Ystävänpäiväjuttuja

Kun tulin töistä kotiin, oli minua odottamassa pipareista, tomusokerista ja pakastimen suojista löytyneistä villimansikoista tehty pieni ystävänpäivälahja. Hymyilytti :) Pienistä asioista tulee iso ilo! Illan jatkoksi äiti, isä, sisko ja mummi tulivat kahville, ja sain myös kauniita tulppaaneja lahjaksi (vain todetakseni, että meillä ei ole yhtään kukkamaljakkoa, mutta korkea juomalasi kelvatkoon). Suomi pärjäsi kiekossakin (itse en seuraa, mutta vieraat liimautuivat ruutuun), ja samaan syssyyn makuuhuoneen betoniseinään porattiin vihdoin kiinni se kaivattu ikkunalauta! Paljon ehti siis illassa tapahtua.

Ystävänpäivän kunniaksi kissalapset saivat paljon huomiota ja rapsutteluja. Me päätettiin myös tehdä ystävän teko, ja lahjoittaa meille kertyneitä kuivaraksuja niitä enemmän tarvitseville. Raksuja meillä syödään lähinnä palkintoina silloin kun opetellaan jotain kivoja temppuja, tai uskalletaan ulkona uusiin paikkoihin. Ja silloinkin vain, koska märkäruokaa on ikävä kuljettaa taskussa. Meillä luotetaan märkäruokaan ja raakalihaan, mutta jostain syystä kaikenmaailman tarjouksista ja kilpailuvoitoista on kertynyt sievoisesti tätä kuivaa sapuskaa.

"Etkai sä näitä pois anna?!"

Alkuun mietin blogiarvontaa, jonka palkintona jakaisin nuo pussit pois. Turha niitä kaapissakaan on makuuttaa, kun menevät vanhaksi ennen kuin ehdin käyttää yhtäkään loppuun. Luovuin arvontaideasta kuitenkin toistaiseksi, sillä on niitäkin kissoja, joilla avuntarve on suuri, mutta ei ole sitä omaa ihmistä heidän puolestaan blogiarvontoihin osallistumassa.

Siksipä meiltä lähtee huomenna kolmisen kiloa kuivaruokaa Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen ruokakeräykseen! Jos Tampereen tai Ylöjärven suunnalla pyörit 15.2., niin kannattaa tulla pyörähtämään joko Kauppakeskus Duolla tai Kauppakeskus Elossa tuomassa jotain pientä apua tarvitseville! Lisää keräyksestä voit lukea täältä. Itsekin istun keräyspöydän ääressä vapaaehtoisena sen ajan, mitä Akateemisen kyykän MM-kilpailueriltä ehdin, saa tulla moikkailemaan!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille :)

Ruokaostoksia ja vähän muutakin

Kun viimeksi nurisin kissanruokien tuoteselosteista, niin nyt olen sitten tehnytkin asian eteen jotain: Meille nimittäin ostettiin Lielahden Barffi kaupasta pakastimeen reilun neljän kilon erä kaikenlaista raakalihaa kokeiltavaksi, kun kerran saatiin kyyti paikanpäälle. Tähän tänään ostettuun satsiin kuului 2kg broilerin kauloja, sekä pienempiä pusseja broilerin sydämiä, kivipiiraa, sekä jauhettua kalkkunan- ja broilerin kaulaa. Isompia eriä olisi toki saanut reilusti halvemmalla, mutta nytkin koko satsille tuli hintaa vain viitisen euroa/kilo. Se on vain euron enemmän, kuin mitä meillä nykyään syötävien sapuskojen kilohinta on ollut!

Vitamiinia purkista!

Pienet erät on näin alkuun ihan kivoja, kun pakastin on pieni, eikä toisaalta vielä oikein voi sanoa, että mikä sapuska kissoihin uppoaa ja mikä ei. Ja toki sitä tahtoo kokeilla mahdollisimman monipuolista valikoimaa eri makuja! Suunnitelma olisi tarjota alkuun ainakin lähes päivittäin annos raakalihaa, ja katsoa miten homma lähtee käyntiin (ja raportoida tilanteesta blogissa).

Täysipainoiseen barffiin meillä ei ole ainakaan vielä resursseja ryhtyä, eli lautaselta tulee raakaruokaosuuden ohella yhä löytymään Miamoria, Animonda Carnya sekä Smillaa. Ruokinnan tukena tarjolla on vitamiinia ja kalsiumia sen mukaan, kuinka paljon raakalihaa on syöty, ja onko siinä ollut myös luut mukana. Multicatit meillä kelpaavat sellaisenaan, mutta Calphosumit ovat isompia, eikä niitä ole maustettu lihanmakuisiksi. Siksi ne pitää jauhaa ruoan sekaan, jos tarve on. Ei kelpaa muuten!

Raakalihan suuria positiivisia puolia on terveellisyyden ohella se, että se on ainakin tähän astissa kokeiluissa kelvannut myös joitakin kissanruokia nirsoilevalle Viimalle yllättävän hyvin. Kun keittiössä on lihaa sulamassa, löytää sieltä takuuvarmasti myös molemmat kissat aikeinaan varastaa liha - oli kyseessä sitten heille tarkoitettu sapuska tai ei.

"Kukaan ei huomaa, jos nopeesti tästä raahaan tän vaikka pöydän alle!" 

Lihan ja luiden järsiminen tarjoaa kissalle myös hammashoitoa ja tekemistä, kun ruokailu kestää pidempään ja sen eteen pitää nähdä vähän vaivaa. Etenkin Myrsky hotkii kissanruokamössöt välillä turhankin vauhdilla. Siinä mielessä tälle ja huomiselle päivälle parhaillaan sulamassa oleva (ja suurta kiinnostusta herättävä) jauhettu broilerinkaula ei välttämättä ole parasta mahdollista, mutta tällä lähdetään liikkeelle! Viikonloppuna lienee sopivasti aikaa myös pistää nuo kokonaiset kanankaulat annospusseihin kissoja varten, ja karvalapset pääsevät järsimään niitä.

