Avulias Viima

Avuliaasta Myrskystä on kirjoiteltu jo useampi postaus, mutta ei sentään unohdeta sitä kauniimpaa sukupuolta! Myös Viima osaa olla avulias, ja hoitaa kissakansalaisille hyvin sopivia laadunvalvojan tehtäviä.

Tyypillistä, miehet saa isomman kunnian vaikka naiset ois työssään yhtä hyviä!

Tässä pidetään läppäriä lämpimänä, ja estetään isäntäväeltä liiallinen näytön tuijottaminen ja netissä roikkuminen. Sehän tekee pahaa silmillekin, vähentää oleellisesti kissanrapsutukseen käytettävää aikaa, ja voi aiheuttaa vaikka hiirikyynärpään! Hiiret on parempia paistina ja kissan silittäminen on paljon rentouttavampi harrastus, kuin näppäimistön tökkiminen. On siis äärimmäisen hyvä juttu, että taloudessa on joku, joka huolehtii taukojen pitämisestä..

Huomatkaa viimeisen kuvan taustalla Myrsky tutkimassa satunnaista kasvista. Tämä kuva on raskauttava todiste "meidän taloudessa ei kissat hypi pöydillä" - teesiä vastaan... Ja jos joku kysyy, miksi läppärin tuuletin kuulostaa keuhkotautiselta, niin ei se nyt ainakaan kissankarvoista voi johtua...

Iltapäiväseikkailu: Oja

Kevätpäivänä pikkulenkillä tietä pitkin, ojanpenkalla virtauspaikkoja ihmetellen ja lintujen liverrystä kuunnellen. Kaupungissa kauhua ympärilleen kylväneet polkupyörät ja lastenrattaat ovat nyt kaukana, ja molemmat nelijalkaiset uskaltavat tutkia maailmaa kaikessa rauhassa. Ja jopa kastella tassunsa! Kaikin puolin rauhallinen iltapäivä, mitä nyt muutama isompi lintu muuttomatkallaan meinasi olla Viimalle hieman liikaa.. 

Avulias Myrsky vol. 2

Myrsky on ollut avulias aiemminkin, mutta nyt viimeisimpänä oli vuorossa auton renkaiden vaihtaminen. Välillä touhu kiinnosti kissapoikaa liikaa, ja renkaanvaihtaja sai varoa ettei kissaparan käpälät jää renkaan alle. Välillä kiinnostuksen taso taas laski vähän turhan alaskin, jolloin sai jatkuvasti kurkistella olkansa yli, että missä se kissa menee, ettei pääse liian kauaksi valvovan silmän alta..

En mene nyt kyllä vannomaan, että kissasta olisi renkaanvaihtajaksi, mutta omasta mielestäänhän Myrsky sopii hommaan kuin hommaan. Ainakin laadunvalvojaksi.

Vaistomaiset pedot - ei herkille!

Varoitus: Postaus sisältää kuvia vasta tapetulla päästäisellä leikkimisestä.

"Jos emo ei opeta pentuja pienenä metsästämään, niin ne eivät opi sitä ikinä!"

"Jos kissan leikkauttaa, niin siltä katoaa tyystin metsästysvaistot!"

"MINUN! Pysy kaukana!"

Meidän kissat eivät ilmeisesti ole kuulleet tai ainakaan uskoneet näitä huhupuheita. Leikattuja, ja syntyjään sisäkissoja molemmat. Emo ei tuonut hiiren hiirtä näytille, mutta niin vaan pihapihlajan juurelta lumen alta napattiin talven aikana päästäinen jos toinenkin. Jo yhdentoista vuoden rajapyykkiä lähestyvä vanhakissa Tintti katseli etäältä arvioivasti nuorten touhuja, mutta näytti luottavan näiden kykyihin. Onhan se itsekin aikanaan orpopentuna oppinut metsästyksen salat ihan ilman emoa. Ja kuinka ollakaan, muiden epäuskoisten sivustaseuraajien yllätykseksi, saaliin kyttäys, nappaaminen, sillä leikkiminen ja lopulta tappaminenkin näköjään onnistuu - vaikka valjaissa! Tarvitaan vaan tarpeeksi pitkä naru.. Myös oman saaliin puolustaminen muilta sujui kuin oppikirjasta. Yritäppä viedä Viimalta saalis...

