Leirimuistoja

Vaikka yhden leirikaverin kuvat onkin vielä saamatta, niin enää en malttanut olla julkaisematta näitä muita. Syyskuun loppupuolella oli perinteeksi muodostunut koulun heppakerhon ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla. Paikka on mahtava, kyllä sieltä aina niin vaan tulee itsensä voittaneella fiiliksellä kotiin. Ja mahtavien kuvien kanssa! Oltiin jakauduttu kätevästi kahteen ryhmään, joten toinen ryhmä pystyi kuvaamaan aina toista.

Ratsuina minulla oli leirin aikana Ilaro ja Veeti. Ilaron kanssa mentiin perjantain kouluratsastustunti, ja lauantaiaamun rataesteet. Kauhistus iskikin, kun sain kuulla että maastotunnit menisin lupsakan Ilaron sijasta Veetillä, joka viime vuonna kiikutti minua ihan miten lystäsi. Kiltti hevonenhan se oli, mutta kovin innostunut lähtemään kavereiden perässä... Tällä kertaa onnistuin kuitenkin pitämään humman hallinnassa. Saimme verrytellä alkuun metsässä vapaasti, ja pääsin kokeilemaan miten meillä oikeasti jarrut pelaakaan, ja yllätyksekseni ryntäilystä huolimatta sain homman yleensä pian hallintaani. Itseluottamus kasvoi roimasti, ja jännitys alkoi hälvetä. Loppuvaiheessa suurin ongelmani tuntuikin olevan se, että Veeti olisi saanut liikkua reippaamminkin! Se kun tuntui välistä toteavan, että laukata tarvitsee kunnolla ihan vain sinne asti, että ollaan tarpeeksi likellä kavereita... 

Hyvin siis meni, tai oikeastaan aika huikeasti. Vaan tottahan toki leirille piti mahtua myös kaksi putoamista!

Ei nyt ehkä täydellisin hyppy, mutta katse on jo kohti seuraavaa estettä!

Huomaatteko tuossa yllä olevassa kuvassa kuinka hevosen etukavio hipoo puomia? No, siihenhän se kopsahtaa, hevonen tekee pienen kompastushorjahduksen ja jatkaa sitten matkaa... vaan minä päädyin sukeltamaan maistelemaan hiekkaa ja kauhaisemaan sitä aimo annoksen myös ratsastushousujeni sisälle! Ilaro pysähtyi nätisti heti kun huomasi minun kellahtaneen, ja minä pääsin sujuvasti takaisin satulaan (tyhjennettyäni ensin housuni hiekasta). Leirin ensimmäinen putoaminen siis suoritettu, eli kakkua tiedossa kavereille!

Täyttä vauhtia mäkeä ylös, kaikki sujuu mahtavasti!

No noin 10m kuvanottopaikan jälkeen tulee tiukka kurvi, jossa minulta lipsahti jalustin jalasta. Sain pideltyä vauhdissa kiinni, ja pääsin mäen ylös asti (vaikka se nyt menikin vähän kaulalla makaamiseksi, videolta näkyy). Selvisin siis tuon hurjan mäen ilman jalustinta, huikeaa! Paitsi että sen sijaan, että huokaisin helpotuksesta, olisi pitänyt laittaa se jalustin pikaisesti takaisin jalkaan. Valmiiksi vinossa istunut ja säikähdyksestä toipuva ratsastaja kellahti nätisti takapuolelleen maahan, kun hevonen otti pari reippaampaa raviaskelta kohti edellä mennyttä kaveria.. Kankku kirvellen uudelleen satulaan, ja matka jatkui.

Onneksi olin ekan putoamisen jälkeen ostanut kaksi jäätelökakkua leiriporukalle, varmuuden vuoksi ;) Eipä kasvanut velkalista. Se kyllä harmittaa, että kumpikaan putoamiseni ei sattunut videolle eikä kuvaan!

