Maakunnat ja Farmarit. Ja auto.

Muutama päivä sitten kokosin ylös geokätköilyyn liittyvät statistiikkani ja jäin katselemaan maakuntakarttaa, johon olen onnistunut keräämään kätköjä vain Pohjoiskarjalasta, Päijäthämeestä ja Pirkanmaalta. Käytännössä vain Kantahäme on vielä melko mahdollista löytöaluetta, kun sen läpi tulee usein junailtua, ja sieltä suunnalta löytyy tuttujakin. Sen jälkeen tarvitsisi kuitenkin jo auton maakuntien keräämiseen. Vaan kun sitä ei ole.

Satunnaisilla reissuilla on vaikea käydä kätköilemässä, kun niillä on usein aikataulu, ja mukana on kätköilystä kiinnostumattomia ihmisiä. Ja toisaalta junalla matkatessakin on hankala pysähtyä hetkeksi matkanvarrelle hakemaan kätköä, ellei juuri asemalla satu sellainen olemaan, ja vielä niin helppo, että sen voi lyhyen junanvaihtovälin aikana löytyää. Autolla voi päättää ihan itse taukopaikkansa ja taukojensa pituudet.

Olen itseasiassa ennen kätköilyharrastustani kiertänyt Suomea melko paljonkin, sillä meillä oli viiden vuoden ajan tapana lähteä kesällä muutamaksi yöksi reissuun. Ihan vaan henkilöauton ja teltan kanssa koko perheen voimin. Ja ne olivat kivoja reissuja! Tuskin monet minun ikäiseni (olin reissujen aikaan 15-20v) sellaisia arvostivat, mutta minä tykkäsin, ja odotin niitä aina! Reissut rakentuivat aina Maatalousnäyttelyiden, eli Farmari-messujen ympärille. Mentiin sinne, ja vähän tutkittiin ympäristöä ilman sen suurempia suunnitelmia. Farmarimessut alkavat ihan näinä päivinä, ja tänä(kin) vuonna jää sinne menemättä. Kaivelin kuitenkin muistilokeroistani (ja kuvakansioistani) muistoja näistä reissuista, kun tässä aika turhaan aloin haaveilemaan uusista samankaltaisista kiireettömistä seikkailuista.

Vuonna 2005 maatalousnäyttelyt olivat Tampereella Pirkkahallissa. Ajeltiin Kärkölästä suoraan sinne, ja jatkettiin messupäivän jälkeen jonnekin (minne?) leirintäalueelle. Matka näyttelyalueelta poispäin oli ruuhkan takia hidasta, ja ilmastoimattomassa autossa oli hyyvin kuuma! Olikohan tämä viimeinen kesä tämän ilmaastoimattoman auton kanssa? Ei voi muistaa. Seuraavana päivänä kierreltiin Raumalla ja Porissa, käytiin Yyterin hiekkarannoilla uimassa ja Reposaaressa ihmettelemässä tuulimyllyjä. Itse näyttelystä tuli kerättyä muovikassillinen näytteitä, esitteitä, postikortteja tai ties mitä. Ja toki piti kiertää katsomassa kaikki lehmät ja muut eläimet, niinkuin ei ennen oltaisi mokomia nähty :D

 

Vuonna 2006 näyttelyt olivat Seinäjoella. Lähdettiin jo edellisenä päivänä matkaan, ja yövyttiin leirintäalueella kauniin järven rannalla. Aamulla pakattiin teltta ja painuttiin messualueelle. Päivä oli ihan julmetun helteinen, ja parhaiten näistä näyttelyistä jäi mieleen tuuheaturkkiset alpakat. Pelkästä niiden katsomisesta tuli hiki! Messuilta ei suinkaan lähdetty takaisin kotiinpäin, vaan suunnattiin kohti pohjoista. Seuraava yöpymispaikkamme oli länsirannikolla Oravaisissa, jossa hämmennyin ihan täysin kun kioskin kassalla täti palvelikin minua ruotsiksi! Meinasi jäädä suklaapatukka ostamatta kun pelästyin :D Mutta ei sentään. Oravaisissa vietetyn yön jälkeen pyörähdettiin Ala-Härmän Powerparkissa ja Keskisen kyläkaupassa Tuurissa ennen kuin rantauduttiin kotiin.

Oravaisissa

Onkos tämä sitä Pohjanmaata? Powerparkin maailmanpyörästä.

Keskisen linnaa.

Vuonna 2007 Maatalousnäyttelyt olivat Kuopiossa. Aiemmilla reissuilla oltiin tutkittu länsirannikkoa ja Pohjanmaata, nyt olikin kohteena itä. Menomatkalla yövyttiin jälleen leirintäalueella, nyt paikkana  Leppävirta. Näyttelyssä vierähti taas helposti useampi tunti, ja näin mm. Shirehevosen (hui miten iso se oli!), ja vanhoja hevoskäyttöisiä työkoneita, jotka minua kiinnostavat kovasti. Näyttelypäivän iltana seikkailtiin vielä pohjoisemmaksi kohti Kolia, ja syötiin siellä eväät ennen uuden leirintäpaikan löytymistä. Kuollaksenikaan en muista, että missä me yövyttiin, eikä siitä ole kuviakaan. Ilmeisesti näyttelyissä ja Kolilla oli onnistuttu kamerasta sippaamaan akku aika tehokkaasti: Kolin jälkeen on tältä reissulta otettu vain kaksi kuvaa :D Ei ollut kameraan autolaturia.

Jossain aika pohjoisessa ja idässä kuitenkin oltiin, sillä vasta seuraavana aamuna eteläänpäin ajaessamme pyörähdettiin äidin tuttavan luona Saaren kunnassa (tai no, taitaa olla Parikkalaa), joka sekin on aika pohjoista vielä. Sieltä ajeltiin jonkinmatkaa ihan rajan tuntumassa, käytettiin Imatran koskenuoman ihmettelemiseen pieni tauko, ja jatkettiin sen jälkeen jälkeen Kouvolan Tykkimäen kautta illaksi kotiin.

Leppävirta

Ukko-Kolin maisemat

Tykkimäki

2008 me ei tehty kesälomareissua, vaikka näyttelyissä käytiinkin! Ihan vääryyttä sellainen, etenkin kun olisi ollut ensimmäinen kesä kun olisin saanut ajaa myös autoa (ainakin jos olisi uskallettu antaa :D). Ja miksikö ei lähdetty? Koska mokomat kehtasivat järjestää näyttelyt Lahdessa. Sinne huristeltiin nopeasti Junalla, ja livahdettiin illaksi kotiin. Hmph. Tuttuja maisemia vaan. Lisäksi näyttely oli kovasti kutistunut, nähtävää oli vähemmän ja ostettavaa/tarjouksiakaan ei juuri sattunut kohdalle. Nähtiin me sentään iso sika ja iso hevonen...

2009 päästiin jälleen reissuun, ja suuntana Kokkola. Itse maatalousnäyttelyille ei enää asetettu suuria odotuksia, mutta oli kivaa päästä katselemaan jälleen maailmaa. Tai no, Suomea.  Eikun vaan teltta autoon ja matkaan! Puoliltapäivin olimme jo Petäjävedellä katselemassa vanhaa kirkkoa (Unescon perintökohde), iltapäivällä Saarijärvellä, jossa käytiin katsomassa Kivikauden kylää. Rannalle oli rakennettu kivikautista tyyliä jäljittelevä kylä kävijöille tutkittavaksi. Upotin siellä oman kamerani järveen, mutta se ei onneksi ollut ainoa kamera matkassa enää! Saarijärvellä tutkittiin myös jotain luotopolkua (taisi olla nimeltään Runebergin eräpolku) ja komeita Rotkojärviä. Siitä ajeltiin vielä jonkinverran pohjoiseen, ja ihastetiin taukopaikalla jotain satunnaista koskea ennen leiriytymistä (muistan pohtineeni, että täällä saattaisi olla kätköjä jos tietäisi mistä etsiä!). Taidettiin olla leiriytyessä aika väsyneitä kun en ole leirintäalueesta yhtään kuvaa ottanut.

Ja kun reittiä ei suunnittele kovin kummoisesti, niin yhtään ei tiedetty mihin matka vielä johtaisi. Päädyttiin nimittäin melkein 400km ohi Kokkolasta, Etelä-Lappiin Ranuan eläinpuistoon. Siellä oli ihan oikeita Jääkarhujakin! Iltaisen eläinpuistokierroksen jälkeen ajeltiin hitusen eteläänpäin, ja yövyttiin leirintäalueella jonkin kivan matalan järven rannalla. Aamusta olikin sitten muutama sata kilometria ajetavana eteläänpäin, että kokkola ja Maatalousnäyttelyt löytyivät. Messupäivänä satoi reippaasti vettä, joten istuimme lähinnä sateenvarjon alla eläinkentän katsomossa katsomassa esityksiä. Näyttelyt tuntuivat jälleen kutistuneen. Illaksi ajeltiin Pietarsaareen leirintäalueelle.

Pietarsaaresta ajeltiin länsirannikkoa pitkin kohti etelää, isojen jokien yli, ihailtiin Raippaluodon siltaa, ja jotain ruotsalaisia saariston pikkukyliä (pyörähdettiin huviksemme mm. Raippaluodolla Svedjehamnissa). Sitten ajettiin Tammelan kautta kotiin.

