torstai 31. tammikuuta 2013

Harrastankohan kirjoittamista?

Kirjoittamisharrastuksesta kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa, joten täytyy heti alkuun sanoa etten ole mikään kirjailijan alku. Olen pienestä lähtien kyllä kehitellyt päässäni ties minkälaisia tarinoita, mutta harvemmin kirjoitin niitä ylös. En kirjoittanut koskaan kunnolla päiväkirjaakaan. Aloitin kyllä pienenä useita, mutta sain kirjoitettua ehkä kolmena päivänä, kunnes kyllästyin, enkä saanut aikaiseksi enää jatkaa koska väliin jääneet päivät harmittivat. Matkapäiväkirjoja sentään sain isommista reissuista tehtyä, ne oli tarpeeksi lyhyitä jaksoja, ja joka päivälle oli yleensä jotain oikeaa kerrottavaa.

Kun meille tuli ensimmäinen kunnon tietokone joskus vähän ennen vuosituhannen vaihdetta, aloin kirjoittaa lyhyitä hevostarinoita, joiden määrä kasvoi merkittävästi, kun aloin harrastaa virtuaalihevosia. Aloitin harrastuksen 9-10 vuotiaana hankkimalla hoitohevosen eräältä virtuaalitallilta. Virtuaalihevosta hoidetaan yksinkertaisesti kirjoittamalla tarinoita siitä, että mitä hevosten kanssa tuli tehtyä. Ja minähän kirjoitin. Hoitohevosten määrä kasvoi, lopulta tuli omiakin hevosia, ja omia talleja, joille kirjoittelin kuvauksia ja tekstejä. Tällätavoin opin kirjoittamaan pitkiäkin tekstejä kauan ennen kuin tiesin kielioppiasioista juuri mitään, ja se kyllä noista teksteistä näkyy kilometrien päähän. Muistan vieläkin, kuinka loukkaannuin siitä että eräs tallinpitäjä totesi että jos en osaa kirjoittaa muilla kuin isoilla kirjaimilla, saisin lopettaa koko hoitamisen :D

Erittäin vähäinen kiinnostukseni kielioppiin, ja suuri kiinnostus tarinan luomiseen näkyy kirjoittamisessani yhä edelleen, myös tässä blogissa. Kirjoitan vauhdilla ajatuksiani ylös miettimättä yhtään kielioppia. Laitan pilkkuja sinne, missä kohtaa vedän henkeä, ja jätän ne pois sieltä minne ne pitäisi laittaa. Kirjoitan yhteen sellaisia sanoja, kuten "tänävuonna" ja "viimeaikoina", mutta en sentään yleensä kirjoita yhdyssanoja erikseen. Yksi suurimmista synneistäni on norsulauseet. Saatan helposti kirjoittaa lauseen jossa on päälauseen lisäksi pari alisteista päälausetta, ja kourallinen sivulauseita, ja jota lukiessa unohtuu koko lauseen idea siihen mennessä kun sen ehtii lukea loppuun. Jos ei kielioppivirheisiin hajoamista lasketa, niin kirjoittaminen on oikeasti kivaa! Enkä kirjoittaessani edes ajattele koko kielioppia. Enkä välttämättä omaa (tai toisten) tekstiä lukiessakaan, mutta sitten kun annan tekstini jollekin toiselle luettavaksi, ja sieltä aletaan osoitella virheitä, niin huhheijaa. Niitä on paljon. Paras kommenti kirjoittamisestani vähään aikaan tuli kandiohjaajaltani, kun käytiin kahden kesken läpi yhtä väliversiota työstäni:

"Sulla on ihan saksalainen sanajärjestys... tai en tiedä, mutta jotain kummallista tässä on".

Kaikesta huolimatta pidän kirjoittamisesta. Virtuaalihevosten lisäksi mukaan tuli pian Harry Potter aiheinen fanfiction, eli fanien kirjoittamat tarinat, jotka lainaavat kirjojen maailmaa ja hahmoja. Nuorempana kirjoitin useitakin tällaisia lyhyitä Pottertarinoita, joista suurin osa on (luultavasti onneksi) kadonnut. Yläasteella ja lukiossa mukaan tuli muutamaan animeen ja mangaan liittyvä fanfiction myös. Luin näitä ihan äärettömän paljon, ja suunnittelin omia skenaarioita näiden pohjalle, mutta omat tuotokseni olivat aika lyhyitä, tai sitten tyydyin pyörittelemään niitä päässäni. Yhden merkittävän Gravitation-mangaan perustuvan ficin kuitenkin sain aikaiseksi yläasteikäisenä. Siinä oli merkittävät 20 000 sanaa, joka oli ja on tavallaan vieläkin minulle todella paljon. Tästä tuli ensimmäinen julkaistu ficcini, ja sen löytää luultavasti vielä FinFanFunista nimellä Seven Days. On se toki myös itselläni tallessa.

Kuten kaikessa muussakin, mitä teen, on suunnittelu kirjoittamisessakin kaikkein parasta. Pidän etenkin tapahtumien ja keskustelujen suunnittelusta. Saatan pohtia mielessäni dialogeja ja skenaarioita esimerkiksi bussissa tai koulumatkaa yksin taapertaessani. Kirjoittelen muistikirjoihin ideoita, ja teen taustatutkimusta lukemalla kirjoja ja tonkimalla internettiä, rakentelen listoja ja aikajanoja madollisista tapahtumajärjestyksistä ja yksityiskohdista, ja muokkaan niitä, ja teen monta kertaa uudestaan. Ja tätä haluan nimenomaan tehdä käsin, enkä tietokoneella, mikä tarkoittaa sitä että kämpästäni saattaa välillä löytyä paperien nurkista ja kuinttien kääntöpuolilta mitä ihmeellisempiä raapustuksia.

Kaikenlaisten mindmappien sunmuiden piirtely on vaan niin paljon simppelimpää ja nopeampaa kynällä paperille. Paperilappujen organisoinnin vaikeuden vuoksi muistikirjat on tärkeitä, ja aina kirjakaupoissa kivan näköisiä muistikirjoja käpälöidessäni iskee iso houkutus ostaa niitä lisää, vaikkei käyttötarkoitusta vielä olisikaan mietittynä. Muistikirjoissa on jotenkin kiva suunnitteluintoa kutkuttava tunnelma. Usein tämän suunnitteluintoni jälkeen käykin niin, että minulla on teksti kirjoittamista vaille valmis, enkä koskaan saa kunnolla aloitettua sen kirjoittamista.

Jos inspiraatio on tarpeeksi voimakas, ja tarinan idea tarpeeksi hyvä, aloitan kirjoittamisen. Se on hyvin  jaksottaista, saatan kirjoittaa parissa viikossa paljonkin, ja sitten saatan pitää kuukauden tauon. Jos olen suunnitellut jonkun tapahtuman hyvin, kirjoitan sen vauhdilla, ja sitten tahti pysähtyy. Paperilla olisi suunniteltuna seuraava iso tapahtuma, mutta tapahtumien väliin pitäisi saada jonkinlainen järkevä siirtymä ennen sitä. Siksi tekstieni ensimmäisissä versioissa on helposti töksähteleviä tapahtumia tapahtumien perään, joiden välejä sitten paikkailen. Ja kun kirjoitan, niin kirjoitan sitten vauhdilla. Mihinkään NaNoWriMo:n kaltaiseen kuukauden mittaiseen kirjoitushaasteeseen minusta ei kuitenkaan olisi. Kirjoitusintoni on aivan liian jaksottaista sellaisen määrän kirjoittamiseem niin lyhyessä ajassa juuri määrättynä kuukautena.

