Shoppailemassa

Tästä on kokonaan unohtunut kertoa! Me nimittäin käytiin jonkin aikaa sitten Myrskyn kanssa Mustissa & Mirrissä kyselemässä, että minkälainen shampoo tuolle karvanlaadulle sopisi (näyttelypesua ajatellen). Otettiin siis kirjaimellisesti kissa pöydälle ja katsottiin. Shampoo tuli valituksi, mutta kissaa se ei paljon hetkauttanut. Sen sijaan, kun se pääsi hetkeksi taassuttelemaan liikkeen lattialla (saaden ihailevia katseita muilta asiakkailta), se varmaan luuli päässeensä jonkunsortin taivaaseen. Etenkin koko seinän täyttävä kissanraksupussihylly oli äärimmäisen (liiankin) kiinnostava, ja liikkeessä tuoksui sen nenään ilmeisesti todella herkulliselta! Vähän jouduttiin jo toppuuttelemaan, ettei se kiipeäisi ruokahyllyihin... myyjät tuskin ilahtuisivat rikki revityistä pusseista... Ja Myrskyhän on jo pariin otteeseen kotona todistanut, että raksupussin saa kyllä rikki myös hampailla ja kynsillä... 

Sovitettiin meinaan valjaita, ja tokihan niitä piti vähän koekäyttää. Löydettiinkin juuri oikeanlaiset ja -kokoiset helposti puettavat ja kissalle mukavat Vänttisen valjaat. Vähän toista, kun aiemmat halpisrimpulat. Pian täytyy varmaan tehdä sama reissu Viiman kanssa, että saadaan sillekin nahkavaljaat. Tosi kiva, että niitä pääsee sovittamaan tuollatavoin!

Uudet valjaat sopivat kuin nakutettu, ja kissa tykkää.
Pisteet Musti&Mirrille, t. Myrsky

Eilisen tunnelmat

Kehuja saiivat molemmat
Myrsky vas. Viima oik.

Näyttelyt eivät menneet ihan suunnitellusti. Jo ennen arvostelua Myrsky oli niin hermostunut, että läppäisi Viimaakin kuonoon. Tuomarin arvostelussa se sähisi ja murisi, mutta sai kuitenkin ulkomuodosta kehuja. Vertailuarvostelua odotellessa se kuitenkin päätti, että nyt saa riittää, ja nosti äläkän, repi esittäjää, ja yritti kaikin keinoin pakoon. Ei sitten jääty enää odottamana vertailua, vaan laitettiin se kuljetuskoppaan, jossa se sai olla jäähyllä tunnin verran. Siellä se sitten rauhoittuikin, ja loppupäivä meni sen osalta ihan mukavasti näyttelyhäkissä köllötellessä.

Viima oli aluksi hurjan arkana, ja ihan tärisi sylissä. Se kuitenkin rauhoittui pikkuhiljaa, ja oli lopulta ihan kiltisti tuomarinpäydällä arvosteltavana. Sijoituksena lyhytkarvatyttöjen toinen, mikä oli oikein hyvä tulos ottaen huomioon että kisassa oli mukana World Winner (?) palkinnon voittanut maatiainenkin. Viiman kanssa tätä touhua tekisi mieli vielä jatkaa, jos se vaikka rohkaistuisi lisää, ja keksittäisiin mikä saisi sen rentoutumaan näyttelypaikalla. Myrsky taitaa jäädä nyt näyttelyeläkkeelle toistaiseksi, saa nähdä josko vanhemmalla iällä yritettäisiin vielä, tai sitten ei. En tahdo ottaa riskiä, että sen hermostuneisuus näyttelypaikalla rikkoisi sen välit siskoonsa. nytkin Myrskyllä jo kesti hetki lepytellä Viimaa :/

Missä me ollaan?

Molemmat uusien/lainattujen häkinalustojen kanssa häkeissään.. Ennen eivät ole näyttelyissä kakkineet, mutta nyt sitten molemmat, ja vielä niin, että kun vaihtelin tuota yhtä hiekkistä häkistä toiseen, niin just silloin tapahtui onnettomuudet, kun laatikko oli väärässä häkissä...

