keskiviikko 28. elokuuta 2013

Matot ja ruokailu kuuluvat yhteen

Meillä syödään silloin tällöin raakaruokaa. Tänäänkin oli tarjolla broilerin siipiä, ja tarjoilu suoritettiin siististi kylpyhuoneessa: lattia on helppo huuhdella, eikä mattoja ole lähimaillakaan. Ei siis veriroiskeita pitkin asuntoa? Myrsky oli toista mieltä. 


Eteismatto oli selkeästi parempi teurastusalusta, ja sinne mokoma oli saaliinsa kaikessa hiljaisuudessa kantanut. Kissanpäiviä Sijaiskodissa- blogista olen myös lukenut monesti, kuinka siellä Myrskyn kaima käyttää eteismattoa ruokailualustana. Onkohan tässä nyt joku sellainen kissamainen itsestäänselvyys, että matto kuuluu ruokailuun, ja en vain tyhmänä kaksijalkaisena ole asiaa vielä tajunnut?

ps. Kissa ja saalis palautettiin takaisin kylpyhuoneeseen heti kuvan ottamisen jälkeen. Kaikki hyvin. 

maanantai 26. elokuuta 2013

Projekti: Uusi sohva jätetään rauhaan!

Ennen muuttoa minulla oli kivikautinen (no ainakin 50v vanha) sohva, joka oli kissan repimä jo ennen minulle tuloa, ja joutui yhdestä kulmastaan vielä kovemmin revittäväksi minulle saapumisensa jälkeen. Monet varmasti ajattelevat, että sohva kissakodissa on menetetty tapaus, koska kissat repivät huonekaluja vähintään ihan kiusallaan, jossei muita syitä ole. Me ei kuitenkaan uskota tällaiseen humpuukiin; ei kissa ole niin älykäs, että osaisi suunnitella kostoa tai kiusantekoa (yhtään kissoja väheksymättä!). Muutaman viikon päästä meille onkin tulossa ihka uusi sohva, ja suunnitelmat sen suojeluun on tehty ja valmistelut kissojen suhteen on jo aloitettu!

Meidän valinta. Twin vuodesohva Maskusta. Meille tuo tosin tulee
harmaana, kuka nyt lemmikkikotiin (tai muutenkaan) valkoisen
sohvan tahtoisi sotkettavaksi?
Kissaa ei voi opettaa olemaan raapimatta, sillä se kuuluu kissan luonnolliseen käytökseen. Karkean pinnan kynsiminen huoltaa kissan kynsiä. Lisäksi se on tapa merkata reviiriä; raapimisesta jää näkyvä jälki, ja lisäksi kohteeseen tarttuu kissan oma tuoksu. Näillä merkeillä kissa tekee olonsa kotoisaksi, ja viestii myös muille olemassaolostaan. Raapiskohde toimii myös venyttelyapuna, jotta kissa pysyy notkeana: kynsillä kiinni, ja piiiitkä venytys selkälihaksille. Raapiminen on kissalle myös mahdollisuus "tuulettaa tunteitaan" ja purkaa esimerkiksi intoa tai jännitystä.

Viimeksi mainittu ilmeni yksiössä asuessani niin, että kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin, kissat tulivat ovelle tervehtimään, ja pyörähtivät sitten raapimaan jotain sopivan lähellä olevaa kohdetta. Tässä tapauksessa eteisen seinään nojaavaa silityslautaa ja sohvannurkkaa, josta oli suora näköyhteys eteiseen. Meillä oli toki silloinkin raapimispuu, mutta sitä ei näissä tilanteissa käytetty, koska olihan se kaukana eteisestä, nurkan takana. Luvallisten raapimispaikkojen pitäisi olla siellä, missä kissat tykkäävät raapia.


Meidän kiipeilypuut! Toinen kuva on vanha, koska uudessa asunnossa en pääse eteisessä
 tarpeeksi kauas puusta, että saisin sen kokonaisena kuvaan :D 

Nykyään meillä on rapimispuut eteisessä, ja niitä myös käytetään. Myrskyllä ja Viimalla ei ole ollut vaikeuksia jakaa yhtä raapimispaikkaa (onhan puussa useampi "jalka"), mutta jos kissat eivät ole tarpeeksi läheisiä, omat raapimispaikat ovat hyödyksi. Puita on kuitenkin nykyisellään eteisessä kaksin kappalein. Eteinen on siis kunnossa, mutta olohuoneessa ei tämän järjestelyn seurauksena ollut yhtään luvallista raapimispaikkaa! Kuitenkin sohva tulee olemaan juuri siellä, ja sehän olisi puisten huonekalujen rinnalla ainoa mahdollinen raapimispaikka, jos raavituttaa. Asialle oli siis tehtävä jotain!

