Avulias Myrsky

"Minun leivontakirja!"

Myrsky on usein kovin avulias ja utelias. Tai vähintään mustasukkainen muiden asioiden saamasta huomiosta! Joskus tyydytään sabotoimaan vain sanomalehden lukua, ja varastamaan ruokaa, mutta joskus ollaan vähän vaativampia, ja osallistutaan kodin touhuihin vähän yliaktiivisemmin..

"Minun rikkalapio!"

 "Minun kärpäslätkä."

"MINUN."

ps. Myrsky ja Punainen Kärpäslätkä ova erottamattomat. Kärpäslätkälle pitää melkeinpä omistaa ihan oma postauksensa...

Jouluvalmistelut #3: Joulukortit

Kissat joulukorteissa? Voi miten söpöä! Kissojen kuvaaminen joulukortteja varten? Voi miten vaikeaa! Pari viikkoa sitten näitte kuvausyrityksiä lumisista joulukorttikuvista, mutta yritimme myös kuvata samanmoisia sisätiloissa. Mitä siitä seurasi?

Ensimmäinen asetelma, tästä se lähtee!

Ei tähän kyllä mahdu turvallisesti kahta kissaa...

Nerokasta! Pahvilaatikko! Siellä kissat varmasti viihtyvät!

...tai sitten ei.

"Ei me nyt käskemällä laattikossa istuta! Mutta jos palkkiosta sovitaan, niin..!"

...okei, ruoan heittäminen laatikkoon oli virhe.

Hetkinen, onko siellä nyt kaksi kissaa vai yksi?

"Lisää namia?"

Kyllä me lopulta saatiin tästäkin yritelmästä onnistunut kuva, sen näette pian!

Lisäpesä puussa?

Kaikkihan tietävät, että kissat pitävät pahvilaatikoista. Kaikki tietävät myös, että korkeat paikat ovat kissojen mieleen! Mutta entäs näiden yhdistelmä, eli pahvilaatikon asettaminen kiipeilypuuhun sopivalle tasolle, josta se ei helposti putoa? Tulos: suursuosikki! Ainoa miinus on, että laatikko on vähän turhan pieni kahdelle..

Kyllä, siellä on molemmat!
Myrskystä tosin näkyy vain käpälää ja hännänpäätä.

Asiaa hieka(ttomuude)sta

Aikalailla tasan vuosi sitten pohdittiin pellettien hyötyjä ja haittoja, ja lopulta päätettiin ryhtyä totuttamaan kissoja hiekalta pelletille. Totutusurakan kohdalla huokaisimme helpotuksesta vähän turhan aikaisin. Vaikka hetken näytti siltä, että kaikki sujui hyvin, alkoi etenkin Viima yhtäkkiä olla sitä mieltä, että loppujenlopuksi pelletti onkin ihan surkea keksintö. Vaihtoehtoiseksi paikaksi tarpeille keksittiin saunan nurkat, mikä oli vähän harmillista. Millainen järjestely meillä sitten nykyään on? No, pelleteillä ollaan, edelleen!

"Jos kakkajutut häiritsee, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Ihan vinkkinä vaan."

Paakkuuntuvan hiekan isoimmat miinukset (painavat roskapussit, päivittäinen kauhomistyö, pölyäminen) koettiin meillä niin isoiksi, että päätimme hyväksyä Viiman epäsovinnaisen käytöksen. Pysyttiin siis pelletissä, ja siivottiin kiltisti saunan nurkat päivittäin. Otimme vanhan Dome kissanvessan alaosan käyttöön itsetehdyn pellettivessan rinnalle, ja asetimme sen siihen saunan perimmäiseen nurkkaan jonka siivoaminen oli kaikkein ikävintä. Eipähän tarvinnut sinne asti kontata kakkoja puhdistelemaan, kun se nurkka oli jo varattu. Pissa-asiat Viima kyllä yhä hoiti kiltisti pelletille, mutta jostain syystä se ei kelvannut kakkaamiseen. En tiedä johtuiko se tassutuntumasta, pelletin tuoksusta, vai mistä, mutta kun ei kelpaa, niin ei nyt vaan kelpaa.

