Leirimuistoja

Vaikka yhden leirikaverin kuvat onkin vielä saamatta, niin enää en malttanut olla julkaisematta näitä muita. Syyskuun loppupuolella oli perinteeksi muodostunut koulun heppakerhon ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla. Paikka on mahtava, kyllä sieltä aina niin vaan tulee itsensä voittaneella fiiliksellä kotiin. Ja mahtavien kuvien kanssa! Oltiin jakauduttu kätevästi kahteen ryhmään, joten toinen ryhmä pystyi kuvaamaan aina toista.

Ratsuina minulla oli leirin aikana Ilaro ja Veeti. Ilaron kanssa mentiin perjantain kouluratsastustunti, ja lauantaiaamun rataesteet. Kauhistus iskikin, kun sain kuulla että maastotunnit menisin lupsakan Ilaron sijasta Veetillä, joka viime vuonna kiikutti minua ihan miten lystäsi. Kiltti hevonenhan se oli, mutta kovin innostunut lähtemään kavereiden perässä... Tällä kertaa onnistuin kuitenkin pitämään humman hallinnassa. Saimme verrytellä alkuun metsässä vapaasti, ja pääsin kokeilemaan miten meillä oikeasti jarrut pelaakaan, ja yllätyksekseni ryntäilystä huolimatta sain homman yleensä pian hallintaani. Itseluottamus kasvoi roimasti, ja jännitys alkoi hälvetä. Loppuvaiheessa suurin ongelmani tuntuikin olevan se, että Veeti olisi saanut liikkua reippaamminkin! Se kun tuntui välistä toteavan, että laukata tarvitsee kunnolla ihan vain sinne asti, että ollaan tarpeeksi likellä kavereita... 

Hyvin siis meni, tai oikeastaan aika huikeasti. Vaan tottahan toki leirille piti mahtua myös kaksi putoamista!

Ei nyt ehkä täydellisin hyppy, mutta katse on jo kohti seuraavaa estettä!

Huomaatteko tuossa yllä olevassa kuvassa kuinka hevosen etukavio hipoo puomia? No, siihenhän se kopsahtaa, hevonen tekee pienen kompastushorjahduksen ja jatkaa sitten matkaa... vaan minä päädyin sukeltamaan maistelemaan hiekkaa ja kauhaisemaan sitä aimo annoksen myös ratsastushousujeni sisälle! Ilaro pysähtyi nätisti heti kun huomasi minun kellahtaneen, ja minä pääsin sujuvasti takaisin satulaan (tyhjennettyäni ensin housuni hiekasta). Leirin ensimmäinen putoaminen siis suoritettu, eli kakkua tiedossa kavereille!

Täyttä vauhtia mäkeä ylös, kaikki sujuu mahtavasti!

No noin 10m kuvanottopaikan jälkeen tulee tiukka kurvi, jossa minulta lipsahti jalustin jalasta. Sain pideltyä vauhdissa kiinni, ja pääsin mäen ylös asti (vaikka se nyt menikin vähän kaulalla makaamiseksi, videolta näkyy). Selvisin siis tuon hurjan mäen ilman jalustinta, huikeaa! Paitsi että sen sijaan, että huokaisin helpotuksesta, olisi pitänyt laittaa se jalustin pikaisesti takaisin jalkaan. Valmiiksi vinossa istunut ja säikähdyksestä toipuva ratsastaja kellahti nätisti takapuolelleen maahan, kun hevonen otti pari reippaampaa raviaskelta kohti edellä mennyttä kaveria.. Kankku kirvellen uudelleen satulaan, ja matka jatkui.

Onneksi olin ekan putoamisen jälkeen ostanut kaksi jäätelökakkua leiriporukalle, varmuuden vuoksi ;) Eipä kasvanut velkalista. Se kyllä harmittaa, että kumpikaan putoamiseni ei sattunut videolle eikä kuvaan!

Näitä kuvia katsellessa tulee hinku treenata hyppäämistä vähän lisää. Monissa kuvissa alan olla jo ihan hyvin hypyssä mukana, mutta jo ehkä vähän liikaakin. Tai ainakin ihan liian etukenossa. Etukenoa sain syyttää leirin ensimmäisestä putoamisestakin - jos on jo valmiina etunojassa, niin ei vaadi paljoa kun siitä sukeltaa kaulan yli maahan. Reidet ja keskivartalo tarvitsisivat ehkä aavistuksen lisää voimaa, ja tasapainossakin on kehittämisen varaa. Ottaen huomioon, että olin ennen leiriä hypännyt viimeksi vuosi sitten, niin ihan hyvä suoritus kuitenkin. Ensi vuonna haluan vaan olla vielä parempi! 