Kannattaa tarkkailla sitä, millaisia paikkoja ja materiaaleja kissa tykkää raapia, ja valita sallitut raapimiskohteet sen mukaan. Ulkoileva kissa on tottunut raapimaan merkkinsä ulkona oleviin puihin, joten sille luonnollisin puumateriaali saattaisi olla ihkaoikea puu. Etenkin Viimalle on muuton jälkeen tullut tavaksi tassutella kynsimään olohuoneen mattoa, kun aamulla avaan makuuhuoneen oven, ja kävelen keittiöön (suora näköyhteys olohuoneeseen). Joskus se myös aiemmassa asunnossa kynsi vanhaa sohvaa sen istuinosan päältä. Päätin siis kokeilla, tykkäisikö Viima vaakatasossa olevasta raapimisalustasta. Myrsky taas ei ole näyttänyt vaakatasoraapimisesta niin perustavan, joten jonkunlainen tolppa piti myös hankkia.


Mitään isoa ei voitu harkitakaan, sillä olohuoneessa ei oikein enää ole sellaiselle järkevää tilaa. Meille hankittiin siis lopulta 49 x 20 x 7.5 cm kokoinen pahvinen raapimisalusta, ja 80cm korkea köysipintainen tolppa. Molemmat Zooplussalta tarjouksista. Eipä ole enää sohva ainut mahdollinen raapimisen kohde, ja Viima lopetti tuon myötä matonkin kynsimisen!

Raapimisalustan materiaalin pitäisi olla sellaista, että raapiminen onnistuu siinä jäkevästi. Joissakin kissanpuissa tolpat on päälystetty pörröisellä kankaalla. Se ei ole tarpeeksi karkeaa kynsien huoltamiseen, ja toisaalta kissa saattaa jäädä siihen ikävästi kynnestään kiinni, ja alkaa vältellä mokomaa paikka. Meillä on toisessa puussa muutama karvalla päälystetty tolppa, mutta onneksi suurin osa on karkeampaa raapimismateriaalia. Tiukkaan kierretty köysi on osoittautunut meillä käytössä hyväksi. Viimalle hankittu aaltopahvinen raapimisalusta oli myös menestys kissan mielestä, tosin pahvisilppuahan siitä tulee, eikä se tule olemaan pitkäikäinen. Onneksi oli halpa, ja siten helposti uusittavissa.

Köysipäälysteinen ja kankainen tolppa, pahvinen (jo käytössä kulunut) raapimapinta.
Pystysuuntaisen raapima-alustan pitää myös olla riittävän tukeva ja korkea. Kissa nojaa raapiessaan alustaan usein koko painollaan, ja haluaa venyttää itsensä pitkäksi. Raapimispaikka jää helposti silloin käyttämättömäksi, jos se heiluu tai on liian matala kunnollsieen venyttelyyn. Sohvan selkänoja on aika korkea, eikä se kissan painosta keiku ;) Valittu tolppa oli 80cm korkea, siinä ei ole häiritseviä tasoja, ja se on yllättävän tukeva painavan alustansa, ja alustalla seisovan ja tolppaa raapivan kissan oman painon vuoksi. Viima on kiivennyt tolpan huipulle jopa istumaan, ja Myrskykin on yrittänyt, eikä tolppa ole kaatunut.

Meillä kissat ovat pienestä pitäen saaneet käyttää kunnollista raapimispuuta, joten tietävät jo hyvin mitä sillä tehdään. Jos näin ei olisi, pitäisi niitä houkutella tutustumaan puuhun pikkuhiljaa (Huom, pakottamisella saatat saada kissan vain pelkäämään puuta!). Siksi meillä ei ole ollut uusien raapimispaikkojen kanssa ollut mitään ongelmia. Uusi (käytetty) kissanpuukin otettiin heti käyttöön vieraiden kissojen tuoksuista huolimatta. Kaikki kissat eivät ole näin helppoja! Ollaan siis kuitenkin sohvan suhteen optimistisia. Maton repiminen loppui, kun Viima sai raapimisalustan, ja tolppaa ryhdyttiin raapimaan jo ennen kuin ehdin sen edes koota.. Sanoisin, että tähän mennessä valinnat ovat onnistuneet, vai mitä;)


Projekti etenee, kunhan sohva saapuu. Nyt on kuitenkin tarjolla jo luvalliset raapimispaikat myös olohuoneeseen, joten meillä on hyvät lähtökohdat onnistumiseen! Saatetaan me vielä joutua tekemään töitä sen eteen, että sohvaa ei oteta yhdeksi raapimispaikaksi muiden joukkoon, mutta siihenkin on suunnitelmat valmiina. Niistä lisää, kun sohva saapuu!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Alle viikko jäljellä!

