tiistai 28. elokuuta 2012

Muuton lopputulos kuvina!

Tästä tulee nyt superpikainen kuvapostaus ennen kouluun lähtöä (tänään pitäisi puhua kandidaatintyön aiheesta!), mutta sain kuin sainkin vihdoin muuton aikalailla päätökseen, jos ei lasketa kaappien sisältöjä jotka tulevat olemaan vähän sekaisin varmaan ikuisesti. Tämän jälkeen lupaan olla postaamatta kuvia kämpästäni pitkiin aikoihin :D
Olohuone ensin.
Olohuone muuttopäivänä.

Olohuone nyt.
Tuo penkki on itseasiassa äidin kangaspuiden penkki, mutta joutaa tuohon nyt ainakin joksikin aikaa kun kangaspuut ovat olleet käyttämättömänä pidemmän aikaa. Tykkään siitä:)
Makuuhuone muuttopäivänä...
Makuuhuone nyt. Tykkään tuosta tilkkupeitosta <3
Makuuhuoneen kirjahylly nyt.

Sain ensimmäisen sukan valmiiksi!


Keittiö ennen
Keittiö nyt.
Sohva ennen.
Sohva nyt!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Vanhoja koulukuvia

Miksei kukaan kertonut ettei valokuvaan kannata pukea valkoista?
Liimasin vihdoin ekalla luokalla saamaani koulukuva-albumiin kaikki tallessa olevat koulukuvat, luokkakuvat ja koko koulun kuvat peruskoulun ajalta, lukiokuvat ei siihen enää mahdu kun sivut loppuu kesken. Luokkakuvista puuttuu ainoastaan viides luokka (ja lukion 2 ja 3).Yksittäiskuvista puuttuu 1, 2, ja 5. luokat (ja lukion 2 ja 3). Ja olen ihan varma että kolmannella luokalla otettiin myös koko koulun kuva mutta en muista palautettiinko se silloin. Tiedän noiden lisäksi ainakin yksittäisten yksilökuvaverisioiden olinpaikan ensimmäisen ja viidennen luokan kuville, mutta saa nähdä saanko nyysiä niitä kehyksistä omaan albumiini. Tästä olisi kuitenkin kiva saada mahdollisimman kattava!

Joskus aikanaan skannasin nuo kaikki kuvat ja kokosin kollaasiin kuten ylhäältä näkyy, ja silloin näköjään löysin jokaista vähintään yhden. Ykkösen ja vitosen tosin skannasin silloinkin niistä kuvista jotka oli mummulla kehyksissä, ja toisen luokan kuvan sain jostain jonkun vanhasta ystäväkirjasta skannattua. Lukion tokan luokan kuvakin näyttää olevan tarrakuvasta skannattu kun rajat näkyy.

Mutta hitsi miten kiva nyt on katsella näitä vanhoja kuvia! Kuvista näkee 90-luvun lasten collegeasut, muuttuneet naamat, ja kuvia katsoessa on kiva miettiä että mihin porukka on oikein päätynyt. Osa heistä oli minun kanssa samalla luokalla koko peruskoulun (mm. Suolasokeriblogin Veera). Moni vielä ihan lukion loppuun saakka! Lukiokuville täytyy kyllä hankkia ihan oma albuminsa, sitten kun nuo luokkakuvatkin vielä jostain löytyvät. Viimeiseksi voi sitten lätkäistä lakkiaiskuvan :)


Joku luokkakokouskin saattaisi olla kiva. Ala-asteesta olisi periaatteessa kulunut tarpeeksi aikaakin, että sille luokalle voisi järjestää, tai yläasteen luokalle, mutta toisaalta tosiaan monien kanssa jatkettiin ihan lukioon asti ja siitä nyt sitten taas ei ole paljoakaan aikaa. Ja pikkupaikkakunnalla nyt tietää suunnilleen missä ihmiset on. Kyllä luokkakokouksissa pitäisi olla jonkunnäköisiä yllätyksiäkin siitä, että mihin muut ovat päätyneet. Ehkä kymmenen vuoden päästä?

