. Kissatkin oli illalla ihan naatteja, ja nukkuivat vaan pitkin pituuttaan. Myrskykään ei naukunut huomion perään. Ja emännällä hurja väsy, kaikki lihakset jumissa, ja kamala nälkä ja jano. Semmonen hullujen harrastus tämä näyttelyissäkäynti!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Näyttelypäivä 1 takana

Tänään tuleekin postausta toisensa perään! Reissusta on selvitty kotiin hyvissä voimissa, mutta turkasen väsyneenä. Tuloksena ei ollut yhtäkään ruusuketta, mutta oikein hyvä mieli huomista ajatellen. Blogisivun oikean sivupalkin lyhyistä päivityksistä voi lukea päivän aikana raportoituja juttuja, ja samaa aion raportoida huomennakin.

Aamulla autossa oltiin vähän rauhattomia, mutta piiitkässä eläinlääkärintarkastusjonotuksessa kopassa yhtäkkiä hiljeni. Yhtäkkiä oltiinkin mieluumin kopan turvassa kuin suuressa maailmassa! Kerrankin. Mutta ei sitä kauaa kestänyt, Myrsky meinasi jo livahtaa eläinlääkärin pöydältä häntä pystyssä tutkimaan messuhallia... Halliin asti päästyämme molemmat pyörivät häkeissään vähän hämmentyneenä, mutta päivän mittaan ainakin Myrsky rentoutui köllöttelemään oikein rennosti. Myrskyn kanssa tuli myös tallusteltua häkkirivien välissä, Myrsky sylissä tietysti, ja se keräsi jo pientä fanikerhoa:D Jaksoipa poika myös vähän sähistä ohi kulkeneille kissoille! Viimaparkaa sitten taas jännitti oikein kovasti, ja säpsähteli ja pälyili korvat vähän luimussa. Sen kanssa ei ylimääräisyyksiä liikuttu, kun se ei olisi halunnut häkkinsä turvaa jättää.

"Tämä oli huonoin ideas aikoihin!"
Vähän väliä kävin vilkuilemassa tuomarin arvostelulistaa, mutta lista oli niin pitkä ettei kotikissoja alkuun siinä näkynyt ollenkaan. Ajan arviointi ei siis oikein onnistunut, ja kun sitten kotikissalista tuli näkyviin viimeisen persialaisen jälkeen, hoksasin että Myrskyhän on ensimmäisenä! Siitä sitten vaan pinkomaan kissanhakuun, ja nostettiin kirjaimellisesti kissa pöydälle.

Myrsky sai kovasti kehuja, eikä tuomari sanallakaan maininnut vähän kasvanutta vatsanympärystä! "Vahva ja lihaksikas" varmasti hivelivät pojan itsetuntoa. Vähän se sähisi muille kissoille, mutta tuomarin kanssa oltiin ihan mukavasti vaikka kaikkea piti vähän tutkia. Sanallisesti sain kehuja etenkin upeista ja läsnäolevista ja ilmaisuvoimaisista silmistä, korvien asennosta ja turkin laadusta, mutta muutamaan kertaan kuului myös kommenttia "Wonderful boy!". Myrsky olikin vertailuarvostelussa kolmesta pitkäkarvakotikissakollista paras! Parhaaksi pitkäkarvaiseksi kotikissaksi se ei yltänyt, vaan voiton vei pitkäkarvaisten naaraiden paras. Aika hieno suoritus kuitenkin ensikertalaiselta ja kokemattoman esittäjän käpälissä!

Myrskyn arvosteluseteli suomennettuna (alkup. englanti), tuomarina Malin Sundqvist.
Tyyppi: Nuori poika, vahva ja lihaksikas vartalo!
Pää: Suora profiili, "heikko" leuka. Suloiset viikset!
Silmät: Ilmaisuvoimaiset (Expressive), Suuret, pyöreät, avoimet!
Korvat: Suuret, matalalle asettuneet.
Turkki: Erinomaisen kiiltävä, erinomainen laatu ja väri. Hienossa esityskunnossa!
Häntä: Pitkä!
Kunto: Erinomainen kunto ja temperamentti
Yleisvaikutelma: Suloinen poika!
Viiman sai kiskoa häkistään puoliväkisin, ja ehdin jo pelätä että olen yksi niistä kissanomistajista jotka joutuvat etsimään karannutta kissaansa ruuhkaisesta näyttelyhallista. Arvosteluun kuitenkin selvittiin, ja tuomarin edessä arvostelu meni ihan mukavasti. Vähän säikähtänyt Viima tuntui hakevan turvaa myös tuomarista. Muut kissat vähän pelottivat, mutta loppuakohden se alkoi jo vähän rentoutuakin. Viiman turkin kunto ja kuviot herättivät tuomarissa ihastusta!

Vertaisarvostelua muiden lyhytkarvatyttöjen jouduttiin kuitenkin odottelemaan niin kauan, että Viima kyllästyi sylissäoleiluun totaalisesti. Se ei kotonakaan malta kovin kauaa sylissä olla, ja nyt sen mitta sitten täyttyi ihan kunnolla. Pääsin sitten esittämään tuomarille vertaisarvostelussa lähinnä rimpuilevaa kissaa, mikä tietysti näytti muiden rauhallisten kissojen rinnalla aika ikävältä.  Maatiaisilla luonne merkkaa paljon joten siksi lopullinen sijoitus 4/5 lyhytkarvakotikissanaaraissa, joka pikkuhippusen jäi harmittamaan, sillä arvostelu meni muuten tosi hyvin! Huomenna vahingosta viisastuneena otan kissan syliin vasta just ennen arvostelua..

Viima arvosteluseteli suomennettuna (sama tuomari)
Tyyppi: Keskikokoinen naaras, voimakas, korkeajalkainen? (High on legs).
Pää: Pyöreä pää, voimakas leuka ja kuono.
Silmät: Ilmaisuvoimaiset, pyöreät, avoimet.
Korvat: Suuret, korkealle asettuneet.
Turkki: Mahtava ("Wonderful!!"), Väri!!, Kuvio!!, Esityskunto!!
Häntä: Pitkä!
Kunto: Erinomainen kunto ja temperamentti
Yleisvaikutelma: Vähän ujo.
Arvosteluseteli on kovin kehuva, mutta tosiaan oli kirjoitettu suurimmaksi osaksi jo ennen vertailuarvostelua. Arvostelujen loputtua Viimakin alkoi pikkuhiljaa rentoutua myös häkissä, ja makasi loppuajan jo ihan rennossa asennossa joskaan nyt ei sentään ihan niin velttona kuin Myrskypoika. Voidaan siis hyvillä mielin mennä uudestaankin. Poistumislupaa odotellessa paneelia tuijotti kaksi väsynyttä ihmisotusta, ja pieni kateus häkeissään nukkuvia kissoja kohtaan heräili. Kotona ruoka ja uni maistui niin kissoille kuin omistajallekin. Kai sitä vähän hullu täytyy kuitenkin olla: huomenna sama rumba uudestaan! Pysykää kuulolla. Silloin on tarjolla lisää kuviakin, myös arvostelutilanteesta.

Kuvaterveisiä

Lyhyet kuvaterveiset:) Katsotaan miten blogin päivittäminen onnistuu puhelimella. Viimaa kovasti jännittää, eikä se haluaisi poistua häkistä. Myrsky taas ottaa rennosti ja köllii selällään eikä tunnu pelkäävän mitään. Yhä odotellaan arvostelun alkua :)

perjantai 24. toukokuuta 2013

Minne matka huomenna?

Tänään meillä aiheutettiin Myrskyparalle kovasti mielipahaa. Pojuparka joutui nimittäin ihan kunnon pesulle. Alkuun maltettiin odottaa ihan rauhallisesti, mutta sitten alkoi hermo pettää, ja saimme suorittaa pesun loppuun kärttyisen karjunnan saattelemana. Kaikki oli kuitenkin unohdettu ja anteeksi annettu, kun kissa pääsi vartin kestäneen pesuhetken jälkeen makaamaan pyyhkeisiin käärittynä syliin. Kehräys alkoi melkein samantien, eikä sille meinannut tulla loppua. Tai no, ei se oikeastaan ole loppunut vieläkään vaikka pesusta on jo muutama tunti: tässä se sylissä hyrrää :) Pesun aikana Myrsky oli kyllä ehdottomasti sitä mieltä että nyt ne akat on tulleet hulluksi...





Kuvat ovat todella huonolaatuisia, sillä ne on pätkitty videolta.  Kunnon pesuvideota ei saatu vaikka yritettiin, sillä kun kaverin kanssa pestiin kissaa, ei ketään ollut kuvaamassa. Asetin kameran saunan jakkaralle kuvaamaan, ja lähes koko videon ajan kyykin fiksusti suoraan sen edessä. Fiksu minä. Kuvat on harvoista kohdista missä edes vähän kissaa näkyy. Lisäksi kylppärissä on kovin pimeä, katon lamppu alkoi välkkymään joten vaihdoin sen uuteen (ihan itse!) ja nyt se uusi ei sitten pala edes senkään vertaa mitä vanha. Välkähtää vaan kun valon pistää päälle, ja samoin tekee sammuttaessa. Harmillista! Lampussa saattaa kyllä olla jotain vikaa, kun sen toinen pää näyttää vähän valuvikaiselta. Tai ainakin erilaiselta kuin toisessa ihan samanmerkkisessä lampussa. No, antoivat sille vuoden takuun, joten piankos kipaisen sen vaihtamassa maanantaina.