Täytyy kuitenkinkatsoa miten tämä harrastus nyt jatkuu. Vuoden ajan harrastin n. viiden hengen kaveriporukassa, vaan nyt kesän mittaan he yksitellen muuttivat pois Tampereelta tai löysivat vuokrahevosen, ja vaihtoivat tallia. Minulla on vielä yksi tuntikortin tunti käyttämättä nykyiselle tallille, sitten pitää miettiä mitä tehdä. Yksinään jatkaminen on vähän ankeaa, etenkin pimeissä syysilloissa ajeleminen viikosta toiseen itsekseen noinkin pitkää matkaa. Lähempänä olevat tallit sitten taas ovat kalliimpia. Lopettaa ei huvittaisi, eikä taukokaan kiinnosta. Vastahan olen saanut vuoden aikana oikeasti kaivettua esiin ne usean vuoden ratsastustauon aikana kadonneet taidot, ja alkanut ehkä vähän kehittyä! Eiköhän tässä jotain keksitä.

Yleistä rapakuntoisuutta korjatakseni olen alkanut käydä silloin tällöin kaverin kanssa koululla järjestettävillä ryhmäliikuntatunneilla (65€ vuosimaksulla käyttöön kuntosali ja hyvä ryhmäliikuntavalikoima opiskelijoille, ei paha!). Painojen kanssa kyykkääminen ja vatsalihasten rääkkääminen saattaa ehkä hyödyttää tulevaisuudessa myös hevosen selässä. Vartalonhallinta on nimittäin ratsastajan tärkein ominaisuus, jään siis odottamaan josko tästä tulisi tuloksia!

Mutta ei unohdeta leirivideota!

Leiritunnelmia

Vihdoin kuvapainoitteinen postaus (ja ihan lopussa on myös video!) viimeviikonlopun leiristä. Jätin kissat turvallisesti Mikon hoiviin, ja matkustin perjantai-iltapäivällä kamppeineni Alavudelle. Leiriä vietettiin TeURaS kerhon porukalla Alavuden Ratsastuskoululla, ja painotteena olivat maastoesteet. Viikonlopun aikana ratsastettiin yhteensä viisi tuntia, joista ensimmäinen oli kouluratsastusta, toinen rataesteitä maneesissa ja loput maastoesteitä maastossa. Ratsastin Cokis ja Veeti nimisillä puoliverisillä, sekä Wippe nimisellä ponilla. Veeti ja Wippe esiintyvät myös kuvissa. Suurin osa kuvista on kaverini Tean ottamia (tai ainakin hänen kamerallaan otettuja), ja videot on suurimmaksi osaksi minun kamerallani jonkun kaverin ottamia. 

Näitä kuvia selatessani jouduin toteamaan heti kaksi asiaa: Ilmeeni on lähes kaikissa kuvissa aivan kamala, ja taidan joutua ostamaan uuden kypärän. Vanha kun on päähän kyllä sopivan kokoinen, mutta kypärä on sen muotoinen että jos hihna menee leuan alta, se kallistaa kypärän silmille vaikka mitä tekisi. Poskien vierestä menevissä y-hihnoissa se taaemmas menevä hihna on liian pitkä, ja siten kypärä jää etukenoon.  Kaikissa kuvissa kurkin vähän hassusti tuolta lipan alta, ja kyllä se vähän häiritsi ratsastustakin.

Kyseinen kypärä on itseasiassa ostettu kaksi vuotta sitten kesken samanlaisen leirin aikana, kun putosin pää edellä maneesin seinää päin. Kun kypärä on saanut kolhun, niin sehän pitää vaihtaa. Kun uutta sitten lähdettiin pikapikaa hankkimaan, oli kohdekaupassa vaihtoehtoja vain kaksi joista toinen oli susiruma ja toinen tämä minkä ostin.. Kiireessä ei tietenkään hoksannut ihan kaikkea sopivuutta sitten katsoa, kun pakko oli joku kypärä hommata :(

Ja mitä ilmeeseen tulee, niin lähes joka kuvassa olen huulet tötteröllä tai kamalan irvistyksen kanssa! Millähän sitä oppisi säädylliset ratsastusilmeet? Veetin kanssa varsinkin (musta puoliverinen) ilme on monissa kuvissa ihan kamala, kun alkutunnista sitä sai ihan työkseen hoputtaa, ja puolivälissä tuntia jarrutella ja ohjata kaikin keinoin :D

Siis katsokaa nyt tuota ilmettä! Vaikka ilmeestä voisikin päätellä vaikka mitä, niin oikeasti leirillä oli aivan mahtavaa ja upeaa ja mieletöntä ja kymmenen muuta superlatiivia! Ja ei, vaikka kuvissa siltä näyttääkin, niin minulla ei ole hartiat korvissa. Takin alla on vain turvaliivi!

