Toimituksia

Viimepäivinä meidän talouteen on tullut kaikenlaisia mukavia pieniä toimituksia, etenkin siis minulle! Niistä uusin ja jännittävin oli tänään töiden jälkeen minulle toimitettu Elämää ja Elämyksiä blogin järjestämän blogiarvonnan palkinto! Keltaisessa muovipussissa oli siro kirjanmerkki, pieni kaunis kiinalaisista puutarhoista kertova kirjanen, sekä onnittelukortti. Heti kotiin päästyäni aloin tutkimaan lahjaani keittiön pöydän ääressä, ja sain siihen tietysti myös seuraa. En onnistunut saamaan esineistä kissatonta kuvaa, mutta luultavasti blogin lukijat tykkäävät enemmän näistä kissallisista! Kiitoksia Pirkolle palkinnosta :)

Viimeviikolla kissoillekin tuli postin välityksellä pienet lahjat! Ostin niille nimittäin valjaisiin kiinnitettävät geokätköilykolikot, joissa on seurantakoodi. Kaikki geokätköilijät, jotka tapaavat meidät pihalla ulkoilemasta, tai käyvät meillä vierailulla, voivat nyt kirjoittaa valjaista löytyvän koodin ylös Geocaching.com sivustolle, ja merkitä kissat nähdyksi! Jos me vierailemme kissojen kanssa kätköillä, kirjataan nekin käynnit sivulle. Pikkuhiljaa noiden kolikoiden tietoihin alkaakin kertyä päiväkirjaa siitä, keitä kätköilijöitä ollaan tavattu, ja missä ollaan käyty :) Eihän kissojen kanssa tietysti kamalasti tule liikuttua, verrattuna esimerkiksi koiriin. Silti tämä on minusta oikein hauska idea, ja innostuin heti! Merkintöjä on vielä kovin vähän, mutta niitä voi katsoa täältä ja täältä.

Meidän geokätköilyharrastus on ollut hieman hiljaiselolla, kun lähialueen kätköt on kerätty, ja kauempana käyminen vie hirveästi aikaa. Jos vaikka bussilla lähtee jonnekin kätköjä hakemaan, niin ei sieltä kuitenkaan malta yhden purkin jälkeen palata, vaan sitten pitää kyllä haravoida aluetta enemmän ja pidempäänkin. Ehkä viikonloppuna pitäisi kunnostautua asiassa, kun nykyään kyse on saamattomuudesta eikä ajanpuutteesta! Jotenkin nykyään on ihan käsittämättömästi ylimääräistä vapaa-aikaa (sen varmaan huomaa myös blogin postaustahdissa). Syksyn ja tammikuun ajan kestänyt projektityökurssi vei lähes kaiken vapaa-ajan niin kokonaisvaltaisesti, että nyt kun se on loppunut, menee varmaan hetki ennen kuin tajuaa että sitä vapaa-aikaa oikeasti vihdoin löytyy. Olen ehtinyt pitkästä aikaa lukemaan kirjojakin!

Tämänpäiväinen työpäivä meni kokonaan eräässä koulutustilaisuudessa töissä, ja sama tahti jatkuu huomenna. Kouluttaja on englantilainen, ja brittiaksentin kuunteleminen herätti taas innon matkustaa siihen suuntaan. Matkailuhaaveilun kohteena olisi tälläkertaa englantilainen ja skotlantilainen maaseutu, keskiaikaiset linnat ja viktoriaaniset rakennukset. Brittiläisten seurapiirien ja yhteiskunnan historia on kiinnostava aihe aina keskiajalta alkaen, ja olen taas viimeaikoina uponnut kaivelemaan asiasta tietoa.

Viimeviikon heräteostokset!

Vielä ei kuitenkaan ole haaveiden toteuttamisen aika, sillä vastahan me tuossa maassa käytiin. Matkustaminen on ainakin toistaiseksi meille sellaista luksushuvia, että mieluumin reissaa maailmaa monipuolisesti silloin harvoin kun reissaa, eikä pyöri samassa maassa. Toisaalta, englantilainen maaseutu olisi kyllä ihan toisesta maailmasta, kuin Lontoon kaupunki! Koska matkakuumetta ei siltikään ihan heti olla lievittämässä reissaamisella, niin onneksi voi kuitenkin aina hankkia kirjahyllyyn täytettä!

Se brittiläinen kouluttaja muuten kertoili töissä lounastauolla, kuinka sen kaverit olivat naureskelleet hänen kohtalolleen joutua matkustamaan Suomeen vuoden kylmimpään aikaan. Jouduttiin kuitenkin tuottamaan pettymys, ja kertomaan että nyt on kyllä lämpimin talvi vuosikymmeniin! Britanniassakin on saatu osansa oudosta säästä, siellä sataa vettä enemmän kuin yleensä ja kaikkialla tulvii. Meillä uhkaa vain tulla kevät etuajassa. Myrskykin on sen huomannut, vipattaakohan kollipojalla kastroinnista huolimatta hieman menojalkaa? Ainakin maukumisesta päätellen ulos olisi päästävä, tai ainakin jotain tekemistä olisi saatava nyt ja heti. Ja emäntähän yrittää sitä keksiä, mutta siitä saatte kuulla tulevissa postauksissa.

Kevättä ilmassa, ja ehkä vähän myös Myrskyn rinnassa!

Klassikkoteos

Minä luin tammikuun aikana Tarun Sormusten Herrasta pitkästä aikaa, ja nyt helmikuun alkupäivinä luin läpi Silmarillionin. Jälkimmäinen oli itselle uusi tuttavuus, ja yllättäen pidinkin siitä enemmän kuin odotin. Sen sijaan Sormusten Herra oli jo kertaalleen aiemmin luettu, enkä erityisemmin pidä siitä. Silti jostain syystä päätin kuitenkin sen joulun jälkeen uudelleen aloittaa, ja jos kirjan kerran aloittaa, ei sitä voi keskenkään jättää.

Myrskyn mielestä idea oli ihan tyhmä, ja olisi löytynyt parempaakin tekemistä. Se yrittikin ilmaista asian kovin painokkaasti, kuten kuvassa näkyy.. Kissa ei lämmennyt klassikkoteokselle, vaan ryhtyi lämmittämään sitä.

"Miks luet sitä josset tykkää?"

Syksy tulee!

Syksy on tullut.

Hui kun aika rientää! Vastahan lokakuu alkoi, ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Syksy on tullut, ja talvikin lähestyy. Kohta pitää varmaan jo alkaa jouluunkin vähän varautua. Laskin nimittäin, että koska osa-aikaisen vapaat ja pyhät osuvat niin kivasti, että vain kolme ylityöpäivää käyttämällä saan 18 päivän jouluvapaan, jos se pomolle sopii. Ne ylityötunnit on vaan ensin tämän syksyn aikana kerättävä.. Työt vie 22,5h viikossa jo nykyisellään. Lisäksi opintoihin liittyvä projektityökurssi vie vähintään 10-12h viikossa, ja se kestää ensivuoteen. Lisäksi kerta viikkoon on ratsastustunti, ja kaksi kertaa viikossa roolipeli-ilta. Jostain on karsittava jossain vaiheessa, yksi peli loppuukin tällä viikolla joten vähän helpottaa. Muutama lisätunti vuorokauteen kelpaisi kyllä! 

On tässä sentään ehtinyt vähän juhliakin. Pieni kummipoikamme kastettiin reilu viikko sitten, ja matkustimme kastejuhlaan Vantaalle pojan isovanhempien kotiin.  Pikkumiehen ihastelun lisäksi tuli syötyä tuhdisti kakkua ja tutustuttua muutamiin uusiin ihmisiin - kummipojan suku kun ei meille kovin tuttua ollut, vaikka vanhemmat kuuluvatkin lähipiiriin täällä Tampereella.

Samaan reissuun sitten pyörähdettiin myös Kärkölässä, kun kerran melkein matkanvarrella oli. Käytiin syömässä, saunomassa, huoltamassa kätkö, ja katselemassa maaseudun pimeyttä. Edelleen jaksaa huvittaa, kuinka Mikko joskus minulta kysyi, että "kuinka kauas teiltä pitää kävellä että pääsee katuvalojen ulottumattomiin?". No, muutamia kilometrejä kun kävelee, niin vasta löytyy ne ensimmäiset katuvalot..

Mikko lähti sitten yöksi kotiin, ja minä jäin vielä seuraavaan päivään isin synttärikahveille, ja räpsimään vähän kuvia nätissä syyssäässä. Villiviini talon seinällä loisti mahtavan punaisena, ja onnistuin jo saamaan oikein kivoja värejä kuvatessa esiin kun vähän kameran asetuksia säätelin. Tintti-tätiäkin piti toki jonkinverran kuvata, vaikkei sitä poseeraaminen juuri kiinnostanutkaan.