Näyttelyistä tuomisina ei ollut tälläkertaa (ruokanäytteitä lukuunottamatta) ruokaa, vaan muuta oheistavaraa. Häkkien päällä näkyvä sininen huiska, uudet ruokakipot (että niitä riittää vaikka vanhat odottelisivat astianpesukoneessa, sitä kun ei joka päivä pyöräytetä), ja yksi halpiskorin leluhiiri. Huiskaan Myrsky ihastui ensinäkemältä, ja yrittää tuosSa häkkikuvassa tavoitella sitä parhaillaan häkin päältä. Leluhiirestä tuli myös heti suosikki, ja tälläkin hetkellä Myrsky teurastaa sitä parvekkeella. Viimakin tykästyi siihen, mutta Myrsky kantaa sen aina siskon ulottuvilta pois! Hiiri kuuluu myös näköjään ponnareiden lisäksi niihin leluihin, joita nuo tykkäävät noutaa. Se on ihan hyvä, sillä me huomattiin, että iso osa kaapin päälle ammutuista ponnareista ilmeisesti tipahteli kaapin ja seinän väliin... ja koska kaappi on kiinteästi seinässä, ja rako on vaan siellä ylhäällä,  ne on ikuisesti menetettyjä :D Tuo hiiri ei sinne rakoseen mahdu.

Näyttelyvalmistelut

 Terveisiä  kissanäyttelyistä! Me ollaan täällä pirkkahallissa odottelemassa oman arvostelun alkua, ja Myrsky aloiti päivän sihisemällä  ja murisemalla, ja kakkaamalla näyttelyhäkkiin. Hiekkalaatikko oli toki just silloin Viimalla... Näyttelykuvia ei ole vielä tarjolla, mutta vähän materiaalia näyttelyihin valmistautumisesta kuitenkin. Täällä on äärimmäisen huono verkko, joten mitään kovin hurjaa postausta en oikein saa aikaiseksi :D

Näin meillä leikataan kynsiä! Myrskyä ei pahemmin kiinnostanut mitä sen tassujen kanssa hääräsin, Viima taas olisi mieluumin ollut missä tahansa muualla, mutta ei sentään lähtenyt tappelemaan. Viimalta napsittiin tassu kerrallaan päivän mittaan, Myrskyltä leikeltiin kaikki kerralla ilman stressiä. Näyttelyissähän ei saa kynsiä terävinä pitää.

Rasvoittuvaturkkisena pitkäkarvaisena kollina Myrskyn kohtalo oli päästä pesulle. Viimekertainen pesu oli vähän järkyttävä kokemus poikaparalle, mutta tälläkertaa oltiin jo rauhallisemmin. Ketään ei raavittu, ja kissakin tyytyi vaan naukumaan surkeasti ja yrittämään pariin otteeseen pakoon. Rauhoittumisen syy oli varmasti se, että me pestiin kissa nyt suurimmaksi osaksi suihkuttamisen sijaan kauhomalla vettä rauhallisesti kauhalla sen niskaan. Ei siis roiskeita tai kohinaa kissaparkaa pelottamassa. Vähän Myrskyä kaihersi lattian liukkaus ja lipsuvat tassut, mutta muuten me saatiin kissa hyvin pestyä. Kaveri, joka on tottuneempi kissanpesijä, ei päässyt paikalle auttamaan, joten pestiin sitten Mikon kanssa kissaraasu kahdestaan, ja selvittiin oikein hyvin.

Kuivattelu hoidettiin pyyhkeellä ja saunomisella. Myrsky toki pesi itsensä uudelleen ihan kissakeinoin nuolemalla, ja viihtyi lämpimän saunan ylälauteella hyvän aikaa kuivattelemassa :) Hyvin meni, ja kissa vielä kehräsikin lopulta, vaikka aika julmia oltiinkin kun raasuparka kasteltiin! Viima lyhytkarvaisena siistinä tyttönä vältti tämän kohtalon.

Meidän tuomarit ovat tänään Caroline Stoa ja Lena Björkander. Arvostelun alkuun vielä jonkinverran aikaa, meidän edellä on aika monta kissaa. Kissat on (toistaiseksi) kakkakatastrofista huolimatta puhtaita ja ihan pirteitä. Toivotaan, että Myrskyn hermo kestää toiset kissat, ja Viima pysyy rohkeana :) Illalla/huomenna tulen kertomaan tuloksia. Oikean reunan pikkupäivityksiä kannattaa myös seurata!

Saa myös tulla moikkaamaan!

Näyttelypäivä 2, huhhuh!

Näyttelypäivä nro 2 sujui sekä paremmin, että huonommin, kuin edellinen. Aamulla kuljetuskoppaan laitettaessa kissat kellahtivat kopan pohjalle loikoilemaan vähän tympeä ilme naamalla. "Joko taas!" tuntuivat sanovan. Näyttelypaikalle siirtyminen sujui jouhevasti, sillä päästiin suoraan eläinlääkärintarkastusjonon ohi (otettiin allekirjoitukset lauantaina molempien päivien papereihin), ja häkeissä oli jo valmiiksi verhot ja muut jutut eilisen jäljiltä.

