lauantai 30. kesäkuuta 2012

Lemmikkihaaveita ja Tintti

Koska vihdoin tarjoutuu mahdollisuus (muutan elokuun alussa yksiöön, johon saa ottaa lemmikin), olen päättänyt että minulle tulee kissa. Mutta ei vielä tänävuonna, vaan ensikeväänä. Muuton jälkeen vähän katselen että miten paljon ehdin olla töiden ja opiskelujen jälkeen kotona, ja miten paljon jää rahaa käteen oman elämisen jälkeen. Sitten voin pikkuhiljaa olla varma, että voin elättää tyytyväisen kissan tai kaksi. Parastahan olisi jos sillä olisi kaveri, eiköhän kaksi kissaa mene siinä missä yksikin. Kolmatta en sentään hankkisi. Harkitsin myös muutamia häkkieläimiä, mutta eiköhän kissa ole se suurin suosikki.

Tintti Tiitus Tiitiäinen
Sitä ennen voisin kuskata Tintin vierailulle silloin tällöin. Ja tästä eteenpäin koko postaus onkin sitten häpeilemätön kissakuvakokoelma. Tintti on siis minun kissani, joka voisi tulla luokseni pysyvästikin, vaan kun se ei välttämättä kahdeksanvuotiaana maalaiskissana enää tottuisi yksiöön. Tintti löytyi kesällä 2004 kahden sisaruksensa kanssa tallin vintiltä. Emoa ei näkynyt missään, ja täysin villit kissapenskat olivat niin nälkäisiä että söivät kädestä. Kaikki muut paitsi Tintti, joka puri minua kun yritin saada sitä kiinni. Siitä lähtien se oli minun kissani! Koko orpokissalauma (Tintti, Iines ja Lilli) kesyyntyi hyvin nopeasti, ja sitten meillä olikin yhtäkkiä kolme kissaa talossa.


Tintti oli pentusarjasta kaikkein vilkkain. Ensimmäisenä joulunaan se oli ainut pennuista joka kiipesi joulukuuseen (kuva 1). Kakkoskuvassa se on puolivuotias, ja kolmoskuvassa näkyy koko kissapesue, ja meillä silloin asustanut kani.

Kissanpennut eivät tosiaan olleet minun ensimmäinen lemmikkini. Olin ala-asteella ehkä kolmannella luokalla, kun meille tuli  pikkuinen tyttökani (itseasiassa 2.2.2000). Tiesin siitä ennen meille saapumista ainoastaan sen, että se oli kokonaan musta, joten nimesin sen äärettömällä pikkumarjaanan mielikuvituksella Lakuksi. Se oli joutunut omistajiensa hylkäämäksi, ja päätyi sitten puskaradion kautta meille. Laku pelkäsi kissoja ihan tuhottomasti, mutta kun se sitten tajusi että nuo kissanpennut pelkäsivät enemmän sitä kun se niitä, se rohkaistui ja alkoi jopa välillä uhitella niille:D Laku kuoli vuonna 2005.

Tintti ehti elämänsä aikana saada muutamat pennutkin ennen kuin se leikattiin. Pennuista moni on perinyt äitinsä vilkkaan ja seurallisen luonteen, ja niiden kuulumisia kuulee sillointällöin edelleen. Nyt harmittaa vaan, ettei itselle enää saa Tintin pentua.. Nyt kissa tosiaan on leikattu ja sen kanssa on käyty kaksissa kissanäyttelyissäkin! Lahden näyttelyissä tammikuussa 2011 Tintti oli paras lyhytkarvainen kotikissa, ja vei vielä näyttelyn parhaan kotikissankin tittelin. Nythän Tintti olisi jo senioriluokassa, ja ehkä me vielä ainakin yhdet näyttelyt käydään sen kanssa katsomassa.Valitettavasti tämän syksyn Tampereen näyttely jää väliin vaikka sitä kovasti suunniteltiin. Osuu just ratsastusleiripäivälle.

Nykyään Tintin sisaruksista mustavalkoinen Lilli on jo kuollut, mutta Iines ja Tintti jakavat edelleen saman ruokakipon ja nukkuvat yhdessä sängyllä, ja kiertelevät pihamaata. Jottei kävisi epäselväksi miten suloinen otus Tintti on, tässä vähän kuvasaastetta. Risunmetsästys on muuten hauskaa:

Kolin kansallispuisto (3/37)

En tiedä onko tämä pikkuisen huijausta, mutta koska itse haasteen itselleni asetin niin kai saan näin tehdä? Olen siis käynyt myös Kolilla, mutta jo vuonna 2007. Minulle myös ystävällisesti  valaistiin että sehän on vain tunnin matkan päässä Joensuusta, itse olin kuvitellut sen olevan jossain suomen vyötärön paikkeilla! Ei ihan osu nuo pohjoisen paikat oikeille paikoille päänsisäisellä kartalla! Ei sillä, ei tästä ole kauaa kun en osannut Joensuutakaan vielä paikallistaa kartalta.. Mutta sen luulin itseasiassa olevan etelämpänä.

