Muuttopostaus, koti, ja kissat

Viimeaikoina on tullut kyllä kirjoiteltua blogiin niin vähän, että ihan hävettää. Sinänsä aiheita on ollut, mutta ei oikein aikaa. Päivät olen töissä, kätköily vie joka illasta palasen (olen yhä mukana 31 päivän haasteessa!), ja ajoissa on pitänyt mennä nukkumaan, jotta aamulla on taas herännyt töihin. En ole oikeastaan juuri istunut edes rauhassa koneen ääreen koko puolen kuukauden aikana kuin ihan lyhyiksi hetkiksi. Takana on 16 päivää, 16 geokätköä, kaksi ratsastustuntia, pari roolipeli-iltaa, yksi viikonloppu pääkaupunkiseudulla poninäyttelyissä, yksi työmatka, vauvakutsut tulevan kummipojan äidille, Mikon syntymäpäivät, kissojen rokotuskäynti, pari käyntiä kaverin kissaa hoitamassa, käynti sohvaostoksilla... niin, ja tosiaan muutto ja muuttolaatikoiden purku ja siivous sen jälkeen. Ja viime maanantaina nähtiin tähdenlentoja!

Noihin se aika sit vissiin meni, ja niitä vähäisiä oman ajan hippusia ei tehnyt mieli viettää koneen ääressä... mutta lupaan ryhdistäytyä, ja kuten joskus lupasin, esittelen nyt lyhyesti tämän uuden kodin :) Tässä postauksessa on myös tarjolla pientä kuva-arvoitusta: bongaa joka kuvasta kissa, löydätkö kaikista? :D Muutenkin tämä postaus on ehkä vailla juonta, päitä ja häntiä sentään onneksi löytyy!

Muutto tapahtui 30.7. ja 2.8. oli jäljellä enää yksi purkamaton muuttolaatikko (se tosin on jäljellä edelleen...). Uskomaton tahti helteisessä asunnossa sanon minä, enkä olisi siihen itekseni kyennyt. Loppuvaiheessa alkoi jo usko loppua, että eihän tästä nyt tuu mitään, en tahdo nähdä yhtään laatikkoa enää, piiloudun peiton alle ja jään sinne, paitsi että siellä tulee kuuma! Mikko kuitenkin potki eteenpäin, ja onneksi potki. Paljon mukavempaa asua järjestetyssä kodissa kuin laatikkomeressä. Sanoin aiemmin, että koska kamerat olivat muuttokuormassa piilossa, ei muuttotilanteesta ole juuri kuvia, mutta löytyipäs sentään yksi huono kuva muuton jälkeiseltä päivältä puhelimen muistista:

Tästä on jo muutama loota purettu!

Kun kamera löytyi, kuvailin jonkin verran laatikkovuoria myös. Tuolloin suurin osa oli jo tyhjiä, ja kuvauskohteena lähinnä kissojen hämmentynyt liikehdintä laatikoiden seassa. Tai etenkin Myrskyn, Viima pysytteli alkuun sängyn alla turvassa, ja hiippaili vain vähän. Asunto oli tosiaan alle viikossa tyhjätty pahvilaatikoista, ne itse lootatkin annettiin eteenpäin eräälle toiselle muuttajalle.

Myrsky löysi laatikon, jossa kuskattiin kissanruuat..

Tyhjien laatikoiden torni!

Aiemmin esittelin jo parvekkeen ja eteisen, joten nyt on oikeastaan jäljellä enää olohuone, keittiö, sekä makuuhuone. Olohuoneessa on vielä pari pahvilaatikkoa, johon on pakattu äidin tuloa odottavia, Kärkölään matkalla olevia tavaroita (eivät siis ole muuttolaatikoita vaan uudelleen pakattuja! :D), ensikuussa siihen niiden paikalle on tulossa sohva. Lisäksi ainakin yksi taulu pitäisi saada seinälle, valaistusta pitää lisätä (pahoittelen kuvien rakeisuutta, mutta asunto on aika hämärä iltaisin, joten on hankala ottaa hyviä kuvia), makuuhuoneeseen on yhä piilotettuna se viimeinen muuttolaatikko, ja muutamia muita pikkujuttuja pitäälaitella. Muutoin tämä on ollut ihan valmis koti jo hyvän aikaa :)

Ai sä yritit lukee lehteä vai?

