maanantai 30. heinäkuuta 2012

Muuton anatomiaa vol. 2

No tulihan se ukkonen vihdoin! Ulkona räiskyy ja välkkyy tasaiseen tahtiin, sataa vettä ja valotkin vähän välkähti äsken. Saattaa jäädä siis postaus lyhyeksi, jos vielä hurjemmaksi äityy. Onneksi kuitenkin ehdin käydä työpäivän päätteeksi iltauinnilla Suolijärvellä! Vesi oli varmaan tuulen ja sateiden takia sekoittunutta ja viileää, vaikka päivä olikin ollut kuuma, mutta tulipahan mukavan raikas olo. Ei tälle kesälle ole kovin montaa uintikertaa kertynytkään.

Muutto etenee. Matti vei omat tavaransa pois lauantaina, ja itse olen myös saanut nyt uuteen asuntoon avaimet. Muutto alkaa täydellä teholla vasta keskiviikkona kun minulla on ensimmäinen vapaapäivä. Tähän mennessä on uudesta kämpästä pesty sauna, ja pakasteet siirretty vanhasta uuteen, ja vanhan pakastin sulatettu. Pakastimensulatusoperaatio päättyi vähän nolosti, sillä avasin vain nopeasti pakkasen ovet ennen töihin lähtöä ja jätin pyyhkeen lattialle. Ajattelin että joku kulho voisi olla siinä alla kätevä, mutta koska kaikki kulhot oli jossain muuttokuorman pohjimmaisena, totesin vain että kyllä se pyyhkeeseen imeytyy! Kuuluisia viimeisiä sanoja.

Takaisin tullessani lattia sitten lainehti, pyyhkeet oli aivan täysin likomärkiä, ja suurin osa vedestä oli valunut ja imeytynyt keittiön mattoon joka oli mytyssä siinä vieressä. Onneksi kaikki oli tosiaan imeytynyt siihen mattoon eikä esim. valunut pakastimen alle! Mattomytty oli myös estänyt veden valumista suoraan pahvisten muuttolaatikoideni alle pehmentämään niiden pohjia. Hyvä tuuri sentään! Lattian kuivaaminen olikin sitten mielenkiintoista kun kaikki loput pyyhkeet oli jo muuttokuormassa ja pikkupesuräteillä ei paljoa saatu aikaiseksi. No, paperiroskiksessa oli sopivasti sanomalehtiä, joten ei kun vähän temppuilua kehiin! Saatiinhan se lattia lopulta kuivaksi. Pyyhkeet ja matto on nyt vettävaluvina kylppärissä roikkumassa...

Omaa muuttokuormaa vanhassa kämpässä
Vanhasta kämpästä on huonekalujen siirron jälkeen paljastunut niin äärettömästi pölyä ja sotkua, että huhhuh! Toivon tosiaankin ettei sitä tarvitse yksin siivota.. Pitäisi pestä ikkunat, lattiat, pyyhkiä pinnat, putsata hella, jääkaappipakastin, parveke, kylppäri ja sauna. Olisi tehnyt samantien mieli näyttää koko kämpälle imuria kun sinne Matin muuton jälkeen pääsin, mutta koska en sellaista enää omista, tyydyin vaan irvistelemään. Myöhemmin sitten.

Uusi kämppä oli siivottu niin puhtaaksi että lattialta olisi voinut syödä! Kyseessä on siis 38 neliöinen 1h+tupakeittiö+sauna, josta alla kuvia siitä tupakeittiöstä, vielä tosin tyhjänä. Makuuhuone on aika pieni, mutta silti kuitenkin ovella erotettu tila, mikä tulee olemaan loistavaa sitten kun taloudessa asustaa eläimiä joilta täytyy joitakin huonekaluja/kasveja piilottaa siksiajaksi kun itse ei ole kotona vahtimassa.



Ostin muuten mäntysuopaa kun se oli tarjouksessa! Ihan vain sen tuoksun takia. Voisi tuon keittiön maton pestä vaikka kylppärissä. Se ei varmaan pakastinvesissä lillumisen jälkeen tuoksu ihan kaikkein parhaimmalta edes kuivumisen jälkeen... Onneksi se on muovimatto, niin se ei sentään ole kovin painava märkänäkään. Huomenna voisi siirtää jääkaappitavarat ja kuiva-aineet uuteen kämppään, ja pestä jääkaapin ja pakastimen. Nyt voisi vaikka sammuttaa valot, ja yrittää katsella hiipuvan ukonilman salamoita :) Aivan liian vähän ollut hienoja ukonilmoja tänäkesänä!

