maanantai 27. tammikuuta 2014

Kissanruokia tehdään ihmisille, ei kissoille

Kissanruokia tehdään ihmisille, ei kissoille. Tähän lopputulokseen päädyin tutkaillessani jälleen ruokamerkkien tuoteselosteita, tarkoituksenani tarjota kissoilleni vähän vaihtelua. Siitä viidakosta on hankala löytää järkeviä ruokia, vaikka olisikin asiaan perehtynyt! Moni asia pisti harmittamaan tutkimuksia tehdessä, joten pitää asiasta bloginkin puolella avautua. Markkinoinnin aiheuttamat virhekäsitykset kissojen ruokinnasta on aika pöyristyttäviä!

Kissa on helppo lemmikki!

Entisaikoina lähes joka talossa oli kissa. Pentueita syntyi, ja kotikissat olivat terveitä ja pyöreitä, vaikka saivat kotona lähinnä ihmisten ruokien tähteitä ja maitoa. Ei puhettakaan kissanruoista. Nykyään kaupat ovat kissanruokia pullollaan, joten sieltä vaan valitsemaan. Jos ennen kissat pärjäsi, niin miksi sitä nykyäänkään kuluttamaan kissan ruokinnalle useampaa ajatusta? Parempiahan ne kaupanruoat on, kuin ne tähteet.

Paitsi että ennen kissat söivät luonnollisesti: hiiriä, myyriä, oravia ja pikkulintuja. Ihmisten antama ruoka oli vaan välipalaa laadukkamman ja kissalle ominaisen ruoan rinnalla. Nykyiset sisäkissat ovat täysin ihmisen ruokinnan armoilla, eivätkä ne voi ruokkia itse itseään. Sisäkissat luultavasti myös elävät turvallisemman elinympäristön vuoksi keskimäärin pidempään, ja siten ruokinnan vaikutus korostuu, kun sen seuraukset ehtivät useammin näkyä ennen kissan kuolemaa. Ruokintaan pitäisi siis nykyään oikeasti perehtyä, jotta kissa eläisi pitkään ja terveenä. Kissanruokamarkkinat johtavat kuitenkin herkästi harhaan..

Terveelliset kasvikset!

Kissa on lihansyöjä, joka syö luonnossa kasviksia sen verran, mitä sen metsästämällä pikkuotuksella on vatsassaan. Ja se on vähän. Joskus kissat hakevat lisäkuitua, tai karvapallonpoistoapua myös ruohoa syömällä, mutta silloinkaan määrät eivät päätä huimaa.

Esimerkiksi Latz mainostaa monissa ruuissaan terveellisiä kasviksia. Whiskasilla on erikseen ruokamakuyhdistelmiä, kuten lohi & porkkana, Felixillä vaikkapa naudanlihaa tomaattikastikkeessa, ja ihan oma kasvislajitelma jossa on näitä rehuhöysteitä. Ihminen, jolle on lapsesta asti hoettu, että kasviksia pitää muistaa syödä, nielee mainoslauseen mukisematta. Totuus kuitenkin on, ettei kasvikset ole kissalle terveellisiä, eikä kissan elimistö osaa esimerkiksi kasviproteiinia hyödyntää. Niin, ja joidenkin lähteiden mukaan tomaatti on muuten kissoille jopa myrkyllistä isompina määrinä!

"Jaa että paprikaa? Hyi."
Whiskas on tuonut markkinoille luomukissanruoan, mikä on ehkä eettisempi vaihtoehto kissan lautaselle kuin tehotuotettu liha. Ihminen on jälleen tyytyväinen, vaikka tuoteselosteessa komeilevat niin viljat, kuin kasviperäiset tuotteetkin. Erittäin luonnonmukaista ja eettistä?

Ihanat lisäaineet!