Satunnainen koski

Ollaankohan me lapissa?

Jääkarhujakin..

Kaljuja alpakoita!

Joku söpö pikkusilta

Raippaluodon silta

Pietarsaaressa

Kokkolareissu oli meidän pisin reissumme, kolmen yöpymisensä kanssa, ja jäi myös toistaiseksi viimeiseksi. Seuraavan kesän näyttelyt olivat Mikkelissä, jossa pyörähdettiin vain päiväreissuilla. Itse Maatalusnäyttelyt alkoivat olla pienoinen kutistunut pettymys, ja toisaalta pidemmälle reissulle oli hankala lähteä. Olin nyt myös itsekin jo koko kesät töissä, joten oli hankalempaa saada lomia sellaiseen aikaan että kaikki olisivat päässeet reissuun yhtäaikaa. Lisäksi asun 200km päässä muista ja asuin avoliitossa, eikä kumppania mokomat reissut kiinnostaneet. Ei siis oikein ollut ketään, joka olisi halunnut minun kanssa kaksinkaan reissata.

Mikkelissa tosiaan pyörähdettiin vuonna 2010 päiväreissulla, ja kiinnostavinta olivat vanhoihin armeijan rensseleihin pukeutuneet ihmiset, ja valjastetut hevoset. Ja tottakai lapinlehmät ja kyytöt kiinnostivat. Muuten alue oli aika nopeasti kierretty, ja kotiin palattu.Viiden vuoden ajan joka vuosi kierrettiin näyttelyt, ja nämä oli sitten toistaiseksi ainakin viimeiset minulle.

No miten tämä liittyy alun geokätköpohdintoihin? No, olishan noilla reissuilla muutaman maakunnan kätköjä saanut kerättyä. Vaiko jopa ahvenanmaata lukuunottamatta kaikki? Turha sitä ehkä niin on miettiä, mutta nyt kun olisi osaamista ja välineet kyseisen harrastuksen harjoittamiseksi, ei olekaan enää mahdollista lähteä tuollaisille reissuille. Auton lainaaminen Kärkölästä olisi vaivalloista, eikä omaa ole. Julkinen liikenne alkaa heti maksamaan mansikoita, kun lähtee pois Tampereen alueelta, ja vähän lisää mansikoita sitten kun opiskelijakortista joutuu joskus luopumaan. Ja julkisella liikenteellä on riippuvainen niistä reiteistä ja niistä aikatauluista. Viimeviikollakin jouduttiin luopumaan illan kätköreissusta kauempana oleville kätköille, koska todettiin ettei busseja enää kulkisi takaisinpäin tarpeeksi myöhään. Onneksi lähikätköjä riittää vielä ainakin tämän kesän tarpeiksi.

Ja viimeaikoina autottomuus on harmittanut vähän muutenkin. Kaverit asuvat ympäri Suomea, ja joukkoliikenne auttaa lähinnä kaupungin sisällä. Autolla kotiovelta Kärkölään ajaisi alle kahdessa tunnissa, junalla kaksi ja puoli tuntia on odotteluineen se minimi jos bussiaikataulut ja junat osuvat täsmälleen kohdilleen, ja kovin myöhään ei voi reissata kun sitten ei bussit kulje, ja ei aina junatkaan. Ja kissojen ja tavaramäärän kuskaaminen junassa on melko raskasta, vaikka se onnistuukin. Jos minulla olisi oma auto, olisin päässyt jopa heinähommiin kesällä. Olisin vaan lähtenyt liukuvan työajan puitteissa ajoissa töistä, ja ajanut Kärkölään, ja sitten joko yöllä tai seuraavana aamuna takaisin suorana töihin. Yritäppä samaa junalla... Auton kanssa harrastaminen helpottuisi muutenkin. Nyt busseilun seurauksena usein nelituntiseksi vierähtävä ratsastusreissu sujuisi kahdessa tunnissa, voisin kokeilla myös muita talleja (sellaisia joihin ei pääse bussilla), pääsisin kokeilemaan jousiammuntaa joka nyt on mystisten bussireittien takana...

Mutta kun en minä tiedä mitään autoista enkä osaa ostaa kuitenkaan hyvää... Haaveilenpa silti pitkästä aikaa pääseväni spontaanille Suomiseikkailureissulle, jossa reitti muotoutuu vasta matkan aikana, ja matkalta löytyy kaikkea yllättävää, ja vaikka kuinka paljon kätköjä! Nyt saattaisin saada sille reissulle taas kiinnostunutta seuraakin! Ja kuin kivaa olisi tehdä tällainen reissu ihan kaksin <3