Taistelutanner?
Myrskyn pesun jälkeen leikkelin Viimalta kynnet. Myrskyltä ne oli leikattu jo ennen pesua, ja se olisi kyllä pitänyt videoida. Kehräys ei lakannut hetkeksikään siinä touhussa. Pesun jälkeen kissa tietysti suoritti oikein perusteellisen pesun myös itse, ja tähän menikin hyvä tovi. Ei selvästi kelvannut meidän pesujälki;) Kylpyhuone olikin sitten ihan täynnä irtokarvaa... Sekin pitää vielä siivota. Mietn, että olisiko parempi antaa sen kuivua ja sitten imuroida..

"Mitä ihmettä te teitte? Nyt mulla menee peseytymiseen koko ilta!"
Niin, minkä ihmeen takia me yhtäkkiä ryhdyttiin kissaa pesemään? No, me ollaan menossa viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina Pirkkahalliin kissanäyttelyihin! Myrsky kilpailee pitkäkarvaisten kotikissojen luokassa, ja Viima lyhytkarvaisten. Saa nähdä kuinka meille käy ;) Saakohan Myrsky kommenttia hippusen kasvaneesta vatsanympäryksestä... Siitä tilannetiedotusta sitten huomenna illalla! Viimaa ei pesty, kun se ei lyhytkarvaisena ole niin rasvaturkkinen, ja kun se oli ihan puhdaskin.

Mukaan on pakattu jo rokotustodistukset, sirutodistukset, todistukset leikkauksista, ilmoittautumispaperit, valjaat, pari lelua, ruoka- ja juomakipot, vähän ruokaa, näyttelyhäkin pehmusteet, pieni hiekkalaatikko ja talouspaperia. Hiekan kanssa pitää vielä vähän mietiskellä: tällähetkellä ei ole yhtään vajaata pussia, eikä sinne viittätoista kiloakaan viitsisi kuskata mukana. Joku säilytysämpäri sille siis. Ja hiekkalaatikkokauha, turkinhoitovälineet, roskapussi, vesipullo... tarvitseekohan sitä vielä jotain muuta? Itselle ehkä jotain luettavaa ja virikettä pitkän päivän ajaksi? Niin, ja ne näyttelyverhot. Verhoista ja häkinsisustuksesta yleensäkin otan kuvat sitten näyttelypaikalla :P

Tuomarina molemmille on lauantaina Malin Sundqvist, sunnuntaina Myrskylle Mira Fonsén ja Viimalle Fabrice Calmés. Yleisölle näyttely on avoinna molempina päivinä 10:00-17:00 (Pirkanmaan messu- ja urheilukeskus, D-halli), ja me olemme paikalla tietysti jo vähän etukäteen eläinlääkärin tarkastuksessa, ja vähän tuon loppuajan jälkeen. Lähdetään kaverin kanssa matkaan, joten autossa kulkee Myrskyn ja Viiman lisäksi ainakin kaksi (?) Maine Coonia. Saa tulla moikkaamaan, molempina päivinä ;)

tiistai 21. toukokuuta 2013

Viiman seikkailu

Suosittu tuijotuskohde
Minulla on tässä pienessä makuuhuoneessani tämmöinen tavallinen pieni tuuletusikkuna, josta on ollut paljon hyötyä näin keväällä kun alkaa olla lämpimiä päiviä, ja asuntoon nousee kunnon hellelukemat. Olen sitä pitänyt usein auki, ja se on saanut heti innokkaan yleisön. Kissat ovat jaksaneet tuijotella siitä ulos pitkiäkin aikoja, ja haistella ulkomaailmaa. Varmistin toki, ettei raosta mahdu kissan pää. Tunnettuahan on, että jos kissa saa päänsä jostain läpi, siitä menee koko kissa.. Kahvasta avatessa ikkuna siis lukittuu, eikä aukea sen enempää kuin mitä se tuossa ylläolevassa kuvassa on.

Tai näinhän sitä luulisi. Lukitus on nimittäin rikki, ja vaikka ikkuna kahvasta avatessa näennäisesti lukittuukin, oikeasti ikkuna aukeaakin kokonaan, jos kaksoisikkunan osat levittää irti toisistaan. Ikkuna on siis aina "pesu" tilassa, sääti ikkunan avaaja sen miten tahansa. Tämä on melko ikävää. Jompikumpi kissalapsista nimittäin hoksasi viikonloppuna tämän vian turvavälineistössä.

