sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tylsyydenkarkoitusta!

Aloitin jo viime keväänä pienen rupeaman nimeltä "Myrskylle päänvaivaa", ja opettin kollipojan istumaan käskystä. Sen jälkeen koulutuksessa olikin pitkähkö tauko saamattomuuden ja aikapulan vuoksi, vaikka kissaa pyydettiinkin edelleen ennen jokaista ateriaa istumaan. Nyt on ollut kuitenkin juuri sopivasti aikaa aloittaa harrastus uudestaan. Harrastusta helpottaakseni tarttui ruokakauppareissulla mukaan Hurtta merkkinen pikkukoirille tarkoitettu desin vetoinen palkkiopussukka. Sieltä on helppo ja nopea napata makupala kissallekin palkaksi.
Tästäkin oli jostain kumman syystä ihan mahdoton saada kuvaa ilman kissaa...
Myrsky on lähtenyt touhuun ihan intopinkeänä mukaan - namipalojen voimalla se seisoisi varmasti vaikka päällään jos osaisin sitä siltä pyytää niin, että se ymmärtäisi mitä haluan... Naksutinkoulutus myös aktivoi herkästi tylsistyvää kissaa. Myrskystä oikein näkee, kuinka se käyttää päätään ja aivoissa raksuttaa, kun opetellaan uutta temppua, eikä se ole vielä ihan varma mitä siltä yritetään pyytää. Naksahdus merkitsee sille jo sitä, että nami on tulossa (myös silloin, kun naksahdukset kuuluu videolta), ja pelkästään työpöydän laatikon avaaminen riittää kutsumaan innokkaan oppilaan paikalle!

Tällähetkellä meillä onnistuu luoksetulo "kss kss" huudolla, istuminen käsimerkistä ja joskus myös käskystä "istu", tassulla läpsäytys käskysanalla "tassu", ja läpsäisevän tassun vaihto melko usein käskysanalla "toinen". Seuraavaksi kahta viimeistä voisi muokataan niin, että kissa oppisi pikkuhiljaa nostamaan eri käskystä tai vähintään käsimerkistä joko oikean tai vasemman tassun. Kuin hienoa olisikin, jos kissa oppisi oikean ja vasemman eron paremmin kuin minä... voisi aina kysyä siltä! Siihen tosin menee vielä pitkään, että siellä asti oltaisiin. Lisäksi ollaan harjoiteltu näitä tuttuja temppuja myös ulkona, samoin kuin seuraamista ja vieraiden ihmisten kohtaamista. Ulkoilmassa vaan tuntuu kissalta välillä katoavan korvat kokonaan, kun kaikki on niin mielenkiintoista! Alla on videoituna joitain suorituksia sisätiloissa, vaikka selkeästi kameran edessä iskikin kissalle pieni ramppikuume.


Me ollaan naksutinkoulutuksessa vielä aika aloittelijoita, mutta on tuolla videolla jo jotain viitteitä siitä että Myrsky on jotain onnistunut oppimaankin. Ja vaikka video keskittyykin Myrskyyn, niin kyllä Viimakin sai herkkupaloja, eikä jäänyt ihan osattomaksi! Sen kanssa ei vaan olla päästy kummemmin harjoittelemaan, kun ruoka ei tunnu motivoivan sitä tarpeeksi, eikä olla muutakaan helppoa palkintoa sille löydetty.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Sisäkissan aktivointia, osa 3

Myrskyllä on kevättä rinnassa, ja sisälläoleminen tuntuu nyt tylsistyttävän sitä kovasti. Jostain luin, että kissan mieltä virkistää päästä tutkimaan uusia esineitä, ja haistelemaan uusia hajuja. Teinpä sitten työtä käskettyä: pällisteltävää, nuuhkittavaa ja tutkittavaa riitti moneksi kymmeneksi minuutiksi!
"Mikä tää on?"
"Miten tällä niinku kuuluis leikkiä?"
"No kai siitä saa säällisen majan?"


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Toimituksia

Viimepäivinä meidän talouteen on tullut kaikenlaisia mukavia pieniä toimituksia, etenkin siis minulle! Niistä uusin ja jännittävin oli tänään töiden jälkeen minulle toimitettu Elämää ja Elämyksiä blogin järjestämän blogiarvonnan palkinto! Keltaisessa muovipussissa oli siro kirjanmerkki, pieni kaunis kiinalaisista puutarhoista kertova kirjanen, sekä onnittelukortti. Heti kotiin päästyäni aloin tutkimaan lahjaani keittiön pöydän ääressä, ja sain siihen tietysti myös seuraa. En onnistunut saamaan esineistä kissatonta kuvaa, mutta luultavasti blogin lukijat tykkäävät enemmän näistä kissallisista! Kiitoksia Pirkolle palkinnosta :)



Viimeviikolla kissoillekin tuli postin välityksellä pienet lahjat! Ostin niille nimittäin valjaisiin kiinnitettävät geokätköilykolikot, joissa on seurantakoodi. Kaikki geokätköilijät, jotka tapaavat meidät pihalla ulkoilemasta, tai käyvät meillä vierailulla, voivat nyt kirjoittaa valjaista löytyvän koodin ylös Geocaching.com sivustolle, ja merkitä kissat nähdyksi! Jos me vierailemme kissojen kanssa kätköillä, kirjataan nekin käynnit sivulle. Pikkuhiljaa noiden kolikoiden tietoihin alkaakin kertyä päiväkirjaa siitä, keitä kätköilijöitä ollaan tavattu, ja missä ollaan käyty :) Eihän kissojen kanssa tietysti kamalasti tule liikuttua, verrattuna esimerkiksi koiriin. Silti tämä on minusta oikein hauska idea, ja innostuin heti! Merkintöjä on vielä kovin vähän, mutta niitä voi katsoa täältä ja täältä.


Meidän geokätköilyharrastus on ollut hieman hiljaiselolla, kun lähialueen kätköt on kerätty, ja kauempana käyminen vie hirveästi aikaa. Jos vaikka bussilla lähtee jonnekin kätköjä hakemaan, niin ei sieltä kuitenkaan malta yhden purkin jälkeen palata, vaan sitten pitää kyllä haravoida aluetta enemmän ja pidempäänkin. Ehkä viikonloppuna pitäisi kunnostautua asiassa, kun nykyään kyse on saamattomuudesta eikä ajanpuutteesta! Jotenkin nykyään on ihan käsittämättömästi ylimääräistä vapaa-aikaa (sen varmaan huomaa myös blogin postaustahdissa). Syksyn ja tammikuun ajan kestänyt projektityökurssi vei lähes kaiken vapaa-ajan niin kokonaisvaltaisesti, että nyt kun se on loppunut, menee varmaan hetki ennen kuin tajuaa että sitä vapaa-aikaa oikeasti vihdoin löytyy. Olen ehtinyt pitkästä aikaa lukemaan kirjojakin!

Tämänpäiväinen työpäivä meni kokonaan eräässä koulutustilaisuudessa töissä, ja sama tahti jatkuu huomenna. Kouluttaja on englantilainen, ja brittiaksentin kuunteleminen herätti taas innon matkustaa siihen suuntaan. Matkailuhaaveilun kohteena olisi tälläkertaa englantilainen ja skotlantilainen maaseutu, keskiaikaiset linnat ja viktoriaaniset rakennukset. Brittiläisten seurapiirien ja yhteiskunnan historia on kiinnostava aihe aina keskiajalta alkaen, ja olen taas viimeaikoina uponnut kaivelemaan asiasta tietoa.

Viimeviikon heräteostokset!
Vielä ei kuitenkaan ole haaveiden toteuttamisen aika, sillä vastahan me tuossa maassa käytiin. Matkustaminen on ainakin toistaiseksi meille sellaista luksushuvia, että mieluumin reissaa maailmaa monipuolisesti silloin harvoin kun reissaa, eikä pyöri samassa maassa. Toisaalta, englantilainen maaseutu olisi kyllä ihan toisesta maailmasta, kuin Lontoon kaupunki! Koska matkakuumetta ei siltikään ihan heti olla lievittämässä reissaamisella, niin onneksi voi kuitenkin aina hankkia kirjahyllyyn täytettä!

Se brittiläinen kouluttaja muuten kertoili töissä lounastauolla, kuinka sen kaverit olivat naureskelleet hänen kohtalolleen joutua matkustamaan Suomeen vuoden kylmimpään aikaan. Jouduttiin kuitenkin tuottamaan pettymys, ja kertomaan että nyt on kyllä lämpimin talvi vuosikymmeniin! Britanniassakin on saatu osansa oudosta säästä, siellä sataa vettä enemmän kuin yleensä ja kaikkialla tulvii. Meillä uhkaa vain tulla kevät etuajassa. Myrskykin on sen huomannut, vipattaakohan kollipojalla kastroinnista huolimatta hieman menojalkaa? Ainakin maukumisesta päätellen ulos olisi päästävä, tai ainakin jotain tekemistä olisi saatava nyt ja heti. Ja emäntähän yrittää sitä keksiä, mutta siitä saatte kuulla tulevissa postauksissa.