Elokuuhaaste lähenee loppuaan.. Eilen käytiin aivan mahtavassa paikassa kätköilemässä, ja harmittaa tosissaan ettei tullut otettua kameraa mukaan! Puhelimen kameralla sai jonkinlaisia otoksia, mutta eipä niitä oikein laadukkaina voi pitää. Jotain muistoja jäi käteen kuitenkin, josko sitten tuolla kävisi joskus uudelleenkin ottamassa parempia kuvia. Kohteena oli Birgitan polun varrella sijaitseva suojeltu luonnon muistomerkki, Hirvi-Simunan luola. Valtava siirtolohkarekokoelma laajan pirunpellon keskellä. Itse kätkö jäi vähän sivuosaan (vaikka sekin kyllä löytyi) kallionkoloja tutkiessa, ja siirtolohkareilla kiipeillessä. Mahtava paikka! Olisiko tänne tullut lähdettyä ilman kätköä? Tuskin. Olisiko tänne kannattanut lähteä ilman kätköäkin? Ehdottomasti!

Pirunpeltoa
Kaverin suosituksesta lähdettiin hakemaan elokuun kätköilyputken kätkö nro. 24 polkupyörillä Lempäälästä asti. Kätkölle oli annettu melko korkea vaikeusaste, joten niin kauas oltaisiin tuskin muuten vain uskallettu lähteä, kun ei oltaisi tiedetty olisiko meidän välineillä kätkö ihan mahdoton. Mahdollisia koloja ja paikkoja kätkölle oli useita, eikä puhelimella oikein saanut tarpeeksi tarkkoja koordinaatteja, jotta siitä olisi ollut mitään hyötyä, joten ei sen löytäminen ihan helppoakaan ollut. Siispä päätettiin seikkailla aika laajasti ympäri kivikkoa ja luolastoja.

On se iso!
Luolien tonkiminen oli niin kiinnostavaa, että niissä kyykki mielellään vaikka kätköä ei heti näkynytkään. Joku oli jopa polttanut nuotiota eräässä luolassa. Sekin onnistuu, sillä luolat olivat nimenomaan siirtolohkareiden alle ja väliin muodostuneita, ja siten niissä oli useampia ilma-aukkoja. Jotenkin tunnelmallinen ja kiehtova paikka! Paikalla ilmeisesti käy myös koululaisryhmiä, sillä kun kätkö lopulta löytyi, oli sen lokikirjaan kirjattu oppilaiden nimiä, ja että jonkin koulun 4B luokka oli purkin vahingossa löytänyt. Paikka onkin mitä mainioin jääkauden jälkien esittelyyn! Ohi kulki myös kaksi tyttöä koiran kanssa. Minä piileskelin luolassa, ja katselin kun kulkivat ohi. Koira ilmeestä päätellen huomasi minut, mutta ihmiset eivät. Puissa vipeltävä orava huomasi meidät myös, ja päätti paiskoa meidän niskaan käpyjä!


Yhden luolan suuaukko
Kätkö ei ehkä ollut ihan niin vaikea, kuin millaiseksi se oli merkitty, mutta kieltämättä isommalle ja vähemmän ketterälle ihmiselle kallionrakoihin laskeutuminen, lohkareilla kiipeily ja niiden välistä pujottelu saattaisi olla jo paljon hankalempaa. Taskulamppu oli reissulle ehdoton, ja todettiin myös, että meidän täytyy tulevaisuutta varten kyllä ostaa tehokkaammat lamput. Tehot meinasivat vähän kyllä loppua kesken tässä seikkailussa!

Luolaseikkailua
Kätkö nro 25. on jo haettu, joten enää kuusi päivää jäljellä! Meillä on kolme kätköä tiedossa vielä tässä lähellä, joita ollaan pahan päivän varalle säästelty. 3-4km säteellä kotoa löytyy lisäksi vielä useampikin vaihtoehto, joista voidaan kolme viimeistä napata. Sitten onkin elokuuhaaste purkissa, ja kätkö löydetty jokaisena elokuun päivänä. Ei se helppoa ollut, mutta näyttää onnistuneen! Toisaalta, jotkut ovat keränneet jopa yli vuoden mittaisia putkia, joten aika pientähän tämä vielä on. Sellaista putkea ei vaan ihan tehdä pelkästään polkupyörillä, ja töiden, opiskelujen ja muiden harrastusten ohessa!