Sitten me saatiin neronleimaus: jos vuori ei tule muhamedin luo, niin muhamed menee vuoren luokse, vai miten se meni? Me mentiin ja ostettiin kaksi tavallista kissanhiekkalaatikkoa lisää, ja asetettiin ne saunan jäljellejääneisiin nurkkiin - tyhjinä! Viima hoksasi idean heti, ja siivoaminen helpottui kummasti, kun lattiaa ei tarvinnut putsata lauteiden alla kontaten. Saanen esitellä: hiekkalaatikkoarmadamme, ilman sitä hiekkaa:

Tee-Se-Itse pellettivessa kaksoispohjineen

Saunasetti

Sekä tyhjät, että pelletilliset laatikot ovat olleet nyt jo useita kuukausia molempien kissojen aktiivisessa käytössä: Viima on oppinut sietämään enemmän pellettiä, ja toisaalta Myrsky on oppinut käyttämään myös tyhjiä laatikoita - ne ovatkin yleensä kaikkein puhtaimpia. Ne putsataan aina heti kun jätös huomataan, ja pestään ihan saippuan kanssa. Kun kerran niissä ei ole minkäänlaista kuiviketta, niin hajusta nopeasti hoksaa, koska pitää tehdä pesuoperaatio. Kerran pari päivässä, yleensä.

Päivittäiseen siivousrutiiniin kuuluu kakkojen vippaaminen tavallisella hiekkalaatikkokauhalla vessanpönttöön sitä mukaa, kun niitä kertyy. Tyhjistä lootista hoidetaan myös pissat heti kun huomataan. Lisäksi aina silloin tällöin vähän sekoitellaan tuota reikäpohjaista laatikkoa, että irtopuru valuu sujuvammin välipohjan alle. Kun näyttää tarpeelliselta, pellettivessan välipohjan sisältö ja domen sisältö heivataan kokonaan jätesäkkiin, huuhdotaan lootat, ja laitetaan uutta pellettiä kehiin. Tämä meillä tehtiin viimeksi tänään, mutta en älynnyt ottaa kuvia esittelemään toimenpidettä. Eipä siinä mitään erityistä toisaalta olisikaan. Yleensä vaihtoväli on 1-2 viikkoa riippuen siitä, kuinka suosittuja tyhjät laatikot ovat milloinkin olleet. Jos Domekin olisi kaksoispohjalla varustettu, tai jos laatikoita olisi enemmän, vaihtoväli voisi olla joskus pidempikin. Tuplapohjalaatikon ritilän päälle jääneet pelletit saavat jäädä seuraavalle kierrokselle, ellei seassa ole paljon purua.

"Ällöjutut loppuu tähän!"

Tämä on niin ihanan helppoa verrattuna jokapäiväiseen hiekkalaatikon sisällön läpisihtaamiseen, lattiaan sementöityneen hiekan pois pesemiseen ja lähes päivittäisten painavien roskapussien kuskaamiseen! Yllämainittua enempää ei oikeasti tarvitse tehdä, että koti pysyy siistinä ja hajuttomana. Tai no, kyllä tietysti koitetaan aina muuta kotia imuroitaessa muistaa imuroida myös kylppäri puruista, mutta viimeksi se ainakin unohtui kuvista päätellen :D

Meillä on käytössä kahta pellettiä, vasemmalla Versowoodin HOTTI- lämpöpelletti, jota saa mukavasti täältä Tampereeltakin. Tuommoisen ison säkillisen saa n. kympillä rautakaupasta, ja se riittää pari kuukautta. Se on imukyvyltään vähän heikompaa kuin eläinkaupan pellettitavara, ja raekooltaan paljon isompaa. Hinta kuitenkin voittaa eläinkauppapelletit mennen tullen, olkoonkin että on vähemmän riittoisaa. Oikealla puolella on joku nimetön tummempi lämpöpelletti, jossa on pienemmät rakeet. Äiti osti sitä jostain Oitista meille monta säkkiä, mutta se alkaa olla lopussa (kuvassa viimonen säkki). Tämä on imukyvyltään surkeampaa kuin edellinen, ja murenee helposti kuivanakin. Ollaan kuitenkin huomattu, että Viiman tassunpohjat tykkäävät siitä enemmän, joten sitä on laitettu laatikoihin välillä pieni pintakerros tuon toisen pelletin päälle.

