Maailma romahti

Myrskyn maailma romahti. Yksi sen elämän tukipilareista poistettiin. Nyt alkaa suruaika. Jouduimme nimittäin purkamaan muuttoa varten pätkän kissan kiipeilypuusta. Myrsky huomasi aikeet jo hyvissä ajoin, ja normaalisti niin leppoisa paksukainen puolusti puutaan kirjaimellisesti kynsin ja hampain. Moneen otteeseen se siirrettiin kauemmas, mutta aina se sinkosi täydellä vauhdilla puuta purkaneen ihmisen tielle, ja kietoi käpälänsä irrotettavan palikan ympärille. Lopulta kissaparka lukittiin makuuhuoneeseen, jotta puuta saatin lyhennettyä.  Kun Myrsky sitten yritti taas vapaaksi päästyään kiivetä lyhennetyn puun huipulle, se oli aivan järkyttynyt siitä, että matka katonrajaan loppuikin kesken kaiken.. Miten tuollaiselle järkyttyneelle teinipojalle selittäisi, että jo huomenna puu kootaan taas koko komeuteensa, ja kaikki on taas (sen osalta) hyvin?

Kapinointiin väsähtänyt teinipoika

ps. lupaan kirjoitella blogiin aktiivisemmin heti kun muutosta ollaan selvitty hengissä!