Jälleen kerran kotikissojen tuomaroinnit olivat niin pitkällä tuomarointilistoissa, etteivät aamulla edes näkyneet. Tuomarien pöydän ääressä on aina numerolista kyseiselle tuomarille kuuluvista kissoista, josta sitten ruksataan yli arvostellut ja poissaolevat. Kotikissat olivat jossain kolmannella paperilla vasta... Koska jono oli niin pitkä, oli aikataulujen laskeminen lähes mahdotonta, ja osa tuomareista otti kissoja vielä eri järjestyksessä. Siten en oikein voinut poistua näyttelystä mihinkään, kun vähän väliä piti käydä tarkkailemassa jonon tilannetta. Nälkä meinasi tulla, ja väsy, kun sitä väsytystä oli jo kerätty edellisestä päivästä, ja syömäänkään ei oikein meinannut ehtiä.

Viima alkoi olla häkissä jo rohkeampi, ja niin kyllä Myrskykin. Jopa niin rohkea, että se yritti jo punkea ulos koko häkistä. Päätin ottaa sen hetkeksi kulkemaan valjaissa, ja tokihan se tassutteli sitten menemään. Lienikö tämä sitten arvostelun kannalta virhe, sitä ei voi tietää. Kaikkea olisi pitänyt saada tutkia, häntä pystyssä vaan ohikulkijoita kampittamaan? Se keräsi ihastelua ja katseita, eikä kukaan olisi sitä ensikertalaiseksi näyttelyissä uskonut. Niin rento ja rohkea se oli.

Sitten me hoksattiin jotain hienoa! Suomen Agilitykissat Ry rakensi näyttelyalueelle neljän esteen agilityrataa. Kysyttiin kohteliaasti, että saako kokeilla, ja mehän saatiin! Myrsky ylitti kaikki esteet tosi hienosti, ilman nameja tai muuta houkutinta! Tällä kertaa ei kuitenkaan älytty ottaa aikaa ylös, joten vähän ajan päästä otettiin uusiksi vähän paremmalla ajalla, ja osallistuttiin myös päivän kilpailuun. Siis kissan kanssa, joka ei ikinä ennen ole esteitä kokeillut!

Tämä oli jostain syystä vaikein este. Myrsky oli sitä mieltä,
 että ihan tyhmää kiivetä, jos sen voi kiertää..
Harjoituksissa mentiin lopulta, mutta finaalissa ei enää huvittanut.

Sitten oltiinkin jo finaalissa, jossa Myrsky ei enää suostunutkaan yhtä esteistä kiipeämään. Kolme neljästä kuitenkin selvitettiin, ja tuloksena oli jaettu neljäs sija ja kilpailun ainut tsempparipalkinto! Saatiin palkinnoksi kaksi pussia Royal Caninin raksuja (toiseen pussiin Myrsky jo järsi reiän), ja nätti muki. Hienosti ensikertalaiselta, pitäisiköhän meidän joskus tuota harjoitellakin?

Sitten kävin kurkkaamassa arvostelujonoja, ja taashan siinä kävi niin että "Apua mun kissat on seuraavana!!". Nyt ongelmia tuotti vielä se, että kissat olivat kahdella eri tuomarilla. Kaverilla oli kissansa kanssa jotain selviteltävää sertien kanssa, joten olin jonoissa yksin kahden kissan kanssa. Viima lykättiin tuomarihäkkiin odottamaan siltä varalta että assistentti joutuisi sen esittämään. Myrskyn kanssa jäätiin odottelemaan arvostelua (jonka piti olla samantien, mutta jota saatiin odotella...).

Kuvia Lauantailta: Myrsky oli rauhallisesti, ja Viimaa vähän kyllästytti..

Arvostelussa pöydällä Myrsky oli oikein kiltti, rento ja leikkisä. Tuomari antoi vähän noottia rasvaisesta turkista (vaikka se perjantaina oli pesty ja vielä lauantaina sai oikein paljon kehuja siitä!), mutta kehui väriä ja luonnetta. Taisi hän kuitenkin perua luonnearvostelunsa, kun Myrskyllä paloi vertailuarvostelussa käämi koko hommaan. Poika oli jo aiemmin ottanut vähän pulttia muista ympärillä olevista kissoista, ja lisäksi vapauden maistaminen (valjaissa) ja näyttelyhälinään tottuminen johti siihen, että eihän se enää sylissä malttanut olla. Vertailuarvostelussa kissa sitten repi minulta silmälasit päässä ja sähisi ja venkoili ja tuomari totesi, että kissa taitaa haluta kotiin: tuloksena pitkäkarvakollien 4/4. Ei se sentään onneksi kynsiä käyttänyt, muuten olisi ollut naama naarmuilla...