Kevättä ilmassa, ja ehkä vähän myös Myrskyn rinnassa!

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kiinni itse teosta!

Aamuyllätys
Tänä aamuna oli meidän eteisessä sattunut hassuja. Kaappi oli avattu, ja alimman hyllyn muovipussi- ja kauppakassivarasto oli levitetty eteiseen. Roskapussikäyttöä odottaneita muovipusseja oli revitty, ja muutama oli pistelty täyteen pieniä reikiä. Hetken jo luulimme, että rikos jäisi ratkaisemattomaksi, kuten kissakodeissa tuntuu usein tapahtuvan. Kuinkas sitten kävikään?

Kukahan olisi mahdollinen syyllinen?

maanantai 17. helmikuuta 2014

Klassikkoteos

Minä luin tammikuun aikana Tarun Sormusten Herrasta pitkästä aikaa, ja nyt helmikuun alkupäivinä luin läpi Silmarillionin. Jälkimmäinen oli itselle uusi tuttavuus, ja yllättäen pidinkin siitä enemmän kuin odotin. Sen sijaan Sormusten Herra oli jo kertaalleen aiemmin luettu, enkä erityisemmin pidä siitä. Silti jostain syystä päätin kuitenkin sen joulun jälkeen uudelleen aloittaa, ja jos kirjan kerran aloittaa, ei sitä voi keskenkään jättää.

Myrskyn mielestä idea oli ihan tyhmä, ja olisi löytynyt parempaakin tekemistä. Se yrittikin ilmaista asian kovin painokkaasti, kuten kuvassa näkyy.. Kissa ei lämmennyt klassikkoteokselle, vaan ryhtyi lämmittämään sitä.

"Miks luet sitä josset tykkää?"

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Hyvää mieltä eläinsuojelutyöllä

Kuva © Pesu Ry/Riikka Ala-Hulkko
Kuvassa on vain noin  1/3 kauppakeskus DUOlla järjestetyssä ruokakeräyksessä kodittomille eläimille lahjoitetuista ruoista ja tarvikkeista. Osa oli tuossa vaiheessa jo viety varastolle, tai kärrätty autoon. Osansa saivat niin kodittomat kissat, koirat kuin jyrsijätkin, joten keräys onnistui mainiosti. Keräyksen järjestänyt Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys keräsi paikalla myös rahalahjoituksia, ja jakoi erilaisia esitteitä liittyen eläinten hyvään hoitoon ja yhdistyksen toimintaan.

Itse olin vastaavanlaisen yhdistyspöydän ääressä ensimmäistä kertaa ikinä, ja tämä oli myös ensimmäinen osallistumiseni PESU:n toimintaan (tai no itseasiassa, syksyllä kirjoitin yhdistyksen lehteen yhden artikkelin!). Minusta ei välttämättä pöydän ääressä ihan hurjasti hyötyä ollut, kun olin hommassa kokematon, mutta minut otettiin kyllä tosi hyvin vastaan. Pöydän äärellä tapasi paljon mukavia ihmisiä, sen kummallakin puolen!

Pääsin hommaan mukaan kaverin (PESUn kissakoordinaattori) kautta puolivahingossa, ja koska kauppakeskus DUO on melkein lähikauppani, oli sinne helppo lähteä. Jos tämänkaltainen toiminta ja ihmisten kohtaaminen yhtään kiinnostaa, niin kannattaa ottaa yhteyttä siihen itseä eniten kiinnostavaan yhdistykseen, ja kysyä onko vapaaehtoisista pulaa. Muutaman tunnin käyttäminen viikonlopustaan kodittomien eläinten hyväksi ei nimittäin ole kovin suuri uhraus! Toisaalta jos pöydän ääressä istuminen ei kiinnosta, niin pienikin raha-, ruoka-, hiekka- tai tarvikelahjoitus auttaa vähän eteenpäin. Lisäksi tarjolla on esimerkiksi tilapäiskotitoimintaa, kirppispöytää, ja varmasti paljon muutakin pientä hommaa jossa voi olla jotenkin avuksi.

"Meilläkin olisi asiat paljon huonommin ilman tämmösiä yhdistyksiä!"
Eläinsuojelutyötä saan omistakin kissalapsistani kiittää. Ne syntyivät vapaasti lisääntyvälle emolle, joka oli ilmeisesti vielä edellisestä pentueestaan väsyksissä. Sillä ei maito riittänyt vastasyntyneille pennuilleen, mutta onneksi Myrsky ja Viima saivat sijaisemon eräästä Kisu Ry:n tilapäiskodista. Siellä kaunis maatiaisrouva Siiri hyväksyi nerokkaan totutuksen seurauksena uudet pennut omaan katraaseensa, ja kasvatti ne ominaan. Ilman tätä onnenpotkua olisi heidän elämänsä päättynyt lyhyeen.

Niin ihanat kissat heistä sain, ja nyt tahdon myös vastavuoroisesti olla edistämässä edes vähän vastaavanlaisten tapausten ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Eläinsuojeluyhdistykset järjestävät leikkautuskampanjoita ja tiedoitusta, jotta hallitsemattoman lisääntymisen seuraukset pysyisivät kurissa. Olisi mahtavaa, jos yhä harvemman tyttökissan tarvitsisi enää nääntyä perättäisten pentueiden synnytykseen ja imetykseen. Mahtavaa on myös se, että niitä huono-osaisemmaksi syntyneitä kissoja autetaan uuden elämän alkuun, ja löytämään itselleen hyvän kodin.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäiväjuttuja


Kun tulin töistä kotiin, oli minua odottamassa pipareista, tomusokerista ja pakastimen suojista löytyneistä villimansikoista tehty pieni ystävänpäivälahja. Hymyilytti :) Pienistä asioista tulee iso ilo! Illan jatkoksi äiti, isä, sisko ja mummi tulivat kahville, ja sain myös kauniita tulppaaneja lahjaksi (vain todetakseni, että meillä ei ole yhtään kukkamaljakkoa, mutta korkea juomalasi kelvatkoon). Suomi pärjäsi kiekossakin (itse en seuraa, mutta vieraat liimautuivat ruutuun), ja samaan syssyyn makuuhuoneen betoniseinään porattiin vihdoin kiinni se kaivattu ikkunalauta! Paljon ehti siis illassa tapahtua.

Ystävänpäivän kunniaksi kissalapset saivat paljon huomiota ja rapsutteluja. Me päätettiin myös tehdä ystävän teko, ja lahjoittaa meille kertyneitä kuivaraksuja niitä enemmän tarvitseville. Raksuja meillä syödään lähinnä palkintoina silloin kun opetellaan jotain kivoja temppuja, tai uskalletaan ulkona uusiin paikkoihin. Ja silloinkin vain, koska märkäruokaa on ikävä kuljettaa taskussa. Meillä luotetaan märkäruokaan ja raakalihaan, mutta jostain syystä kaikenmaailman tarjouksista ja kilpailuvoitoista on kertynyt sievoisesti tätä kuivaa sapuskaa.

"Etkai sä näitä pois anna?!"
Alkuun mietin blogiarvontaa, jonka palkintona jakaisin nuo pussit pois. Turha niitä kaapissakaan on makuuttaa, kun menevät vanhaksi ennen kuin ehdin käyttää yhtäkään loppuun. Luovuin arvontaideasta kuitenkin toistaiseksi, sillä on niitäkin kissoja, joilla avuntarve on suuri, mutta ei ole sitä omaa ihmistä heidän puolestaan blogiarvontoihin osallistumassa.


Siksipä meiltä lähtee huomenna kolmisen kiloa kuivaruokaa Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen ruokakeräykseen! Jos Tampereen tai Ylöjärven suunnalla pyörit 15.2., niin kannattaa tulla pyörähtämään joko Kauppakeskus Duolla tai Kauppakeskus Elossa tuomassa jotain pientä apua tarvitseville! Lisää keräyksestä voit lukea täältä. Itsekin istun keräyspöydän ääressä vapaaehtoisena sen ajan, mitä Akateemisen kyykän MM-kilpailueriltä ehdin, saa tulla moikkailemaan!


