Kakkupäivä!

Koko viikonloppu meni lakkiaisia juhliessa, ja kakkua syödessä, mutta mutta eihän se tietenkään siihen loppunut. Tänä iltana minua odotti töistä kotiin palattuani syntymäpäiväyllätys - Mikko oli ihan itse leiponut tuhdin suklaisen kakun. Ilmankos sain töihin viestiä, että "Et muuten saa tulla kotia ilman ennakkovarotusta tai saatat joutua odottamaan käytävässä" :D Kutsuttiin sitten muutamia kavereitakin kakulle, ja vietettiin yllärisynttäreitä. Tarkoitus kun ei ollut mitään järjestää, kun en olisi itse ehtinyt mitään valmistelemaankaan. Mikko olikin sitten hoitanut asian ihan kokonaan minun puolesta! Ihan mahtavaa :) Just aamulla lupasin olla syömättä kakkuja suunnilleen enää ikinä, mutta pakkohan se oli!

Tunnistatteko muuten mitä tuo kakku esittää?

"Kummiskin - Harry", jättiläinen sanoi kääntäen selkänsä Dursleyn perheelle, "paljon onnee vaan. Mulla on sulle yks juttu - musta tuntuu että istuin jossain vaiheessa sen päälle, mutta eiköhän se hyvältä maistu."

Jättiläinen kaivoi mustan päällystakkinsa sisätaskusta hiukan lyttääntyneen rasian. Harry avasi rasian vapisevin sormin. Sisältä paljastui suuri, tahmainen suklaakakku, jonka pintaan oli kirjoitettu vihreällä kuorrutuksella: Onneksi olkoon, Harry.

- Harry Potter ja Viisasten kivi

Perusvapaapäivä

Päivä kuvina, osa 2. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. Tänään lähtee haaste vaikkapa Myrskylle ja Minnalle!

Tämä päivä oli rento vapaapäivä, kun käytin ylityövapaita pois. Tarkoitus oli päivällä pelata ingressiä, mutta toukokuinen kirpeä lumisade vesitti ne suunnitelmat: älypuhelimet ei kauheasti tykkää kastumisesta, ja peliä pelatessa ne pitäisi ottaa pois taskun suojista. Kun lumisade sitten lakkasi, päätimme viedä kissat ulos, kun eilen illalla ei viitsittykään. Viimakin pääsi mukaan, ja olikin yllättävän rauhallinen heti alusta alkaen. Rappukäytäväkään ei ollut NIIN kamala kuin edellisellä kerralla. Myrskyllä sen sijaan oli murha mielessä heti alkuunsa...

Oksalta toiselle säksättäen vilistävä orava härnäsi kissaparkaa ihan kunnolla. Olisi nyt edes livahtanut näkymättömiin, mutta ei, kun tarvitsi seurailla kissaa ja tuijotella ja säksätellä yläilmoista... Hurjine metsästäjänvaistoineen Myrsky pääsi kiipeämään puuhun jopa metrin verran ennen kuin luovutti. Tujotus sensijaan jatkui pitkään ja hartaasti!

"Anna tulla vaan!"

"Nyt kotiin sieltä.."

Iltapäivästä sitten keksin kuningasajatuksen. Hyvää vauhtia mustumassa olleet banaanit ja jääkaapissa lojuneet vanhenevat munat pääsivät yllättävään hyötykäyttöön, kun lähdin harjoittamaan kokeilevaa kokkausta. Ette ikinä arvaa mitä näistä aineksista syntyi!

Kolme munaa ja kolme banaania, ja hyppysellinen vaniljasokeria. Niin, ja toki vähän rasvaa pannulle. Ei mitään muuta. Ja siitä syntyi hämmentävän hyviä lettuja! Ensikerralla kun noita teen, voisi kuitenkin laittaa vähän enemmän munia, josko sitten alkaisi letut pysymään koossa nopeammin.  Nyt nuo ehtivät vähän mustua ennen kuin olivat siinä kunnossa, että niitä pystyi kääntämään. Liian aikaisesta kääntämisestä seurasi banaanilettusilppua... Mutta lievästä tummumisesta huolimatta nämä kelpasivat normaalilettuja karsastavalle Mikollekin :D

Illasta vietettiin sitten reilu kaksi tuntia ulkoillen ja Ingressiä pelaten ensin kavereiden kanssa ja sitten vielä kaksin. Vallattiin Vuoreksen kaupunginosa, ja ajettiin vastapuoli pois myös pohjoishervannasta. Yksi vastapuolen edustaja tavattiin jopa ihan kasvotusten, ja hetki taisteltiin samasta portaalista ennen kuin kaksi voitti yhden, ja hän luopui tehtävästä :P Sitten palattiin kotiin syömään ja loikoilemaan. Semmoinen perusvapaapäivä.