Sitten vaan kiireellä katsomaan Viimaa, ja tosiaan, arvostelu ei ollut sielläkään vielä alkanut ja pääsin esittämään sen itse. Jos edellisenä päivänä Viima oli kyllästynyt sylissäoloon, niin nyt se kyllä suorastaan nautti syliin pääsystä. Ehkä yksin sisustamattomassa tuomarihäkissä oleminen ei ollutkaan ihan niin kivaa. Se kyyhötti siellä vähän surkean näköisenä. Esittely meni oikein kivasti, tuomari kehui Viimaa oikein söpöksi ja kivaksi kissaksi, ja kun tajusin tälläkertaa laittaa kissan odottamaan vertailuarvostelua häkkiin, se viihtyi sylissä myös sen ajan. Viima oli lyhytkarvaisten kotikissatyttöjen 1/3, mutta hävisi kehittyneemmälle aikuiselle lyhytkarvakollien parhaalle. Hieno suoritus siis!

Arvostelusetelit olivat tälläkertaa täynnä melkoisia hieroglyfejä! Toista tavasin aikani ennen kuin tajusin sen olevan edes suomea... Katsokaa vaikka itse :D Vasemmanpuoleinen on sitten suomea... Jos saatte selvää noista sotkuista, niin saa vinkata kommenttiboksissa!

Myrsky: (Suomeksi)
Tyyppi: Vahvaluustoinen ja lihaksikas
Pää: Kiilamainen, Hieno <??>
Silmät: Kaunis ilme.
Korvat: Hienot, valppaat. Hienot <??>
Turkki: Silkkinen, kaunis väri, nätisti laitettu
Häntä: Pitkä ja puuhkainen
Kunto: Hieno
Yleisvaikutelma: Reipas nuori uros

Viima (Suomennettu)
Tyyppi: Erinomainen tyyppi, <??><??> Nuori ja kehittymätön.
Pää:  <??> <??> <??> <??> <??>
Silmät: Erinomainen koko, ilmaisuvoimainen, erinomainen väri.
Korvat: Erinomainen koko, hyvin <??>, pyöristyneet  <??>
Turkki: Pehmeä, kiva <??> <??> Erinomainen väri<??> <??> Pehmeä + silkkinen turkki.
Häntä: Erinomainen pituus  <??> <??>
Kunto: Huippu kunto
Yleisvaikutelma: Söpöläinen.  <??> <??>

Arvostelujen jälkeen pääsin vihdoin syömään vähän, ja Mikkokin pyörähti katsomassa näyttelypaikalla. Meitä myös haastateltiin Kotikissayhdistyksen jäsenlehteen Myrskyn ja Viiman menestyksestä. Toisen näyttelypäivän ilta meni väsymyksen takia ihan sumussa, ja iltapäivästä otin torkut katsomon penkeillä. Kissanäyttelyistä kun ei saa poistua ennen kuin siihen on lupa annettu, ja näyttelykutsuissa luki että paikalla oli kissojen oltava puoli yhdeksästä viiteen. Lopulta kun pääsin kotiin, iski semmoinen väsy etten kyllä jaksanut blogia päivittää. Tänään asia korjattiin.

Mutta ihan totta, ei enää ikinä kaksipäiväisiin näyttelyihin! Kaksipäiväiset oli sekä Myrskyn turkille, että sen (ja omistajan) mielenterveydelle liikaa. Viima paransi loppua kohden, mutta ehkä me ei silti tätä rumbaa tehdä uudestaan. Ihan hullu harrastushan tämä on, mutta kyllä me vielä käydään näyttäytymässä yksipäiväisissä. Yksi päivä saa riittää, syksyllä siis uudestaan Pirokkiin! Mutta vain toiselle päivälle.

Huuhhuh. Kissatkin oli illalla ihan naatteja, ja nukkuivat vaan pitkin pituuttaan. Myrskykään ei naukunut huomion perään. Ja emännällä hurja väsy, kaikki lihakset jumissa, ja kamala nälkä ja jano. Semmonen hullujen harrastus tämä näyttelyissäkäynti!

Näyttelypäivä 1 takana

Tänään tuleekin postausta toisensa perään! Reissusta on selvitty kotiin hyvissä voimissa, mutta turkasen väsyneenä. Tuloksena ei ollut yhtäkään ruusuketta, mutta oikein hyvä mieli huomista ajatellen. Blogisivun oikean sivupalkin lyhyistä päivityksistä voi lukea päivän aikana raportoituja juttuja, ja samaa aion raportoida huomennakin.