Näitä kuvia katsellessa tulee hinku treenata hyppäämistä vähän lisää. Monissa kuvissa alan olla jo ihan hyvin hypyssä mukana, mutta jo ehkä vähän liikaakin. Tai ainakin ihan liian etukenossa. Etukenoa sain syyttää leirin ensimmäisestä putoamisestakin - jos on jo valmiina etunojassa, niin ei vaadi paljoa kun siitä sukeltaa kaulan yli maahan. Reidet ja keskivartalo tarvitsisivat ehkä aavistuksen lisää voimaa, ja tasapainossakin on kehittämisen varaa. Ottaen huomioon, että olin ennen leiriä hypännyt viimeksi vuosi sitten, niin ihan hyvä suoritus kuitenkin. Ensi vuonna haluan vaan olla vielä parempi! 

Täytyy kuitenkinkatsoa miten tämä harrastus nyt jatkuu. Vuoden ajan harrastin n. viiden hengen kaveriporukassa, vaan nyt kesän mittaan he yksitellen muuttivat pois Tampereelta tai löysivat vuokrahevosen, ja vaihtoivat tallia. Minulla on vielä yksi tuntikortin tunti käyttämättä nykyiselle tallille, sitten pitää miettiä mitä tehdä. Yksinään jatkaminen on vähän ankeaa, etenkin pimeissä syysilloissa ajeleminen viikosta toiseen itsekseen noinkin pitkää matkaa. Lähempänä olevat tallit sitten taas ovat kalliimpia. Lopettaa ei huvittaisi, eikä taukokaan kiinnosta. Vastahan olen saanut vuoden aikana oikeasti kaivettua esiin ne usean vuoden ratsastustauon aikana kadonneet taidot, ja alkanut ehkä vähän kehittyä! Eiköhän tässä jotain keksitä.

Yleistä rapakuntoisuutta korjatakseni olen alkanut käydä silloin tällöin kaverin kanssa koululla järjestettävillä ryhmäliikuntatunneilla (65€ vuosimaksulla käyttöön kuntosali ja hyvä ryhmäliikuntavalikoima opiskelijoille, ei paha!). Painojen kanssa kyykkääminen ja vatsalihasten rääkkääminen saattaa ehkä hyödyttää tulevaisuudessa myös hevosen selässä. Vartalonhallinta on nimittäin ratsastajan tärkein ominaisuus, jään siis odottamaan josko tästä tulisi tuloksia!

Mutta ei unohdeta leirivideota!

Vuosi 2013

Nyt taidan vihdoin joutua sanomaan, että joulunaika on tullut päätökseen, ja kovaa vauhtia ollaan menossa uuteen vuoteen ja tammikuuhun. Tässäpä on sitten ihan oiva hetki muistella kuluneen vuoden tapahtumia. Osa kuvista latautui jostain syystä ärsyttävän pieninä ja huonolaatuisina, pahoittelut siitä! Koetan korjailla asian jotenkin jossakin vaiheessa..

Tammikuussa 2013 asuin isohkossa yksiössä kahden viisikuukautisen kissan kanssa, jotka järjestivät jos jonkinlaisia tempauksia. Suunnittelin tulevan avomiehen kanssa lomamatkaa Lontooseen, ja kirjoittelin vielä paljon kuvattomia postauksia. Blogilla oli vain kourallinen lukijoita, ja aniharva postaus sai osakseen kommentteja. Kissojen joulusta kirjoitin kattavan postauksen kuvilla ja videolla höystettynä, voi kun ne olivat silloin pieeeniä! 9.1. Myrsky pääsi viiden kuukauden ikäisenä leikkauspöydälle, ja palasi takaisin kotiin leikattuna kollina. Kymmenen päivää siitä, Viima oli täysimittaisessa kiimassa, ja mourusi yöt läpeensä. Hyvin ajoitettu! Näihin aikoihin sählättiin paljon kissanhiekkojen kanssa ennen kuin löydettiin sopiva merkki.

Helmikuussa 2013 käytiin kissojen kanssa jo useampaan otteeseen ulkona lumista ja pakkasista huolimatta. Ulkoilma oli molempien mielestä vielä kovin jännittävää silloin, paljon ollaan siitä rohkaistuttu! Helmikuussa löysin myös yhden irronneen kissan maitohampaan lattialta, mutta vain yhden. Muita en koskaan löytänyt. Myrsky järsi ja pureskeli kaikkea mahdollista, sitä se hampaiden vaihto kai teettää.

