Sorsastusta ja syksypotretteja

Minun on koko kesän ajan pitänyt käydä kissojen kanssa läheisen pikkujärven rannalla. Olen halunnut saada ikuistettua kunnon potretit teetettäväkai seinälle kauniilla taustalla, ja myös nähdä kissojen reaktion isoon vesialueeseen. Kesällä kissat kuitenkin olivat useita viikkoja lomareissulla, joten se sitten vähän jäi. 

"Rakas päiväkirja...
 tänään oli todella omituinen päivä..."

Yksi syy oli myös se, ettei me myöskään oikein uskottu, että noin pitkän matkan kulkeminen päivänvalossa onnistuisi järkevästi. Ulkona molemmat ovat vähän kehnosti sylissä pysyvää sorttia, joten kantaminen olisi vaikeata. Toisaalta omin jaloin kulkeminen oikeaan suuntaan ei myöskään ollut itsestäänselvyys.

Pimeän aikaan iltayöstä valjaissa kulkeminen oli jo sujunut ihan hyvin, mutta jokainen vastaantuleva ihminen, koira, tai lastenvaunu aiheutti silti sätkyjä. Ja päivällä näitä nyt olisi varmasti reippaasti enemmän. Nyt me sitten kuitenkin päätettiin kauniina aurinkoisena syyspäivänä kokeilla onneamme, ja kuinkas kävikään!

Ehkä osaksi juuri kesälomalla karttuneen ulkoilukokemuksen myötä (molemmat valjastelivat lähes päivittäin), matka sujui hyvin molempiin suuntiin! Lisäksi spesiaaliefektinä rannassa parveilleet sorsat aiheuttivat lähinnä jännittynyttä kiinnostusta, ei pakokauhua. Sorsia oli muuten paljon...

Sorsien ruokkiminen ties millä pullalla on minusta kyllä äärimmäisen kyseenalaista. Tuollainen sorsalauma pikkuriikkisessä lammikonpahasessa ei taatusti saa tarpeeksi sapuskaa luonnosta vaikka sitä etsisikin. Jos ihmiset yhtäkkiä lakkaisivat ruokkimasta pullariippuvaista sorsakantaa, iskisi nälänhätä. Sitä ei kuitenkaan ole näköpiirissä, eikä sekään ole hyvä. Kuinkahan terveitä ravitsevalla pullalla kasvaneet kesän poikaset ovat nyt? Ja Sinisorsanhan pitäisi olla muuttolintu... tällä lätäköllä sorsat roikkuivat koko viime talven. Ne ovat oppineet kerjäämään ruokansa, ja huonokuntoisessa järvessä on laite joka hapettaa vettä ja pitää sen sulana (muuten jäätyisi varmaan pohjaan saakka). 

Ei pullasorsien kohtalosta nyt sen enempää, mutta olipahan kissoilla pällisteltävää kun tuon kokoinen lauma tuntemattomia otuksia tuli kyttäämään josko meillä olisi jotain tarjota. Sekin oli jännää, kun vielä isompi lauma kulki ohi pullatarjoilua seuraten..

Ensikohtaaminen, vahvaa epäilystä puolin ja toisin:

Eivätkä sorsat olleet ainoita turhan kesyksi päässeitä luontokappaleita!

Tällainenkin epeli nähtiin. Juoksi ihan kattien nenän alta puuhun, ja jäi sinne rähisemään.

Kun ensijännityksestä (ja oravan aiheuttamasta murhanhimosta) selvittiin, tuli kuvioihin uskalias uteliaisuus. Hetken jo pelkäsin, että Viima aikoisi testata vedenpinnan kantavuutta, mutta onneksi se sentään tyytyi vain seurailemaan sorsia rannasta. Kyllä ne kuitenkin molemmat tassunsa kastelivat rantasammalilla, Myrsky jopa lähes kahlasi.

Jos tassuttelen iiiihan hiljaa, ni ei varpaat kastu, eihän?

En ehtinyt saada kahlaamisesta kuvaa ennen,
 kuin kissa tajusi kastuvansa, ja pakitti pois vedestä!

Yäk!

Viimalla on muuten aika huikea suojaväri syksyiseen puistoon! Valkoiset laikut vain paljastavat lehtikasasta. Vaikka innostunkin enemmän kesäisistä tai lumisista maisemista, niin kyllä aurinkoinen ja syksyn väreissä loisteleva maisema oli kaunis tausta näille kuville!