Hyvää Ystävänpäivää kaikille :)

torstai 13. helmikuuta 2014

Häntäkoukku

Ulos lähteminen on Viimasta aina vähän ikävää. Mikäs siellä ulkona ollessa, mutta kun matkalla sinne pitää kohdata humiseva ja kaikuva rappukäytävä, ja hirvittävä hissi. Heti kun emäntä lähestyy valjaiden kanssa, Viima tietää kiivetä lyhyen ihmisen ulottumattomiin. Sitten se yrittää pitää kaikilla raajoillaan kiinni turvapaikastaan, josta se sitten täytyy hellästi irroittaa. Eiliselle ulkoilulenkille Viima varautui ihan erityisellä tavalla! Se näytti pitävän hännällään kiipeilypuusta kiinni kaiken varalta.


lauantai 8. helmikuuta 2014

Pakkasen muisto suojasäässä

Nyt kun ulkona sataa vesiräntää, ja kaikki on harmaata ja sumuista, ja suojakeli jyllää, niin on hyvä muistella tammikuun aurinkoisia päiviä ja paukkupakkasia! Kävin silloin iltalenkkien ohessa valokuvailemassa hämärissä pitkähkölla valotusajalla puita ja maisemia lähitienoilta, ja vähän hassuttelin mm. pistämällä kameran selälleen puun alle ottamaan kuvia. Ihan hauskoja niistä tuli!



Tammikuun pakkasilla myös kissat pääsivät kameran eteen, sillä kaveri kävi niitä kuvailemassa. Allaolevat kuvat ovat Aki Korhosen ottamia, hän on aiemminkin käynyt Myrskyä ja Viimaa moikkailemassa ja kuvaamassa (ja tuomassa iiiihanaa kissanminttua). Tätä kuvauskeikkaa oltiin suunniteltu jo pidemmän aikaa, mutta kurjien ja hämärien säiden vuoksi se venyi tammikuulle saakka. Nyt kuitenkin saatiin hauskoja ja valoisia talvikuvia kissoista ihan ulkona asti!


Viima oli taannoisen pihalla säikähtämisen vuoksi vielä kuvauspäivänä kovin arkana (tosin eilisellä lenkillä iltahämärissä se kulki jo häntä pystyssä), mutta Myrsky nauttii ulkoilemisesta ja jos emäntä olisi viitseliäämpi, sen saisi varmasti opetettua kulkemaan nätisti pidempääkin lenkkiä, eikä vaan höpsöttelemään sinne tänne! Kylmyys ei tunnu kissoja haittaavan, vaan ulkona viipotetaan turhia ihmettelemättä. Pidemmällä reissulla pakkanen palelsi välillä kissojen varpaita, ja lumi sulaa kiinni anturoiden karvoihin. Niitä pitää sitten vähän puhdistella...

Alla on tuon kuvauskeikan parhaimmistoa, ja lisää parhaimpia kuvia löytyy meidän galleriasta:)







Viimeaikoina sää on taas kyllä ollut kaukana noista kirkkaista ja lumisista pakkaspäivistä. Tänään käytiin hakemassa yksi kätkö, ja matkalla kastui jo varpaatkin. Koska lähiseuduilla ei oikein enää hakemattomia kätköjä ole, joudutaan me jo kävelemään aika pitkiä matkoja niitä etsimään. Hiukkasen ankeat kelit, vaikka hyvä sentään että yhä on edes lunta vähän valaisemassa. Mutta pitkän lenkin jälkeen on mukava käpertyä sohvalle katsomaan elokuvaa tortillojen, valkoviinin ja juustomaistiaisten (ja muiden naposteltavien) kanssa! Kissatkin saivat maistiaiset hevosenjauhelihasta. Hyvää lauantai iltaa siis kaikille, ja pieni palkinto erään todella raskaan kurssin suorituksesta :) Ja leffan jälkeen sauna lämpenemään!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sisäkissan aktivointia, osa 2



Perheen kaksijalkaiset menevät kissojen mielestä aina välillä sillätavalla vähän sekaisin. Yhtäkkiä keskelle olohuonetta rakennetaan jännä temppurata, sohvan ja kaappien alta löytyy vanhoja unohtuneita leluja leikittäväksi, ja keittiössä häärii joku jonkun meteliä pitävän perässä vedettävän pitkäkärsäisen vekottimen kanssa. Ja pian toinen menee ja kastelee lattian. Jopa kissanvessatkin käännetään ympäri.. Siivouspäivässä riittää ihmeteltävää!