Koli olisi myös ehdottomasti sellanen paikka jossa olisi kiva käydä uudestaankin. Edellinen reissu oli aika lyhyt, pysähdyttiin vaan kesälomareissulla hetkeksi katselemaan maisemia ja syömään eväitä perheen kanssa. Meillä ei ollut mitään karttaa, mutta jos sitä kiinnostaa katsella, niin löytyyhän se esimerkiksi täältä.


Jätettiin auto Ukko-Kolin parkkipaikalle, josta päästiin ilmaiseksi kiskohissillä 115 m matka yläpihalle josta lähti sitten maisemapolkuja eteenpäin. Mitään pitkää kierrosta ei tehty, kun oli jo ilta ja tarkoitus oli vielä jonnekin etelämmäs leiriytyä. Itse hyppelehdin kalliolla räpsimässä satamäärin kuvia. Ja kaikissa kuvissa on horisontti enemmän tai vähemmän vinossa, ja kamerakin oli vanha kun mikä. Harmi.. Löytyi sieltä sentään pari ihan esiteltävissäkin olevaa kuvaa:
Onpas ollut hehkeän näköiset eväät, limsaa, vettä ja suolakeksejä :D



Nämä maisemat olisi hieno nähdä uudestaankin, ja kierrellä vähän enemmän! Ja siellä on muuten myös kahden hengen tuolihissit! Maisemat varmaan upeat, vaan enpä tiedä uskaltaisinko avata sellaisessa silmiä... Mutta olisihan se kiva koittaa!

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kesäratsastustunti 3/8

Tälläkertaa ratsastustunti oli oikein tehokas ainakin istunnan kannalta! Sää oli pilvinen ja hiostava mutta ei ihan ruvennut satamaan sentään. Menin Dantoksella, joka oli viimekertaista Axelia hieman reippaampi, ja myös todella mukava ratsastaa. Sitä ei vaan hirveästi kiinnostanut olla kuvattavana kuten näkyy :D Tosi hienoa kun on päässyt joka tunnilla kokeilemaan erilaista ratsua, ja on voinut huomata pärjäävänsä! Eihän se varmaan kovin hyvältä ole näyttänyt, mutta enpä itseäni kovin taitavaksi sanokaan. Kunhan tavoittelen vanhoja taitojani takaisin.

Tunti oli peruskoulutunti, voltteja, ympyröitä ja avotaivutusta. Vatsalihakset huusi jo puolivälissä tuntia armoa, kun yritin tiukasti istua harjoitusravissa. Missä perusistunta, missä? Kadonnut jonnekin.. Tuntiin mahtui muutamia huippuhetkiä kun oikein tunsin miten hevonen laskeutui parempaan muotoon mutta sit samantien onnistuin säätämään jotain kun sitä muotoa yritti ylläpitää, ja taas mentiin pää pystyssä ja runko pitkänä. Rohkaisevaa kuitenkin että se onnistui edes hetkellisesti!

Tässä kohtaa saa varmaan jo tunnustaa että en ennen tuota tuntia edes tiennyt mikä on avotaivutus, saati sitten kehdannut kysyä. Ehkä näin monen vuoden ratsastuskokemuksen jälkeen se pitäisi jo tietää.. Mutta tunnilla katsoin vaan muiden esimerkkiä, tein perässä. ja sain kehuja opettajalta :D Nyt tiedän tuonkin! Toki isolla todennäköisyydellä tottunut ja hyvätapainen tuntihevonen teki paljon "automaattisesti", mutta tässävaiheessa ihan hyvä vaan kun ite keskityn hyvinkin perusasioihin.

Vihdoin muistin kiinnittää huomiota katseen suuntaan ja viimetunnilla otetuilta videoilta bongattuun liialliseen etukenoon nojautumiseen, ja itseasiassa löysinkin moneen otteeseen ihan hyvältä tuntuvan asennon. Se vaan että heti kun jotain monimutkaisempaa pitäisi tehdä, katse laskeutuu joko hevosen niskaan, tai jopa sen lapaan. Ja varsinkin laukassa se etukeno löytyi taas. Mutta silloin kun maltoin keskittyä täysillä molempiin, löysin kyllä oikein hyvältä tuntuvan istunnan. Kun vaan sen keskittymisen sais pidettyä samalla kun pitäisi tehdä muutakin kuin ratsastaa suoraan. Taas tulee eteen se pikkuponikokemus sieltä ratsastuskokemukseni taustalta: isolla hevosella on isommat askeleet, ja ratsastaminen on ihan erilainen kokemus.

