sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Hyvää mieltä eläinsuojelutyöllä

Kuva © Pesu Ry/Riikka Ala-Hulkko
Kuvassa on vain noin  1/3 kauppakeskus DUOlla järjestetyssä ruokakeräyksessä kodittomille eläimille lahjoitetuista ruoista ja tarvikkeista. Osa oli tuossa vaiheessa jo viety varastolle, tai kärrätty autoon. Osansa saivat niin kodittomat kissat, koirat kuin jyrsijätkin, joten keräys onnistui mainiosti. Keräyksen järjestänyt Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys keräsi paikalla myös rahalahjoituksia, ja jakoi erilaisia esitteitä liittyen eläinten hyvään hoitoon ja yhdistyksen toimintaan.

Itse olin vastaavanlaisen yhdistyspöydän ääressä ensimmäistä kertaa ikinä, ja tämä oli myös ensimmäinen osallistumiseni PESU:n toimintaan (tai no itseasiassa, syksyllä kirjoitin yhdistyksen lehteen yhden artikkelin!). Minusta ei välttämättä pöydän ääressä ihan hurjasti hyötyä ollut, kun olin hommassa kokematon, mutta minut otettiin kyllä tosi hyvin vastaan. Pöydän äärellä tapasi paljon mukavia ihmisiä, sen kummallakin puolen!

Pääsin hommaan mukaan kaverin (PESUn kissakoordinaattori) kautta puolivahingossa, ja koska kauppakeskus DUO on melkein lähikauppani, oli sinne helppo lähteä. Jos tämänkaltainen toiminta ja ihmisten kohtaaminen yhtään kiinnostaa, niin kannattaa ottaa yhteyttä siihen itseä eniten kiinnostavaan yhdistykseen, ja kysyä onko vapaaehtoisista pulaa. Muutaman tunnin käyttäminen viikonlopustaan kodittomien eläinten hyväksi ei nimittäin ole kovin suuri uhraus! Toisaalta jos pöydän ääressä istuminen ei kiinnosta, niin pienikin raha-, ruoka-, hiekka- tai tarvikelahjoitus auttaa vähän eteenpäin. Lisäksi tarjolla on esimerkiksi tilapäiskotitoimintaa, kirppispöytää, ja varmasti paljon muutakin pientä hommaa jossa voi olla jotenkin avuksi.

"Meilläkin olisi asiat paljon huonommin ilman tämmösiä yhdistyksiä!"
Eläinsuojelutyötä saan omistakin kissalapsistani kiittää. Ne syntyivät vapaasti lisääntyvälle emolle, joka oli ilmeisesti vielä edellisestä pentueestaan väsyksissä. Sillä ei maito riittänyt vastasyntyneille pennuilleen, mutta onneksi Myrsky ja Viima saivat sijaisemon eräästä Kisu Ry:n tilapäiskodista. Siellä kaunis maatiaisrouva Siiri hyväksyi nerokkaan totutuksen seurauksena uudet pennut omaan katraaseensa, ja kasvatti ne ominaan. Ilman tätä onnenpotkua olisi heidän elämänsä päättynyt lyhyeen.

Niin ihanat kissat heistä sain, ja nyt tahdon myös vastavuoroisesti olla edistämässä edes vähän vastaavanlaisten tapausten ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Eläinsuojeluyhdistykset järjestävät leikkautuskampanjoita ja tiedoitusta, jotta hallitsemattoman lisääntymisen seuraukset pysyisivät kurissa. Olisi mahtavaa, jos yhä harvemman tyttökissan tarvitsisi enää nääntyä perättäisten pentueiden synnytykseen ja imetykseen. Mahtavaa on myös se, että niitä huono-osaisemmaksi syntyneitä kissoja autetaan uuden elämän alkuun, ja löytämään itselleen hyvän kodin.

6 kommenttia:

  1. Nostan hattuani! Ja ompas teidän kissoilla, onneksi hyvin päätynyt mutta, ♡-riipaiseva tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja onneksi tosiaan päättyi hyvin <3

      Poista
  2. Kiitos jutusta! Kiva kuulla myös noista "matalan kynnyksen" osallistumisvaihtoehdoista. Kuvittelisin, että jo valmiiksi kissallisilla olisi kuitenkin korkeampi kynnys ryhtyä esim. ensikotitoimintaan, vaikka kissarakkautta piisaisikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tilapäiskotitoiminta kiinnostaisi itseänikin, mutta meillä ei oikein ole tiloja eristää uusia kissoja omista. Ja jos ei eristä aluksi, niin on riskinä että joku piilevä tauti leviää niistä vieraista omiin kissoihin sitten, ja yhteiseloon totuttaminenkin on hankalaa jos ei tutustuttamista pysty tekemään vaiheittain :/ Ehkä siis sitten joskus kun on enemmän tilaa!

      Onneksi on paljon muitakin auttamismahdollisuuksia!

      Poista