Viima "lohikäärmeensilmä".
(Toisessa kuvassa on Smaug Hobitti- elokuvasta)
Istuin tavalliseen tapaani tietokoneen ääressä, kun kuulin epäilyttäviä ääniä makuuhuoneesta. Lähdin katsomaan, ja järkytys oli melkoinen kun yllätin Myrskyn keikkumassa takapuoli pystyssä ikkunalaudalla. Ikkunan ULKOPUOLELLA.

Pudotus
Siis kuulitte oikein, edes takatassut eivät enää olleet sisäpuolella. Tein kyllä melkoisen pikasprintin ja kiskoin mokoman pöhkön hännästä ikkunan turvallisemmalle puolelle, ja laskin pääluvun, ja sinkosin ulko-ovelle: Viimaa ei näkynyt missään. Pieneen paniikkiinhan siinä päätyi, ja melkein vielä lukitsin itseni ulos asunnostani kiireessä. Ovella onneksi kävi mielessä, että jos eläinlääkäripäivystykseen pitää soittaa, niin olisi ihan kätevää päästä hakemaan se kännykkä sisältä.

Juoksin (avaimen kanssa) portaat alas, ja odotin jo näkeväni oven ulkopuolella asvaltilla pökertyneen kissan. Järkytys nousi toiseen potenssiin kun kissaa ei näkynytkään missään. Järki ei siinä vaiheessa sanonut, että ikkunani alapuolella on aidan takana oleva naapurin piha, eikä suinkaan oven edustan asvaltti. Pian tämä kuitenkin selkisi kun lähdin kipittämään kauhuissani eteenpäin: Viima seisoi silmät pyöreänä ja häntä pörrössä naapurin ikkunan alla. Ei ollut onneksi älynnyt singota mihinkään karkuun.

Ei muuta kuin kissa kainaloon ja sisälle, ja paniikinomainen pikatarkastus. Ei ontunut, ei aristanut kosketusta, suussa ei näkynyt mitään. Hetken se tassutteli korvat luimussa sisällä (samalla kun kyttäsin sen jokaista liikettä), ja meni sitten hiekkalaatikolle. Kuulin lyhyen kuopimisen jälkeen, kuinka se alkoi pissille ja sitten tuli hiljaista. Ei kuopimista, eikä laatikolta poistumista. Meinasin jo hyperventiloida että nyt se kissa kuoli sinne, ja nostin laatikon kantta. Sain aika myrkyllisen katseen vastaukseksi, sillä kissa olikin vain päättänyt jäädä tekemään kakat samaan syssyyn, ja ihmetteli että mitä pirua oikein häiritsin..

Laatikkokeikan jälkeen tarkastus jatkui, ja vasta kun kissa leikki normaalisti (kipeä kissa tuskin heittäisi takaperinvoltteja sohvalta lelua jahdatessaan?) ja söi ja joi, uskalsin rauhoittua. Ylipäänsä, kissassa ei näyttänyt olevan yhtään mitään merkkejä pikaseikkailustaan, ja itseasiassa varmaan emäntä kärsi koko välikohtauksesta enemmän. Ja mitähän lie naapurikin ajatteli, kun ensin jostain tipahtaa kissa, ja sitten pihalle ryntää hullu nainen perässä...?

Nyt katsellaan maailmaa visusti suljetun ikkunan takaa...
Joku varmaan miettii, että mahtoi kissaparka saada pudotuksesta traumoja? No, höpönlöpön, mokoma oli melkein heti samantien kyseisen (siihen mennessä jo suljetun) ikkunan takana ihmettelemässä. Ilmeisesti neiti olisi kovasti halunnut pudota uudestaan, sillä putoamisen jälkeen ikkunaa on yritetty avata tassuvoimin (tuhoten samalla tiivisteitä siitäkin) ja kovasti maukumalla. Viima, joka ei ole ikinä ennen naukunut ulos päästäkseen, on nyt liittynyt velipoikansa kuoroon, ja haluaa ehdottomasti ikkunasta ulos... Naiset?

"Halusin vain muistuttaa: Säästä rahaa, sillä jos joskus jotain sattuu,
niin päivystyskeikka sitten maksaa. Muista siis varautua!"
Terveisin Viima "Ihan tahallani hyppäsin" Kissa
Meillä ollaan vastedes varovaisempia, ja tutkitaan kaikki luukut tarkemmin. Olkaa tekin, nyt kun ikkunoiden aukipitämiskausi on alkanut :)

maanantai 20. toukokuuta 2013

Geokätköily aloittelijalta aloittelijalle

Tässä se nyt tulee, pitkään valmisteltu toivepostaus geokätköilystä!

Geokätköily on harrastus, jossa pääsee näkemään tuttua ympäristöä uusista näkökulmista, ja tutustumaan uusiin paikkoihin aarteenmetsästyksen hengessä. Kätköjä on lähes kaikkialla. Lähipuistossasi saattaa olla yksi, saatat joka päivä kävellä toisen ohi ja se metsässä tapaamasi siirtolohkareiden alle kurkistellut hiippari saattoi olla etsimässä kolmatta. Kätköjä on monenlaisia, mutta niitä yhdistää se, että ne ovat piilossa ja niitä pitää etsiä. Perinteinen kätkö on maastoon piilotettu purkki, josta löytyy vähintään kynä ja lokikirja, johon löytäjä voi kirjoittaa nimensä. Etsiminen on haaste, ja on palkitsevaa saada kätkö etsinnän jälkeen hyppysiinsä. Nokkelasti piilotettu kätkö tai mielenkiintoinen kätköpaikka ovat hienoja löytöjä, ja kätkön etsiminen tuo vaihtelua tavalliseen lenkkeilyyn. Eikä muuten edes tunnu liikunnalta! Kätköilyä voi harrastaa yksin, kaverin kanssa, porukassa, tai vaikka koiran tai lasten kanssa. Eikä mene kauaa, kun jo yllättää itsensä pohtimasta oman kätkön jättämistä jonnekin!
Kätkömaisemia kesäillassa
Geokätköily on kansainvälinen harrastus, ja pyörii Geocaching.com palvelun kautta. Kaikki kätköt löytyvät sieltä, ja sinne rekisteröitymällä saa niiden etsimiseen tarvittavat tiedot. Myös löydökset rekisteröidään kyseiseen palveluun, jossa käyttäjät pitävät kirjaa löytämistään ja piilottamistaan kätköistä, ja kommentoivat niitä. Oman lähiseutunsa kätköjä voi etsiä täältä kartalta. Tuplaklikkauksella zoomaa :) Kätköjä on todella monenlaisia, ja vaikeusastekirjo on laaja: on sellaisia jotka voi löytää vaikka pyörätuolin kanssa, ja sellaisia joiden hakeminen edellyttää pidempää patikkaretkeä, ja vaikkapa kiipeilytaitoja. Jokaiselle löytyy varmasti sellainen kätkö, joka on kiva etsiä ja löytää.

Kätkötyypit

Kätkötyyppejä on useita, mutta alla on lueteltu yleisimmät, ja esitetty niiden symbolit kätkökartalla.

 Traditional Cache: Perinteiset kätköt ovat geokätköilyä yksinkertaisimmillaan ja perinteisimmillään. Kätköllä on koordinaatit, ja koordinaattien osoittamasta pisteestä löytyy purkki, jossa olevaan lokikirjaan voi löytäjä kirjoittaa nimensä. Tämä on ehdottomasti yleisin kätkötyyppi, ja ehdottomasti aloittelijaystävällisin.

 Multicache: Multikätköt edellyttävät, että kätköilijän on ensin löydettävä jokin tietty paikka (tai useampi), jo(i)sta löytyy vihje lopullisen kätköpurkin sijainnista. Vain ensimmäisen vihjepaikan koordinaatit on annettu, ja loput on selvitettävä vihjeiden perusteella. Vihje saattaa vaikkapa olla portaiden määrä koordinaattien osoittamassa kohdassa, tai kätkön piilottajan piilottama pieni vihjeen antava esine, josta löytyy esimerkiksi koordinaattien loppuosa. Ohjeet löytyvät kätkön kuvauksesta. Välimatka vihjeen ja kätkön välillä saattaa olla pitkäkin.

 Mystery cache:  Mysteerikätkölle kätköilijä saa vain suuntaa-antavat koordinaatit, jotka näyttävät suunnilleen  missä kaupunginosassa kätkö on. Näiden koordinaattien osoittamasta paikasta ei yleensä löydy mitään. Tarkat kätköpurkin koordinaatit saa ratkaisemalla kätkön kuvauksessa esitetyn mysteerin, ja mysteerit voivat olla joskus todella vaikeita. Niitä on monenlaisia, ja osalle on tarjolla tarkistusohjelma josta voi tarkastaa laskunsa tulokset ennen kuin lähtee maastoon. Tätä ei ehkä kannata ottaa ensimmäiseksi kätköksi.

