Kätköilykuulumisia

Tästä olisi pitänyt kirjoittaa blogiin jo ajat sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Viikko sitten keskiviikkona olin juuri tullut saunasta, ratsastustunnin jälkeen lihakset kipeänä ja muutenkin väsyneenä. Kello näytti yhtätoista, kun kännykkääni tuli tekstiviesti. Melkein jätin sen katsomatta, mutta vilkaisin kuitenkin ja onneksi vilkaisinkin! Puhelimeeni oli tullut ilmoitus siitä, että lähistölle oli julkaistu uusi kätkö. Vilkaistiin siinä nopeasti toisiamme, ja todettiin että nyt tuli lähtö. Vaatteet päälle ulos! Uusi kätkö oli reilun kahden kilometrin päässä, ja sinne hölkättyämme huomattiin paikalla jo kaksi muutakin etsijää. Hetki meni pyöriessä, kunnes paikalle tuli myös kätkön tekijä seuraamaan etsintöjämme. Koska koordinaatit olivat vähän pielessä, saatiin lopulta kätkön tekijältä vinkki jonka perusteella Mikko nopeasti hoksasi purkin ja kurkotteli sen käpäliinsä. Siihen mennessä paikalle oli ilmestynyt myös kaksi kätköilijää lisää, joten jaettiin ensimmäinen löytö (FTF eli First To Find) kuuden henkilön kesken. Koska Mikko oli kätkön ensimmäisenä käteensä napannut, hän sai kunnian kirjoittaa nimensä ensimmäisenä lokikirjaan. Tilastoon FTF löytö kirjattiin myös hänen nimiinsä.

Tämä oli meidän ihkaensimmäinen FTF metsästys! Olin vain muutamaa päivää aiemmin kirjautunut geocaching.fi sivustolle, ja koemielessä asettanut palveluun kotikoordinaatit, puhelinnumeron ja maksanut muutaman kolikon. Palvelu lähettää parinkymmenen sentin hinnalla haluamallani etäisyydellä olevista uusista kätköistä ilmoituksen heti, kun kätkö julkaistaan. Näin pääsee mahdollisimman nopeasti liikkeelle ja ottamaan osaa kilpailuun siitä kuka ensimmäisenä kätkön löytää. Etenkin Tampereen kokoisessa paikassa kilpailu on oikeasti todella kova: nytkin ensimmäinen etsijä oli ollut paikalla jo neljä minuuttia hälytyksestä, ja ilman koordinaattien heittoa ei meillä olisi ollut oikeastaan mitään mahdollisuuksia, sillä olimme kätköpaikalla vasta reilun vartin päästä hälytyksestä. Hieno ja jännittävä kokemus, ja oli hauska tavata uusia kanssaharrastajia, joihin muuten törmää niin harvoin. Varmasti lähden pinkomaan heti seuraavastakin hälytyksestä, vaikka keskellä yötä! Ja mikä parasta, Mikko on samaa mieltä! <3 Aion myös kesälomalla siirtää koordinaattejani aina sen mukaan missä kulloinkin olen. Olisi hienoa logata FTF esimerkiksi Kärkölästä tai Joensuusta, etenkin kun ensinmainitusta saa napattua alle auton, ja pääsee kilpailemaan vähän suuremmallakin alueella.

Saa nähdä, millainen kilpailu Kärkölässä purkeille yleensä on. Selasin muutamien Kärkölän kätköjen lokeja, ja näytti siltä että jaetut FTF:t olivat harvinaisia, mutta vähintään julkaisua seuraavana päivänä oli ensimmäinen loggaaja käynyt purkilla. Itse olen jättämässä kätkön Kärkölään Koukunmaalle paikkaan, joka on itselle yhtäaikaa todella tuttu ja samalla oikeastaan aika tuntematon. Yhteistyössä maanomistajan kanssa tehdään alla näkyvän kuvan esittämälle alueelle kätkö, joka kertoo ettei kyseessä ole mikä tahansa "punainen lato".

Kuva Googlen Street Viewistä

Ihan kohta alkaa jo ollakin aika sen oman kätkön jättämiseen, ja olen mielessäni pyöritellyt pientä muistilistaa siitä, mitä kätköä jättäessä tarvitsee muistaa hankkia/tehdä. Lista näyttää itsellä tällähetkellä seuraavalta (ruksatut ovat hoidettu).