Yllä malliesimerkki siitä, miten ylitetään hautaeste oikeaoppisesti :D Katse eteenpäin, myödätään ohjista, paino jalustimilla, ja siisti kevyt istunta? No melkein. Tai sitten ei sinnepäinkään. Tästä loikasta on myös videomateriaalia, valitettavasti..

Veeti-hevosella Trollface ilme naamalla.. nautti vissiin, kun sai vähän
pelleiltyä mun kustannuksella :D

Veeti vei minua jossain vaiheessa ihan täysillä, ja karkaili alta. Vielä vuosi sitten olisin ollut ihan kauhuissani koko kokemuksesta, ja kieltäytynyt varmaan jatkamasta koko tuntia. Nyt en pelännyt juuri ollenkaan! Jännitti kyllä ihan hurjana, mutta uskalsin silti ratsastaa, ja suoriuduin huomattavasti sujuvammin ja paremmin kuin viimevuonna!

Jarrut puuttuu, jarrut puuttuu!

Oliskohan tuossa ylläolevassa kuvassa korkeutta joku 70cm ja hyppy alamäkeen. Yksi parhaimmista loikista tälle leirille :) Wippe oli kyllä mahtiponi! Tommosen kun saisi joskus omaksi...

Vesieste oli kyllä jännittävä. Sinne hypätessä vauhti hidastuu niin äkisti, hyppy on "alamäkeen" eikä oma tasapainoni ole mikään täydellinen, joten uimasille joutumisen vaara oli todella suuri! Wippe onneksi suojeli nahkaani kastumiselta, eikä oikein suostunut veteen loikkaamaan. Liekö vaistosi ratsastajan jännityksen, ja totesi että parempi olla hyppäämättä :D Tämä oli ainoa este, jolla meille jäi epäonnistuminen.. En kuitenkaan ole pahoillani, koska muuten oli niin mahtavaa, ja vesiloikka olisi oikeasti saattanut päätyä mutaveteen molskahdukseen..

Lopuksi laukattiin vielä jyrkkä mäki täysillä ylös!

Alla on vielä videokooste omista hypyistäni maastossa. Pisteet jälleen sille, joka tunnistaa mistä musiikit ovat. Jos joku tahtoo verrata aiempaan osaamiseeni viimevuodelta, niin täältä löytyy videota ja kuvia.

Kertakaikkiaan mahtava leiri, kiitos huimalle porukalle, ja mahtavalle opettajalle, ja Alavuden ratsastuskoulun hevosille :) Kotimatkalla koppasin myös sadannen kätköni! Oikein mieleenpainuva viikonloppu.

Ratsastus on hullujen hommaa!

Etenkin, jos mittari näyttää kolmeakymmentä, kentällä ei ole minkäänlaista varjoa, ja alla on hevonen jota pitää oikeasti ratsastaa eikä riitä, että vain matkustaa kyydissä. Hevonen oli ihan mukava, ratsastaja oli veltto makkara, jolta loppui vesi pullosta jo ennen tunnin puoltaväliä. Niin, ja aurinkorasvakin olisi ollut hyvä idea. Hullujen hommaa, sanon minä.

Yksi hullu keräilemässä itseään tallin pukuhuoneen (ihanan viileällä) lattialla

Tunti oli sinänsä helppo puomitunti. Ratsunani oli Palome niminen tamma, joka oli oikein mukavan oloinen ratsu, ja hoidettaessakin alkunyrpistelyjen jälkeen toimi hyvin. Tehtävänä tunnilla oli lähinnä ratsastaa ympyröitä puomien yli ravissa, ja myöhemmin kentän keskelle tehtyä ellipsiä, jonka "kulmissa" piti ylittää n. 20cm korkeudella tai maassa olleet puomit ensin ravissa ja myöhemmin laukassa. Helppoa, vai mitä? No, lisätään yhtälöön ensimmäisessä kappaleessa luetellut asiat, ja se, että hevosen askeleet tuntuivat etenkin alkutunnista ihan jumalattoman korkealta pomputukselta, niin että hikeä pukkasi jo ensimmäisillä ravipätkillä. 

Ynnätään mukaan vielä, että heti jos lepsuilin ratsastuksessa, hevonen joko kielsi (20cm puomi oli selkeästi liian vaikea ylikäveltäväksi :D) tai teki julmetun loikan, johon en yhtään osannut varautua. Pakko oli siis ratsastaa kokoajan, vaikka helle veti ihan veteläksi. Niin, lopputuloksena olin tunnin jälkeen ihan kuitti, ja tunnin aikana kertaalleen putosin selästä, ja kertaalleen meinasin pökertyä pitkän tehtävän päätteeksi. Huh hellettä!

