Yllätyksiä ja muutoksia

Hassua miten välillä tuntuu siltä ettei ole yhtään ideoita että mistä tänne kirjoittaisi, ja sitten kohta tapahtuukin jo niin paljon asioita, että niistä saisi monta postausta, mutta ei ehdi kirjoittaa yhtäkään. Tästäkin postauksesta tulee siis taas viimeviikon kertaus, jossa olevista aiheista on pitänyt kirjoittaa jo monta päivää sitten!

Sisko kävi puoliyllättäen viikko sitten keskiviikkona ja jäi yöksi. Kissat olivat ihan haltioissaan kun joku oli hellimässä ja rapsuttelemassa koko ajan, ja etenkin meidän "pieni" Myrsky muuuntautui oikeaksi sylieläimeksi. Koko päivän kestäneen hellimisen, leikkimisen ja rapsuttelun seurauksena kissoille tuli illalla ihan kunnon väsy, ja kun Emmi sitten nukkui niiden kanssa, ne eivät juuri häirinneet. Itse kokeilin samaa seuraavana yönä mutta se ei mennyt ihan niin hyvin... ja sitä seuraava yö meni vielä huonommin! Ehkä mokomat olivat vain vieraskoreita.. Sen jälkeen nukuin taas suljetun oven takana. Saattoivathan nuo Emmin kanssa olla väsyneitäkin, ainakin jossain vaiheessa iltapäivää oltiin aika hiljaisia:

Samana päivänä kävin siinä ohjelmistofirman työhaastattelussa josta viimeksi mainitsin, ja se tuntui menneen taitotasoni huomioon ottaen ihan hyvin. Siellä oli yleistä jutustelua ja pari käytännön tehtävää, mutta en juuri ehtinyt jännittää. Kutsu haastatteluun oli tullut edellisenä päivänä, ja itse haastatteluunkin menin sillä asenteella että kerätäänpä nyt kokemusta. Olihan kyseessä ihkaensimmäinen oman alan työhaastattelu, ja varmasti löytyisi osaavampia hakijoita. En elätellyt suuria toiveita, ja tein parhaani.

Illalla en ehtinyt/viitsinyt blogiin kirjoitella, vaan laitoin ruokaa, käytiin lenkillä ja höpöteltiin siskon kanssa. Seuraavana päivänä sisko lähti iltapäivällä kotiin, ja sen jälkeen lähdin melkein heti ropeen, joka kesti sen verran myöhään etten ehtinyt/jaksanut kirjoittaa blogiin enää sen jälkeen. Perjantaina oli töissä iltavuoro, ja lauantaina aamuvuoro, joten siinäkään välissä ei tullut kirjoiteltua mitään.

Töiden jälkeen lauantaina lähdin tyttöporukalla Hyvinkäälle viettämään iltaa. Keli oli mennessä ihan hirveä, moottoritiellä ei nähnyt yhtään eteensä! Onneksi en ollut kuskina.. Ilta oli todella hauska, ja oli kiva pitkästä aikaa nähdä näitäkin tuttuja. Tai no käytännössä yhden näin ihkaensimmäistä kertaa - me oltiin kaikki tutustuttu toisiimme netissä harrastusfoorumeilla, ja tavattiin kasvotusten hyvin harvoin. Sunnuntai-aamupäivällä lähdettiin ajelemaan takaisinpäin. Mikko oli käynyt hoitamassa kissat reissuni ajan.

Sunnuntai-iltana vietettiin sitten iltaa kaksin, syötiin ja saunottiin. Enpä olisi arvannut, että mikä minua seuraavana päivänä odotti.. Maanantai-aamuna minut nimittäin kutsuttiin työhaastattelun toiseen vaiheeseen, ja muutaman tunnin päästä olinkin sitten allekirjoittanut työsopimuksen työnimikkeellä Ohjelmistosuunnittelija, nähnyt kymmeniä uusia ihmisiä firman esittelykierroksella ja irtisanoutunut kassatyöstäni. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ollut uskoa tapahtumia ollenkaan, mutta näin siinä kävi. Sain oman alan töitä! Työt alkaisivat saman viikon keskiviikkona (koska tiistaiksi minulle ei kuulemma oltaisi ehditty saada omaa tietokonetta), ja illalla syötiin yhdessä tortillaa tapahtuneen kunniaksi. Tulen tekemään irtisanomisajan verran kahta työtä, eli raskaat pari viikkoa tiedossa, mutta sitten helpottaa, ja saan viikonloput aina vapaiksi, ja pääsen luopumaan iltavuoroistai! Ei ollut ollenkaan paha maanantai :)

Sinäkään iltana en kirjoittanut blogiin, sillä päätettiin ihan yllättäen lähteä tiistaiksi laskettelemaan Messilään. Tai yllättäen ja yllättäen, oltiin me sitä harkittu jo pidempään, mutta nyt päätös piti tehdä nopeasti, sillä tiistai olisi muutosten jälkeen viimeinen vapaa arkipäivä sille touhulle. Maanantaina siis mentiin ajoissa nukkumaan, että päästiin tiistai-aamuna aikaisin liikkeelle.

Tiistaina lähdettiin aamulla junalla Järvelään, josta jatkettiin autolla Messilään. Siellä vietettiin reilu neljä tuntia, ja palattiin autolla takaisin, käytiin porukoilla syömässä ja junailtiin takaisin Tampereelle. Laskettelu oli hurjan jännittävää! Ensimmäisen laskun aikana (se pienin lastenmäki, jossa edellisellä laskettelukerralla lensin selälleni, enkä päässyt omin avuin ylöa...) olin ihan kauhuissani, että mihin olen itseni tunkenut, ja sama jatkui hississä matkalla isompiin mäkiin, mutta pikkuhiljaa se alkoi sujua. Olin lasketellut viimeksi yläasteella, enkä silloinkaan kuin kaksi kertaa. Oli vähän hakemista ja kaatuilua, ja välillä istuin lepuuttamassa väsyneitä jalkojani, ja taas mentiin. Kahta lukuunottamatta kaikkia mäkiä laskettiin, ja niistä kahdestakin toinen ei ollut käytössä ja toisessa oli tarjolla sellaiset hyppyrit ettei Mikkokaan sitä laskenut.

Jo kotimatkalla tuntui jäsenissä, että jotain oli tullut tehtyä. Kun vihdoin päästiin tampereelle, lämmitettiin sauna, mutta oltiin niin väsyneitä että ainakin itse meinasin nukahtaa lauteille. Nukkumaanmeno meni vähän myöhäksi, ja aamulla heräsin tuntia ennen herätystä enkä saanut unta - ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa oli edessä, ja vähän saattoi jännittää. Ja minulla oli lihakset niin jumissa, että hyvä kun sain edes vaatteet päälleni puettua :D No tulipahan liikuttua.

Ensimmäinen työpäivä meni aikalailla perehdytyksessä niin firman käytäntöihin kuin projektiinkin liittyen. Pääsen samantien mukaan ihan oikeaan ohjelmistoprojektiin, ja tutustuin sen vaatimusmäärittelyyn ja arkkitehtuuriin. Ei mene kauaa, että pääsen koodaamaan, mutta tulee menemään aika kauan, että pääsen kunnolla jyvälle hommasta :D Mutta niinhän se on, että kun projektiin otetaan uusia ihmisiä, alku menee ihmetellessä. Nämä tiesivät kyllä mitä olin opiskellut ennen kuin ottivat minut töihin, joten en usko että odottavat mahdottomia. Hieman kädetön fiilis tuli kyllä heti alkuun, kun työkoneessa oli Windows 8, ja en meinannut osata käynnistää sitä uudelleen kun siinä ei ole sitä perinteistä käynnistä-valikkoa..

Työpäivän jälkeen näin Satua, ja kävelin jäätävässä lumipyrytuiskussa Duolle ja takaisin. Ihan oikeasti ei eteensä nähnyt, silmälasit oli mukavasti täynnä lunta ja liikennevalojen väriäkin sai lähinnä arvailla. Taas tällainen pieni kiva yllätys. Päivällähän paistoi aurinko?! Kotona oli vastassa pienimuotoinen hiekkakatastrofi - aamulla DPD:n toimittamassa Zooplussan kissanhiekkatoimituksessa oli vähän kuljetusvaurioita, ja kun laatikot jäivät odottelemaan työpäivän ajaksi eteiseen, oli rikkinäisessä laatikossa ilmeisesti käynyt muutama tassu repimässä sen sisällä olleita hiekkapusseja ja saanut niihin reikiä aikaiseksi.

Siinä oli eteisen lattialla sitten ainakin litran verran hiekkaa, jota kissat vielä viskoivat ja levittelivät... Piti iskeä toinen laatikko rikkoontuneen suojaksi, mutta eipä se enää sitä lattialle levinnyttä hiekkaa poistanut. Myös uusi hiekkalaatikko tuli, joten kirjoitan hiekoista ja siitä lisää myöhemmin. Illalla ehdin jonkinverran tekemään omia juttujani, kunnes iski valvottujen öiden ja aikaisten aamujen takia väsy. Ei kai siinä muuta, kuin nukkumaan vaan. Päätin vielä illalla, että menen seuraavana aamuna liukuvan työajan puitteissa tuntia aiemmin töihin, niin pääsisin vähän aiemmin. Homma kariutui siihen, että puolimatkassa töihin huomasin jättäneeni työpaikan avaimet toisen takin taskuun... ei muuta kuin takaisin kotiin hakemaan... Töihin pääsin melkolailla samaan aikaan kuin eilenkin, vaikka heräsin tuntia aiemmin. Hienoa..

Toisena työpäivänä pääsin jopa jo vähän koodaamaan! Tosi kiva tehdä työtä, jossa aika menee niin nopeasti että tauot jäävät melkein pitämättä, ja ihan vahingossa tulee tehtyä ylitöitä. Ei siis kiireen takia, mutta sen takia, että on niin kivaa! Tänään kotimatkalla ilta-auringonpaisteessa koin dejavun vastakohdan. Ei siis niin, että olisi ollut tunne, että olisin tehnyt saman ennenkin, vaan oli tunne, että haluaisin tehdä saman vielä uudestaankin. Sellainen tunne että voisin olla kävelemässä samaa reittiä töistä kotiin muutaman vuoden päästäkin. Hymyilytti!

Tänä iltana on aikaa keskittyä vähän kouluhommiin ja omiin juttuihin, ja myöhemmin illalla voisi suunnata lenkille. Huomenna töistä suoraan pelaamaan roolipeliä, ylihuomenna on kassavuoro, ja sunnuntaina on ihan vapaata, paitsi illalla olisi toinen rope. Huhhuh! Maanantaina on töitä, ja illalla kaveri tulee kuvaamaan kissoja taas. Tiistaina ja keskiviikkona on opiskelua, ja torstai ja perjantai töitä uudessa paikassa (mutta illat vapaat! <3), lauantaina, ja sunnuntaina kassapäivät. Tuona viikonloppuna Mikon vanhemmatkin tulevat käymään, joten voisin leipoa jotain.. Tällä viikolla oli tarkoitus kutsua myös kavereita käymään ja testaamaan chilisuklaakuningatarkuivakakkua, mutta se vähän jäi. Kunhan toinen työ loppuu, ja pääsee uuteen rytmiin (ja saa viikonloput vapaiksi!), niin alkaa helpottaa. Tämä viikko (jonka piti olla vapaa, ja johon olin suunnitellut kaikkea omaa jo) vähän räjähti käsiin, ja piti sumplia tämä yllättävä töiden alku jo aiemmin suunniteltujen juttujen sekaan.

Mutta kiireen keskeltä silti pakko sanoa, että on aivan mahtava fiilis! Vähän vaan jäänyt blogin kirjoittaminen sen jalkoihin.Tätä blogipostausta on kirjoitettu mm. perjantai aamuna, maanantaina päivällä, tiistaina junassa, keskiviikkoiltana ennen nukkumaanmenoa, torstai-aamuna ennen töitä ja lopulta valmiiksi nyt torstai-iltana töiden jälkeen... Pitäisiköhän ruveta taas kirjoittamaan joulukalenterin tapaan päivittäin jotain lyhyttä ettei asiat kasaantuisi tällaisiin kilometriviesteihin:D? Saa nähdä. Mutta ei tämmöisiä ainakaan kukaan enää jaksa lukea! Koetan parantaa jotenkin.