Barffiostosten lisäksi tehtiin jotain odottamatonta, ja vastoin ennakkosuunnitelmia pyörähdin Hööksin heppatarvikekaupassa, kun se oli melkein matkan varrella. Tarkoitus oli ohimennen katsella kenkiä vanhojen jo kymmenisen vuotta palvelleiden tilalle, ja jos sopivat löytyisivät, napata myös chapsit niiden kanssa käytettäväksi. Sitten tapahtui jotain todella yllättävää. Minulle, jolla on ihan epäoptimaalisen mittaiset ja kokoset jalat, löytyi puolivahingossa kaverin avustamana sopivat ratsastussaappaat, ja vielä 50% alennuksesta?! En ollut edes aiemmin kovin vakavasti harkinnut saappaita, koska uskoin että sopivia kokoja löytyisi lähinnä kalliimmista malleista, ja hups, nyt minulla on ihkaensimmäiset nahkaiset ratsastussaappaat ja sopuhintaan! Pikkuhiljaa olen siis vaihtamassa ratsastusvarustustani hieman laadukkaampaan (tai edes uudempaan), kun harrastus taas jatkuu näin säännöllisenä. Joulun jälkeen ostetut Roeckl ratsastushanskat ovat jo osoittautuneet mahtavaksi ostokseksi, ja nyt minulla on saappaatkin.

Lisäksi voitimme elämää ja elämyksiä-blogin arvonnassa toisen palkinnon, josta heräsi ajatus järjestää myös oma arvonta, tai haaste lähiaikoina. Pysykää kuulolla ;)

Kissanruokia tehdään ihmisille, ei kissoille

Kissanruokia tehdään ihmisille, ei kissoille. Tähän lopputulokseen päädyin tutkaillessani jälleen ruokamerkkien tuoteselosteita, tarkoituksenani tarjota kissoilleni vähän vaihtelua. Siitä viidakosta on hankala löytää järkeviä ruokia, vaikka olisikin asiaan perehtynyt! Moni asia pisti harmittamaan tutkimuksia tehdessä, joten pitää asiasta bloginkin puolella avautua. Markkinoinnin aiheuttamat virhekäsitykset kissojen ruokinnasta on aika pöyristyttäviä!

Kissa on helppo lemmikki!

Entisaikoina lähes joka talossa oli kissa. Pentueita syntyi, ja kotikissat olivat terveitä ja pyöreitä, vaikka saivat kotona lähinnä ihmisten ruokien tähteitä ja maitoa. Ei puhettakaan kissanruoista. Nykyään kaupat ovat kissanruokia pullollaan, joten sieltä vaan valitsemaan. Jos ennen kissat pärjäsi, niin miksi sitä nykyäänkään kuluttamaan kissan ruokinnalle useampaa ajatusta? Parempiahan ne kaupanruoat on, kuin ne tähteet.

Paitsi että ennen kissat söivät luonnollisesti: hiiriä, myyriä, oravia ja pikkulintuja. Ihmisten antama ruoka oli vaan välipalaa laadukkamman ja kissalle ominaisen ruoan rinnalla. Nykyiset sisäkissat ovat täysin ihmisen ruokinnan armoilla, eivätkä ne voi ruokkia itse itseään. Sisäkissat luultavasti myös elävät turvallisemman elinympäristön vuoksi keskimäärin pidempään, ja siten ruokinnan vaikutus korostuu, kun sen seuraukset ehtivät useammin näkyä ennen kissan kuolemaa. Ruokintaan pitäisi siis nykyään oikeasti perehtyä, jotta kissa eläisi pitkään ja terveenä. Kissanruokamarkkinat johtavat kuitenkin herkästi harhaan..

Terveelliset kasvikset!

Kissa on lihansyöjä, joka syö luonnossa kasviksia sen verran, mitä sen metsästämällä pikkuotuksella on vatsassaan. Ja se on vähän. Joskus kissat hakevat lisäkuitua, tai karvapallonpoistoapua myös ruohoa syömällä, mutta silloinkaan määrät eivät päätä huimaa.

Esimerkiksi Latz mainostaa monissa ruuissaan terveellisiä kasviksia. Whiskasilla on erikseen ruokamakuyhdistelmiä, kuten lohi & porkkana, Felixillä vaikkapa naudanlihaa tomaattikastikkeessa, ja ihan oma kasvislajitelma jossa on näitä rehuhöysteitä. Ihminen, jolle on lapsesta asti hoettu, että kasviksia pitää muistaa syödä, nielee mainoslauseen mukisematta. Totuus kuitenkin on, ettei kasvikset ole kissalle terveellisiä, eikä kissan elimistö osaa esimerkiksi kasviproteiinia hyödyntää. Niin, ja joidenkin lähteiden mukaan tomaatti on muuten kissoille jopa myrkyllistä isompina määrinä!

"Jaa että paprikaa? Hyi."

Whiskas on tuonut markkinoille luomukissanruoan, mikä on ehkä eettisempi vaihtoehto kissan lautaselle kuin tehotuotettu liha. Ihminen on jälleen tyytyväinen, vaikka tuoteselosteessa komeilevat niin viljat, kuin kasviperäiset tuotteetkin. Erittäin luonnonmukaista ja eettistä?

Ihanat lisäaineet!

Mjau!:n kissanruoissa on mm. lisättyjä väriaineita - kissalle, joka on reilusti ihmistä värisokeampi, ja joka valitsee ruokansa tuoksun perusteella. Kissaa ei kiinnosta, mutta onhan se tärkeää, että ruoka näyttää ihmisen silmissä hyvältä. Joihinkin ruokamerkkeihin on lisätty makuaineita lisäämään ruoan maittavuutta, onhan se emännälle kiva että kissa syö sille ostetut ruoat! Mutta ovatko nämä aineet syöjälle eduksi, vai peräti haitaksi? Tarpeellisia ne eivät ainakaan ole, ellei kissaa sitten oikeasti ole kasvatettu niin nirsoksi, että vaihtoehto on syömättömyys.