Palome

Putoaminen ei ollut mikään kummoinen, pelkästään yhden yllättävän loikan (maapuomin ylihän täytyy EHDOTTOMASTI loikata!), ja velton ratsastajan yhteentörmäys: jalustimet hävisivät loikassa, ja hyppyyttävä ravi hoiti loput. Päädyin jaloilleni, ja kiipesin samantien kyytiin takaisin. Matkalla tallilta kotiin suunnittelin vielä, että voisi samantien lähteä uimaan. Kotiin päästyäni, ja tuolilleni juurruttuani ei enää yhtään huvittanut lähteä kävelemään yhtään mihinkään, ja tyydyin lepäilemään ja juomaan vettä. Huh hellettä!

Jotain pitänee myös mainita aiemmista kolmesta ratsastustunnistani, joista en ole vielä tänne blogiin kirjoittanut. Ihkaensimmäinen kesäratsastustunti oli mukava ja viileä, ja ratsastettiin maneesissa. Ratsunani oli viimevuodelta tuttu Axel, mukava ja luotettava rautias ruuna. Hypättiin suoralla linjalla paria estettä, ja keskityin lähinnä pitämän ohjat tarpeeksi kireällä myös hyppyä lähestyttäessä. Hyvä perustunti, ja meni ihan nätisti vaikka olikin pitkä tauko itsellä takana. Axel hyppäsi mukavan luotettavasti, ja sain keskittyttyä käsiini hyvin.

Axel, turvallisesti ja edustavasti
 selästäkäsin kuvattuna..

Seuraavalla tunnilla jouduin työmatkan takia oman ryhmäni sijaan ratsastamaan toisessa, paljon edistyneempien ratsastajien ryhmässä. Ratsunani oli rautias Arktika tamma, joka oli karsinassa niin kiltti ja rauhallinen, että sen saattoi laittaa kuntoon sen ollessa irti. Tunti oli koulutunti, ja koska tehtävät olivat tasooni nähden haastavia, ja unohin myös raippani kätevästi talliin, oli työskentely vähän takkuista. Sain kuitenkin paljon kehuja tasaisesta kädestä, sillä Arktikalla on ilmeisesti tapana kulkea pää taivaissa jos ratsastajalla on epätasainen käsi. Meillä meni kuitenkin ihan hyvin, eikä tarvittu edes apuohjia, joita tammalla yleensä käytetään (ja joita en tiennyt sille ennen tuntia laittaa).Kehut käsistä oli mukava kuulla, sillä juuri aiemmalla tunnilla olin saanut vähän negatiivista palautetta ohjasotteistani. Tosin liittyen lähinnä siihen, että esteitä ratsastettaessa pidin ohjia aina liian pitkinä, ja kevyeen istuntaan noustessa ne liehuivat lähinnä löysinä. Tähän pitää saada parannus, sillä hyppääminen tuntui paljon hallitummalta heti kun ohjissa säilyi tuntuma (tietysti..).

Arktika

Kolmas kesäratsastustunti, ja viimeinen ennen tämänpäiväistä, oli jälleen Axel ruunalla. Tämäkin tunti oli helteinen maneesitunti, ja tunnilla keskityttiin eteenpäin vievään liikkeeseen -> mentiin kovaa, ja hypättiin kaarevaa uraa. Minun olisi jo tästä tunnista pitänyt hoksata ettei helleratsastus ole minua varten! Alkutunti meni ihan pipariksi, kun ratsastin ihan liian veltosti, ja samaa reipasta tehtävää toistettiin monesti. Samoin harjoiteltiin este- ja kevyttä istuntaa niin että reidet vaan tärisivät tunnin jälkeen. Axel innostui reippaasta alusta niin, että kaarevalla uralla hyppääminen osoittautui todelliseksi haasteeksi: mentiin nimittäin aika monesti täysiä ulkokautta ohi. Kun samaa tehtävää toistettiin monta kertaa (koska haluttiin tietysti edes yksi onnistunut suoritus), alkoi kuumuus ja hiki senverran pökerryttää että jouduin pitämään kunnon huilitauon.

Axelin hassu kuolain

Lepo, viilentävä tuuli ja veden kittaaminen helpottivat, ja viimeiset tehtävät suoriutuivat jo ihan mallikkaasti ja tunsin taas pystyväni ratsastamaan kunnolla. Todennäköisesti olisin kuitenkin ollut samassa hellekuolemapisteessä jos suoritus olisi mennyt ekalla kerralla pieleen, ja oltaisiin ruvettu toistamaan. Lämpö on ihan kivaa, mutta kuumuudessa alan mennä aika toimintakyvyttömäksi :D Olin kuitenkin tuolloin toipunut juuri flunssasta, joten syytin heikosta kunnostani sitä. Mutta kaipa se täytyy tämänpäiväisen perusteella iskeä kuumuuden piikkiin! Ollapa ensi keskiviikkona viileämpi päivä!