Ystävänpäiväjuttuja

Kun tulin töistä kotiin, oli minua odottamassa pipareista, tomusokerista ja pakastimen suojista löytyneistä villimansikoista tehty pieni ystävänpäivälahja. Hymyilytti :) Pienistä asioista tulee iso ilo! Illan jatkoksi äiti, isä, sisko ja mummi tulivat kahville, ja sain myös kauniita tulppaaneja lahjaksi (vain todetakseni, että meillä ei ole yhtään kukkamaljakkoa, mutta korkea juomalasi kelvatkoon). Suomi pärjäsi kiekossakin (itse en seuraa, mutta vieraat liimautuivat ruutuun), ja samaan syssyyn makuuhuoneen betoniseinään porattiin vihdoin kiinni se kaivattu ikkunalauta! Paljon ehti siis illassa tapahtua.

Ystävänpäivän kunniaksi kissalapset saivat paljon huomiota ja rapsutteluja. Me päätettiin myös tehdä ystävän teko, ja lahjoittaa meille kertyneitä kuivaraksuja niitä enemmän tarvitseville. Raksuja meillä syödään lähinnä palkintoina silloin kun opetellaan jotain kivoja temppuja, tai uskalletaan ulkona uusiin paikkoihin. Ja silloinkin vain, koska märkäruokaa on ikävä kuljettaa taskussa. Meillä luotetaan märkäruokaan ja raakalihaan, mutta jostain syystä kaikenmaailman tarjouksista ja kilpailuvoitoista on kertynyt sievoisesti tätä kuivaa sapuskaa.

"Etkai sä näitä pois anna?!"

Alkuun mietin blogiarvontaa, jonka palkintona jakaisin nuo pussit pois. Turha niitä kaapissakaan on makuuttaa, kun menevät vanhaksi ennen kuin ehdin käyttää yhtäkään loppuun. Luovuin arvontaideasta kuitenkin toistaiseksi, sillä on niitäkin kissoja, joilla avuntarve on suuri, mutta ei ole sitä omaa ihmistä heidän puolestaan blogiarvontoihin osallistumassa.

Siksipä meiltä lähtee huomenna kolmisen kiloa kuivaruokaa Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen ruokakeräykseen! Jos Tampereen tai Ylöjärven suunnalla pyörit 15.2., niin kannattaa tulla pyörähtämään joko Kauppakeskus Duolla tai Kauppakeskus Elossa tuomassa jotain pientä apua tarvitseville! Lisää keräyksestä voit lukea täältä. Itsekin istun keräyspöydän ääressä vapaaehtoisena sen ajan, mitä Akateemisen kyykän MM-kilpailueriltä ehdin, saa tulla moikkailemaan!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille :)

#14 Hupsista!

"Pipareita!!"

Minun piti postata tänään meidän joulukoristeista ja jouluvalmisteluista. Otin jo kuvatkin postausta varten, mutta sitten iltalenkin päätteeksi harhauduttiinkin leipomaan pakkasessa ollut piparitaikina pois, ja sitten olikin jo myöhä. Hups!

#12 Paljon puhetta tortusta

Mikä näistä on oikein muotoiltu?

Eilen leivottiin kauden ensimmäiset joulutortut. Minun standardeillani aika myöhään, viimevuonna taidettiin aloittaa torttukausi jo marraskuun alussa, ja mikäs siinä on aloittaessa, kun ovat niin hyviä. Kuten myös viimevuonna, tänävuonnakin keskusteltiin tortun oikeasta leikkaustavasta, ja hillon oikeasta asettelutavasta. Miten teillä tehdään tortut?

"No siis, voisin syödä nämä kaikki.."

Tänään käytiin työpäivän jälkeen ulkona syömässä, haistelemassa joulutorin tunnelmaa ja tekemässä vihoviimeiset joulushoppailut. Tarkoitus oli testata Ohranjyvä, mutta koska siellä oli täyttä (eikä oltu varattu pöytää), päädyttiin kokeilemaan viikinkiravintola Haraldia, eikä tarvinnut pettyä. Omalle lautaselle päätyi peltopyytä ja sorsaa. Aivan mahtavaa sapuskaa, ja mahtava reissu!