Aamulla autossa oltiin vähän rauhattomia, mutta piiitkässä eläinlääkärintarkastusjonotuksessa kopassa yhtäkkiä hiljeni. Yhtäkkiä oltiinkin mieluumin kopan turvassa kuin suuressa maailmassa! Kerrankin. Mutta ei sitä kauaa kestänyt, Myrsky meinasi jo livahtaa eläinlääkärin pöydältä häntä pystyssä tutkimaan messuhallia... Halliin asti päästyämme molemmat pyörivät häkeissään vähän hämmentyneenä, mutta päivän mittaan ainakin Myrsky rentoutui köllöttelemään oikein rennosti. Myrskyn kanssa tuli myös tallusteltua häkkirivien välissä, Myrsky sylissä tietysti, ja se keräsi jo pientä fanikerhoa:D Jaksoipa poika myös vähän sähistä ohi kulkeneille kissoille! Viimaparkaa sitten taas jännitti oikein kovasti, ja säpsähteli ja pälyili korvat vähän luimussa. Sen kanssa ei ylimääräisyyksiä liikuttu, kun se ei olisi halunnut häkkinsä turvaa jättää.

"Tämä oli huonoin ideas aikoihin!"

Vähän väliä kävin vilkuilemassa tuomarin arvostelulistaa, mutta lista oli niin pitkä ettei kotikissoja alkuun siinä näkynyt ollenkaan. Ajan arviointi ei siis oikein onnistunut, ja kun sitten kotikissalista tuli näkyviin viimeisen persialaisen jälkeen, hoksasin että Myrskyhän on ensimmäisenä! Siitä sitten vaan pinkomaan kissanhakuun, ja nostettiin kirjaimellisesti kissa pöydälle.

Myrsky sai kovasti kehuja, eikä tuomari sanallakaan maininnut vähän kasvanutta vatsanympärystä! "Vahva ja lihaksikas" varmasti hivelivät pojan itsetuntoa. Vähän se sähisi muille kissoille, mutta tuomarin kanssa oltiin ihan mukavasti vaikka kaikkea piti vähän tutkia. Sanallisesti sain kehuja etenkin upeista ja läsnäolevista ja ilmaisuvoimaisista silmistä, korvien asennosta ja turkin laadusta, mutta muutamaan kertaan kuului myös kommenttia "Wonderful boy!". Myrsky olikin vertailuarvostelussa kolmesta pitkäkarvakotikissakollista paras! Parhaaksi pitkäkarvaiseksi kotikissaksi se ei yltänyt, vaan voiton vei pitkäkarvaisten naaraiden paras. Aika hieno suoritus kuitenkin ensikertalaiselta ja kokemattoman esittäjän käpälissä!

Myrskyn arvosteluseteli suomennettuna (alkup. englanti), tuomarina Malin Sundqvist.

Tyyppi: Nuori poika, vahva ja lihaksikas vartalo!
Pää: Suora profiili, "heikko" leuka. Suloiset viikset!
Silmät: Ilmaisuvoimaiset (Expressive), Suuret, pyöreät, avoimet!
Korvat: Suuret, matalalle asettuneet.
Turkki: Erinomaisen kiiltävä, erinomainen laatu ja väri. Hienossa esityskunnossa!
Häntä: Pitkä!
Kunto: Erinomainen kunto ja temperamentti
Yleisvaikutelma: Suloinen poika!

Viiman sai kiskoa häkistään puoliväkisin, ja ehdin jo pelätä että olen yksi niistä kissanomistajista jotka joutuvat etsimään karannutta kissaansa ruuhkaisesta näyttelyhallista. Arvosteluun kuitenkin selvittiin, ja tuomarin edessä arvostelu meni ihan mukavasti. Vähän säikähtänyt Viima tuntui hakevan turvaa myös tuomarista. Muut kissat vähän pelottivat, mutta loppuakohden se alkoi jo vähän rentoutuakin. Viiman turkin kunto ja kuviot herättivät tuomarissa ihastusta!

Vertaisarvostelua muiden lyhytkarvatyttöjen jouduttiin kuitenkin odottelemaan niin kauan, että Viima kyllästyi sylissäoleiluun totaalisesti. Se ei kotonakaan malta kovin kauaa sylissä olla, ja nyt sen mitta sitten täyttyi ihan kunnolla. Pääsin sitten esittämään tuomarille vertaisarvostelussa lähinnä rimpuilevaa kissaa, mikä tietysti näytti muiden rauhallisten kissojen rinnalla aika ikävältä.  Maatiaisilla luonne merkkaa paljon joten siksi lopullinen sijoitus 4/5 lyhytkarvakotikissanaaraissa, joka pikkuhippusen jäi harmittamaan, sillä arvostelu meni muuten tosi hyvin! Huomenna vahingosta viisastuneena otan kissan syliin vasta just ennen arvostelua..

Viima arvosteluseteli suomennettuna (sama tuomari)

Tyyppi: Keskikokoinen naaras, voimakas, korkeajalkainen? (High on legs).
Pää: Pyöreä pää, voimakas leuka ja kuono.
Silmät: Ilmaisuvoimaiset, pyöreät, avoimet.
Korvat: Suuret, korkealle asettuneet.
Turkki: Mahtava ("Wonderful!!"), Väri!!, Kuvio!!, Esityskunto!!
Häntä: Pitkä!
Kunto: Erinomainen kunto ja temperamentti
Yleisvaikutelma: Vähän ujo.