Mistä tietää, että ratsastusvaatteet tuli vaihdettua päälle
melkoisella kiireellä? Eriparisukat, hupsis! :D

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Vihdoin leirikuvia! Näistä lähinnä videot on minun kameralla otettuja, kuvat koottu toisilta leiriläisiltä, ja ymmärrettävistä syistä nuo minusta otetut kuvat ei tietenkään ole minun ottamiani. Kiitokset niille jotka jaksoivat katsoa muidenkin ryhmien tunteja kamera kourassa!

Meidän ekasta puomikoulutunnista ei kuvia ole, eikä niistä hämärässä maneesia kummoisia olisi ollutkaan. Ratsunani oli suomenhevosruuna Ilaron Musta, eli Ilaro. Se oli kyllä aivan mahtava ja luotettava kaveri, ja vaikka pohkeenväistön haku olikin vähän taistelua (epäilemättä ratsastajan osaamattoman käsityöskentelyn takia), oli tunti muutoin aivan mahtava. Ilarolla oli ihanat askeleet, joissa istuminen oli mukavaa ja helppoa, ja pääsin hyvin tekemisen rytmiin vaikka taukoa olikin taas kertynyt kuukauden verran. Ja heti tän tunnin päätteeksi Hiltsu sanoi että vuodessa on tapahtunut hurjasti kehitystä! Hyvä minä!

Kuvassa Ilaro maastossa, ei minun ratsastamana tosin.

Seuraavat kolme estetuntia (1kpl rataesteitä ja 2kpl maastossa) menin pv-tamma Donnalla, ja ai että se hevonen oli kyllä hieno! Välillä sitä sai vähän hoputtaakin eteenpäin, mutta se sopi minulle paremmin kuin hyvin. Näiden tuntien jälkeen en enää pelännyt siellä maastossakaan, vaan annoin mennä! Videoilta ja kuvilta näkyy valitettavasti hyvin se, miten katse on aika alas luotu hypätessä, ja kädet on aika alhaalla.. Mutta hei, paljon itsevarmuutta ja rohkeutta silti, tahtoisin tämän uudestaan! Donna oli varma hyppääjä, vaikka kerran kielsikin. Siitä tosin kiittelin sitä loppujenlopuksi, sillä sen kiellon jälkeen vasta aloin oikeasti ratsastaa :D

Alla kuvia ekalta maastopäivältä. Takin alla on muuten sitten turvaliivi, joka korostaa vähän huonoa ryhtiä ja leveää käsien asentoa :D Ja saa minut näyttämään tuplasti leveämmältä kuin oikeasti...

Kerroin jo aiemmassa postauksessani siitä THE MÄESTÄ joka me Donnan kanssa laukattiin ylös. Alla on muutama kuva esittämässä sen ekan osuuden jyrkkyyttä (en ole noissa kuvissa, mutta minun ryhmästä ei samanlaisia kuvia otettu), ja miettikääs, tuo jyrkkeni tuosta vielä sen ekan tasanteen jälkeen!

Rinteestä vähän ekan tasanteen alapuolelta otettu kuva lähtöpaikasta. Aika korkeella ollaan :D

Alla vielä videokooste maastoiluistani! Videon lopussa näkyy tuo minun ja Donnan lähtö mäkeen, ja laukka ylöspäin aina ekalle tasanteelle asti. Tokalle tasanteelle kiipeäminen jäi puskien taa piiloon. Ei se vaan näytä videolta niin hurjalta kuin mitä se oli ja miltä se tuntui! :D

Jos joku arvaa videossa olevan musiikin alkuperän, saa siitä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

Viimeisen tunnin ratsuni oli Veeti-ruuna. Hänkin oli oikein mukava herra, mutta taidettiin olla molemmat vähän jo väsyneitä, sillä välillä mentiin aika löysästi. Hypättiin pari innaria, lyhyttä rataa, ja jotain pientä jumppaa. Yksi virkeyden pilkistys sentään löytyi kun innarilta kieltäytyessään ruuna päätti että vauhtia löytyy sittenkin, ja siinä jarrutellessa eteen osui vahingossa ja estely-yrityksistäni huolimatta (!!) väärä este. Veeti muuten rauhoittui selvästi taas tämän episodin jälkeen. Ehkä halusi näyttää ettei just nyt se innari jaksais kiinnostaa, ja se toinen matala ristikko ois paljon kivempi. Tää tunti oli vähän laiskanpulskea ja tuskainen, neljä edellistä ratsastustuntia tuntui kyllä jo jossain...Mutta silti tästä jäi hyvä fiilis ja tehtiin joitakin hyviä hyppyjäkin vielä!

Pikkasen huono kuva Veetistä tallipihalla.
Hitsi että on vaikee kuvata hevosta samalla kun ite pitää siitä kiinni.
Milläs otat tarpeeksi etäisyyttä jos eläin kävelee perässä..

Hei mä haluan tuonne leirille takaisin!

Lisää superlatiiveja!

Eilen vietettiin upea viimeinen leiripäivä. Sain aamupäivän maastoestetunnille jälleen Donnan, ja tunti meni UPEASTI! Uskalsin vihdoin luottaa hevoseen, ja antaa sen mennä reippaastikin ja nautin vain kyydistä. Hypättiin aluksi pari kertaa kahta erilaista tukkiestettä, ja sen jälkeen siirryttiin vesiesteelle! Viimevuonna uskalsin tulla esteelle vain käynnissä, mutta nyt tuli testattua niin laukka kuin ravikin. Mitään varsinaista estettä ei hypätty, kunhan vaan haudan reunalta alas hautaan, ja haudasta pois mutta se oli tarpeeksi huimaa sekin, ja vesi roiskui!

Tunnin päätteeksi laukattiin hiekkamontun pohjalta ihan äärettömän jyrkkä mäki ylös. Mäki alkoi loivempana, ja välissä oli vaakasuora tasanne, mutta varsinainen jyrkkäosuus tuli vasta sen jälkeen. Alkuun Donna olisi mieluumin kiemurrellut takaisin vesiesteelle mutta kolmannella yrittämällä päästiin lähtemään kohti mäkeä ja sit mentiinkin lujaa. Harjasta vaan kiinni, pohkeet kylkiin ja hurjalla laukalla ylöspäin. Siinä vaiheessa kun takanaoleva sai meidät kiinni, enkä uskaltanut irrottaa käsiä harjasta kannustaakseni raipalla, loppurutistus menttiin hurjan "PRRRRRRKLEMENEMENEPONIKIIPEÄMENEMENEHYVÄÄÄÄ" huudon saattelemana.

Siitä kiipeämisestä tuli semmonen adrenaliinihyöky sekä itselle että hevoselle etten loppukiipeämisestä edes muista koko reittiä, ja hevonen oli melkein koko kotimatkan oikein iloisen pörheänä. Muistan ylöstulosta vaan Donnan korvat, oman huutoni, takanatulevan huudon ja hurjan jyminän :D Onneksi hevonen tiesi reitin ja vei minut turvallisesti ylös! Oikeastaan harmi että kiipeämisestä saatiin videolle vain se loivempi osuus, eikä sekään näytä videolla niin jyrkältä kuin se oli..

Maastoesteiltä saatiin paljon video- ja kuvamateriaalia monella eri kameralla, ja laittelen niitä tänne heti kun olen saanut materiaalia myös muilta. Voisin koostaa jonkun videokoosteen noista omista suorituksistani.. Ja toisen koosteen kaikkien leiriläisten parhaista suorituksista TeURaS:n pikkujouluissa, ja ensivuoden liikuntamessuissa näytettäväksi.

Jos reidet oli väsyneet ennen tuota mäkirutistusta, niin sen jälkeen ne oli suorastaan tulessa kun mäki tietysti tultiin ylös kokonaan kevyessä istunnassa ja hurjalla jännityksellä. Päivän viimeinen tunti (rataesteet) oli vain pari tuntia ensimmäisen jälkeen, ja ai sissus että sillon oli jo väsynyt ja löysä olo. Menin Veeti nimisellä ruunalla, ja sekin oli vähän väsy kun oli ollut myös mukana aamun maastorevittelyissä. Saatiin kuitenkin hypättyä onnistuneita hyppyjä, ja kokeilin ekaa kertaa myös Innaria! Se tuntui hauskalta, vaikka Veeti aluksi olikin sitä mieltä että sen vieressä ollut ristikko oli kovin paljon kivempi. Innaria väistettyään se meinaan hyppäsi oikein kauniisti sen yli estely-yrityksistäni huolimatta :D

Esteillä hoksasin yhden ison virheen käsieni asennossa. Minulla ne meinaan on hypätessä vähän turhan alhaalla. Myötään kyllä, mutta mm. yllättäviin tilanteisiin reagoiminen on hidasta. Sen jälkeen kun Hiltsu tästä mainitsi, hoksasin että homma sujuukin paremmin kun niitä pitää esteitä hypätessä ihan perusasetukseltaankin vähän ylempänä, ja ohjat lyhempänä. Ja sitten löysin saman virheen about jokaisesta minusta otetusta maastoestevideosta..