Kotiintullessa kirjoitettiin viimeiset joulukortit ja pistettiin punaiseen kuoreen. Ei nyt ihan hyvissäajoin, mutta ei kamalalla kiireelläkään. Sitten on enää muutaman lahjan tekeminen, niiden paketointi, ja sitten joulu voikin jo tulla! Kärkölä kutsuu minua ja kissoja aattoa edeltävänä lauantaina, M on varannut junaliput jo muutamaa päivää aiemmaksi omalle kotipaikkakunnalleen. Ja blogipostailurupeamakin on puolessa välissä jo! Mistähän sitä huomenna kirjoittelisi...

"Kertositko vaikka, että mitä nämä kummalliset valopallerot meillä oikein ovat?"

Muuttopostaus, koti, ja kissat

Viimeaikoina on tullut kyllä kirjoiteltua blogiin niin vähän, että ihan hävettää. Sinänsä aiheita on ollut, mutta ei oikein aikaa. Päivät olen töissä, kätköily vie joka illasta palasen (olen yhä mukana 31 päivän haasteessa!), ja ajoissa on pitänyt mennä nukkumaan, jotta aamulla on taas herännyt töihin. En ole oikeastaan juuri istunut edes rauhassa koneen ääreen koko puolen kuukauden aikana kuin ihan lyhyiksi hetkiksi. Takana on 16 päivää, 16 geokätköä, kaksi ratsastustuntia, pari roolipeli-iltaa, yksi viikonloppu pääkaupunkiseudulla poninäyttelyissä, yksi työmatka, vauvakutsut tulevan kummipojan äidille, Mikon syntymäpäivät, kissojen rokotuskäynti, pari käyntiä kaverin kissaa hoitamassa, käynti sohvaostoksilla... niin, ja tosiaan muutto ja muuttolaatikoiden purku ja siivous sen jälkeen. Ja viime maanantaina nähtiin tähdenlentoja!

Noihin se aika sit vissiin meni, ja niitä vähäisiä oman ajan hippusia ei tehnyt mieli viettää koneen ääressä... mutta lupaan ryhdistäytyä, ja kuten joskus lupasin, esittelen nyt lyhyesti tämän uuden kodin :) Tässä postauksessa on myös tarjolla pientä kuva-arvoitusta: bongaa joka kuvasta kissa, löydätkö kaikista? :D Muutenkin tämä postaus on ehkä vailla juonta, päitä ja häntiä sentään onneksi löytyy!

Muutto tapahtui 30.7. ja 2.8. oli jäljellä enää yksi purkamaton muuttolaatikko (se tosin on jäljellä edelleen...). Uskomaton tahti helteisessä asunnossa sanon minä, enkä olisi siihen itekseni kyennyt. Loppuvaiheessa alkoi jo usko loppua, että eihän tästä nyt tuu mitään, en tahdo nähdä yhtään laatikkoa enää, piiloudun peiton alle ja jään sinne, paitsi että siellä tulee kuuma! Mikko kuitenkin potki eteenpäin, ja onneksi potki. Paljon mukavempaa asua järjestetyssä kodissa kuin laatikkomeressä. Sanoin aiemmin, että koska kamerat olivat muuttokuormassa piilossa, ei muuttotilanteesta ole juuri kuvia, mutta löytyipäs sentään yksi huono kuva muuton jälkeiseltä päivältä puhelimen muistista:

Tästä on jo muutama loota purettu!

Kun kamera löytyi, kuvailin jonkin verran laatikkovuoria myös. Tuolloin suurin osa oli jo tyhjiä, ja kuvauskohteena lähinnä kissojen hämmentynyt liikehdintä laatikoiden seassa. Tai etenkin Myrskyn, Viima pysytteli alkuun sängyn alla turvassa, ja hiippaili vain vähän. Asunto oli tosiaan alle viikossa tyhjätty pahvilaatikoista, ne itse lootatkin annettiin eteenpäin eräälle toiselle muuttajalle.

Myrsky löysi laatikon, jossa kuskattiin kissanruuat..

Tyhjien laatikoiden torni!

