Vanhoja koulukuvia

Miksei kukaan kertonut ettei valokuvaan kannata pukea valkoista?

Liimasin vihdoin ekalla luokalla saamaani koulukuva-albumiin kaikki tallessa olevat koulukuvat, luokkakuvat ja koko koulun kuvat peruskoulun ajalta, lukiokuvat ei siihen enää mahdu kun sivut loppuu kesken. Luokkakuvista puuttuu ainoastaan viides luokka (ja lukion 2 ja 3).Yksittäiskuvista puuttuu 1, 2, ja 5. luokat (ja lukion 2 ja 3). Ja olen ihan varma että kolmannella luokalla otettiin myös koko koulun kuva mutta en muista palautettiinko se silloin. Tiedän noiden lisäksi ainakin yksittäisten yksilökuvaverisioiden olinpaikan ensimmäisen ja viidennen luokan kuville, mutta saa nähdä saanko nyysiä niitä kehyksistä omaan albumiini. Tästä olisi kuitenkin kiva saada mahdollisimman kattava!

Joskus aikanaan skannasin nuo kaikki kuvat ja kokosin kollaasiin kuten ylhäältä näkyy, ja silloin näköjään löysin jokaista vähintään yhden. Ykkösen ja vitosen tosin skannasin silloinkin niistä kuvista jotka oli mummulla kehyksissä, ja toisen luokan kuvan sain jostain jonkun vanhasta ystäväkirjasta skannattua. Lukion tokan luokan kuvakin näyttää olevan tarrakuvasta skannattu kun rajat näkyy.

Mutta hitsi miten kiva nyt on katsella näitä vanhoja kuvia! Kuvista näkee 90-luvun lasten collegeasut, muuttuneet naamat, ja kuvia katsoessa on kiva miettiä että mihin porukka on oikein päätynyt. Osa heistä oli minun kanssa samalla luokalla koko peruskoulun (mm. Suolasokeriblogin Veera). Moni vielä ihan lukion loppuun saakka! Lukiokuville täytyy kyllä hankkia ihan oma albuminsa, sitten kun nuo luokkakuvatkin vielä jostain löytyvät. Viimeiseksi voi sitten lätkäistä lakkiaiskuvan :)

Joku luokkakokouskin saattaisi olla kiva. Ala-asteesta olisi periaatteessa kulunut tarpeeksi aikaakin, että sille luokalle voisi järjestää, tai yläasteen luokalle, mutta toisaalta tosiaan monien kanssa jatkettiin ihan lukioon asti ja siitä nyt sitten taas ei ole paljoakaan aikaa. Ja pikkupaikkakunnalla nyt tietää suunnilleen missä ihmiset on. Kyllä luokkakokouksissa pitäisi olla jonkunnäköisiä yllätyksiäkin siitä, että mihin muut ovat päätyneet. Ehkä kymmenen vuoden päästä?

Sitten joskus omille lapsille täytyy kyllä rakentaa tällainen samanlainen albumi myös..