Vähän perinteisempää arkea

Töistä kotiuduttu,
käsilaukku viskattu
keskelle pöytää.

Päivä kuvina, osa 4/5. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän, ja innolla tartuimme mukaan. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. Tänään lähtee haaste Naukulan Mammalle ja uudelle tulokkaalle!

Pari päivää jäi välistä, kun ei ollut oikein mitään kuvattavaa, ja vapaapäivätekemiset oli jo aika hyvin esitelty. Tässä kuitenkin vähän sitä normaalimpaa ei-niin-lomailuarkea. Siirryin toukokuun alusta osa-aikaisesta täysiaikaiseksi töissä, mikä tarkoittaa, että maanantai ja tiistaikin ovat nyt työpäiviä. Vielä on kuitenkin ajankäytön hallinnassa opeteltavaa, jos töistä tulee juosten kotiin 16:20, ja pitäisi olla jo 16:45 syönyt, vaihtanut vaatteet, ja odottamassa kyytiä tallille. Minun arkeeni kuuluu se, että olen aina myöhässä. Vaikka miten yrittäisin, niin aina tuntuu kello juoksevan kovempaa kuin minä. Onni on liukuvat työajat!

Rikuponi

Tänään oli taas ratsastustuntipäivä, ja perinteiseen arkityyliin huomenna odotettavissa lihasjumeja. Pitäisi jaksaa käydä salilla, tai muuten treenata lihaksia muutoinkin kuin kerta viikkoon. Niin, ja venytellä ja lämmitellä. Kunto on kasvanut jo sen verran, etten ihan tolkuttomasti hengästy, mutta lihasvoima olisi ihan hyödyksi itsensä pystyssä pitämisen kannalta.

Kuluneen syksyn, talven ja kevään aikana minusta on pikkuhiljaa sukeutunut poniesteratsastajan sijaan kouluhevosratsastaja, ja se on vaatinut ihan uusien istumalihasten löytämistä. Isossa harjoitusravissa työskentely onkin vähän eri juttu, kuin poniravissa keventely. Paljon on kyllä tullut opittua, ja jos olisi auto, kävisin kyllä vaikka yksityistunneilla silloin tällöin! Tai sitten houkuttelisin Mikon mukaan paritunnille :P

Tuo mittari ei kyllä tiedä
mistään mitään, mutta sitten kun se
näyttää 50 astetta, voi saunaan
hyvillä mielin mennä.

Kotiinpäästyä olikin jo sauna lämpiämässä. Ja hanastakin tulee jo lämmintä vettä vaihteeksi, aamusta iltaan jatkunut kaukolämpökatkos päättyi juuri sopivasti, että pääsee suihkuun ja saunaan pesemään heppapölyt ja hiet pois. Kaukolämpö on ihmeellinen asia tämmöiselle maalaiseläjälle. Ensin sitä ajattelee, että eihän sen puuttuminen haittaa, kun lämmitykset on joka tapauksessa olleet pois päältä jo ainakin kuukauden. Sitten kun hoksaa, että se itseasiassa lämmittää sen hanaveden, niin päättää olla pistämättä astianpesukonetta päälle, koska eihän kylmä vesi pese. Kunnes tajuaa, että ehkä se kone lämmittää sen vetensä itse... aina joskus sitä osoittautuu blondivitsien arvoiseksi!

Myrskyn kanssa leikittiin hetki ratsastusraipalla (koska sen jahtaaminen on ihan hurrrjan jännää) kotiin tullessa ennen kuin sysäsin ratsastuskamppeet eteisen nurkkaan ja päästin kissat parvekkeelle. Ja kuten ihan aitoon arkeen kuuluu, jälleen kissat olivat erittäin söpösti ja kuvauksellisesti parvekkeella, kun itsellä oli kameran muistikortti kiinni koneessa, ja toisesta kamerasta akku loppu. Niin, ja kun pääsin kuvaamaan, ne tulivat pällistelemään minua... Kamerahan ei koskaan ole siellä missä sitä tarvitsisi silloin kuin sitä tarvitsisi. Yhden huonolaatuisen kuvan sain kuitenkin napattua ikkunan läpi ennen kuin tilanne oli ohi..

