Seikkailu Huovilan linnanraunioissa

Pariisissa insinööriksi opiskellut Carl Constantin Collin perusti Huovilan puiston Kärkölän kuntaan 1800- luvun lopussa omaksi ratsastuspuistokseen. Huovilan uutta päärakennusta Carl Collin ryhtyi rakentamaan vuonna 1909. Vanha päärakennus oli palvellut sukua 1840-luvulta saakka, ja uusi rakennus oli uuden uljaan ajan airueeksi tarkoitettu. Siitä oli määrä tulla kolmikerroksinen, pohja-alaltaan 300 neliön kivilinna, jonka perusta tehtiin graniitista. Linnaa rakennettiin kolme vuotta, mutta edelleenkin tuntemattomasta syystä linnan rakennus jäi kesken, vain upea kivijalka valmistui. Työt keskeytettiin vuonna 1912. 

Näin Huovilan puisto sai "linnanraunionsa", jotka tänäkin päivänä muistuttavat Collinin hankkeesta.

Iltapäiväseikkailu: Oja

Kevätpäivänä pikkulenkillä tietä pitkin, ojanpenkalla virtauspaikkoja ihmetellen ja lintujen liverrystä kuunnellen. Kaupungissa kauhua ympärilleen kylväneet polkupyörät ja lastenrattaat ovat nyt kaukana, ja molemmat nelijalkaiset uskaltavat tutkia maailmaa kaikessa rauhassa. Ja jopa kastella tassunsa! Kaikin puolin rauhallinen iltapäivä, mitä nyt muutama isompi lintu muuttomatkallaan meinasi olla Viimalle hieman liikaa.. 

Styroksikissa?

Tuntematon kissa nolossa tilanteessa.

Posti toi paketin, jossa oli pakkausmateriaalina styroksipalleroita. Mitä tekee kissanomistaja tällaisen paketin saadessaan? No, muistaa ne hassut nettivideot, joissa kissaparan sähköistyneeseen turkkiin on takertoinut kasa styroksipalleroita kuoruttaen eläimen lähes kokonaan. No, pitihän meidänkin sitten kokeilla, vaan ei ollut kissojen turkit tarpeeksi sähköisiä, eivätkä pallerot jääneet kissaan kiinni. Ihan kivoja leikkikaluja ne tosin olivat, mutta eipä niitä voinut jättää pidemmäksi aikaa leikittäväksi - Myrsky meinasi syödä niitä, yllätys yllätys..

"Mitä sä niitä siihen pinosit?"

Musiikki: Brigan - Star Of The Country Down

Piilokamerapaljastuksia

Myrsky käy joka ilta vartin lenkillä, jotta malttaisi olla yön hiljaa (ja paukuttamatta postiluukkua). Viima pääsee silloin tällöin mukaan, mutta usein se livahtaa pakoon kun sitä kohti ojentaa valjaita, ja rappukäytävä ja hissikin ovat sen mielestä aika kammottavia paikkoja. Usein Myrskyn ulkoilulenkki ajoittuu myös senverran myöhäiseen ajankohtaan, että emännän pitäisi olla jo nukkumassa työaamujen vuoksi. Yhden hengen voimin ei kahta kissaa talutella ilman katastrofia, ja Viima on kuitenkin hiljainen ja rauhallinen, eikä aiheuta yövalvomisia vaikka jäisikin välillä ulkoilua vaille. Usein arki-iltaisin siis Mikko vie Myrskyn ulos, ja emäntä yrittää päästä ajoissa nukkumaan. Ihan hyvä diili? Kyllä, paitsi ettei se ole ihan niin yksinkertaista... Piilokameralla kerätty todistusaineisto paljastaa Viimasta yllättäviä puolia!

Tässä kohtaa haluan esittää kissallisille (ja vaikka koirallisillekin) katsojille pienen haasteen: ottakaapa videokamera käteen, ja kuvatkaa lemmikkienne reaktiot tähän videoon! Videon editointi oli melkoisen hulvatonta, kun molemmat kissat yrittivät löytää vierasta kissaa näytön takaa, kaiuttimista tai pöydän alta... Viima ei vissiin tunnistanut itseään? Itse en saanut näitä reaktioita videolle, sillä kameran muistikortti oli tietysti  videota editoidessa kiinni tietokoneessa, mutta olisikohan teillä parempi tuuri?

Jaa että miksi emäntä ei pääse ajoissa nukkumaan? Kysykää Viimalta.

Ei sillä ulkoilulla niin väliä, mutta jos pojat kehtaavat lähteä kaksin jonnekin, eikä emäntäkään ole jatkuvasti rapsuttamassa, niin kyllä pientä kissaa harmittaa. KOVAA. Ei sitten nukuta.. ainakaan ennen kuin pojat tulee takaisin...