Tällä omituisella ratkaisulla ollaan pärjätty jo pitkään, ja ollaan tyytyväisiä. Millaisia ratkaisuja teiltä löytyy hiekkajuttuihin?

Tee-se-itse aktivointilelu

Viime keväänä ostin lenkkarit, ja siitä jäikin sitten kenkälaatikko ylimääräiseksi. Mitä muutakaan kenkälaatikolla voisi tehdä, kun koota sinne vessapaperirullia? Naukulan Mammakin oli saanut saman ajatuksen, ja esitteli blogissaan uutta itse tehtyä aktivointilelua, joka heillä kelpasi vallan mainiosti tassukansalaiselle. Kyseisen postauksen innoittamana päätin vihdoin kuvata ihan videolle asti, että miten sitä meillä käsitellään.

Tällainen rullakennosto se on!

Naukulassa oltiin oltu fiksuja ja teipattu rullat kiinni laatikon pohjaan. Itse en tullut sellaista ajatelleeksi, ja Myrsky toki hyödyntää tämän heikkouden kääntämällä koko roskan ympäri. 

Lopputulos on nimittäin tässä.

Hassut rinkulat

Ette ikinä arvaa!

Meillä tapahtuu ihan outoja! Ensin isäntä kärräsi kylpyhuoneeseen ja saunaan kukkia ja kynttilöitä. Ties mikä hairahdus sille iski, yleensä se on tuo toinen enemmän tykännyt koristeluista. Se on sentään jo oppinut, että me kissat osataan koristeiden asettelu paljon paremmin ja ketterämmin. No eipä tuosta yllättävästä koristeluinnosta haittaakaan ole, ajattelin. Piankos minä opettaisin, että kuka tässä talossa koristelee, ja kuka ei. Sitten minua yhtäkkiä kiellettiin menemästä koko paikkaan! Kuulemma voisin polttaa häntäni, mukamas. Tämähän ei ollut yhtään kivaa, meidän suosikkihiekkalaatikkohan on saunan nurkassa! Ei sitä voi yhtäkkiä tehdä mitään koristevaltakuntaa! Ei vaan voi!

Sitten emäntä tuli kotiin. Ihan tavallisesti, ei huomannut ollenkaan kun yritin kertoa että kylppärissä on nyt jotain tosi pahasti vialla. Vasta joku outo taustamusiikki sai emännän siirtymään sinne, ja ehdin jo innostua, mutta kuinkas kävikään. Sen sijaan että emäntä olisi komentanut isäntää kissojen valtakunnan rajoittamisesta, emäntä saikin pienen mitättömän rinkulan, ja oli jostain kumman syystä ihan hirveän tyytyväinen! Ei sanaakaan siitä, miten kissoja oli nyt sorrettu! Eivät edes huomanneet, kun yritin säärtä hinkkaamalla kertoa että nyt joku unohtui.

Mitä ihmettä tuollaisella rinkulalla tekee? Eihän sitä voi edes syödä! Sitten ne kaiken huipuksi pukeutuivat nätisti ja lähtivät jonnekin, ja viipyivät pitkälle iltaan. Poistivat sentään koristukset meidän valtakunnasta ennen sitä... Eikä siinäkään vielä kaikki, jotain puhetta oli vanhemmista ja matkustamisesta, ja me odotettiin tietysti pääsevämme uudestaan maalle! Vaan ei, kun nämä jättivät meidät tänne hoitajan kanssa ja reissasivat keskenään. Kuulemma esittelemään sitä piskuista rinkulaa. Mitä ihmettä?

Kattokaa nyt, tommosten takia!

Nyt nuo on jo sentään vähän rauhoittuneet, ehkä se oli vain tilapäinen mielenhäiriö. Kukkia ja kynttilöitä ei ole enää näkynyt väärissä paikoissa, rauha on siis palannut. Satunnaisesti nuo kyllä puhuvat jostain uudesta asiasta nimeltä "häät", tiedättekö te mitä se mahtaa tarkoittaa? No, ei se nyt ainakaan voi olla kummallisempaa kuin tämä, eihän?

(Voi Myrsky rakas, tietäisitpä vaan!)

