Vähän perinteisempää arkea

Töistä kotiuduttu,
käsilaukku viskattu
keskelle pöytää.

Päivä kuvina, osa 4/5. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän, ja innolla tartuimme mukaan. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. Tänään lähtee haaste Naukulan Mammalle ja uudelle tulokkaalle!

Pari päivää jäi välistä, kun ei ollut oikein mitään kuvattavaa, ja vapaapäivätekemiset oli jo aika hyvin esitelty. Tässä kuitenkin vähän sitä normaalimpaa ei-niin-lomailuarkea. Siirryin toukokuun alusta osa-aikaisesta täysiaikaiseksi töissä, mikä tarkoittaa, että maanantai ja tiistaikin ovat nyt työpäiviä. Vielä on kuitenkin ajankäytön hallinnassa opeteltavaa, jos töistä tulee juosten kotiin 16:20, ja pitäisi olla jo 16:45 syönyt, vaihtanut vaatteet, ja odottamassa kyytiä tallille. Minun arkeeni kuuluu se, että olen aina myöhässä. Vaikka miten yrittäisin, niin aina tuntuu kello juoksevan kovempaa kuin minä. Onni on liukuvat työajat!

Rikuponi

Tänään oli taas ratsastustuntipäivä, ja perinteiseen arkityyliin huomenna odotettavissa lihasjumeja. Pitäisi jaksaa käydä salilla, tai muuten treenata lihaksia muutoinkin kuin kerta viikkoon. Niin, ja venytellä ja lämmitellä. Kunto on kasvanut jo sen verran, etten ihan tolkuttomasti hengästy, mutta lihasvoima olisi ihan hyödyksi itsensä pystyssä pitämisen kannalta.

Kuluneen syksyn, talven ja kevään aikana minusta on pikkuhiljaa sukeutunut poniesteratsastajan sijaan kouluhevosratsastaja, ja se on vaatinut ihan uusien istumalihasten löytämistä. Isossa harjoitusravissa työskentely onkin vähän eri juttu, kuin poniravissa keventely. Paljon on kyllä tullut opittua, ja jos olisi auto, kävisin kyllä vaikka yksityistunneilla silloin tällöin! Tai sitten houkuttelisin Mikon mukaan paritunnille :P

Tuo mittari ei kyllä tiedä
mistään mitään, mutta sitten kun se
näyttää 50 astetta, voi saunaan
hyvillä mielin mennä.

Kotiinpäästyä olikin jo sauna lämpiämässä. Ja hanastakin tulee jo lämmintä vettä vaihteeksi, aamusta iltaan jatkunut kaukolämpökatkos päättyi juuri sopivasti, että pääsee suihkuun ja saunaan pesemään heppapölyt ja hiet pois. Kaukolämpö on ihmeellinen asia tämmöiselle maalaiseläjälle. Ensin sitä ajattelee, että eihän sen puuttuminen haittaa, kun lämmitykset on joka tapauksessa olleet pois päältä jo ainakin kuukauden. Sitten kun hoksaa, että se itseasiassa lämmittää sen hanaveden, niin päättää olla pistämättä astianpesukonetta päälle, koska eihän kylmä vesi pese. Kunnes tajuaa, että ehkä se kone lämmittää sen vetensä itse... aina joskus sitä osoittautuu blondivitsien arvoiseksi!

Myrskyn kanssa leikittiin hetki ratsastusraipalla (koska sen jahtaaminen on ihan hurrrjan jännää) kotiin tullessa ennen kuin sysäsin ratsastuskamppeet eteisen nurkkaan ja päästin kissat parvekkeelle. Ja kuten ihan aitoon arkeen kuuluu, jälleen kissat olivat erittäin söpösti ja kuvauksellisesti parvekkeella, kun itsellä oli kameran muistikortti kiinni koneessa, ja toisesta kamerasta akku loppu. Niin, ja kun pääsin kuvaamaan, ne tulivat pällistelemään minua... Kamerahan ei koskaan ole siellä missä sitä tarvitsisi silloin kuin sitä tarvitsisi. Yhden huonolaatuisen kuvan sain kuitenkin napattua ikkunan läpi ennen kuin tilanne oli ohi..

