Tautipäiväkirja

Tää kämppä näyttää just siltä, että oon ollu kohta viikon sängyssä... Lähes kaikki astiat tiskialtaassa koska en ole kyennyt tiskaamaan, nenäliinoja pitkin lattioita (miksi ne on kissojen mielestä niin kivoja?), vaattteita pitkin lattioita, kissojen kippaaman pyykkikorin sisältö suihkun lattialla, Viiman leikkausreissulla kopanpehmikkeenä käytetyt peitteet pesemättä kasassa, roskat viemättä... Nyt syön eineslihapullia ja muusia syömäpuikoilla, koska en a) en jaksa laittaa ruokaa, ja b) kaikki haarukat on likaisena. Lääkäriltä sain tänään viiden kuumepäivän jälkeen sairaslomatodistuksen ja ohjeen levätä ja popsia buranaa. Eipä tässä muuta ole tullut kyllä tehtyäkään. Päivät menee iloisesti sekaisin, unet loppuu lyhyeen yskäkohtausten takia, ja alkaa käydä vähän yksinäiseksi. Hassua miten iloinen sitä voi olla lääkärireissusta, kun pääsi vähän tökkäämään nenää ovesta ulos, ja näkemään elämää. Ja ystävänpäiväksi olin suunnitellut leipovani jotain... Flunssa on hyvä laihdutuskeino, 3kg tässä on jo tultu alaspäin, ja yhtään ei tarvis tulla :(

Onneksi Mikko on käynyt minun puolesta kaupassa, ja tullut joka ilta keittämään minulle puuroa.<3

Bussikuskikin oli kummallinen. Kiireessä en tajunnut ottaa bussikorttia mukaan, niin maksoin matkani käteisellä. Bussi lähti liikkeelle ennen kun sain laskettua tarpeeksi kolikoita kokoon. Iskin ne lopulta kuskin vieressä olevaan kuppiin, mutta mitään ei tapahtunut. Olkia kohtauttaen menin istumaan lähimmälle penkille. Monen pysäkin jälkeen (itseasiassa kuuden), kuski sitten alkoi kesken ajon nypeltää sormissaan niitä kolikoita, ja jollain bussikuskin refleksillä tulosti matkalipun jonka jätti siihen kuppiin mihin olin laittanut rahani. Katsomatta yhtään olinko edes paikalla enää. No, silloin olin juuri painanut poistumisnappia :D Hämmentävä.

Viiman leikkaus sujui hyvin, se oli paljon pidempään tokkurassa kuin Myrsky oli, ja toki paljon kipeämpikin, mutta tietäähän sen kun oli isompi operaatiokin. Nyt jo leikkii ja riekkuu ihan normaalisti karvaton läiskä kyljessä vilkkuen. Kuten Myrskykin, niin toki Viimakin halusi heti edes vähän virottuaan kiivetä saunan lauteille. Mikään ei auttanut, vaan sinne oli päästävä. Koska kissa olisi varmaan rikkonut itsensä ylös yrittäessään, oli pakko omakätisesti nostaa se ylimmälle lauteelle, ja rakentaa itselle peti siihen alemmas että ainakin teoriassa pystyisin vahtimaan sitä.

Puolikuolleena saunan laudepedillä yskänlääkepullon ja puurolautasen ja Myrskyn kanssa. Tässä vaiheessa iltaa Viima oli jo siirtynyt toisaalle nukkumaan, ja Mikko oli peitellyt sen söpösti:

Myrsky taas oli ihan oma itsensä. Sillä ei ollut ihan yhtä äidillinen ote Viiman hoitamiseen kuin mitä Viimalla oli Myrskyn leikkauksen jälkeen - siskon kanssa olisi pitänyt saada painia heti kun se vähän korvaa väräytti! Ekan yön ne olikin erotettuna, kunnes Viima alkoi protestoida asiasta, ja oli siinä kunnossa että pystyi laittamaan kampoihin. Siinä hetkessä Viima veti myös julmetun annoksen sapuskaa ja vettä... no olihan se ollut jo monta tuntia syömättäkin..

Myrsky edustaa.

Viima ei saanut eläinlääkäristä tötsää päähänsä, eikä se varmaan sellaista olisi tarvinnutkaan mutta oman mielenrauhani vuoksi lainasin kaverilta tötteröä ja pidin sitä tuon päässä aina kun nukuin. Se meinaan vähän näykki haavaansa, ja minusta ei ollut sitä kuumehöyreissä kokoaikaa vahtimaan. Tötteröä Viima sitten vihasikin oikein olan takaa. Se käveli sen kanssa hissukseen, ja aina johonkin törmätessään se pysähtyi kuin joku olisi pausenäppäintä painanut. Aamulla herätessäni se makasi sängyn vieressä ja tuijotti murhaavasti... voi raasua...

 

 Lopulta uskalsin antaa sen olla ilman, ja näin rennosti oltiin jo tänään:

Myös rallivauhti on palannut ihan normaaliin tasoonsa. Jälkiviisaana voin kertoa, että vastaleikatun kissan vahtiminen kuumeessa ei ole helpoin mahdollinen tehtävä. Yritä siinä nyt estää sitä tekemästä mitään tyhmää kun oma reaktioaika on parin sekunnin luokkaa... siinä ajassahan pieni kissa ehtii jo vaikka mihin...

Sais tää lenssu jo loppua, alkaa käydä tylsäksi... Siskon wanhat jäi näkemättä tämän takia, prkl!