Saman kuun puolivälissä Viima innostui reiästä seinässä, ja oli akateemisen kyykän MM- kilpailut. Kisoissa ilmeisesti vilustutin itseni, ja olin sen jälkeen viikon oikein tehokkaasti kipeänä. Tulevanakin vuonna olisi tarkoitus kilpailla, tosin toivottavasti lämpimämmin pukeutuneena (jos nyt silloin edes on lunta). Sopivasti pahimpaan flunssa-aikaan tuli sitten Viiman leikkausaikakin, ja voin kertoa että korkeassa kuumeessa ei ole hauska vahtia vastaleikattua kattia. Näihin aikoihin meillä tapailtiin myös koiria ensimmäistä kertaa. 

Kyykän erätaukotunnelmia

Koirankatseluilmeet

Maaliskuussa 2013 sainkin yllättäen oman alan työpaikan, joten jätin kassatädin tehtävät. Kävimme laskettelemassa Messilässä, ja kävin myös hiihtelemässä Suolijärven jäällä. Punnitsin kissat mielenkiintoisella laukkumenetelmällä, kissoille saatiin painoksi 3,1kg (Viima) ja 4,1 kg (Myrsky). Ikää n. 7kk. Luonani kävi ensimmäistä kertaa virpojia, tosin heidän pajunvitsansa kiinnosti kissoja aivan liikaa. Lapset kyllä tykkäsivät syliin (ja palkkakoriin) tungeksivista kissalapsista! Ehdin myös käydä nopealla pyörähdyksellä Kärkölässä.

Viima otti tukea verhoista..

Huhtikuussa 2013 viimevuoden lumimassat sulivat, ja aiheuttivat tulvia sinne sun tänne. Avattiin kätköilykausi, ja ratkaistiin muunmuassa ensimmäiset mysteerikätkömme. Kätköilykauden alkaessa meillä oli takana reilut kymmenen kätköä. Emme osanneet aavistaakaan, että vuosi toisi tullessaan kymmenkertaisen määrän löydettyjä kätköjä!

Teekkariwappu alkoi jo huhtikuun puolivälissä, ja hevoskerhomme järjesti kampusalueelle sen kunniaksi talutusratsastusta. Esiinnyin tämän lisäksi wappuradiossa kahtena aamuna, ja kissat järjestivät vähän tekemistä emännälle sillävälin: meillä opittiin avaamaan roskiskaapin ovi! Kevät oli myös hyvä hetki käydä ulkoilemassa kissojen kanssa läheisessä puistossa, kaveri valokuvasi hurjan hienoja kuvia siltä reissulta!

Lisäksi suoritin pieniä laskelmia: Kahden kissanpennun hankintaan ja ensimmäiseen puoleen vuoteen liittyviin pakollisiin kertaluontoisiin kuluihin meni rahaa yhteensä n. 640€. Tässä summassa ei ollut mukana ruoka eikä hiekka, vaan tämä koostuu pelkästään kahden kissanpennun omistamisen "aloituskuluista" leikkaamisineen. Kissojen ostohinta tästä oli vain 17%, joten ne jotka harmittelevat, että kissanpennusta joutuu yhdistyksiltä hankkiessa jotain maksamaan, nurisevat ihan turhaan!

Toukokuussa 2013 jatkettiin aktiivista kätköilyä, ja kirjoitin lyhyen esittelypostauksenkin harrastuksesta. Viima päätti aiheuttaa hieman sydämentykytyksiä hyppäämällä ulos ikkunasta, siitäkin kirjoitin blogiin. Päätettiin, että kun muutetaan, verkotetaan parveke, ja pidetään vaaralliset tuuletusikkunat kiinni. Toukokuun alussa kokosin yhteen pientä laskelmaa kissojen päivittäisistä kuluista, ja sain summaksi n. 30e/kissa/kuukausi ruokakuluihin, ja n. 7,5 e/kissa/kuukausi hiekkakuluihin.