Edelliset asukkaat jättivät meille lähes ilmaiseksi astianpesukoneen, lasiovisen vitriinin, korkean kissojen kiipeilypuun, pienen puunvärisen lipaston, ja isomman valkoisen kaapiston, jotka kaikki päätyivät meillä iloisesti hyötykäyttöön. Vitriiniin saan koriste-esineeni esille ensimmäistä kertaa kissojen tulon jälkeen, ja isommasta kaapistosta kissat saivat ihan oman tarvikekaappinsa (vaikka olenkin julma ja kiellän Myrskyä tunkeutumasta sinne sisälle repimään ruokapusseja...). Kiipeilypuukin kelpasi kissalapsille heti käyttöön! Ja allekirjoittanut palvoo astianpesukonetta!

Päiväpeitto menee vaihtoon, se on liian pieni :D
Kuvassa se on lavastettu näyttämään siltä että se riittäisi.

Viimakin löysi uuden löhöpaikan.

Semmonen paikka se :) Ja tosiaan, kissojen kuulumisista: kävimme rokotuksilla viime viikolla, sillä nämä pienet pörriäiset täyttävät ihan näillä näppäimillä vuoden (synttäripostausta luvassa loppukuusta :P)! Olen myös ilmoittanut ne molemmat syksyn Pirokin näyttelyihin, ja siitä lisää myöhemmin. Eläinlääkäri myös punnitsi molemmat kissat: Myrsky painaa jo miehekkäät 5,3kg, mutta Viima on hippusen laihtunut, ja painoi 3,8kg. Näyttää siis pahasti siltä, että joku rohmuaa toiselta ruokaa! Tätä pitää tarkkailla..

ps.
Mikko sai syntymäpäivänään Tigen blogin ohjeella tehtyä Valkosuklaamustikkapiirakka.
Onnistui loistavasti vaikka itse sanonkin, ja oli hurjan tujua ja makeaa :D
Leipoessa muuten huomaa, miten mahtava asia tiskikone on!
(Tässä kuvassa ei ole kissaa).

Parvekekissat ja kissanviikset

Aiemmassa postauksessa kerroin, että nykyään kissojen kiipeilypuista ei enää pysty tiirailemaan ulkomaailman tapahtumia, vaikka muuten kiipeilypuujärjestely onkin kaikin puolin parempi. Puuttuva näköala korvattiin kuitenkin toisella, nimittäin nyt kissalapsilla on lupa kulkea parvekkeella!

Parvekkeella viihdytäänkin sitten oikein kovasti, lähes jatkuvasti silloin kun ovea vain pidetään auki. Onhan siellä myös mukavan paljon viileämpi kuin sisällä, jossa lämpötila on pahimmillaan ollut yli 30 astetta. Iltaralliin kuuluu nykyään kaahailua parvekkeelta sisälle kiipeilypuuhun ja takaisin, ja hieman keikkuvilla parvekekalusteilla kiipeily. Kyllä kattien kelpaa! Nytkin nuo torkkuvat parvekkeella, tosin Viima taitaa jahdata jotain parvekematolla mönkivää ötökkää...

Parvekkeellaololuvan ansiosta kissat ovat myös oppineet uusia asioita. Esimerkiksi vesisade oli selkeästi näille ihan uusi juttu. Eilen nuo koettivat uhmata luonnonvoimia juosten muristen ja äristen korvat luimussa parvekkeelle,  ja sinkoamalla hetken kyyristelyn jälkeen sata lasissa takaisin sisälle toisiinsa kompastellen, pöydänjalkoihin törmäillen ja nurkissa sutien. Ja hetken päästä sama uusiksi, koska "tällä kertaa en varmasti kastu!".

Kissat ovat asettuneet hyvin taloksi! Heti alkuun muuton jälkeen ne olivat vähän vaisuja, ja nököttivät paljon sängyn alla. Ruokaa käytiin syömässä, laatikolla asiat hoitamassa, ja ikkunasta ulos tuijottelemassa, mutta muuten pienet kissaparat olivat kovin hämmentyneitä - olihan kyseessä ihan vieras paikka, jossa kuitenkin oli tuttuja (ja vieraita) tavaroita, ja edellisten asukkaiden kissojen vieras tuoksu! Onneksi jännityksestä päästiin yli, ja nyt nuo ovat melkeimpä villimpiä kuin aiemmin. Liekö lisätila rallitukseen lisännyt intoa riekkua?