Aiemmin esittelin jo parvekkeen ja eteisen, joten nyt on oikeastaan jäljellä enää olohuone, keittiö, sekä makuuhuone. Olohuoneessa on vielä pari pahvilaatikkoa, johon on pakattu äidin tuloa odottavia, Kärkölään matkalla olevia tavaroita (eivät siis ole muuttolaatikoita vaan uudelleen pakattuja! :D), ensikuussa siihen niiden paikalle on tulossa sohva. Lisäksi ainakin yksi taulu pitäisi saada seinälle, valaistusta pitää lisätä (pahoittelen kuvien rakeisuutta, mutta asunto on aika hämärä iltaisin, joten on hankala ottaa hyviä kuvia), makuuhuoneeseen on yhä piilotettuna se viimeinen muuttolaatikko, ja muutamia muita pikkujuttuja pitäälaitella. Muutoin tämä on ollut ihan valmis koti jo hyvän aikaa :)

Ai sä yritit lukee lehteä vai?

Edelliset asukkaat jättivät meille lähes ilmaiseksi astianpesukoneen, lasiovisen vitriinin, korkean kissojen kiipeilypuun, pienen puunvärisen lipaston, ja isomman valkoisen kaapiston, jotka kaikki päätyivät meillä iloisesti hyötykäyttöön. Vitriiniin saan koriste-esineeni esille ensimmäistä kertaa kissojen tulon jälkeen, ja isommasta kaapistosta kissat saivat ihan oman tarvikekaappinsa (vaikka olenkin julma ja kiellän Myrskyä tunkeutumasta sinne sisälle repimään ruokapusseja...). Kiipeilypuukin kelpasi kissalapsille heti käyttöön! Ja allekirjoittanut palvoo astianpesukonetta!

Päiväpeitto menee vaihtoon, se on liian pieni :D
Kuvassa se on lavastettu näyttämään siltä että se riittäisi.

Viimakin löysi uuden löhöpaikan.

Semmonen paikka se :) Ja tosiaan, kissojen kuulumisista: kävimme rokotuksilla viime viikolla, sillä nämä pienet pörriäiset täyttävät ihan näillä näppäimillä vuoden (synttäripostausta luvassa loppukuusta :P)! Olen myös ilmoittanut ne molemmat syksyn Pirokin näyttelyihin, ja siitä lisää myöhemmin. Eläinlääkäri myös punnitsi molemmat kissat: Myrsky painaa jo miehekkäät 5,3kg, mutta Viima on hippusen laihtunut, ja painoi 3,8kg. Näyttää siis pahasti siltä, että joku rohmuaa toiselta ruokaa! Tätä pitää tarkkailla..

ps.
Mikko sai syntymäpäivänään Tigen blogin ohjeella tehtyä Valkosuklaamustikkapiirakka.
Onnistui loistavasti vaikka itse sanonkin, ja oli hurjan tujua ja makeaa :D
Leipoessa muuten huomaa, miten mahtava asia tiskikone on!
(Tässä kuvassa ei ole kissaa).

Yösmoothie

"Hei, tehdäänkö keskellä yötä smoothieta?" 

"Joo!"

Banaani, neljä kiiviä, pari desiä pakastevadelmia,
n. 2dl vaniljajogurttia ja n. 1dl appelsiinimehua

Yöpala valmis.

Smoothie~

Tehtiin eilen niin hyvää smoothieta, että oksat pois! Iskettiin blenderiin puolitoista banaania, 400g margariinirasiallinen villimansikoita pakastimesta, puolitoista desiä appelsiinimehua ja kaksi desiä vaniljajogurttia. Lopputulos oli niin hyvää, ettei maistamisen jälkeen kumpikaan enää malttanut kuvata kivoja annoskuvia blogiin, vaan pitihän tuo litkiä samantien nassuun! Ihanan virkistävä ja täyttävä, ja kelpaisi kyllä ehdottomasti minulle aamupalaksi jos aamuisin riittäisi viitseliäisyyttä tehdä yhtään mitään.. Lienisi terveellisempääkin kuin nykyisin harrastamani vaalea voileipä.. Mitä eroa on muuten pirtelöllä ja smoothiella?

Iltasmoothie

Muu ilta menikin sitten uuden puhelimen kanssa leikkimiseksi. Kädessä on nyt Samsung Galaxy S Advanced,  ja ilta ja aamukin meni mukavasti sovelluksia selaten ja yhteystietoja siirtäen. Seuraavaksi lienee edessä soittoäänen, herätysäänen ja ilmoitusäänen valinta.. Oletukset tai puhelimen tarjoamat omat vaihtoehdot eivät tietenkään kelpaa ;) Tämä puhelin on niin ohut ja kevyt ja liukas, että tähän pitää kyllä myös hankkia joku suojus ympärille ja näytön päälle.. Enhän minä muuten uskalla pitää tätä mukana edes!

Seuraavaksi kuitenkin nokka kohti Tampereen hevosmessuja :)

Kakkuilta

Näin meillä..

Eilen käytiin pikaisesti keskustassa pyörähtämässä, ja ostin kirpputorilta uuden hameen. Tarkoitushan oli siis etsiä pitkähihaisia, mutta loppujenlopuksi vaateostosallergiani iski jälleen, ja pakenin kaupoista ennen kuin ehdin sovittamaan yhtään mitään. Kevään vaatemuoti nyt oli muutenkin aika järkyttävä... pastellivärejä, kukkakuoseja... Ihan totta, osa nyt myynnissä olevista vaatteista näyttää samoilta kuin Mummun vintiltä löytyvät iankaikkisen vanhat vaaterievut jotka olivat ehkä muotia vuonna kivi ja kypärä. Ja kun näitä hirvityksiä oli heti kaupan näyteikkunassa, ei ollut yhtään kiinnostusta mennä moneen edes sisälle.. Haave olisi ollut pitkähihaisten paitojen lisäksi löytää itselle joku sopiva kevättakki. Nyt kaapissa on hyvä toppatakki, mutta kevääseen ei oikein ole muuta sopivaa, kuin lähes kymmenen vuotta vanha ulkoilutakki jota olen käyttänyt myös tallilla... Ehkä joskus? Kuka lähtis minun kanssa shoppailemaan?

Illaksi olin kutsunut kavereita käymään. Pääsin vihdoin leipomaan jo pitkään suunnittelemani kakkukokeilut. Tein elämäni ensimmäisen juustokakun, ja siitä tuli yllättävän hyvä ja mukavan kevyen oloinen maultaan! Ei se ihan täydellisen kaunis ole, mutta hei, eka yritys ikinä! Ohje oli Pirkan mustikkamarmoroitu juustokakku, josta tein oman versioni. Oma vuokani oli pienempi kuin ohjeen, joten muunsin reseptin suhteella 0,7, ja jätin sitruunamehun pois. Alta löytyy oma sovellukseni ohjeesta, jotkut luvut ohjeessa ovat vähän turhan pikkutarkkoja, oikeasti en punninnut mitään, vaan heitin karkeita arvioita. Nuo on kuitenkin oikeasta ohjeesta laskettuja lukuja joita ainakin yritin noudattaa.

Mustikkamarmoroitu juustokakku

Pohja

n. 140g Digestivekeksejä

n. 50 g voita

Täyte

 330g Maitorahkaa

120g Maustamatonta tuorejuustoa

0,66 dl vispikermaa

1 dl sokeria

2 kananmunaa

0,33 dl maissitärkkelysjauhoja

1,3 tl vanilliinisokeria
Pinta

1 dl mustikoita (pakaste)

0,5 rkl sokeria

Pohja tehtiin murskaamalla keksit, sekoittamalla keksimurujen joukkoon
sulatettu margariini ja painelemalla seos irtopohjavuoan (halkaisija 20cm)
pohjaalle tasaisesti.

Täytteen ainekset sekoitettiin vatkaimella sekaisin, ja kaadettiin vuokaan.

Pinnan koristelin sulattamalla pakastemustikoita mikrossa, sekoittamalla ne
sokerin kanssa, ja tiputtelemalla tätä sosetta laikuiksi kakun päälle. Raitoja
vetelin tuonne syömäpuikolla.

Paistoin kakkua 175 asteessa uunin alimmalla tasolla reilu 50 minuuttia.
Irrotin kakun reunat vuoan reunoista veitsellä heti kun vuokaan pystyi käsin
koskemaan, ja laitoin kakun vuokineen jääkaappiin yöksi vetäytymään
jääkaappiin ennen kun otin vuoan reunat kokonaan pois. 