Juhlista tulikin mieleeni, että pitäisi metsästää itselleen jostain ennen marraskuun loppua pitkä iltapuku! Työpaikan pikkujouluissa suunnataan naapurimaahan, ja iltaohjelmassa on mm. balettiesitys jossain ihan liian hienossa teatterissa. Ikinä en ole iltapukua omistanut, tarvinnut, saati sitten tuollaisessa paikassa käynyt. Suomalaisissakaan teattereissa ei juuri ole tullut korkeakulttuuriin tutustuttua. Ei ole ollut ihan se minun juttuni. Saa nähdä, mitä maalaishiirelle käy! Melkoinen kokemus se varmasti on, siitä lisää ehkä sitten myöhemmin.

Vaikka aika meneekin lähes pelkästään nyt opintoihin, työelämään ja säännöllisiin harrastuksiin, tekisi pitkästä aikaa mieli ruveta taas kirjoitamaan. Ehkä se on tämä syksy, joka taas lisää kirjoitusintoa? Yksi innoittaja on ollut myös Robert McKeen kirjoittama kirja Story, jota Mikko luki kesällä,ja suositteli sitten minulle, ja jota olen koettanut ehtiä lukemaan. Kirja käsittelee hyvän tarinan rakenneosia, niiden suhdetta toisiinsa, ja millaisia rakenteita hyvä tarina sisältää. Minusta jokaisen, joka haluaa kirjoittaa teknisesti hyviä tarinoita (ei siis pelkästään teknisesti hyvää tekstiä), pitäisi lukea se. Kirja on kirjoitettu elokuvakäsikirjoituksen ja ammatikseen tarinoiden kirjoittamisen näkökulmasta, mutta suurin osa tekstistä pätee ihan kaikkiin fiktiivisiin tarinoihin kaikissa medioissa.

Varoituksen sana kuitenkin: kirja saattaa aiheuttaa lukijalleen suurta intoa tarinoiden suunnitteluun ja kirjoittamistaidon opetteluun, vaikka aikaa ei olisi, ja laittaa lukijansa katsomaan vanhoja tekstejään äärimmäisen kriittisesti.. Nimimerkillä ostin jo uuden muistikirjan, ja aloin suunnitella uuden tarinani aikajanoja ja skenelistaa, vaikka yhtään ei olisi aikaa!

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, vaikka etenkin kielioppiosaamisessani (pilkkuvirheet, köh) on paljon toivomisen varaa. Tämä blogikin syntyi halusta kirjoittaa jotain, tosin ainakaan näitä minun blogitekstejä ei välttämättä kannata lukea kovin kriittisellä silmällä :D Näitä ei ole suunniteltu ja hiottu ihan samalla huolellisuudella kuin muita tekstejäni.. Tämä blogi aloitti aikanaan omien kuulumisteni kirjoitusalustana, mutta kissat ovat aika tehokkaasti varastaneet shown. Etenkin viimeaikoina kissojen elämässä on tapahtunut paljon enemmän jänniä asioita kuin emännän, ja kuka nyt tylsiä asioita haluaisi blogiin kirjoittaa! Lisäksi kissoista kirjoittaminen on hauskaa, ja mukavaa touhua, kun niistä saa aiheita niin helposti! Moni lukijakin blogille on tullut nimenomaan kissojen takia, mikä on pelkästään positiivista :) Toivottavasti porukka vaan ei kovasti harmistu, kun tällaisen kiiresyksyn jälkeen kirjoittelen tänne taas välillä myös kissoihin liittymättömiäkin pohdiskeluja!

Mustin ja mirrin lahja

Kissoista puheenollen, Musti ja Mirri lähetti meille kiitokseksi jonkin aikaa sitten 12 pussin laatikollisen NaturesMenu Adult kissanruokaa, koska kirjoitin blogiini Myrskyn shoppailukierroksesta kyseisessä kaupassa, ja he huomasivat tämän Facebookissa meidän omilta sivuilta. Tosi kivoja tällaiset pienet piristykset :) Myrsky nauttii lahjastaan täysillä, mutta Viima vähän vierastaa uutta sapuskaa. Vielä on monta pussia jäljelläkin.