Ilmanvaihtoa

Meillä oltiin kissattomina yli kuukausi, hui kauhistus! Kissattomuudelle oli kolme syytä: Kesälomalla liikuttiin paljon, ja oltiin paljon kotoa poissa. Jatkuva sählääminen hoitajien kanssa olisi ollut hankalaa, ja kissat olisivat viettäneet liian paljon aikaa yksinään. Toisena syynä oli kämpän tolkuton kuumuus - jo keväällä hoksattiin, miten kuumuus pisti kissat ihan veteläksi päiväksi, ja sitten iltaisin purettiin energiaa toisiinsa niin että karva pöllysi. Kolmas syy oli sitten vähän ikävämpi. Meillä nimittäin asustaa mörkö nimeltä kissa-allergia.

Mikon kissa-allergia on talven pysynyt kurissa ja oireettomana allergialääkkeillä, suht säännöllisellä siivoamisella, ja makuuhuoneen pitämisellä kissavapaana. Nyt kesällä kissa-allergian ja heinänuhan yhteisvaikutus osoittautui kuitenkin ikäväksi, ja meillä eleltiin hieman ankeita aikoja kissojen tulevaisuutta pohtien. Päätettiin raskain sydämin, että kissojen jo alunperinkin pitkäksi kaavailtu kesäloma saisi jatkua heinien kukkimisajan yli. Kissojen poissa ollessa pidettiin makuuhuoneen ovea auki, ja huomattiin miten merkittävä ero sillä asunnon ilmanalaan oli. Helteiden myötä ei voitu edes harkita oven kiinni pitämistä - makuuhuone muuttui saunaksi heti kun ilma lakkasi kiertämästä. Ja toisaalta, jos kerran oltiin päästy tottumaan siihen että makuuhuoneessa ilma vaihtui, niin vanhaan tunkkaiseen olisi etenkin allergisen kurja palata. Kissoja ei kuitenkaan voisi sänkyyn päästää, joten mikä eteen?

Olohuoneverstaalta päivää

Tuumasta toimeen, ja vähän isiltä apua. Isi teki koottavan mallin verkko-ovesta, jonka sain mukaani osissa kissoja hakiessa. Palasina se mahtui autoon kissojen kanssa ainakin melko sujuvasti, ja sitten ryhdyttiin olohuoneen matolla rakentamispuuhiin. Kehikko oli kuin Ikean varastosta konsanaan, reiät ja ruuvit olivat valmiina, senkun vain yhdisteli oikeat ruuvit ja palikat oikeisiin reikiin, ja pyöritteli mutterit paikalleen. Vihreä muovipäälysteinen kanaverkko oltiin ostettu jo etukäteen, joten homma oli kehikon kokoamista ja verkon leikkaamista ja nitomista vaille valmis. 

Verkko-ovessa ei ole saranoita, vaan se yksinkertaisesti siirretään paikalle ja takaisin ihan vain nostamalla ja työntämällä. Makuuhuoneen puolella sitä pitää pystyssä ovi, ja ulkopuolella ovenkarmit. Se siis osuu sopivasti karmien koloon. Kiipeilypuuhun sidottu naru ja klipsi on kiinnitettynä varmuuden vuoksi aina silloin kun ei olla kotona, mutta muutoin sille ei ole ollut tarvetta. Onhan se vähän hankala, mutta mitäpä sitä ei kissojensa eteen tekisi? Ilma kiertää, mutta kissat eivät pääse sänkyyn, ja päiväpeitto suojaa sänkyä pahimmalta kissapölyltä. Allerginenkin pärjää, joten kaikki tassut ja peukut pystyyn, että hyvä tilanne jatkuu! Toistaiseksi ollaan selvitty hienosti, vaikka aamuisin herätäänkin tiukkaan tuijotukseen. Hyvä puoli on se, että nyt kukaan ei enää loiki makuuhuoneen ovenkahvaan!

Se on hieno!
Eihän se nyt mikään sisustuselementti ole, mutta... <3

Mitä tuli kuvattua?

Tilasin viikonloppuna vuoden 2013 kuvat vuosialbumiin. 200 kuvaa, joiden olisi tarkoitus toimia päiväkirjamaisena kuvauksena kuluneesta vuodesta. Olin jo aiemmin tilannut 2012-2013 kuvakirjan kissoista juuri tätä albumia silmällä pitäen - ettei koko vuosialbumi täyttyisi kissakuvista. Sitten valkkailin vuoden parhaimpia kuvia, ja karsin kunnes tuli 200 täyteen. Eilen sitten laittelin tilatut kuvat järjestykseen albumiin. Ja kuinkas sitten kävikään..