Toinen leipomukseni oli Chilisuklaakuningatartiikerikuivakakku, josta tuli aika murenevainen. Ohjeena käytin Elämä makeaksi-blogin Mustikkakuivakakku alá chili ohjetta pienin muokkauksin, jotka löytyvät alta. Veikkaan, että murenevaisuus johtui siitä että en käyttänyt ohjeen mukaan marmeladia, enkä edes hilloa, kuten aiemmin samaa ohjetta kokeillessani (keväällä 2009), vaan ainoastaan sulatettuja, sokeroituja ja murskattuja marjoja. Tarkoitus oli, että kakkuun olisi tullut tiikeriraita mustikkaisesta ja vadelmaisesta taikinasta, mutta ei sitä kyllä näy, harmi. Olisi ehkä pitänyt yrittää leveämpää raitaa? Kanelia tuossa ohjeessa oli myös aika paljon, ja se peitti lähes täysin chilisuklaan ja mustikan maun. Muuten, suklaata ei välttämättä kannata ihan sellaisenaan murskata blenderissä jos niistä haluaa jauhetta :D Se terien aiheuttaman kitkan lämpö sulattaa sen...

Chilisuklaakuningatar(tiikeri)kuivakakku

150 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelijauhetta

2 tl vaniljasokeria

50 g mustikoita
250g vadelmia

½ dl chilisuklaata

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat vaahdon sekaan
voimakkaasti vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään, ja vatkaa ne taikinan sekaan.
Sulata pakastemustikat, sekoita ne sokerin kanssa ja murskaa mustikat
soseeksi. Tee sama vadelmille. Murskaa chilisuklaa jauheeksi, jos se on
levynä.
Sekoita taikinaan chilisuklaa ja marjat.

Paista kakku voidellussa ja jauhotetussa n. 1,2 litran kakkuvuoassa
uunin alatasolla noin 60 minuuttia. 175 astetta.

Jos haluaa yrittää tiikeriraitaa, niin taikina jaetaan osiin joista toiseen
laitetaan vadelma ja suklaa, ja toiseen mustikka. Tämän jälkeen
taikinaosat laitetaan vuokaan kerroksittain.

Illalla tuli keskustelua mm. klassisesta musiikista, jota yksi porukasta myös soittaa ihan orkesterissa asti. Pitäisiköhän seuraavalle "mitä sä haluat synttärilahjaksi"-kyselijälle ehdottaa konserttilippuja jonkin sinfoniaorkesterin konserttiin.. Siihen kysymykseen kun on aina niin vaikea vastata kun tuntuu etten tarvi mitään, mitä en tahtoisi itse ostaa. Olisi nimittäin todella hienoa päästä kokemaan kunnon konsertti joskus. Kärkölässä asustaessa olisi pitänyt jaksaa raahautua Lahteen Sibeliustalolle saakka, ja tuskin olisin saanut ketään seuraksi. Täällä se olisi vähän helpompaa, Tamperetalo ei ole kaukana, sinne pääsee helposti bussilla, ja seurakin järjestyy. Saa nähdä, jos sopiva tulee vastaan, niin eiköhän mennä.

Kissat edusti taas parhaansa mukaan vieraiden läsnäollessa. Jostain syystä nämä tunkivat jopa tavallista aktiivisemmin pöydälle, ja kiehnäsivät kaikkien sylissä ja jaloissa. On nämä kyllä sitten sosiaalisia söpöläisiä, ei voi muuta sanoa. Ja illalla olivat sitten ihan väsyneitä, ressukat. Niin olin kyllä minäkin, illan sokerimässäilyn jälkeen. Leipominen on kivaa, mutta kyllä leipomuksia varten tarvitsee aina isomman porukan syömään ettei kaikki jää itselle nassutettavaksi. Toivottavasti en innostu leipomisesta ihan liikaa sitten kun on astianpesukone... Saattaa alkaa näkyä vatsanympäryksessä, jos kovin usein tällaisia annoksia tekisi!

Pieniä sattumuksia

Kauralastuista monikossa tulikin kauralastu yksikössä.

Meillä ei pyykit kauaa karvattomina pysy...

Myrskyspesiaali, ja muuta.

Eilen oli taas lohi-ilta, syötiin yhdessä uunilohta ja pelattiin Carcassonnea. Sitten käytiin lyhyellä lenkillä. Viimeaikoina lenkit on jääneet vähän turhan lyhyiksi, kun ollaan aina päästy liikkeelle niin myöhään, ja kouluhommien takia pitäisi heräillä ajoissa.. Ei voi yötä myöten talsia Hervannan polkuja, kun pitää päästä joskus nukkumaankin. Lisäksi lähin metsälenkki on tehty laduksi, niin ei sielläkään oikein voi kierrellä. Ärsyttää etten muistanut ottaa suksia mukaan Kärkölästä joululomalta lähtiessä! Ostin viimevuonna hyvät välineet, ja tänä talvena olen päässyt kokeilemaan niitä hurjat yhden kerran!  Kuntokin on vähän romahtanut siitä, mitä se oli puoli vuotta sitten, kun lenkit on lyhentyneet ja harventuneet. Pitäisi nyt vaan oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä liikkumaan taas. Illat vaan menee helposti kissoja rapsutellessa ja loikoillessa :D

Vaikkei minun koskaan juuri ole tarvinnut painoani tarkkailla (mitä nyt ettei laske liian alas), niin työpäivät on kyllä äärettömän epäterveellisiä. Töihin ei koskaan tule tehtyä eväitä, joten siellä tulee sitten syötyä jotain eineshyllyn valikoimasta. Kaiken maailman valmisannoksia on tullut vedeltyä... Lisäksi taukohuoneen pöydällä on usein jotain tuotenäytteitä (karkkia, sipsiä, leivoksia, keksejä...) tai myynnistä pois otettuja herkkuja (hyllyssä rikkoontunut tai vähän vanhentunut karkkipussi tai keksipaketti) joita saa vapaasti napostella. Ja niitähän tulee sitten naposteltua. Nyt, kun lauantaina oli iltavuoro, ja sunnuntaina heti aamulla kaupan avausvuoro, söin kaksi "ateriaa" ja herkkumaratonia perätysten. Kävin vain välillä nukkumassa kotona. Voisi oppia jotenkin rajoittamaan, mutta jos jossain on avattu herkkupussi näkösällä niin...

Liikuntaa on tullut harrastettua lähinnä pitkien (viime aikoina lyhentyneiden) lenkkien muodossa. Salilla olen käynyt muutaman kerran, mutta en koskaan yksin, ja siellä huomaa aivan liian selvästi miten huono lihaskunto minulla on :D Silloin kun ratsastin säännöllisesti, ja kun harrastin sen yhden vuoden aikidoa, kunto oli paljon parempi, mutta ikävä kyllä senkin huomasi vasta kun harrastus loppui ja kunto huononi. Mikä siinä on että  jos harrastuksessa on hauskaa, ei huomaa että kuntokin kohenee? Tälle pitäisi kai tehdä jotain joskus..

Kissatkin oli viikonloppuna hurjan huomionkipeitä. Olin lauantaina koko illan poissa, tulin töistä kotiin, kävin lyhyellä lenkillä, tulin takaisin ja menin melkein heti nukkumaan. Siitähän seurasi sitten surkeaa maukunaa makuuhuoneen oven takana, että nyt kyllä on heitä huomioitu ihan liian vähän. Se yö tulikin sitten nukuttua huonosti, ja aamulla oli vähän raskasta herätä töihin, ja tuli vähän huono omatunto kun kissat tuijotti oven vieressä että "taasko se lähtee". Onneksi sentään sunnuntaina korjasin asian, ja rapsuttelin kisuja oikein kunnolla, ja kokosin Myrskystä nopsaan lyhyen videokin.

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä Myrskyressu meinasi sitten hirttäytyä kissan onkileluun.. Naru oli kiertynyt niin tiukkaan kissan ympärille, että jouduin sen sitten katkaisemaan (leipäveitsellä, koska saksia en siihen hätään löytynyt). Onneksi heräsin siihen kun ressukka yritti paniikissa pyristellä irti... Onneksi Myrsky on niin lapanen, että rauhoittui heti paniikistaan kun nostin sen syliin, ja sain hoitaa pelastusoperaation rauhassa. Meni kyllä vähän yöunet siinä.. no, enpähän toiste unohda enää naruleluja näille ilman valvontaa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä!

Tässä vähän Myrskyn toilailuja kuluneilta viikoilta. On se vaan niin hassu eläin <3


Minun piti taas kirjoittaa kirjoittamisesta, mutta ehkä ensikerralla :D

Vahinkoja ja mansikoita

Joskus pitää vähän sählätä. Tänään laskin töissä yhdelle herttaiselle vakioasiakasrouvalle kassalla tuotteet väärin. Rouva tarkisti kuitin, ja tuli vuolaasti anteeksipyydellen kertomaan että kuitissa on nyt virhe. Hän teki sen kaikenlisäksi kuiskaten, ihan kuin olisi yrittänyt salata muilta jonossa olijoilta sen että olin nyt tehnyt virheen. Korjasin tietysti virheeni heti anteeksi pyytäen, jolloin rouva yritti kovasti lohduttaa että "tässä kaupassa kassat ovat olleet todella taitavia, sinä mukaan lukien. Olen käynyt täällä niin ja niin monta vuotta, ja tämä on ensimmäinen kerta kun sattui virhe!". Ei hirveästi lohduttanut olla se ensimmäinen, ja jäi pikkuisen huono omatunto koko episodista vaikka vahinkojahan tietysti sattuu..