Minulla on muuten ikävä omaa tietokonettani. Tuolla se makaa muuttokasan keskellä.. Keskiviikkona sitten!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kesäratsastustunti 8/8, pupuja ja aarteita

Torstaina oli sitten viimeinen kesäratsastustunti. Ennen tunnille lähtöä kävin koululla syömässä, ja ruokkimassa Hunnamuksen kanit. Olin nähnyt molemmat muutaman kerran ennenkin, mutta en ollut päässyt kosketusetäisyydelle. Nyt kun olen tullut moikkaamaan ruoan kanssa, olenkin sitten alkanut yhtäkkiä oikein kiinnostavaksi :D Varsinkin tämä toinen oli kovin tuttavallinen ja innokas, ja pyöri jaloissa ja melkein kiipesi säärtä pitkin ylös kun rapistelin ruokapusseja. On ne kanit kyllä suloisia ja pehmoisia!

Viimeisellä ratsastustunnilla ratsunani oli rautias ruuna Jet. Kun kyselin ennen tuntia, että millainen hevonen on kyseessä, sain ohjeeksi ottaa pitkän raipan mukaan. Kuulin myös toiselta ratsastajalta että kyseinen hevonen saattaa jämähtää vaan kentän keskelle ja olla tekemättä mitään. Lupasi siis todella hyvää! Heti tunnin alussa meinasin jo tuskastua kun heti, kun olisi pitänyt lähteä ravaamaan, herra kangistui ja pysähtyi paikalleen. Hankalan alun jälkeen päästiin kuitenkin fiksummin liikkeelle ja tunti alkoi sujua.

Hevosen kuvaaminen ja samalla taluttaminen on vähän hankalaa,
kyllä sillä oli oikeasti ihan kokonaiset korvat..
Jetillä oli mukavan pehmoiset askeleet, mutta sitä kiinnosti paljon enemmän muut hevoset, kuin minä.. Samoin kentän aidan alla olevat ruohotupsut. Meitä oli tunnilla kuusi, joten aina joku oli lähellä kun esimerkiksi olisi pitänyt laukkaa nostaa. Ympyrällä laukkaaminen tuntui lähes mahdottomalta kun tuntui ettei se hevonen reagoinut ulkopohkeeseen mitenkään, ja sisäohjalla kääntämällä pudotti tietysti raville. Silloin kun saatiin tilaa reipas suora, laukka sujui loistavasti.

Tunnilla ratsastettiin perus siirtymisten ja ympyröiden lisäksi vinoneliötä, joka oli hippusen hankalaa aina välillä kun en oikein saanut hevosta kuuntelemaan ulkopohjetta. Mitenkään liian tahmea hevonen Jet ei ollut, kunhan vaan aina pysähdyksistä päästiin liikkeelle. Siinä se sitten oli, viimeinen kesäratsastustunti! Ja olen todella tyytyväinen että sain aikaiseksi ilmoittautua tunneille :) Syyskuussa tulee olemaan ratsastusleiri Alavuden ratsastuskoululla. Sitä ennen pitäisi varmaan ottaa Niihamasta ainakin yksi irtotunti hyppäämistä, ettei leirillä hyppääminen tule taas ihan puskista.

Hunnamuksen esimerkin innoittamana löysin muuten eilen illalla myös elämäni ensimmäisen geokätkön! TTY:n kampusalueella olevaa multikätköä olin miettinyt jo fuksivuodella, mutta en aktiivisesti koskaan etsinyt. Satunnaisesti vilkuillut, mutta en löytänyt. Nyt sain pienen vinkin tuon ensimmäisen osion löytämiseen, mikä ehkä on vähän huijausta, mutta auttoi alkuun. Eilen illalla löydettiin sitten ihan omin avuin se toinen osio ja jätettiin viesti lokikirjaan. Harmi vaan ettei ollut mitään jätettäväksi kätköön. Mutta tästä saattaa alkaa uusi harrastus, ja vähän maustetta metsälenkkeilyyn :)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Muuton anatomiaa


Ensimmäisessä kuvassa näkyy kolme pinoa muuttolaatikoita, toisessa kasa tyhjiä laatikoita odottamassa pakkaamista. Tänään meiltä oli haettu ruokapöytä pois, luultavasti Matin veljelle mennyt. Imuroin sitten samantien kotiin päästyäni ja asian huomattuani sen pöydänalusen ja rullasin siitä matot kasaan. Josko huomenna sitten siirtäisi muuttolaatikot makuuhuoneesta ja olohuoneesta siihen, kun nyt ne alkavat olla jo vähän tiellä..

Tommonen määrä muuttolaatikoita jo pakattu, ja silti tuntuu ettei kämppä ole tyhjentynyt edelleenkään yhtään... Pakatut laatikot sensijaan vie tilaa ihan tolkuttomasti! Muutto on jännä asia, mistä sitä tavaraa on oikein kertynyt! Pikkuhiljaa voisi myös aloittaa ton siivoamisen, vaikka keittiöstä. Saan uuden kämpän avaimet mahdollisesti jo 28. päivä, mutta ensimmäinen vapaapäivä sen jälkeen on vasta 1.8. jolloin pääsen muuttamaan. Tuossa välillä voisi käydä uutta kämppää vähän siivoamassa sen mitä iltavuoroilta ehtii. Uusi asunto on ihan vanhan vieressä, joten siivoamismatka ei olisi muuten pitkä, mutta koska Matti muuttaa aiemmin, olen viimeiset päivät ilman sänkyä (omalleni saan kuljetuksen vasta elokuussa), ja olen nuo päivät evakossa muualla.

Sängyn ja vuodesohvan sain porukoilta, uusi työpöytä on jo valkattu ikeasta mutta autottomana sen hakeminen ei onnistu ennen elokuuta sekään. Lisäksi Ikeasta pitäisi tuoda lasivitriini koriste-esineille, ettei ne sitten tulevan lemmikin riehuessa putoa kirjahyllyjen reunoilta lattialle. Verkkokauppa.comilta on tilattu myös tavaraa, ja vielä on shoppailtavaa muutenkin. Ja näillänäkymin minulle kotiutuu elokuussa myös järjestelmäkamera. Takuuvuokrakin meni just maksuun. Onneksi käyn töissä, ja onneksi minulla on paljon ilta- ja viikonloppuvuoroja...

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kesäratsastustunti 7/8

Mikä kesä tämä tämmönen on! Kentällä oli nyt vasta ensimmäisen kerran koko kesänä paarmoja, vaikka kaikki tunnit on olleet mukavan lämpiminä päivinä. Lisäksi paarmojen lisäksi kentällä pyöri pari hyttystä.. Mistä lähtien paarmoja ja hyttysiä on ollut liikkeellä yhtäaikaa keskellä kirkasta kuumaa päivää? Hieno hyttyskesä!

Toiseksi viimeinen kesäratsastustunti takana, ja jälleen ratsuna oli Verkku. Tunnilla ei volttien ja ympyröiden lisäksi tehty juuri muita tehtäviä, kuin temponvaihteluita, ja keskityttiin enemmän istuntaan. Olisi voinut kuvitella, että se olisi ollut vähän tylsää, mutta ehei sinnepäinkään! Pitkät ravi- ja laukkajaksot ympyrällä olivat oikein tehokasta tekemistä katseeni, istuntani ja ryhtini kannalta. Harjoitusravini näytti varmasti hirveältä, mutta käynnissä ja laukassa pystyi istumaan jo fiksusti tasapainossa, jälkimmäisessä jopa useamman kierroksen ilman jalustinta (sitä en tosin tehnyt tarkoituksella). Asiaa saattoi tietysti auttaa Verkun mukavan tasainen laukka. Ravissakin pystyin istumaan ihan nätisti ne hetket jolloin Verkku ravasi rauhallisempaa tahtia. Ehkä tämä tästä pienellä vatsalihastreenillä.. Vielä kun keksisi miten saisi jalustimen pysymään fiksusti jalassa sillon kun yrittää istua harjoitusistunnassa...

Verkku oli jälleen reipas ja innokas, muttei silti tuntunut siltä että olisi yhtään yrittänyt lähteä alta. Välillä piti hirnua ja höristä tallipihalla olleelle kaverille, mutta silti kuitenkin pysyttiin ihan aisoissa. Tällainen hevonen on minulle ratsuna upea, ei tarvii käyttää kaikkea energiaa eteenpäin tuuppaamiseen mutta toisaalta ei tarvi pelätä että se rynnii altakaan. Voi tuskastumisen tai pelkäämisen sijaan keskittyä muuhun tekemiseen ja ratsastamiseen.

Tiettyhän aina voi sanoa, että noita ryntäilijöitä ja laiskimuksia pitää vaan oppia ratsastamaan, mutta koska harrastan tätä nykyään kuitenkin niin harvoin ja ilman suurempia tavoitteita, haluan päästä joissakin asioissa vähän helpommalla ja päästä nauttimaan ratsastuksesta :D Syksyllä tuo ratsastusharrastus taas vähenee merkittävästi. Jos olisi auto, tai suora bussiyhteys, niin voisi harrastaakin vähän useammin, mutta näillä resursseilla ei.

Olen kyllä ehdottoman iloinen että sain aikaiseksi ratsastaa tämän kesän säännöllisesti! Meinasin jopa jättää ilmoittautumatta saamattomuuttani, ja "En kuitenkaan viitsi yksin, ja bussitkin on hankalia". Niin vaan on busseista selvitty, vaikka niissä aina n. kolme varttia suuntaansa vierähtääkin vaihtoineen. Ja hienoa huomata, että hyvin tallilla selviän vaikken sieltä tuntisikaan ketään.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Vahinkoja ja mansikoita

Joskus pitää vähän sählätä. Tänään laskin töissä yhdelle herttaiselle vakioasiakasrouvalle kassalla tuotteet väärin. Rouva tarkisti kuitin, ja tuli vuolaasti anteeksipyydellen kertomaan että kuitissa on nyt virhe. Hän teki sen kaikenlisäksi kuiskaten, ihan kuin olisi yrittänyt salata muilta jonossa olijoilta sen että olin nyt tehnyt virheen. Korjasin tietysti virheeni heti anteeksi pyytäen, jolloin rouva yritti kovasti lohduttaa että "tässä kaupassa kassat ovat olleet todella taitavia, sinä mukaan lukien. Olen käynyt täällä niin ja niin monta vuotta, ja tämä on ensimmäinen kerta kun sattui virhe!". Ei hirveästi lohduttanut olla se ensimmäinen, ja jäi pikkuisen huono omatunto koko episodista vaikka vahinkojahan tietysti sattuu..

Viimeisen tunnin siivoamisen yhteydessä työkaveri totesi ohimennen että käyppä pitämässä tauko ennen kuin lasket kassan. Ja mitä löytyikään taukohuoneen pöydältä?

Minulle oli tehty jäätelöannos kuljetuksessa murskaantuneesta choko grandesta ja hävikkiin menevistä vähän vanhoista mansikoista kauniisti katettuna! Oi että se piristi päivää ja viikkoa ja ties mitä! <3 Vuoron viimeiset minuutit ja kaupan sulkeminen menivätkin sitten paljon pirteämmissä fiiliksissä, ja taas on energiaa pakata kotonakin uusi muuttolaatikko. Kiitos tästä! <3


tiistai 17. heinäkuuta 2012

Pikkusen nostalgiaa

Marjaana 18v Kreikassa -- Marjaana 22v pitkospuilla

Löysin netistä vanhan blogini (keväältä 2009) jossa höpötän kirjoituksista, lakkiaisista ja yhteenmuutosta ja muusta silloin tärkeästä. Hetken mielijohteesta päätin sitten yhdistää sen postaukset tähän blogiin. Vanhoja postauksia pääsee siis nyt selaamaan täältä, mikäli ne muita kiinnostaa. Ne ovat täällä kuitenkin lähinnä itselle arkistossa. Poistin samalla tuon vanhan blogin verkosta kokonaan. Ei se kovin kummoinen edes ollut, sen taival kesti puoli vuotta, liekö loppunut siihen kun sain itselleni vähän uutta ihmeteltävää Tampereessa, kun alkoi opiskelut ja löytyi uusia ihmisiä ympärille. Kaipa sitä on vähän tullut muututtuakin.

Onhan nuo tekstit vähän teinimarjaanaa, ja varmaan blogin lyhyt elinkaarikin kuvasti hyvin teinimarjaanan pitkäjänteisyyttä. Noita tekstejä lukiessa kyllä huomaa että pikkuisen on ajatusmaailma nyt kehittynyt aikuisempaan suuntaan, vaikka itseni  noista tunnistankin. Hassua miten silloin kotoa isoon kaupunkiin muuttaessa ja avoliittoon ryhtyessä oli olo niin mahdottoman aikuinen. Nyt se avoliitto on päättynyt, ja alan ehkä vihdoin hahmottaa mitä haluan elämässäni ihan oikeasti nähdä, tehdä ja harrastaa. Ja sitä elämän toteuttamista saatte sitten seurailla täällä! Onhan se toki mahdollista, että kolmen vuoden päästä ajattelen nykyisestä minästäni samalla tavalla kuin nyt tuosta kahdeksantoistavuotiaasta itsestäni, mutta senhän näkee sitten. En usko.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kesäratsastustunti 6/8

Ratsastus on kiva harrastus!!
Niin tosiaan, perjantaina oli ratsastustunti, jonka jälkeen näytin tuolta. Tehokkaat ratsastustunnit peräkkäisinä päivinä hiostavassa kuumuudessa vei kyllä pikkusen mehuja! Tunti pidettiin tälläkertaa maneesissa, koska kentän pohja oli yön jäljiltä aika märkä. Nuo kuvat on otettu kentällä, koska ratsuni jatkoi suoraan seuraavalle tunnille, joka pidettiin jo kentällä. Hevosenani toimi mukava ruuna Luka. Tunnillani oli vain neljä ratsukkoa, mikä oli oikein mukava määrä. Ehkä perjantai kolmastoista oli pelottanut tai muuten estänyt muiden tulon. He kun eivät olleet ilmoittaneet tuntinsa peruuntumisesta ollenkaan.

Heti alkuun ensimmäinen huomio Lukasta oli, että se painoi ohjille ihan törkeällä voimalla. Se ei siis yrittänyt jyrätä tai mitään, kunhan vaan meni pää polvissa. Sain kyllä hyvin ratsastettua sen pään sieltä aina ylös, mutta hetkenpäästä se oli alhaalla taas. Tämä liittyi varmasti vähän etupainoiseen ratsastusasentooni, sillä istuntaa korjaamalla hevonenkin toimi paremmin. Se vaan, että kun on taipuvainen etukenoon, sitä ei ainakaan auta että hevonen kiskoo eteenpäin vielä lisää. Tämän kanssa sai siis muiden tehtävien ohessa tehdä töitä ihan koko tunnin!

Ensimmäisillä ravipätkillä mietin, että kuinkas hitossa tällaisessa ravissa oikein istutaan. Se tuntui pomputtavan hyvin tehokkaasti. Sitten kun hetken kokeilin, niin totesin että itseasiassa siellä oli ihan hyvä istua, ja opettaja jopa sanoi että istun siellä oikein hyvin. Kai se auttaa, kun hevosen ravitahti oli sopivan hidas. Yhtään nopeammassa tahdissa en olisi noin "hyppivässä" ravissa pysynyt. Vatsalihakset pääsi kuitenkin töihin.

Tunti oli tehtävien vaikeustasteelta helpompi kuin edellinen (onneksi!) ja lähes kaikki varsinaiset tehtävät (lähinnä taivutuksia) tehtiin käynnissä. Muu työskentely oli lähinnä voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Laukkatyöskentelyssä meinasin sitten ihan tosissani väsähtää. Hevosen päätä sai kokoajan etsiä ylöspäin, ja samalla olis pitänyt keskittyä istuntaan, vatsalihaksiin ja pohjetyöskentelyyn. Sitten kun siitä hetkeksi siirtyi raviin, opettaja komensi vaan että "jatkuu jatkuu", ja taas mentiin.

Vaikka tunti ei ollut vaativuustasoltaan huikaiseva, hoksasin pari juttua istunnastani ja avotaivutuksesta, ja voi että siellä tuli hiki! Opettaja kuvasi turvaliiviä osuvasti aromipesäksi, ja kysyi minulta tunnin lopussa että eihän minulla vaan ole paha olo kun olin niin punavalkokirjava. Olin kuulemma näyttänyt vähän väsähtäneeltä viimeisissä suorituksissa:D Minun ei onneksi tarvinnut riisua ja hoitaa hevosta enää tunnin jälkeen, vaan saatoin raahautua suoraan bussipysäkille. Tuo kuva on otettu siltä matkalta, ja punakirjavuus on jo kerennyt vaihtumaan nättiin kokopunaiseen, ja kypärän alla hikeentynyt tukka oli ehtinyt vähän kuivua (täydelliseen räjähdysmuotoon) hevosta kuvatessani.

Ei ole kyllä pullollinen vettä ja kunnon suihku pitkään aikaan tuntuneet niin hyvältä kuin tuon tunnin jälkeen! Näytin muuten varmaan oikein erityisen hehkeältä bussissa hikisenä, pörrötukkaisena, haisevana, pöyisenä ja muutenkin likaisena, punaisena ja rättiväsyneenä... Kyllä, ratsastus on loistava harrastus!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Parasta ikinä!

Hei, joku nyysi mun blogin nimen! :D  
Koko yö juostaan, kotiin tuskin enää koskaan palaan. 
Ja mä tiedän, ett sä ja mä ja tää kesä on ehkä parasta ikinä!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Pottermorepostaus

© Pottermore
Pottermoreen oli tullut uusia lukuja! The chamber of secretsia oli avattu neljänteen lukuun saakka, ja uutta infoa oli mm. Malfoyn suvusta ja Dracon lapsuudesta ja asenteista, sekä siitä, miten ja miksi velhot käyttävät tai eivät käytä jästiteknologiaa. Noin muuten löydettävää oli myös jonkin verran, tosin koska selaan tuota lähinnä tekstien takia, ei liemiainesten sunmuiden metsästäminen ole ykkösprioriteettina. Pottermore on tarjonnut minulle erittäin mielenkiintoista tietoa mm. eri sauvalaatujen ominaisuuksista, ja hahmojen historiasta. Ne ovat inspiroineet minua omissakin kirjoituksissa. Pottermoressa voi keräillä kirjoja ja suklaasammakkokorttejakin, ja hyppisin riemusta jos niitä pystyisi myös lukemaan. Harmillisesti ainoastaan muutamaa harvaa voi lukea, ja nekin sisältävät ohjeita lähinnä pelin pelaamiseen.