Arvosteluseteli on kovin kehuva, mutta tosiaan oli kirjoitettu suurimmaksi osaksi jo ennen vertailuarvostelua. Arvostelujen loputtua Viimakin alkoi pikkuhiljaa rentoutua myös häkissä, ja makasi loppuajan jo ihan rennossa asennossa joskaan nyt ei sentään ihan niin velttona kuin Myrskypoika. Voidaan siis hyvillä mielin mennä uudestaankin. Poistumislupaa odotellessa paneelia tuijotti kaksi väsynyttä ihmisotusta, ja pieni kateus häkeissään nukkuvia kissoja kohtaan heräili. Kotona ruoka ja uni maistui niin kissoille kuin omistajallekin. Kai sitä vähän hullu täytyy kuitenkin olla: huomenna sama rumba uudestaan! Pysykää kuulolla. Silloin on tarjolla lisää kuviakin, myös arvostelutilanteesta.

Kuvaterveisiä

Lyhyet kuvaterveiset:) Katsotaan miten blogin päivittäminen onnistuu puhelimella. Viimaa kovasti jännittää, eikä se haluaisi poistua häkistä. Myrsky taas ottaa rennosti ja köllii selällään eikä tunnu pelkäävän mitään. Yhä odotellaan arvostelun alkua :)

Minne matka huomenna?

Tänään meillä aiheutettiin Myrskyparalle kovasti mielipahaa. Pojuparka joutui nimittäin ihan kunnon pesulle. Alkuun maltettiin odottaa ihan rauhallisesti, mutta sitten alkoi hermo pettää, ja saimme suorittaa pesun loppuun kärttyisen karjunnan saattelemana. Kaikki oli kuitenkin unohdettu ja anteeksi annettu, kun kissa pääsi vartin kestäneen pesuhetken jälkeen makaamaan pyyhkeisiin käärittynä syliin. Kehräys alkoi melkein samantien, eikä sille meinannut tulla loppua. Tai no, ei se oikeastaan ole loppunut vieläkään vaikka pesusta on jo muutama tunti: tässä se sylissä hyrrää :) Pesun aikana Myrsky oli kyllä ehdottomasti sitä mieltä että nyt ne akat on tulleet hulluksi...

Kuvat ovat todella huonolaatuisia, sillä ne on pätkitty videolta.  Kunnon pesuvideota ei saatu vaikka yritettiin, sillä kun kaverin kanssa pestiin kissaa, ei ketään ollut kuvaamassa. Asetin kameran saunan jakkaralle kuvaamaan, ja lähes koko videon ajan kyykin fiksusti suoraan sen edessä. Fiksu minä. Kuvat on harvoista kohdista missä edes vähän kissaa näkyy. Lisäksi kylppärissä on kovin pimeä, katon lamppu alkoi välkkymään joten vaihdoin sen uuteen (ihan itse!) ja nyt se uusi ei sitten pala edes senkään vertaa mitä vanha. Välkähtää vaan kun valon pistää päälle, ja samoin tekee sammuttaessa. Harmillista! Lampussa saattaa kyllä olla jotain vikaa, kun sen toinen pää näyttää vähän valuvikaiselta. Tai ainakin erilaiselta kuin toisessa ihan samanmerkkisessä lampussa. No, antoivat sille vuoden takuun, joten piankos kipaisen sen vaihtamassa maanantaina.

Taistelutanner?

Myrskyn pesun jälkeen leikkelin Viimalta kynnet. Myrskyltä ne oli leikattu jo ennen pesua, ja se olisi kyllä pitänyt videoida. Kehräys ei lakannut hetkeksikään siinä touhussa. Pesun jälkeen kissa tietysti suoritti oikein perusteellisen pesun myös itse, ja tähän menikin hyvä tovi. Ei selvästi kelvannut meidän pesujälki;) Kylpyhuone olikin sitten ihan täynnä irtokarvaa... Sekin pitää vielä siivota. Mietn, että olisiko parempi antaa sen kuivua ja sitten imuroida..

"Mitä ihmettä te teitte? Nyt mulla menee peseytymiseen koko ilta!"

Niin, minkä ihmeen takia me yhtäkkiä ryhdyttiin kissaa pesemään? No, me ollaan menossa viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina Pirkkahalliin kissanäyttelyihin! Myrsky kilpailee pitkäkarvaisten kotikissojen luokassa, ja Viima lyhytkarvaisten. Saa nähdä kuinka meille käy ;) Saakohan Myrsky kommenttia hippusen kasvaneesta vatsanympäryksestä... Siitä tilannetiedotusta sitten huomenna illalla! Viimaa ei pesty, kun se ei lyhytkarvaisena ole niin rasvaturkkinen, ja kun se oli ihan puhdaskin.