Monissa kissanruoissa luetellaan lisättyjen lisäaineiden joukossa paljon sellaisia vitamiineja ja hivenaineita, joita pitäisi olla hyvälaatuisessa lihatuotteessa jo valmiiksi kissan tarpeisiin. Miksi niitä on ollut tarve lisätä? Onko liha sittenkään niin laadukasta? Tuskin, ihmiselle kelpaamatonta teurasjätettähän moni noista sisältää. Mutta näyttäähän se hyvältä ja laadukkaalta, kun tuoteselosteeseen on lueteltu pitkät listat vitamiineja ja hivenaineita. Pakkohan sen on olla terveellistä?

Selkeät tuoteselosteet!

Tuoteselosteessa tuotesisältö pitää luetella niin, että se mitä on eniten, on ensimmäisenä. Tämän tulisi helpottaa sisällön tutkimista, mutta antaa myös helpon välineen huijata kuluttajaa. Ainakin Latzin, KiteKatin, Whiskasin, ja jopa Royal Caninin tuotteissa näkee tuoteselosteiden kaunistelua. Lihatuotteet on lykätty yhden nimikkeen alle, "Liha- ja eläinperäiset tuotteet", ja viljat ja muut kasviperäiset tuotteet on jaettu jopa kolmen eri ryhmän alle. Tällöin lihatuotteet ovat listan ensimmäisenä, mikä näyttää kyllä hyvältä, vaikka kasvikunnan tuotteita voikin ruoassa oikeasti olla yhteensä enemmän. Prosenttimääristä on turha haaveilla.

"Sen tiedän, että tässä lukee "Ruokaa" vaikken lukea osaakaan.
Ja tää on muuten saksaksi..."

Tuoteselosteissa liha on usein myös ihan geneeristä lihaa. Esimerkiksi eräässä Whiskasin ruokapurkin kyljessä lukee tuoteselosteessa vain "liha ja lihan sivutuotteet (vähintään 4% kalkkunaa)". Onhan se lohduttavaa tietää, että 4% ruoasta on naudanlihaa, kun 96% saattaa olla vaikka antibiooteilla kyllästettyä teurasjätettä. Söisitkö itse noin epäselvästi merkattua liharuokaa? Tuskin, sillä ihmisruoissa tuollaista ei näekään.

Ihmisruoissa ravintosisältö on usein merkitty hyvinkin selkeästi, eläinten ruoissa taas vaihtelevuus on suurta. Joihinkin merkitään vain raaka'aineryhmät, joissakin lukee jopa että mitä osia mistäkin eläimestä käytetään, ja joissakin myös vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Yhtenäisyyttä on turha odottaa, joten vertailu on vaikeaa.

Hienot nimitykset!

Ihmisten maailmassa voimariini muuttui oivariiniksi, koska se ei ole voita vaan margariinia. Lihapullista nousi kohu, koska niitä kutsuttiin lihapulliksi vaikka tuoteselosteessa on broileria. Maitoa ei saa enää kutsua maidoksi, kun siitä on poistettu laktoosi. Ihmisten maailmassa tuollaisten vahtiminen menee välillä naurettavuuksiin asti, mutta kissanruokien kanssa harhaanjohtavat nimitykset saavat rehottaa rauhassa.

"Pussin kyljessä luvattiin hirvi-ateria, mutta se sisälsi lähes pelkkää nautaa!"

Kannattaa huomioida esimerkiksi Felix:n ja Latzin as good as it looks märkäruoissa, että vaikka pussin päällä lukeekin makuvaihtoehtoina vasikkaa, lammasta ja vaikkapa kalkkunaa, niin oikeasti tuoteselosteessa lukee näin: "liha ja lihan sivutuotteet (josta 4% makuvaihtoehdon nimessä mainittua lajia)". Että se siitä sitten. Sama ongelma on hyvin monella eri makuvaihtoehtoja tarjoavalla ruokamerkillä, oli kyse sitten halpamerkistä tai kalliimmasta.

Ostaisitko itse itsellesi naudan jauhelihaa, josta 4% on nautaa, ja lopun lihan lähteistä ei ole tietoa?

Sitä kissa ostaisi?

Moni kalliimpi merkki, esimerkiksi Royal Canin panostaa brändiin. Ollaan sponsoreina kissanäyttelyissä ja näkyvästi esillä upeiden rotukissojen kanssa, tuodaan markkinoille rotukohtaisia ruokapusseja, kerrotaan tutkimuksista ja kymmenien vuosien asiantuntemuksesta. Hinnat ovat korkeat, ja ruokamerkki on eläinkaupoissa paraatipaikalla.. ja silti tuoteseloste on yhtä heikko, kuin vaikkapa lähimarketin Whiskassilla. Lisäainelista on pitkä, viljaa ja kasviperäisiä tuotteita on paljon, ja lihan lähteistä ei ole kerrottu mitään.

"Ikkunasta näkyy parhaat ruokamainokset.
Talitinttiä pöytään, kiitos!"

TV-mainoksissa mainostetaan markettiruokia, jotka lähes poikkeuksetta sisältävät kasviksia. Kitekat mainoksissa punainen kolli loikkii terveenä ja elinvoimaisena vapaana ulkona. Sheba-mainoksissa on luksuksen makua, Whiskassin televisiomainoksista on tuttu "Sitä kissa ostaisi" - lausahdus.  Tämä mainoslause kuvaa myös yhtä ruokamarkkinoinnin ikävistä tempuista: kissaa pidetään nirsona ja fiksuna eläimenä, ja sitä käytetään hyväksi.