Tänäiltana olisi tarkoitus enää saunoa, katsoa hetki televisiota ja käpertyä nukkumaan. Tai ehkä kirjoittaa hetki. Tälläkin hetkellä tekstinkäsittelyohjelma on taustalla tuijottamassa minua syyttävästi: tarina on kirjoittamista vaille valmis, mutta kun sopivan aloituksen keksiminen on hankalaa, ja liikkeelle lähteminen vaikeaa. Tyhjän paperin syndroomaksiko sitä kutsutaan? Sen sijaan tyydyn hiomaan tarinan aikajanaa, joka on ollut työn alla jo kuukausia... Pitää ottaa tavoitteeksi saada tämän viikon aikana ensimmäinen luku kirjoitettua. Sen jälkeen se lähteekin varmasti omalla painollaan eteenpäin.

Leiritunnelmia

Vihdoin kuvapainoitteinen postaus (ja ihan lopussa on myös video!) viimeviikonlopun leiristä. Jätin kissat turvallisesti Mikon hoiviin, ja matkustin perjantai-iltapäivällä kamppeineni Alavudelle. Leiriä vietettiin TeURaS kerhon porukalla Alavuden Ratsastuskoululla, ja painotteena olivat maastoesteet. Viikonlopun aikana ratsastettiin yhteensä viisi tuntia, joista ensimmäinen oli kouluratsastusta, toinen rataesteitä maneesissa ja loput maastoesteitä maastossa. Ratsastin Cokis ja Veeti nimisillä puoliverisillä, sekä Wippe nimisellä ponilla. Veeti ja Wippe esiintyvät myös kuvissa. Suurin osa kuvista on kaverini Tean ottamia (tai ainakin hänen kamerallaan otettuja), ja videot on suurimmaksi osaksi minun kamerallani jonkun kaverin ottamia. 

Näitä kuvia selatessani jouduin toteamaan heti kaksi asiaa: Ilmeeni on lähes kaikissa kuvissa aivan kamala, ja taidan joutua ostamaan uuden kypärän. Vanha kun on päähän kyllä sopivan kokoinen, mutta kypärä on sen muotoinen että jos hihna menee leuan alta, se kallistaa kypärän silmille vaikka mitä tekisi. Poskien vierestä menevissä y-hihnoissa se taaemmas menevä hihna on liian pitkä, ja siten kypärä jää etukenoon.  Kaikissa kuvissa kurkin vähän hassusti tuolta lipan alta, ja kyllä se vähän häiritsi ratsastustakin.

Kyseinen kypärä on itseasiassa ostettu kaksi vuotta sitten kesken samanlaisen leirin aikana, kun putosin pää edellä maneesin seinää päin. Kun kypärä on saanut kolhun, niin sehän pitää vaihtaa. Kun uutta sitten lähdettiin pikapikaa hankkimaan, oli kohdekaupassa vaihtoehtoja vain kaksi joista toinen oli susiruma ja toinen tämä minkä ostin.. Kiireessä ei tietenkään hoksannut ihan kaikkea sopivuutta sitten katsoa, kun pakko oli joku kypärä hommata :(

Ja mitä ilmeeseen tulee, niin lähes joka kuvassa olen huulet tötteröllä tai kamalan irvistyksen kanssa! Millähän sitä oppisi säädylliset ratsastusilmeet? Veetin kanssa varsinkin (musta puoliverinen) ilme on monissa kuvissa ihan kamala, kun alkutunnista sitä sai ihan työkseen hoputtaa, ja puolivälissä tuntia jarrutella ja ohjata kaikin keinoin :D

Siis katsokaa nyt tuota ilmettä! Vaikka ilmeestä voisikin päätellä vaikka mitä, niin oikeasti leirillä oli aivan mahtavaa ja upeaa ja mieletöntä ja kymmenen muuta superlatiivia! Ja ei, vaikka kuvissa siltä näyttääkin, niin minulla ei ole hartiat korvissa. Takin alla on vain turvaliivi!

Yllä malliesimerkki siitä, miten ylitetään hautaeste oikeaoppisesti :D Katse eteenpäin, myödätään ohjista, paino jalustimilla, ja siisti kevyt istunta? No melkein. Tai sitten ei sinnepäinkään. Tästä loikasta on myös videomateriaalia, valitettavasti..