 Earth cache: Maapallokätköissä ei ole mitään etsittävää purkkia, vaan "kätkönä" on kohde itsessään. Kätköä ei logata löydetyksi kirjoittamalla lokikirjaan, niinkuin tavallisesti, vaan tekemällä jokin tehtävä. Tehtävänä voi olla esimerkiksi kuvan ottaminen itsestään kyseisessä paikassa, tai johonkin sellaiseen kysymykseen vastaaminen, johon voi vastata vain paikanpäällä käynyt. Nämä kätköt ovat usein kohteissa, joissa on paljon nähtävää.


Miten aloittaa, välineet? 

c:geo androidille
Kätköilyn aloittamiseksi tarvitset käyttäjätunnuksen geocaching.com palveluun, sekä jonkin sellaisen laitteen, jolla voi nähdä omat koordinaattinsa, ja vielä parempi jos se osaa navigoida ja ohjata oikeaan suuntaan. Esimerkiksi moniin älypuhelimiin löytyy ilmaiseksi geokätköilyyn tarkoitettuja sovelluksia. Jokaisella kätköllä on omat koordinaatit, ja vain hyvin helpot kätköt ovat järkevästi löydettävissä ilman niitä. Itse käytän c:geo nimistä sovellusta Androidille, mutta ainakin iPhonelle ja joillekin WindowsPhonen versioille on myös olemassa ilmaisia ja maksullisia sovelluksia.

En ala niitä tässä luettelemaan koska niitä on paljon, mutta google osaa varmasti kertoa juuri sinun laitteellesi sopivan sovelluksen. Joissakin karttapalveluissa on mahdollista etsiä koordinaattien avulla, joten tulostettukin kartta saattaa olla hyödyksi jos älypuhelinta tai muuta GPS laitetta ei ole saatavilla. Näitä en ole kokeillut.

GPS laitteen lisäksi tarvitset lähinnä kohdemaaston ja sään mukaisen pukeutumisen (joskus kumisaappaat voivat olla valttia, eikä kesämekossa kontata kallioluoliin jne.) Kynä kannattaa napata taskuun siltä varalta, ettei kätkössä ole omaa, ja taskulampusta on etenkin hämärissä hyötyä.

Ensimmäisen kätkön valinta

Valitse kartalta kätkö sopivalta alueelta ja tarkasta sen oma sivu (esimerkki). Suosittelen aloittamaaan tavallisella kätköllä, sillä sellaisten etsiminen on melko suoraviivaista ja helppoa. Kätkön valinnassa olennaista on sen sijainti, vaikeusaste, koko ja viimeinen löytöpäivä/kommentti.

Difficulty 3,5 ja Terrain 4
Geocaching.com sivustolla esitetään maaston (Terrain) ja itse kätkön vaikeusaste (Difficulty) asteikolla 1-5, joista 1 on helpoin. Nämä ovat lähinnä suuntaa antavia, sillä ovat kätkön jättäjän laatimia ja vaihtelevat aika paljonkin. Kannattaa kuitenkin valita ensimmäiseksi kätköksi esim. tason 1 tai tason 2 kätkö. Sijainniksi kannattaa valita itselle tuttu alue, sellainen josta tietää millaista maastoa on luvassa. Jos on vaihtoehtoja, kannattaa valita sellainen maasto josta arvelisit kätkön löytämisen olevan helppoa. Esimerkiksi kallionjyrkänteillä on paljon hyviä koloja kätköille, mutta sen etsiminen voi olla hankalaa tai jopa vaarallista. Jos taas paikalla on sopivia piiloja kymmeniä, menee niiden tonkimisessa aikaa.

Ensimmäistä (ja vielä kymmenettäänkin) kätköä valitessaan kannattaa lukea kätkön kuvaus ja sen saamat viimeiset kommentit, ja tarkastaa että kätkö on löydetty lähiaikoina. Olisi kurjaa etenkin ensimmäisen etsinnän kohdalla, jos pitkän etsimisen jälkeen täytyisikin todeta että kätkö on kadonnut tai rikkoutunut. Kommenteista ja kuvauksesta voi saada myös esimerkiksi vinkkejä.
Kätköjä on monen kokoisia ja näköisiä, ja ne lajitellaan neljään ryhmään. Mitä isompi kätkö on, sen vaikeampi se on piilottaa, ja sitä vähemmän mahdollisia piilopaikkoja sille maastosta löytyy. Siksi ei ehkä kannata valita ensimmäiseksi kätköksi microkokoista kätköä, jos valinnanvaraa on. Nämäkin on vain suuntaa-antavia, sillä olen useammankin regulariksi merkityn kätkön todennut oikeasti alle litran vetoiseksi. 