Ajatellaan, ettei se söisi hyvällä ruokahalulla sellaista joka olisi sille pahaksi. Kertokaa tämä ihmiselle, joka mättää karkkia ja hampurilaisia monta kertaa viikossa! Huonolaatuista ruokaa voi verrata roskaruokaan - eipä siihen heti kuole, eikä ongelmia pienestä märäästä ole, ja onhan se syödessä hyvääkin. Mutta terveellistä se ei pidemmän päälle ole! Se, että kissa valitsisi ruokamerkeistä vaikkapa Kitekatin tai sen Whiskasin mieluumin kuin jonkun toisen, ei tarkoita sitä että nuo ruokamerkit olisivat terveellisempiä. Jos lapsi haluaisi mieluumin ruokapöydässä karkkia, kuin porkkanaa, niin  pitäisitkö sitä merkkinä siitä, että karkki on terveellisempää?

"Väitätkö että toi kebabrulla ois sit sulle kovin terveellistä?"

Tässä tulevat estradille myös joissakin ruokamerkeissä käytetyt keinotekoiset makuaineet: kun kissa tykästyy tiettyyn merkkiin, omistaja ostaa samaa helposti lisää. Pian kissalle ei enää muu kelpaa, ja ruokamerkki on taas saanut uuden pitkäaikaisen asiakkaan. Makuaineet on suunniteltu niin, että ruoka maittaa kissalle erityisen hyvin. Jos kissa ei totu hyvälaatuisen ruoan makuun heti pennusta, on sen hankala tottua siihen myöhemminkään - etenkin jos nirsoilulle annetaan periksi liian helposti.

Ja mietitäänpä vielä hetki, että mitä se luonnonvarainen kissa ottaisi. Kissa jahtaamassa hiiriä, oravia tai vaikka lintuja on ihan luonnollinen näky. Sen sijaan kissa metsästämässä hirveä, sikaa tai nautaa pistää lähinnä naurattamaan. Mutta mitä lihaa kissanruokapurkeissa eniten onkaan! Meidänkin pienjyrsijänsyöjät pupeltavat  vähän liiankin usein nautaa ja sikaa purkista...

Ihmisille, ei eläimille.

Kissanruokabisnes tuottaa siis edullisia, helposti käsiteltäviä ja annosteltavia ruokia, jotka näyttävät ja tuoksuvat ihmissilmään hyvältä, joiden iskulauseet tuntuvat perustallaajasta järkeviltä, ja joita markkinoidaan kaunistelluin tuoteselostein. Lisäksi niihin on lisätty kissoja houkuttavia makuaineita, jotta kissat niihin tykästyisivät, eivätkä kilpailijan ruokaa kelpuuttaisi. Tarkoitus on siis tehdä kissanomistaja tyytyväiseksi.

Mutta entäs se kissa? Kissa, jolle samat asiat eivät ole terveellisiä, kuin ihmiselle? Kissa, joka ei väriaineita näe, iskulauseita ymmärrä, kasviksia sulata eikä ruoan laatua keinotekoisten tuoksujen ja makujen seasta enää tunnista? Sisäkissa ei voi, eikä välttämättä edes osaa itse valita oikein. Siksi meillä lemmikinomistajilla on vastuu mahdollisuuksien mukaan valita sapuskat niin, että lemmikki eläisi pitkään ja terveenä. Eikö etenkin sen kuuluisi tehdä kissan omistajasta tyytyväinen?

#2 Ruokatilaus

Viima oli kiskonut muovit ulos, Myrsky yritti avata laatikkoa.

Tilasin n. 50kg kissanruokaa netistä Zooplus.comista kotiinkuljetuksella. Taas riittää syötävää useemmaksi kuukaudeksi! Ruoka tuli tietysti ulkomailta, mikä toisaalta ihan pikkuriikkisen harmittaa kun samaa saa suomestakin: ihan oikeasti mielelläni tukisin suomalaisia kivijalkaliikkeitä! Se vaan ei oikein kannata, kun niissä esim. tuo Miamor annospussi maksaa reilun euron kappale, ja Zooplussasta saa n. kuudella eurolla 12kpl laatikon, könttäalennuksilla ja kotiin kannettuna... Tilaus saapuu saksasta suomeen vajaassa viikossa, ja pääosin ainakin meidän kokemusten mukaan ihan riittävän ehjänä. Meillä tosin tilataan laatikoissa olevia annospusseja, ja vain pieniä tölkkejä, joten ne eivät mene niin helposti rikki kuin isommat tölkit, ruoka/hiekkapussit tai vuoat. Hiekkapusseja ei enää meille Zooplussalta tilata, kun käytetään pellettejä.

Myrsky auttoi kaapin täyttämisessä (olemalla tiellä).

Kun kuljetusfirman heppu soitteli ovikelloa, Myrsky paineli reippaana ovelle vastaan (ja olisi livahtanut rappuun, jos en olisi napannut sitä kainaloon). Kuljetusmies vitsaili, että taitaa poika tietää, mitä on tulossa, kun totesin (Myrsky kainalossa kiemurrellen) niiden kolmen ison laatikon sisältävän kissanruokaa :D Mutta ei se mikään vitsi ollut: Myrsky taisi tasan tarkkaan tietää, mitä tuleman pitää! Ehtipä se purkamisvaiheessa jo kaksi annospussia hampaillaan rei'ittääkin heti kun silmä vältti...

Kaappi täytetty!

Tilauksessa tuli mukana jälleen pelkkää märkäruokaa: Miamoria, Smillaa, Felixiä ja Animondan Carnya, sekä tilaajalahjana jotain Gourmet Goldia. Pääasiassa viljatonta ja kasviksetonta, tosin Felix sisältää vähän kasviproteiinia. Useampaa eri merkkiä, jottei kasva nirsoja kissoja. Tosin nirsous lienee ehdottomasti enemmän Viiman ongelma. Myrskylle nyt kelpaa mikä vaan. Nyt kun vaan pakastimeen saisi tilaa raakalihalle, niin olisi taas kunnon sapuskat koossa, eikä tarvisi tilata pitkiin aikoihin. Sitä ei vaan mistään taida saada kotiinkuljetuksella, tai ei ainakaan kannata tilata kissalle sopivia määriä kotiin... Olisipa kätevää, jos tutut harrastaisivat metsästystä! Mitäs kaikkea teidän kissat syövät?

Matot ja ruokailu kuuluvat yhteen

Meillä syödään silloin tällöin raakaruokaa. Tänäänkin oli tarjolla broilerin siipiä, ja tarjoilu suoritettiin siististi kylpyhuoneessa: lattia on helppo huuhdella, eikä mattoja ole lähimaillakaan. Ei siis veriroiskeita pitkin asuntoa? Myrsky oli toista mieltä. 

Eteismatto oli selkeästi parempi teurastusalusta, ja sinne mokoma oli saaliinsa kaikessa hiljaisuudessa kantanut. Kissanpäiviä Sijaiskodissa- blogista olen myös lukenut monesti, kuinka siellä Myrskyn kaima käyttää eteismattoa ruokailualustana. Onkohan tässä nyt joku sellainen kissamainen itsestäänselvyys, että matto kuuluu ruokailuun, ja en vain tyhmänä kaksijalkaisena ole asiaa vielä tajunnut?

ps. Kissa ja saalis palautettiin takaisin kylpyhuoneeseen heti kuvan ottamisen jälkeen. Kaikki hyvin. 

Kakkupäivä!

Joku saattoi ehkä tänään pitää minua vähän hulluna, kun otin esille piparkakkumuotin, jauhelihaa, kissanraksuja ja lihatikun, ja aloin asettelemaan aineksia nätisti lautaselle. Tälle on kuitenkin todella hyvä syy, ja kissalapsetkin lopulta hyväksyivät selityksen mukisematta! Mistä oikein oli kyse?

"...mitä?"

"Uskaltaa sitä kai vähän maistaa..."

"Kelpaa!"

"Kakkua? Missä? Tänne heti!"

"Nom nom, hyvää on!"

Hyvää syntymäpäivää Myrsky ja Viima 1v!

Roinainventaario

Siivosin ennen kätköilyreissulle lähtöä kissakaapin sisällön (miten se on päässyt sellaiseen kaaokseen alle kolmessa viikossa?), ja kun kerran roinat oli lattialle leviteltynä, niin samantien saatoin asetella ne kuvattavaksi. Tämän postauksen aiheena onkin siis kissarojujen inventaario!

Siivottu kissatavarakaappi!

Kaapin ylemmät hyllyt on pyhitetty ruoalle. Löytyy Miamorin ja Smillan märkäruokaa, ja Royal Caninin, Bozitan, Latzin ja Bilanxin raksuja. Raksut kuluvat meillä tuskallisen hitaasti, joten varasto on täyttynyt esim. Myrskyn agilitypalkinnoilla, ja halvoilla tarjouksilla. Eniten raksuja kuluu varmasti Myrskyn ryöstöretkien seurauksena... Kuvasta puuttuu ruoista Latz märkäruokapussit, pari Bozitatölkkiä, jotka ovat kaapin sivulokerikossa, sekä pakastimessa oleva raakaliha. Toiselta hyllyltä löytyy ruoan lisäksi myös hoitotarvikekassi, vitamiini- ja hivenainepurkit sekä matolääkkeet. Alimmalla hyllyllä on sitten hiekat ja roskaämpärit hiekkalaatikon puhdistusta varten. Ei siis mitään kummallisuuksia.

Tarvikekassin sisältö, ja leluarsenaali on meillä yllättävän pieni! Vasemman reunan CatIt Senses Play Circuit pallorata oli halpa heräteostos, mutta sillä kyllä leikitään päivittäin! Rataan voi ostaa myös jatkopaloja, ja haluttaessa sen saisi rakennettua myös ympyrän muotoon. Tuollaisenaankin se viihdyttää kissoja (ja siitä on aiemmin julkaistu videotakin). Tuo punainen päärynänmuotoinen palikka on lelu, jonka sisään voi laittaa raksuja. Sen yläpäässä on sivussa reikä, jota pitkin raksut tulevat ulos jos purkkia kallistaa. Siinä on paino pohjassa, joten kallistuksen jälkeen se ponnahtaa takaisin ylös. Tätä on aika vähän käytetty, suositumpi vastaava meillä oli lattiaa pitki pyöritettävä pallo jossa oli reikä. Se on kuitenkin muutossa eksynyt jonnekin. Vihreä palikka on kissojen opetusta varten hankittu naksutin.

Sitten on nuo neljä hiirilelua (no, yksi on kyllä kala). Ylimmän kissat löysivät muuttopäivänä täältä asunnosta, liekö unohtunut vanhoilta asukkailta. Toisiksi ylin on värisevä, ja maata pitkin jonkinverran itsestään liikkuva hiiri, josta ei ole suuremmin välitetty. Kolmas on lahjaksi saatu pimeässä hohtava sininen hiiri, johon Myrsky rakastui syvästi ja sen se on näköinenkin... hiiriparka on vähän kaljuuntunut! Tuo kala on vanha lelu, ja siihen Myrsky ihastui vanhempieni luona Kärkölässä. Myrskyn kohtelun jälkeen siltä on kadonnut evät...  Se on myös vähän harmaa ja pahanhajuinen, sillä Myrsky tykkäsi joskus uittaa sitä vesikipossaan. Kerran se jopa kantoi sen märkänä jalkopäähäni sänkyyn. Kiitti!