Mukaan on pakattu jo rokotustodistukset, sirutodistukset, todistukset leikkauksista, ilmoittautumispaperit, valjaat, pari lelua, ruoka- ja juomakipot, vähän ruokaa, näyttelyhäkin pehmusteet, pieni hiekkalaatikko ja talouspaperia. Hiekan kanssa pitää vielä vähän mietiskellä: tällähetkellä ei ole yhtään vajaata pussia, eikä sinne viittätoista kiloakaan viitsisi kuskata mukana. Joku säilytysämpäri sille siis. Ja hiekkalaatikkokauha, turkinhoitovälineet, roskapussi, vesipullo... tarvitseekohan sitä vielä jotain muuta? Itselle ehkä jotain luettavaa ja virikettä pitkän päivän ajaksi? Niin, ja ne näyttelyverhot. Verhoista ja häkinsisustuksesta yleensäkin otan kuvat sitten näyttelypaikalla :P

Tuomarina molemmille on lauantaina Malin Sundqvist, sunnuntaina Myrskylle Mira Fonsén ja Viimalle Fabrice Calmés. Yleisölle näyttely on avoinna molempina päivinä 10:00-17:00 (Pirkanmaan messu- ja urheilukeskus, D-halli), ja me olemme paikalla tietysti jo vähän etukäteen eläinlääkärin tarkastuksessa, ja vähän tuon loppuajan jälkeen. Lähdetään kaverin kanssa matkaan, joten autossa kulkee Myrskyn ja Viiman lisäksi ainakin kaksi (?) Maine Coonia. Saa tulla moikkaamaan, molempina päivinä ;)

Parempaa fiilistä.

Jäipä tuo edellinen huolikirjoitus tuohon pitkäksi aikaa. Toivottavasti ei siitä nyt ihan sellaista kuvaa jäänyt että kaikki ihan huonosti olisi! On vaan ollut niin hirmukiire kandin kanssa että jäänyt blogin kirjoittaminen hetkeksi. Nyt kuitenkin hetken hengähdystauko, ja olisi tarjolla kuviakin! Tosin ei kamalasti minun ottamiani, kun kaveri kävi kuvaamassa lapsia ja sai paljon parempia otoksia niistä kuin minä :D

Kaikki tämän postauksen kuvat
© Aki Korhonen

Ja mitä tulee viimekerran huolenaiheisiin, niin Best Friendin Fresh & Easy kristallihiekka ei tosiaan näille kissoille kelvannut. Kun sekoitin siihen vanhaa Compact Care Crystal Blend hiekkaa, lopputuloksena oli kyllä kissoille kelpaava hiekka, mutta jossa oli pelkästään molempien hiekkojen huonot ominaisuudet.. Paakkuuntumaton kristallihiekka ja erittäin herkästi paakkuuntuva mikrohiekka muodostivat yhdessä hyvin sekavan seoksen josta "aarteiden" metsästys oli hankalaa ja mikrohiekka liisteröityi laatikon pohjaan. Lisäksi se pölysi lähes yhtä pahasti kuin pelkkä mikrohiekka olisi pölynnyt, ja kulkeutui tassuissa koko kämppään pölyämään lisää. Ja toki kissojen hiekkalaatikostaan viskomat kristallihiekan palaset olivat myös mukavan teräviä paljaiden jalkojen alla.

Lopulta meni hermo, viskasin kaiken likaisen hiekan menemään ja ostin kaupasta jotain Pirkan tosihalpaa paakkuuntuvaa hiekkaa. Ja tadaa! Kelpaa kissoille, ei kulkeudu tassuissa, ei tuoksu, eikä pöllyä niin että haittaisi. Paakkuuntuvuutta, riittoisuutta tai hajunpitoa en ihan vielä testannut, mutta mieluumin kauhon sieltä laatikosta huonoja paakkuja kuin astman.. Vielä pitäisi siivota kämppä, että saisi ne kissojen kuskaamat vanhan hiekan rippeet pois täältä. Tarvisin vaan kunnon imurin :( Nykyisellä voisin heittää vesilintua. Paitsi että se on liian painava että jaksaisin.. Hiekkaongelma siis toistaiseksi korjaantumaan päin! Eikä Mikon allergiakaan näytä ainakaan pahentuvan. Hiekan vaihdon jälkeen on koettu jo yksi täysin aivastukseton kissojenkäsittelykerta! :)

Mitäs kissalapsille sitten kuuluu?