Veeti-hevosella Trollface ilme naamalla.. nautti vissiin, kun sai vähän
pelleiltyä mun kustannuksella :D

Veeti vei minua jossain vaiheessa ihan täysillä, ja karkaili alta. Vielä vuosi sitten olisin ollut ihan kauhuissani koko kokemuksesta, ja kieltäytynyt varmaan jatkamasta koko tuntia. Nyt en pelännyt juuri ollenkaan! Jännitti kyllä ihan hurjana, mutta uskalsin silti ratsastaa, ja suoriuduin huomattavasti sujuvammin ja paremmin kuin viimevuonna!

Jarrut puuttuu, jarrut puuttuu!

Oliskohan tuossa ylläolevassa kuvassa korkeutta joku 70cm ja hyppy alamäkeen. Yksi parhaimmista loikista tälle leirille :) Wippe oli kyllä mahtiponi! Tommosen kun saisi joskus omaksi...

Vesieste oli kyllä jännittävä. Sinne hypätessä vauhti hidastuu niin äkisti, hyppy on "alamäkeen" eikä oma tasapainoni ole mikään täydellinen, joten uimasille joutumisen vaara oli todella suuri! Wippe onneksi suojeli nahkaani kastumiselta, eikä oikein suostunut veteen loikkaamaan. Liekö vaistosi ratsastajan jännityksen, ja totesi että parempi olla hyppäämättä :D Tämä oli ainoa este, jolla meille jäi epäonnistuminen.. En kuitenkaan ole pahoillani, koska muuten oli niin mahtavaa, ja vesiloikka olisi oikeasti saattanut päätyä mutaveteen molskahdukseen..

Lopuksi laukattiin vielä jyrkkä mäki täysillä ylös!

Alla on vielä videokooste omista hypyistäni maastossa. Pisteet jälleen sille, joka tunnistaa mistä musiikit ovat. Jos joku tahtoo verrata aiempaan osaamiseeni viimevuodelta, niin täältä löytyy videota ja kuvia.

Kertakaikkiaan mahtava leiri, kiitos huimalle porukalle, ja mahtavalle opettajalle, ja Alavuden ratsastuskoulun hevosille :) Kotimatkalla koppasin myös sadannen kätköni! Oikein mieleenpainuva viikonloppu.

Hyvää huomenta ja hiuspäivä

Olipa ulkona kaunis keväinen aamu! Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tavalliseen tapaan kissat havahtuivat minun herätyskellooni, ja alkoivat maukua makuuhuoneen oven takana. Ja yhtä tavalliseen tapaan jouduin odottelemaan, että lopettavat naukumisen ennen kuin avaan oven, etteivät ne oppisi että ihmisen saa naukumalla esiin. Yrittäisivät sitä melko varmasti sitten yölläkin, jos tylsistyisivät, ja sehän ei olisi ollenkaan kivaa. 

Etenkin Myrskyn pieneen päähän oppi on mennyt hitaasti, mutta lopulta varmasti: enää ei makuuhuoneen ovea raavita öisin eikä edes aamuisin, ja huutokonsertitkin ajoittuvat yleensä normaaliin herätysaikaan tai herätyskellon soimiseen. Tänäänkin kuulin kuinka herätyskellon alkaessa soimaan joku loikkasi kolahduksen saattelemana kiipeilypuusta alas, ja aloitti naukunan oven takana.. Kyllä siellä on aina Viimakin odottelemassa, mutta Myrsky on se joka pitää meteliä, ja Myrskyn takia joutuvat molemmat odottelemaan.

Siinä aamupuuhia suorittaessani kissat puuhailivat omat rituaalinsa: Viima kävi kyttäämässä minun sängyllä ikkunasta ulos, ja Myrsky kehräsi ja seurasi minua kuin hai laivaa. Myrsky on nyt käynyt satunnaisesti valjaissa ulkoilemassa, ja sen seurauksena usein tylsistyessään siirtyy eteiseen huutamaan ja raapimaan väliovea. Fiksuna tyttönä lätkäisin siihen kontaktimuovia väärinpäin, jotta sen raapiminen tuntuisi ikävältä... vaan mitä tapahtuikaan tänä aamuna? Viima NUOLI sitä. Siis anteeksi mitä?! Nuoli! Kontaktimuovin teippipintaa! Oikeasti...