• Kiinnostava kätköpaikka, jossa kätkön huolto hoituu nopeasti, ja jonka lähellä ei ole 160m säteellä muita kätköjä [x]
• Kätköinfotuloste []
• Maanomistajan lupa [x]
• Kätkön kuvaus [ ]
• Purkki [x] 
• Purkin viimeistely []
• Lokikirja []
• Kynä [x]
• TB []
• Minirip-pussi lokikirjalle []
• Kuivatuspussit [] (työn alla)
• Kätkön koordinaatit []

Kuivatuspussit aion rakentaa itse vanhoista sukkahousuista ja äidin vahingossa ostamasta kissan kristallihiekasta (joka on siis käytännössä silikaattirakeita). Aion siis pussittaa tuota hiekkaa pieniksi pussukoiksi, jotka ajavat käytännössä saman asian kuin ne pienet pussit, joita joskus tulee joidenkin tavaroiden pakkausmateriaaleissa. Minä en edes tiedä mistä niitä saisi ostaa! Kätköinfoseloste täytyy vielä tulostaa. Kyseisessä lapussa kerrotaan lyhyesti, mikä on geokätkö, siltä varalta että harrastusta tuntematon löytää purkin. Purkin viimeistely tehdään ihan viimeiseksi - usein purkkeihin kirjoitetaan päälle, että kyseessä on geokätkö eikä roska.

Tästä tulee Regular kokoinen purkki, koko reilun litran.

En tiedä teenkö omalleni näin, sillä en vielä tiedä tuleeko kätkön ympärille joku lisäkuori päällysteeksi. Toisaalta, paikka ei myöskään ole sellainen jossa kätkön olemassaolosta tietämättömät keräilisivät roskia pois. Nettisivuille tuleva kätkön kuvaus pitää pohtia maanomistajan kanssa kasaan - hänellä on paikan historiasta enemmän tietoa kuin minulla. Mikäli ehdin kehitellä, olisi kiva saada purkkiin myös travelbugi. Olisi hienoa nähdä, miten pitkälle se ihan omilta kotikulmiltani pääsee maailmaa kiertämään! Kätkön koordinaattien hankinnassa pitää kyllä käyttää useampaa laitetta tai ainakin sovellusta varmuuden vuoksi, ja mitata useaan otteeseen, ettei mennä metsään niiden kanssa..

Linkkaan tänne kätkösivun heti kun kätköni on julkaistu, mutta en paljasta enempää siitä, miltä se tulee näyttämään, tai missä se tulee olemaan, tai millainen tarina sillä tulee olemaan, jos vaikka joku lukijoista tahtoo käydä sen hakemassa;) Varmasti jännää seurata, että koska ensimmäinen loggaaja käy purkilla!

(Pian lupaan taas kirjoitella enemmän! Ostin mm. kameraani vihdoin lisäsalaman sisäkuvaukseen, ja olen testimielessä kuvannut kissoja. Kämppä on kuitenkin muuttosuunnitelmien takia ihan kauhea kaaos, joten ei niitä kuvia kehtaa julkaista kun taustalla on katastrofi. Muutostakin on kerrottavaa, ja ratsastustunneista jne.)

Pahvilaatikkolinna

"Äiti miksi tolla tädillä on noin paljon laatikoita?"

"Sillä saattaa olla muutto menossa, tuollaisiin -"

"Muuttaako se pahvilaatikkolinnaan?"

Tällaisen sananvaihdon kuulin, kun taiteilin kärrylle ja selkääni sidottujen banaanilaatikoiden kanssa kaupalta kotiin. Pisti hymyilyttämään :D En kuullut enää äidin vastausta, sillä olin juuri kävellyt kolisevan laatikkovuoreni kanssa heidän ohitseen. Jaa että pahvilaatikkolinnaan? No, kyllä näistä laatikoista yhden linnankin kohta rakentaa... Ainakin kissoille!

Maakunnat ja Farmarit. Ja auto.

Muutama päivä sitten kokosin ylös geokätköilyyn liittyvät statistiikkani ja jäin katselemaan maakuntakarttaa, johon olen onnistunut keräämään kätköjä vain Pohjoiskarjalasta, Päijäthämeestä ja Pirkanmaalta. Käytännössä vain Kantahäme on vielä melko mahdollista löytöaluetta, kun sen läpi tulee usein junailtua, ja sieltä suunnalta löytyy tuttujakin. Sen jälkeen tarvitsisi kuitenkin jo auton maakuntien keräämiseen. Vaan kun sitä ei ole.

