Kun tässä kesän aikana ei ole oikein mitään erikoisempaa ja kamalan aikaavievää tekemistä ollut, olen tarttunut taas vanhaan harrastukseen, lukemiseen! Ja sitä onkin tässä tullut sitten harrastettua oikein kunnolla. Aloitin viimeisestä Harry potterista, kun en vielä ollut lukenut sitä suomeksi. Ja sitä lukiessani tajusin että siitä on niin kauan aikaa, kun olen viimeksi pottereita lukenut + että vitosen ja kutosen olin lukenut vain englanniksi, että monessa kohtaa piti miettiä että mitähän tämäkin kohta tarkoitti ja että mitenköhän se silloin siinä ja siinä kirjassa meni.
Siitä innostuneena aloin lukea koko sarjaa läpi uudelleen. Itseasiassa ihan mielenkiintoinen kokemus, sillä vaikka pahin pottervillitykseni onkin jo mennyt ohitse, potterit ovat silti edelleen hyviä. On ihana lukea kirjoja ja kirjasarjoja jotka on hyvin suunniteltuja. Varsinkin sitten kun sarjaa lukee uudelleen niin aina huomaa jotain joka oli jossain jo vihjeenä tulevasta vaikka aiemmin sitä ei huomattu jne. Sellaiset sarjat jotka etenevät kuin kauniit ja rohkeat, joille ei ole suunniteltu heti alusta alkaen selkeää juonta ja loppua, alkaa käydä puuduttavaksi viimeistään jossain kymmenennen osan tienoilla:D
Toinen Sarja (mihin olen yleisen hehkutuksen vuoksi tarttunut) on ollut tuo Twilight-saaga, josta nyt olen lukenut kolme ensimmäistä. Sanoisin sitä jokseenkin ylisiirappiseksi. Minua häiritsee syvästi se, miten Bella tuntuu olevan aivan epänormaalin rakastunut. Hei, minä ainakin vähän edes ihmettelisin tai kauhistuisin jos joku sanoisi tuijotelleensa minua monena viikkona joka yö kun nukuin. Vaikka miten olisin rakastunut:D Ja muutenkin.. Bella vaikuttaa usein lähinnä siltä että se on ihan pilvessä. Ei tuollainen ole ihan tervettä:D Yksi kirja on vielä lukematta, toivottavasti se on vähemmän ylisiirappinen verrattuna edellisiin.
Pottereista on jäljellä kolme kirjaa, vampyyritarinoista yksi (jota ei siis ole suomennettu vielä). Seuraavana listassa varsinaisista sarjoista on Maameren tarinat (kirjat 1-3 lainattu kirjastosta, ei vielä aloitettu) ja Sormustenherra. Sormustenherran lukemisen aloitin Hobitti eli sinne ja takaisin-kirjalla, joka nyt on puolivälissä, ja tykkään siitä kyllä:)
Yksittäisiäkin kirjoja on tullut luettua, mm. Jonathan Stroudin Samargandin Amuletti (joka tosin ilmeisesti onkin sarjan eka osa), joka oli yllättävän hyvä ja varsin erilainen verrattuna muihin lukemiini fantasiasarjoihin. Jos jatkoa siihen on, niin voisi lukea eteenpäinkin. Se ei siis periaatteessa ole yksittäinen tuttavuus, mikäli kirjastosta löytyy jatko-osia. Yksi varmasti yksittäinen oli kuitenkin Ennuskivien mahti, joskin se oli jokseenkin typerä kirja. Juoni oli melko omituinen, dialogi kliseistä ja juttu jotenkin lapsellinen..
Wäy, no. Seuraavaksi kirjastolistalla on jatko-osa samargandin amulettiin, lisää maameren tarinoita kunhan edelliset on luettu, ja sormustenherrat. Ostolistalla on uusi fruitsbasket, mutta se ilmestyy vasta heinäkuussa ja varmaan suomen kauppoihin elokuun puolella. Siinä on yksi tosi hyvä sarja, hyvin suunniteltu, ja toteutettu, koskettava, ja vaikka siinä on todella paljon hahmoja, minäkin pysyn perässä! Yksikään hahmo ei ole liikaa siinä! Nam. Harmi että uusin on myös viimeinen osa, mutta parempi niin ettei venytetä turhaan liikaa hyvää sarjaa:) Sen voisi lukea uudelleen kunhan viimeisen kirjan saa hyllyyn...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti