Kissan päivä

Yhteen muuttamiseen liittyvistä jännittävistä asioista keskustellessamme tuli puheeksi kissojen päivärytmi ja tavat. Mikon kissakokemus ennen Myrskyä ja Viimaa oli vähäistä, ja hänellä oli jonkinverran koiraihmiselle yleisiä ennakkoluuloja kissoista, jotka toki on jo korjattu ;) Mikon kouluttaminen kissaihmiseksi kävi yllättävän helposti, sanoi hän mitä sanoi, ja nyt Viima on jo ihan hänen kissansa. Varsinaista päivärytmiä on kuitenkin hankala seurata, jos ei asu samassa taloudessa kissojen kanssa. Etenkin, jos ne intoilevat vieraan saapumisesta niin, että vaikuttavat ihan hyperaktiivisilta.

Kuka? Minäkö?

Totuus nimittäin on, että Mikko käy iltaisin luonani useimmiten kissojen ruoka-ajan lähestyessä (ja joskus myös ihan vaan ruokkimassa ne, jos olen muualla), ja muistaa aina silitellä molempia (etenkin Viimaa) tervehdykseksi. Ei siinä oikein normaalia päivärytmiä pääse näkemään, jos kissat pitävät hänen paikalletuloan merkkinä rapsutuksesta ja pian saapuvasta ruoasta. Ne saattavat nukkua koivet oikosenaan umpiunessa jossain nurkassa, kunnes kuulevat rapusta tutut askeleet, ja sinkoavat salamana ovelle toivottamaan hänet innokkaasti tervetulleeksi. Nyt Mikon ollessa toisella puolella Suomea, kirjoitan tässä hänelle omistetun postauksen siitä, millaisten turjakkeiden kanssa on saman katon alle muuttamassa. Sinua on varoitettu! ;)

Myrsky ja Viima nukkuvat yönsä pääsääntöisesti aika rauhallisesti. Vakiopaikat löytyvät makuuhuoneen oven takaa (älä astu päälle), eteismatolta, keittiötasolta, sohvan selkänojalta tai kiipeilypuusta. Yöllisillä vessakäynneilläni minua harvemmin tullaan edes tervehtimään, vaikka päiväsaikaan saan harvemmin käydä vessassa yksin. Kissat ovat tottuneet unirytmini ja ruokinta-aikojen vaihdoksiin hyvin, eivätkä ne juuri herättele aamuisinkaan. Seitsemän ja kahdeksan välillä aamulla (minulla soi herätyskello vähän ennen kahdeksaa) oven takaa kuuluu muutama ujo ja hiljainen maukaisu, mutta ei sen enempää. Vasta kun herätyskelloni soi, alkaa maukumiseen tulla käskevämpi sävy. Olenpa joskus myös kuullut, kuinka kiipeilypuu olohuoneen puolella kolahtaa seinää vasten, kun sieltä loikataan alas ja rynnätään oveni taakse herätyskelloni soidessa. Ne tunnistavat sen.

Pienempänä Myrsky paukutti usein tassullaan hieman kolisevaa makuuhuoneen ovea, ja mourusi niin kovaa kuin pikkukollista lähti. Pistin hommalle stopin samantien: jos Myrsky paukutti ovea, vastasin sille sähisemällä ja läimäisemällä kämmeneni ovea vasten makuuhuoneen puolella.  Ovi avautui vasta kun kissat olivat hiljaa, ja koska Myrsky on fiksu kissa, aika nopeasti sain torkkua aamuni rauhassa. Vihoviimeinen virhe olisi ollut hoitaa ongelma "nopeasti" pois päiväjärjestyksestä hiljentämällä kissa ruoalla...

"Käy vaan vessassa ihan rauhassa, minä vartioin tässä!"

Kun makuuhuoneen oven avaa, minua kohtaa kaksi raivokkaasti kehräävää karvakerää, jotka kiehnäävät jaloissa niin että meinaan päätyä nenälleni lyhyellä matkalla kylpyhuoneeseen. Jos menen takaisin sänkyyn loikoilemaan, Myrsky käpertyy tietysti viereen mahdollisimman lähelle. Viima tyytyy katselemaan sängyn vieressä olevan lipaston tai kirjahyllyn päältä, mutta kummankaan kehräys ei lopu. Jos tassuttelen kämpässä, minua seurataan kuin hai laivaa, ja jos otan askeleenkin ruokakippojen suuntaan, molemmat sinkoavat niitä kohti odottavasti maukuen. Aamuruokinta suoritetaan tässä vaiheessa.

Ja kas kummaa, kun kissat ovat saaneet ruokansa, ne menettävät hetkeksi kiinnostuksensa minuun, ja peseytyvät hyvin tarkasti, kyttäävät makuuhuoneen ikkunasta maisemia (niinkuin ne olisivat yön aikana kovastikin muuttuneet), ja loikoilevat rentoina, kunnes alkaa päivän ensimmäinen aktiivinen hetki, jota meillä kutsutaan aamuvilliksi. Se alkaa yleensä ihan yllättäen, ja on käytännössä painimista, päätöntä sinkoilua asunnon päästä päähän, leikkimistä ja yleistä riekkumista. Jos lähden töihin, tämä jää yleensä minulta näkemättä, joten en ole varma tapahtuuko tätä oikeasti muulloinkin, kuin viikonloppuisin. Näinä hetkinä olen todella iloinen, että otin kaksi kissaa yhden sijasta: yksinäinen kissa purkaisi tuon energian minuun...

Siitä alkaa päivän mittainen laiskottelu, ja kissanpäivät. Emännän tekemisiä seurataan tarkasti (varaudu saamaan vähintään yksi silmäpari seuraksesi kun käyt vessassa, ja kuuntelemaan maukumiskonserttia jos käyt suihkussa ja kehtaat laittaa oven kissojen nenän edestä kiinni!), kissat ovat aktivisesti mukana etenkin kaikessa normaalipäiväjärjestyksestä poikkeavassa toiminnassa (kuten muuttolaatikoiden pakkaamisessa). Myrsky vaatii päivän aikana annoksen hellyyttä, ja se käsittää yleensä väkisin kovaäänisen kehräyksen saattelemana syliin tunkemisen tai emännän eteen näppäimistölle kellahtamisen. Siinä se sitten nukkuu tyytyväisenä, kunhan vaan saa olla minussa kiinni. Kun hellyysvaje on tyydytetty, se tyytyy torkkumaan jo vähän matkan päässä. Viima taas usein torkkuu kiipeilypuun huipulla tai sohvan selkänojalla, josta näkee laajalle alueelle.

Myrsky osaa ottaa rennosti, ja tykkää nukkua siellä missä minä olen..

...ja Viima omissa oloissaan :)

Jos aamutoimien jälkeen olen päivän poissa, minua odottaa kotiin palatessa kaksi kovasti kehräävää kissaa oven takana. Minulta ne ovat enää hyvin harvoin livahtaneet ovenraosta rappukäytävään, mutta jostain syystä etenkin Myrsky yrittää karkaamista yhä aika usein Mikon saapuessa. Kun pääsen sisälle ovesta, kissat usein siirtyvät hurjasti kehräten jonnekin oven läheisyyteen teroittamaan kynsiään ja venyttelemään jotakin sopivaa pintaa vasten (sohvankulmaan tai silityslautaan..). Eräästä lähteestä luin, että kissat siten mm. purkavat innostuneisuuden tunnetta, ja näyttävän että "täällä ollaan, ja hyvin voidaan", ja siksi tekevät sitä etenkin jos tulen pitkän poissaolon jälkeen kotiin, tai kun Mikko tulee käymään. Pitäisi vissiin hankkia toinen pienempi raapimispuu oven lähistölle molemmille, niin säästyisi huonekalut kynsiltä...

Pakkomielle sohvassa oleviin nappeihin?
Tuo vanha ja ruma pinta on yleensä ollut peitettynä, ja nyt
kun peitteet on muuttolaatikoissa, on kissat ihan innoissaan...

Iltapäivään kuuluu ruokinta ja rauhoittuminen. Kissat alkavat viihtyä omissa oloissaan tai keskenään, leikkivät leluilla tai loikoilevat. Tämä siis vain, mikäli ruoka on annettu. Jos ruoka tulee myöhässä, saan kyllä kuulla siitä. Myrsky änkeää syliin kehräämään, ja Viima huutaa ja mulkoilee pahasti. Mikäli annan ruoaksi Bozita kissanruokaa pahvitölkistä, kuuluu Viiman päiväohjelmaan ennen ruoan syömistä tuon tölkin sulkijalla leikkiminen ja sen kantaminen jonnekin piiloon. Ruokaa mennään vasta sen jälkeen haistamaan. Esimerkiksi Miamor ruoan kimppuun sekin käy heti. Vähän ennen iltapäiväruokintaa ja sen jälkeen Myrsky saattaa kierrellä vähän levottomasti edestakaisin ovella ja mouruta aika kovaäänisesti. Mokoma tietää, mitä kautta pääsee ulkoilemaan...

Posti tulee tästä sisään, joten minä mahdun tästä ulos?

Ruoan jälkeen on tosiaan rauhallista, ja kissat touhuilevat omiaan. Iltaruoka tulee juuri ennen nukkumaanmenoani, ja tähän väliin sijoittuu normaalisti Mikon vierailut. Jossain vaiheessa iltaa kissat jälleen aktivoituvat, yleensä tunnin-kahden päästä iltapäiväruoasta, tai juuri ennen iltaruokaa tai vähän sen jälkeen. Tämä on iltavilli, ja sisältää jälleen melkoista kaahailua ja riehumista. Jos säilöt tavaroita pinoissa pöydillä, ne ovat tämän jälkeen lentäneet lattialle. Myrsky tekee tämän yleensä vahingossa, ja saattaa riehumisen lisäksi pudotella tavaroita myös esimerkiksi nukkuessaan venytellessään. Viima harrastaa vahinkojen lisäksi myös tavaroiden pudottelua ihan tahallaan nenällä ja tassuilla tyrkkimällä. Illan aktiivisimpiin hetkiin pyrin myös sijoittamaan lyhyen leikityshetken, jotta yöllä varmasti uni maittaisi.

Hiekkalaatikko puhdistetaan huolellisesti iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja yleensä silloin Myrsky tulee käymään asioillaan juuri kun ollaan sitä laatikkoa kaivelemassa. Sitä ei yhtään häiritse käydä laatikolla, vaikka istun vieressä kauha kädessä odottamassa, tai puhdistan laatikon toista päätyä. Hiekkalaatikon puhdistamisesta Mikolla jo onkin kokemusta!

Ja sitten mennään nukkumaan. Kissat saattavat alkuyöstä riekkua iltavillin merkeissä, mutta pian yö rauhoittuu, ja kaikki nukkuvat rauhallisesti. Emäntä makuuhuoneen suljetun oven takana, ja kissat muualla asunnossa. Senverran vieraskoreita nuo ovat, että sisko sai nukkua ihan rauhassa kun vietti viikonloppuna yhden yön sohvallani, mutta jos minä yrittäisin samaa, minulla olisi naamallani 5kg Myrskyä, ja etenkin sen karvaa..

Mites teillä muilla kissan omistajilla menee päiväjärjestys?