Toukokuun lopussa oli Pirokin kissanäyttelyt Pirkkahallissa. Olsiin paikalla molempina päivinä, toisena päivänä Myrsky oli paras pitkäkarvainen poika, mutta hävisi tytölle. Viima oli toisena päivänä lyhytkarvatyttöjen paras, mutta hävisi pojalle. Muuten meni vähän heikommin, mutta varsinaisen potin Myrsky toi kotiin sijoittumalla kissa-agility kilpailussa neljänneksi voittaen neljä kiloa raksuja ja tsempparipalkinnoksi nätin mukin!

Myös muita eläimiä tuli tavattua Toukokuussa. Kävin nimittäin Ahlmannin tilalla katsomassa kyyttöjen laitumellelaskua, ja Ypäjällä ponioripäivillä kuvaamassa russiponeja, ja tapaamassa tuttuja. 

Kesäkuun alku 2013 vietettiin Lontoossa, jossa käytiin katselemassa perusnähtävyydet, ja Leavesdenin Harry Potter studiokierros. Reissu oli ehdottomasti hintansa väärti, ja myös ensimmäinen itse suunniteltu ja toteutettu matka ihan kaksin, ja pienten kommellusten kera selvittiin kunnialla. Mahtava paikka!

Tylypahka!

Kesäkuussa aloitin kesäratsastustunnit Horse Fortella. Helteiset ratsastustunnit veivät aika tehokkaasti mehut useaan otteeseen, rankkaa oli, mutta kyllä siitä selvittiin. Tässä kohtaa en vielä tiennyt, että jatkaisin harrastusta vielä syksylläkin, ja paremmalla menestyksellä. Juhannus vietettiin Kärkölässä kissojen kera, ja kesäkuun lopussa Myrsky oppi istumaan käskystä! Käytiin myös suunnistamassa, kierrettiin 4km rata Kärkölän Kisa-Veikkojen kuntorasteilla, ja "pienen" suunnistusvirheen myötä vietettiin metsässä melkein kolme tuntia...

Heinäkuussa 2013 yksiöni alkoi muuttua pikkuhiljaa pahvilaatikkolinnaksi. Muutto lähestyi uhkaavasti, ja kissat olivat siinä tehokkaasti apuna. Varmasti ihan jokaikisestä muuttolaatikosta löytyi karvoja, ja kokoajan sai varoa ettei tullut vahingossa pakanneeksi kissaa jonnekin astioiden tai vaatteiden sekaan...

Kesä oli kuuma, ja sitä kulutettiin ulkoillen paljon. Myrskykin läähätti ulkoilureissuilla useasti: paksu tumma turkki ei ollut ihan paras kesäasuste. Kärkölässä tuli juoksenneltua ulkona enemmänkin, ja kissat oppivat kulkemaan pääsääntöisesti ihan hyvin jopa tienreunaa - postinhakureissut onnistuivat kissa hihnassa!

Läääh!

Harmillisesti se kesä sitten viileni hieman juuri, kun matkustin Joensuuhun. Tuulisessa mökkirannassa oli hiukkasen hyytävää heittää talviturkki! Heinäkuussa jätin myös ensimmäisen oman geokätköni kotipaikkakunnalleni Kärkölään.

Sitten loppuikin minulta kesäloma, ja alkoivat huimat helteet! Elokuussa 2013 aloitimme kätköilymaratonin, tarkoituksena hakea kätkö jokaisena elokuun päivänä. Onnistuimme siinä, vaikka muutto ja muuttolaatikoiden purkaminen veivät alkukuusta ihan ylettömästi aikaa! Kätköilykierroksellamme löysimme todella mielenkiintoisia paikkoja ihan lähiympäristöstä, ja kiipeilimme ja ryömimme sellaisille kätköpaikoille, joita ei ihan muuten vain olisi tullut keksineeksi!