Sitten joskus omille lapsille täytyy kyllä rakentaa tällainen samanlainen albumi myös..

lauantai 18. elokuuta 2012

Muuton anatomiaa, vol. 4, viimeistelyä.

Varoitus, en ole mikään sisustaja, en todellakaan.

Nyt tämä kämppä alkaa jo näyttää kodilta. Vihdoin! On sitä jo pitkään tuntunutkin siltä ettei kotona ole muuta tehnytkään kun siivonnut.. Ostin tuohon vuodesohvaan petauspatjan, ja nyt se on muunnettavissa rumasta perusulkomuodostaan huolimatta kivaksi 120cm leveäksi sängyksi, joka ei edes haise tunkkaiselta tai näytä satavuotiaalta. Testinukuinkin sen jo, ja vaikuttaa siltä että kyllä siihen kehtaa yövieraita majoittaa! Saatan nukkua siinä itsekin aika usein, sillä kadun meteli kuuluu olohuoneen puolelle paljon heikommin kuin makuuhuoneeseen. Kokoontaitettuna sohvamuodossaan ilman patjaa se on edelleen susiruma, kova ja karhea. Aion kuitenkin tuunata sitä vielä jotenkin, en vaan ole keksinyt sellaista kikkaa joka olisi halpa ja helppo, mutta toimiva.

Alla vähän kuvia olohuoneesta, ja sohvasta ihan omana itsenään, väliaikaisvirityspeitteiden kanssa, ja levitettynä:


Muita tuunauskohteita keittiössä lienee tuo pöytätason alla oleva taloustikas. Saan kuulemma toisen samanlaisen myös, ja ajattelin että niiden kuluneisiin istuinosiin ja portaisiin voisi tehdä irrotettavat pehmustetut päälliset. Minulla ei meinaan ole työtuolin ja puisen jakkaran lisäksi täällä ollenkaan tuoleja, joten noilla on istuttava.. Päälliset voisi sitten irroittaa jos haluaa käyttää noita oikeasti taloustikkaina ja kiivetä johonkin. Päällisten kanssa se voisi olla vaarallista jos ne pyörähtävät jalan alla.

Olisi kiva päästä ompelemaan jotain. Haaveena olisi myös ommella itselle koulupukutyylinen vekkihame, mutta toistaiseksi se on jäänyt kun en ole oikein tiennyt millainen olisi siihen sopiva kangas. Miksi muuten tuossa ompelukoneessa on niin äärettömän lyhyt piuha tuohon polkimeen? Ei mulla ole niin matalaa pöytää että se poljin ylettäisi maahan :D Noiden aiemmin mainittujen lisäksi ei tupakeittiössä taida muuta enää kesken ollakaan, kunhan tiikeritaulun vielä saisi seinään sohvan yläpuolelle.

Alla kuvat sitten makkarista. Nyt siellä on tuo sama petari mikä oli tuossa sohvalla aiemmissa kuvissa. Joo, 100cm leveässä sängyssä 120cm petari, eli vajaa 10cm molemmilta puolilta tulee yli..  Yllättävän hyvin se kuitenkin toimii tuossa, jos suurin osa ylimenevästä tukee vähän seinään. Eipähän tarvi keksiä sen kummempaa paikkaa säilyttää tuota petaria yövieraiden varalle. Makkariin ei löytynyt sopivia verhoja, joten verhon virkaa hoitaa nyt lakana. Onpahan näköesteenä ja vähän valonesteenä aamuisin, ja näyttää ihan yllättävän siedettävältä. Nyt minulla on vihdoin makkarissa myös ihan kattovalaisinkin, se tarttui mukaan samalta reissulta kuin patjakin. Sänky kaipaisi päiväpeittoa, ja nuo muuttolaatikot voisi heivata pois sängyn päästä. Ompelukonetta voisi sitten säilyttää siellä silloin kun sitä ei käytetä. Ja jotkut oikeat verhot olisi kivat.

