Parvekekissat ja kissanviikset

Aiemmassa postauksessa kerroin, että nykyään kissojen kiipeilypuista ei enää pysty tiirailemaan ulkomaailman tapahtumia, vaikka muuten kiipeilypuujärjestely onkin kaikin puolin parempi. Puuttuva näköala korvattiin kuitenkin toisella, nimittäin nyt kissalapsilla on lupa kulkea parvekkeella!

Parvekkeella viihdytäänkin sitten oikein kovasti, lähes jatkuvasti silloin kun ovea vain pidetään auki. Onhan siellä myös mukavan paljon viileämpi kuin sisällä, jossa lämpötila on pahimmillaan ollut yli 30 astetta. Iltaralliin kuuluu nykyään kaahailua parvekkeelta sisälle kiipeilypuuhun ja takaisin, ja hieman keikkuvilla parvekekalusteilla kiipeily. Kyllä kattien kelpaa! Nytkin nuo torkkuvat parvekkeella, tosin Viima taitaa jahdata jotain parvekematolla mönkivää ötökkää...

Parvekkeellaololuvan ansiosta kissat ovat myös oppineet uusia asioita. Esimerkiksi vesisade oli selkeästi näille ihan uusi juttu. Eilen nuo koettivat uhmata luonnonvoimia juosten muristen ja äristen korvat luimussa parvekkeelle,  ja sinkoamalla hetken kyyristelyn jälkeen sata lasissa takaisin sisälle toisiinsa kompastellen, pöydänjalkoihin törmäillen ja nurkissa sutien. Ja hetken päästä sama uusiksi, koska "tällä kertaa en varmasti kastu!".

Kissat ovat asettuneet hyvin taloksi! Heti alkuun muuton jälkeen ne olivat vähän vaisuja, ja nököttivät paljon sängyn alla. Ruokaa käytiin syömässä, laatikolla asiat hoitamassa, ja ikkunasta ulos tuijottelemassa, mutta muuten pienet kissaparat olivat kovin hämmentyneitä - olihan kyseessä ihan vieras paikka, jossa kuitenkin oli tuttuja (ja vieraita) tavaroita, ja edellisten asukkaiden kissojen vieras tuoksu! Onneksi jännityksestä päästiin yli, ja nyt nuo ovat melkeimpä villimpiä kuin aiemmin. Liekö lisätila rallitukseen lisännyt intoa riekkua?

Jos parvekkeen ovi on kiinni, kissat viihtyvät Mikon pöydällä, kätevästi ikkunan edessä. Pöydässä on sopiva lisäkepala, joka on pyhitetty lähes täysin kissojen olinpaikaksi. Kätevästi pysyvät poissa näppäimistöltä, kun on oma luvallinen paikka pöydällä, ja josta näkee vielä uloskin! Saa nähdä koska hoksaavat, että näppikselle on sittenkin kiva köllähtää... Minun pöydälläni ei ole juuri ruuhkaa ollut... Pahat kielet voisivat kertoa, että tässä on liikaa roinaa, jotta kissa siihen mukavasti mahtuisi. En tunnusta!

Ja ps. Kattokaa, tässä on meidän viikset!

Naukulan kerho-blogissa haastettiin kissablogien pitäjät viiksipäivän viettoon, ja luomaan samalla ajatus jos toinenkin tänäkin syksynä karun kohtalon kokevien kesäkissojen ja muiden kodittomien kattien suuntaan. Eihän se kissa suomen luonnossa yksin pärjää, se pitäisi jokaisen ymmärtää. Myrsky ja Viima osallistuivat viiksipäivään mielellään (vaikka poseeraamiseen ei oikein ilmeisesti olisikaan ollut kärsivällisyyttä), ovathan hekin Kissojen suojelu ry yhdistyksen hoteista minulle päätyneet. Itse olen auttanut Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistystä lähinnä pienten tarvikelahjoitusten kautta, ja ehkä parempaankin vielä pystyisi. Kannustan kaikkia kantamaan kortensa kekoon niin asenteiden muuttamiseksi ennaltaehkäisevästi, kuin jo hylättyjen kissaparkojen auttamiseksikin.