Mjau!:n kissanruoissa on mm. lisättyjä väriaineita - kissalle, joka on reilusti ihmistä värisokeampi, ja joka valitsee ruokansa tuoksun perusteella. Kissaa ei kiinnosta, mutta onhan se tärkeää, että ruoka näyttää ihmisen silmissä hyvältä. Joihinkin ruokamerkkeihin on lisätty makuaineita lisäämään ruoan maittavuutta, onhan se emännälle kiva että kissa syö sille ostetut ruoat! Mutta ovatko nämä aineet syöjälle eduksi, vai peräti haitaksi? Tarpeellisia ne eivät ainakaan ole, ellei kissaa sitten oikeasti ole kasvatettu niin nirsoksi, että vaihtoehto on syömättömyys.

Monissa kissanruoissa luetellaan lisättyjen lisäaineiden joukossa paljon sellaisia vitamiineja ja hivenaineita, joita pitäisi olla hyvälaatuisessa lihatuotteessa jo valmiiksi kissan tarpeisiin. Miksi niitä on ollut tarve lisätä? Onko liha sittenkään niin laadukasta? Tuskin, ihmiselle kelpaamatonta teurasjätettähän moni noista sisältää. Mutta näyttäähän se hyvältä ja laadukkaalta, kun tuoteselosteeseen on lueteltu pitkät listat vitamiineja ja hivenaineita. Pakkohan sen on olla terveellistä?

Selkeät tuoteselosteet!

Tuoteselosteessa tuotesisältö pitää luetella niin, että se mitä on eniten, on ensimmäisenä. Tämän tulisi helpottaa sisällön tutkimista, mutta antaa myös helpon välineen huijata kuluttajaa. Ainakin Latzin, KiteKatin, Whiskasin, ja jopa Royal Caninin tuotteissa näkee tuoteselosteiden kaunistelua. Lihatuotteet on lykätty yhden nimikkeen alle, "Liha- ja eläinperäiset tuotteet", ja viljat ja muut kasviperäiset tuotteet on jaettu jopa kolmen eri ryhmän alle. Tällöin lihatuotteet ovat listan ensimmäisenä, mikä näyttää kyllä hyvältä, vaikka kasvikunnan tuotteita voikin ruoassa oikeasti olla yhteensä enemmän. Prosenttimääristä on turha haaveilla.

"Sen tiedän, että tässä lukee "Ruokaa" vaikken lukea osaakaan.
Ja tää on muuten saksaksi..."
Tuoteselosteissa liha on usein myös ihan geneeristä lihaa. Esimerkiksi eräässä Whiskasin ruokapurkin kyljessä lukee tuoteselosteessa vain "liha ja lihan sivutuotteet (vähintään 4% kalkkunaa)". Onhan se lohduttavaa tietää, että 4% ruoasta on naudanlihaa, kun 96% saattaa olla vaikka antibiooteilla kyllästettyä teurasjätettä. Söisitkö itse noin epäselvästi merkattua liharuokaa? Tuskin, sillä ihmisruoissa tuollaista ei näekään.

Ihmisruoissa ravintosisältö on usein merkitty hyvinkin selkeästi, eläinten ruoissa taas vaihtelevuus on suurta. Joihinkin merkitään vain raaka'aineryhmät, joissakin lukee jopa että mitä osia mistäkin eläimestä käytetään, ja joissakin myös vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Yhtenäisyyttä on turha odottaa, joten vertailu on vaikeaa.

Hienot nimitykset!

Ihmisten maailmassa voimariini muuttui oivariiniksi, koska se ei ole voita vaan margariinia. Lihapullista nousi kohu, koska niitä kutsuttiin lihapulliksi vaikka tuoteselosteessa on broileria. Maitoa ei saa enää kutsua maidoksi, kun siitä on poistettu laktoosi. Ihmisten maailmassa tuollaisten vahtiminen menee välillä naurettavuuksiin asti, mutta kissanruokien kanssa harhaanjohtavat nimitykset saavat rehottaa rauhassa.

"Pussin kyljessä luvattiin hirvi-ateria, mutta se sisälsi lähes pelkkää nautaa!"
Kannattaa huomioida esimerkiksi Felix:n ja Latzin as good as it looks märkäruoissa, että vaikka pussin päällä lukeekin makuvaihtoehtoina vasikkaa, lammasta ja vaikkapa kalkkunaa, niin oikeasti tuoteselosteessa lukee näin: "liha ja lihan sivutuotteet (josta 4% makuvaihtoehdon nimessä mainittua lajia)". Että se siitä sitten. Sama ongelma on hyvin monella eri makuvaihtoehtoja tarjoavalla ruokamerkillä, oli kyse sitten halpamerkistä tai kalliimmasta.