Keskimmäisessä kuvassa näkyy kauniisti se purkamaton muuttolaatikko


Mutta kohtahan täällä voi jo järkätä tuparit! Kaikki alkaa olla jo esittelykunnossa sohvan tuunausta ja verho-ongelmaa lukuunottamatta, jos ei erehdy kaappeihin katsomaan. Yksi hylly on mm. nimetty sälähyllyksi, ja sinne on koottu kaikki sellainen roina joille "etsin paikan myöhemmin", tai joista mietin, että "päätän myöhemmin heitänkö tuon pois". Lisäksi talvivaatteet sunmuut ovat edelleen pahvilaatikossa vaatekaapissa..

Mutta näyttää hyvältä! Nyt vois mennä katsomaan onko tuo kameran akku latautunut senverran että voisin lähteä vähän kikkailemaan pihlajanmarjojen kanssa!

perjantai 17. elokuuta 2012

Kolin kansallispuisto (3/37)


Tämä ei ole lisäpostaus kansallispuistohaasteeseen, vaan uusintakierros. Käytiin kesälomalla ihailemassa Kolin maisemia ihan uudemman kerran ja vähän perusteellisemmin, kuin mitä silloin useampi vuosi sitten kävin. Mentiin ylös haitarihissillä, ja lähdettiin samantien Ukko-Kolille, josta jatkettiin Akka- ja Pahakoleille ja lopulta kiivettiin ylös Mäkrävaaralle. Sää oli viileä, mutta se oli jopa ihan mukavaa sillä rinteitä ylös kiivetessä tuli hieman hiki.

Matkalla tuli syötyä mustikoita ja leikittyä Kameran kanssa. Osa poluista oli hyvin märkiä ja sammaleet tuntuivat ihan pesusieniltä, mutta maisemat olivat loistavia! Paha-Kolin maisemia katsellessamme päätimme hetken mielijohteesta, että Kolilta pitää ehdottomasti löytää Geokätkö! Sitä vaan valitsemaan sopivaa kätköä! Valintamme osui reilun kahden kilometrin päässä olevaan kätköön Mäkrävaaralla, ja suuntasimme sinne sitten samantien.
Matkalla Mäkrävaaralle löysimme eräältä ahoaukiolta Tamperelaisen tietoteekkarin, ja saimme matkaseuraa aina vaaran huipulle asti. Kiipeäminen oli hitusen raskasta liukkailla kivillä ja jyrkässä rinteessä, mutta hyvin selvittiin ja huipulla nähtiin taas hienoja maisemia. Matkaseuramme jäädessä pitämään taukoa rinkkojensa kanssa, me vilahdimme metsään etsimään kätköä.
Kätkön etsiminen vaati lopulta melkoisen seikkailun, ja paljon liikuntaa. Sitä etsittiin vaaran huipulta, sen perässä laskeuduttiin jyrkännettä alas, ja kiivettiin takaisin ylös, rämmittiin louhikossa, kontattiin siirtolohkareiden alla, rämmittiin lisää, käveltiin ja kiipeiltiin. Tälle reissulle olisi kyllä kaivannut eväitä, mutta fiksuna ennen lähtöä todettiin että "ei me siellä niin kauaa olla". Kun kerran sinne asti oltiin tultu niin ei nyt enää voinut luovuttaa!

GPS oli etsintäretkellämme oikein vitsikkäällä tuulella. Jyrkänteen reunalla se näytti alaspäin, ja jyrkänteen alla ylöspäin. Jos oltaisiin heti katsottu vähän kätkölle annettuja sanallisia vinkkejä, oltaisiin säästytty paljolta kiipeilemiseltä. Mutta mikäs siinä, seikkaileminen on hauskaa, ja seikkailun jälkeen kätkö lopulta löytyi, ja nappasimme sieltä väsyneinä ja nälkäisinä mukaan myös yhden Trackable killuttimen mukaamme Tampereelle. Tampereella kävimme tiputtamassa sen Myllyvuoren kätköön heti seuraavana päivänä.