Tänäiltana olisi tarkoitus enää saunoa, katsoa hetki televisiota ja käpertyä nukkumaan. Tai ehkä kirjoittaa hetki. Tälläkin hetkellä tekstinkäsittelyohjelma on taustalla tuijottamassa minua syyttävästi: tarina on kirjoittamista vaille valmis, mutta kun sopivan aloituksen keksiminen on hankalaa, ja liikkeelle lähteminen vaikeaa. Tyhjän paperin syndroomaksiko sitä kutsutaan? Sen sijaan tyydyn hiomaan tarinan aikajanaa, joka on ollut työn alla jo kuukausia... Pitää ottaa tavoitteeksi saada tämän viikon aikana ensimmäinen luku kirjoitettua. Sen jälkeen se lähteekin varmasti omalla painollaan eteenpäin.

#11 Harrastushehkutusta!

Tänään on 11.12.13. Kuinkahan moni meni naimisiin? Ainakin päivä olisi helppo muistaa. Koskahan tulee seuraavan kerran tällaisia mielenkiintoisia päivämääriä..? Takana 11 tuntinen työreissu Turkuun ja takaisin. Ulkona on lumet parhaillaan sulamassa pois, ja sisällä torttutaikinalevyt sulamassa leipomiskuntoon. Eilen tehtiin joulusiivousta, ja valmistui ensimmäinen itsetehty joululahja. Suurin osa muistakin joululahjoista on ostettu, tai ainakin niiden tekemiseen on välineet hankittu. Tänään posti toi myös viimeviikolla tilatut joulukortit, ne pitäisi enää kirjoittaa ja pistää takaisin postiin. Niin, ja joulukoristeet on otettu esille. Illalla istahdetaan sohvalle torttujen ja glögin kanssa rauhoittumaan. Huomenna mennään yhdessä ulos syömään, ja ihastelemaan Tampereen joulutoria. Joulu tulee, ja kiireet alkaa pikkuhiljaa hellittää! Takana on muuten melkoisen hurja syksy!

Osaltaan kiireitä lisäsivät syksyn aikana ratsastustunnit, jotka aloitin alkusyksystä. Ne veivät yhden illan viikosta, sijoittuivat tietenkin juuri sen syksyn ainoan kurssin luentojen päälle ja niiden jälkeen väsytti ja etenkin alkuun oli lihaksetkin jumissa pari seuraavaa päivää. Halusin kuitenkin niitä itsepintaisesti jatkaa, kun kerran tarjoutui mahdollisuus käydä tuttujen kanssa yhdessä, päästiin kulkemaan mukavasti autolla, ja siten päästiin myös vähän kauemmas, kivalle ja kaupungin tasoa hieman halvemmalle tallille.

Huurtuneen kameranlinssin läpi vastavalossa.
Oliko minulla oikeasti noin lyhyet jalustimet?

Tätä ennen olen tainnut ratsastaa säännöllisesti viimeksi joskus vuonna 2006, joten olen kyllä tullut taidoissa reilusti alaspäin juniorivuosista. Syksyn tuntien alkaessa olin ihan tyytyväinen ylipäänsä siihen, että pääsin ratsastelemaan, kohottamaan kuntoa ja fiilistelemään hevosten kanssa touhuamista. Nälkä tietysti kasvoi syödessä, ja kun satulassa alkoi kertyä lähes joka tunti hienoja ahaa-elämyksiä hyvän opetuksen seurauksena on pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että harrastan taas enemmän tai vähemmän tavoitteellisesti. Tämän syksyn aikana olen ehkä päässyt suunnilleen takaisin vanhalle tasolleni, ja myös selättänyt muutaman vuoden takaisen putoamisen aiheuttaman jännityksen, joten tästä on hyvä jatkaa. Kilpailuihin nyt en sentään tähtää, mutta jo pelkästään se, että oppii tietyllä aikavälillä jonkin tavoitteeksi otetun uuden asian, riittää. Joulupukiltakin jo pyysin yhtä ratsastuskirjaa, jonka avulla voi sitten joululomalla mielikuvaharjoitella, kun tulee pyhien ja reissujen takia taukoa harrastukseen.