Toinen kunnon ficcini ( reilu 60 000 sanaa) valmistuikin vasta ihan hetki sitten, melkein kaksi vuotta sen aloittamisesta, ja vuosia edellisen valmistumisesta. Se on ehkä suunnittelemani trilogian ensimmäinen osa vasta, mutta olen silti erittäin tyytyväinen siihen millainen siitä lopulta tuli. Se sijoittuu Pottermaailmaan, kelmien aikakauteen ja päähenkilönä on Lily Potter. Ennen tätä tein hurjasti tutkimusta mm. 70-luvun tapahtumista (jonne tarina sijoittuu), ja tietysti Pottereista. Kirjoitin ylös kirjoista kaikki mahdolliset yksityiskohdat, ja halusin kirjoittaa sellaisen tarinan joka olisi oikeasti voinut kaanonin mukaan tapahtua. Ja sellainen siitä taisi tulla. Sekin löytyy FinFanFunista, nimellä Ray a drop of golden sun. Kaikkia lukuja ei vielä ole julkaistu, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa kunhan oikoluku on saatu jollain tavalla päätökseen. Suomenkielistä nimeä pitäisi myös harkita, kun teksti on suomeksi kuitenkin, mutta siitä poistuisi sitten osa trilogian nimien ideasta. Saa nähdä, hassua sinänsä että molempien isompien julkaistujen ficcieni nimet ovat olleet englanniksi, mutta teksti suomeksi.

En ole harrastuksena juuri kirjoittanut originaalitekstejä, vaan virtuaalitallitekstien lisäksi lähes pelkästään fanfictionia muiden kirjoittamien kirjojen ja hahmojen pohjalta. Valmiit hahmot inspiroivat aivan eri tavalla kirjoittamista, kuin itse keksityt. Valmiit hahmot myös tuntee eri tavalla, ja niistä voi heti sanoa että miten ne toimivat ja ajattelevat missäkin tilanteissa. Niille on annettu selkeät rajat ja persoonallisuudet jo valmiina. Omia hahmoja luodessa kaiken saisi itse päättää, ja veikkaan että minun mielikuvituksella onnistuisin luomaan ainoastaan huonoja kopioita itsestäni ja ystävistäni. Tai no, todennäköisesti en saisi kirjoitettua sanaakaan, koska jäisin jumiin suunnitteluvaiheeseen. Että pitäisikö sittenkin siitä ja siitä hahmosta tehdä sellainen? Pelkäisin etten saisi luotua niille kunnon persoonia, ja se pelko olisi ihan aiheellinen. Tähän uusimpaan ficciini kehitin kourallisen omia sivuhenkilöitä, ja niidenkin kanssa oli jo ihan tarpeeksi työtä ja silti suurin osa jäi vähän latteiksi.

Seuraavan osan ideointi, ja niiden äsken mainittujen sivuhahmojenkin kehittäminen on pään sisällä jo täydessä käynnissä, vaikka toki suunnittelin raamit sille jo ennen ensimmäisen osan aloittamista. Tästä tulee varmaan pidempikin, joten saa nähdä kuinka kauan tässä kestää. Sanaakaan ei ole vielä kirjoitettuna tietokoneelle, eikä varmaan hetkeen olekaan. Tässä kohtaa täytyy varmaan tunnustaa, etten oikeasti taida harrastaakaan kirjoittamista, vaan pikemminkin kirjoittamisen suunnittelua. Tekstiä minulta kyllä syntyy erittäin helposti esimerkiksi koulutehtäviin ja vaikkapa aikoinaan yo-kirjoituksiin, mutta ei sitä harrastamiseksi voi kutsua. Omista projekteistani valmiiksi asti on päätynyt hyvin harva. Jos parisivuisia yhden luvun mittaisia tarinoita ei lasketa (ja niitäkin on aika vähän), olen saanut valmiiksi vain kaksi kunnon tekstiä. Mutta jos lasketaan kaikki suunnitelmat, ikuisesti kesken jääneet projektit, ne projektit jotka eivät koskaan alkaneetkaan ja taustatyöhön käytetty aika, niin ollaankin ihan eri sfääreissä sitten..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti