Syksy on, joulu tulee!

Ekat jouluvalot spotattu lenkillä pari päivää sitten! Enkö jo saisi laittaa omiakin? Ai on vasta lokakuu? Entäs sitten? Tahtoo! Saisi vähän valoa tuohon synkkään syksyyn. Ja hei, kaupallakin oli jo joulukortit myynnissä! Tänäaamuna tuli kuulemma sentään jo lunta, mutta oli sulanut lähes kokonaan pois kun itse ensimmäisen kerran katsoin ulos ikkunasta. En minä nyt tähteä olisi ikkunaan laittamassa, enkä vielä enkelikelloa kokoamassa, mutta  minun tekisi mieli laittaa tuonne parvekkeelle valosarja jo... Ja jotain koristevaloa voisi sisällekin harkita hankkivansa, kynttilöiden polttaminen jäänee tänäjouluna kissojen takia vähemmälle.

Syksyn värit alkaa olla katoamaan päin, enkä suunnitelmista huolimatta saanut kuvattua niitä kivasti. Koko syksyn olen odottanut aurinkoista päivää että pääsisin tosissani testailemaan tuota kameraa, mutta ne harvat pari kertaa kun täällä on aurinko paistanut, olen ollut töissä, koulussa, tai hidas. Siihen mennessä kun olen ehtinyt pihalle, siellä on jo kunnon pilviä. Viimekuvauskierroksella kävi samoin, mutta jotain sentään sain räpsittyä ennen kun meni taas harmaaksi:

Tää yksi koivu on vähän erilainen nuori. Muut kellastui
ja tiputti lehtensä ajoissa, mutta hän näköjään tykkää olla
vihreä edelleen. Saman se teki viime syksynäkin.

Elokuun lopun kauniit pihlajanmarjat vihreissä pihlajoissa on muuttuneet tummuneiksi marjoiksi lehdettömissä puissa, ja niljaiseksi mäskiksi asvaltille. Humaltuneita lintuja en vielä ole huomannut :D Ja pilviähän sinne taivaalle kasautuu. Missä on kirkkaat kirpeät syyspäivät? Muualla kyllä on paistellut aurinko mutta ei täällä :D Ei sillä, pimeät illat olisi vaan tunnelmallisia jos ne jouluvalot laittaisi... olisiko ne hyväksyttävämpiä jos kutsuisin niitä talvivaloiksi? Mut ehkä vasta marraskuussa..

Saadaankohan tänävuonna jouluksi lunta.. viimevuonna kun ei valkoisesta joulusta näkynyt oikein vilaustakaan. Ei se kyllä oikein musta joulukaan ollut, vaan pikemminkin vihreä :D Seuraavat kuvat on otettu viime jouluna joulupäivänä Kärkölässä:

Tänä Jouluna jos olisi vähän valkoisempaa! Toivoa sopii. Ennen joulua pitää laittaa vielä postaus minun joulukello(ikuisuus)projektista. Ja muutenkin. Jäänyt syksyn myötä vähän postaukset vähemmälle kun ei oikein ole ollut kunnon aihetta. Lähinnä koulujuttuja, sairastelua ja liian synkkiä päiviä, että innostaisi kuvaaminenkaan. Aiemman täydellisen lauantain lisäksi on kyllä pidetty toinenkin samanlainen, ja kävin viemässä pojat Suskin tallille ratsastamaan:) Reissu oli oikein kiva, vaikka vähän alkuun tunaroinkin.. Ja pääsin menemään Siru nimisellä Eestiläisponilla ilman satulaa! Mukava köpöttelytunti itselle aloittelijoiden seassa, pääsi vähän vapaammin vaan möllöilemään. Ihan rentouttavaa sekin välillä. Olisipa täällä jossain lähellä poni jonka kanssa pääsisi halvalla köpöttelemään..

Mutta olisiko sille sitten aikaa.. Pitäisi kirjoittaa kandia, yksi essee ja pari muuta koulujuttua, pitäisi rakentaa kissoille kiipeilypuu (tän kokoamisesta lupaan tehdä postauksen!), pitäisi neuloa villasukka. Ja ficin eka osa pitäisi kirjoittaa loppuun. Saa nyt nähdä, missä järjestyksessä ja aikataulussa kaikki tapahtuu. Kissat tulee ensikuussa! Muutama viikko enää! Ja huomenna taas katsomaan niitä :)

Omenoita olisi, pitäisiköhän tehdä omenapiirakka tai -paistos..

ps. rapussa haisee edelleen, tosin vähän inhimillisemmällä voimakkuudella jo.

Miksi pitää haista?