Ostaisitko itse itsellesi naudan jauhelihaa, josta 4% on nautaa, ja lopun lihan lähteistä ei ole tietoa?

Sitä kissa ostaisi?

Moni kalliimpi merkki, esimerkiksi Royal Canin panostaa brändiin. Ollaan sponsoreina kissanäyttelyissä ja näkyvästi esillä upeiden rotukissojen kanssa, tuodaan markkinoille rotukohtaisia ruokapusseja, kerrotaan tutkimuksista ja kymmenien vuosien asiantuntemuksesta. Hinnat ovat korkeat, ja ruokamerkki on eläinkaupoissa paraatipaikalla.. ja silti tuoteseloste on yhtä heikko, kuin vaikkapa lähimarketin Whiskassilla. Lisäainelista on pitkä, viljaa ja kasviperäisiä tuotteita on paljon, ja lihan lähteistä ei ole kerrottu mitään.

"Ikkunasta näkyy parhaat ruokamainokset.
Talitinttiä pöytään, kiitos!"

TV-mainoksissa mainostetaan markettiruokia, jotka lähes poikkeuksetta sisältävät kasviksia. Kitekat mainoksissa punainen kolli loikkii terveenä ja elinvoimaisena vapaana ulkona. Sheba-mainoksissa on luksuksen makua, Whiskassin televisiomainoksista on tuttu "Sitä kissa ostaisi" - lausahdus.  Tämä mainoslause kuvaa myös yhtä ruokamarkkinoinnin ikävistä tempuista: kissaa pidetään nirsona ja fiksuna eläimenä, ja sitä käytetään hyväksi.

Ajatellaan, ettei se söisi hyvällä ruokahalulla sellaista joka olisi sille pahaksi. Kertokaa tämä ihmiselle, joka mättää karkkia ja hampurilaisia monta kertaa viikossa! Huonolaatuista ruokaa voi verrata roskaruokaan - eipä siihen heti kuole, eikä ongelmia pienestä märäästä ole, ja onhan se syödessä hyvääkin. Mutta terveellistä se ei pidemmän päälle ole! Se, että kissa valitsisi ruokamerkeistä vaikkapa Kitekatin tai sen Whiskasin mieluumin kuin jonkun toisen, ei tarkoita sitä että nuo ruokamerkit olisivat terveellisempiä. Jos lapsi haluaisi mieluumin ruokapöydässä karkkia, kuin porkkanaa, niin  pitäisitkö sitä merkkinä siitä, että karkki on terveellisempää?

"Väitätkö että toi kebabrulla ois sit sulle kovin terveellistä?"
Tässä tulevat estradille myös joissakin ruokamerkeissä käytetyt keinotekoiset makuaineet: kun kissa tykästyy tiettyyn merkkiin, omistaja ostaa samaa helposti lisää. Pian kissalle ei enää muu kelpaa, ja ruokamerkki on taas saanut uuden pitkäaikaisen asiakkaan. Makuaineet on suunniteltu niin, että ruoka maittaa kissalle erityisen hyvin. Jos kissa ei totu hyvälaatuisen ruoan makuun heti pennusta, on sen hankala tottua siihen myöhemminkään - etenkin jos nirsoilulle annetaan periksi liian helposti.

Ja mietitäänpä vielä hetki, että mitä se luonnonvarainen kissa ottaisi. Kissa jahtaamassa hiiriä, oravia tai vaikka lintuja on ihan luonnollinen näky. Sen sijaan kissa metsästämässä hirveä, sikaa tai nautaa pistää lähinnä naurattamaan. Mutta mitä lihaa kissanruokapurkeissa eniten onkaan! Meidänkin pienjyrsijänsyöjät pupeltavat  vähän liiankin usein nautaa ja sikaa purkista...

Ihmisille, ei eläimille.

Kissanruokabisnes tuottaa siis edullisia, helposti käsiteltäviä ja annosteltavia ruokia, jotka näyttävät ja tuoksuvat ihmissilmään hyvältä, joiden iskulauseet tuntuvat perustallaajasta järkeviltä, ja joita markkinoidaan kaunistelluin tuoteselostein. Lisäksi niihin on lisätty kissoja houkuttavia makuaineita, jotta kissat niihin tykästyisivät, eivätkä kilpailijan ruokaa kelpuuttaisi. Tarkoitus on siis tehdä kissanomistaja tyytyväiseksi.

Mutta entäs se kissa? Kissa, jolle samat asiat eivät ole terveellisiä, kuin ihmiselle? Kissa, joka ei väriaineita näe, iskulauseita ymmärrä, kasviksia sulata eikä ruoan laatua keinotekoisten tuoksujen ja makujen seasta enää tunnista? Sisäkissa ei voi, eikä välttämättä edes osaa itse valita oikein. Siksi meillä lemmikinomistajilla on vastuu mahdollisuuksien mukaan valita sapuskat niin, että lemmikki eläisi pitkään ja terveenä. Eikö etenkin sen kuuluisi tehdä kissan omistajasta tyytyväinen?

8 kommenttia:

  1. Erinomainen teksti! Tuoteselosteita katsoessa tulee hyvin usein paha mieli, minusta jopa tuntuu että tuoteselosteet on taas pahentuneet marketeissa, tai sitten vain katsoin vääriä paketteja. Nimittäin muistan, että Latzilla ja Whiskasilla oli joskus hyytelömärkäruuissa maut ilman viljaa. Muistelisin, että toisella oli merkitty turhana vain sokeri ja toisella kasviperäiset aineet. Tässä kuussa katselin tuoteselosteita taas pitkästä aikaa kun piti ostaa paketti jotain suht laadukasta markettimärkäruokaa. Harmikseni huomasin, että mikään pussiruuista ei ollut yhtä "hyvä" mitä olin muistellut. :(

    Löysitkös muuten mitään vaihtelua tuovaa ruokaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siitä ole kuin puolitoista vuotta, kun Latzin penturuuat oli ainakin viljattomia, ja aikuistenkin sapuskoista löytyi useampi viljaton sapuska. Oliskohan juuri tuo Latz ollut se, jossa oli sitä sokeria? Nykyään Latzeissa taitaa olla enää se yksi tai kaksi viljatonta makua, ja niitä on harvoin valikoimissa.

      Mitään uutta vaihteluksi ei oikein löydetty, meillä on edelleen Carnyt, Miamorit ja Smillat listalla satunnaisten raakaruokien ohella. Ne on hinta-laatu suhteeltaan parhaimmistoa, ja jos himpun kalliimpaan tahdotaan lähteä, niin se on sitten mieluumin BARFfia kuin mössöä. Raa'an määrää voisi taas pikkuhiljaa lisäillä, kun se kuitenkin molemmille taas vaihteeksi tuntuu kelpaavan.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Erittäin hyvä!

    VastaaPoista
  3. Bisnestä, bisnestä, sitähän se on.

    VastaaPoista
  4. Samaa itsekin olen miettinyt että mitä ihmettä viljat ja kasvikset tekevät kissan ruuissa! Kissat ovat lihan syöjiä ja piste! Voi kun eläin ruoka tehtaatkin tämän tajuaisivat.. :/

    VastaaPoista
  5. Vau! Tekstisi on useamman vuoden vanha mutta; etsiskelin tietoa meidän 17-viikkoisen kissanpennun ruokinnasta, kun koitin löytää jonkinmoista mittapuuta ravintoarvojen kohdalta ruokia vertaillessa. Täältäkään en löytänyt täysin tyhjentävää vastausta, mutta todella hyviä pointteja löytyi sitäkin enemmän! Paljon myydään pelkällä mainoslauseella ja brändillä (suosittelen kirjaa nimeltä "No Logo", jos aihe kiinnostaa ja jaksat lukea myös markkinoinnin ja brändäyksen tylsemmät puolet.), vaikkei se automaattisesti tarkoita että tuote on laadukas.

    VastaaPoista