Olen muuten edelleen liikuntavihaaja, opin jo peruskoulun liikuntatunnella, että jos jokin asia on hauskaa, se ei voi olla liikuntaa. Kadulla suoraan eteenpäin yksin juokseminen on liikuntaa, ja pirun tylsää sellaista, ja tuntuu ettei sitä jaksa kovinkaan pitkään. Toisaalta hangessa juokseminen on tosi hauskaa ja sitä jaksaisi vaikka kuinka, joten eihän se tunnu liikunnalta ollenkaan! Sama koskee ratsastusta. Ratsastaminen on ainakin lihasten kipeytymisestä päätellen oikein tehokasta tekemistä minun rapakuntoiselle keskivartalolle, mutta ei se voi olla liikuntaa kun se on niin kivaa!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Saaren kansanpuistossa

Saaren kansanpuisto on minulle hyvin tuttu paikka. Kuivajärven hiekkarannalla on vuosien varrella tullut uitua lukematomia kertoja, Lounaishämeen Pirtillä on vierailtu useammissakin juhlissa ja puiston läpi on ajeltu vaikka miten monta kertaa ihan pikkumuksusta alkaen. Kerran on tullut Kaukolanharjun 21 metrisellä puunäkötornillakin aikaisemmin käytyä, silloin tosin en uskaltanut kiivetä ihan ylös asti. Mokoman rapuista näkee läpi alas, ja se vielä huojuu! :D Nyt oli siis oiva tilaisuus tehdä uusi yritys.

Ja onnistuihan se! Kiipesin ihan ylös asti, maksoinhan siitä lystistä sentään 3,50€ :D Ja pääsin näkemään ne Lounais-Hämeen "Helmeksi" kutsutut maisemat joista Edelfeltkin maalasi taulunsa. Päivä oli kaunis, lämmin ja kirkas, ja hyttysetkin pysyi aurinkoisemmilla paikoilla poissa. Ja maisemat oli upeat! Saarella ei kovin pitkää lenkkiä kierretty, pikkuisen vaan katseltiin ympäristön polkuja ja pikkusen eksyttiin. Käytiin samalla reissulla myös Tammelan kunnantalolla hakemassa esitteet ja kartat noihin kansallispuistoihin, ja illalla oli suunnitelmissa Liesjärven kansallispuistossa käynti (josta jo blogasinkin). Vähän väärässä järjestyksessä tuli nää kyllä kirjoiteltua, mutta mitäs siitä. Oikea järjestyshän näille kolmelle puistolle oli keskiviikkona Saari ja Liesjärvi, ja torstaina Torron suo. Oikein onnistunut kesälomareissu!

Vesi oli kesäkuun toisella viikolla vielä senverran kylmää että ei viitsitty uimaan lähteä. Minulla on vielä talviturkki! Ehkä siitä pikkuhiljaa vois päästä eroon...




keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Torronsuon kansallispuisto (2/37)