Jos parvekkeen ovi on kiinni, kissat viihtyvät Mikon pöydällä, kätevästi ikkunan edessä. Pöydässä on sopiva lisäkepala, joka on pyhitetty lähes täysin kissojen olinpaikaksi. Kätevästi pysyvät poissa näppäimistöltä, kun on oma luvallinen paikka pöydällä, ja josta näkee vielä uloskin! Saa nähdä koska hoksaavat, että näppikselle on sittenkin kiva köllähtää... Minun pöydälläni ei ole juuri ruuhkaa ollut... Pahat kielet voisivat kertoa, että tässä on liikaa roinaa, jotta kissa siihen mukavasti mahtuisi. En tunnusta!

Ja ps. Kattokaa, tässä on meidän viikset!

Naukulan kerho-blogissa haastettiin kissablogien pitäjät viiksipäivän viettoon, ja luomaan samalla ajatus jos toinenkin tänäkin syksynä karun kohtalon kokevien kesäkissojen ja muiden kodittomien kattien suuntaan. Eihän se kissa suomen luonnossa yksin pärjää, se pitäisi jokaisen ymmärtää. Myrsky ja Viima osallistuivat viiksipäivään mielellään (vaikka poseeraamiseen ei oikein ilmeisesti olisikaan ollut kärsivällisyyttä), ovathan hekin Kissojen suojelu ry yhdistyksen hoteista minulle päätyneet. Itse olen auttanut Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistystä lähinnä pienten tarvikelahjoitusten kautta, ja ehkä parempaankin vielä pystyisi. Kannustan kaikkia kantamaan kortensa kekoon niin asenteiden muuttamiseksi ennaltaehkäisevästi, kuin jo hylättyjen kissaparkojen auttamiseksikin.

Ponnarinoutajat

Viimekertaisessa postauksessa kerroin, kuinka Myrskyn maailma romahti, kun kiipeilypuusta jouduttiin purkamaan pätkä pois, jotta se mahtui muuttokuormaan. Nyt menetys on kuitenkin korvattu, ja molemmat kissakaverit ovat hyväksyneet diilin. Kun aiemmin meillä oli yksi kiipeilypuu, josta pääsi loikkaamaan (matalalle) tv-tasolle tai (matalalle) sohvalle, niin nyt meillä onkin kaksi kiipeilypuuta loikkausetäisyydellä toisistaan, ja lisäksi toisesta pääsee myös hattuhyllylle! Kissalapset tykkäävät järjestelystä kympillä, ja tästä on allavideoitua todistusaineistoa. Videosta näette myös, mistä tämä postaus sai nimensä: nuo osaavat noutaa hiusponnareita :D Uudessa asunnossa on muuten myös ihan pirskatin kuuma ainakin pidempikarvaisille kavereille..



Tiistaina muutettiin, ja perjantaihin mennessä oli enää yksi muuttolaatikko purkamatta! Lauantain ja Sunnuntain vietin Vermon poninäyttelyssä (jossa poltin nahkani) ja Hyvinkäällä kaverin luona. Huomenna pitää jo mennä töihin! Erittäin tehokas loman lopetus, etten sanoisi. Tästä uudesta asunnosta laittelen postausta myöhemmin. Harmi että muuttovaihe meni niin vauhdikkaasti (ja kamerat oli hukassa), ettei mitään kunnollisia ennen-jälkeen kuvia saatu siitä muuttokaaoksesta. On tämä kyllä tosi kiva, ja kun tyhjät laatikot saatiin lahjoitettua seuraavalle muuttajalle, tämä paljastui myös odotettua tilavamman oloiseksi <3

Vanhasta kiipeilypuusta pystyi muuten tarkkailemaan ikkunasta ulos, joten tältäosin uusi kissajärjestely on toki huonompi. Ehkä kerron seuraavassa postauksessa, että miten tämä asia on korjattu!

Maailma romahti

Myrskyn maailma romahti. Yksi sen elämän tukipilareista poistettiin. Nyt alkaa suruaika. Jouduimme nimittäin purkamaan muuttoa varten pätkän kissan kiipeilypuusta. Myrsky huomasi aikeet jo hyvissä ajoin, ja normaalisti niin leppoisa paksukainen puolusti puutaan kirjaimellisesti kynsin ja hampain. Moneen otteeseen se siirrettiin kauemmas, mutta aina se sinkosi täydellä vauhdilla puuta purkaneen ihmisen tielle, ja kietoi käpälänsä irrotettavan palikan ympärille. Lopulta kissaparka lukittiin makuuhuoneeseen, jotta puuta saatin lyhennettyä.  Kun Myrsky sitten yritti taas vapaaksi päästyään kiivetä lyhennetyn puun huipulle, se oli aivan järkyttynyt siitä, että matka katonrajaan loppuikin kesken kaiken.. Miten tuollaiselle järkyttyneelle teinipojalle selittäisi, että jo huomenna puu kootaan taas koko komeuteensa, ja kaikki on taas (sen osalta) hyvin?

Kapinointiin väsähtänyt teinipoika

ps. lupaan kirjoitella blogiin aktiivisemmin heti kun muutosta ollaan selvitty hengissä!

Muuttoapulaiset

Muutama päivä sitten kärräsin tänne ison kasan laatikoita. Lisäksi säästin edellisestä muutosta muutaman, ja sain aiemmin kavereilta vähän laatikoita. Niinpä minulla on tällähetkellä asunnossani 14 banaanilaatikkoa, ja viisi muunlaista lootaa. Aluksi meinasi ahdistaa, että mihin ne pitäisi oikein saada mahtumaan pakkaamisen edetessä, mutta sitten sain neronleimauksen:

Ne mahtuu kaappiin hyllyille!

Nyt muuttopakkaaminen edistyy tasaisen rauhallisesti hylly ja laatikko kerrallaan, ja pakattuna on jo 11 laatikkoa. Kohta pitäisi aloittaa siivoamisestakin... Tämän postauksen aiheena ovat kuitenkin pienet rakkaat muuttoapulaiseni! Jokaikinen pahvilaatikko on varmasti moneen kertaan koeajettu ja karvoitettu, jokainen työvaihe on seurattu tarkkaan vierestä, ja kaikkeen on haluttu kovasti osallistua. Jokaista pakkausteippiä ja pehmusteeksi laitettua talouspaperia on vähän revitty, raadeltu, ja jyrsitty, ja kaikkiin avonaisiin kaappeihin on tunkeuduttu tarkistuskierrokselle. Alla pakkaamisen lomassa otettuja kuvia näistä kovin innokkaista muuttoapulaisista. Kelpais varmaan teillekin :D

"Mitään ei olla tehty!"

"Vähän vaan tökin tätä ikkunaa nenällä, että on sit jotain pestävääkin!"

"..."

"Niin olitko sä laittamassa tähän kulhoon jotan?"

"Mitä? Haluutko sä laittaa tännekin tavaraa?
Vastahan sä monta laatikkoa täytit!"

Missä välissä se tuonne meni?!

"Mä olen täällä ylähyllyllä tasan niin kauan kun heilut sen imuris kanssa.."

"Mitähän se emäntä on tuonne säilönyt.."

Muuttopakkaaminen on siten rankkaa puuhaa!

Pahvilaatikkolinna

"Äiti miksi tolla tädillä on noin paljon laatikoita?"

"Sillä saattaa olla muutto menossa, tuollaisiin -"

"Muuttaako se pahvilaatikkolinnaan?"

Tällaisen sananvaihdon kuulin, kun taiteilin kärrylle ja selkääni sidottujen banaanilaatikoiden kanssa kaupalta kotiin. Pisti hymyilyttämään :D En kuullut enää äidin vastausta, sillä olin juuri kävellyt kolisevan laatikkovuoreni kanssa heidän ohitseen. Jaa että pahvilaatikkolinnaan? No, kyllä näistä laatikoista yhden linnankin kohta rakentaa... Ainakin kissoille!

Muuton lopputulos kuvina!

Tästä tulee nyt superpikainen kuvapostaus ennen kouluun lähtöä (tänään pitäisi puhua kandidaatintyön aiheesta!), mutta sain kuin sainkin vihdoin muuton aikalailla päätökseen, jos ei lasketa kaappien sisältöjä jotka tulevat olemaan vähän sekaisin varmaan ikuisesti. Tämän jälkeen lupaan olla postaamatta kuvia kämpästäni pitkiin aikoihin :D

Olohuone ensin.

Olohuone muuttopäivänä.

Olohuone nyt.

Tuo penkki on itseasiassa äidin kangaspuiden penkki, mutta joutaa tuohon nyt ainakin joksikin aikaa kun kangaspuut ovat olleet käyttämättömänä pidemmän aikaa. Tykkään siitä:)

Makuuhuone muuttopäivänä...

Makuuhuone nyt. Tykkään tuosta tilkkupeitosta <3

Makuuhuoneen kirjahylly nyt.

Sain ensimmäisen sukan valmiiksi!

Keittiö ennen

Keittiö nyt.

Sohva ennen.

Sohva nyt!

Muuton anatomiaa, vol. 4, viimeistelyä.

Varoitus, en ole mikään sisustaja, en todellakaan.