Yllätetty kesken toimituksen...

Myrskykin hämmentyi pikkusiskon tekemisistä niin pahasti, että tähtäsi hyppynsä vinoon, ja päätyi hiekkalaatikon katon sijasta hiekkalaatikon ja seinän väliin. Hitusen taisi poikaa nolottaa mokoma lipsahdus, kun jäi hetkeksi vaan tuohon välikköön oleskelemaan ja katseli minua sen näköisenä että "juuri tähän minun oli tarkoituskin mennä".

Ihan hyvä paikka on!

Eilen (ihmis)pikkusiskolla oli tutustuminen TTY:hyn lukion kautta, ja oltiin sovittu että mennään sen jälkeen sitten yhdessä syömään, ja kävellään minun luokse. Paha vaan, että minulla oli koko päivän aikana vain yksi n. tunnin mittainen pakollista läsnäoloa vaativa koulujuttu, ja toki sisko pääsi kierrokseltaan juuri ennen sitä. Ei sitä oikein yksinkään sinne viitsinyt sen ajaksi jättää, joten tein pikaratkaisun, juoksin kerhohuoneelle jonne tiesin Mikon hetkisitten menneen, ja lykkäsin siskon sille :D "Pidä huolta tuosta", totesin, ja juoksin takaisin tietokoneluokkaan. Olivat käyneet sitten yhdessä muutaman muun kerholaisen kanssa syömässä :D

Minun luokse tulivat sitten äiti, isi, ja mummi, ja yhteistuumin päätettiin, että minulta pitää leikata tukkaa. Olen siis elämäni aikana käynyt parturissa (vai onko se naisten juttu kampaaja?) kerran, jos ei lasketa sitä että joskus pienenä sain istua kampaamotuolissa odottamassa kun isi kävi parturissa. Eikun hetkinen, kolme kertaa! Tehtiinhän minulle lakkiaiskampauskin siellä... Mutta tosiaan, hiuksille ei ole satunnaisen tasoituksen lisäksi tehty yhtään mitään. Ja nyt taas oli sen satunnaisen tasoituksen aika, kun häntä näytti tältä:

Ohut, epätasainen ja täynnä kaksihaaraisia

Siitä lähti sitten melkein vuoden kasvun verran pois, ja edellisestä tasoituksesta lienee reilu vuosi. Tukkani on ohutta, helposti takkuuntuvaa, ja häntä menee todella helposti huonoon kuntoon. Olen harkinnut biotiinikuurin popsimista, jos se auttaisi edes tuohon hiusten ohuuteen. Jos jollain lukijalla on vinkkejä siihen, miten nuo latvat saa pidettyä paremmassa kunnossa, niin saa vinkata!

Muutos. Väri ei ole oikeasti noin läiskikäs, tai muuttunut. Auringon heijastuksia vaan.

Ja muuten, huijasin viimeksi! Kyllähän minä yhteen wapputapahtumaan ainakin osallistuin, ja vielä osana järjestävää tahoa :D Oli vaan jotenkin kiireessä päässyt unohtumaan. Teekkareiden Urheilu- ja Ratsastusseura TeURaS järjesti tiistaina TTY:n etupihalla talutusratsastusta halukkaille. Hevoset vuokrattiin Hessi-Tallilta Urjalasta. Kahden tunnin aikana ehdittiin kiertää monta kierrosta, ja yhtään hiljaista hetkeä ei tullut. Tapahtuma oli menestys, ja saatiin aika monta miesratsastajaakin kierrokselle :) Itse olin toisena taluttajana lähes koko talutuksen ajan, tosin loppuvaiheessa livistin hakemaan pisteet yhdeltä vierailuluennolta ja sieltä sitten hammaslääkäriin. Tämä täytyy tehdä uudestaan ensivuonna, jos vaikka saataisiin aurinkoakin!

Hevosia yliopistolla
Kuva (c) Hessi-Talli

Oltiin ihan sävy sävyyn!

Loput talutuskuvat (c) Matilda Kirjavainen

Minne meni kevät?

...

Oltiin sovittu kaverin kanssa että tänä sunnuntaina autoillaan johonkin sopivaan paikkaan kissojen kanssa ja otetaan kivoja keväisiä kuvia ulkoilmassa. Tietysti tämä sitten on ensimmäinen kunnolla pilvinen päivä pariin viikkoon, ja tottakai sataa luntakin. Ei ihan se keväinen tunnelma, jota toivottiin, ja josta ollaan saatu jo useamman viikon ajan nauttia. Just meidän tuuria! Meidän kaverisuhdetta vaivaa kyllä joku kosminen epäonni! Harvoin me nähdään, mutta sitten kun nähdään, niin asiat ei mene kovin usein ihan suunnitelmien mukaan. Vieläkin muistuu mieleen toissakesäinen Vermon reissu ja matkalla koettu peurakolari ja muut vastoinkäymiset... Niin, ja kun tänä vuonna saatiin sovittua yhteinen reissu Ypäjän ponioripäiville, niin eiköhän ne sitten peruta liikkeellä olevan hevostaudin takia :D No, aina ei voi voittaa!

Eiliseltä hevosmessureissultakaan ei kummempia jäänyt käteen. Halli oli tupaten täynnä, ja lämpötila kohosi aika reippaasti. Osa mielenkiintoisista näytöksistä oli peruttu saman taudin takia kuin ponioripäivätkin, ja katsomot olivat silti ääriään myöten täynnä. Islanninhevosnumerot olivat kuitenkin mahtavaa katsottavaa, ja issikoita oli näytillä myös moneen lähtöön! Järkyttävän ruuhkan vuoksi en ostanut yhtään mitään, vaikka suunnitelmissa oli hankkia messutarjouksista ainakin kunnon ratsastushanskat. Ihmisiä oli niin paljon, ettei myyntipöytiä mahtunut kunnolla tutkimaan, enkä viitsinyt jahdata tarjouksia kyynärpäätaktiikalla. Russponiyhdistyksen jäseneksi kuitenkin liityin, ja sain liittymislahjaksi mm. yhdistyksen T-paidan. Kuumuuden ja ihmispaljouden seurauksena olin reissusta niin väsynyt, että nukuin kotimatkalla bussissa melkein pysäkkini ohi, ja illalla yhteisen pitsakokkailun ja saunomisen jälkeen torkahdin lattialle...

hui!

Meillä kävi muuten tänä aamuna taas koira! Tälläkertaa erään kaverin luona hoidossa ollut sileäkarvainen noutaja, joka oli vähän rauhallisempi liikkeissään kuin aiemmin kissojen tapaamat kultaisen noutajan pentu ja perhoskoira. Koira asteli rauhallisesti meteliä pitämättä edestakaisin ja jopa ehkä vähän jännitti kissoja. Ehkä siksi Myrskykään ei paniikissa singonnut kiipeilypuuhun, vaan seuraili koiran touhuja uteliaasti. Karvat oli pystyssä molemmilla kissoilla, ja etenkin Myrskystä lähti hieman murinaa, mutta muuten kohtaaminen sujui ihan rauhallisesti.

Tunnelma oli kireä, mutta pakoon säntäämiseen johtaneita säikähdyksiä ei tapahtunut puolin eikä toisin. Ei edes ovea avatessa, kun Myrsky ja koira tuijottivat toisiaan ensimmäisen kerran. Viima ei tykännyt siitä, että silitin sitä silloin kun koira oli paikalla. Häiritsin kenties sen keskittymistä :D Myrsky sensijaan antoi nostellakin itseään koiran lähellä ilman vastusteluja.  Joku kissojen käyttäytymistä enemmän tunteva voisi valaista, että johtuuko tuo nyt siitä että Myrsky luotti minun hoitavan tilanteen, kun taas Viima koki että hänen pitää olla kokoajan itse skarppina. Mene ja tiedä, ei kissoja voi aina ymmärtää!

Mutta ulkona sataa tosiaan yhä lunta... minne se kevät meni? Wappukin alkaa kohta! Tässä on ollut aurinkoisia päiviä jo useamman viikon, mutta nyt taidettiin pistää peruutusvaihdetta silmään. Saattaa fukseille tulla koskessa kylmä..

Muistaako kukaan Hopeaharjaa?

