Tein sulle kotiviilin mustikoista vain..

..no ei ihan mustikoista, vaan maidosta ja viilistä. Mutta toki sotkin siihen myöhemmin myös mustikkaa. Luomukevytmaitopurkin kyljessä oli kotiviilin ohje, niin pitihän sitä testata. Kotimaitoon (siihen täysin käsittelemättömään lehmänmaitoon suoraan tilatankista) tehtynä se on suurinta herkkua, vaan ei sitä kotimaitoa hurjemmin Tampereelta saa, tai tänne viitsi edes kuskata. Ostinpa siis elämäni ensimmäistä kertaa tarkoituksella jotain luomutuotetta, ja tunsin itseni pienen hetken vähän viherpiipertäjäksi.

Todennäköisesti sama lopputulos olisi saatu myös Hilja-kevytmaidolla, sillä sekin on homogenoimatonta. Harkitsin vakavasti sitä, mutta koska maito (varsinkaan laktoosinen sellainen) ei minulla oikein kulu, olin pelkuri ja otin just sen merkkistä maitoa kun ohjeessa sanottiin. Jos sillä ei onnistu niin ei millään. Minulla on vaan pieni asenneongelma luomumaitoa (ja montaa muutakin luomuasiaa) kohtaan, ja eikös sitäkin periaatteessa voi kutsua vihollisen maidoksi? :D Ei noissa tölkeissä ainakaan meidän lehmien maitoa ole..

Tein viilin täysin ohjeen mukaan, tosin pidin niitä hippusen pidempään huoneenlämmössä kun ohje sanoi. Viilin kermaisen kuoren takia siis. Mutta lopulta se oli pakko myöntää, että eihän kevytmaidosta voi tulla kunnon kuorta viilin päälle.. Ja kun se kuori on se paras osuus! Viili siis onnistui, siitä tuli ihan kotiviilin makuista viiliä, mutta kun se kuori jäi kovin ohkaiseksi. Tietysti tämä varmaan uppoaa rasvattomien sapuskoiden ystäviin, mutta suurin osa herkuttelunautintoa jäi kyllä saamatta.

Söin silti kuoren ensin ja sotkin sen jälkeen viiliin perinteikkäästi talkkunajauhoa (Riihitalkkuna on sitten se ainoa ja oikea talkkunajauho minulle :D). Pelkkä tavallinen piapo ei kuitenkaan tälläkertaa riittänyt vaan jauhon sekoituksen jälkeen pistin banaanien puutteessa mukaan mustikoita. Yksi ehdottomasti tuohon sopiva lisuke olisi tosiaan ollut banaani, vaikkei se ehkä kovin perinteikästä olekaan. "Banaanipiimää" tuli muksuna kuitenkin syötyä litrakaupalla.

Tulihan siitä ihan herkullinen iltapala, vaan eipä tuo paljoa kaupasta saatavaa perusviiliä tujumpaa ollut. Laktoosivammaisena tuon kanssa joutuu tietysti popsiimaan laktaasientsyymejä, laktoositonta maitoa ei homogenoimattomana saa. En sitten tiedä onnistuisiko tuollainen siitä sittenkään, laktoosittoman maidon käyttöominaisuudet ovat välillä erilaiset tavalliseen verrattuna. Mutta kannattihan tuota sentään kokeilla, vaikka toiste tuskin yritän. Pitää mennä Kärkölään syömään viilinsä.

Ruokakuvapostaus Japanista

Puikoilla syominen alkaa jo luonata pikkuhilja, mutta ei se tee ruoasta sen herkumpaa... mutta kivan nakoisesti aseteltuja nuo annokset on! Mistaan ei kylla tieda etta onko laktoosia vai ei mutta epailen vahvasti etta naa ei taalla paljoa maitotuotteita kayta. Soijaa vaan. Voin kertoa etta raaka kala ja nuudelit haaleassa kalaliemessa ei oo kovin herkkua ja nailla tuntuu olevan tapana laittaa lihaa ruokaan ehka kaksi kappaletta ja loput sit riisia, nuudelia ja kasviksia...

Nama paisteltiin meidan nenan edessa poydalla. Olivat jopa ihan hyvaa, tossa sentaan on lihaa.

Tempuraa.. Paistetut friteerattuja ayriaisia ja fisua, lisukkeet jotain mystista omituisuutta

Katkarapu!

Sashimia... raakaa kalaa ja nuudeleita kalaliemessa... ewwws

Alkupaloja. Kylla, siina on simpukka, ja kylla, soin sen, ja oli hyvaa!

Kerrankin jotain normaalia!

kuulemma sukiyakia ja jalleen mystisia lisukkeita

kanaa ruhtinaalliset kaksi palaa

mystisesti natskuvia pikkusienia...

Pakkaamista

Tuo koko kasa pitäis tänään käydä läpi, että onko siinä nyt kaikki tarpeellinen vai vielä jotain liikaa. Ja osa pitäis vissiin silittää. Kaikki tarpeelliset on sentään luullakseni jo pesty. Tokioon on lupailtu 20-25 astetta lämmintä, Kioto samoissa lukemissa. Ihan mukavat siis, sopivan lämmin muttei liian kuuma. T-paitoja ja hameita siis mukaan. Ja kahdet kengät! Kenkiä ei saa unohtaa.. Ei oo kivaa, jos kengät kastuu puolivälissä päivää, ja vielä loppupäivä pitäisi seikkailla.

Etukäteisselvittelyt paljastivat, etteivät japanilaiset(kaan) tiedä mitään laktoosi-intoleranssista. Maassa, jossa ei välttämättä edes tuoteselosteista saa kielen takia selvää, ovat laktoosinpilkkojapillerit kyllä ehdoton matkatavara. Ei tarvitse miettiä, että onko tässä vai eikö tässä ole laktoosia, vaan senkun heittää napin poskeen ja syö. Laktoosinpilkkojat ovat olleet kyllä monen ulkomaanreissun pelastus, sillä ainakaan Sveitsissä, Kreikassa, Puolassa tai Unkarissa ei laktoosivammaisille ole tarjolla kunnollisia laktoosittomia vaihtoehtoja. Maidottomia sitten on jos on. Ei sillä, kyllä laktoosinpilkkojat pelastavat myös kivasti Suomessa jossain puolitutun kakkukahveilla, joissa ei kehtaisi alkaa selittelemään että miksen nyt ota tuota kermakakkua.

Takaisin siihen pakkaamiseen... Mitä ihmettä kannattaa laittaa n. kymmentuntiselle lennolle päälle? Jotain mukavaa ja löysää, joiden kanssa on kiva nukkua? Onko koneessa lämmin vai kylmä, ja saako peiton päällensä nukkumista varten? Olen päättänyt päällepantavista vasta sukat.

Ennen matkaa on lisäksi vielä ladattava puhelimeen musiikkia ja luettavaa, tyhjennettävä kamera ja ladattava akut valmiiksi... Passi on jo etsittynä sentään... Leimataankohan minut terroristiksi, jos yritän ottaa sukkapuikot koneeseen?:D Paljon olis vielä tehtävää, mutta istunpa tässä vaan iloisesti blogaamassa... Pitäisiköhän jätskiblogiakin päivittää vielä ennen matkaa. Aion muuten testata Japanissa uusia jätskimakuja!