Pääsin Pottermoreen betatestaamaan ensimmäisen päivän haussa talvella. Silloin sivustolla oli sarjaan liittyviä kysymyksiä, joista päivän kysymykseen oikein ja nopeasti vastaamalla pääsi tekemään tunnuksen palveluun. Oma tunnukseni on PatronusHex109, tunnuksen sai valita valmiiksi tarjotuista, eikä sitä saanut päättää kokonaan itse. Ilmeisesti tällätavalla estetään se, ettei tunnuksessa paljasteta liikaa omasta oikeasta henkilöllisyydestä. Minut lajiteltiin Luihuiseen (kuten olin toivonutkin), ja taikasauvani on saarnia, kaksitoista ja puoli tuumaa, vankka ja ytimeltään lohikäärmeen sydänjuurta. Kyllä, olen edelleen parantumaton Harry Potter fanityttö :) Luihuinen muuten voitti ensimmäisen vuoteni tupamestaruuden!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Kesäratsastustunti 5/8 ja kuulumisia

Viikonloppuna juhlittiin mummin 80v juhlia, ja pääsin vähän tanssimaankin vaikka kengät oli kamalat ja tanssitaito melkein miinuksella. Juhlien jälkeen kävin moikkaamassa Lahteen eksynyttä Pinjaa, ja vaihtamassa kuulumisia. Sen jälkeen näin vielä pikaisesti Veera Eliisaa tosi pitkästä aikaa, ja oli tosi mukava jutella vuosien tauon jälkeen:) Pääsin myös tunnustamaan että kyttään hänen blogiaan hyvinkin aktiivisesti.

Sen jälkeen viikko jatkui taas Tampereella. Leivoin raparperipiirakan, josta tosin ei ole nyt kuvaa, ja pilkoin kaksi rasiallista raparperia myös pakastimeen. Ja heitin talviturkin Suolijärveen kavereiden kannustamana! Jo nyt oli kyllä aikakin, on sentään heinäkuu kuitenkin. Vesi oli yllättävän lämmintä, eikä ilmakaan tuntunut uinnin jälkeen niin kylmältä kuin pelkäsin. Oikein raikastava pulahdus, eikä siitä tullut edes kiire kipittää lämpimään. Kannatti hypätä, ja aion mennä kyllä uudestaankin.

Sit onkin taas torstai ja ratsastustunti. Tälläkertaa menin suomenhevosruuna Verkulla, joka oli mukavan reipas, joskaan ei aivan yhtä herkkä taipumaan kuin aikaisemmat ratsut. Verkulla oli aivan loistavan pehmeä laukka istua, joten ei tuntunut kamalalta edes tehdä laukkaväistöjä sen kanssa. Töitä ne väistöt silti teettivät, kun tuntui ettei minun pohjeavut vaan menneet läpi vaikka miten yritin. Asettaminenkin oli vähän työn ja tuskan takana, mutta näistä kuvista päätellen (tättärää) olin unohtanut taas vahtia sitä katseen suuntaa:
Että ilmankos volteista tuli taas soikeita eikä eläin tuntunut asettuvan fiksusti. Tarvisin ilmeisesti jonkun karjumaan jatkuvasti vierestä, että katse menosuuntaan. Kuvaajalle kiitos, taas tuli bustattua sama perisynti jälleen kerran :D Muuten tunti oli mukava, tosin kentän pohja oli vähän märkä sateen jäljiltä ja toisessa päädyssä oli lätäkkö väisteltävänä.Tunnilla tehtiin paljon väistöjä kaikissa askellajeissa, ja taas minun istunnan ongelmat heijastui työn tulokseen. Pitäisiköhän sitä oikeasti joskus investoida pariin yksityistuntiin, jossa saisin oikeasti apua näiden virheiden korjaamiseen!

Verkku oli mukavan reipas etenemään, ja tuntui innokkaalta. Se tuntui kokoaan pienemmältä hevoselta ratsastettaessa jostain syystä. Ja saatiin me yksi lyhyt säikähdyslaukkakin tunnin loppuun kun ilmeisesti se maneesin viereen pysäköity vihreä minikuormuri oli hiiirmu pelottava. Sitä piti oikein pörhistellen kattoa vielä talliin talutettaessakin, mutta pysyi se hevonen sentään pyörimisestä huolimatta nätisti käsissä.

Pitää muuten alkaa vissiin käydä salilla, en meinaan jaksanu nostaa ton hevosen satulaa satulatelineestä satulahuoneen katonrajasta edes penkin avulla. Toinen vaihtoehto olis tietysti venyä pari tuumaa pituutta vielä, mutta se ei liene vaihtoehto. Huomenna sit vaan ratsastustunti uusiksi, toivonmukaan en oo ihan väsy tän päivän jälkeen.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kesäratsastustunti 4/8


 Neljäs kesäratsastustunti vietettiin helteisissä merkeissä ja tunti olikin vähän rauhallisempi. Mutta niin oli minun ratsunikin. Sini (joka on oikeasti kauniimpi kuin miltä tuossa huonossa kuvassa näyttää) ei turhia hötkyillyt vauhdin suhteen, ja pyrki välillä vähän oikomaan ja seuraamaan kaveria.  Tunti oli siis ehkä vauhdiltaan rauhallinen sään takia, ja tehtiin paljon töitä käynnissä, mutta minä sain tehdä selässä istunnalla ja pohkeilla senverran työtä että hiki kyllä virtasi.

Väistöt sujuivat loppujenlopuksi ihan hyvin, kunhan käynnin sai tarpeeksi reippaaksi. Siirtymiset raviin eivät sitten olleetkaan yhtään kauniita. Siirtyminen saattoi tulla kymmenenkin metriä sen pisteen jälkeen missä olisin halunnut siirtyä... Työtä siis tuli tehtyä! Kenttä ei kuumasta ja kuivasta huolimatta pöllynnyt yhtään, kun se oli juuri ennen meidän tuntia kasteltu. Ja jostain hämmentävästä syystä kentällä ei pyörinyt edes paarmoja! Loistavat olosuhteet siis kuumuudesta huolimatta. Turvaliivin jätin talliin, siinä olisin paistunut ja koska tunti oli rauhallinen, en sitä olisi tarvinnutkaan.

Tunnin jälkeen kyllä väsytti hurjasti, mutta voin vihdoin kertoa että enää en saanut lihaksia kipeäksi ratsastamisesta! Alkaa siis olla jo vähän lihakset tottuneet tuollaiseenkin työntekoon. Ensiviikolla minulla on tunnit torstaina ja perjantaina, kun otan tuon yhden rästitunninkin. Toivonmukaan selviän hengissä kahdesta ratsastustunnista peräkkäisinä päivinä. Tai no, paras selvitä, kun syksyllä pitäisi selvitä yhdestä ratsastusleiriviikonlopusta, viisi tuntia kolmen päivän aikana.

Sini oli kyllät todella kauniin värinen rautias! Hevosen kaulan karva hohti auringossa kirkkaan kuparisena! Ja taas tajusin tunnin aikana miljoonasti että tuijottelen enemmän hevosen niskaa, kaulaa ja lapaa, kuin menosuuntaa... Yritin keskittyä istuntani virheiden korjaamiseen ja jälleen muutaman hyvän hetken löysinkin, niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. Välillä vatsalihakset oli kyllä kovilla..

On jotenkin hienoa ratsastaa hevosilla, jotka eivät ole täysin ratsastuskoulutoimintaan leipiintyneet. Ja hevosilla jotka taipuvat ja toimivat edes jotenkin herkästi. Loistavaa miten on voinut keskittyä enemmän omiin perusvirheiden korjaamiseen, kuin hevosen hallitsemiseen tai eteenpäin tuuppaamiseen. Sini on tähän mennessä kaikkein tahmein tuolla tallilla ratsastamistani hevosista, eikä sekään aiheuttanut tuskastumista! Näillä hevosilla ei myöskään ole tarvinnut jännittää ratsastamista, ja olen saanut jonkunverran itsevarmuuttani takaisin. Tykkään tästä harrastuksesta!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Tein sulle kotiviilin mustikoista vain..

..no ei ihan mustikoista, vaan maidosta ja viilistä. Mutta toki sotkin siihen myöhemmin myös mustikkaa. Luomukevytmaitopurkin kyljessä oli kotiviilin ohje, niin pitihän sitä testata. Kotimaitoon (siihen täysin käsittelemättömään lehmänmaitoon suoraan tilatankista) tehtynä se on suurinta herkkua, vaan ei sitä kotimaitoa hurjemmin Tampereelta saa, tai tänne viitsi edes kuskata. Ostinpa siis elämäni ensimmäistä kertaa tarkoituksella jotain luomutuotetta, ja tunsin itseni pienen hetken vähän viherpiipertäjäksi.

Todennäköisesti sama lopputulos olisi saatu myös Hilja-kevytmaidolla, sillä sekin on homogenoimatonta. Harkitsin vakavasti sitä, mutta koska maito (varsinkaan laktoosinen sellainen) ei minulla oikein kulu, olin pelkuri ja otin just sen merkkistä maitoa kun ohjeessa sanottiin. Jos sillä ei onnistu niin ei millään. Minulla on vaan pieni asenneongelma luomumaitoa (ja montaa muutakin luomuasiaa) kohtaan, ja eikös sitäkin periaatteessa voi kutsua vihollisen maidoksi? :D Ei noissa tölkeissä ainakaan meidän lehmien maitoa ole..

Tein viilin täysin ohjeen mukaan, tosin pidin niitä hippusen pidempään huoneenlämmössä kun ohje sanoi. Viilin kermaisen kuoren takia siis. Mutta lopulta se oli pakko myöntää, että eihän kevytmaidosta voi tulla kunnon kuorta viilin päälle.. Ja kun se kuori on se paras osuus! Viili siis onnistui, siitä tuli ihan kotiviilin makuista viiliä, mutta kun se kuori jäi kovin ohkaiseksi. Tietysti tämä varmaan uppoaa rasvattomien sapuskoiden ystäviin, mutta suurin osa herkuttelunautintoa jäi kyllä saamatta.

Söin silti kuoren ensin ja sotkin sen jälkeen viiliin perinteikkäästi talkkunajauhoa (Riihitalkkuna on sitten se ainoa ja oikea talkkunajauho minulle :D). Pelkkä tavallinen piapo ei kuitenkaan tälläkertaa riittänyt vaan jauhon sekoituksen jälkeen pistin banaanien puutteessa mukaan mustikoita. Yksi ehdottomasti tuohon sopiva lisuke olisi tosiaan ollut banaani, vaikkei se ehkä kovin perinteikästä olekaan. "Banaanipiimää" tuli muksuna kuitenkin syötyä litrakaupalla.

Tulihan siitä ihan herkullinen iltapala, vaan eipä tuo paljoa kaupasta saatavaa perusviiliä tujumpaa ollut. Laktoosivammaisena tuon kanssa joutuu tietysti popsiimaan laktaasientsyymejä, laktoositonta maitoa ei homogenoimattomana saa. En sitten tiedä onnistuisiko tuollainen siitä sittenkään, laktoosittoman maidon käyttöominaisuudet ovat välillä erilaiset tavalliseen verrattuna. Mutta kannattihan tuota sentään kokeilla, vaikka toiste tuskin yritän. Pitää mennä Kärkölään syömään viilinsä.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kirjoitus kirjoittamisesta

Olen näköjään innostunut taas kirjoittamisesta. Kahdeksan postausta kuutena päivänä, ja nyt vielä postaus kirjoittamisesta. Mutta älkää säikähtäkö, eiköhän se tahti kohta hiivu! :D Tai sitten siirryn kirjoittelemaan vihdoin jätskiblogiin japanikuulumiset, ja syömään uusia jäätelöitä. Mutta takaisin asiaan, eli minä siis tykkään kirjoittaa. Blogi- ja foorumipostauksien lisäksi syntyy välillä lyhyitä tarinoita ja etenkin fanfictionia. Tälläkin hetkellä työn alla on yksi kunnon ikuisuusprojektificci, jota on koossa reilu sata sivua, eikä se ole vielä edes puolessa välissä. Osa tietää, mikä on kyseessä, ja muut etsiköön itse, on sitä vähän netissä julkaistukin :)

Se on kärsinyt vähän inspiraatiokatoa, sillä minulla on kyllä periaatteessa selvät sävelet siitä mihin suuntaan tarinaa olen viemässä, ja minulta löytyy pieni muistikirja jossa on sivukaupalla suunnitelmia, sivuhahmoesittelyitä ja muistiinpanoja. Juttu on siis kirjoittamista vaille valmis! Minulla on kaikki päätapahtumat mietittyna ja osa jopa valmiiksi kirjoitettuna. En vaan ole saanut aikaiseksi jatkaa kirjoittamista kun on vihdoin kaiken möllöttämisen päätteeksi vähän muutakin elämää kuin ruudun tuijottelu. Viisipäiväinen työviikko iltavuoroja, siihen päälle ratsastustunti kerran viikossa ja lenkkeilyä ja muuta mukavaa.

Mutta toisaalta tekisi hirveästi mieli taas jatkaa, se vaan vaatisi näin pitkän tauon jälkeen sen että lukisin koko tarinan uusiksi, että pääsisi kiinni tunnelmaan. Eikä oman tekstin lukeminen useempaan kertaan ole kovin herkkua.. Tuotakin olen kuitenkin lukenut jo moneen kertaan. Toinen ongelma on se, että jos kirjoitan ilman inspiraatiota, tekstistä tulee töksähtelevää. Kirjoitan ne suurimmat tapahtumat mutta siirtymiset niiden välillä on typeriä, kun en keksi niihin mitään fiksua...

Mielessä kävi että voisin myös aikanaan kääntää tuon tekstin englanniksi ja viskata jonnekin fanfiction.netiin näytille, mutta se vaatis aikaa ja keskittymistä ja fiksun beta-readerin. Kunhan elämäntilanne selkenee, niin ehkä tuota tekstiä alkaa taas tulla. Mutta jos nyt ensin kirjoittais jutun valmiiksi suomeksi! Oikeastaan haluaisinkin kirjoittaa.. Haluaisin myös aloittaa jousiammunnan ja järjestelmäkameran ja oppia kuvaamaan. Eikä noista mikään ole välttämättä mahdoton, mutta kun ei tunnu olevan aikaa paneutua kunnolla asiaan!

No itkuvinku. Miksen aloittais sen ficin kirjoittamista samantien, enkä vinkuis asiasta kirjoittamalla blogiin? :D Asenneongelma.