Uusi kotiinpaluu, väsy, ja Harry Potter!

Rankan päivän ilta?

Tänään kotiuduttiin (taas) reissusta, alan toipua räkätaudistani, onnistuin tartuttamaan sen Mikkoon, ja kissatkin pääsivät tälläkertaa meidän mukaan, ja olivat kotiutumisen jälkeen ihan naatteja! Viikonloppuna ei tullut vissiin paljoa nukuttua, sillä melkein heti kuljetuskopan luukun avauduttua molemmat menivät omiin oloihinsa nukkumaan! Oli ihan kummallista olla kotona, käydä vessassa, laittaa ruokaa, loikoilla sängyssä, ja syödä, kun ei nuo kaksi silmäparia ollutkaan jatkuvasti seuraamassa jokaista liikettä, eikä mistään kuulunut kehräystä, eikä kukaan yrittänyt tunkea lautaselle! Vähän myöhemmin molemmat siirtyivät kasaan tietokonepöydälle, mutta siinäkin nukuttiin oikein tehokkaasti ja välillä potkimisesta päätellen oikein vauhdikasta unta nähden!

Kissat kävivät nimittäin meidän mukana Kärkölässä, jonne matkustimme viikonlopuksi, sillä meidät oli kutsuttu Lahteen häihin (joista muuten nappasin morsiuskimpun, hihii!). Ja Kärkölässä oli jotain ihan uutta ja mielettömän jännää ja kiinnostavaa, nimittäin KÄRPÄSIÄ! Kissat olivat suorastaan ihan sekaisin, kun kokoajan pörräsi jotain pään ympärillä ja moneen suuntaan, eivätkä nuo osanneet päättää mitä niistä pitäisi jahdata :D Nukkuivatkohan nuo kaksi koko viikonloppuna sitten ollenkaan? Matkalla ei ainakaan nukuttu, vaan kytättiin valppaana kopasta, mitä junassa, bussissa ja Tampereen kaduilla näkyi. Ressukat olivat ihan kanttuvei, ja alkavat ihan nyt vasta heräillä :D

Nyt on taas sellainen hetki, että tuntuu että olisi enemmän kirjoitettavaa blogiin, kuin mitä on aikaa kirjoittaa! Meinasin jo kirjoittaa, että nyt on sentään reissut jo hetkeksi reissattu, mutta ei sentään. Heti keskiviikkona edessä on koko päivän kestävä työmatka Turkuun :D Jatketaan kuitenkin siitä, mihin viimeksi jäätiin, eli Lontoon matkan illasta nro 3. Jos Harry Potter hehkutus ei nappaa, kannattaa tämän viestin lukeminen lopettaa tähän!

Saavuimme kolmantena Lontoon iltanamme Watford Junctionin juna-asemalle hyvissä ajoin, ja hyppäsimme siellä odottaneeseen bussiin joka vei meidät suoraan Leavesdeniin; paikkaan jossa suurin osa Harry Potter-elokuvien sisäkohtauksista (ja osa myös ulkokohtauksista) on kuvattu. Liput oli ostettu hyvissä ajoin Suomesta käsin, sillä kyseisessä paikassa niitä ei myyty ovelta ollenkaan. Lippua ostaessa piti valita tarkka saapumisaika, jota piti noudattaa. Ilmeisesti juttu ei kuitenkaan loppujenlopuksi ollut niiiiin hurjan tarkkaa, sillä me taidettiin ainakin päästä edellisen ryhmän mukaan kun oltiin ajoissa paikalla. Kierros alkoi lyhytelokuvalla, ja pian meillä oli edessämme suuren salin ovet. Arvatkaa mitä sitten tapahtui? Juontaja kysyi, onko paikalla ketään jolla olisi syntymäpäivä. No, minähän hyppelehdin ihmismassan keskellä tasajalkaa, ja PÄÄSIN AVAAMAAN SUUREN SALIN OVET yhdessä erään nuoremman syntymäpäiväsankarin kanssa <3