Torronsuo on Tammelan kansallispuistoista se itselle vähemmän tuttu. Kuvissa ja puheissa kyllä, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pääsin ihan pitkospuille asti tallaamaan. Miksi ihmeessä ei ole aiemmin tullut käytyä? Itseasiassa en ole ennen ollut yhdelläkään näin kostealla ja laajalla suoalueella! Jälleen kerran apuna Tammelan kunnantalolta saatu kartta, jossa näkyvä ruskea reitti me kierrettiin. Auto pistettiin parkkiin Kiljamon parkkipaikalle, ja siellä oli ihan mukavasti tilaa.
Heti parkkipaikan vieressä kohosi 17m lintutorni, jonne kiipeäminen oli hurjan pelottavaa:D Niistä rappusista näkyi läpi... Ylös sentään pääsin, ja ympärille avautui hieno tuulinen suomaisema. Auringonpaiste ja raikas tuuli hääti itikatkin pois aukealta alueelta, metsäisemmässä osassa niitä oli sitten vähän mutta ei läheskään samanverran kuin Liesjärvellä oli. Lintujen tarkkailu olisi vaatinut kiikarit, mutta ääniä kyllä kuului. Tuli ihan mieleen se vanha Suomen Linnut CD Facta ohjelma, jossa pystyi kuuntelemaan esimerkiksi suoelinympäristöön kuuluvien lintujen ääniä. Hassuja mielleyhtymiä!
 Lähdettiin kiertämään tuota reittiä niinpäin että ensin käveltiin tienpientareita Torron kylään ja sieltä sit takas suolle ja pidempi pätkä pitkospuita suolla. Tätä suuntaa voin suositella, n. 10km lenkistä alkumatkalla riitti intoa ja energiaa taapertaa ihan normaaleissa maalaismaisemissa, ja sitten lopuksi herkkuna pohjalla eksoottisemmaat suomaisemat. Toki kylä ja peltomaisemat olivat myös kivaa katseltavaa! Kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan missä käännytään takaisin suollepäin! Käveltiin vahingossa tuota Torron kylän läpi kulkenutta tietä pikkusen liian pitkälle kun jäi yhden rakennuksen seinään naulattu ilvesreitin kyltti huomaamatta.
Sitä yhtä reittimerkkiä lukuunottamatta reitti oli hyvin merkattu, vaikka suolle pääsy kesti hippusen pidemmän aikaa kun kartta antoi ymmärtää. Nähtävää siis tosiaan on suoluonnon lisäksi myös maaseutuidyllissä, koivikkometsissä, perusmetsissä, rämeikössä ja eksyttiinpä myös Torronsuon kivilouhokselle jossa oli näytteitä mielenkiintoisista kivilajeista. Tässäkin puistossa oli "muutama" puu jotka täytyi metsäalueilla kiertää.. Välillä puita oli kaatuneena sellainen rykelmä, että kiertämistä tuli ties miten paljon ja polku aina välillä hävisi pitkäksikin aikaa. Ylläolevassa kuvassa on hyvä kuva kulkureitistä, täällä oli paljon hurjemmin puita nurin kuin Liesjärvellä, ja kansallispuisto kun on, niitä ei sieltä pois korjata. Hyvällä huumorilla ja pienellä seikkailemisella polut kuitenkin löytyivät ja päästiin takaisin suon laidalle, josta löytyi jälleen yksi lintutorni.

Lintutornilta nähtiin jälleen kunnon suomaisemaa. Jännä ettei kyseistä tornia, ja kotapaikkaa oltu ollenkaan merkitty tuohon puiston karttaan. Siellä oli kuitenkin jonkinlainen majoituslaavu, nuotiolaavu, infopiste ja kunnon ulkohuussitkin, ja paikka oli selvästi siisti ja käytössä. Paikalla tosin oli latukartat, joten lienikö se sitten enemmän talvisesongin juttuja? Sieltä sitten jatkettiin eteenpäin ja päädyttiin pitkospuille.
Pitkospuut oli kauniita ja mukavan leveitä, ja pari penkkiäkin oli matkanvarrelle rakennettu.  Ja suo oli täynnä tupasvillapalleroita! Jalat säilyi kuivana koko reissun alusta loppuun saakka, vaikka heti pitkospuiden vierellä oli hyvinkin märkiä silmäkkeitä, joihin ei olisi tehnyt mieli astua. Aurinko paistoi kuumasti, mutta raikas tuuli teki reissusta oikein mukavan ja itikattoman. Kymmenen kilometrin lenkki puukasojen kiertämisestä ja reitiltäeksymisistä kertyneen lisämatkan kanssa vei meiltä puoli päivää, ja eväät loppuivat jo ennen kun kunnolla päästiin edes suolle. Ensikerralla tällaiselle reissulle lähtiessä varaan kyllä mukaan varmuuden vuoksi pari voileipää lisää!
Sanoisin että huima reissu, kaikenlaista uutta nähtävää sitä löytyy näinkin läheltä tuttuja kulmia! Matkalla pohdittiin että mitenköhän nuo pitkospuut on noin pehmeään suomaahan rakennettu?Tai siis, että miten se materiaali on sinne kärrätty. Käsin kantamalla jo valmiita pitkospuita pitkin? Vaiko kenties talvella lumia pitkin? Haluan muuten joskus hiihtämään tuolla suolla!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Liesjärven kansallispuisto (1/37)


Liesjärven kansallispuistoon lähdimme kiertelemään kesäillan hämärässä. Olimme hakeneet kuvassa näkyvän kartan Tammelan kunnantalolta vähän kertomaan että mihin suuntaan kannattaa kulkea, ja auto pistettiin parkkiin Kyynäränharjun pohjoispäähän elikkä Pirttilahden päähän. Pienihän se parkkipaikka oli tällaiselle parkkeeraustunarille, mutta selvittiin! Puistossa oli ilmeisesti joku isompi porukka kalastelemassa sillä parkkipaikka oli tullessa lähes täysi ja ihmisiä oli onkien (tai vastaavien, minä näistä mitään tiedä) kanssa rannoilla. Takaisin tullessa kaikki oli kadonneet. Hyttysiä oli vietävästi, mutta uskallettiin silti kiertää kartassa näkyvä Hyypiön reitti (:D), ja katselemaan maisemia Hyypiönkalliolta Tapolanjärven ja Etukyynärän suuntaan.