Kuvia kissoista, kuvia kissojen levittämistä roskista ja niiden tonkimista kukkaruukuista, kuvia kylpyhuoneen sotatantereesta kissanpesun jälkeen, kuvia kissoista muuttolaatikoissa, kuvia kissoista uudella sohvalla, kuvia kissoista uudella parvekkeella, kuvia kissoista joululahjakasseissa, kuvia kissoista vihreällä nurmikolla joulukuussa, kuva ensimmäisestä (ja ainoasta) löytyneestä irronneesta kissan maitohampaasta... Hups?

Myrskyn arkea

Päivä kuvina, osa 4/5, "hippusen" myöhässä. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän, ja innolla tartuimme mukaan vaikka sitten vähän loppu venyikin kun ei mitään eriskummallista arkikuvattavaa löytynyt. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. En ole ihan tarkkaan enää perillä siitä, että kuka tämän hasteen on saanut ja kuka ei, mutta kokeillaan ottaisiko Kattimania haasteen vastaan!

Sateisessa kevätillassa ulkoiluttamassa koi... kissaa!

Tälläkertaa esittelen vähän Myrskyn arkea! Keväällä kollipoika alkoi aika yhtäkkisesti yöllisen mouruamisen, sekä makuuhuoneen oven ja ulko-oven (etenkin postiluukun) paukutamisen. Ensin kokeiltiin jättää huomiotta, sitten kokeiltiin sähistä rangaistukseksi, epäiltiin syyksi aikaistuvaa auringonvaloa, hankittiin pimennysverhot (jotka myöhensivät kyllä mukavasti huudon alkua), mutta maukuminen jatkui. Illalla kissa leikitettiin aina ihan läähätyksiin asti (kunnes sen kunto kasvoi, enää ei läähätä!). Sitten koitettiin kasvattaa ruokamäärää illalla, ja jättää niille pulmapeleihin raksuja löydettäväksi, kunnes alettiin pohtia että saavatko ne nyt ruoasta liikaa energiaa. Sitten koitettiin vähentää ruokintaa eikä sekään ollut hyvä. Korvatulpat olivat ainoa toimiva ratkaisu.

Sitten päätettiin ottaa kaikki mahdolliset keinot yhtäaikaa käyttöön: huuto jätettiin huomioimatta aivan täysin, yöksi pimennysverhot, päiväruoka-annosta pienennettiin, mutta tarjoiltiin se hitammin järsittävänä ja sulavana raakalihana, iltaruokaa iso annos. Ruoka-aikoihin otettiin tiukat rutiinit myös vapaapäivinä, eli kissoille ruokaa kun kello tulee kahdeksan, ja sitten vaikka jatkamaan unia, jos tarvis. Päivisin Myrsky saa leikitystä ja huomiota, mutta iltaleikitykset me korvattiin ulkoilulla. Tähän ratkaisuun päädyttiin, kun todettiin kissan olevan paljon väsyneempi ja rauhallisempi ulkoa palatessa, kuin leikityksen jälkeen. Niin, ja kun se kuitenkin selkeästi ilmoitti haluavansa ulos...

Nyt kun ulkoiluun on muodostunut rutiini, on postiluukun paukutus vähentynyt ihan dramaattisesti. Yöhuutaminenkin on merkittävästi uuden rutiinin myötä vähentynyt, ja meillä nukutaan taas hyvin! Ja arvatkaa mitä! Myrsky on oppinut kulkemaan oikein nätisti hississä, ja pikkuhiljaa lyhyitä matkoja jopa vierellä talutushihnassa!

Ulkoilu on ollut melkoisen jännää: ollaan kohdattu koiranulkoiluttajia ja muita ihmisiä, ja kyllä, narunjatkona kulkeva kissa saa huomiota! Tuntemattomista ihmisistä saa juttuseuraa, eräskin töistä kotiin palaamassa ollut tuli rapsuttelemaan kissaa ja juttelemaan kurjasta työpäivästään. Myrsky tarjosi tassuterapiaa! Varmaan myös jo aika moni lähialueen koiranomistaja tietää, mitä on tulossa, jos nurkan takaa kuuluu "kss kss, Myrskyy, ktss ktss" huutelua. Myrsky pörhistelee kyllä koirille, mutta ei juokse pakoon. Polkupyörätkään eivät enää ole liian pelottavia, ja vieraita ihmisiäkin säikytään vain etäältä: jos ne tulevat kosketusetäisyydelle, Myrsky hiippailee häntä pystyssä vastaan tervehtimään!