Suuressa salissa oli näytillä kaikkien tupien koulupuvut, opettajat, tupapistetiimalasit, pitkät tupapöydät, astiat... yksityiskohtia oli ihan älyttömästi, kuten tylypahkan vaakuna takassa, ja eri tupien omia eläimiä esittävät gargoylet seinissä. Lattia oli ihan oikeaa kiveä, ja kestänyt käyttöä kaikkien elokuvien ajan. Itse olin oven avaamiskunniasta vielä niin järkyttynyt tässä kohtaa, että lähinnä hypähtelin paikasta toiseen kädet ja jalat täristen.  Mahtavaa mahtavaa mahtavaa!

Suuren salin jälkeen siirryimme ensimmäiseen isoon näyttelyhalliin, ja pääsimme tekemään kierrosta vapaasti. Hallista löytyi lukemattomia mielenkiintoisia asioita, kuten mm. tylypahkan portti, hahmojen peruukit, kaikenlaista tarpeistoa, sekä kuvaussetit Hagridin mökkiin, Weasleyn keittiöön, rohkelikon olohuoneeseen ja makuusaleihin, Pimennon työhuoneeseen, Dumbledoren työhuoneeseen, liemiluokkaan, taikaministeriöön... Paikalla oli paljon henkilökuntaa esittelemässä paikkoja, ja kertomassa tarinoita kuvauksista. Näimme myös muutaman eläimen, kuten Posityyhtysen, Koukkujalan ja Trevorin :D Tietysti elokuvissa heitä näytteli useampikin eri eläin, mutta nämä olivat vähintään samannäköisiä otuksia, kuin elokuvissa aikanaan esiintyneet.

Kaikenkaikkiaan nähtävää oli ihan älyttömästi, ja sitä oli höystetty eri puolilla hallia esitetyillä videopätkillä jotka kertoivat elokuvien teosta. Lisäksi osaan seteistä ja tarpeistosta sai koskea, ja paikalla olisi päässyt testaamaan mm. luutaa tai taikasauvan heiluttelua, jos olisi tahtonut maksaa vähän ylimääräistä, ja jonottaa iäisyyden :D

Tylypahkan portti!

Rohkelikon poikien makuusalit

Tylypahkan suuren kellon heiluri.

Rohkelikon oleskeluhuone

Dumbledoren työhuonetta

Taikajuomia!

Posityyhtynen (ihan oikea elävä lintu!) ja typerä ilmeeni..

Yllä Hagridin mökkiä, alempana Weasleyiden keittiötä ja taikaministeriön kiiltäviä seiniä ja pieniä toimistokoppeja. Kamerakäsi meinasi suorastaan väsyä tässä hallissa..

'

Yksityiskohtien määrä oli ihan mieletön! Elokuvaa varten oli tehty pieniä loitsukirjoja (joihin oli oikeasti kirjoitettu sisältöä), sanomalehtiä, hienoja pääsylippuja, karttoja, velhomaailman mainoksia ja muuta kyseiseen maailmaan kuuluvaa pientä sälää, vaikka niitä ei juuri elokuvissa edes näkynyt! Ja miten paljon suunnitteluaikaa oli käytetty ihan jokaisen sivuhahmonkin henkilökohtaiseen taikasauvaan! Fanityttönä sinkoilin eestaas hallin päädystä toiseen räpsimässä kuvia... ilmankos niitä tuli muutama sata... köh... Alla olevassa kuvassa näkyy myös Liekehtivä Pikari-elokuvassa nähty joulutanssiaisten suuri jäätä jäljittelevä pöytäkoriste. Nämä olivat kyllä äärettömän upeita!

Jalo ja puhdas Mustan suku!

Iseeviot peili ja salaisuuksien kammion portti

Ja kierroksen seuraavaan vaiheeseen...

Ensimmäisen hallin jälkeen siirryimme ulos pihamaalle, jossa vastaamme tuli mm. sininen Ford Anglia, Poimittaislinjan bussi, Valedron hautakivi, Tylypahkan silta, Potterien kotitalo ja Dursleyiden kämppä, sekä muutamia shakkinappuloita. Jälleen tuli otettua kuvia PALJON! Etenkin Valedron hauta ja Tylypahkan silta olivat mahtavia.

Seuraavassa paikassa esiteltiin erilaisia taikaeläimiä, kuten Basiliski, jättiläishämähäkit, hevoskotkat... Useampi näistä oli robotteja, jotka tekivät jotain perusliikehdintää esillä ollessaan. Tiesittekö muuten, että joissakin kohtauksissa Hagridin naama on korvattu isommalla vastineellaan, robottinaamalla, joka näyttää ja ilmehtii nopeasti katsottuna ihan kuin oikea! Lisäksi paikalla oli kasapäin maahisten naamioita sunmuita tilpehöörejä, sekä kuvauksissa käytetyt hahmojen vahanuket. Ja ylipäänsä, kaikkea pientä ja kiinnostavaa :)

Seuraava osoitteemme oli Viistokuja! Kaikki pienet puodit ja näyteikkunat olivat paikallaan, ja täynnä tavaraa. Jälleen kerran yksityiskohtien määrä oli hämmästyttävä, ja esineiden aitous joskus hätkähdyttävää! Osa Lurppuluomen Pöllökeskuksen ovella istuvista pöllöistä näytti ensisilmäyksellä ihan oikeilta, ja Weasleyn veljesten kauppa oli ääriään myöden täynnä kaikenlaista jännittävää!

Tämän jälkeen kiersimme huoneita, joissa oli esillä elokuvaan liittyvää konseptitaidetta, eri lavasteiden ja kuvitteellisten paikkojen pohjapiirroksia, pahvimalleja, maalauksia, patsaita, suunnitelmia, luonnoksia..Jälleen yksityiskohtia toistensa perään! Paikalla oli mm. tylypahkan arkkitehdin patsas, jonka elokuvantekijät olivat suunnitelleet ja luoneet, ja joka myös elokuvissa vilaukselta nähdään. Kierroksella pääsi myös kävelemään läpi huoneesta, jonka seinät olivat täynnä taikasauvalaatikoita. Näissä laatikoissa oli säilytetty kaikkien elokuvaan osallistuneiden taikasauvoja. Laatikoista pystyi lukemaan näyttelijöiden nimet :)

Taikasauvoja taikasauvoja

Mutta, näistä mikään, siis yhtään mikään, ei vetänyt vertoja sille mitä oli tulossa. Nimittäin jättimäinen tylypahkan pienoismalli isossa pyöreässä huoneessa, jossa soi kauniisti elokuvamusiikki, ja valaistus vaihteli sinertävänä (jolloin linnan ikkunoissa paloi valot) ja kirkkaana. Malli oli iso, ja sen kanssa oli kuvattu monet elokuvien Tylypahkan julkisivukuvaukset. Kuvien reunalla voitte nähdä ihmisiä, ja vähän suhteuttaa linnan kokoa. Huone oli aivan mahtava upea ihana hurja upea, ja vietin siellä vaikka kuinka kauan yksityiskohtia tutkien. Upeaa! Tämä oli kierroksen viimeinen kohde, jonka jälkeen pääsi (kalliin) matkamuistomyymälän kautta takaisin pääaulaan. Palasimme vielä hetkeksi ihailemaan tuota kaunista pienoismallia ennen kuin suunnistimme takaisin bussille. Koko kierroksessa kesti lähes kolme tuntia, ja kotia kohden palasi kaksi väsynyttä matkalaista. Mahtavan upean hieno reissu!

"So, whether you come back by page or by the big screen,
Hogwarts will always be there to welcome you home."
- J.K. Rowling

Satunnaisuuksia

Tuntuu että tuli koko illta vaan loikoiltua sängyllä suunnittelemassa asioita, mutta sainhan minä jotain aikaiseksikin. Selvittelin yhtä nettisivuongelmaa, latailin pari kouluhommiin tarvittavaa ohjelmaa, ja tein kerhon tilinpäätöksen loppuun, Siis ainakin toivottavasti. Tämä oli ensimmäinen tekemäni tilinpäätös ikinä, joten toivottavasti kaikki on nyt kunnossa...

Sitten tein jotain, mikä olisi pitänyt tehdä kuukausia sitten, ja siivosin sähköpostini. Olen sähköposti(e)ni kanssa aivan käsittämättömän kaoottinen! Nytkin kaikissa kolmessa sähköpostissani on kymmeniä lukemattomia viestejä. Tai no, oli. Siivosin tänään niistä kaksi, kolmanteen en vielä uskaltanut kajota. Se tosin on harrastukseen liittyvä osoite, joka saa hetken odotellakin.

Poistuin isosta kasasta sähköpostilistoja, joista "joskus saattaa tulla jotain mielenkiintoista", mutta joiden viestejä en ollut avannut kuukausiin. Luovuin myös viestien automaattisesta jaottelusta kansioihin, sillä en koskaan muistanut tarkistaa erikseen sinne saapuneita uusia viestejä. Nyt ne tulevat kaikki yhteen pötköön, mutta ainakin näen  kaikki uudet viestit kerralla. Tämän vuoden alussa olen myös vihdoin päässyt luopumaan kaikista tiedotusvastaavan tehtävistäni, eli minun ei enää tarvitse huolehtia kenenkään muun sähköpostiliikenteestä kuin omastani. Vaihdoin ne hommat rahastonhoitajan tehtäviin.

Eilen sain erään pitkäaikaisen projektin päätökseen. Kirjoitin nimittäin loppuun vuoden 2011 maaliskuussa aloitetun pitkän Pottermaailmaan sijoittuneen ficin. Tarinan suunnittelu taisi alkaa jo reilusti helmikuun puolella, mutta ensimmäiset tekstit syntyivät maaliskuussa: ensimmäinen raakaversio tarinan alusta oli tiedostoissani päivätty 1.2.2011. Reilut 63 000 sanaa siitä lopulta tuli, ja lähes kaksi vuotta siihen meni. Se sisälsi yhden ainakin puolen vuoden tauon, ja paljon taustaselvittelyä. Sen kunniaksi minun piti kirjoittaa blogissani kirjoitusharrastuksestani, mutta ironista kyllä, sen kirjoittaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Teen sen ehkä huomenna:P

Mitähän muuta...? Viiman kiima on jo rauhoittunut, ja sille on varattu leikkausaika ensi kuulle. Onnistuin myös pääsemään sinne tenttiin, mistä aikaisemmin avauduin, sain sen tehtyä ja nyt vaan odotellaan tuloksia siitä ja kandista. Saa nähdä mitä käy:) Ja blogi tarvitsisi oikeasti uuden ulkoasun!

Viimeiset joulutunnelmat

Jaaha, yllätin itseni juuri katsomasta netistä kolmatta jaksoa hääpukuohjelmaa, jossa tulevat morsiammet sovittelivat pukuja. Minä myös, minä myös! Tai siis... No oikeastihan olen melkeinpä jo valinnut hääpukuni. Tai pikemminkin, tiedän millaisen haluan, en sitä, saako sellaisia mistään. Ainakaan sitten joskus, kun olen sellaista itse etsimässä. Mutta jos vaikka jätetään tämä keskustelunaihe tähän, ja siirrytään siihen tekstiin joka on ollut työn alla jo hetken aikaa...

Nimittäin siihen Jouluun. Viimeisiä alennusmyyntejä vilkuiltuani jäin taas miettimään, että millaisia joulukoristeita sitten tulee omaan kotiin ja kuuseen joskus tulevaisuudessa koottua. Varsinkin alennusmyynnit on vaarallisia, jos tulee vastaan juuri täydellisiä koristeita. Kun ne ovat joulun jälkeen niin halpoja, ja ne täydelliset ovat niin harvassa, että ehkä sitten joskus tulevaisuudessa juuri sellaista ei löydykään ja ja... Niin.

Omaan tulevaan kuuseeni laitan ainakin paksuja hopeapörrönauhoja, ja palloja. Pallojen väreistä en edes ole kovin nirso, ihan hyvin toimivat minusta niin kultaiset, kimaltelevat, punaiset, huurteiset kuin vaikka sinisetkin, joskin pääpainon kuusenkoristelussa haluan pitää hopealla ja lämpöisillä sävyillä. Lisäksi aion neuloa seitsemän paria neulejoulukelloja, joiden sisällä on kulkuset. Kärkölässä meillä on noita vanhoja kelloja muutama, mutta ehdottomasti tahtoisin omaan kuuseeni tehdä omat itse. Olen neulonutkin noita varmaan kymmenen kelloa yhteensä jo, mutta milloin on käsialassa vikaa, milloin on ollut lanka vääränlaista, mittasuhteet huonot, tai kelloparista tullut erikokoisia. Monia hylättyjä kelloversioita siis löytyy... Eikä sitäpaitsi nykyään enää saa mistään niin hyvä-äänisiä kulkusia kun noissa vanhoissa on! Parhaimmat kulkusehdokkaat tosin itseasiassa löysin tänään... eläinkaupasta :D Katsoisikohan ne siellä kieroon jos kävisin ostamassa neljätoista kissan kaulapantakulkusta? Vai olenko liian tarkka näiden suhteen?

Mutta jos nyt ei enää puhuttaisi joulukoristelusta. Katsotaan sitten ensi vuonna taas. Tai siis, tänä vuonna. Itse Joulunaika meni ihan mukavasti, joskaan ihan täysin en onnistunut rauhoittumaan, ja koko juhla tuntui juoksevan hurjaa vauhtia ohitse ennen kuin kunnolla ehti alkaakaan.  Kai se johtuu siitä, että täällä yksiössä on paha viritellä joulutunnelmaa, ja sitten kun pääsee Kärkölään, se joulu onkin jo siinä, ja jos ei heti saa tunnelmasta kiinni, se on ohi ennen kuin sen tunnelman löytää... Pyhien jälkeen tapasin kavereita, ja se mokoma olikin sitten ainut aurinkoinen päivä koko jouluna. Alla olevat talvitunnelmakuvat onkin sitten Emmin ottamia, se kävi ulkona tarpomassa minun kameran kanssa kun itse juorusin kahvipöydässä:D

Välipäivinä lähdin junalla Joensuuhun, jossa tuli sitten oleskeltuakin ihan uudenvuodenaattoon saakka. Syötiin hyvin, lenkkeiltiin, saunottiin, katsottiin elokuvaa ja kävin jopa shoppailemassa! Ostin itselleni aivan ihanan ja lämpimän viininpunaisen toppatakin, jossa on ihana korkea kaulus (ei tarvii edes kaulaliinaa pitää!), kiristys vyötäröllä, ja mikä parasta: tarpeeksi pitkät hihat! Ei oikeasti kannata olla pieni, hoikka ja pitkäkätinen... aiheuttaa vain ongelmia. Olen erittäin tyytyväinen tuohon löydökseen, varsinkin kun shoppailu ei ole suosikkipuuhaani.

Stereotypian mukaan nainen ravaa osastolta toiselle ostostenkiilto silmissä, ja mies raahautuu mukana puhelinta räpläten tai lattiaan tuijotellen. No, minun kohdalla se on kyllä aina mennyt toisinpäin. Etenkin vaateostoksilla! Oma taktiikkani on usein se, että jos muutama ensimmäinen kokeiltu vaate ei ole hyvä, luovutan ja häivyn koko kaupasta. Ja toisaalta jos ensimmäisten joukossa on joku "ihan hyvä", niin nappaan sen ja poistun. Tälläkin kertaa olin jo valmis luovuttamaan, ja toisaalta ottamaan ensimmäisen siedettävän, mutta Mikko jaksoi  kannustaa että kokeile nyt vielä yhtä. Mokoma etsi minulle vielä sovitettavaakin kun itse puhisin jo valmiina pakenemaan paikalta.. Parasta :D

Joulun jälkeen lämpötila nousi aika lähelle plussaa, enkä päässyt kuvaamaan kirkkaita lumimaisemia oikein edes Joensuussa. Se siitä talvikuvaamisesta sitten. Käytiin me yhtenä iltana hämärissä kuvaamassa lintutornilla pitkän valotusajan kuvia, mutta suurimmasta osasta niistäkin tuli ihan söhryä kun oli sumuista ja taivaalta satoi kiihtyvällä tahdilla räntää niin, että lopulta kamera oli pistettävä piiloon.

Uudenvuodenaattona ammuin elämäni ensimmäisen oman raketin! Yhden, ja melko pienen, mutta silti! Yksi vuodessa kieltämättä riittääkin minulle, mutta olihan se ihan jännää. Kuvia en raketeista juuri saanut, olisi ehkä pitänyt tutustua kameran ominaisuuksiin tarkemmin etukäteen, että olisi tiennyt miten niitä kannattaa kuvata. Ja toisaalta myös, minä ja minun hitaat refleksini. Pääsin myös todistamaan kalojen fileerausta, ja sain mukaanikin pakastimeen kasan kalaa. Joensuusta Tampereelle yksin palatessani lumet oli sitten sulaneet kuraksi, ja kämppäkin oli kolkko ilman kissoja. Ne kun jäivät hoitoon Kärkölään vielä siksi aikaa, että kävin tekemässä kaksi vuoroa töissä. Aika ankea pikavisiitti Tampereella siis ennen, kuin palasin takaisin Kärkölään hakemaan niitä. Mikko tuli myös sinne, ja sai kokea sen ettei Kärkölässä ole juuri mitään tekemistä. Pyörähdettiin navetassa kokeilemassa saadaanko lehmästä maitoa irti (saatiin!) ja kurkistamassa pikavisiitillä Lahtea.

Kesällä Lahdessa voisi pyöriä pidempäänkin, silloin pääsiis mäkihyppytorniinkin katsomaan maisemia :) Olen minäkin toisaalta loistava matka-opas.. Enhän minä Lahtea juurikaan tunne.. autokouluni minä siellä ajoin, ja osaan kävellä juna-asemalta ostoskeskuksiin, leffateatteriin ja hampurilaiselle. Se siitä :D Tulihan siellä joskus nuorempana tyttöjen kanssa käytyä enemmänkin, ostoksilla ja katsomassa elokuvia, kun junalla pääsi niin helposti.

Lahdesta tein kuitenkin itselleni joululahjalöydön! Kissankokoisen kirjan Harry Potter-elokuvien tekijöiltä, jossa kerrotaan kaikkea mielenkiintoista lavasteista, näyttelijävalinnoista ja maskeeraamisesta sunmuusta. Paljon mielenkiintoista tekstiä siitä, miksi asiat tehtiin niinkuin tehtiin, ja millaisia silmien ohi vilahtaneita yksityiskohtia elokuvista löytyy. Aivan mahtava opus kaikkine piirroksineen, valokuvineen ja kaikkineen! 

Nyt täytyy varmaan mennä nukkumaan. Huomenna on mielenkiintoinen päivä: soitin aamulla varatakseni aikaa Myrskyn leikkauttamiseen, ja odotin saavani ajan jonnekin kuukauden päähän. Sainkin peruutusajan huomiselle! Helpotus on kyllä suuri, olen jo alkanut pikkuhiljaa huolestua näiden käytöksestä ja pohtinut että pitäisikö erottaa toisistaan leikkaukseen asti. Nyt näyttää kuitenkin siltä että kollipoika lopettaa lisääntymistouhut ennen kuin Viima ymmärtää niistä mitään. Viiman vuoro tulee sitten myöhemmin. Huomenna laittelen tänne varmaan terveisiä toipilaskissalta:) Alla vielä videopätkää siitä, miten hauska asia voi pyykkiämpäri olla, vaikka staattinen sähkö nostaakin karvat pystyyn sojottamaan jokaiseen mahdolliseen suuntaan.