keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Seikkailuonnistumisia

"Annetaanko emännän tänään puhua itestään omassa blogissaan?"
"No jos tän kerran, en mä ainakaan sille jaksa nyt poseerata."
"Joo joo ihansama, mutta katoppa tota pikkulintua! Aika herkku!"
Viikonlopun helteet jäivät lyhykäisiksi, ja päädyttiin toiseen ääripäähän melkein yöpakkasille. Kieltämättä illalla nukkumaanmennessä huokaisee helpotuksesta makuuhuoneeseen palanneen viileyden vuoksi, ja kissatkin ovat toipuneet läkähdyksestä. Silti lämpimissä kesäkeleissä on omat etunsa. Ulkoilu ainakin on mukavaa, ja jos vähän vielä olisi lämpimiä pidellyt, olisin voinut uskaltautua jopa uimaan! 


Viikonloppuna me talsittiin läheiselle Makkarajärvelle katselemaan maisemia, ja pelaamaan hieman Ingressiä. Heti alkuunsa koin kunnon onnistumiskokemuksen: Puhelimen näyttöä ja peliä tuijottaessani en tullut katsoneeksi jalkoihini, ja astuinkin sitten pitkospuilta huti. Ensin upposi jalka, ja sitten olinkin jo takapuolellani suossa. Samaan syssyyn iskin kämmeneni mojovasti noihin pitkospuihin, ja sain kämmenen täyteen tikkuja... No, ei muuta kuin takaisin jaloilleen ja jatkamaan matkaa: päätettiin nimittäin lähteä hakemaan vielä yksi geokätkö "ihan tästä läheltä". 


Se "ihan tästä läheltä" oli reilu kilometri linnuntietä, josta me sitten lähdimme myös oikaisemaan. Paha vain, että se mukavan oloinen metsäreitti jota seurasimme, johtikin suoraan melkoisen märälle suolle. Ja kyse ei tosiaan ollut mistään lenkkipolusta; sellainen olisi kiertänyt sieltä vähän kauempaa, mutta me päätimme oikaista ja jättää pitkospuut nössöille. Melkoista taiteilua se sitten olikin, mättäältä mättäälle ja juurakolta juurakolle loikkimista. Ei sitä nyt takaisinkaan voinut kääntyä, kun "ei sinne pitkä matka ole". Pikkuhiljaa voisi muuten oppia, että kun me lähdetään metsälenkille "ihan tähän lähelle", niin kannattaa matkan oletetusta lyhyydestä huolimatta varata mukaan vettä ja evästä. Ei me kuitenkaan ajoissa kotiin päästä, vaikka kuinka yritettäisiin linnuntietä (tai varsinkaan silloin).


Lopulta pääsimme kätkölle hienojen maisemien ääreen. Näkymät olivat puiden lomasta Hervantajärvelle asti, ja kalliolle olisi voinut jäädä istumaan pidemmäksikin aikaa ellei olisi nälkä hiipinyt vieraaksi. Maastossa seikkailu on aina yhtä jännää, eikä tarvi edes mennä kauas kotoa niin voi löytää itsensä vaikka minkälaisista maisemista (tai suosta). Ensikerralla vaan eväät mukaan, niin onnistuu paremmin!


Ja jos puhutaan tämänpäiväisistä onnistumisista, niin onnistuin tänään ensimmäistä kertaa ajamaan autoni (kyllä, olen ollut auton onnellinen omistaja kohta kaksi viikkoa!) kertayrittämällä ilman venkslausta suoraan parkkiruutuunsa, ja ainoastaan yhdellä korjausliikkeellä sopivan keskelle sitä kapoista ruutua! Ottaen huomioon, miten (nolottavan) pitkään ja hartaasti ähräsin sitä siihen rakoseen ensimmäisellä kerralla, tässä on tapahtunut huimaa kehitystä! 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kuuma!

Se on kesä nyt!
Sisällä on on ollut likelle kolmekymmentä astetta lämmintä, 29,2 näyttää mittari nyt kun parvekkeen ovi ollut tunnin auki. Helle on muuttanut kissat ihan lahnoiksi! Ei komenneta leikkimään, ei tulla ovelle vastaan, röhnötetään vaan jossain, ja läähätetään jos vähänkin yritetään leikittää. Ja kyllä täällä kaksijalkaisillakin on hiki! Luvattuja ukkoskuurojakaan ei näy missään, ja ennustuksetkin on jo muuttuneet kesymmäksi. Piti kirjoittaa tähän, kuinka nyt viikonlopun aikana ollaan käyty metsälenkeillä, ja jopa kätköilemässä. Ja toki kissojen kanssa ulkoilemassa! Sen sijaan taidan mennä kylmään suihkuun heti kun Mikko sen vapauttaa... Kuumuudessa sisällä ei oikein ajatus liiku, että pystyisi kirjoittamaan mitään järkevää! Ulkona on ollut mukavasti viileämpi kuin sisällä, joten siellä on tullut oleskeltua enempikin.

"Älä valita, sulla ei sentään oo turkkia päällä!"

perjantai 23. toukokuuta 2014

Mitä tuli kuvattua?

Tilasin viikonloppuna vuoden 2013 kuvat vuosialbumiin. 200 kuvaa, joiden olisi tarkoitus toimia päiväkirjamaisena kuvauksena kuluneesta vuodesta. Olin jo aiemmin tilannut 2012-2013 kuvakirjan kissoista juuri tätä albumia silmällä pitäen - ettei koko vuosialbumi täyttyisi kissakuvista. Sitten valkkailin vuoden parhaimpia kuvia, ja karsin kunnes tuli 200 täyteen. Eilen sitten laittelin tilatut kuvat järjestykseen albumiin. Ja kuinkas sitten kävikään..


Kuvia kissoista, kuvia kissojen levittämistä roskista ja niiden tonkimista kukkaruukuista, kuvia kylpyhuoneen sotatantereesta kissanpesun jälkeen, kuvia kissoista muuttolaatikoissa, kuvia kissoista uudella sohvalla, kuvia kissoista uudella parvekkeella, kuvia kissoista joululahjakasseissa, kuvia kissoista vihreällä nurmikolla joulukuussa, kuva ensimmäisestä (ja ainoasta) löytyneestä irronneesta kissan maitohampaasta... Hups?

perjantai 16. toukokuuta 2014

Myrskyn arkea

Päivä kuvina, osa 4/5, "hippusen" myöhässä. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän, ja innolla tartuimme mukaan vaikka sitten vähän loppu venyikin kun ei mitään eriskummallista arkikuvattavaa löytynyt. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. En ole ihan tarkkaan enää perillä siitä, että kuka tämän hasteen on saanut ja kuka ei, mutta kokeillaan ottaisiko Kattimania haasteen vastaan!

Sateisessa kevätillassa ulkoiluttamassa koi... kissaa!
Tälläkertaa esittelen vähän Myrskyn arkea! Keväällä kollipoika alkoi aika yhtäkkisesti yöllisen mouruamisen, sekä makuuhuoneen oven ja ulko-oven (etenkin postiluukun) paukutamisen. Ensin kokeiltiin jättää huomiotta, sitten kokeiltiin sähistä rangaistukseksi, epäiltiin syyksi aikaistuvaa auringonvaloa, hankittiin pimennysverhot (jotka myöhensivät kyllä mukavasti huudon alkua), mutta maukuminen jatkui. Illalla kissa leikitettiin aina ihan läähätyksiin asti (kunnes sen kunto kasvoi, enää ei läähätä!). Sitten koitettiin kasvattaa ruokamäärää illalla, ja jättää niille pulmapeleihin raksuja löydettäväksi, kunnes alettiin pohtia että saavatko ne nyt ruoasta liikaa energiaa. Sitten koitettiin vähentää ruokintaa eikä sekään ollut hyvä. Korvatulpat olivat ainoa toimiva ratkaisu.

Sitten päätettiin ottaa kaikki mahdolliset keinot yhtäaikaa käyttöön: huuto jätettiin huomioimatta aivan täysin, yöksi pimennysverhot, päiväruoka-annosta pienennettiin, mutta tarjoiltiin se hitammin järsittävänä ja sulavana raakalihana, iltaruokaa iso annos. Ruoka-aikoihin otettiin tiukat rutiinit myös vapaapäivinä, eli kissoille ruokaa kun kello tulee kahdeksan, ja sitten vaikka jatkamaan unia, jos tarvis. Päivisin Myrsky saa leikitystä ja huomiota, mutta iltaleikitykset me korvattiin ulkoilulla. Tähän ratkaisuun päädyttiin, kun todettiin kissan olevan paljon väsyneempi ja rauhallisempi ulkoa palatessa, kuin leikityksen jälkeen. Niin, ja kun se kuitenkin selkeästi ilmoitti haluavansa ulos...

Nyt kun ulkoiluun on muodostunut rutiini, on postiluukun paukutus vähentynyt ihan dramaattisesti. Yöhuutaminenkin on merkittävästi uuden rutiinin myötä vähentynyt, ja meillä nukutaan taas hyvin! Ja arvatkaa mitä! Myrsky on oppinut kulkemaan oikein nätisti hississä, ja pikkuhiljaa lyhyitä matkoja jopa vierellä talutushihnassa!


Ulkoilu on ollut melkoisen jännää: ollaan kohdattu koiranulkoiluttajia ja muita ihmisiä, ja kyllä, narunjatkona kulkeva kissa saa huomiota! Tuntemattomista ihmisistä saa juttuseuraa, eräskin töistä kotiin palaamassa ollut tuli rapsuttelemaan kissaa ja juttelemaan kurjasta työpäivästään. Myrsky tarjosi tassuterapiaa! Varmaan myös jo aika moni lähialueen koiranomistaja tietää, mitä on tulossa, jos nurkan takaa kuuluu "kss kss, Myrskyy, ktss ktss" huutelua. Myrsky pörhistelee kyllä koirille, mutta ei juokse pakoon. Polkupyörätkään eivät enää ole liian pelottavia, ja vieraita ihmisiäkin säikytään vain etäältä: jos ne tulevat kosketusetäisyydelle, Myrsky hiippailee häntä pystyssä vastaan tervehtimään!

Mutta entäs Viima?

"Valjasta kuule ihan ittes, en oo tulossa alas täältä!"

tiistai 6. toukokuuta 2014

Vähän perinteisempää arkea

Töistä kotiuduttu,
käsilaukku viskattu
keskelle pöytää.
Päivä kuvina, osa 4/5. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän, ja innolla tartuimme mukaan. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. Tänään lähtee haaste Naukulan Mammalle ja uudelle tulokkaalle!

Pari päivää jäi välistä, kun ei ollut oikein mitään kuvattavaa, ja vapaapäivätekemiset oli jo aika hyvin esitelty. Tässä kuitenkin vähän sitä normaalimpaa ei-niin-lomailuarkea. Siirryin toukokuun alusta osa-aikaisesta täysiaikaiseksi töissä, mikä tarkoittaa, että maanantai ja tiistaikin ovat nyt työpäiviä. Vielä on kuitenkin ajankäytön hallinnassa opeteltavaa, jos töistä tulee juosten kotiin 16:20, ja pitäisi olla jo 16:45 syönyt, vaihtanut vaatteet, ja odottamassa kyytiä tallille. Minun arkeeni kuuluu se, että olen aina myöhässä. Vaikka miten yrittäisin, niin aina tuntuu kello juoksevan kovempaa kuin minä. Onni on liukuvat työajat!

Rikuponi
Tänään oli taas ratsastustuntipäivä, ja perinteiseen arkityyliin huomenna odotettavissa lihasjumeja. Pitäisi jaksaa käydä salilla, tai muuten treenata lihaksia muutoinkin kuin kerta viikkoon. Niin, ja venytellä ja lämmitellä. Kunto on kasvanut jo sen verran, etten ihan tolkuttomasti hengästy, mutta lihasvoima olisi ihan hyödyksi itsensä pystyssä pitämisen kannalta.

Kuluneen syksyn, talven ja kevään aikana minusta on pikkuhiljaa sukeutunut poniesteratsastajan sijaan kouluhevosratsastaja, ja se on vaatinut ihan uusien istumalihasten löytämistä. Isossa harjoitusravissa työskentely onkin vähän eri juttu, kuin poniravissa keventely. Paljon on kyllä tullut opittua, ja jos olisi auto, kävisin kyllä vaikka yksityistunneilla silloin tällöin! Tai sitten houkuttelisin Mikon mukaan paritunnille :P

Tuo mittari ei kyllä tiedä
mistään mitään, mutta sitten kun se
näyttää 50 astetta, voi saunaan
hyvillä mielin mennä.
Kotiinpäästyä olikin jo sauna lämpiämässä. Ja hanastakin tulee jo lämmintä vettä vaihteeksi, aamusta iltaan jatkunut kaukolämpökatkos päättyi juuri sopivasti, että pääsee suihkuun ja saunaan pesemään heppapölyt ja hiet pois. Kaukolämpö on ihmeellinen asia tämmöiselle maalaiseläjälle. Ensin sitä ajattelee, että eihän sen puuttuminen haittaa, kun lämmitykset on joka tapauksessa olleet pois päältä jo ainakin kuukauden. Sitten kun hoksaa, että se itseasiassa lämmittää sen hanaveden, niin päättää olla pistämättä astianpesukonetta päälle, koska eihän kylmä vesi pese. Kunnes tajuaa, että ehkä se kone lämmittää sen vetensä itse... aina joskus sitä osoittautuu blondivitsien arvoiseksi!

Myrskyn kanssa leikittiin hetki ratsastusraipalla (koska sen jahtaaminen on ihan hurrrjan jännää) kotiin tullessa ennen kuin sysäsin ratsastuskamppeet eteisen nurkkaan ja päästin kissat parvekkeelle. Ja kuten ihan aitoon arkeen kuuluu, jälleen kissat olivat erittäin söpösti ja kuvauksellisesti parvekkeella, kun itsellä oli kameran muistikortti kiinni koneessa, ja toisesta kamerasta akku loppu. Niin, ja kun pääsin kuvaamaan, ne tulivat pällistelemään minua... Kamerahan ei koskaan ole siellä missä sitä tarvitsisi silloin kuin sitä tarvitsisi. Yhden huonolaatuisen kuvan sain kuitenkin napattua ikkunan läpi ennen kuin tilanne oli ohi..


Tänäiltana olisi tarkoitus enää saunoa, katsoa hetki televisiota ja käpertyä nukkumaan. Tai ehkä kirjoittaa hetki. Tälläkin hetkellä tekstinkäsittelyohjelma on taustalla tuijottamassa minua syyttävästi: tarina on kirjoittamista vaille valmis, mutta kun sopivan aloituksen keksiminen on hankalaa, ja liikkeelle lähteminen vaikeaa. Tyhjän paperin syndroomaksiko sitä kutsutaan? Sen sijaan tyydyn hiomaan tarinan aikajanaa, joka on ollut työn alla jo kuukausia... Pitää ottaa tavoitteeksi saada tämän viikon aikana ensimmäinen luku kirjoitettua. Sen jälkeen se lähteekin varmasti omalla painollaan eteenpäin.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Hyötyapulaiset

Päivä kuvina, osa 3/5. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän, ja innolla tartuimme mukaan. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. Tänään lähtee haaste Afenille!

"Tiellä? Minäkö?"
Tämä pitkä viikonloppu ei kyllä kuvaa yhtään sitä arkea, mihin me yleensä ollaan totuttu. Siispä jotta ei ihan loikoilulta näyttäisi, niin tälle päivälle julkaisenkin viimeviikkoisia kuvia. Ne oli otettu itseasiassa tätä haastetta varten, mutta jäivät sitten julkaisematta kiireen ja kiinnostavien kuvien vähyyden vuoksi. Arkipäiviin liittyy yleensä töitä, siitä ei hirveästi ainakaan kovin kiinnostavia kuvia saa. Ja sen jälkeen roolipelejä, tai ratsastustuneja. Tai sitten sitä opiskelua. Aika paljon siis sellaista, josta ei oikeastaan kuvia tule otettua.

Ennen kaikkea meidän arkeen kuuluu kuitenkin kaksi tämmöistä karvaista yltiöuteliasta hyötyeläintä. Yleensä opiskeluhommat hoituvat tietokoneella, mutta aina välillä tulee poikkeuksia. Harjoitustehtävää varten piti piirtää kuvia esimerkkikäyttöliittymistä suunnittelemaamme ohjelmistoa varten. Koska kuvat sai piirtää käsin, oli homma helppo siirtää parvekkeelle. . Viime viikolla oli vielä lämmintä ja aurinkoistakin, joten mikäpä siinä! 


Kissojen mielestä vaan oli ihan hirmu kiinnostavaa, kun yhtäkkiä teinkin koulujuttuja ihan kummallisessa paikassa! Eihän se nyt ollenkaan käy laatuun, että kissojen tähystystasolle levitellään jotain papereita! Sisälle siirtyminenkään ei oikein auttanut... piirtäminen on hieman vaikeaa, jos joku kiehnää kynää vasten!




"Pois siitä kuvaamasta, ja houkuttele nää vaikka syömään!"

Näppäimistön yli käveleminen on sitten oma lukunsa... eräs karvajalka onnistui deletoimaan tämänkin postauksen kertaalleen ennen kuin ehdin sen tallentaa ja julkaista.. Tällaista meidän arki sisältää, enemmän tai vähemmän joka päivä!

perjantai 2. toukokuuta 2014

Perusvapaapäivä

Päivä kuvina, osa 2. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. Tänään lähtee haaste vaikkapa Myrskylle ja Minnalle!


Tämä päivä oli rento vapaapäivä, kun käytin ylityövapaita pois. Tarkoitus oli päivällä pelata ingressiä, mutta toukokuinen kirpeä lumisade vesitti ne suunnitelmat: älypuhelimet ei kauheasti tykkää kastumisesta, ja peliä pelatessa ne pitäisi ottaa pois taskun suojista. Kun lumisade sitten lakkasi, päätimme viedä kissat ulos, kun eilen illalla ei viitsittykään. Viimakin pääsi mukaan, ja olikin yllättävän rauhallinen heti alusta alkaen. Rappukäytäväkään ei ollut NIIN kamala kuin edellisellä kerralla. Myrskyllä sen sijaan oli murha mielessä heti alkuunsa...


Oksalta toiselle säksättäen vilistävä orava härnäsi kissaparkaa ihan kunnolla. Olisi nyt edes livahtanut näkymättömiin, mutta ei, kun tarvitsi seurailla kissaa ja tuijotella ja säksätellä yläilmoista... Hurjine metsästäjänvaistoineen Myrsky pääsi kiipeämään puuhun jopa metrin verran ennen kuin luovutti. Tujotus sensijaan jatkui pitkään ja hartaasti!

"Anna tulla vaan!"
"Nyt kotiin sieltä.."
Iltapäivästä sitten keksin kuningasajatuksen. Hyvää vauhtia mustumassa olleet banaanit ja jääkaapissa lojuneet vanhenevat munat pääsivät yllättävään hyötykäyttöön, kun lähdin harjoittamaan kokeilevaa kokkausta. Ette ikinä arvaa mitä näistä aineksista syntyi!


Kolme munaa ja kolme banaania, ja hyppysellinen vaniljasokeria. Niin, ja toki vähän rasvaa pannulle. Ei mitään muuta. Ja siitä syntyi hämmentävän hyviä lettuja! Ensikerralla kun noita teen, voisi kuitenkin laittaa vähän enemmän munia, josko sitten alkaisi letut pysymään koossa nopeammin.  Nyt nuo ehtivät vähän mustua ennen kuin olivat siinä kunnossa, että niitä pystyi kääntämään. Liian aikaisesta kääntämisestä seurasi banaanilettusilppua... Mutta lievästä tummumisesta huolimatta nämä kelpasivat normaalilettuja karsastavalle Mikollekin :D


Illasta vietettiin sitten reilu kaksi tuntia ulkoillen ja Ingressiä pelaten ensin kavereiden kanssa ja sitten vielä kaksin. Vallattiin Vuoreksen kaupunginosa, ja ajettiin vastapuoli pois myös pohjoishervannasta. Yksi vastapuolen edustaja tavattiin jopa ihan kasvotusten, ja hetki taisteltiin samasta portaalista ennen kuin kaksi voitti yhden, ja hän luopui tehtävästä :P Sitten palattiin kotiin syömään ja loikoilemaan. Semmoinen perusvapaapäivä.


torstai 1. toukokuuta 2014

Ikkunanpesupäivä!

Kiitokset Pikkupetojen blogille haasteesta! Tässä haasteessa kerrotaan kuvin ja sanoin meidän päivästä viiden päivän ajan, ja haastetaan joka päivä uusi blogi mukaan! Facebookissa osallistuin vimeviikolla tähän haasteeseen, ja nyt vihdoin vapun kunniaksi voisi aloittaa tämän täälläkin. Ihan ei kaikki haasteen kuvat mene päivälleen oikein, koska aloitin niiden napsimisen jo jonkin aikaa sitten ja julkaisen myöhässä. Haitanneeko tuo kuitenkaan mitään.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu?
Vappua meillä juhlistettiin kerhon saunaillan merkeissä eilen, mutta tänään ollaan vietetty ihan kotipäivää. Jos joku on yrittänyt saada minua kiinni, niin ei onnistu: unohdin puhelimeni kaverin autoon ja saan sen takaisin joskus illalla. Siksipä tänään ei olla pelattu ingressiäkään, vaan puuhattiin jotain ihan muuta. Kuten ylläolevasta lähikuvasta näkee, meidän ikkunat olivat pahasti pesun tarpeessa. Pieniä nenän ja tassunjälkiä ja aivastusjälkiä täynnä. Tuumasta toimeen siis!


Ikkunasta näkee taas läpi, ja kissoilla riitti ihmeteltävää. Ihan kummallista kun yhtäkkiä ikkuna avautuikin! Ei tosin kokonaan, sillä tuon ison ikkunan ulompi lasi oli vähän tiukalla enkä sitten viitsinyt sitä alkaa riuhtomaan: saihan sen parvekkeenkin puolelta pestyä. Samaan syssyyn pestiin sitten pykkiä ja astioitakin. Apulaiset varmistivat, että työn laatu on riittävää, ja että ulkopuolisetkin tietävät meidät lemmikinomistajiksi: puhtaissa vaatteissa on jo karvaa!

Astianpesukoneeseen tunkeutuminen olisi kissan mielestä kovin kivaa. Ihmiset olivat kuitenkin penseitä ja sysivät Myrskyn pois. Huutava vääryys! Illalla viedään varmaan Myrsky lenkille, tai sitten käydään pelaamassa ingressiä. Tai sitten istahdetaan sohvalle katsomaan elokuvaa, sekin on ihan hyvä vaihtoehto. Tänään puhdistettiin myös kaikki pellettihiekkalaatikot, ja pestiin ja vaihdettiin puhtaat pelletit tilalle. Tästä touhusta ei kyllä harmillisesti tullut otettua kuvia :D Meidän hiekkalaatikkojärjestely kun on nykyään melkoisen mielenkiintoinen ja epätavallinen. Ehkä siitä voisi kertoa joskus ihan omassakin postauksessaan.

Koska julkaisen tämän postauksen nyt, enkä vasta illalla kun ollaan päätetty mitä tehdään, julkaisen tässä pari pääsiäismaanantain ulkoilukuvaa Myrskystä! Se vetää ulkona kuin koira, määrätietoisesti eteenpäin ja fleksi tiukalla. Tälle reissulle Viima ei lähtenyt mukaan, koska kiipesi eteisen kaapin päälle korkeuksiin valjaat nähdessään...

 

Viimakin on kyllä viimeaikoina ulkoillut, mutta silloin oli jo senverran hämärää ettei kuvia tullut. Kotimatkalla tavattiin koira, ja Viima oli yllättäen se rohkeampi ja tassutteli lähemmäs katsomaan mikä ihmeen rontti on kyseessä. Ei sentään kosketusetäisyydelle, mutta silti lähemmäs tarkastelemaan. Myrksy sensijaan alkoi pohtia, että miten läheisiin mäntyihin pääsisi karkuun... ja kun ei päässyt, tyytyi pörhistelemään ja tuijottamaan.

Nyt on ruokalevon paikka, mutta ehkä ulkolenkki uusitaan vähän myöhemmin illalla :) Haastan mukaan Pissasirkuksen Riksun!


"Väsyttäviä tämmöset siivouspäivät!"
"No mitäs tunget nokkas joka paikkaan!"