Mutta entäs Viima?

"Valjasta kuule ihan ittes, en oo tulossa alas täältä!"

Ikkunanpesupäivä!

Kiitokset Pikkupetojen blogille haasteesta! Tässä haasteessa kerrotaan kuvin ja sanoin meidän päivästä viiden päivän ajan, ja haastetaan joka päivä uusi blogi mukaan! Facebookissa osallistuin vimeviikolla tähän haasteeseen, ja nyt vihdoin vapun kunniaksi voisi aloittaa tämän täälläkin. Ihan ei kaikki haasteen kuvat mene päivälleen oikein, koska aloitin niiden napsimisen jo jonkin aikaa sitten ja julkaisen myöhässä. Haitanneeko tuo kuitenkaan mitään.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Vappua meillä juhlistettiin kerhon saunaillan merkeissä eilen, mutta tänään ollaan vietetty ihan kotipäivää. Jos joku on yrittänyt saada minua kiinni, niin ei onnistu: unohdin puhelimeni kaverin autoon ja saan sen takaisin joskus illalla. Siksipä tänään ei olla pelattu ingressiäkään, vaan puuhattiin jotain ihan muuta. Kuten ylläolevasta lähikuvasta näkee, meidän ikkunat olivat pahasti pesun tarpeessa. Pieniä nenän ja tassunjälkiä ja aivastusjälkiä täynnä. Tuumasta toimeen siis!

Ikkunasta näkee taas läpi, ja kissoilla riitti ihmeteltävää. Ihan kummallista kun yhtäkkiä ikkuna avautuikin! Ei tosin kokonaan, sillä tuon ison ikkunan ulompi lasi oli vähän tiukalla enkä sitten viitsinyt sitä alkaa riuhtomaan: saihan sen parvekkeenkin puolelta pestyä. Samaan syssyyn pestiin sitten pykkiä ja astioitakin. Apulaiset varmistivat, että työn laatu on riittävää, ja että ulkopuolisetkin tietävät meidät lemmikinomistajiksi: puhtaissa vaatteissa on jo karvaa!

Astianpesukoneeseen tunkeutuminen olisi kissan mielestä kovin kivaa. Ihmiset olivat kuitenkin penseitä ja sysivät Myrskyn pois. Huutava vääryys! Illalla viedään varmaan Myrsky lenkille, tai sitten käydään pelaamassa ingressiä. Tai sitten istahdetaan sohvalle katsomaan elokuvaa, sekin on ihan hyvä vaihtoehto. Tänään puhdistettiin myös kaikki pellettihiekkalaatikot, ja pestiin ja vaihdettiin puhtaat pelletit tilalle. Tästä touhusta ei kyllä harmillisesti tullut otettua kuvia :D Meidän hiekkalaatikkojärjestely kun on nykyään melkoisen mielenkiintoinen ja epätavallinen. Ehkä siitä voisi kertoa joskus ihan omassakin postauksessaan.

Koska julkaisen tämän postauksen nyt, enkä vasta illalla kun ollaan päätetty mitä tehdään, julkaisen tässä pari pääsiäismaanantain ulkoilukuvaa Myrskystä! Se vetää ulkona kuin koira, määrätietoisesti eteenpäin ja fleksi tiukalla. Tälle reissulle Viima ei lähtenyt mukaan, koska kiipesi eteisen kaapin päälle korkeuksiin valjaat nähdessään...

 

Viimakin on kyllä viimeaikoina ulkoillut, mutta silloin oli jo senverran hämärää ettei kuvia tullut. Kotimatkalla tavattiin koira, ja Viima oli yllättäen se rohkeampi ja tassutteli lähemmäs katsomaan mikä ihmeen rontti on kyseessä. Ei sentään kosketusetäisyydelle, mutta silti lähemmäs tarkastelemaan. Myrksy sensijaan alkoi pohtia, että miten läheisiin mäntyihin pääsisi karkuun... ja kun ei päässyt, tyytyi pörhistelemään ja tuijottamaan.

