Ihan outo viikonloppu

Viikonlopuksi matkustettiin taas maalle, ja meillä kissalapsilla oli edessään melkoinen seikkailu. Automatka sujui kuin vanhoilta tekijöiltä, ja iltakin oli ihan tavallinen - mitä nyt porukka hääräsi vähän tavallista enemmän eestaas. Seuraava aamu oli myös vielä tavallisen rajoissa - eräs ihminen nousi kolistelemaan kyllä jo neljältä aamulla, mutta toisaalta se antoi myös ruokaa, ja maalla aikataulut ovat muutenkin vähän kummallisesti aamuun kallellaan. 

Mutta sitten meni oudoksi! Ensin alettiin pöydille lastata astioita ja kuppeja (pöytiä oli muuten ihan varmasti tuplasti enemmän kuin aiemmin!), ja yhtäkkiä kaikenlainen kissamainen seurustelu pöydillä olikin kiellettyä. Hääräys senkun kiihtyi, ja pian kissalapset kiikutettiin pihasaunalle, ja jätettiin sinne ihan itsekseen ruoan ja hiekkalaatikon kera! Saunan lauteilla, penkeillä, ja eteisen tavaroiden seassa kissoilla oli oikea leikkipuisto, mutta mitä ihmettä semmoiseen joutuminen mahtoi tarkoittaa? Ja mitä ihmettä ne saunan ikkunasta näkyneet autot pihalla tekivät? Eikä siinä vielä kaikki! Saunalla kävi päivän mittaan ihan vieraita pieniä ja vähän isompiakin ihmisiä silittelemässä väliaikaisasukkeja (no, Myrskyä vain, Viima totesi, että nyt meni turhan omituiseksi, ja livahti jonnekin piiloon). 

Kun sitten lopulta kissaparat noudettiin takaisin sisälle, paikka oli täynnä vieraita tuoksuja, ja vielä muutamia ihan vieraita ihmisiäkin! Yksi oli onnistunut kissojen sauna-arestin aikana hankkimaan päähänsä hassun valkoisen hatun, ja kuulemma vieraita ihmisiä oli ollut paikalla enemmänkin tätä lakkia ihmettelemässä. Mitä ihmettä? Jonkun hassun lätsänkö takia jouduttiin arestiin? Kaikkein eniten sauna-arestissa olleita kissoja kuitenkin sapetti se, että ja pöydät olivat kuulemma notkuneet herkuista! Miksi ihmeessä muut saivat juhlia, kun kissat joutuivat torkkumaan hämärässä saunatilassa? "Ne karkaavat kuitenkin ovesta" tai "Myrsky olisi ihan varmasti pöydällä ja kakussa" kuulostivat kissojen mielestä vain huonoilta tekosyiltä.

Emäntä ja isäntä onneksi kuitenkin tiesivät, miten kissalapsia lepytellään: kunnon tutkimusretkellä ja yhteisellä seikkailulla! Pihamaata tutkittiinkin juhlien jälkeen ihan antaumuksella. Viima pääsi tutustumaan niin raparperipensaisiin kuin pääskysiinkin, jotka syöksähtelivät kissaparkaa kohti avoimessa maastossa. Olipa Viima jopa pienen hetken ihan irti vapaalla jalalla saatuaan hepulin Myrskyn kadottua näkyvistä. Liian löysäksi jääneet valjaat kostautuivat (Viima pullistelee valjaita pukiessa, joten pukemisvaiheessa sopivantuntuiset valjaat ovat n. kahden minuutin päästä ihan löysät! Mokoma huijari!), mutta onneksi neiti oli helppo napata syliin Myrskyn palattua paikalle.

"Äidin kasvimaalla, raparperin alla, Viimalla koti oli kultainen. 

Alla ruohomatto, päällä lehtikatto, hirsiseinä vihreä ja punainen."

Niin, ja missä Myrsky sitten silläaikaa oli? No, katsomassa sarvipäisiä paholaisia! Tai siis, lehmiä. Myrsky kulki itsevarmasti eteenpäin, kunnes hoksasi mikä siinä aidan toisella puolella puhisee. Tai no, ei se tainnut hoksata, että mikä se oli, mutta sille riitti että JOKU epämääräinen iso ja puhiseva otus siellä oli. Ensin Myrsky yritti paeta paikalta sen minkä tassuista pääsi, mutta syliin nostettuna sentään jo malttoi vilkaista hurjaa uhkaajaansa (joka seisoi hiljaa paikallaan ilmaa haistellen ja meitä tuijottaen). Meidän reipas ja itsevarma kollipoika ei kyllä näyttänyt kovin miehekkäältä siinä syliin takertuessaan...

Muutoin viikonloppu meni tutuissa maalaismerkeissä: kärpäsiä jahdaten, ja suuremman talon tuomaa rallitustilaa hyödyntäen. Jostain syystä kissat olivat paljon kahelimpia kuin kotona, ja pinkoivat ympäriinsä minkä kerkesivät. Saldona kaksi rikkoutunutta kukkaruukkua. Mitäs asettivat ne ralliradalle...

Kotiin päästyä väsyttikin sitten niin paljon, ettei reagoitu edes siihen,
 että emäntä alkoi tylsyyksissään lastata puolta omaisuutta kissan niskaan.
Tavaravuori vaan kohoili kehräyksen tahdissa.