Sovittiin tosin jo, että sitten kun ollaan eläkkeellä ja aikaa riittää, kokeillaan mekin kerätä vaikkapa vuoden jokaisena päivänä kätkö! Lähikätköt on toki siihen mennessä aikaa sitten koluttu, asuttiinpa missä hyvänsä, mutta asuntoautolla vaan reissuun ja luontokohteissa kätköilemään? Ja sitten lapsenlapset pitävät meitä hulluina metsähiippareina :D

perjantai 23. elokuuta 2013

Kakkupäivä!

Joku saattoi ehkä tänään pitää minua vähän hulluna, kun otin esille piparkakkumuotin, jauhelihaa, kissanraksuja ja lihatikun, ja aloin asettelemaan aineksia nätisti lautaselle. Tälle on kuitenkin todella hyvä syy, ja kissalapsetkin lopulta hyväksyivät selityksen mukisematta! Mistä oikein oli kyse?

"...mitä?"
"Uskaltaa sitä kai vähän maistaa..."

"Kelpaa!"
"Kakkua? Missä? Tänne heti!"

"Nom nom, hyvää on!"

Hyvää syntymäpäivää Myrsky ja Viima 1v!


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Roinainventaario

Siivosin ennen kätköilyreissulle lähtöä kissakaapin sisällön (miten se on päässyt sellaiseen kaaokseen alle kolmessa viikossa?), ja kun kerran roinat oli lattialle leviteltynä, niin samantien saatoin asetella ne kuvattavaksi. Tämän postauksen aiheena onkin siis kissarojujen inventaario!

Siivottu kissatavarakaappi!
Kaapin ylemmät hyllyt on pyhitetty ruoalle. Löytyy Miamorin ja Smillan märkäruokaa, ja Royal Caninin, Bozitan, Latzin ja Bilanxin raksuja. Raksut kuluvat meillä tuskallisen hitaasti, joten varasto on täyttynyt esim. Myrskyn agilitypalkinnoilla, ja halvoilla tarjouksilla. Eniten raksuja kuluu varmasti Myrskyn ryöstöretkien seurauksena... Kuvasta puuttuu ruoista Latz märkäruokapussit, pari Bozitatölkkiä, jotka ovat kaapin sivulokerikossa, sekä pakastimessa oleva raakaliha. Toiselta hyllyltä löytyy ruoan lisäksi myös hoitotarvikekassi, vitamiini- ja hivenainepurkit sekä matolääkkeet. Alimmalla hyllyllä on sitten hiekat ja roskaämpärit hiekkalaatikon puhdistusta varten. Ei siis mitään kummallisuuksia.


Tarvikekassin sisältö, ja leluarsenaali on meillä yllättävän pieni! Vasemman reunan CatIt Senses Play Circuit pallorata oli halpa heräteostos, mutta sillä kyllä leikitään päivittäin! Rataan voi ostaa myös jatkopaloja, ja haluttaessa sen saisi rakennettua myös ympyrän muotoon. Tuollaisenaankin se viihdyttää kissoja (ja siitä on aiemmin julkaistu videotakin). Tuo punainen päärynänmuotoinen palikka on lelu, jonka sisään voi laittaa raksuja. Sen yläpäässä on sivussa reikä, jota pitkin raksut tulevat ulos jos purkkia kallistaa. Siinä on paino pohjassa, joten kallistuksen jälkeen se ponnahtaa takaisin ylös. Tätä on aika vähän käytetty, suositumpi vastaava meillä oli lattiaa pitki pyöritettävä pallo jossa oli reikä. Se on kuitenkin muutossa eksynyt jonnekin. Vihreä palikka on kissojen opetusta varten hankittu naksutin.

Sitten on nuo neljä hiirilelua (no, yksi on kyllä kala). Ylimmän kissat löysivät muuttopäivänä täältä asunnosta, liekö unohtunut vanhoilta asukkailta. Toisiksi ylin on värisevä, ja maata pitkin jonkinverran itsestään liikkuva hiiri, josta ei ole suuremmin välitetty. Kolmas on lahjaksi saatu pimeässä hohtava sininen hiiri, johon Myrsky rakastui syvästi ja sen se on näköinenkin... hiiriparka on vähän kaljuuntunut! Tuo kala on vanha lelu, ja siihen Myrsky ihastui vanhempieni luona Kärkölässä. Myrskyn kohtelun jälkeen siltä on kadonnut evät...  Se on myös vähän harmaa ja pahanhajuinen, sillä Myrsky tykkäsi joskus uittaa sitä vesikipossaan. Kerran se jopa kantoi sen märkänä jalkopäähäni sänkyyn. Kiitti!