Kissat saivat verkotetun parvekkeensa, se oli ihan edellisten asukkaiden jäljiltä, joten meidän ei tarvinnut edes ruveta rakentamaan. Muuttolaatikot oli viikossa purettu, ja koti kunnossa.

Vermon poninäyttelyissäkin ehdin pyörähtää.

Elokuun lopulla kissoilla oli syntymäpäivä, ja meillä vietettiin pienimuotoisia yksivuotiskekkereitä jaulelihakakun kera! Lisäksi meille tilattiin sohva, ja pohdittiin kissojen raapimakäyttäytymistä. Sohva on muuten saanut olla pääasiassa ihan rauhassa kynsiltä! Elokuun lopussa meille syntyi myös pieni kummipoika!

Syyskuussa 2013 meillä vertailtiin pellettejä ja kissanhiekkaa kissanvessoissa, ja päädyttiin totuttamaan kissat pellettiin. Kävin ratsastusleirillä Alavuden Ratsastuskoululla, ja vieteltiin muutenkin rauhallista loppukesää ja aloiteltiin kiireistä opiskelusyksyä. Äiti toi meille laatikoittain omenoita, jotka toivat meille pieniä hedelmäkärpäsiä mukanaan. Kissoilla oli äärimmäisen hauskaa niitä metsästäessä ja kytätessä, etenkin kun ne pörräsivät kattoon...

Hervanta täytti vuosia, ja Herwood kyltti teki hetkeksi paluun!

Lokakuu 2013 oli jo melkoisen kiireinen. Kummipoikamme ristiäiset, niiden yhteydessä lyhyt vierailu Kärkölässä, ja paljon opiskelua ja töitä ja harrastuksia. Aloitin tosiaan syksyn mittaan säännölliset ratsastustunnitkin, joten tekemistä riitti! Loka-marraskuusta päälimmäinen muistikuva onkin pelkästään jatkuva kiire. Onneksi se on nyt tasoittunut merkittävästi.

Joskus väsytti...

Marraskuussa 2013, kuten lokakuussakin, kiirettä riitti. Postauksiakin ehdin kirjoittaa kuukaudessa vain viisi kappaletta. Viima päätti, ettei pellettihiekkalaatikkoon voi kakkia, vaikka pissiä voikin. Eino-Myrsky sotki vähän parveketta, ja ujelsi nurkissa. Mitään erikoisempaa ei ehditty tehdä, kaikki vähä vapaa-aika vietettiin rentoutuen, saunoen ja katsoen Downton Abbeyta DVD:ltä. Ensilunta saatiin turhaan odotella. Heti kuun alussa minulta revittiin viisaudenhammas, ja se särki aikansa. Pyrähdettiin myös Joensuussa hautajaisissa.

Halloweenmyrsky!

Joulukuusta 2013 olen tässä blogissa kertoillut 24:n postauksen verran, joten siinä on aika kattavasti viimeaikojen kuulumiset. Jouluvalmisteluja, joulushoppailuja, lahjojen tekemistä, kouluhommia, töitä, kissoja, joulukoristelua, treffit ravintolassa. Semmoinen oli meidän joulukuu. Pyhät vietin Kärkölässä, ja välipäiville ja uudeksivuodeksi matkustin Joensuuhun, jossa tälläkin hetkellä siis olen. Kissat ovat hoidossa Kärkölässä.

Kissat osallistuivat aktiivisesti lahjojen avaamiseen, ja löysivät heti omansa. Lunta ei näkynyt mailla halmeilla, joten kissojen oli helppoa osallistua myös joulukuusen hakuun, ja ne pääsivät muutenkin aktiivisesti ulkoilemaan.

Kissoilla oli kiivaa aattoiltana!

Täällä Joensuussa me taas ollaan haeskeltu kätköjä, 12 löydetty tällä hetkellä, ja summa varmaan kasvaa vielä! Uudenvuoden aatto lähestyy, ja sen jälkeen palataan kissojen luokse Kärkölään, ja sieltä suunnataan sopivan ajan kuluttua Tampereelle. 

Onnellista Uutta Vuotta 2014 kaikille blogin lukijoille!