Mustista ja Mirristä on nyt ostettuna sekä Myrskylle että Viimalle nätit nahkavaljaat joululahjaksi. Saa tosin nähdä, maltanko olla pukematta niitä päälle jo ennen sitä, jos vielä keretään pihamaalla valjastelemaan. Syksy on tullut, ja se tarkoittaa, että tulee myös pimeä aikaisin. Silloin kun olisi vapaata aikaa, on jo aika pimeä lähteä kissojen kanssa ulos. Kylmä ei sentään niitä vielä haittaa, sillä ne käyvät pikkupakkasista huolimatta joka aamu parvekkeella haistelemassa ulkoilmaa ja ihmettelemässä milloin sumua, milloin pikkulintuja ja milloin vesisadetta. Parvekekalusteitakaan ei vielä olla maltettu tunkea varastoon talvisäilöön, kun kissat käyttävät niitä tähystyskorokkeina :D

Pimeyttä vastaan taistellakseni asettelin parvekkeelle talvivalot jo muutama viikko sitten. Hillitymmän valosarjan laitoin jo päällekin, jouluisemman havuköynnöksen valot sytytän vähän myöhemmin. Vaikka jonkun mielestä onkin ehkä turhan aikaista laitella noita, niin kyllä se valo vaan on mukava juttu syksyn pimeydessä :) Ja kissatkin tykkää, kun valot toki kaivettiin esiin kivasta pahvilaatikosta, joka nyt sai hetkeksi jäädä olohuoneen lattialle tutkittavaksi!

Luntakin ehti yhtenä iltana satelemaan ihan kiva määrä, mutta olin silloin töissä enkä juuri ehtinyt siitä nauttimaan: illalla satoi jo vettä, ja maa oli taas musta. Töistä en oikein voinut lähteä sitä lumisadetta kuvaamaankaan, mutta onneksi Mikko otti kotona yhden lumisateeseen liittyvän kuvan, nimittäin Viiman reaktion ikkunan takana leijaileviin valkoisiin hahtuviin:

Mitä ihmettä?!

Uusi kotiinpaluu, väsy, ja Harry Potter!

Rankan päivän ilta?

Tänään kotiuduttiin (taas) reissusta, alan toipua räkätaudistani, onnistuin tartuttamaan sen Mikkoon, ja kissatkin pääsivät tälläkertaa meidän mukaan, ja olivat kotiutumisen jälkeen ihan naatteja! Viikonloppuna ei tullut vissiin paljoa nukuttua, sillä melkein heti kuljetuskopan luukun avauduttua molemmat menivät omiin oloihinsa nukkumaan! Oli ihan kummallista olla kotona, käydä vessassa, laittaa ruokaa, loikoilla sängyssä, ja syödä, kun ei nuo kaksi silmäparia ollutkaan jatkuvasti seuraamassa jokaista liikettä, eikä mistään kuulunut kehräystä, eikä kukaan yrittänyt tunkea lautaselle! Vähän myöhemmin molemmat siirtyivät kasaan tietokonepöydälle, mutta siinäkin nukuttiin oikein tehokkaasti ja välillä potkimisesta päätellen oikein vauhdikasta unta nähden!

Kissat kävivät nimittäin meidän mukana Kärkölässä, jonne matkustimme viikonlopuksi, sillä meidät oli kutsuttu Lahteen häihin (joista muuten nappasin morsiuskimpun, hihii!). Ja Kärkölässä oli jotain ihan uutta ja mielettömän jännää ja kiinnostavaa, nimittäin KÄRPÄSIÄ! Kissat olivat suorastaan ihan sekaisin, kun kokoajan pörräsi jotain pään ympärillä ja moneen suuntaan, eivätkä nuo osanneet päättää mitä niistä pitäisi jahdata :D Nukkuivatkohan nuo kaksi koko viikonloppuna sitten ollenkaan? Matkalla ei ainakaan nukuttu, vaan kytättiin valppaana kopasta, mitä junassa, bussissa ja Tampereen kaduilla näkyi. Ressukat olivat ihan kanttuvei, ja alkavat ihan nyt vasta heräillä :D

Nyt on taas sellainen hetki, että tuntuu että olisi enemmän kirjoitettavaa blogiin, kuin mitä on aikaa kirjoittaa! Meinasin jo kirjoittaa, että nyt on sentään reissut jo hetkeksi reissattu, mutta ei sentään. Heti keskiviikkona edessä on koko päivän kestävä työmatka Turkuun :D Jatketaan kuitenkin siitä, mihin viimeksi jäätiin, eli Lontoon matkan illasta nro 3. Jos Harry Potter hehkutus ei nappaa, kannattaa tämän viestin lukeminen lopettaa tähän!

Saavuimme kolmantena Lontoon iltanamme Watford Junctionin juna-asemalle hyvissä ajoin, ja hyppäsimme siellä odottaneeseen bussiin joka vei meidät suoraan Leavesdeniin; paikkaan jossa suurin osa Harry Potter-elokuvien sisäkohtauksista (ja osa myös ulkokohtauksista) on kuvattu. Liput oli ostettu hyvissä ajoin Suomesta käsin, sillä kyseisessä paikassa niitä ei myyty ovelta ollenkaan. Lippua ostaessa piti valita tarkka saapumisaika, jota piti noudattaa. Ilmeisesti juttu ei kuitenkaan loppujenlopuksi ollut niiiiin hurjan tarkkaa, sillä me taidettiin ainakin päästä edellisen ryhmän mukaan kun oltiin ajoissa paikalla. Kierros alkoi lyhytelokuvalla, ja pian meillä oli edessämme suuren salin ovet. Arvatkaa mitä sitten tapahtui? Juontaja kysyi, onko paikalla ketään jolla olisi syntymäpäivä. No, minähän hyppelehdin ihmismassan keskellä tasajalkaa, ja PÄÄSIN AVAAMAAN SUUREN SALIN OVET yhdessä erään nuoremman syntymäpäiväsankarin kanssa <3

Suuressa salissa oli näytillä kaikkien tupien koulupuvut, opettajat, tupapistetiimalasit, pitkät tupapöydät, astiat... yksityiskohtia oli ihan älyttömästi, kuten tylypahkan vaakuna takassa, ja eri tupien omia eläimiä esittävät gargoylet seinissä. Lattia oli ihan oikeaa kiveä, ja kestänyt käyttöä kaikkien elokuvien ajan. Itse olin oven avaamiskunniasta vielä niin järkyttynyt tässä kohtaa, että lähinnä hypähtelin paikasta toiseen kädet ja jalat täristen.  Mahtavaa mahtavaa mahtavaa!

Suuren salin jälkeen siirryimme ensimmäiseen isoon näyttelyhalliin, ja pääsimme tekemään kierrosta vapaasti. Hallista löytyi lukemattomia mielenkiintoisia asioita, kuten mm. tylypahkan portti, hahmojen peruukit, kaikenlaista tarpeistoa, sekä kuvaussetit Hagridin mökkiin, Weasleyn keittiöön, rohkelikon olohuoneeseen ja makuusaleihin, Pimennon työhuoneeseen, Dumbledoren työhuoneeseen, liemiluokkaan, taikaministeriöön... Paikalla oli paljon henkilökuntaa esittelemässä paikkoja, ja kertomassa tarinoita kuvauksista. Näimme myös muutaman eläimen, kuten Posityyhtysen, Koukkujalan ja Trevorin :D Tietysti elokuvissa heitä näytteli useampikin eri eläin, mutta nämä olivat vähintään samannäköisiä otuksia, kuin elokuvissa aikanaan esiintyneet.

Kaikenkaikkiaan nähtävää oli ihan älyttömästi, ja sitä oli höystetty eri puolilla hallia esitetyillä videopätkillä jotka kertoivat elokuvien teosta. Lisäksi osaan seteistä ja tarpeistosta sai koskea, ja paikalla olisi päässyt testaamaan mm. luutaa tai taikasauvan heiluttelua, jos olisi tahtonut maksaa vähän ylimääräistä, ja jonottaa iäisyyden :D

Tylypahkan portti!

Rohkelikon poikien makuusalit

Tylypahkan suuren kellon heiluri.

Rohkelikon oleskeluhuone

Dumbledoren työhuonetta

Taikajuomia!

Posityyhtynen (ihan oikea elävä lintu!) ja typerä ilmeeni..

Yllä Hagridin mökkiä, alempana Weasleyiden keittiötä ja taikaministeriön kiiltäviä seiniä ja pieniä toimistokoppeja. Kamerakäsi meinasi suorastaan väsyä tässä hallissa..

'

Yksityiskohtien määrä oli ihan mieletön! Elokuvaa varten oli tehty pieniä loitsukirjoja (joihin oli oikeasti kirjoitettu sisältöä), sanomalehtiä, hienoja pääsylippuja, karttoja, velhomaailman mainoksia ja muuta kyseiseen maailmaan kuuluvaa pientä sälää, vaikka niitä ei juuri elokuvissa edes näkynyt! Ja miten paljon suunnitteluaikaa oli käytetty ihan jokaisen sivuhahmonkin henkilökohtaiseen taikasauvaan! Fanityttönä sinkoilin eestaas hallin päädystä toiseen räpsimässä kuvia... ilmankos niitä tuli muutama sata... köh... Alla olevassa kuvassa näkyy myös Liekehtivä Pikari-elokuvassa nähty joulutanssiaisten suuri jäätä jäljittelevä pöytäkoriste. Nämä olivat kyllä äärettömän upeita!

Jalo ja puhdas Mustan suku!

Iseeviot peili ja salaisuuksien kammion portti

Ja kierroksen seuraavaan vaiheeseen...

Ensimmäisen hallin jälkeen siirryimme ulos pihamaalle, jossa vastaamme tuli mm. sininen Ford Anglia, Poimittaislinjan bussi, Valedron hautakivi, Tylypahkan silta, Potterien kotitalo ja Dursleyiden kämppä, sekä muutamia shakkinappuloita. Jälleen tuli otettua kuvia PALJON! Etenkin Valedron hauta ja Tylypahkan silta olivat mahtavia.

Seuraavassa paikassa esiteltiin erilaisia taikaeläimiä, kuten Basiliski, jättiläishämähäkit, hevoskotkat... Useampi näistä oli robotteja, jotka tekivät jotain perusliikehdintää esillä ollessaan. Tiesittekö muuten, että joissakin kohtauksissa Hagridin naama on korvattu isommalla vastineellaan, robottinaamalla, joka näyttää ja ilmehtii nopeasti katsottuna ihan kuin oikea! Lisäksi paikalla oli kasapäin maahisten naamioita sunmuita tilpehöörejä, sekä kuvauksissa käytetyt hahmojen vahanuket. Ja ylipäänsä, kaikkea pientä ja kiinnostavaa :)

Seuraava osoitteemme oli Viistokuja! Kaikki pienet puodit ja näyteikkunat olivat paikallaan, ja täynnä tavaraa. Jälleen kerran yksityiskohtien määrä oli hämmästyttävä, ja esineiden aitous joskus hätkähdyttävää! Osa Lurppuluomen Pöllökeskuksen ovella istuvista pöllöistä näytti ensisilmäyksellä ihan oikeilta, ja Weasleyn veljesten kauppa oli ääriään myöden täynnä kaikenlaista jännittävää!

Tämän jälkeen kiersimme huoneita, joissa oli esillä elokuvaan liittyvää konseptitaidetta, eri lavasteiden ja kuvitteellisten paikkojen pohjapiirroksia, pahvimalleja, maalauksia, patsaita, suunnitelmia, luonnoksia..Jälleen yksityiskohtia toistensa perään! Paikalla oli mm. tylypahkan arkkitehdin patsas, jonka elokuvantekijät olivat suunnitelleet ja luoneet, ja joka myös elokuvissa vilaukselta nähdään. Kierroksella pääsi myös kävelemään läpi huoneesta, jonka seinät olivat täynnä taikasauvalaatikoita. Näissä laatikoissa oli säilytetty kaikkien elokuvaan osallistuneiden taikasauvoja. Laatikoista pystyi lukemaan näyttelijöiden nimet :)

Taikasauvoja taikasauvoja

Mutta, näistä mikään, siis yhtään mikään, ei vetänyt vertoja sille mitä oli tulossa. Nimittäin jättimäinen tylypahkan pienoismalli isossa pyöreässä huoneessa, jossa soi kauniisti elokuvamusiikki, ja valaistus vaihteli sinertävänä (jolloin linnan ikkunoissa paloi valot) ja kirkkaana. Malli oli iso, ja sen kanssa oli kuvattu monet elokuvien Tylypahkan julkisivukuvaukset. Kuvien reunalla voitte nähdä ihmisiä, ja vähän suhteuttaa linnan kokoa. Huone oli aivan mahtava upea ihana hurja upea, ja vietin siellä vaikka kuinka kauan yksityiskohtia tutkien. Upeaa! Tämä oli kierroksen viimeinen kohde, jonka jälkeen pääsi (kalliin) matkamuistomyymälän kautta takaisin pääaulaan. Palasimme vielä hetkeksi ihailemaan tuota kaunista pienoismallia ennen kuin suunnistimme takaisin bussille. Koko kierroksessa kesti lähes kolme tuntia, ja kotia kohden palasi kaksi väsynyttä matkalaista. Mahtavan upean hieno reissu!

"So, whether you come back by page or by the big screen,
Hogwarts will always be there to welcome you home."
- J.K. Rowling