tiistai 26. elokuuta 2014

Hassut rinkulat

Ette ikinä arvaa!
Meillä tapahtuu ihan outoja! Ensin isäntä kärräsi kylpyhuoneeseen ja saunaan kukkia ja kynttilöitä. Ties mikä hairahdus sille iski, yleensä se on tuo toinen enemmän tykännyt koristeluista. Se on sentään jo oppinut, että me kissat osataan koristeiden asettelu paljon paremmin ja ketterämmin. No eipä tuosta yllättävästä koristeluinnosta haittaakaan ole, ajattelin. Piankos minä opettaisin, että kuka tässä talossa koristelee, ja kuka ei. Sitten minua yhtäkkiä kiellettiin menemästä koko paikkaan! Kuulemma voisin polttaa häntäni, mukamas. Tämähän ei ollut yhtään kivaa, meidän suosikkihiekkalaatikkohan on saunan nurkassa! Ei sitä voi yhtäkkiä tehdä mitään koristevaltakuntaa! Ei vaan voi!

Sitten emäntä tuli kotiin. Ihan tavallisesti, ei huomannut ollenkaan kun yritin kertoa että kylppärissä on nyt jotain tosi pahasti vialla. Vasta joku outo taustamusiikki sai emännän siirtymään sinne, ja ehdin jo innostua, mutta kuinkas kävikään. Sen sijaan että emäntä olisi komentanut isäntää kissojen valtakunnan rajoittamisesta, emäntä saikin pienen mitättömän rinkulan, ja oli jostain kumman syystä ihan hirveän tyytyväinen! Ei sanaakaan siitä, miten kissoja oli nyt sorrettu! Eivät edes huomanneet, kun yritin säärtä hinkkaamalla kertoa että nyt joku unohtui.

Mitä ihmettä tuollaisella rinkulalla tekee? Eihän sitä voi edes syödä! Sitten ne kaiken huipuksi pukeutuivat nätisti ja lähtivät jonnekin, ja viipyivät pitkälle iltaan. Poistivat sentään koristukset meidän valtakunnasta ennen sitä... Eikä siinäkään vielä kaikki, jotain puhetta oli vanhemmista ja matkustamisesta, ja me odotettiin tietysti pääsevämme uudestaan maalle! Vaan ei, kun nämä jättivät meidät tänne hoitajan kanssa ja reissasivat keskenään. Kuulemma esittelemään sitä piskuista rinkulaa. Mitä ihmettä?

Kattokaa nyt, tommosten takia!
Nyt nuo on jo sentään vähän rauhoittuneet, ehkä se oli vain tilapäinen mielenhäiriö. Kukkia ja kynttilöitä ei ole enää näkynyt väärissä paikoissa, rauha on siis palannut. Satunnaisesti nuo kyllä puhuvat jostain uudesta asiasta nimeltä "häät", tiedättekö te mitä se mahtaa tarkoittaa? No, ei se nyt ainakaan voi olla kummallisempaa kuin tämä, eihän?

(Voi Myrsky rakas, tietäisitpä vaan!)

torstai 21. elokuuta 2014

Ilmanvaihtoa

Meillä oltiin kissattomina yli kuukausi, hui kauhistus! Kissattomuudelle oli kolme syytä: Kesälomalla liikuttiin paljon, ja oltiin paljon kotoa poissa. Jatkuva sählääminen hoitajien kanssa olisi ollut hankalaa, ja kissat olisivat viettäneet liian paljon aikaa yksinään. Toisena syynä oli kämpän tolkuton kuumuus - jo keväällä hoksattiin, miten kuumuus pisti kissat ihan veteläksi päiväksi, ja sitten iltaisin purettiin energiaa toisiinsa niin että karva pöllysi. Kolmas syy oli sitten vähän ikävämpi. Meillä nimittäin asustaa mörkö nimeltä kissa-allergia.


Mikon kissa-allergia on talven pysynyt kurissa ja oireettomana allergialääkkeillä, suht säännöllisellä siivoamisella, ja makuuhuoneen pitämisellä kissavapaana. Nyt kesällä kissa-allergian ja heinänuhan yhteisvaikutus osoittautui kuitenkin ikäväksi, ja meillä eleltiin hieman ankeita aikoja kissojen tulevaisuutta pohtien. Päätettiin raskain sydämin, että kissojen jo alunperinkin pitkäksi kaavailtu kesäloma saisi jatkua heinien kukkimisajan yli. Kissojen poissa ollessa pidettiin makuuhuoneen ovea auki, ja huomattiin miten merkittävä ero sillä asunnon ilmanalaan oli. Helteiden myötä ei voitu edes harkita oven kiinni pitämistä - makuuhuone muuttui saunaksi heti kun ilma lakkasi kiertämästä. Ja toisaalta, jos kerran oltiin päästy tottumaan siihen että makuuhuoneessa ilma vaihtui, niin vanhaan tunkkaiseen olisi etenkin allergisen kurja palata. Kissoja ei kuitenkaan voisi sänkyyn päästää, joten mikä eteen?
Olohuoneverstaalta päivää
Tuumasta toimeen, ja vähän isiltä apua. Isi teki koottavan mallin verkko-ovesta, jonka sain mukaani osissa kissoja hakiessa. Palasina se mahtui autoon kissojen kanssa ainakin melko sujuvasti, ja sitten ryhdyttiin olohuoneen matolla rakentamispuuhiin. Kehikko oli kuin Ikean varastosta konsanaan, reiät ja ruuvit olivat valmiina, senkun vain yhdisteli oikeat ruuvit ja palikat oikeisiin reikiin, ja pyöritteli mutterit paikalleen. Vihreä muovipäälysteinen kanaverkko oltiin ostettu jo etukäteen, joten homma oli kehikon kokoamista ja verkon leikkaamista ja nitomista vaille valmis. 


Verkko-ovessa ei ole saranoita, vaan se yksinkertaisesti siirretään paikalle ja takaisin ihan vain nostamalla ja työntämällä. Makuuhuoneen puolella sitä pitää pystyssä ovi, ja ulkopuolella ovenkarmit. Se siis osuu sopivasti karmien koloon. Kiipeilypuuhun sidottu naru ja klipsi on kiinnitettynä varmuuden vuoksi aina silloin kun ei olla kotona, mutta muutoin sille ei ole ollut tarvetta. Onhan se vähän hankala, mutta mitäpä sitä ei kissojensa eteen tekisi? Ilma kiertää, mutta kissat eivät pääse sänkyyn, ja päiväpeitto suojaa sänkyä pahimmalta kissapölyltä. Allerginenkin pärjää, joten kaikki tassut ja peukut pystyyn, että hyvä tilanne jatkuu! Toistaiseksi ollaan selvitty hienosti, vaikka aamuisin herätäänkin tiukkaan tuijotukseen. Hyvä puoli on se, että nyt kukaan ei enää loiki makuuhuoneen ovenkahvaan!
Se on hieno!
Eihän se nyt mikään sisustuselementti ole, mutta... <3

maanantai 18. elokuuta 2014

Kesäkertaus

Kaksijalkaisten loma alkoi juhannuksena. Sen tienoilla ajeltiin Kärkölään, jonne kissat jäivät viettämään kunnon maalaiskesää. Siihen kuului paljon valjaissa ulkoilua, Viiman kohdalla myös vapaana ulkoilua (luvatta, neiti oli aika ninja karkaamaan!), kärpäsiä, hellettä, lehmiä ja paljon kärpäsiä. Kaksijalkaiset suuntasivat juhlistamaan Juhannusiltaa Joensuuhun, pyörähtäen matkalla Repoveden Kansallispuistossa ihmettelemässä kätköjä ja hurjaa riippusiltaa.


Juhannus ei ollut mitenkään lämmin, kokkoa tiirailtiin hyvin vahvasti kerrospukeutuneena. Mökkilomalla ja Tampereellepaluumatkalla tietysti myös geokätköiltiin, ja jätettiin yksi uusi kätkö. Uitua tuli viileydestä huolimatta, tyylillä pikajuoksua saunasta, ja takaisin. Mietittiin jo, että tuleeko tästä oikeasti näin kylmänkalsea kesä. Ei muuten tullut!


Seuraavana viikonloppuna kohteena oli Turku, ja etenkin Turun linna, keskiaikamarkkinat ja Turun tuomiokirkko. Turku on itselle aika tuntematon kaupunki, joten oli mukava turisteilla välillä ihan kotimaassakin! Ja tietysti kaupunkiliikenteeseen tottumattomalle kuskille aiheutui vähän ylimääräistä jännitystä...


Siitä alkanut viikko (tai pari) oli tuskallinen: sisälämpötila lähenteli 32 astetta päivisin, vaikka kaikki luukut oli öisin auki, ja päivisin kiinni (verhotkin). Päivisin ei voinut tuulettaa, sillä se ilma talon seinällä oli kevyet 50 asteista. Aurinko paahtoi kämpän seinään noin puolesta päivästä iltaan asti, ilman mitään varjoa. Kissojen seuraavaksi viikonlopuksi suunnitellulle kotiinpaluulle oli yhtäkkiä useita esteitä: siitepölykausi voimisti myös Mikon kissa-allergiaa, kaksijalkaiset olisivat tukehtuneet petiinsä jos makuuhuoneen ovea joutuisi pitämään kiinni (etteivät kissat pääsisi sänkyyn), parvekkeen ovea ei olisi uskaltanut enää pitää öisin auki (luottamus verkkoon ei ole 100%), viikonloppureissaamista oli vielä tiedossa, ja maalla oli kissoille muutenkin paljon mukavempaa kuin saunaksi muuttuneessa kerrostalokämpässä. Energiaa ei oikein riittänyt muuhun kuin läkähtymiseen.


Kissaton elämä siis jatkui, mutta käytiin kuitenkin niitä moikkaamassa. Samalla kierrettiin pari mielenkiintoista kätköä hienoilla paikoilla. Tuli tavattua kotipaikkakunnan suurin siirtolohkare (se oli iso!), ja löydettyä kirjaimellisesti veitsellä leikatun näköinen kallionseinämä. Ehdittiin käydä myös Mikon kanssa kurkkaamassa Lahden urheilukeskusta, ja ihmettelemässä maisemia suurmäen tornista. Illalla päästiin vielä heinähommiinkin, joka allekirjoittaneelle on ollut lapsuuden kesien kohokohta (olen tainnut mainita sen ennenkin), vaikka jouduinkin nyt (kuten kovin usein lapsenakin) siihen tylsimpään hommaan - traktorikuskiksi ajamaan kävelyvauhtia.


Palattuamme kissattomina kotiin, lähdimme seuraavana viikonloppuna Himokselle Geokätköilyn Mega tapahtumaan. Paikan päällä oli Amazing Geocaching Race kilpailu, jossa mm. ravattiin ylös alas laskettelurinteitä, ratkottiin arvoituksia, ammuttiin jousipyssyllä ja uitiin suolammikossa. Meidän joukkue ei ehtinyt suoritaa kaikkia rasteja, joten mitalisijoista ei taisteltu. Huippuhauskaa meillä silti oli :)



Kotimatkalla kyllä sitten jo väsytti, mutta vielä pysähdyttiin Isojärven kansallispuistossa, josta noudettiin pari kätköä. Hiljaisessa puistossa oli paljon mustikoita ja itikoita, ja yksi telttailija. Tuli mieleen, että olisipa joskus kiva leiriytyä itsekin jonnekin kansallispuistoon tai vastaavaan. Tehdä ruokaa, ja ihastella yöllä järvenselälle nousevaa sumua. Ja pistää hetkeksi se puhelin vaikka kiinni. Tämänkertaisella reissulla valitettavasti väsymys, nälkä, ja itikat vähän verottivat intoa tutkia ympäristöä, vaikka lenkille kertyikin lopulta mittaa viitisen kilometriä. Ensikerralla evästystä mukaan!



Kansallispuistohaasteeseen saatiin siis kesän aikana kaksi osumaa, Isojärvi ja Repovesi, eli käytynä on 5/37 puistoa. Sain myös syntymäpäivälahjaksi kansalispuistoja käsittelevän kirjan, jonka sisällysluetteloon jo merkitsin käydyt puistot päivämäärineen. Kirja tarjoaa parasta tietoa nimenomaan kävellen liikkuvalle perusluontotallaajalle, ja tulee varmasti käyttöön joka kerta kun puistoreissulle lähdetään. Loman aikana oli tarkoitus vielä käydä patikoimassa ja ehkä jopa laavunukkumassa (jos miehen olisi saanut suostuteltua mukaan) Seitsemisellä tai Helvetinjärvellä, mutta helteet veivät kaiken innon lähteä patikoimaan yhtään mihinkään.



Sitten alkoivatkin jo työt. Helteet sen sijaan eivät päättyneet. Eikä reissutkaan. Listalle mahtuivat niin Vermon poninäyttelyt, kuin pitkä kätköilyilta Kangasalla (Haralan harjulla) ja Lempäälässä. Haralanharjun alle kilometrin säteellä olleisiin kymmeneen kätköön vierähti aikaa nelisen tuntia - olisi kannattanut lähtiessä katsoa myös korkeuskäyriä ainakin silloin, kun arvioi matkaeväiden ja juomaveden tarvetta! Kilometri kartalla oli maastossa jotain ihan muuta... Muutoin kiirettä piti yllä jokaviikkoiset ratsastustunnit, ja työn alla oleva Traconin kirpputori, jonka pääjärjestäjäksi eksyin vahingossa. Sitten piti järjestää synttäriyllätystä miehelle, leipoa suklaakeksejä hyväntekeväisyyteen ja vaikka mitä muuta! Pari omaa geokätköideaakin on valmisteltu, mutta pitäisi vaan ehtiä viimeistellä ne, ja viedä metsään.

Todella kauniita suklaakeksejä!
Tänä viikonloppuna kävimme vielä Hämeenlinnassa geokätköilymiitissä. Tämän vuoden elokuuhaaste on viimevuotista helpompi, ja siinä pitää hakea vain kuusi erilaista kätkötyyppiä. Miitti oli näistä kaikista hankalin, sillä niitä ei oikein tuntunut olevan lähiympäristössä ikinä sellaisena aikana että oltaisiin fiksusti mukaan päästy. Hämeenlinna vaikutti kuitenkin ihan mielenkiintoiselta kohteelta, ja sen yhteydessä saattoi lähteä käymään Kärkölässäkin. Ei muuta kun nokka kohti etelää ja aurinkoista Hämeenlinnaa torille tapaamaan kanssaharrastajia. Hämeen linnalla olisi ollut keskiaikamarkkinatkin, todettiin Turun vastaavat markkinat riittäneen tälle vuodelle, kun pelkkä sisäänpääsy torialueelle oli maksullinen. Tutkitaan Hämeen linna sitten joskus myöhemmin, markkinoiden ulkopuolella sinne pääee halvemmalla.


Miitin jälkeen siirryttiin ihmettelemään Aulangon maisemia toisen kätkötyypin, Earth Cachen merkeissä. Maisemat näkötornista olivat aika huikaisevat, ja muutenkin paikka oli hieno. Tänne voisi tulla kuljeksimaan joskus toistekin. Mm. harmaakivilinna Aulangonvuoren juurella olisi mielenkiintoista tutkia paremmalla ajalla, nyt jouduttiin vähän pakenemaan yllättäen alkanutta sadetta. Seuraavalla kerralla kunnon linnakierros Hämeenlinnassa?


Aulangon jälkeen käännettiin auton nokka kohti etelää, ja käytiin Kärkölässä kääntymässä, kuten edellisessö postauksessa mainitsin. Tällä kertaa kissat eivät olleet mukana tai edes perillä odottamassa. Ne nimittäin saapuivat Vermon poninäyttelyviikonlopun jälkeen vihdoin takaisin kotiin yli kuukauden loman jälkeen, ja niillä oli nyt viikonloppuna hoitaja täällä kaupungissa. Meillä on siis palattu kissa-arkeen onnistuneesti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kissa-arjesta siis!

ps. kesälomakuvakooste löytyy täältä!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Uutta elämää


Eilen illalla päästiin todistamaan tämmöistä uuden elämän syntymää, ja samalla totesin että kyllä tämä blogi nyt vihdoin pitää herättää kesäkoomasta uudelleen eloon! Kesälomalta on niin monta postausideaa jonossa, että on tuntunut vaikealta päästä edes alkuun, kun on ollut niin paljon materiaalia! Pitää varmaan koostaa loman ajalta kertyneistä kuvista niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin lomatunnelmista lyhyt kooste, ja jatkaa vain eteenpäin :)

Nelijalkaisetkin ovat jo hyvän aikaa sitten palanneet kaupunkiin, siitäkin pitäisi kirjoittaa. Ja tänään oli Ravintolapäiväkin, Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys piti sen kunniaksi kahvilaa Tampereen keskustassa keräten varoja eläinsuojelutyöhön. Leivoin sinne suklaakeksejä. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsi paikalle maistelemaan niitä, ja muiden vapaaehtoisten tekemiä herkkuja :)

Kaikenlaista tässä on siis ehtinyt tapahtua, ja tulee tapahtumaan, kissat voivat pulskasti, ja Mikkokin pääsi todistamaan vasikan syntymää. Nyt lupaan olla aktiivisempi kirjoittaja kesästä selvittyäni!