Kolmen kätkön löytämisen jälkeen olisi kova hinku jättää myös oma kätkö jonnekin metsään. Minun tekisi mieleni laittaa kätkö Kärkölässä Koukunmaalle, ja Perskalliolle! Myös Trackable esineitä voisi vapauttaa matkaan. Ajattelin että seuraavalla kansallispuistokierroksella voisi tiputtaa johonkin siellä sijaitsevaan kätköön liftarin jolle antaisi tehtäväksi kansallispuistojen kiertämisen suomessa ja ympäri maailmaa, ja toivoisin kuvia sen retkestä! Kätköily toi loistavan lisän puistossa liikkumiseen, kun joutui väkisin pois niiltä turistien valtaamilta näkymäpaikoilta syvemmälle metsään, ja kauemmas poluilta. Miksen aloittanut tätä harrastusta aiemmin, vaikka tutustuin siihen ensimmäisen kerran vuosia sitten?

torstai 16. elokuuta 2012

Lomat lomailtu

Tässä oon miettinyt jo vähän aikaa että mitähän seuraavaksi postaisin. Viikon kesäloma tuli vietettyä, asioita tapahtui, ja olisi mahdollista kirjoittaa niiiin monesta asiasta! Aloitetaan vaikka siitä, että tarinassani on uusi henkilö, Mikko. En ole vielä päättänyt voinko (sattuneesta syystä) viitata häneen blogissa vain kirjaimella M, vai käytänkö ihan nimeä, vai pitäisikö puhua irkkinikillä Glowie. Omakin tunnus täällä on Maryjane, eli irkkinikki, joten jälkimmäinen sopisi kuvioon, mutten oikein osaa käyttää Glowieta tekstissä. Tämä on oikeasti vakava asia ja iso päätös! :D

Lomaviikkoni vietin Joensuussa. Käytiin moikkaamassa Mikon vanhempia ja oltiin siellä yötä, mutta suuri osa ajasta vietettiin reissaamalla kahdestaan. Ostin myös Mikon veljeltä järjestelmäkameran, jota sitten testailinkin loppuloman n. viidensadan kuvan edestä. Hups! Olen vähän tunari sen kanssa edelleen, osa noista kuvista tuli huonolla kuvanlaadulla kun säädin vahingossa väärin, ja osassa on muita häröjä. Mutta virheistä oppii.

Käytiin katselemassa itäsuomalaisia mökkimaisemia, hiippailtiin metsissä ja syötiin mustikoita naamat sinisinä. Jos olisi ollut ämpäreitä mukana, olisi niitä helposti saanut kerättyä pakastimet täyteen. Järveen en uskaltanut, sillä ilmakin oli vain n. 12 asteista, ja järveltä kävi hyytävä tuuli. Saunottiin kuitenkin. Nyt on muuten sitten taas ollut oikein kivan lämpimiä loppukesän päiviä, kun minun kesäloma loppui..

Joensuu ei ollut ihan niin iso kaupunki kuin olin odottanut, mikä toisaalta oli  oikein kiva. Seikkailtiin tutkimassa keskustaa ja ympäristöä kävellen ja polkupyörillä. Löysin myös joenrannasta paikan, jossa minut oli kuvattu joskus kolmevuotiaana. Tätä tosin en muistanut ennen kuin kotiin palatessa katsoin vanhoja albumeita. Hoksasin kyllä kyseisen ankkuriviritelmän rannassa, mutta "kyllä se ankkuri minkä vieressä silloin istuin oli paljon isompi". Niin no, olin kolmevuotiaana itse pikkusen pienempi...

Olen siis sittenkin käynyt aiemmin Joensuussa! Isi tiesi kertoa missä hotellissakin yövyttiin. En vaan aiemmin tiennyt että se kuva oli Joensuusta.. Kuvan takana lukee itseasiassa että Tampere, lienee kuvia albumiin laitellut mummu sekoittanut kaupungit kun ilmeisesti reissu oli myös silläkertaa jatkunut Joensuusta Tampereelle, sillä seuraavana päivänä otetut kuvat oli jo Tammerkoskelta.