Hopeaharja piirretty tuli joskus 90-luvun lopulla Neloselta kerran viikossa, ja katselin sen aina ennen kouluun lähtöä. Voi sitä murhetta kun yhtenä aamuna oli sähköt pois, ja telkkaria ei voinut katsoa.. Sarjan tunnari löytyy vielä youtubesta! Televisiosta tuli myös muutaman kerran näytelty elokuvaversio samasta tarinasta. Ala-asteikäisen hevoshullun suosikkiohjelmia ehdottomasti ;) Ja muistan vieläkin piirretyn version Vompatin yleisimmät vuorosanat. Tarina oli minusta silloin todella hieno, ja sopivan jännittävä.

Heti kun sain kuulla, että sarja ja elokuva perustuvat kirjaan, aloin etsiä sitä. Kirjastoissa vaan ei ollut, ja kirja oli painettu lähes kymmenen vuotta ennen minun syntymää. Sittemmin vanhempana harkitsin nostalgianälissäni kyseisen kirjan ostamista englanninkielisenä netistä, mutta postikuluineen tilaus olisi maksanut lähes kaksikymmentä euroa. Jäi sitten tilaamatta.

Tänään käväisin ihan ohimennen eräässä divarissa, ja mitä löytyikään ensimmäisestä hyllystä jota vilkaisin? Juuri tämä nimenomainen lähes kymmenen vuoden ajan haikailemani kirja, suomeksi, ja hintaa sillä oli hurjat kaksi euroa. Sattumalta samasta hyllystä tarttui mukaan myös Liinaharja, suomenhevosen taival- kirja, jossa pikaselauksen perusteella oli paljon kiinnostavan näköisiä kuvia ja tarinoita vanhoilta ajoilta, ja nykytilanteesta. Minua kiinnostaa etenkin sota-aika ja se aika kun hevosia vielä käytettiin maatalon töissä, joten tämäkin kirja oli pakko ostaa. Aikalaisten tarinat on jotenkin kiehtovaa luettavaa, samoin historiatiedot.

Mutta Hopeaharjaan palatakseni: joululoman aluksi aion heti lukaista kirjan, vaikka se lastenkirja onkin. Haluan tietää oliko se tarina oikeasti niin hyvä, kuin elokuvassa tai sarjassa, tai onko aika kenties kullannut muistot.. Ei sillä, kyseisen elokuvan tilasin Australiasta omaan hyllyyni muutama vuosi sitten, ja se tuntui edelleen oikein hienolta (jos ei oteta huomioon sitä seikkaa, että pääosassa olevaa mahtavaa oria esittää selvästi tamma). Tämä kirja on kyllä sellainen, mitä voisin ehdottomasti lukea myös omille lapsilleni, ja varmaan sen joskus vielä teenkin.

Saako itse itselle ostetun joululahjan paketoida kuusen alle?

Ratsastusta ja saunomista!

Olipa ilta. Kello ei ole vielä yhtätoistakaan ja väsyttää... Tosin viimeöinen kandinviimeistelyvalvominen (ja edellisen yön valvominen samoissa merkeissä) varmasti vaikuttavat myös. Mutta nyt se kandi on palautettu, jätetty tarkastettavaksi, ja valmis! <3

Tänään kävin pitkästä aikaa ratsastamassa. Koko illan idea sai alkunsa siitä, että saksalainen vieras ihmetteli kerhon kokouksessa että miksi suomalaisten ratsastusharrastus on niin epäsosiaalista. Tunnin jälkeen mennään vaan omiin koteihin, kun taas saksassa talliporukka saattaa käydä yhdessä tunnin jälkeen vaikka kahvilla. Mietittiin sitä sitten, että niin, miksei suomessakin sellaista voitaisi tehdä, ja allekirjoittanut meni sitten ehdottamaan että hei varataan tunti jonnekin tallille, ja tullaan sieltä porukalla pitsalle ja saunomaan meille. No, näin tapahtui :P

Kävimme tunnilla Euro-Tallilla, joka oli koko porukalle uusi tuttavuus. Ratsunani oli Fatima niminen tamma, joka oli vähän etupainoinen mutta noin muuten ihan mukava. Tällä olisi kiva ratsastaa useamminkin, sillä tamma ei toiminut ellen istunut ihan just oikein. Tamman kevyt etupaino ja oma taipumus nojata ratsastaessa eteen eivät olleet ihan paras yhdistelmä. Oppisinpahan ainakin jotain sen kanssa. Laukan nostojen kanssa meillä oli vähän kommunikaatio-ongelmia etenkin oikeassa kierroksessa, mutta ei hevosen niskoittelun takia vaan lähinnä siksi että annoin ristiriitaisia käskyjä..

