Kärpäsenä katossa

Äiti toi meille pari laatikollista oman puun omenoita, ja mukana tuli sitten kaupunkiasunnossa harvinainen vieras: kärpänen. Pieniä hedelmäkärpäsiä pyöri nurkissa enemmänkin (ja Viima kunnostautui niiden liiskaamisessa ikkunalasiin), mutta tämä yksi iso yksilö sai osakseen tiukkaa tuijotusta, kun se pörräsi kattolampun ympäristössä. Jos katse voisi tappaa...

Eihän nuo muuta tehneetkään, kun tuijottelivat kattoon ja hämmästelivät... ja pyrkivät mahdollisimman korkealle metsästämään tuota outoa tunnistamatonta lentävää esinettä. Vähän vaihdettiin paikkaa ja taas tuijotettiin herkeämättä... Viima jopa alkoi näkemään harhoja, ja yritti metsästää seinistä pieniä maalipinnan epätasaisuuksia: olisihan sekin voinut olla kärpänen! 

Ja tosiaan, silloin kun parvekkeella oli vielä niin lämmin että siellä säilytetyissä omenalaatikoissa eläneet pikkukärpäset pysyivät hengissä, niitä livahteli kasapäin sisälle asuntoon. Toki niille oli tarjolla sokeriansoja, mutta paras keino niiden hävittämiseen oli kyllä tämä meidän hurja metsästäjämme: Viima kunnostautui iltaisin pikkuöttiäisten perässä loikkimiseen, ja paras paikka tuhota niitä oli olohuoneen ikkuna, tottakai. Ja ikkuna on tietysti sen näköinen..

Blogiin on muuten tullut kirjoiteltua vähän turhan harvoin tässä kuussa, ja lupaan parantaa tahtia! Syytän julmasti koulu- ja työkiireitä. Etenkin ensinmainittuja on aika melkoisesti, ja kaikkea muuta toki siihen päälle. Ja shoppailemassakin on pitänyt käydä, kummilahjaa varten. Seuraavaksi nimittäin olisi matka kohti kummipojan ristiäisiä! Eilen illalla väkerrettiin korttia monta tuntia. Ja joskus välillä iskee väsy!

"Mä kuristun!"