Käytiin myös päivän ekskursiolla Kolilla, ja vietettiinkin useita tunteja siellä metsissä ja kallioilla, löydettiin yksi geokätkö, otin satoja kuvia, törmättiin sattumalta Tamperelaisiin Titeläisiin ja ihailtiin maisemia. Reissailua parhaimmillaan! Kolireissusta teen oman isomman postauksen myöhemmin. Tuollaiset luontokohteet on kyllä parasta ikinä! Ja vielä kun saa samanhenkistä seuraa retkeilemään niin ei voi paremmaksi muuttua.

Täytyy muuten kohta tilata varmaan puolen vuoden kuvat paperikuvina. Tykkään kuvata päiväkirjamaisesti reissuja ja tapahtumia, ja minulla onkin vuodesta 1997 asti itseotettuja kuvia albumeissani. Ne on mukavia muistoja katseltavaksi myöhemmin, ja niistä voi helposti tarkistaa että minä vuonna tuli käytyä missäkin ja tehtyä jotain erityistä. Tietysti valokuva-albumit vie tilaa hyllyissä, mutta ne on minulle tärkeitä ja aion jatkaa kuvien ottamista ja niiden kokoamista albumeihin jatkossakin :) Vuosi 2011 oli jonkunlaisen kuvauslaman aikaa, kun oli vähän into poissa eikä tuntunut tekevän mitään kiinnostavaa. Mutta nyt niitä on taas alkanut kertyä! Kevään Japaninreissusta sain Afenin ja hänen miehensä kokoaman hienon valokuvakirjan!

Muuton valmistumisesta laitan postauksen heti kun olen saanut tehtyäyhdet verhot (huomenna kangaskauppaan!), päälystettyä sohvan uusiksi (kangasta haussa siihenkin), ja purettua nuo kaksi viimeistä laatikkoa ja kannettua parvekekalusteet häkkivarastosta paikalleen. Tavarat etsii edelleen vähän paikkaansa, mutta kyllä tänne jo kotiutuu. Lattia pitäisi vielä pestä kertaalleen ja eteismattokin odottaa parvekkeella pesua kun spottasin siitä ilmeisesti jonkun kenkien mukana kulkeutuneen koirankakkayllärin...

Ensiviikolla pitäisi asennoitua opiskelun alkamiseen. Aloitan kandidaatintyöni heti syksyllä. Tarkoitus olisi kuitenkin saada aikaiseksi kirjoitettua myös vihdoin tuota ficciäkin kun työt vähenee ja iltaisin on enemmän vapaa-aikaa. Varsinaisen herätyksen sen kirjoittamiseen sain, kun työpaikkani naapurissa järjestettiin FinFanFunin miitti. Koska en ollut foorumia kovin aktiivisesti seuraillut viimeaikoina, en tiennyt asiasta mitään. Sitten kun kaupalla alkoi yhtäkkiä pyöriä paaaaljon potteristin näköisiä ihmisiä, uskaltauduin työn lomassa utelemaan että mikä miitti heillä siellä oikein on. Oli siinä pientä virnuilua porukalla ilmassa, kun kassatätikin paljastui Finiläiseksi :D Mutta eipä pahemmin tullut miittiin osallistuttua, kun olin töissä. Mutta myin sitten eväitä porukalle! Siinä kassatyön lomassa tuli sitten ficit puheeksi, ja totesin itselleni että nyt on kyllä ehdottomasti jatkettava.

Ideoita on paljon, ja käsin kirjoitettua dialogia löytyy monen sivun verran kahdestakin vihkosta. Lisäksi muistiinpanoja löytyy yhdestä täysin kyseiselle ficille omistetusta pienestä muistikirjasta. Nyt vaan pitäisi saada aikaiseksi istua tuoliin ja kirjoittaa... mutta kun seuraavat juonenkäänteet johtavat päähenkilöiden kannalta negatiivisiin asioihin, ja niiden kirjoittaminen on vähän surullista. Mutta pääjuonen kannalta se on pakko tehdä. Kirjoituskuulumisistakin lisää kunhan jotain on tapahtunut..

Neulon muuten myös sukkaa, josta toinen lähestyy valmistumista. Jalkaterä enää tekemättä! Ai miten niin monta rautaa tulessa jatkuvasti. Mistähän johtuis ettei koskaan tunnu olevan aikaa mihinkään :D

maanantai 6. elokuuta 2012

Kesäloma!

Kesäloman ensimmäinen ilta oli eilen, ja pitihän sitä juhlistaa. Mikäs siihen olisi sen mukavampaa kuin nuotion pystytys hämärtyvään loppukesän iltana (en suostu vielä sanomaan että olisi syksy!!) järven rannalle. Eväinä juustocampingia, mansikoita ja vaahtokarkkeja. Vaahtokarkin paistaminen on muuten taitolaji! Eihän siitä enää ihan kesäfiilistä saanut, mansikat maistui jo syksyisemmiltä, ja oli viileää, mutta kyllä nuotiossa järven rannalla on vaan jotain ihanan tunnelmallista! Pitää ehdottomasti kyllä nuotioilla myös syksyisin ja talvisin :)

Harmillista, että tuota tunnelmaa on niin vaikea saada valokuvattua, varsinkin tuollaisella pokkarikameralla... Salama nyt ei tule kysymykseenkään, ja kameran omat automaattiasetukset toimi vähän vaihtelevasti. Alla muutama yritys kuitenkin. Nuotion hiivuttua oli mukava käydä oman saunan löylyissä, ja mennä tyytyväisenä nukkumaan. Muutosta kerätty stressikin helpottui mukavasti. Tänään sitten pakkaamista, lomalla olisi tarkoitus tehdä pikavisiitti Kärkölään, ja sen jälkeen Joensuuhun.
 





Omnom makkaraa.

torstai 2. elokuuta 2012

Muuton anatomiaa, vol 3

Eilen sirtyivät tavarat. Itse kamojen kuskaukseen meni vain vähän päälle tunti, ikeapöydän kasaamiseen kaksi. Hyvin sujui kun oli paljon sakkia auttamassa, kiitos heille siitä! Vähän tuskaista se vaan on muuttaa kaksiosta yksiöön, tavaraa tuntuu olevan ihan liikaa, eikä mikään oikein tunnu löytävän paikkaansa. Nukun edelleen evakossa, sillä makuunurkkani on täynnä roinaa. Hyvä kuva kaaoksesta on tuossa alla. Kyllä, on siellä sänkykin jossain, ja huomenna aion kaivaa sen esiin!


Tupakeittiön puoli näyttää jo ihan siedettävän fiksulta, tai ainakin siellä mahtuu kävelemään tietokoneen ääreen, ja wlan on jo pystyssä! Tuo kuvassa näkyvä vuodesohva vaatii vaan uuden päälisen (teen sen heti kun ehdin!) ja se vaatisi vielä tuuletusta.. mokoma haisee ihan vanhalta vintiltä. Niksipirkka vauhdissa testasin tänään hinkata siihen ruokasoodaa. Jos ei auta, niin sitten järeämmät aseet käyttöön.

Tänään oli sitten siivousoperaatio. Huoneistotarkastaja oli muistanut meitä kivoin  pikku muistilappusin, jotka muistuttivat mm. kylppärin kaakeleista ja lieden taustasta ja kaappien päälisistä:

Päivän mittaan tuli siivottua saunan lauteet, kylppärin seinät ja lattiat, pönttö, lavuaari, uuni (kahdesti), keittiön tasot ja kaakelit, jääkaappi, pakastin ja tiskikaappi. Siinä menikin sitten oikein mukavasti aikaa, joten hieman nihkeältä tuntui, kun M tuli illalla imurin kanssa ja oletti selviävänsä pelkästään kämpän imuroinnilla. Sentään pyynnöstä pyyhki vielä hyllyt ja pesi lattiat sillävälin kun hinkkasin parvekkeen ja liesituulettimen. Ja enhän minä olisi yksin saanut edes lieden ja jääkaappipakastimen taustoja putsattua, kun en saanut niitä liikkeelle... Huomenna aamulla menen pesemään vielä ikkunat ja se olisi siinä sitten, ja avaimia palauttamaan. Ja tämän oman kaaoksen siivoamiseen... Se näyttää siltä, ettei lopu ikinä..