Nyt tämä kämppä alkaa jo näyttää kodilta. Vihdoin! On sitä jo pitkään tuntunutkin siltä ettei kotona ole muuta tehnytkään kun siivonnut.. Ostin tuohon vuodesohvaan petauspatjan, ja nyt se on muunnettavissa rumasta perusulkomuodostaan huolimatta kivaksi 120cm leveäksi sängyksi, joka ei edes haise tunkkaiselta tai näytä satavuotiaalta. Testinukuinkin sen jo, ja vaikuttaa siltä että kyllä siihen kehtaa yövieraita majoittaa! Saatan nukkua siinä itsekin aika usein, sillä kadun meteli kuuluu olohuoneen puolelle paljon heikommin kuin makuuhuoneeseen. Kokoontaitettuna sohvamuodossaan ilman patjaa se on edelleen susiruma, kova ja karhea. Aion kuitenkin tuunata sitä vielä jotenkin, en vaan ole keksinyt sellaista kikkaa joka olisi halpa ja helppo, mutta toimiva.

Alla vähän kuvia olohuoneesta, ja sohvasta ihan omana itsenään, väliaikaisvirityspeitteiden kanssa, ja levitettynä:

Muita tuunauskohteita keittiössä lienee tuo pöytätason alla oleva taloustikas. Saan kuulemma toisen samanlaisen myös, ja ajattelin että niiden kuluneisiin istuinosiin ja portaisiin voisi tehdä irrotettavat pehmustetut päälliset. Minulla ei meinaan ole työtuolin ja puisen jakkaran lisäksi täällä ollenkaan tuoleja, joten noilla on istuttava.. Päälliset voisi sitten irroittaa jos haluaa käyttää noita oikeasti taloustikkaina ja kiivetä johonkin. Päällisten kanssa se voisi olla vaarallista jos ne pyörähtävät jalan alla.

Olisi kiva päästä ompelemaan jotain. Haaveena olisi myös ommella itselle koulupukutyylinen vekkihame, mutta toistaiseksi se on jäänyt kun en ole oikein tiennyt millainen olisi siihen sopiva kangas. Miksi muuten tuossa ompelukoneessa on niin äärettömän lyhyt piuha tuohon polkimeen? Ei mulla ole niin matalaa pöytää että se poljin ylettäisi maahan :D Noiden aiemmin mainittujen lisäksi ei tupakeittiössä taida muuta enää kesken ollakaan, kunhan tiikeritaulun vielä saisi seinään sohvan yläpuolelle.

Alla kuvat sitten makkarista. Nyt siellä on tuo sama petari mikä oli tuossa sohvalla aiemmissa kuvissa. Joo, 100cm leveässä sängyssä 120cm petari, eli vajaa 10cm molemmilta puolilta tulee yli..  Yllättävän hyvin se kuitenkin toimii tuossa, jos suurin osa ylimenevästä tukee vähän seinään. Eipähän tarvi keksiä sen kummempaa paikkaa säilyttää tuota petaria yövieraiden varalle. Makkariin ei löytynyt sopivia verhoja, joten verhon virkaa hoitaa nyt lakana. Onpahan näköesteenä ja vähän valonesteenä aamuisin, ja näyttää ihan yllättävän siedettävältä. Nyt minulla on vihdoin makkarissa myös ihan kattovalaisinkin, se tarttui mukaan samalta reissulta kuin patjakin. Sänky kaipaisi päiväpeittoa, ja nuo muuttolaatikot voisi heivata pois sängyn päästä. Ompelukonetta voisi sitten säilyttää siellä silloin kun sitä ei käytetä. Ja jotkut oikeat verhot olisi kivat.

Keskimmäisessä kuvassa näkyy kauniisti se purkamaton muuttolaatikko

Mutta kohtahan täällä voi jo järkätä tuparit! Kaikki alkaa olla jo esittelykunnossa sohvan tuunausta ja verho-ongelmaa lukuunottamatta, jos ei erehdy kaappeihin katsomaan. Yksi hylly on mm. nimetty sälähyllyksi, ja sinne on koottu kaikki sellainen roina joille "etsin paikan myöhemmin", tai joista mietin, että "päätän myöhemmin heitänkö tuon pois". Lisäksi talvivaatteet sunmuut ovat edelleen pahvilaatikossa vaatekaapissa..

Mutta näyttää hyvältä! Nyt vois mennä katsomaan onko tuo kameran akku latautunut senverran että voisin lähteä vähän kikkailemaan pihlajanmarjojen kanssa!