Meidän rapussa haisee jo toista päivää ihan järkyttävä vaniljaisen hajuveden/pesuaineen löyhkä. Siis sillä tavalla, että ihan silmiä kirveltää ja hajuherkälle iskee huono olo jos ei avaimia löydy tarpeeksi nopeasti ovella... Jos se oikeasti on jonkun hajuvettä, tai tuoksukynttilät, niin mahtaa olla karseat oltavat hajunlähteen lähettyvillä. Ei minulla siis mitään vaniljantuoksua vastaan ole, ei se ole paha haju, mutta liika on liikaa! Jos haju leijuu noin voimakkaana kerrostalon rapussa asti päiviä, on jossain menty vikaan. Miksi ihmiset tahtovat tahallaan löyhkätä?

Jos bussissa lähettyville istahtaa tämmöinen hirvitys, joka haiskahtaa siltä että hajuvesi/deodoranttipullossa on vähintään käyty uimassa, matka on muutamassa sekunnissa pilalla. En ole muuten taipuvainen matkapahoinvointiin, ja pystyn hyvin esim. lukemaan ja nukkumaan autossa ja junassa, mutta siinä vaiheessa kun joku tulee viereen haisemaan pahalta, tekee kyllä mieli paeta paikalta. Saman reaktion toki aiheuttavat myös ahkerat tupakoitsijat yskimisensä kanssa ja huonosti hygieniastaan huolehtivat ihmiset, mutta nämä hajuvesi/deodoranttipellet tekevät sen tahallaan ja vissiin luulevat löyhkänsä olevan vielä positiivistakin! Onneksi yksikään kavereistani ei harrasta löyhkäämistä. Se on itseasiassa minulle jopa tärkein kriteeri sille että haluanko tutustua ihmiseen. Jos en kykene olemaan toisen lähettyvillä voimatta hajun takia pahoin, se oli siinä sitten.

Olen joskus herkutellut idealla kysyä tämmöiseltä löyhkäävältä tapaukselta, että "Anteeksi, mitä tuoksua käytätte? Se on niin voimakas että silmäni kirveltävät vielä tässä metrin päässäkin". Tai sitten pahan olon sattuessa todeta, että "Anteeksi mutta tämä johtuu teidän käyttämästänne hajuvedestä". Ihan ei kuitenkaan ilkeilykantti kestä ruveta tuollaiseen. Yleensä nämä tuoksut eivät edes ole mitään kamalia tuoksuja, mutta jos tuoksu on miellyttävän mieto ulkoilmassa kahden metrin päässä, niin se ei todellakaan ole sitä ahtaassa bussissa kylki kyljessä istuessa... Miksi ihmiset lotraavat tuoksuilla? Miksei käytetä niitä kohtuudella?

Kammotuksia ovat myös autossa tupakoinnin jättämät hajut ja wunderbaumit. Ne ovat jo erikseen automatkalla pahoinvointia aiheuttavia asioita, mutta jos tupakanlöyhkää on yritetty peittää wunderbaumeilla, näiden yhteislemu tekee matkustamisesta yhtä tuskaa. Taidan tosin olla ehkä vähän normaalia herkempi näiden suhteen: haistan usein wunderbaumit autosta pelkästään parkkipaikalla sen ohi kävellessäni.

Normaalissa elämässä en karta tuoksuja ja hajuja. Lehmän, hevosen ja kissan jätösten hajut eivät aiheuta negatiivisia reaktioita, deodoranttini, käsisaippuani, tiskiaineeni ja pyykinpesuaineeni saavat tuoksua miedosti. Itseasiassa vieroksun hajusteettomien tuotteiden ominaishajua! Nautin luonnossa sen tuoksuista ja esimerkiksi suopursun, tuomen tai syreenin kukkien tuoksu on vain tunnelmallista. Tykkään myös hyasintin tuoksusta jouluna, kunhan en laita nenääni liian lähelle. Lähempää silmät jo vähän kirvelee hajun seurauksena. Mitään allergioita minulla ei ole. Miedot tuoksut ovat minulle tärkeä osa tunnelman luontia ja muistikuvia.

En siis ole mikään hajuvihaajakaan, tai allerginen, mutta silti liika hajusteiden käyttäminen pistää silmään. Ja nenään. Ja ihmetyttää. Että miksi ihmeessä? Onko hajusteissa uivien ihmisten hajuaisti kadonnut kokonaan? Vai kuvittelevatko he ihan oikeasti että se on viehättävää?

Tuo vanilja tuoksuu jo mietona eteisessäkin.. ja minun pitää kohta lähteä tuonne rappuun uudestaan... yäk.

Mistä on täydellinen lauantai-ilta tehty?

Lämpimästä saunasta ja tuoksuvasta vihdasta.

Yhdessä tehdystä ja syödystä pitsasta..

...joka oli niin hyvää että ehti kadota jo
puoliksi ennen kun muistin kuvata sen.

Ja illan päätteeksi lasilliset kuohuviiniä, vaikka
pullonavausoperaatio olikin pieni sirkus. Ainakin saatiin illan parhaat naurut!