Satunnaisilla reissuilla on vaikea käydä kätköilemässä, kun niillä on usein aikataulu, ja mukana on kätköilystä kiinnostumattomia ihmisiä. Ja toisaalta junalla matkatessakin on hankala pysähtyä hetkeksi matkanvarrelle hakemaan kätköä, ellei juuri asemalla satu sellainen olemaan, ja vielä niin helppo, että sen voi lyhyen junanvaihtovälin aikana löytyää. Autolla voi päättää ihan itse taukopaikkansa ja taukojensa pituudet.

Olen itseasiassa ennen kätköilyharrastustani kiertänyt Suomea melko paljonkin, sillä meillä oli viiden vuoden ajan tapana lähteä kesällä muutamaksi yöksi reissuun. Ihan vaan henkilöauton ja teltan kanssa koko perheen voimin. Ja ne olivat kivoja reissuja! Tuskin monet minun ikäiseni (olin reissujen aikaan 15-20v) sellaisia arvostivat, mutta minä tykkäsin, ja odotin niitä aina! Reissut rakentuivat aina Maatalousnäyttelyiden, eli Farmari-messujen ympärille. Mentiin sinne, ja vähän tutkittiin ympäristöä ilman sen suurempia suunnitelmia. Farmarimessut alkavat ihan näinä päivinä, ja tänä(kin) vuonna jää sinne menemättä. Kaivelin kuitenkin muistilokeroistani (ja kuvakansioistani) muistoja näistä reissuista, kun tässä aika turhaan aloin haaveilemaan uusista samankaltaisista kiireettömistä seikkailuista.

Vuonna 2005 maatalousnäyttelyt olivat Tampereella Pirkkahallissa. Ajeltiin Kärkölästä suoraan sinne, ja jatkettiin messupäivän jälkeen jonnekin (minne?) leirintäalueelle. Matka näyttelyalueelta poispäin oli ruuhkan takia hidasta, ja ilmastoimattomassa autossa oli hyyvin kuuma! Olikohan tämä viimeinen kesä tämän ilmaastoimattoman auton kanssa? Ei voi muistaa. Seuraavana päivänä kierreltiin Raumalla ja Porissa, käytiin Yyterin hiekkarannoilla uimassa ja Reposaaressa ihmettelemässä tuulimyllyjä. Itse näyttelystä tuli kerättyä muovikassillinen näytteitä, esitteitä, postikortteja tai ties mitä. Ja toki piti kiertää katsomassa kaikki lehmät ja muut eläimet, niinkuin ei ennen oltaisi mokomia nähty :D

 

Vuonna 2006 näyttelyt olivat Seinäjoella. Lähdettiin jo edellisenä päivänä matkaan, ja yövyttiin leirintäalueella kauniin järven rannalla. Aamulla pakattiin teltta ja painuttiin messualueelle. Päivä oli ihan julmetun helteinen, ja parhaiten näistä näyttelyistä jäi mieleen tuuheaturkkiset alpakat. Pelkästä niiden katsomisesta tuli hiki! Messuilta ei suinkaan lähdetty takaisin kotiinpäin, vaan suunnattiin kohti pohjoista. Seuraava yöpymispaikkamme oli länsirannikolla Oravaisissa, jossa hämmennyin ihan täysin kun kioskin kassalla täti palvelikin minua ruotsiksi! Meinasi jäädä suklaapatukka ostamatta kun pelästyin :D Mutta ei sentään. Oravaisissa vietetyn yön jälkeen pyörähdettiin Ala-Härmän Powerparkissa ja Keskisen kyläkaupassa Tuurissa ennen kuin rantauduttiin kotiin.

Oravaisissa

Onkos tämä sitä Pohjanmaata? Powerparkin maailmanpyörästä.

Keskisen linnaa.

Vuonna 2007 Maatalousnäyttelyt olivat Kuopiossa. Aiemmilla reissuilla oltiin tutkittu länsirannikkoa ja Pohjanmaata, nyt olikin kohteena itä. Menomatkalla yövyttiin jälleen leirintäalueella, nyt paikkana  Leppävirta. Näyttelyssä vierähti taas helposti useampi tunti, ja näin mm. Shirehevosen (hui miten iso se oli!), ja vanhoja hevoskäyttöisiä työkoneita, jotka minua kiinnostavat kovasti. Näyttelypäivän iltana seikkailtiin vielä pohjoisemmaksi kohti Kolia, ja syötiin siellä eväät ennen uuden leirintäpaikan löytymistä. Kuollaksenikaan en muista, että missä me yövyttiin, eikä siitä ole kuviakaan. Ilmeisesti näyttelyissä ja Kolilla oli onnistuttu kamerasta sippaamaan akku aika tehokkaasti: Kolin jälkeen on tältä reissulta otettu vain kaksi kuvaa :D Ei ollut kameraan autolaturia.