Viimeisenä päivänä uskalsin ihan oikeasti jo ratsastaa ja antaa mennä vaikka välillä oltaisiinkin lähdetty reippaasti. Ihan mahtava fiilis edelleenkin! Jos lihakset vaan kestäisi, niin ottaisin saman heti uusiksi!  Ihan hirveää jumia ei kuitenkaan ole iskenyt, pystyn jopa kävelemään ihan normaalisti :D Ei muuta kuin töihin illaksi. Piti osallistua tänäiltana Hervannan ympärijuoksuun (rentosarjaan toki, en mä nyt kilpasarjaan...) mutta unohdin kokonaan nuo työt. Ehkä ensivuonna.

Jätin muuten puhelimeni leiriltä tullessani autoon, ja se on nyt Helsingissä. Olen siis pari päivää ilman, koittakaa kestää :D Tälläkertaa toivottavasti mitään ei unohtunut tallille asti, löysin jopa viimevuonna sinne unohtuneen tyynyliinani ja muistin ottaa sen mukaankin! Tästä leiristä jäi kymmeniä kertoja parempi fiilis kuin edellisestä. Nyt USKALSIN! Ja se on aivan mahtava fiilis. Enkä pudonnut! Toki myös kuntokin oli paljon parempi, enkä ollut leirin jälkeen yhtään  niin totaalijumissa  kuin viimeksi! Mahtavaa! Tahdon ratsastamaan hetipian uudestaan!

Seuraavassa postauksessa tulee sitten kuvaa ja videoita. Katsotaan tämän viikon aikana.

Huippuleirikokemuksia!

Hui hitsi! Olipa päivä! Edellisen postauksen jälkeen käytiin hyppäämässä maastoesteitä ja sama loistava fiilis jatkui edelleen. Menin taas Donnalla, ja alkuun kyllä pisti jännittämään kun lähtiessä katselin vierestä kun sen kuolainta vahvennettiin ja radalla alkuun tuntui siltä että sissus tää menee kovaa! Mutta sitten se otus kielsi yhdelle esteelle, ja sen jälkeen sain hurjan tsempin päälle että hittovie mehän hypätään(!!). Ja sitten myös hypättiin ja kaikki meni aivan loistavasti. Mietin että olikohan syynä tosiaan se kieltäytyminen, siitä tuli jollain oudolla tavalla itsevarma olo :D Oon ratsastanut niin paljon venkoilevilla poneilla että tilanne tuntu paljon tutummalta kuin jarrupuutoksen pelkääminen. Ja sit kaikki menikin loistavasti. Mieletöntä! Loistavaa!

Sitten lähdettiin tallillepäin, ja opettaja jäi pitämään metsään seuraavaa estetuntia. Maasto-osaston vetäjänä kotiinpäin toimin MINÄ! Mietin siin matkalla että hitsi pitää kyllä hehkuttaa tätä, että ikinä ennen en oo kärkihevosella mennyt. Vähän jänskätti, mutta hurjaksi homma meni siinä vaiheessa kun tien vieressä joku ammuskeli ilmakiväärillä.. Lopulta päädyin taluttamaan säikähtäneen hevosen kotiin, kun selässäolo tuntui vähän vaaralliselta siinä autotien laidassa kun hevonen oli niin jännittynyt että seuraavasta paukusta oltaisiin seinillä.. Oon huippuylpeä siitä että sain sen hevosen lopulta rauhoiteltua..

Sit palattiin kuvaamaan toisten suorituksia ja koska en ollu varma kuinka lähelle ratsukkoja päästäisiin, päätin ottaa kaksi eri objektiivia mukaan. Metsään päästyäni hoksasin että joo toinen objektiivi oli nätisti taskussa mutta itse kamera jäi sängylle.. Taas Marsu edustaa.. :D

Kokonaisuutena upea päivä, nyt unta taas että selviää aamuntunnit! Lihakset ei oo juur yhtään jumissa! Upeaa! Kaverilla muuten on täällä Kindle, jota pääsin käpälöimään. Tästä lähtee kyllä vihjaus joulupukille! Hyvää yötä!

Huippufiilis!

Leirimajoitus

Tallin ovi, ja portaat meidän leirikämppään

Me majoitutaan täällä muuten mukavasti tallinvintille, koko porukka :) Nyt on päivän ekat tunnit ratsastettu ja fiilis on loistava! Ratsastin pv-tamma Donnalla, se olikin tuttu viimeleiriltä. Sain alle aivan loistavia hyppyjä (minun mittapuulla), ja etenkin viimeinen sarja meni ihan älyttömän hyvin kun maltoin olla ennakoimatta liikaa. Tsiljoonasti parempi hyppytunti Donnalla nyt kun viimeksi oli, vaikken oo tässä välissä kamalasti hypännyt. Pieni liikunta tekee kyllä vartalonhallinnalle ihmeitä.