Onkileluja meillä on kaksi. Toisessa on tuommoinen pörrökarvanauha ja höyheniä, ja toisessa on lyhyt siima jonka päässä on kala. Meillä on ollut kaksi muutakin, joista toisen kissat tuhosivat itse, ja toiseen Myrsky meinasi hirttäytyä, joten jouduin katkaisemaan sen. Suhtaudun onkileluihin siis vähän varauksella, mutta nuo ovat kestäneet hyvin käyttöä, ja ovat myös olleet suosittuja. Kuvan leluvalokoimasta puuttuu pari palloa (koska ne on jossain kissojen jemmassa), hiusponnarit, ja Viiman suosikit: Bozitatölkkien pahvisuikaleet :D Näitä löytyi muuttaessa mm. hellan, pesukoneen ja kaapiston alta...

Sitten tuossa on vielä kynsisakset, karsta, halpisfurminaattori, sekä halpisvaljaat ja fleksit. Jos hyvin käy, mirrit saavat joululahjaksi uudet ja kunnolliset nahkavaljaat nyt, kun eivät tuosta kovin paljoa enää kasva. 

Koska Myrsky osaa avata kaapin, pitää se lukita...
Raapimapuut, lelut ja tolpat puuttuvat tästä esittelystä kokonaan, vaikka ne ovat tässä blogissa jo näkyneetkin. Niistä kerron myöhemmin tiettyyn teemaan liittyen ;) Ja toki näillä on myös ruoka- ja vesikupit sekä hiekkalaatikko, mutten niitä tässä nyt erikseen esitellyt. Hiekkalaatikko on vieläpä ihan sama kuin aiemmin esitelty. Tämmöistä meillä, olisi hauska tietää minkäslaista tavaraa ja säilytyspaikkoja muilta kissablogaajilta löytyy :)

perjantai 16. elokuuta 2013

Muuttopostaus, koti, ja kissat

Viimeaikoina on tullut kyllä kirjoiteltua blogiin niin vähän, että ihan hävettää. Sinänsä aiheita on ollut, mutta ei oikein aikaa. Päivät olen töissä, kätköily vie joka illasta palasen (olen yhä mukana 31 päivän haasteessa!), ja ajoissa on pitänyt mennä nukkumaan, jotta aamulla on taas herännyt töihin. En ole oikeastaan juuri istunut edes rauhassa koneen ääreen koko puolen kuukauden aikana kuin ihan lyhyiksi hetkiksi. Takana on 16 päivää, 16 geokätköä, kaksi ratsastustuntia, pari roolipeli-iltaa, yksi viikonloppu pääkaupunkiseudulla poninäyttelyissä, yksi työmatka, vauvakutsut tulevan kummipojan äidille, Mikon syntymäpäivät, kissojen rokotuskäynti, pari käyntiä kaverin kissaa hoitamassa, käynti sohvaostoksilla... niin, ja tosiaan muutto ja muuttolaatikoiden purku ja siivous sen jälkeen. Ja viime maanantaina nähtiin tähdenlentoja!

Noihin se aika sit vissiin meni, ja niitä vähäisiä oman ajan hippusia ei tehnyt mieli viettää koneen ääressä... mutta lupaan ryhdistäytyä, ja kuten joskus lupasin, esittelen nyt lyhyesti tämän uuden kodin :) Tässä postauksessa on myös tarjolla pientä kuva-arvoitusta: bongaa joka kuvasta kissa, löydätkö kaikista? :D Muutenkin tämä postaus on ehkä vailla juonta, päitä ja häntiä sentään onneksi löytyy!

Muutto tapahtui 30.7. ja 2.8. oli jäljellä enää yksi purkamaton muuttolaatikko (se tosin on jäljellä edelleen...). Uskomaton tahti helteisessä asunnossa sanon minä, enkä olisi siihen itekseni kyennyt. Loppuvaiheessa alkoi jo usko loppua, että eihän tästä nyt tuu mitään, en tahdo nähdä yhtään laatikkoa enää, piiloudun peiton alle ja jään sinne, paitsi että siellä tulee kuuma! Mikko kuitenkin potki eteenpäin, ja onneksi potki. Paljon mukavempaa asua järjestetyssä kodissa kuin laatikkomeressä. Sanoin aiemmin, että koska kamerat olivat muuttokuormassa piilossa, ei muuttotilanteesta ole juuri kuvia, mutta löytyipäs sentään yksi huono kuva muuton jälkeiseltä päivältä puhelimen muistista:

Tästä on jo muutama loota purettu!
Kun kamera löytyi, kuvailin jonkin verran laatikkovuoria myös. Tuolloin suurin osa oli jo tyhjiä, ja kuvauskohteena lähinnä kissojen hämmentynyt liikehdintä laatikoiden seassa. Tai etenkin Myrskyn, Viima pysytteli alkuun sängyn alla turvassa, ja hiippaili vain vähän. Asunto oli tosiaan alle viikossa tyhjätty pahvilaatikoista, ne itse lootatkin annettiin eteenpäin eräälle toiselle muuttajalle.

Myrsky löysi laatikon, jossa kuskattiin kissanruuat..
Tyhjien laatikoiden torni!
Aiemmin esittelin jo parvekkeen ja eteisen, joten nyt on oikeastaan jäljellä enää olohuone, keittiö, sekä makuuhuone. Olohuoneessa on vielä pari pahvilaatikkoa, johon on pakattu äidin tuloa odottavia, Kärkölään matkalla olevia tavaroita (eivät siis ole muuttolaatikoita vaan uudelleen pakattuja! :D), ensikuussa siihen niiden paikalle on tulossa sohva. Lisäksi ainakin yksi taulu pitäisi saada seinälle, valaistusta pitää lisätä (pahoittelen kuvien rakeisuutta, mutta asunto on aika hämärä iltaisin, joten on hankala ottaa hyviä kuvia), makuuhuoneeseen on yhä piilotettuna se viimeinen muuttolaatikko, ja muutamia muita pikkujuttuja pitäälaitella. Muutoin tämä on ollut ihan valmis koti jo hyvän aikaa :)

Ai sä yritit lukee lehteä vai?



Edelliset asukkaat jättivät meille lähes ilmaiseksi astianpesukoneen, lasiovisen vitriinin, korkean kissojen kiipeilypuun, pienen puunvärisen lipaston, ja isomman valkoisen kaapiston, jotka kaikki päätyivät meillä iloisesti hyötykäyttöön. Vitriiniin saan koriste-esineeni esille ensimmäistä kertaa kissojen tulon jälkeen, ja isommasta kaapistosta kissat saivat ihan oman tarvikekaappinsa (vaikka olenkin julma ja kiellän Myrskyä tunkeutumasta sinne sisälle repimään ruokapusseja...). Kiipeilypuukin kelpasi kissalapsille heti käyttöön! Ja allekirjoittanut palvoo astianpesukonetta!
Päiväpeitto menee vaihtoon, se on liian pieni :D
Kuvassa se on lavastettu näyttämään siltä että se riittäisi.

Viimakin löysi uuden löhöpaikan.
Semmonen paikka se :) Ja tosiaan, kissojen kuulumisista: kävimme rokotuksilla viime viikolla, sillä nämä pienet pörriäiset täyttävät ihan näillä näppäimillä vuoden (synttäripostausta luvassa loppukuusta :P)! Olen myös ilmoittanut ne molemmat syksyn Pirokin näyttelyihin, ja siitä lisää myöhemmin. Eläinlääkäri myös punnitsi molemmat kissat: Myrsky painaa jo miehekkäät 5,3kg, mutta Viima on hippusen laihtunut, ja painoi 3,8kg. Näyttää siis pahasti siltä, että joku rohmuaa toiselta ruokaa! Tätä pitää tarkkailla..

ps.
Mikko sai syntymäpäivänään Tigen blogin ohjeella tehtyä Valkosuklaamustikkapiirakka.
Onnistui loistavasti vaikka itse sanonkin, ja oli hurjan tujua ja makeaa :D
Leipoessa muuten huomaa, miten mahtava asia tiskikone on!
(Tässä kuvassa ei ole kissaa).


lauantai 10. elokuuta 2013

Hullun hommaa: kätköilykuukausi


Puhutaas välillä jostain muusta kuin kissoista, nimittäin geokätköilystä! Aikaisempi kätköputki meillä taisi olla kutakuinkin viisi päivää, ja siitäkin oltiin jo oikein iloisia. Tunnettiin olevamme muka niin kovin kiireisiä, ettei pidemmille jaksoille ollut aikaa. No, katinmarjat, nyt meillä on koossa jo lähes huomaamatta kymmenen päivän putki, eikä tunnu vielä missään! Geocaching.com järjesti tapahtuman, jossa jokaisena elokuun päivänä saa kätkön löytämisestä pienen "matkamuiston" omaan profiiliinsa. Tavoitteena on siis löytää yksi kätkö elokuun jokaisena päivänä! Ja tähän mennessä se onkin onnistunut.

Aika pienellä motivoinnilla sitä saa itsensä ovesta ulos, kun vaan on päättänyt että kyllä me nyt koko kuukausi kokoon saadaan kun aloitettiinkin. Polkupyörät sentään kaivettiin varastoista (omallani en ole tainnut ajaa lähes kahteen vuoteen), sillä kävellen kätköreissut olisivat jo venyneet aika aikaavieviksi - helpot lähikätköt on jo aikaa sitten haettu. Huono pyöräilykuntokin parantuu kokoajan, sillä joka päivä täytyy pyöräillä vähän kauemmas. Saa nähdä, kuinka vaikeaksi tämä loppua kohden muuttuu. Ollaan yritetty tehdä tätä kuitenkin melko suunnitelmallisesti: Valittu kätköt huolella, säästetty helpompia kätköjä sellaisille illoille, jolloin ei kamalasti ole kätköilylle aikaa, ja haettu niitä vaikeampia sitten viikonloppuisin, tai muuuten pidempinä vapaahetkinä. Ollaan myös hyödynnetty kaikki reissut, ja muut mahdollisuudet napata kätkö jostain muualta kuin lähialueilta.

Kaikesta suunnitelmallisuudesta huolimatta voi kuitenkin sanoa, että tämän elokuun jälkeen ei enää kovin montaa kätköä Hervantaan tai lähialueille haettavaksi jää. Harrastus saattaa siis jäädä etsimisen osalta talveksi tauolle, sillä alkaa mielekkäät kätköilypaikat olla sitten jo auto/bussimatkan päässä. Omia kätköjä voisi sen sijaan jättää.

Kotimatkalla sateiselta
ja mutaiselta kätköreissulta.
Tämä "pakkokätköily" on tarjonnut yllättäen ihan uusia ulottuvuuksia sekä harrastukseen, että kotiseudun tuntemukseen. Kuluneen kymmenen päivän aikana on haettu kätköjä, joita ei olla aiemmin haettu syystä tai toisesta, vaikkei välimatkaa olekaan ollut koskaan kolmea kilometria enempää. Ovat jääneet hakematta joko siksi, että ovat olleet liian syrjässä sopivilta lenkeiltä, tai paikassa jossa "ei kuitenkaan ole mitään kiinnostavaa", tai kuvauksen perusteella hankalia.

Ollaan näiden perässä kuitenkin kierretty ihan uusilla alueilla Hervannassa, löydetty hienoja lenkkeilymaastoja paikosta, joissa oletettiin olevan vain synkeää teollisuusaluetta ja pusikkoa, ja haettu huikeita onnistumisenfiiliksiä sellaisilta kätköiltä, jotka oltaisiin normaalisti jätetty väliin liian vaikeina. Vai miltä kuulostaa märällä kallionseinämällä kiipeily paljain jaloin umpipimeässä vesisateessa, ja kätkön löytäminen sieltä vain yhden (puhelimesta lähtevän) valon turvin? Tai pyörän satulan päältä puuhun kiipeäminen? Hullun hommaa, mutta hurjan hienoa!

Suosittelen!

torstai 8. elokuuta 2013

Parvekekissat ja kissanviikset

Aiemmassa postauksessa kerroin, että nykyään kissojen kiipeilypuista ei enää pysty tiirailemaan ulkomaailman tapahtumia, vaikka muuten kiipeilypuujärjestely onkin kaikin puolin parempi. Puuttuva näköala korvattiin kuitenkin toisella, nimittäin nyt kissalapsilla on lupa kulkea parvekkeella!




Parvekkeella viihdytäänkin sitten oikein kovasti, lähes jatkuvasti silloin kun ovea vain pidetään auki. Onhan siellä myös mukavan paljon viileämpi kuin sisällä, jossa lämpötila on pahimmillaan ollut yli 30 astetta. Iltaralliin kuuluu nykyään kaahailua parvekkeelta sisälle kiipeilypuuhun ja takaisin, ja hieman keikkuvilla parvekekalusteilla kiipeily. Kyllä kattien kelpaa! Nytkin nuo torkkuvat parvekkeella, tosin Viima taitaa jahdata jotain parvekematolla mönkivää ötökkää...

Parvekkeellaololuvan ansiosta kissat ovat myös oppineet uusia asioita. Esimerkiksi vesisade oli selkeästi näille ihan uusi juttu. Eilen nuo koettivat uhmata luonnonvoimia juosten muristen ja äristen korvat luimussa parvekkeelle,  ja sinkoamalla hetken kyyristelyn jälkeen sata lasissa takaisin sisälle toisiinsa kompastellen, pöydänjalkoihin törmäillen ja nurkissa sutien. Ja hetken päästä sama uusiksi, koska "tällä kertaa en varmasti kastu!".