Tunti tuntui tosi lyhyeltä, vaikka täysiaikainen olikin. Mitään suurempaa opetusta ei saatu, lähinnä tehtiin tehtäviä ja joko onnistuttiin tai ei onnistuttu. Jännitystäkin saatiin kun hevoset vähän säikyskeli loppuverryttelyssä ja kaksi ratsastajaa putosi. Positiivinen fiilis kuitenkin jäi tunnista. Opettajana ei ollut kukaan vakiopettaja, vaan saksalaisen (tosin englantiakin puhuvan) ratsastajan takia tuntia veti saksankielentaitoinen tallilainen.

Euro-talli oli hyvin mielenkiintoinen tuttavuus. Ensinnäkin, tallin käytävällä meidät otti vastaan mies. Ei tule ihan heti kyllä mieleen toista tallia, jossa oppilaita olisi opastanut mies. Eri ikäisiä naishenkilöitä kyllä, ja useita, mutta aikuiset miehet on kyllä olleet harvassa, ja jos heitä onkin tallilla näkynyt, niin ovat sitten olleet ennemminkin talonmiehen roolissa, kuin hevosten kanssa. Ehkä en ole vaan käynyt oikeilla talleilla ;)

Toisekseen, tallissa lähes kaikille hevosille laitettiin kahdet loimet päällekäin, hevosilla ei ollut omia jalkasuojia, vaan ratsastaja valitsi suojapinosta vain sopivat, hevoset talutettiin maneesiin riimunnarusta (kiinni kuolainrenkaassa) ja hevosten kavioita kiellettiin puhdistamasta. Hämmentävää, erilaista, odottamatonta. En kerennyt kysymään että miksi näin tehdään, mutta eipä hevoset näyttäneetkään mitenkään tyytymättömiltä oloihinsa. Mutta ehdottomasti yllätti:) Voisin kyllä kuvitella käyväni tällä tallilla joskus toistekin, tykkäsin omistajan rennosta asenteesta meidän sekalaista prorukkaa kohtaan. Olen myös utelias siitä, että miksi nämä toimintatavat on tuolla tallilla niin erilaiset verrattuna muihin.

Tunnin jälkeen palattiin tänne minun kämpälle, ja saunottiin ja juteltiin ja syötiin pitsaa, joten ilta ja postauksen lähettäminen venyi vähäsen. Kyllä se sunnuntain puolella kuitenkin tuli :) Kissalapset saivat myös huomiota, olivat leikitettävinä, ja ryöväsivät pitsaa kun jäivät ilman valvontaa viimeisen pitsasiivun kanssa... Oikein mukava ja onnistunut ilta, ja pitää varmasti tehdä myös uudestaan! Sauna ratsastuksen jälkeen tekee aina hyvvää <3

Kävin myös kävelemässä ensimmäiset hankikävelyt suoraan saunasta paljain jaloin! Parvekkeella tosin vain, että eipä sen kummoisempaa lenkkiä tullut heitettyä, mutta kyllä se mukavasti kihelmöi varpaissa. Jokohan Emmi ja Isi on aloittaneet saman jo tältä vuodelta. Kärkölässä vielä asuessani meni useita vuosia, että kävelin pihasaunasta aina paljain jaloin sisälle, jos vaan oli sen verran lunta ettei hiekka pistellyt tai liannut jalkapohjia.  Kengät oli pelkureille ja juokseminen heikoille. Rauhallista kävelyä sen olla piti :D Parvekkeella ei kyllä päässyt ihan samaan fiilikseen... Mutta joululomalla sitten!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Vihdoin leirikuvia! Näistä lähinnä videot on minun kameralla otettuja, kuvat koottu toisilta leiriläisiltä, ja ymmärrettävistä syistä nuo minusta otetut kuvat ei tietenkään ole minun ottamiani. Kiitokset niille jotka jaksoivat katsoa muidenkin ryhmien tunteja kamera kourassa!