Viima löysi melkein heti tänne muutettuaan maailman parhaan lelun jostain kämpän piiloisesta nurkasta: eksyneen karkkipaperin! Sitä kanniskeltiin, piiloteltiin, jahdattiin ja revittiin, ja niinhän se oli että parissa päivässä se oli ihan kappaleina. Uusi karkkipaperihan lapsiparalle oli hankittava, ja nyt minulla on loistava syy nassuttaa konvehteja! Eiku...


Kiipeilypuu on edelleen molempien mielestä myös hitti, vaikkei enää nukkumapaikaksi kelpaakkaan. Kyllä sinne kiivetään riekkumaan edelleen. Sen sijaan raapimispuuksi se ei tunnu kelpaavan, vaan kynsiä terotetaan mieluumin sohvaan ja työtuoliin. Muutoin nämä eivät ole rikkoneet, sotkeneet tai tuhonneet mitään. Suosikkimakuupaikka minun kotona (ja tietokoneen ääressä) ollessa on tässä minun näytön ja näppäimistön välissä. Tässähän ne nytkin kehrää. Tai no, Myrsky kehrää ja Viima näkee jotain unta. Jos ensimmäiset illat nukuttiin kiipeilypuussa niin nykyään kestosuosikki on sitten ollut vuodesohvan aluslaatikko ja onpa pariin kertaan kokeiltu saunan lauteitakin.

Ilmeisesti näitä viehättää kova puinen alusta, kun pöytä, laatikko ja lauteet on suositumpia kuin vaikkapa sohva tai pehmustettu kiipeilypuu. Viimeyönä molemmat pääsivät pitkästä aikaa myös sänkyyn viereen nukkumaan ja se kelpasi kyllä, varmaan siksi että olin siellä itsekin. Sängyssä nukkuminen ei alkuun ollut vaihtoehto kun Myrsky kantoi pitkissä karvoissa mukanaan aina pienen autiomaan, ja hiekkaisilla lakanoilla nukkuminen ei oikein huvittanut..


Nämä molemmat kehrää. Ja kuuluvasti! Melkein joka tilanteessa, ja kenen kanssa tahansa. Uusia ihmisiä ei arastella, vaan ollaan rohkeina moikkaamassa. Eikä nämä pelkää mitään. Veden solinaa säikytään vähän, mutta ainakaan Myrskyä ei oikeastaan edes tassujen kastuminen haittaa. Ollaan harjoiteltu valjaissa liikkumista narun kanssa ja ilman, ja molemmat sujuu jo ihan kuin ei mitään omituista olisikaan. Ulos ei olla viitsitty lähteä kylmään ja märkään, ja nuo valjaat on näille vielä pienimmälläkin asetuksella hippusen verran isot. Ei viitsi karkaamisriskiä ottaa.

On nuo sentään haistelleet vähän ulkoilmaa parvekkeelta aina kun olen käynyt siivoamassa hiekkalaatikon siellä (en siis pidä laatikkoa parvekkeella, mutta vien sen sinne putsattavaksi). Lisäksi olen huvikseni harjoitellut molempien kanssa sitä "näyttelyotetta", eikä sekään tuota suuria vaikeuksia (ellei justiinsa ole meneillään joku hurjan kiinnostava leikki jossain muualla). Toukokuussa olisi Tampereella kissanäyttelyt, saa nähdä mennäänkö :) Ainakin kissojen rohkeuden, ihmisrakkauden ja äärettömän kauneuden vuoksi houkuttaisi.

Myrsky muuten nauttii harjauksesta :D Se on pariin otteeseen ihan juossut syliin kun olen näyttänyt harjaa tai furminaattoria. Sitten se lekottelee siinä ensin toisella kyljellä, kellahtaa selälleen, ja lopulta toiselle kyljelle ja ojentelee jalkojaan niin että saan helposti harjailtua sen pörröisen turkin. Se irtokarva mikä siitä lähtee on kovin huopaantuvaa, ihan parilla pyöräytyksellä saa ihan siistin huopapallon... saisikohan siitä kehrättyä lankaa :D Minkähänlainen turkki tuolle tulee sitten kun pentukarva lähtee... Nyt se näyttää epäilyttävästi ruskeatabbylta Norjalaiselta metsäkissalta, vaikka eipä se sitä oikeasti ole. Ei noita heti uskoisi sisaruksiksi :D


Viima muuten heräsi ja onki taas karkkipaperinsa jostain ja leikkii sen kanssa tuolla nyt yksinään. Myrsky on ehdottomasti paljon kiinnostuneempi tuollaisen narun päässä olevan lelun jahtaamisesta, ja kuskailee välillä lelua mukanaankin. Tällähetkellä se on saanut nuo valitettavasti rikki, pitänee tehdä itse vähän kestävämmät lelut näille joululahjoiksi :D

Ette varmaan ikuna arvaa että mikä aihe tulee olemaan minun lähettämissäni joulukorteissa tänä vuonna!