Onkileluja meillä on kaksi. Toisessa on tuommoinen pörrökarvanauha ja höyheniä, ja toisessa on lyhyt siima jonka päässä on kala. Meillä on ollut kaksi muutakin, joista toisen kissat tuhosivat itse, ja toiseen Myrsky meinasi hirttäytyä, joten jouduin katkaisemaan sen. Suhtaudun onkileluihin siis vähän varauksella, mutta nuo ovat kestäneet hyvin käyttöä, ja ovat myös olleet suosittuja. Kuvan leluvalokoimasta puuttuu pari palloa (koska ne on jossain kissojen jemmassa), hiusponnarit, ja Viiman suosikit: Bozitatölkkien pahvisuikaleet :D Näitä löytyi muuttaessa mm. hellan, pesukoneen ja kaapiston alta...

Sitten tuossa on vielä kynsisakset, karsta, halpisfurminaattori, sekä halpisvaljaat ja fleksit. Jos hyvin käy, mirrit saavat joululahjaksi uudet ja kunnolliset nahkavaljaat nyt, kun eivät tuosta kovin paljoa enää kasva. 

Koska Myrsky osaa avata kaapin, pitää se lukita...

Raapimapuut, lelut ja tolpat puuttuvat tästä esittelystä kokonaan, vaikka ne ovat tässä blogissa jo näkyneetkin. Niistä kerron myöhemmin tiettyyn teemaan liittyen ;) Ja toki näillä on myös ruoka- ja vesikupit sekä hiekkalaatikko, mutten niitä tässä nyt erikseen esitellyt. Hiekkalaatikko on vieläpä ihan sama kuin aiemmin esitelty. Tämmöistä meillä, olisi hauska tietää minkäslaista tavaraa ja säilytyspaikkoja muilta kissablogaajilta löytyy :)

Kissojen kulut: ruoka ja hiekka

Päätin huhtikuun alussa alkaa huvikseni laskea kissojen kuukausikuluja nyt kun pentuajan kulupiikki alkaa tasoittua. Toki ostan nytkin isoissa erissä sapuskaa ja hiekkaa, joten koetan näissä kululaskelmissa ottaa huomioon nimenomaan sen kissojen oikeasti kuluttaman määrän enkä sitä määrää mikä kerralla aina tulee ostettua. Iso tilaus tietysti nostaa sen tilauskuukauden kuluja suuresti, mutta tasoittuu sitten ajan kanssa, kun ei niitä isoja tilauksia jatkuvasti tehdä, mutta isossa köntässä saa yleensä halvemmalla. Tämä postaus sisältää jälleen lähinnä kuivaa asiaa ja numeroita :)

 Ruokaa niin että hyllyt putoilee, ja yksi ahne niitä vahtimassa.

Ruoka

Kissat siirtyivät maaliskuun lopussa penturuoalta tavalliselle ruoalle, mikä tarkoitti pudotusta ruokintakuluissa. Käyttämämme Miamor merkkinen penturuoka maksoi ostettaessa tarjouksesta n. 5€/kilo, kun taas Bozita-ruoka, johon nyt siirryttiin, maksoi alennuksineen reilu 3€/kilo. Se on todella halpa hinta hyvälaatuisesta viljattomasta ja kasvittomasta kissanruoasta, mutta toisaalta ei tunnu maistuvan näille kissoille kovin hyvin. Tämän erän jälkeen varmaan vaihdetaankin merkkiä, tai lisätään raakaruokinnan osuutta. Tai molempia. Todennäköisesti tämä kausi on siis ruokinnan suhteen halvimmasta päästä, ja seuraava kissanruokamerkki tulee olemaan Bozitaa kalliimpi.

Ruoka-aikaan kotona :)

Ruokintaohjeen mukaan kissat (kaksi maatiaista, 3kg ja 4kg) saivat sitä yhteensä n. 600g/pvä. Joskus korvattiin toinen ruoka-annos raakalihalla tai kissantonnikalalla. Raakaruokintapäivinä kissat saavat myös Multicat kissojen vitamiinivalmistetta, ohjeen mukaan 1 tabletti/2kg. Joskus silloin tällöin kissat saivat Multicatia muutenkin, mutta yleensä sitten pienemmällä annostuksella.

Ruokakuluihin meni kuukauden aikana kahdesta kissasta rahaa n. 60€.

Eriteltynä 40 Bozitatölkkiä (n. 1,15€/tölkki), 12 Latz annospussia (n. 0,3€/pussi), n. 200g päiväysvanhaksi menevää kalaa alennuksesta, 300g kanankauloja, ja 2 kissantonnikalapurkkia (0,6€/purkki), muutama kourallinen Bilanx kissan kuivaruokaa, sekä kaksi kananmunankeltuaista ja n. 20 Multicat tablettia.


Multicat kissanvitamiinipurkki (120 tablettia) maksoi 4.4. tehdyn tarkistuksen mukaan apteekista 12,45e, Mustista ja Mirristä 14,90e,  eläinklinikalta alle kympin (tarkkaa summaa en päässyt tarkistamaan). Kannattaa siis tosissaan katsoa mistä ostoksensa tekee. Tässä kuussa en madottanut kissoja, sillä sisäkissoilla matojen riski on vähäisempi. Madotan kissat jos oireita ilmenee, tai sitten syksyllä kun valjaissaliikkumiskausi alkaa olla ohitse.

Tuo summa on ihan yllättävän vähäinen! Odotin ainakin pariakymppiä enemmän, ja yllätys oli toki positiivinen. Suuri merkitys on kuitenkin sillä, että mistä ruoat hankkii - meillä on AINA syöty tarjousruokia. Laadukkaita toki, mutta aina tarjouksista. Zooplus.comin tarjoukset kannattaa hyödyntää, ja tarpeeksi suuriin ostoksiin saa ilmaisen kotiinkuljetuksenkin.

Hiekka

Meillä on pitkällisen säätämisen jälkeen valittu kissanhiekaksi Tigerino Canadan hajustamaton hiekka, joka maksaa n. 1e/kg isoissa erissä tilattuna. Helmi-maaliskuun aikana ostin yhteensä 90kg hiekkaa (6 pussia), joista näiden kahden kuukauden aikana käytettiin n. 37kg (2,5 pussia). Tässä pitää ottaa huomioon se, että hiekkalaatikon ensitäyttöön meni yksi kokonainen pussi (15kg). Vasta sen jälkeen voi alkaa laskea kuinka paljon hiekkaa oikeasti menee kuussa, kun uutta hiekkaa pikkuhiljaa täydennetään pois kerätyn likaisen hiekan tilalle. Laatikkoa toki pestään silloin tällöin mutta pesun jälkeen vanha siivilöity puhdas hiekka laitetaan pestyyn laatikkoon takasin. Hiekka vaihdetaan kokonaan uuteen harvemmin.

Vastasiivottu hiekkalaatikko!

Huhtikuussa hiekkaa kului kahdella kissalla n. 15kg, eli yhden pussin verran. Hiekkakuluja tuli siis kuukaudessa n. 15€.

Kuun lopussa tosin laatikon pesun jälkeen täytin hiekkalaatikon aika täyteen, joten hiekkaa tarvitsee seuraavan kerran lisätä vasta useampi päivä toukokuun puolella, joka taas vähentää toukokuun hiekankulutusta hieman. Tämä summa oli aikalailla odotusten mukainen. Esimerkiksi aiemmin käyttämämme Pirkan Ultra kissanhiekka oli hinnaltaan halvempaa, mutta sitä kului paljon nopeammassa tahdissa, n. 20kg kuussa, eli n. 19€. Ero kuukausihinnassa ei ole kummoinen, mutta säästöä se on silti, ja pidän Tigerino Canadan käyttöominaisuuksista ja tuoksuttomuudestakin enemmän. Kyseisen hiekan saa myös kotiovelle Zooplussalta.

Hiekkakuluihin voi tietysti vaikuttaa moni asia, ja se on aika kissakohtainen juttu. Jos hiekkaa on laatikossa liian säästeliäästi, myös se vaikuttaa, ja hiekkaa alkaa itseasiassa kulumaan nopeammin. Jos hiekkakerros ei ehdi imeä kosteutta ennen kuin se valuu laatikon pohjalle, se leviää siellä tahmeaksi laajaksi kerrokseksi, ja sen poistaminen on sekä epämiellyttävää, että hiekkaa kuluttavaa. Tämä on kokemukseni paakkuuntuvasta hiekasta, paakkuuntumattoman hiekan ominaisuuksista en osaa sanoa mitään.

Yhteenveto

Kahden kissan kuukausittaiset kulut jäivät yllättäen reilusti alle 100€, johon olin varautunut laadukkaan hiekan ja ruoan takia. Ilmeisesti tarjouksien metsästäminen on kannattanut! Tämä kuukausiseuranta kannattaa tehdä toistekin, että vähän pysyy kärryllä siitä miten paljon kuvittelee kissoihin rahaa käyttävänsä.

Kissojen ruokinta

Hieman ironista. Istun tässä mussuttamassa karkkia, samalla kun lasken kissojen ruokavalion ravintoarvoja, ja suunnittelen täydellisen terveellistä ruokavaliota niille. Mutta onhan siinä pieni ero: kissat eivät ymmärrä mikä niille on terveellistä, eivätkä osaa kertoa jos on vähän ikävä olo. Minä nassutan tietoisesti epäterveelliset  välipalani, ja kärsin sitten nahoissani, kun puolen pussin jälkeen ällöttää. Kissoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä sitä mitä tarjoan (tai olla syömättä, mutta luojan kiitos nämä eivät ole olleet taipuvaisia nirsoiluun), niin onhan se kai reilua, että koetan tarjota mahdollisimman hyvää?

Varoitus, tämä postaus on sitten vaan tylsää asiaa kissojen ruokinnasta :D Mutta roolipelaamisen, koulujuttujen, töiden (jossa on kivaa!) lisäksi minulle ei ole tapahtunut juuri mitään jännää tässä viimepäivinä. Suunnitelmissa olisi käydä hiihtämässä tosin, kun sukset kerran viimein on täällä ja kelikin on hieno.

Mutta takaisin asiaan: Aloin pohtia ruokintaa nyt uudelleen, koska pian alkaisi olla aika siirtyä pois penturuoalta. Molemmat ovat kuitenkin jo yli 7kk ja leikattuja. Kun pentuvaiheen suuri energiantarve vähenee, alkaa etenkin leikatuilla kissoilla kasvaa riski liialliseen pyöristymiseen. Veikkaan että ruokahalun suhteen Myrsky on erittäin merkittävässä riskiryhmässä :D Onneksi nämä ovat vielä aika aktiivisia riekkumaan, joten kuluttavatkin aika paljon energiaa. Penturuoka on kuitenkin aika korkea-energiaista, ja tavalliseen nähden hintavampaakin, joten pikkuhiljaa siitä luovumme.

Myrsky ja Viima 4kk. Myrsky 2,5kg, Viima 1,9kg
Vielä on korissa hyvin tilaa kahdelle.

Tällä hetkellä, ja tulevaisuudessakin, noudatan ruokinnan suhteen paria yksinkertaista periaatetta: meillä ei syödä juuri ollenkaan kuivaraksuja, ostan vain sellaisia märkäruokia joissa ei ole viljaa tai muita kasviperäisiä tuotteita, ja silloin tällöin tarjoan raakalihaa. Kuivaraksuja vältän siksi, että joillekin kissoille saattaa tulla ongelmaksi liian vähäinen veden juominen, joka voi sitten aiheuttaa virtsakiteitä ja muuta ikävää. Kissan elimistö on aavikkoeläimenä tottunut siihen, että suurin osa sen tarvitsemasta nesteestä tulee ruoan mukana. 

Märkäruoassa on aina paljon kosteutta, joten kissat saavat suuren osan tarvitsemastaan nesteestä ruoan mukana. Kuivaraksuissa sitä nestettä ei yllätys yllätys pahemmin ole. Niissä on usein myös viljatuotteita, mitkä eivät lihansyöjän ruokavalioon kuulu. Raksuja  meidän katit saavat vain erikoistilanteissa, eli jos jäävät pidemmäksi ajaksi yksin, tai jos jomman kumman hengitys haisee (raksujen järsiminen putsaa hampaita). Olenpa joskus yrittänyt opettaa niille jotain pikkujuttujakin raksupalkalla (huomattavasti siistimpää kuin märkäruokaklöntillä palkitseminen:D), mutta se ei ole ihan toiminut.

Nyt kori on Viimalle (reilu 7kk ja n. 3kg) yksinään ihan hyvä

Viljatuotteita ja kasviperäisiä juttuja vältän kissanruoissa, koska kissa on täysiverinen lihansyöjä, eikä niitä juuri tarvitse. Kissan täydellinen ja luonnonmukaisin ruokavalio koostuisi pienistä nisäkkäistä ja linnuista, nahkoineen sisälmyksineen ja luineen päivineen. Kasviperäisiä tuotteita mukana olisi vain sen verran mitä sillä ruoaksi metsästetyllä otuksella sattuu vatsassaan juuri sillä hetkellä sulamattomana olemaan. Minun olisi kuitenkin epäkäytännöllistä kasvattaa kissoilleni hiiriä ruoaksi, eivätkä nämä edes söisi niitä! Jouluna tarjottiin, mutta molemmat pelkäsivät! Täytyy siis koettaa saada ruokinta mahdollisimman terveelliseksi jollain muulla tapaa. Ensimmäinen askel siihen on tuoteselosteiden lukeminen ja kasviperäisiä tuotteita sisältävien kissanruokien vieroksuminen.

Niiden pieni määrä tuskin kissaa satuttaa, mutta usein tuoteselosteissa ei ole määriä mainittu, ja toisaalta jokapäiväiseen ruokavalioon ne eivät missään tapauksessa kuulu. Joissakin markettien kuivaraksupurkeissa mainitaan oikeasti, että "sisältää terveellisiä kasviksia", mikä on aika kummallista. Muistaakseni Latzin raksupurkissa on ihan erikseen kasvisraksuja, joiden sanotaan sisältävän 4% porkkanaa, ja yksi Latzin annospussimaku on "Kanaa PINAATTIkastikkeessa". Miksi ihmeessä? Kasvikset ovat halvempaa materiaalia kuin liha, mikä näkyy tietysti ruokien hinnassa. Ihminen on myös tottunut pitämään kasviksia terveellisinä, eikä välttämättä kaikki hoksaa, että se mikä on ihmiselle hyvää ei ole sitä aina kissalle.

Raakalihaa meidän kissalapset saavat silloin tällöin, kun sitä sattuu jostain halvalla saamaan, ja se korvaa yleensä yhden märkäruoka-aterian. Raakalihapäivinä korvaan sitten puuttuvat vitamiinit ja kivennäisaineet kissoille tarkoitetulla Multicat valmisteella, jota saa joistakin eläinkaupoista ja apteekeista. Jauhelihasta tai vaikka broilerin suikaleista kun puuttuvat esimerkiksi luista ja tietyistä sisäelimistä saatavat tärkeät ainekset joita kissa siitä kokonaisesta hiirestä tai linnusta kyllä saisi.

Lisäksi olen pentuajasta lähtien koittanut tarjota näille monenlaisia makuja, juuri siksi etteivät alkaisi nirsoilemaan. Testaillaan erilaisia lihoja ja ruokamakuja jne. Nyt meille on kehkeytynyt sopiva ruokintarytmikin. Kissat saavat kaksi ateriaa päivässä, noin kahdentoista tunnin välein. Enää ei juuri jää kuivahtanutta ruokaa kuppiin pois heitettäväksi, vaan koko ateria syödään. Saa nähdä onko tämä lopullinen ratkaisu, vai joudutaanko vielä muokkaamaan. Pentuaikana kun se kissan kerralla syömä ruokamäärä kasvoi pikkuhiljaa koko ajan, ja ruokintavälejä ja määriä sai kokoajan olla miettimässä sopiviksi niin ettei tuota märkäruokaa jäisi pilaantumaan, ja toisaalta että lapset eivät jäisi nälkäisiksi. Eihän se pidempään ruokakipossa seissyt ruoka kenenkään mielestä enää kovin herkkua ole. 

Myrskyn (reilu 7kk ja n. 4kg) kanssa tulee jo ahdasta ja riitaa tilasta.

Hassua miten omien kissojen kanssa on ruvennut niin tarkaksi ruokinnan suhteen, kun vanhempien luona ne kissat sai minun puolesta syödä vähän mitä tahansa kunhan nyt ei ihan just sitä marketin halvinta. Se tosin ei noille kunnolla tainnut kelvatakaan. Mutta totuus oli, että ne metsästi itselleen sitä täydellistä ravintoa, ja se ihmisiltä saatu sapuska oli vain lisuketta. Maalaiskissat itseasiassa syövät yllättävän hyvin, jos vain metsästävät! Minun kissat ovat kuitenkin ihan toisessa asemassa, kun ovat täysin sisäkissoja.

Saa nähdä intoudunko kirjoittamaan myöhemmin lisää tästä aiheesta, kun olen laskelmani laskenut, ja uuteen ruokintasuunnitelmaan päätynyt. Olisi myös mielenkiintoista vertailla eri kissanruokamerkkien tuoteselosteita, ravintoarvoja ja hintoja. Mutta saa nähdä saanko ihan niin paljon aikaiseksi, ja siitä saattaisi tulla aika kuivia postauksia.