Meidän ekasta puomikoulutunnista ei kuvia ole, eikä niistä hämärässä maneesia kummoisia olisi ollutkaan. Ratsunani oli suomenhevosruuna Ilaron Musta, eli Ilaro. Se oli kyllä aivan mahtava ja luotettava kaveri, ja vaikka pohkeenväistön haku olikin vähän taistelua (epäilemättä ratsastajan osaamattoman käsityöskentelyn takia), oli tunti muutoin aivan mahtava. Ilarolla oli ihanat askeleet, joissa istuminen oli mukavaa ja helppoa, ja pääsin hyvin tekemisen rytmiin vaikka taukoa olikin taas kertynyt kuukauden verran. Ja heti tän tunnin päätteeksi Hiltsu sanoi että vuodessa on tapahtunut hurjasti kehitystä! Hyvä minä!

Kuvassa Ilaro maastossa, ei minun ratsastamana tosin.

Seuraavat kolme estetuntia (1kpl rataesteitä ja 2kpl maastossa) menin pv-tamma Donnalla, ja ai että se hevonen oli kyllä hieno! Välillä sitä sai vähän hoputtaakin eteenpäin, mutta se sopi minulle paremmin kuin hyvin. Näiden tuntien jälkeen en enää pelännyt siellä maastossakaan, vaan annoin mennä! Videoilta ja kuvilta näkyy valitettavasti hyvin se, miten katse on aika alas luotu hypätessä, ja kädet on aika alhaalla.. Mutta hei, paljon itsevarmuutta ja rohkeutta silti, tahtoisin tämän uudestaan! Donna oli varma hyppääjä, vaikka kerran kielsikin. Siitä tosin kiittelin sitä loppujenlopuksi, sillä sen kiellon jälkeen vasta aloin oikeasti ratsastaa :D

Alla kuvia ekalta maastopäivältä. Takin alla on muuten sitten turvaliivi, joka korostaa vähän huonoa ryhtiä ja leveää käsien asentoa :D Ja saa minut näyttämään tuplasti leveämmältä kuin oikeasti...

Kerroin jo aiemmassa postauksessani siitä THE MÄESTÄ joka me Donnan kanssa laukattiin ylös. Alla on muutama kuva esittämässä sen ekan osuuden jyrkkyyttä (en ole noissa kuvissa, mutta minun ryhmästä ei samanlaisia kuvia otettu), ja miettikääs, tuo jyrkkeni tuosta vielä sen ekan tasanteen jälkeen!

Rinteestä vähän ekan tasanteen alapuolelta otettu kuva lähtöpaikasta. Aika korkeella ollaan :D

Alla vielä videokooste maastoiluistani! Videon lopussa näkyy tuo minun ja Donnan lähtö mäkeen, ja laukka ylöspäin aina ekalle tasanteelle asti. Tokalle tasanteelle kiipeäminen jäi puskien taa piiloon. Ei se vaan näytä videolta niin hurjalta kuin mitä se oli ja miltä se tuntui! :D

Jos joku arvaa videossa olevan musiikin alkuperän, saa siitä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

Viimeisen tunnin ratsuni oli Veeti-ruuna. Hänkin oli oikein mukava herra, mutta taidettiin olla molemmat vähän jo väsyneitä, sillä välillä mentiin aika löysästi. Hypättiin pari innaria, lyhyttä rataa, ja jotain pientä jumppaa. Yksi virkeyden pilkistys sentään löytyi kun innarilta kieltäytyessään ruuna päätti että vauhtia löytyy sittenkin, ja siinä jarrutellessa eteen osui vahingossa ja estely-yrityksistäni huolimatta (!!) väärä este. Veeti muuten rauhoittui selvästi taas tämän episodin jälkeen. Ehkä halusi näyttää ettei just nyt se innari jaksais kiinnostaa, ja se toinen matala ristikko ois paljon kivempi. Tää tunti oli vähän laiskanpulskea ja tuskainen, neljä edellistä ratsastustuntia tuntui kyllä jo jossain...Mutta silti tästä jäi hyvä fiilis ja tehtiin joitakin hyviä hyppyjäkin vielä!

Pikkasen huono kuva Veetistä tallipihalla.
Hitsi että on vaikee kuvata hevosta samalla kun ite pitää siitä kiinni.
Milläs otat tarpeeksi etäisyyttä jos eläin kävelee perässä..

Hei mä haluan tuonne leirille takaisin!