"Kato minkä löysin, saanko ottaa sen sisälle?"

Otus jäi kyllä syömättä, päästäisistä eivät kissat juuri huoli, eivät edes ensimmäistä saalistaan riepoittelevat nuorukaiset. Pikkuotuksen hajurauhaset eivät estäneet leikkiä, mutta maustoivat paistin ilmeisesti turhan tujuksi. Emäntä taas huolehti lähinnä, että oliko mokomassa otuksessa matoja..

Talvitunnelmia

Talvitunnelmia lintulaudan äärellä.

Kauniita aurinkoisia talvipäiviä ei kuluneena talvena ollut ihan kovin montaa. Siis sellaisia lumisia! Vettä ja räntää toki nähtiin ihan riittämiin. Mutta oli niitä lumisiakin päiviä sentään! Ja tietysti aurinkoset päivät ovat parhaita hetkiä kuvata kissoja ulkona. Hetkeksi nyt palaamme kevättunnelmista viime talveen.

Molemmat kissat ovat ulkoilemisessa jo ihan vanhoja tekijöitä. Kylmyydestä ja lumesta huolimatta talviulkoilukin oli kovin suosittua. Viima on jopa oppinut pyytämään ulos tarpeilleen... 

mutta saattoi välillä muuttaa mielensä, kun kykkiminen alkoi paleltaa tassuja...

Rauhallisen jolkottelun ja maailman tutkimisen lisäksi välillä piti pistää juoksuksi. Myrsky saa juoksennella valvotusti ilman valjaitakin, Viima ei anna vapauden makuun päästyään kiinni, joten se on tuomittu narun perässä kulkijaksi. 

Jiihaa!

Viiman syysmetsään soveltuva suojaväri ei oikein istu lumihankeen... Myrskyn lumikenkämäiset käpälät varvasvälikarvoineen sen sijaan ovat kuin tehtyjä hangella tassuttelemiseen.

Lintupuun alle on muodostunut kasaantunut oikea polku, ja se on ulkoilujen suosikkipaikka. 

Sen juurelta saattaa lumen alta löytää joskus myös vaikka päästäisiä!

Mitä Myrsky löysi lumen alta? 

Saatte kuulla tarinan siitä jossain toisessa postauksessa!

Myrsky malttoi välillä myös poseerata! Kyllä se on vaan niin kaunis kissa kuvata. On Viimakin, mutta yleensä se ei malttanut olla paikallaan tarpeeksi kauan, että siitä olisi saanut poseerauskuvia.

"Ilves kissaa muistuttaa", vai toisinpäin?

Me ollaan takaisin taas!

Hei apua, olemme olleet hiljaa ihan Tammikuusta saakka! Elkää kuitenkaan huolestuko, meillä on kaikki hyvin. Kissat voivat paksusti, ja kaksijalkaisetkin ovat ihan kunnossa. Jonkinnäköinen kiireiden, häävalmistelujen, diplomityönkirjoittamisen ja laiskuuden yhdistelmä on aiheuttanut tämän blogauskatastrofin, ja jossain välissä kamerakin oli huollossa. Mutta selitykset sikseen!

Tänään ehdin viimein tehdä blogille pienen kasvojenkohotuksen. Uusi ulkoasu, uudet kujeet. Tai no, kujeet ja katit eivät ole vaihtuneet mihinkään, mutta nyt vihdoin otsikkokuvakin kuvastaa enemmän blogin päähenkilöitä, ja vähemmän tätä näppäimistöä naputtavaa osapuolta. Meikäläinen kirjoittaa omia turinoitaan toiseen blogiin, ja tämä pyhitetään ihan kokonaan kissoille.

Myrsky ja Viima voivat oikein paksusti, etenkin Viima on kerännyt pieniä jenkkakahvoja, vaikka isäntä kovasti koittaa väittää, että neiti on ihan sutjakka tyttö... Tältä meillä nykyään näytetään:

Minulla on kourallinen vanhoja postauksia puolivalmiina, ja haluan ne ehdottomasti julkaista, joten hetkeksi tämän postauksen jälkeen palaillaan vielä lumisiin tunnelmiin - vaikka ulkona juuri nyt kovin keväistä onkin. Meille on myös heitetty pari blogihaastetta hiljaiselomme aikana, tarraamme niihin nyt kynsin ja hampain, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi!

Tästä se lähtee taas :)