Tampereelle luvattiin koko yön ja aamun ja lauantain kestävää lumisadetta, mutta kattia kanssa. Lunta tuli hädintuskin sentin verran jos sitäkään. Kärkölässä tilanne oli vähän toisenlainen.
Myrskyä voi nykyään ulkoiluttaa maaseudulla ihan ilman valjaita, kun se antaa niin helposti kiinni, ja kuljeskelee rauhallisesti. Ei tarvitse kuin kyykistyä, niin se tulee luokse, ja jos jostain syystä ei tulisikaan, niin ruoka pelastaa. Ilman valjaita puissa kiipeileminenkin on turvallisempaa, eipähän tarvitse pelätä että kissaparka jää johonkin oksannokkaan kiinni valjaistaan tai narusta. Viiman mielestä karkuun juokseminen taas on hauska leikki, joten se on tuomittu valjaisiin. Ilman valvontaa kumpikaan ei tietenkään ulkoile.
Nykyään Etelä-Suomen lumet on senverran arvaamattomia, että ne pitää käyttää heti hyväkseen. Niillä kun on tapana kadota melkein heti tultuaan, ja pysyä poissa pitkiäkin aikoja. Niinpä äiti pisti pystyyn joulukorttikuvaukset. Meillä on kuvattu kissoista kortteja jo monena vuonna, ja aina se on yhtä hankalaa. Aiemmista yritelmistä voi lukea täältä tai täältä. Lopullisia parhaita otoksia en vielä paljasta, mutta alla ovähän osviittaa siitä touhusta.
Pitääkin koostaa kootut epäonnistumiset myös tämänvuotisista täällä Tampereella otetuista joulukorttikuvista... Ei se silloin naurata kun yrittää juuri sitä täydellistä kuvaa ottaa, mutta jälkeenpäin katseltuna nuo epäonnistumiset ovat kaikkein hulvattomimpia!
Millaisia joulukorttiyrityksiä muilla kissablogaajilla on tullut eteen vuosien varrella?