Nyt on ruokalevon paikka, mutta ehkä ulkolenkki uusitaan vähän myöhemmin illalla :) Haastan mukaan Pissasirkuksen Riksun!

"Väsyttäviä tämmöset siivouspäivät!"

"No mitäs tunget nokkas joka paikkaan!"

Kärpäsenä katossa

Kesä on tullut: ulkona on 15 astetta lämmintä ja pitkähihaisessa tulee kuuma. Kärpäsetkin ovat heränneet surraamaan. Ja tulleet avoimesta parvekkeen ovesta sisälle! Metsästyskausi on siis alkanut kaupungissakin. Saalis on toistaiseksi pysytellyt kaukana kiipeilypuista...

Kuulumisia!

Hullulla on halvat huvit, sano Viima kun tiskirätin löysi.

Hyvää Pääsiäistä kaikille! Meillä ei pääsiäistä sen kummemin täällä olla vietelty, rairuohot kissat kaivaisivat kuitenkin purkistaan ennen kuin ehtisivät itää, ja muita koristeita ei oikein ole. Kärkölässäkin olisi voinut käydä, mutta flunssan takia kasautuvat kouluhommat verottavat matkustusaikaa, eikä pääsiäisruuhkissa ole kiva kissojen kanssa junassa matkustaa. Blogikin on ollut aika hiljainen, sillä kevät on ollut kiireistä. On ollut ponioripäiviä, ratsastustunteja (nyt on sekin ihme nähty, että ratsastin ponin kanssa kumoon), flunssaa, roolipelejä, kerhojen kevätkokouksia, kevään viimeisiä kouluhommia, Ingressin pelaamista ja operaatioita siihen liittyen (kävelykilometreja kertynyt pelin tiimoilta kohta jo lähes 60km), ja kaverin avustamista, kun hän on jalka kipsissä kotona pienen lapsen kanssa.

Meille kuuluu oikein hyvää, jääkaapissakaan ei ole enää käynyt kutsumattomia vieraita! Paitsi että nyt tätä kirjoittaessani tuo toisen kiipeilypuun ylimmän tason tolppa katkesi, kun kissat vetivät rallia sitä ylös ja alas. Rysähdyksen jälkeen ryntäsin eteiseen, ja Viimaraukka roikkui etukäpälien varassa hattuhyllyssä. Kyseisestä tolpasta oli tarkoitus tehdä postaus lähiaikoina, niin taitavasti etenkin Viima sen päällä keikkui vaikka vinossa jo olikin. Ei sitten ehditty. Tolppa on kuitenkin yhä oikein kiinnostava, vaikka se ei enää kiipeilypuussa olekaan: sen kanssa pystyy kanniskelemaan Viimaa ympäri kämppää!

Kiipeilypuutarjouksia kuitenkin vilkuillaan, sillä roskiinhan tuo irronnut taso joutaa. Onneksi hajonnut puu oli kuitenkin tuo matalampi, eikä tuo kattopuu. Ja käyttökelpoinenhan se loppuosa vielä on, vaikka jo kovin matala. Pääsee sen päältä sentään hattuhyllylle vielä, ja loikkaamaan toiseen puuhun.

Tänään on muuten ensimmäinen päivä, kun parvekkeen ovea tarkenee pitää auki ilman että kaksijalkaisten varpaat jäätyy. Matto jopa tuntuu lämpimältä varpaisiin, ja kissatkin viihtyvät. Kevät ilmeisesti kuitenkin pistää kissoilla pään vähän pyörälle. Ainakin päätellen Myrskyn mouruamisesta ja molempien hurjasta rallittamisesta parvekkeelta pois ja takaisin. Rallittivat itsensä ihan läähätyksiin asti, ja nyt lepäilevät tuolla auringossa (tai no, Myrsky varjossa). Kevät on tullut! Pitäisiköhän niiden kanssa käydä taas valjastelemassa...

ps. Uunissa kypsyy omituisin makaronilaatikko ikinä: jauhelihana hevosenjauhelihaa, ja munamaito korvattuna lihaliemeen sulatetulla Koskenlaskija sulatejuustolla..