Varsinainen näköalapaikka se ei kuitenkaan ollut, kalliolla oli senverran tiheä puusto että järvelle näki vain vähän niiden lomasta. Kalliolta eteenpäin lähtiessä meinattiin vielä eksyäkin, kun lähtöpolkua merkannut puu oli kaatunut..

Puuvahinkoja oli koko reissulla hurjasti ilmeisesti talvisten myrskyjen jälkeen, ja usein täytyi poiketa polulta että niistä pääsi ohi. Tuossakin kuvassa näkyy kuinka polun yli on kellahtanut "muutama" puu. Kansallispuistostahan kaatuneita puita ei poisteta, vaan ne jätetään silleen kaikenmaailman lahopuuöttiäisten pesäpaikoiksi. Osan ohi olikin jo muodostunut uusia polkuja, ja varmaan tulevaisuudessa polut muuttuvatkin sellaisiksi että kiertävät nuo puut. Ja ehkä joskus myös puiden mukana kaatuneet reittimerkit korjataan takaisin näkyväksi :)

Sitten kuljettiin Kyynäränharju päästä päähän ja takaisin. Tällä kapealla harjulla olen kulkenut ennenkin, ja ottanut miljoona järvimaisemakuvaa! Järvimaisemat on minun suosikkikesämaisemia ehdottomasti. Kesäilta oli mukavan hiljainen, mitä nyt hyttyset hyökkäsi kimppuun heti kun pysähtyi. Jos hyttysiä olisi ollut vähemmän, ja jos olisimme päässeet reissuun aiemmin, olisimme varmaan kiertäneet myös pohjantikan tai punatulkun lenkit. Nyt kuitenkin tyydyttiin järvimaisemien ihailuun ja sen jälkeen siirryttiinkin sitten saunomaan hyttysenpuremia pois.

Ja vielä lisäykseksi arkistojen kätköstä sama tyttö samalla sillalla ja harjulla keväällä 2005, elikkä Marjaana ei-ihan-vielä 15v. Eli hui, yli seittemän vuotta sitten!

Kansallispuistohaaste

Yläasteella meillä oli liikunnanopettaja, joka opetti myös biologiaa ja maantietoa. Mikäli muistan mitenkään päin oikein, oli hänen nimensä Kati.  Jos joku muistaa sukunimen, saa vinkata. Jos hän jostain syystä eksyy joskus tähän blogiin, niin terveisiä! Veikkaan että hän ei muistele minua kovin hyvällä, minä taas en noin yleensäkään muistele koululiikuntaa kovin hyvällä. Se ei kuitenkaan liity tähän mitenkään. Yhdellä maantiedon (vai oliko biologian, ei voi muistaa) tunnilla käsiteltiin kansallispuistoja, ja hän kertoi jutun josta muistan vaan pääidean:

Hän kertoi haasteesta kiertää elämän aikana kaikki suomen kansallispuistot. Hän myös lupasi muistaakseni kahvit ja munkit, jos joku meistä joskus kyseisen haasteen toteuttaisi. Se jäi metsässä kasvaneen pikkutytön mieleen hienona ideana! En varmaan tule häntä koskaan löytämään tai edes etsimään, mutta koska luontokohteet on muutenkin hienoja ja ehdottomasti tekisi mieli näitä kiertää niin miksen ottaisi henkilökohtaiseksi kokoelämän haasteeksi käydä Suomen kansallispuistoista edes puolessa?

Luettelo Suomen kansallispuistoista löytyy esimerkiksi wikipediasta, en aio ottaa haasteesta mitään stressiä enkä pakkoa, vaan kohteita kierrellään sen mukaan miltä tuntuu. Yritän kuitenkin pitää vaikkapa tässä blogissa kirjaa siitä missä on tullut käytyä.