Alla listaus eri kokoluokista ja niiden määrittelyistä.
Micro Cache Size Icon Micro - Alle 100ml. Esimerkiksi filmirullakotelo tai vastaava pieni purkki/rasia, jossa yleensä on vain kynä ja pieni lokikirja. 
Small Cache Size Icon Small - 100ml - 1L. Tällaiseen mahtuu jo esineitäkin.
Regular Cache Size Icon Regular - 1L - 20L. Tämä voi olla jo vaikkapa kenkälaatikon kokoinen, tai reilun litran kokoinen pakasterasia.
Large Cache Size Icon Large - 20L tai enemmän. Esimerkiksi iso ämpäri.
Other Cache Size Icon Other - Jotain muuta, katso kätkön kuvaus.

Esimerkkejä erikokoisista kätköistä:
Regular
Iso small
Small
Regular
Small
Micro

Kätköä hakemaan

Sitten siihen hauskaan osuuteen! Kun kätkö on valittu, ja siihen liittyvät tiedot otettu mukaan esimerkiksi puhelimessa, on aika lähteä liikkeelle. Tässäkohden puhun vain perinteisistä kätköistä. GPS laitetta ei välttämättä ihan kotiovelta kannata laittaa päälle, jos pelkää akun loppuvan kesken, mutta se kannattaa kuitenkin tehdä tarpeeksi ajoissa, että se on ehtinyt ottaa yhteyden siihen mennessä kun sitä tarvitaan. Sitten vaan matkaan, ja oikeaa koordinaattipistettä hakemaan. Alla on kuvasarja taannoisesta kätköilykierroksesta, jonka kuluessa haettiin kolme kätköä eteläisestä Hervannasta. Kätköt olivat Ruskon maankaatopaikka, Sammakkojärvi ja Lake Hervanta. Jos haluat joskus hakea nämä kätköt, etkä halua spoilaantua, älä avaa pieniä kuvia isoiksi.

Hetkinen, eikö tän pitänyt olla maankaatopaikka?

Nyt aletaan olla niin lähellä että pitää kaivaa gps esiin...
Difficulty: 2,5, Terrain: 2

Kun alat olla kätköpaikan lähistöllä, kannattaa katsoa kuinka kaukana kätkö laitteesi mielestä on, ja mikä on sen tarkkuus. Oheisessa kuvassa näkyy, että kätkö on n. 9m päässä ja tarkkuus on n. 5m, mikä tarkoittaa, että se voi olla neljän metrin tai jopa neljäntoista metrin päässä. Kun etäisyys on pienempi kuin tarkkuus, ei enää kannata täysin luottaa GPS:n osoittamiin suuntiin, vaan alkaa tarkkailla ja tutkia maastoa. Kannattaa etsiä myös vähän GPS:n osoittamaa pistettä kauempaa, sillä ne eivät aina ole täysin tarkkoja.

Jo muutaman löydetyn kätkön jälkeen alkaa kehittyä jonkinlaista kätkösilmää. Mahtuisiko läheisen kiven koloon jotain? Onkohan nuo kivet  tuossa luonnostaan, vai aseteltu tuohon tuollatavalla, kuuluukohan tuo puunkappale oikeasti maastoon? Kätköjen täytyy olla hyvin piilotettuja, sillä jos sivulliset löytäisivät niitä helposti, joku saattaisi tuhota tai siirrellä niitä. Tästä syystä kätkö kannattaa myös etsiä niin, ettei kukaan näe. Uteliaat voivat mennä tonkimaan ja tuhoamaan kätköä, ja etenkin kaupunkialueella, jos nyt ei Suomessa sentään, kannattaa myös välttää näyttämästä epäilyttävältä. Suurkaupungeissahan joku voi luulla sinun jättäneen kätköpaikalle vaikka pommin...

Bongaa kätkö!

Hyviä tapoja etsiä kätköä huomaamattomasti on ottaa mukaan koira, tai vaikkapa kamera. Koiran kanssa on ihan luonnollista kyykkiä puskissa, ja on sitä ennenkin nähty hassuja kuvaajia ottamassa valokuvia kivistä ja sammaleista. Tai ehkä nekin olivat kätköilijöitä..:D Kännykän räpeltäminen on myös oiva tekosyy seisoskella jossain puiston nurkalla odottamassa sopivaa hetkeä kätkön nappaamiseen, ja näköalapaikalla voi istahtaa epäilemänsä kätköpaikan viereen istumaan ja muka ihailemaan maisemia. Ja jos joku yllättää, niin aina voi esittää pudottaneensa jotain! Todellinen velmu tietysti pudottaisi jotain tahallaan, että pääsisi kumartumaan ilman ihmettelyjä ja kurkkimaan vaikka puiston penkkien alle... Iltahämärissä kätköjä on ehkä vaikeampi löytää, mutta jästejä liikkuu vähemmän. Ja metsissä olevat kätköt saa yleensä logata ihan ilman häiriötekijöitä.
Matka seuraavalle kätkölle voi alkaa!

Kumisaappaat oli ihan hyvä idea...
Jos kätkö ei millään ala löytyä, kannattaa turvautua vihjeisiin. Kannattaa lukea kätkön kuvaus ja vihjeet uudelleen, ja selata kommentteja ja käyttäjien lisäämiä kuvia. Onko muilla kenties ollut vaikeuksia, tai onko kätkölle annetut koordinaatit hieman pielessä? Kärsivällisyyttä etsintöihin, eiköhän se kätkö sieltä sitten pian löydy! Ja jos alkaa turhauttaa, niin aina voi luovuttaa (kunhan ei liian nopeasti!) ja kokeilla jotain toista kätköä myöhemmin. Ei tätä kannata hampaat irvessä harrastaa.
"Tää osoittaa tuonne vastarannalle"

Maisema Sammakkojärveltä

Viimeinenkin löytyi!
Difficulty 2, Terrain 3

Kätkö löytyi!

Nimet lokikirjassa
Onneksi olkoon! Kun kätkö löytyy, kirjoita nimesi ja päivämäärä kätköstä löytyvään lokikirjaan. Varo ettei sinua huomata, ettet vahingossa ohjaa sivullisia kätkölle tekemään tuhojaan. Kätkömaailmassa heitä kutsutaan jästeiksi. Tämän jälkeen voit sulkea kätkön, ja piilottaa sen hyvin sinne mistä sen otitkin. Älä siirrä kätköä! Löydöksen jälkeen sen voi myös rekisteröidä eli "logata" internetissä kätkön sen omalta sivulta löydetyksi. Kätkön jättäjää on kohteliasta kiittää kätköstä, ja jos kätkössä oli jotain vialla (purkki rikki tms) niin siitä on hyvä ilmoittaa. Olet löytänyt ja logannut ensimmäisen geokätkösi, ja voit palata kotiin :) Tai lähteä hakemaan uutta!

Jos kätkössä on esineitä, niin voit ottaa yhden mukaasi, jos jätät jotain niiden tilalle kätköön. Näillä ei ole varsinaista merkitystä harrastuksen kannalta, eikä niitä merkitä mihinkään. On kuitenkin aina kiva nähdä, mitä eri kätköihin on laitettu, ja jotkut jopa keräilevät näitä. Jotkut kätköt on myös suunniteltu tiettyjen pienten esineiden, esimerkiksi plektrojen, vaihtoon. Se on yleensä ilmaistu kätkön kuvauksessa.

Mikäli kätkössä on GeoCoin tai Trackable, niillä on tehtävä. Geocoin on kolikko, jossa on yleensä jokin kätköilyyn liittyvä aihe ja koodi. Trackable on jokin esine, jonka tunnistaa siitä, että siinä on samanlainen koodi. Koodin voi kirjata geocaching.com sivustolle, jonka jälkeen trackablen tai geocoinin voi siirtää kätköstä toiseen. Kolikolle tai esineelle voi olla asetettuna tavoite (esim. kiertää tietyn alueen kätköt), jota sinä voit edistää. Muista aina kirjata, että otit esineen kätköstä, ja mihin kätköön sen myöhemmin siirsit. Älä ota näitä mukaasi, jos et ole aikeissa jatkaa kätköilyä lähiaikoina! Ne ovat jonkun harrastajan liikkeelle laskemia kiertolaisia, ja hän haluaa varmasti seurata, mihin oma esine on matkustanut, ja nähdä sen matkan jatkuvan.

Toivottavasti tästä postauksesta oli jotain apua aloitteleville kätköilijöille, ja toivottavasti sain innostettua muita mukaan! :) Jos tulee jotain mieleen, mitä tähän voisi täydentää, niin vinkatkaa kommenteissa.
Lisätietoja: http://www.geocaching.com/ & http://www.geocache.fi/

Onnistuin muuten vahingossa deletoimaan sen postauksen missä esittelin parvekkeensiivoustani... meh :(  Tälläkertaa ei tule kissakuvia, mutta seuraavassa postauksessa kerron, millaisen seikkailun Viima viikonloppuna suoritti :P Ja mihin kissalapsukaiset ensiviikonloppuna joutuvat!