Sen lisäksi, että olen ihan täpinöissäni vanhan rakkaan harrastuksen pariin palaamisesta, olen myös huomannut ratsastuksella olevan tosi positiivisia vaikutuksia omaan elämiseen ja jaksamiseen. Liikunta ja ulkoilu tekee noin ihan yleensä ihan hyvää. Viimeaikaisten kiireiden takia lenkkeily on kuitenkin jäänyt laiskotuksen vuoksi kovin vähäiseksi ja lenkit lyhyiksi. Ratsastamaan kun lähtee, niin siinä tulee "pakosti" liikuttua se tunti, ja vielä hevosen hoitaminen ja kamppeiden kuskaaminen siihen päälle. Ratsastus myös kannustaa liikkumaan muutenkin: ei ole kiva huomata kesken rankan ratsastusharjoituksen, ettei kunto vaan yksinkertaisesti kestä! Ratsastus on hyvä tapa treenata myöa kehnoa keskittymiskykyäni, kun hevonen antaa palautetta heti kun herpaannun, tai jos teen vaan vähän sinnepäin enkä yritä kunnolla. Ratsastaessa on pakko keskittyä siihen eläimeen, ja jättää muut asiat maneesin oven ulkopuolelle. Sain juuri viimeratsastustunnilla kuulla olevani "Hidas hämäläinen". Reagoin siis liian hitaasti hevosen tekemisiin, korjaan virheeni hitaasti, ja sekoitan välillä lahjakkaasti jopa oikean ja vasemman. Lisää keskittymisharjoituksia siis tiedossa!

Olen myös huomannut ratsastuksen auttavan istumatyön (ja istumaopiskelun ja istumaharrastusten...) aiheuttamien ongelmien kanssa. Keskivartalon lihakset vahvistuvat ja jatkuvan istumisen luomat jumit aukeavat (ja korvautuvat toisilla, mutta lyhytaikaisemmilla ja mukavemmilla jumeilla). Jatkuvasta näppäimistön näpyttelystä vihoittelleet ranteet ja kyynärpäätkin ovat rauhoittuneet syksyn mittaan, vaikka samalla itseasiassa niiden työmäärä on vain kasvanut. Näistä kaikista syistä (ja toki eniten siitä syystä, että ratsastus nyt vaan on ihan mahtavaa) pidin kiiresyksystä huolimatta mahdollisimman tiukasti kiinni ratsastustunneistani, ja aion pitää vastedeskin nyt kun työtilanne sallii säännöllisen harrastamisen, ja kyyti tallillekin järjestyy.

Siispä vastedeskin tiistai-iltani ohjelmaan kuuluu ratsastustunti, ja sen jälkeinen saunominen. Se saattaa näkyä blogissakin, etenkin jos saan jonkun joskus kuvaamaan meidän tunteja :) Olisi joskus taas ihan kiva nähdä itsekin, miltä se oma ratsastus näyttää... Nyt syömään torttuja!

"Jee! Torttuja!
...Hetkinen! Meitä ei mainittu tässä postauksessa ollenkaan!"

Ratsastusta ja saunomista!

Olipa ilta. Kello ei ole vielä yhtätoistakaan ja väsyttää... Tosin viimeöinen kandinviimeistelyvalvominen (ja edellisen yön valvominen samoissa merkeissä) varmasti vaikuttavat myös. Mutta nyt se kandi on palautettu, jätetty tarkastettavaksi, ja valmis! <3

Tänään kävin pitkästä aikaa ratsastamassa. Koko illan idea sai alkunsa siitä, että saksalainen vieras ihmetteli kerhon kokouksessa että miksi suomalaisten ratsastusharrastus on niin epäsosiaalista. Tunnin jälkeen mennään vaan omiin koteihin, kun taas saksassa talliporukka saattaa käydä yhdessä tunnin jälkeen vaikka kahvilla. Mietittiin sitä sitten, että niin, miksei suomessakin sellaista voitaisi tehdä, ja allekirjoittanut meni sitten ehdottamaan että hei varataan tunti jonnekin tallille, ja tullaan sieltä porukalla pitsalle ja saunomaan meille. No, näin tapahtui :P