Kissat ovat asettuneet hyvin taloksi! Heti alkuun muuton jälkeen ne olivat vähän vaisuja, ja nököttivät paljon sängyn alla. Ruokaa käytiin syömässä, laatikolla asiat hoitamassa, ja ikkunasta ulos tuijottelemassa, mutta muuten pienet kissaparat olivat kovin hämmentyneitä - olihan kyseessä ihan vieras paikka, jossa kuitenkin oli tuttuja (ja vieraita) tavaroita, ja edellisten asukkaiden kissojen vieras tuoksu! Onneksi jännityksestä päästiin yli, ja nyt nuo ovat melkeimpä villimpiä kuin aiemmin. Liekö lisätila rallitukseen lisännyt intoa riekkua?

Jos parvekkeen ovi on kiinni, kissat viihtyvät Mikon pöydällä, kätevästi ikkunan edessä. Pöydässä on sopiva lisäkepala, joka on pyhitetty lähes täysin kissojen olinpaikaksi. Kätevästi pysyvät poissa näppäimistöltä, kun on oma luvallinen paikka pöydällä, ja josta näkee vielä uloskin! Saa nähdä koska hoksaavat, että näppikselle on sittenkin kiva köllähtää... Minun pöydälläni ei ole juuri ruuhkaa ollut... Pahat kielet voisivat kertoa, että tässä on liikaa roinaa, jotta kissa siihen mukavasti mahtuisi. En tunnusta!

Ja ps. Kattokaa, tässä on meidän viikset!


Naukulan kerho-blogissa haastettiin kissablogien pitäjät viiksipäivän viettoon, ja luomaan samalla ajatus jos toinenkin tänäkin syksynä karun kohtalon kokevien kesäkissojen ja muiden kodittomien kattien suuntaan. Eihän se kissa suomen luonnossa yksin pärjää, se pitäisi jokaisen ymmärtää. Myrsky ja Viima osallistuivat viiksipäivään mielellään (vaikka poseeraamiseen ei oikein ilmeisesti olisikaan ollut kärsivällisyyttä), ovathan hekin Kissojen suojelu ry yhdistyksen hoteista minulle päätyneet. Itse olen auttanut Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistystä lähinnä pienten tarvikelahjoitusten kautta, ja ehkä parempaankin vielä pystyisi. Kannustan kaikkia kantamaan kortensa kekoon niin asenteiden muuttamiseksi ennaltaehkäisevästi, kuin jo hylättyjen kissaparkojen auttamiseksikin.



maanantai 5. elokuuta 2013

Ponnarinoutajat

Viimekertaisessa postauksessa kerroin, kuinka Myrskyn maailma romahti, kun kiipeilypuusta jouduttiin purkamaan pätkä pois, jotta se mahtui muuttokuormaan. Nyt menetys on kuitenkin korvattu, ja molemmat kissakaverit ovat hyväksyneet diilin. Kun aiemmin meillä oli yksi kiipeilypuu, josta pääsi loikkaamaan (matalalle) tv-tasolle tai (matalalle) sohvalle, niin nyt meillä onkin kaksi kiipeilypuuta loikkausetäisyydellä toisistaan, ja lisäksi toisesta pääsee myös hattuhyllylle! Kissalapset tykkäävät järjestelystä kympillä, ja tästä on allavideoitua todistusaineistoa. Videosta näette myös, mistä tämä postaus sai nimensä: nuo osaavat noutaa hiusponnareita :D Uudessa asunnossa on muuten myös ihan pirskatin kuuma ainakin pidempikarvaisille kavereille..



Tiistaina muutettiin, ja perjantaihin mennessä oli enää yksi muuttolaatikko purkamatta! Lauantain ja Sunnuntain vietin Vermon poninäyttelyssä (jossa poltin nahkani) ja Hyvinkäällä kaverin luona. Huomenna pitää jo mennä töihin! Erittäin tehokas loman lopetus, etten sanoisi. Tästä uudesta asunnosta laittelen postausta myöhemmin. Harmi että muuttovaihe meni niin vauhdikkaasti (ja kamerat oli hukassa), ettei mitään kunnollisia ennen-jälkeen kuvia saatu siitä muuttokaaoksesta. On tämä kyllä tosi kiva, ja kun tyhjät laatikot saatiin lahjoitettua seuraavalle muuttajalle, tämä paljastui myös odotettua tilavamman oloiseksi <3

Vanhasta kiipeilypuusta pystyi muuten tarkkailemaan ikkunasta ulos, joten tältäosin uusi kissajärjestely on toki huonompi. Ehkä kerron seuraavassa postauksessa, että miten tämä asia on korjattu!