Iltatunteihin on vielä aikaa vaikka kuinka, joten arvaatteko mihin me suunnattiin (loistavan) lounaan jälkeen?

Mikäs se siellä?

Kesäratsastustunti 2/8

Edellisen viikon tunti jäi välistä kesälomareissun takia (pitää muistaa rästiä se piakoin!), mutta tällä tunnilla pääsin hyppäämään! Oman tuntini piti olla neljältä, mutta koska kaikki muut oli (luultavasti juhannuksen takia) peruneet tuntinsa, minut siirrettiin seitsemänneksi ratsastajaksi viiden tunnille. Pääsin myös testaamaan uutuuttaan kiiltävää turvaliiviä ja uusia ratsastushousuja ja sukkia.

Menin tunnin hevosella nimeltä Axel, ja se oli kyllä aivan loistavan luotettava kaveri, mitä hyppäämiseen tulee. Tuollaisella automaatilla en ole pitkään aikaan hypännytkään! Sinänsä "liian helppo" hevonen ei auta kehittymään, mutta koska edellinen hyppäämiskertani oli viimevuoden syyskuussa, oli ihan hienoa päästä keskittymään enemmän rataan ja ajoitukseen kuin siihen että aikooko se hevonen kaahata ohi tai muutenvain kieltää esteelle, tai että tarviiko sitä tuuppia eteenpäin. Aivan ihanaa ratsastaa hevosella josta ei tarvi pelätä että se olisi rynnännyt alta. Sellaisesta on pieniä traumoja.. Ja minulla kun tosiaan oli tekemistä jo ihan kevyen istunnan ajoittamisessa, koska suurin osa hyppykokemukestani on kerätty 118cm russponilla Roosalla. Alkutunnista kesti pitkään ennen kuin opin että estettä lähestyessä hevonen tosiaan ottaa vähemmän askeleita ja hyppää kauempaa kuin pikkuponi.

Turhaan myös jännitin parin esteen kokoa. Ne esteet mitkä olisi vaatineet ponilla hurjan hypyn, oli hevoselle edelleen sellaisia yliastuttavia. Tunnin jälkeen oli hurjan hieno fiilis että miten uskalsinkaan hypätä noinkin ison (heh, ei tainnu olla ees 60cm...) esteen näin pitkän tauon jälkeen, mutta kun jälkeenpäin katsoin minusta otetun videon, totesin että Axel lähinnä astui pienien esteiden yli, eikä hyppyjä tullut oikeen nimeksikään. Mutta kun ne tuntui isoilta!!

Alla vähän videomateriaalia suorituksista:

Ei, hevonen ei ole missään kaikkein kauneimmassa muodossa, ja kyllä, nojaan ihan liikaa eteenpäin ja olisin maastoutunut sillä sekunnilla jos hevonen ois kieltänyt. Myös istunnassani ja ohjasotteessani on vikaa, ja jalka heiluu ihan liikaa. Mutta hyppäämis- ja ylipäänsä ratsastuskokemukseen (viimeisen parin vuoden ajalta) nähden ihan hyvä suoritus josta on hyvä lähteä eteenpäin.

Videolla näkyy Hööksiltä ostamani Racesafen turvaliivi, sekä uudet ratsastushousut, sukat ja hanskat, joten en jaksa niistä erikseen laitella kuvia tähän. Liivissä on hitusen pitkä selkä, joka saattaa joissakin satuloissa haitata. Tuolla tunnilla se ei kuitenkaan haitannut kertaakaan. Oli vaan hippusen vaikea ostaa turvaliiviä, joka oli edestä tarpeeksi pitkä, mutta joka ei ollut kuitenkaan niin iso että vatsan kohdalle olisi mahtunut kaksi minua, mutta kuitenkin tarpeeksi iso että se mahtuisi rinnan kohdalta kiinni..

Syyskuussa on odotettavissa maastoestepainoitteinen ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla, ja siihen mennessä pitäisi sitten jo osatakin jotain ja sitä silmälläpitäen tuli tuo turvaliivikin ostettua. Seuran jäsenyyttä, ja siten ratsastusvakuutusta minulla ei vielä oikeastaan ole, sillä jostain syystä TRS ei ole minulle liittymislaskua lähettänyt vaikka liittymislomakkeen heille lähetinkin jo pari viikkoa sitten.. Pitänee kysellä sen perään.