Kävimme tunnilla Euro-Tallilla, joka oli koko porukalle uusi tuttavuus. Ratsunani oli Fatima niminen tamma, joka oli vähän etupainoinen mutta noin muuten ihan mukava. Tällä olisi kiva ratsastaa useamminkin, sillä tamma ei toiminut ellen istunut ihan just oikein. Tamman kevyt etupaino ja oma taipumus nojata ratsastaessa eteen eivät olleet ihan paras yhdistelmä. Oppisinpahan ainakin jotain sen kanssa. Laukan nostojen kanssa meillä oli vähän kommunikaatio-ongelmia etenkin oikeassa kierroksessa, mutta ei hevosen niskoittelun takia vaan lähinnä siksi että annoin ristiriitaisia käskyjä..

Tunti tuntui tosi lyhyeltä, vaikka täysiaikainen olikin. Mitään suurempaa opetusta ei saatu, lähinnä tehtiin tehtäviä ja joko onnistuttiin tai ei onnistuttu. Jännitystäkin saatiin kun hevoset vähän säikyskeli loppuverryttelyssä ja kaksi ratsastajaa putosi. Positiivinen fiilis kuitenkin jäi tunnista. Opettajana ei ollut kukaan vakiopettaja, vaan saksalaisen (tosin englantiakin puhuvan) ratsastajan takia tuntia veti saksankielentaitoinen tallilainen.

Euro-talli oli hyvin mielenkiintoinen tuttavuus. Ensinnäkin, tallin käytävällä meidät otti vastaan mies. Ei tule ihan heti kyllä mieleen toista tallia, jossa oppilaita olisi opastanut mies. Eri ikäisiä naishenkilöitä kyllä, ja useita, mutta aikuiset miehet on kyllä olleet harvassa, ja jos heitä onkin tallilla näkynyt, niin ovat sitten olleet ennemminkin talonmiehen roolissa, kuin hevosten kanssa. Ehkä en ole vaan käynyt oikeilla talleilla ;)

Toisekseen, tallissa lähes kaikille hevosille laitettiin kahdet loimet päällekäin, hevosilla ei ollut omia jalkasuojia, vaan ratsastaja valitsi suojapinosta vain sopivat, hevoset talutettiin maneesiin riimunnarusta (kiinni kuolainrenkaassa) ja hevosten kavioita kiellettiin puhdistamasta. Hämmentävää, erilaista, odottamatonta. En kerennyt kysymään että miksi näin tehdään, mutta eipä hevoset näyttäneetkään mitenkään tyytymättömiltä oloihinsa. Mutta ehdottomasti yllätti:) Voisin kyllä kuvitella käyväni tällä tallilla joskus toistekin, tykkäsin omistajan rennosta asenteesta meidän sekalaista prorukkaa kohtaan. Olen myös utelias siitä, että miksi nämä toimintatavat on tuolla tallilla niin erilaiset verrattuna muihin.

Tunnin jälkeen palattiin tänne minun kämpälle, ja saunottiin ja juteltiin ja syötiin pitsaa, joten ilta ja postauksen lähettäminen venyi vähäsen. Kyllä se sunnuntain puolella kuitenkin tuli :) Kissalapset saivat myös huomiota, olivat leikitettävinä, ja ryöväsivät pitsaa kun jäivät ilman valvontaa viimeisen pitsasiivun kanssa... Oikein mukava ja onnistunut ilta, ja pitää varmasti tehdä myös uudestaan! Sauna ratsastuksen jälkeen tekee aina hyvvää <3

Kävin myös kävelemässä ensimmäiset hankikävelyt suoraan saunasta paljain jaloin! Parvekkeella tosin vain, että eipä sen kummoisempaa lenkkiä tullut heitettyä, mutta kyllä se mukavasti kihelmöi varpaissa. Jokohan Emmi ja Isi on aloittaneet saman jo tältä vuodelta. Kärkölässä vielä asuessani meni useita vuosia, että kävelin pihasaunasta aina paljain jaloin sisälle, jos vaan oli sen verran lunta ettei hiekka pistellyt tai liannut jalkapohjia.  Kengät oli pelkureille ja juokseminen heikoille. Rauhallista kävelyä sen olla piti :D Parvekkeella ei kyllä päässyt ihan samaan fiilikseen... Mutta joululomalla sitten!