Jossain aika pohjoisessa ja idässä kuitenkin oltiin, sillä vasta seuraavana aamuna eteläänpäin ajaessamme pyörähdettiin äidin tuttavan luona Saaren kunnassa (tai no, taitaa olla Parikkalaa), joka sekin on aika pohjoista vielä. Sieltä ajeltiin jonkinmatkaa ihan rajan tuntumassa, käytettiin Imatran koskenuoman ihmettelemiseen pieni tauko, ja jatkettiin sen jälkeen jälkeen Kouvolan Tykkimäen kautta illaksi kotiin.

Leppävirta

Ukko-Kolin maisemat

Tykkimäki

2008 me ei tehty kesälomareissua, vaikka näyttelyissä käytiinkin! Ihan vääryyttä sellainen, etenkin kun olisi ollut ensimmäinen kesä kun olisin saanut ajaa myös autoa (ainakin jos olisi uskallettu antaa :D). Ja miksikö ei lähdetty? Koska mokomat kehtasivat järjestää näyttelyt Lahdessa. Sinne huristeltiin nopeasti Junalla, ja livahdettiin illaksi kotiin. Hmph. Tuttuja maisemia vaan. Lisäksi näyttely oli kovasti kutistunut, nähtävää oli vähemmän ja ostettavaa/tarjouksiakaan ei juuri sattunut kohdalle. Nähtiin me sentään iso sika ja iso hevonen...

2009 päästiin jälleen reissuun, ja suuntana Kokkola. Itse maatalousnäyttelyille ei enää asetettu suuria odotuksia, mutta oli kivaa päästä katselemaan jälleen maailmaa. Tai no, Suomea.  Eikun vaan teltta autoon ja matkaan! Puoliltapäivin olimme jo Petäjävedellä katselemassa vanhaa kirkkoa (Unescon perintökohde), iltapäivällä Saarijärvellä, jossa käytiin katsomassa Kivikauden kylää. Rannalle oli rakennettu kivikautista tyyliä jäljittelevä kylä kävijöille tutkittavaksi. Upotin siellä oman kamerani järveen, mutta se ei onneksi ollut ainoa kamera matkassa enää! Saarijärvellä tutkittiin myös jotain luotopolkua (taisi olla nimeltään Runebergin eräpolku) ja komeita Rotkojärviä. Siitä ajeltiin vielä jonkinverran pohjoiseen, ja ihastetiin taukopaikalla jotain satunnaista koskea ennen leiriytymistä (muistan pohtineeni, että täällä saattaisi olla kätköjä jos tietäisi mistä etsiä!). Taidettiin olla leiriytyessä aika väsyneitä kun en ole leirintäalueesta yhtään kuvaa ottanut.

Ja kun reittiä ei suunnittele kovin kummoisesti, niin yhtään ei tiedetty mihin matka vielä johtaisi. Päädyttiin nimittäin melkein 400km ohi Kokkolasta, Etelä-Lappiin Ranuan eläinpuistoon. Siellä oli ihan oikeita Jääkarhujakin! Iltaisen eläinpuistokierroksen jälkeen ajeltiin hitusen eteläänpäin, ja yövyttiin leirintäalueella jonkin kivan matalan järven rannalla. Aamusta olikin sitten muutama sata kilometria ajetavana eteläänpäin, että kokkola ja Maatalousnäyttelyt löytyivät. Messupäivänä satoi reippaasti vettä, joten istuimme lähinnä sateenvarjon alla eläinkentän katsomossa katsomassa esityksiä. Näyttelyt tuntuivat jälleen kutistuneen. Illaksi ajeltiin Pietarsaareen leirintäalueelle.

Pietarsaaresta ajeltiin länsirannikkoa pitkin kohti etelää, isojen jokien yli, ihailtiin Raippaluodon siltaa, ja jotain ruotsalaisia saariston pikkukyliä (pyörähdettiin huviksemme mm. Raippaluodolla Svedjehamnissa). Sitten ajettiin Tammelan kautta kotiin.

Satunnainen koski

Ollaankohan me lapissa?

Jääkarhujakin..

Kaljuja alpakoita!

Joku söpö pikkusilta

Raippaluodon silta

Pietarsaaressa

Kokkolareissu oli meidän pisin reissumme, kolmen yöpymisensä kanssa, ja jäi myös toistaiseksi viimeiseksi. Seuraavan kesän näyttelyt olivat Mikkelissä, jossa pyörähdettiin vain päiväreissuilla. Itse Maatalusnäyttelyt alkoivat olla pienoinen kutistunut pettymys, ja toisaalta pidemmälle reissulle oli hankala lähteä. Olin nyt myös itsekin jo koko kesät töissä, joten oli hankalempaa saada lomia sellaiseen aikaan että kaikki olisivat päässeet reissuun yhtäaikaa. Lisäksi asun 200km päässä muista ja asuin avoliitossa, eikä kumppania mokomat reissut kiinnostaneet. Ei siis oikein ollut ketään, joka olisi halunnut minun kanssa kaksinkaan reissata.

Mikkelissa tosiaan pyörähdettiin vuonna 2010 päiväreissulla, ja kiinnostavinta olivat vanhoihin armeijan rensseleihin pukeutuneet ihmiset, ja valjastetut hevoset. Ja tottakai lapinlehmät ja kyytöt kiinnostivat. Muuten alue oli aika nopeasti kierretty, ja kotiin palattu.Viiden vuoden ajan joka vuosi kierrettiin näyttelyt, ja nämä oli sitten toistaiseksi ainakin viimeiset minulle.

No miten tämä liittyy alun geokätköpohdintoihin? No, olishan noilla reissuilla muutaman maakunnan kätköjä saanut kerättyä. Vaiko jopa ahvenanmaata lukuunottamatta kaikki? Turha sitä ehkä niin on miettiä, mutta nyt kun olisi osaamista ja välineet kyseisen harrastuksen harjoittamiseksi, ei olekaan enää mahdollista lähteä tuollaisille reissuille. Auton lainaaminen Kärkölästä olisi vaivalloista, eikä omaa ole. Julkinen liikenne alkaa heti maksamaan mansikoita, kun lähtee pois Tampereen alueelta, ja vähän lisää mansikoita sitten kun opiskelijakortista joutuu joskus luopumaan. Ja julkisella liikenteellä on riippuvainen niistä reiteistä ja niistä aikatauluista. Viimeviikollakin jouduttiin luopumaan illan kätköreissusta kauempana oleville kätköille, koska todettiin ettei busseja enää kulkisi takaisinpäin tarpeeksi myöhään. Onneksi lähikätköjä riittää vielä ainakin tämän kesän tarpeiksi.

Ja viimeaikoina autottomuus on harmittanut vähän muutenkin. Kaverit asuvat ympäri Suomea, ja joukkoliikenne auttaa lähinnä kaupungin sisällä. Autolla kotiovelta Kärkölään ajaisi alle kahdessa tunnissa, junalla kaksi ja puoli tuntia on odotteluineen se minimi jos bussiaikataulut ja junat osuvat täsmälleen kohdilleen, ja kovin myöhään ei voi reissata kun sitten ei bussit kulje, ja ei aina junatkaan. Ja kissojen ja tavaramäärän kuskaaminen junassa on melko raskasta, vaikka se onnistuukin. Jos minulla olisi oma auto, olisin päässyt jopa heinähommiin kesällä. Olisin vaan lähtenyt liukuvan työajan puitteissa ajoissa töistä, ja ajanut Kärkölään, ja sitten joko yöllä tai seuraavana aamuna takaisin suorana töihin. Yritäppä samaa junalla... Auton kanssa harrastaminen helpottuisi muutenkin. Nyt busseilun seurauksena usein nelituntiseksi vierähtävä ratsastusreissu sujuisi kahdessa tunnissa, voisin kokeilla myös muita talleja (sellaisia joihin ei pääse bussilla), pääsisin kokeilemaan jousiammuntaa joka nyt on mystisten bussireittien takana...

Mutta kun en minä tiedä mitään autoista enkä osaa ostaa kuitenkaan hyvää... Haaveilenpa silti pitkästä aikaa pääseväni spontaanille Suomiseikkailureissulle, jossa reitti muotoutuu vasta matkan aikana, ja matkalta löytyy kaikkea yllättävää, ja vaikka kuinka paljon kätköjä! Nyt saattaisin saada sille reissulle taas kiinnostunutta seuraakin! Ja kuin kivaa olisi tehdä tällainen reissu ihan kaksin <3