Viimeisen tunnin siivoamisen yhteydessä työkaveri totesi ohimennen että käyppä pitämässä tauko ennen kuin lasket kassan. Ja mitä löytyikään taukohuoneen pöydältä?

Minulle oli tehty jäätelöannos kuljetuksessa murskaantuneesta choko grandesta ja hävikkiin menevistä vähän vanhoista mansikoista kauniisti katettuna! Oi että se piristi päivää ja viikkoa ja ties mitä! <3 Vuoron viimeiset minuutit ja kaupan sulkeminen menivätkin sitten paljon pirteämmissä fiiliksissä, ja taas on energiaa pakata kotonakin uusi muuttolaatikko. Kiitos tästä! <3

Tein sulle kotiviilin mustikoista vain..

..no ei ihan mustikoista, vaan maidosta ja viilistä. Mutta toki sotkin siihen myöhemmin myös mustikkaa. Luomukevytmaitopurkin kyljessä oli kotiviilin ohje, niin pitihän sitä testata. Kotimaitoon (siihen täysin käsittelemättömään lehmänmaitoon suoraan tilatankista) tehtynä se on suurinta herkkua, vaan ei sitä kotimaitoa hurjemmin Tampereelta saa, tai tänne viitsi edes kuskata. Ostinpa siis elämäni ensimmäistä kertaa tarkoituksella jotain luomutuotetta, ja tunsin itseni pienen hetken vähän viherpiipertäjäksi.

Todennäköisesti sama lopputulos olisi saatu myös Hilja-kevytmaidolla, sillä sekin on homogenoimatonta. Harkitsin vakavasti sitä, mutta koska maito (varsinkaan laktoosinen sellainen) ei minulla oikein kulu, olin pelkuri ja otin just sen merkkistä maitoa kun ohjeessa sanottiin. Jos sillä ei onnistu niin ei millään. Minulla on vaan pieni asenneongelma luomumaitoa (ja montaa muutakin luomuasiaa) kohtaan, ja eikös sitäkin periaatteessa voi kutsua vihollisen maidoksi? :D Ei noissa tölkeissä ainakaan meidän lehmien maitoa ole..

Tein viilin täysin ohjeen mukaan, tosin pidin niitä hippusen pidempään huoneenlämmössä kun ohje sanoi. Viilin kermaisen kuoren takia siis. Mutta lopulta se oli pakko myöntää, että eihän kevytmaidosta voi tulla kunnon kuorta viilin päälle.. Ja kun se kuori on se paras osuus! Viili siis onnistui, siitä tuli ihan kotiviilin makuista viiliä, mutta kun se kuori jäi kovin ohkaiseksi. Tietysti tämä varmaan uppoaa rasvattomien sapuskoiden ystäviin, mutta suurin osa herkuttelunautintoa jäi kyllä saamatta.

Söin silti kuoren ensin ja sotkin sen jälkeen viiliin perinteikkäästi talkkunajauhoa (Riihitalkkuna on sitten se ainoa ja oikea talkkunajauho minulle :D). Pelkkä tavallinen piapo ei kuitenkaan tälläkertaa riittänyt vaan jauhon sekoituksen jälkeen pistin banaanien puutteessa mukaan mustikoita. Yksi ehdottomasti tuohon sopiva lisuke olisi tosiaan ollut banaani, vaikkei se ehkä kovin perinteikästä olekaan. "Banaanipiimää" tuli muksuna kuitenkin syötyä litrakaupalla.

Tulihan siitä ihan herkullinen iltapala, vaan eipä tuo paljoa kaupasta saatavaa perusviiliä tujumpaa ollut. Laktoosivammaisena tuon kanssa joutuu tietysti popsiimaan laktaasientsyymejä, laktoositonta maitoa ei homogenoimattomana saa. En sitten tiedä onnistuisiko tuollainen siitä sittenkään, laktoosittoman maidon käyttöominaisuudet ovat välillä erilaiset tavalliseen verrattuna. Mutta kannattihan tuota sentään kokeilla, vaikka toiste tuskin yritän. Pitää mennä Kärkölään syömään viilinsä.