Hihii, täällä kävi virpojia! Ensimmäistä kertaa ikinä pääsin antamaan virpojille ihan itse karkkia ja sain nätisti korstellun vitsan:) Kaappasin Myrskyn kainaloon kun menin avaamaan ovea, mutta se kyllästyi nopeasti sylissä olemiseen, kun oven ulkopuolella oli niin jännää, ja mutkelsi niin kauan että minun oli pakko laskea se lattialle, ja rappuunhan se pinkoi. Ei se tosin kauas päässyt, normaalisti se juoksee heti alaovelle asti, mutta nyt meno tyssäsi lasten lattialle laskemaan palkkakoriin, jossa oli myös kasa virpomisvitsoja :D Niiden kanssa kissa oli sitten ihan haltioissaan naama syvällä korin uumenissa, lapset nauroi, ja minua vähän hävetti :D Lopulta sain lasten välissä karkuun pujotelleen kissan kainaloon, kiitin virpomisesta, jaoin karkit, ja toivotin hyvää pääsiäistä.
Nyt käy kyllä sääli tuota lasten koristelemaa vitsaa... se täytyi meinaan piilottaa kaappiin, koska kissat tykkäsi siitä ihan liikaa... Leikkikaluksikaan ei voi antaa, kun nämä höttöpäät vielä menisi ja söisi nuo höyhenet ja koristekukkaset.
Eilen oli sitten se viimeinen päivä kassatätinä, ja tänään olisi tarkoitus käydä tyhjentämässä pukuhuoneen kaappi, ja palauttamassa työvaatteet jotka pyöräytin vielä pesukoneessa. Jollain tapaa haikeata, tulihan siellä nyt oltua kuitenkin töissä yli puolitoista vuotta. Mutta eipä sen koskaan ollut tarkoitus loppuelämän työpaikka ollakaan. Viimeinen työpäivä meni yllättävä nopeasti, ja muutamalle vakioasiakkaalle tuli mainittuakin että viimeinen päivä menossa. Sain kiitoksia ja onnentoivotuksia jatkoon, ehkä en ihan tunari sentään ole ollut :)
 |
| "Kyllä me tähän sovussakin vielä mahdutaan!" |
Kuluneella viikolla en ole hurjasti ehtinyt tekemään, olen aloitellut kerhojen kirjanpitoja, pelannut parissa roolipelissä, käynyt töissä, opiskellut ja niin edespäin. Uuden työpaikan kevätpäivänä pääsin tutustumaan paremmin työkavereihin, ja kokeilemaan mm. jonglöörausta (olin muuten huono) ja muita pieniä sirkustemppuja, ihmispyramidin tekoa ja improvisaationäyttelemistä. Hurjan hauskaa virkistyspäivä, vaikka menikin myöhäksi, ja kotiin tullessa väsytti :) Ja kävinhän minä yhtenä päivänä hiihtämässäkin! Kiersin ympäri suolijärven jäällä olevan ladun, ja huomasin että hiihtokunto on aavistuksen vajautunut. Lähdin matkaan oikein reipasta tahtia, mutta puolessa välissä alkoi kunto loppua, ja kun lopulta raahauduin Mikon luokse ruokapöytään, olin aika naatti!
Järven jäällä oli hiihtäjien lisäksi kävelemässä myös koiranulkoiluttajia, lapsiperheitä, yksittäisiä lenkkeilijöitä ja pariskuntiakin. Siinä loppumatkasta hissukseen hiihdellessäni (oli vielä vastatuulikin!) katselin jäällä rauhallisesti käsi kädessä kävelevää jo ihan mummoikäistä pariskuntaa, ja mietin että tuossa olisi oikein mukava tulevaisuudenkuva itsellekin. Kävellä vielä vuosienkin päästä kiireettömänä käsi kädessä toisen kanssa järven jäällä kevätauringon paisteessa. Hymyilytti :)
Kissat voivat hyvin, mitä nyt välillä riehuvat ja häsläävät. Yhtenä kauniina päivänä ne kaatoivat riehuessaan pyykkitelineen, jonka seurauksena osa pyykeistä tipahti toki telineen vieressä olleeseen vessanpönttöön. Kissat pelästyivät sitten telineen kaatumista ja juoksivat karkuun suoraan makuuhuoneeseen, jossa Viima otti "vähän" tukea verhoista... kiitos tästä, lapset:
¨
Kissat aiheuttivat ohjelmaa myös eilen, kun Viimalla meni vähän nassu kuralle. Se kakki varpailleen n. vartin ennen töihin lähtöä, jonka seurauksena jouduin sitten kiireellä pesemään ruskeita tassunjälkiä lattialta, ja siihen lisäksi vielä vastahakoisen kissan tassut. Jos Myrsky on helppo pestä, niin Viima ei sitä todellakaan ole! :D Sellaista se on lemmikinomistajan elämä. Mutta on ne vaan söpösiä! Tulevat aamuisin nukkumaan kylkeen kun päästän ne makuuhuoneeseen hetkeksi ennen kuin viitsin lopullisesti nousta, ja kyttäävät siitä maailman menoa tuijotellen ikkunasta ulos <3
¨
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti