| Kosken kuohuja katsellessa |
Me päätettiin aloittaa kissojen kanssa uusi harrastus, nimittäin ulkoiluretket myös ihan kotipiirin ulkopuolelle! Ulkoileminen ja pidemmätkin lenkit ovat sujuneet niin hyvin, että päätimme koettaa onneamme. Kissat siis koppaan, ja autoon, ja kohti uusia seikkailuja! Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Myllykylän kosken ranta, jota olen halunnut jo pidempään käydä katsomassa. Muutamaan kertaan pohdittiin autossa matkalla kohti kohteeseen, että me ollaan kyllä ihan hulluja, ja että eivät nuo suostu lähtemään autolta mihinkään!
Toisin kuitenkin kävi. Kuljetuskopassa kaksikko oli tuttuun tapaan rennosti ja rauhallisesti, vaikka nyt olikin poikkeuksellisesti valjaat päällä. Kopasta tultiin myös ulos iloisesti, ja oikeastaan vasta kun kosken kohina alkoi kuulua, heräsi pieniä epäilyksiä. Rauhallisella juttelulla ja suostuttelulla molemmat kuitenkin rohkaistuivat, ja jännityksestä huolimatta kumpikaan ei ryhtynyt panikoimaan. Mitä mahtoivat ajatella asiasta, sitä on hankala sanoa!
Ihan ällistyttävää miten nämä ovat oikeastaan ilman minkäänlaista tarvoitteellista opetusta oppineet nätisti seuraamaan taluttajaa, ja tottuneet siihen ettei yllättäviä asioita kohdatessa tarvitse aina ensireaktiona panikoida ja rynnätä pakoon. Vaikka selvästi tilanne vähän jännitti, niin silti nuo pienet eläimet rauhoittuivat rauhallisella juttelulla, ja luottivat meihin! Tässä on siis on Viima, joka on ensimmäisiä kertoja ulos joutuessaan parkunut kauhusta ja yrittänyt rynniä silmittömästi pakoon, ja Myrsky, jonka mielestä kaikki uusi oli vähintään alamaailman petoja!
Otimme reissusta myös videota. Tällä kertaa en ympännyt mukaan musiikkia, sillä kosken kuohunnan ääni oli oleellinen osa meidän retkeä.