Aiheeseen liittyen vietin parinviikontakaisen kesälomaviikkoni Tammelassa, jossa tuli tarkasteltua Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot (ja myös Saaren kansanpuisto). Näistä kaikista kirjailen tänne omat postaukset pikapuoliin. Nämä kaikki olivat jokseenkin tuttuja jo entuudestaan, kun lähikulmilla on tullut pyörittyä. Nyt ensikerran kuitenkin ihan kunnolla polkuja kiertelemässä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kesäratsastustunti 2/8

Edellisen viikon tunti jäi välistä kesälomareissun takia (pitää muistaa rästiä se piakoin!), mutta tällä tunnilla pääsin hyppäämään! Oman tuntini piti olla neljältä, mutta koska kaikki muut oli (luultavasti juhannuksen takia) peruneet tuntinsa, minut siirrettiin seitsemänneksi ratsastajaksi viiden tunnille. Pääsin myös testaamaan uutuuttaan kiiltävää turvaliiviä ja uusia ratsastushousuja ja sukkia.

Menin tunnin hevosella nimeltä Axel, ja se oli kyllä aivan loistavan luotettava kaveri, mitä hyppäämiseen tulee. Tuollaisella automaatilla en ole pitkään aikaan hypännytkään! Sinänsä "liian helppo" hevonen ei auta kehittymään, mutta koska edellinen hyppäämiskertani oli viimevuoden syyskuussa, oli ihan hienoa päästä keskittymään enemmän rataan ja ajoitukseen kuin siihen että aikooko se hevonen kaahata ohi tai muutenvain kieltää esteelle, tai että tarviiko sitä tuuppia eteenpäin. Aivan ihanaa ratsastaa hevosella josta ei tarvi pelätä että se olisi rynnännyt alta. Sellaisesta on pieniä traumoja.. Ja minulla kun tosiaan oli tekemistä jo ihan kevyen istunnan ajoittamisessa, koska suurin osa hyppykokemukestani on kerätty 118cm russponilla Roosalla. Alkutunnista kesti pitkään ennen kuin opin että estettä lähestyessä hevonen tosiaan ottaa vähemmän askeleita ja hyppää kauempaa kuin pikkuponi.

Turhaan myös jännitin parin esteen kokoa. Ne esteet mitkä olisi vaatineet ponilla hurjan hypyn, oli hevoselle edelleen sellaisia yliastuttavia. Tunnin jälkeen oli hurjan hieno fiilis että miten uskalsinkaan hypätä noinkin ison (heh, ei tainnu olla ees 60cm...) esteen näin pitkän tauon jälkeen, mutta kun jälkeenpäin katsoin minusta otetun videon, totesin että Axel lähinnä astui pienien esteiden yli, eikä hyppyjä tullut oikeen nimeksikään. Mutta kun ne tuntui isoilta!!

Alla vähän videomateriaalia suorituksista:

Ei, hevonen ei ole missään kaikkein kauneimmassa muodossa, ja kyllä, nojaan ihan liikaa eteenpäin ja olisin maastoutunut sillä sekunnilla jos hevonen ois kieltänyt. Myös istunnassani ja ohjasotteessani on vikaa, ja jalka heiluu ihan liikaa. Mutta hyppäämis- ja ylipäänsä ratsastuskokemukseen (viimeisen parin vuoden ajalta) nähden ihan hyvä suoritus josta on hyvä lähteä eteenpäin.

Videolla näkyy Hööksiltä ostamani Racesafen turvaliivi, sekä uudet ratsastushousut, sukat ja hanskat, joten en jaksa niistä erikseen laitella kuvia tähän. Liivissä on hitusen pitkä selkä, joka saattaa joissakin satuloissa haitata. Tuolla tunnilla se ei kuitenkaan haitannut kertaakaan. Oli vaan hippusen vaikea ostaa turvaliiviä, joka oli edestä tarpeeksi pitkä, mutta joka ei ollut kuitenkaan niin iso että vatsan kohdalle olisi mahtunut kaksi minua, mutta kuitenkin tarpeeksi iso että se mahtuisi rinnan kohdalta kiinni..

Syyskuussa on odotettavissa maastoestepainoitteinen ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla, ja siihen mennessä pitäisi sitten jo osatakin jotain ja sitä silmälläpitäen tuli tuo turvaliivikin ostettua. Seuran jäsenyyttä, ja siten ratsastusvakuutusta minulla ei vielä oikeastaan ole, sillä jostain syystä TRS ei ole minulle liittymislaskua lähettänyt vaikka liittymislomakkeen heille lähetinkin jo pari viikkoa sitten.. Pitänee kysellä sen perään.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Viimeisiä Japanituulahduksia

Viimeisiä tuulahduksia Japanista: Afenin blogista kuvaus samasta reissusta toisesta näkökulmasta. Siellä on pari oikein mielenkiintoista huomiota jotka itseltä jäi kokonaan mainitsematta tai jopa huomaamatta! Siellä on myös lisää kuvia.

Muuta mainitsemisen arvoista löytyi tuliaisista: kahden desin pillimehupurkki, joka sisälsi 13% sakea, eli riisiviinaa. Ihan jo loistavan pakkaustavan takiahan sitä piti tuliaiseksi tuoda. Voin kertoa, että Sake on pahaa, mutta että purkissa oli epäilyttävästä ulkomuodosta huolimatta ihan oikeasti alkoholia! Ennen maistamista oli pieni epäilys että ei nyt tuollaisessa paketissa voi viinaa olla.. Varsinkin kun minulta ei edes kysytty papereita kun ostin sen, vaikka japanissa alkoholi lienee K20. Toisaalta, niin vissiin tupakkakin, vaan eipä nuo tupakka-automaatitkaan sitä mitenkään tunnu tarkistavan.

Toinen tuliaisihmettely olikin sitten ihka aito lonkerohirviö. Suolaan säilötty, ja lonkerot edelleen notkeita ja niljaisia, imukuppeineen kaikkineen. Ei kuivattuna, eikä vissiin edes paistettuna/keitettynä. Näitä myytiin perus konbineissa merilevätikkujen sunmuiden snacksien kanssa samassa hyllyssä. Jälleen kerran sellainen "ei voi olla totta, pakko ostaa" fiilis. Tässä on parastaennen päivä elokuulla, vielä ei olla kuulemma avattu mutta tarkoitus lienisi testata porukan uskallusta.

Sit vielä pikkusen reissun muistelemista: Ennen matkaa laittelin tähän blogiin listan mitä haluan nähdä Japanissa. Katsotaanpa kuinka reissu vastasi odotuksia:
  • Fuji vuori: nähty ja oli mahtava!
  • Hachikōn patsas Shibuyan asemalla: Ei ehditty nähdä, oltiin iltaisin senverran väsyjä aikaeron takia.
  • Naran peurat: Nähty ja taputeltu! Ei tosin ostettu deer cookiesseja niille :P
  • Joku kiva Onsen: Koettu!
  • Temppeleitä, samurailinnoja, puistoja ja puutarhoja: Nähty vaikka millä mitalla!
  • Purikura automaatti (ja kaikkia muita hassuja automaatteja): Ei nähty. Automaatteja ei muutenkaan ollut kovin montaa lajia. Tupakka- ja juoma automaatteja etupäässä.
  • Akihabara: Nähty pikaisesti, kelpaisi kierrellä enemmänkin!
  • Tokio Tower: Nähty!
  • Japanilainen lukiorakennus tai useampi (ulkoapäin vain): Nähtiin näitäkin, ja osa oli lähes täysin sen geneerisen animekoulun näköisiä :P Uima-altaat spotattu myös. Ja btw, koulutyttöjen urheilushortsit ei ole oikeasti niin lyhyitä kuin animessa, eikä hameetkaan, paitsi jos niitä vähän nostaa ylöspäin vyötäröltä.
  • Koulupukuja ja kimonoihin pukeutuvia tavallisia ihmisiä: Nähty, satoja!
  • Maanjäristys (semmonen pikkunen riittää!): Ei tuntunut minkäänlaista.
  • Japanilaiset jäätelömaut (joista kirjoittaisin innolla Lakkaeskimoon): Jätskiä tuli syötyä harmillisen vähän mutta se vähä oli oikein hyvää (paitsi vihreäteejäätelö). Kirjoittelen blogiin kunhan ehdin käydä jätskikuvat läpi.
  • Raamenin syöminen: Jäi välistä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Nuudelikiintiö täyttyi aika nopeasti..
  • Kissankorvien ostaminen :3: ei löytynyt tarpeeksi kivoja. Narasta ois saanu peuransarvia, mutta ei ollu yhtä kivat..
Reissun odotuksista siis aika suuri osa täyttyi :)

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kesäratsastustunti 1/8

Jotkut saattoivat jo facebookissa huomatakin, että varasin itselleni Niihaman Horse Fortelle kesäksi vakiotunnin. Pitkällisen taukoilun ja satunnaisratsastelun päätteeksi vihdoin taas säännöllistä harrastamista! Syksyllä odottaa myös viikonlopun ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla maastoesteiden merkeissä. Kesän aikana pitäisi myös shoppailla vähän harrastuskamoja, listalla ainakin turvaliivi, uudet ratsastushousut (vanhat on pienet, ja viimesyksyisen putoamisen jälkeen polvessa reikä) ja hanskat. Sit olisi vielä seuran jäseneksi liittyminen, niin sitä kautta saisi sen vakuutuksenkin.

Ensimmäinen ratsastustunti oli sitten eilen, ratsukseni sain rautiaan suomenhevosruuna Bruuttuksen. Bruuttus oli hitusen painava kädelle, enkä kamalan hyvin kyennyt sen ravissa istumaan, mutta toisaalta ainakin jälkimmäisen voin hyvin pistää oman huonon kuntoni piikkiin. Ehkä se tästä kehittyy!

Kesällä yritän itse keskittyä kahteen pahimpaan perisyntiini, eli katseen suuntaan ja ulko-ohjan tuen säilyttämiseen. Varsinkin katseen suunnan ongelmat heijastuu niin selkeästi istuntaan ja sitä kautta ratsastamisen rentouteen, että se pitäisi saada korjatuksi. Minä siis esim. voltilla hyvin herkästi käännän katseen menosuunnasta voltin keskelle tarkistellessani että urasta tulee pyöreä. Ja kun siinä sitten paino kallistuu, niin eihän siitä silloin ainakaan pyöreää tule! Olisi hienoa saada se sama rentous takaisin tekemiseen, mitä silloin pikkuponiaikana piti itsestäänselvyytenä! Virheelliset opitut asiat on vaan pirun hidas kyniä pois..

Tunnilla tehtiin väistöjä, ja ihan perusjuttuja mikä sopi minulle vallan mainiosti tän pitkän taukoilun takia. Ruuna tuntui olevan mukavan herkkä pohkeille, ja pidätteetkin meni läpi aina siihen asti kun olis pitänyt pysähtyä. Pysähtymistä yritettäessä käynti vaan hidastui ja hidastui, mutta pysähdystä ei vaan yksinkertaisesti tullut, mitä ikinä yritinkään! :D Tykkäsin silti tunnista, ja oli ihanaa olla pitkästä aikaa hevosen selässä! Sääkin oli upea, aurinkoinen ja kirkas muttei kuitenkaan tuhottoman kuuma. Viikon päästä uudestaan!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kotiutumista

Kotiutuminen alkoi töiden merkeissä. Pikkuisen tuntui hurjalta valvoa "jopa" iltakymmeneen töissä heti laskeutumisen jälkeisenä päivänä, ja voin kertoa etten tykkää yhtään energiajuomia. Ekana aamuna heräsin neljän jälkeen, tokana kuuden ja tänään seitsemän. Pikkuhiljaa alkaa olla ihan normaalin ihmisen unirytmi vaikka silti vähän väsyttää. Toisaalta minun "normaaliin" rytmiin on vielä aikaa, ennen matkaa kun heräsin ilman herätystä aikaisintaan kymmenen aikoihin. Toisaalta tästä rytmistä vois tykätäkin, kun ehtii jotain tehdäkin ennen kun menee iltavuoroon töihin.




Tänäänkin kävin aamupäivälenkillä ennen töihin menoa. Hitsi kun olis aikasemmin tajunnut lähteä, puolessatoistatunnissa ei oikeen kerenny mitään ja sit olikin jo kiire kotiin syömään ennen työpäivän alkua. Sinnehän on tullut kesä! Olis tehny mieli lähteä tassuttelemaan polkuja pidemmällekin, vaan ehkä sitten myöhemmin. Sää oli oikein mukava, eikä liian kuuma.

Eilen laitoin kasan kuvia facebookiin reissulta, siellä on jotain samoja kuin mitä tänne laittelin mutta myös roppakaupalla uusia. Kuvia on kansioissa vielä senverran hurjasti että sinne saattaa tulla joskus lisäkuvia kunhan jaksan käydä nuo läpi. Reissusta tuliaisena itselle toin mm. viereisen kuvan vaatteet. Itseastassa ostin kuvassa olevia huppareita kolme kappaletta. Kirkkaanpunaisen lisäksi tummanvioletin ja vaalean. Caprit oli just sitä mitä etsin, ja olen niihin supertyytyväinen <3 Kerrankin löytyi kivoja vaatteita ilman hampaiden kiristelyä. Shoppailu on perusasetukseltaan ikävää. Ehdin jo pohtia että Japanista sais varmaan hyviä rintsikoita pienelle ympärykselle mutta ketut. Kupit oli sitten liian pieniä, eikä me nyt kamalasti ehditty etsimäänkään..

Vaatteiden lisäksi löysin pari kivasti kuvitettua japaninkielistä lastenkirjaa jotka oli kirjoitettu sillä tavalla että minäkin voin joskus oppia niitä lukemaan, eli kanoilla ja hyvin vähäisillä kanjeilla. Tää oli yksi niistä etukäteishaaveista <3 Postaan myöhemmin lisää matkan odotuksista ja niiden täyttymisestä, nyt pitänee juosta töihin >