Syksy tulee!

Syksy on tullut.

Hui kun aika rientää! Vastahan lokakuu alkoi, ja nyt ollaan jo yli puolen välin. Syksy on tullut, ja talvikin lähestyy. Kohta pitää varmaan jo alkaa jouluunkin vähän varautua. Laskin nimittäin, että koska osa-aikaisen vapaat ja pyhät osuvat niin kivasti, että vain kolme ylityöpäivää käyttämällä saan 18 päivän jouluvapaan, jos se pomolle sopii. Ne ylityötunnit on vaan ensin tämän syksyn aikana kerättävä.. Työt vie 22,5h viikossa jo nykyisellään. Lisäksi opintoihin liittyvä projektityökurssi vie vähintään 10-12h viikossa, ja se kestää ensivuoteen. Lisäksi kerta viikkoon on ratsastustunti, ja kaksi kertaa viikossa roolipeli-ilta. Jostain on karsittava jossain vaiheessa, yksi peli loppuukin tällä viikolla joten vähän helpottaa. Muutama lisätunti vuorokauteen kelpaisi kyllä! 

On tässä sentään ehtinyt vähän juhliakin. Pieni kummipoikamme kastettiin reilu viikko sitten, ja matkustimme kastejuhlaan Vantaalle pojan isovanhempien kotiin.  Pikkumiehen ihastelun lisäksi tuli syötyä tuhdisti kakkua ja tutustuttua muutamiin uusiin ihmisiin - kummipojan suku kun ei meille kovin tuttua ollut, vaikka vanhemmat kuuluvatkin lähipiiriin täällä Tampereella.

Samaan reissuun sitten pyörähdettiin myös Kärkölässä, kun kerran melkein matkanvarrella oli. Käytiin syömässä, saunomassa, huoltamassa kätkö, ja katselemassa maaseudun pimeyttä. Edelleen jaksaa huvittaa, kuinka Mikko joskus minulta kysyi, että "kuinka kauas teiltä pitää kävellä että pääsee katuvalojen ulottumattomiin?". No, muutamia kilometrejä kun kävelee, niin vasta löytyy ne ensimmäiset katuvalot..

Mikko lähti sitten yöksi kotiin, ja minä jäin vielä seuraavaan päivään isin synttärikahveille, ja räpsimään vähän kuvia nätissä syyssäässä. Villiviini talon seinällä loisti mahtavan punaisena, ja onnistuin jo saamaan oikein kivoja värejä kuvatessa esiin kun vähän kameran asetuksia säätelin. Tintti-tätiäkin piti toki jonkinverran kuvata, vaikkei sitä poseeraaminen juuri kiinnostanutkaan.

Juhlista tulikin mieleeni, että pitäisi metsästää itselleen jostain ennen marraskuun loppua pitkä iltapuku! Työpaikan pikkujouluissa suunnataan naapurimaahan, ja iltaohjelmassa on mm. balettiesitys jossain ihan liian hienossa teatterissa. Ikinä en ole iltapukua omistanut, tarvinnut, saati sitten tuollaisessa paikassa käynyt. Suomalaisissakaan teattereissa ei juuri ole tullut korkeakulttuuriin tutustuttua. Ei ole ollut ihan se minun juttuni. Saa nähdä, mitä maalaishiirelle käy! Melkoinen kokemus se varmasti on, siitä lisää ehkä sitten myöhemmin.

Vaikka aika meneekin lähes pelkästään nyt opintoihin, työelämään ja säännöllisiin harrastuksiin, tekisi pitkästä aikaa mieli ruveta taas kirjoitamaan. Ehkä se on tämä syksy, joka taas lisää kirjoitusintoa? Yksi innoittaja on ollut myös Robert McKeen kirjoittama kirja Story, jota Mikko luki kesällä,ja suositteli sitten minulle, ja jota olen koettanut ehtiä lukemaan. Kirja käsittelee hyvän tarinan rakenneosia, niiden suhdetta toisiinsa, ja millaisia rakenteita hyvä tarina sisältää. Minusta jokaisen, joka haluaa kirjoittaa teknisesti hyviä tarinoita (ei siis pelkästään teknisesti hyvää tekstiä), pitäisi lukea se. Kirja on kirjoitettu elokuvakäsikirjoituksen ja ammatikseen tarinoiden kirjoittamisen näkökulmasta, mutta suurin osa tekstistä pätee ihan kaikkiin fiktiivisiin tarinoihin kaikissa medioissa.

Varoituksen sana kuitenkin: kirja saattaa aiheuttaa lukijalleen suurta intoa tarinoiden suunnitteluun ja kirjoittamistaidon opetteluun, vaikka aikaa ei olisi, ja laittaa lukijansa katsomaan vanhoja tekstejään äärimmäisen kriittisesti.. Nimimerkillä ostin jo uuden muistikirjan, ja aloin suunnitella uuden tarinani aikajanoja ja skenelistaa, vaikka yhtään ei olisi aikaa!

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, vaikka etenkin kielioppiosaamisessani (pilkkuvirheet, köh) on paljon toivomisen varaa. Tämä blogikin syntyi halusta kirjoittaa jotain, tosin ainakaan näitä minun blogitekstejä ei välttämättä kannata lukea kovin kriittisellä silmällä :D Näitä ei ole suunniteltu ja hiottu ihan samalla huolellisuudella kuin muita tekstejäni.. Tämä blogi aloitti aikanaan omien kuulumisteni kirjoitusalustana, mutta kissat ovat aika tehokkaasti varastaneet shown. Etenkin viimeaikoina kissojen elämässä on tapahtunut paljon enemmän jänniä asioita kuin emännän, ja kuka nyt tylsiä asioita haluaisi blogiin kirjoittaa! Lisäksi kissoista kirjoittaminen on hauskaa, ja mukavaa touhua, kun niistä saa aiheita niin helposti! Moni lukijakin blogille on tullut nimenomaan kissojen takia, mikä on pelkästään positiivista :) Toivottavasti porukka vaan ei kovasti harmistu, kun tällaisen kiiresyksyn jälkeen kirjoittelen tänne taas välillä myös kissoihin liittymättömiäkin pohdiskeluja!

Mustin ja mirrin lahja

Kissoista puheenollen, Musti ja Mirri lähetti meille kiitokseksi jonkin aikaa sitten 12 pussin laatikollisen NaturesMenu Adult kissanruokaa, koska kirjoitin blogiini Myrskyn shoppailukierroksesta kyseisessä kaupassa, ja he huomasivat tämän Facebookissa meidän omilta sivuilta. Tosi kivoja tällaiset pienet piristykset :) Myrsky nauttii lahjastaan täysillä, mutta Viima vähän vierastaa uutta sapuskaa. Vielä on monta pussia jäljelläkin.

Mustista ja Mirristä on nyt ostettuna sekä Myrskylle että Viimalle nätit nahkavaljaat joululahjaksi. Saa tosin nähdä, maltanko olla pukematta niitä päälle jo ennen sitä, jos vielä keretään pihamaalla valjastelemaan. Syksy on tullut, ja se tarkoittaa, että tulee myös pimeä aikaisin. Silloin kun olisi vapaata aikaa, on jo aika pimeä lähteä kissojen kanssa ulos. Kylmä ei sentään niitä vielä haittaa, sillä ne käyvät pikkupakkasista huolimatta joka aamu parvekkeella haistelemassa ulkoilmaa ja ihmettelemässä milloin sumua, milloin pikkulintuja ja milloin vesisadetta. Parvekekalusteitakaan ei vielä olla maltettu tunkea varastoon talvisäilöön, kun kissat käyttävät niitä tähystyskorokkeina :D

Pimeyttä vastaan taistellakseni asettelin parvekkeelle talvivalot jo muutama viikko sitten. Hillitymmän valosarjan laitoin jo päällekin, jouluisemman havuköynnöksen valot sytytän vähän myöhemmin. Vaikka jonkun mielestä onkin ehkä turhan aikaista laitella noita, niin kyllä se valo vaan on mukava juttu syksyn pimeydessä :) Ja kissatkin tykkää, kun valot toki kaivettiin esiin kivasta pahvilaatikosta, joka nyt sai hetkeksi jäädä olohuoneen lattialle tutkittavaksi!

Luntakin ehti yhtenä iltana satelemaan ihan kiva määrä, mutta olin silloin töissä enkä juuri ehtinyt siitä nauttimaan: illalla satoi jo vettä, ja maa oli taas musta. Töistä en oikein voinut lähteä sitä lumisadetta kuvaamaankaan, mutta onneksi Mikko otti kotona yhden lumisateeseen liittyvän kuvan, nimittäin Viiman reaktion ikkunan takana leijaileviin valkoisiin hahtuviin:

Mitä ihmettä?!